Ja niin on maaliskuu liki loppuun taputeltu, eli treenikoosteen aika. Tänään illalla alkaa Loimun tokoeskari mutta videokoosteet valmistuivat jo pari päivää sitten enkä malta olla kirjaamatta kuukauden oivalluksia jo julki. Voisi sanoa, että sairasteluviikosta ja täyttymättömistä tavotteista huolimatta maaliskuu oli oikein hyvä treenikuukausi!
Savun treenikooste
Tokoa tehtiin omatoimisesti, kimpassa ja tokovalkussa. Savun ruutu ja kierto ovat muuttuneet jo siten varmoiksi, että seuraavaksi aletaan harjoitella niitä koemaisesti. Esimerkiksi perusasennosta juoksemaan lähteminen on jäänyt meillä aivan liian vähäiselle huomiolle. Korjataan tilanne huhtikuussa!
Seuraaminen on edistynyt tilanpuutteen vuoksi hieman hitaasti mutta kuitenkin varmasti. Myös kaukojen tekniikka ja ensimmäisen vihjeen noudattaminen ovat kehittyneet mukavasti. Noutokapula projektia jatkoimme temppujen kanssa. Näissä on taas haastetta sillä Savu pudottaa kapulan helposti, mutta eihän sitä mitään itse oppisi jos koira tekisi heti mitä haluan. Raportoin noutotreeneistä myöhemmin kattavammin.
Muista koirista ja ihmisistä meidän ei tarvitse enää merkittävästi häiriintyä. Harjoittelimme etenkin leikkimistä muiden aikana ja samoin siirtymiä uusissa paikoissa (maneesi, koirakeskus Hau jne.). Näissä on havaittavissa miellyttävästi kehitystä. Kummasti asiat etenee kun ryhtyy toimeen.
Rallytoko on yksittäisten liikkeiden osalta jäänyt aika vähälle huomiolle, mutta peräti kolmet ratatreenit saatiin tähän kuukauteen upotettua. Ratasuoritus on sinänsä kehittynyt, että Savu malttaa odottaa palkkaa koko suorituksen ajan ja tekee joka kyltillä parhaansa. Omassa ohjaamisessa on kehitettävää, pitäisi ihan aluksi muistella mitä vihjeitä olen mihinkin opettanut.
Rallytokosta tehokuurille päätyivät oikean puolen seuraaminen ja tehtävät, sekä houkutus. Ei unohdeta myöskään ympäristöhäiriöitä, vaikka niiden osalta uskon meidän olevan vihdoin koevalmiita.
Loimun treenikooste
Kirjasin muistiinpanoihini yksien treenien jälkeen että "informaatio koiralta ohjaajalle vastaanotettu". Loimu ei todellakaan aina tee mitä minä haluaisin ja joskus se keksii jotakin sellaista, mitä en ole osannut edes olettaa. Loimu on nyt viisi kuukautta vanha, eli olemme tunteneet toisemme vasta kolme kuukautta. Voi kai sanoa, että tutustumme edelleen ja koiran kuuntelu treeneissä onkin yksi tärkeimpiä juttuja.
Treenien aloitusrutiini meillä on vielä hieman hakusessa, mutta ympäristön häiriöistä huolimatta Loimu vastaa tosi kivasti sosiaaliseen palkkaan ja leikkii. Loimu tarjoaa myös istumista, sekä välillä jos se ei ymmärrä annettua tehtävää, se astelee taukomatolla/häkkiin.
Taukoharjoitukset ovatkin ottaneet suuria harppauksia; kotona Loimulle voi kääntää jo selän ja se pysyy paikallaan, eikä se hallillakaan merkittävästi häiriinny muiden koirien juoksemisesta. Kotona ollaan tehty paljon pivottitreeniä ja halleillakin Loimu hakeutuu mielellään tuttujen vatien ja tasapainotyynyjen luo.
Olin kirjannut maaliskuun tavoitteeksi perusasennon opettamisen... Tavoite saa siirtyä huhtikuulle. Loimun kanssa on työstetty malttia ja rauhoittumista. Hyvien pohjien päälle on miellyttävää lähteä rakentamaan varsinaisia tokoliikkeitä. Eiköhän me aleta tuota pikaa ihmetellä perusasentoa ja seuraamista, sekä yhteisen sävelen löytymistä.
Käsittelytoimia harjoittelimme melko paljon ja nyt Loimun valjaisiin voi tarttua vallan huoletta. Loimu ei oikein pidä valjaista tai niihin tarttumisesta, mutta jälkimmäinen on sille jo ihan ok. Kynsiä olen leikannut päivittäin yhden heti aamulla ja toimenpiteen jälkeen pennun eteen tipahtaa ruokakuppi täynnä lihaa. (No ei nyt ihan täynnä mutta aamupala kuitenkin.) Tämä on vähentänyt Loimun rimpuilua merkittävästi, vaikka ei se nyt ihan hihkuen paikalle juokse sakset nähdessään. Oikea suunta kuitenkin ja yhdessä opitaan.
Tekemistä on riittänyt niin etten ole blogiin ennättänyt vaikka kaikkea kerrottavaa olisi! Aloitetaan postaus pentukuvilla, kun viikonloppuna Loimu tapasi veljensä Joikun. Voi miten pennuilla olikin vauhtia ja hauskaa. Jälleen huhtikuussa treffataan uudestaan 😊
Perjantaina tapasin ensi kertaa Tanyan ja koiransa Tofun, Haikun ja Velmun. Somessa on tullut seurattua heitä jo vuosia ja nyt vihdoin nähtiin livenä. Olin ajatellut hyödyntää treenissä jännitystäni, mutta jotenkin tällä ensi tapaamisella ei sitten jännittänytkään vaan pystyin olemaan tosi rento 😅 Savun kanssa tein rallytokon ratatreenin ja flow oli pitkästä aikaa ihan hämmentävän hyvä. Ei haistelua tai haukkumista, ilmeisesti oma mielentilani yhdistettynä kissanruokaan taskussa olivat ratkaiseva tekijä. Harmillisesti videota radasta ei ole, sillä pahvimuki jalustani kuvasi kokonaisuutta vähän kehnosti.
Loimun kanssa teimme hallissa ihan vain hengailua samalla, kun Tanya oli Velmun kanssa ottamassa tilaa haltuun. Loimu tarjosi hienosti häkkiin menemistä ja siellä olemista, vaikka toki välillä oli kurkattava mitä muualla hallissa tapahtuu. Leikkiminen ja sosiaalinen palkkaaminen sujui tosi kivasti ja vähän hyödynsimme myös LAT:ia toisen koirakon bongaamisessa. Hyvä mieli jäi näistä treeneistä ja odotan innolla seuraavia!
Maanantai-iltana meillä oli rallytokon ratatreenit Tamskilla tutulla porukalla. Savulla oli aika kiva draivi päällä. Kokonaisuudessa tykkäsin Savun asenteesta ja ylipäänsä siitä, ettei ympäristö enää hajota suoritustamme. Ohjaamiseni oli hiukan epäselvää ja teimme kylteillä pieniä kompromissiratkaisuja. Treenilistalle menee ohjaamisen selkeyttäminen ja kaikkien tehtävien tehotreeni oikealla puolella. Savu ei aina ihan tiedä mitä siltä pyydetään ja itsekin annan melko usein väärän suullisen käskyn.
Houkutus on ollut kyllä yksi murheenkryyni viime aikoina. Joskus se sujui, eikä epäilyttänyt, mutta sittemmin Savu on kokeissa karannut katsomaan mitä houkutuksessa on. Olen tosin itse kokeissa niin jännittynyt stressipallo, ettei se ole ihmekään, jos koira haluaa ottaa vähän etäisyyttä 😒 Videolta voikin havainnoida, miten itse hidastelen, varmistelen ja epäröin houkutusta lähestyessä - tiedän kyllä että moinen vain heikentää tilannetta, mutta jotenkin oman käyttäytymisen muuttaminen on vaikeaa. Muutamasta mokasta johtuen houkutuksesta on tullut mörkö itsellekin ja ajatustyötä saa todellakin tehdä. Toisella kierroksella oli paremmin ajatus mukana ja olihan houkutuksen suorittamisessa eroa!
Rallytokosta treenilistalle tehoiksi valikoituivat houkutus ja eri tehtävät oikealla puolella. Eikä ole haitaksi selkeyttää eteentulon, ympäri kiertämisen ja puolenvaihtojen vihjeitä. Tähtäimessä ovat loppukevään tai alkukesän kokeet, joten on syytä treenata ajatuksella.
Eilen illalla päästiin mukaan maneesitreeneihin, eikä ollakaan ikinä Savun kanssa maneesissa käyty. Siispä jännittelin ja epäröin koko treenejä ja olin aivan varma että Savu vain nuuskisi maata ja etsisi kakkaa 💩 Ja jälleen sain todeta, miten hölmöjä ajattelen ja syytä olisi luottaa koiraan enemmän!
Savu ei ollut yhtään millään hillumistuulella vaan pienen ympäristötsekkauksen jälkeen se oli mainiossa työmoodissa. Meidän kaikki "ongelmat" kääntyivätkin ihan päinvastaisiksi ja Savu leikki muista huolimatta tosi reippaasti ja itsekin sähläsin yllättävän vähän. Vaikka Savun kanssa kerran vähän törmättiin ja yksi kiertotehtävä epäonnistui maassa lojuvien hanskojeni takia, se ei turhautunut niin pahasti kuin aiemmin. Ruutu, merkin kierto, luoksari ja seuraamispätkän menivät oikeastaan tosi hyvin ja tuntuivat hyviltä. Tekniikkaa ja varmuutta saa totta kai hioa vaikka hautaan asti, mutta vitsi että me oltiinkin hyviä!
Ohjaaja ottaa nyt itseään niskasta kiinni, suunnittelee treenit tason mukaan ja luottaa koiraan. Ja se mitä ei vielä osata, opetellaan ja osataan ensi vuonna.
Helmikuun treenikoosteista tuli videoilla vähän yksipuolisen näköiset, joskin on se ainakin puoliksi totta. Keittiötreenit jäivät tavallista vähäisemmiksi, mutta halleilla käytiin viikottain. Uusien ideoiden käytäntöön saattaminen oli itselläni vähän tahmeaa eikä vanhankaan kertaaminen jotenkin innostanut. Jospa maaliskuussa taas ahkerammin. Treenattu on joka tapauksessa! Muutakin kuin pelkkää Savun ruutua ja Loimun korokkeita 😅
Savun kanssa rallytoko on jäänyt vähän vähemmälle. Joka kuukausittainen ratatreeni tuli toki tehtyä, mutta juuri muuta ajatusta itse rallylle ei ole uhrattu. Keväällä olisi tarkoitus kisata, joten voittajan kylttien suorittaminen täytyy ottaa nyt ohjelmistoon. Toistaiseksi ympäristö ja ihmiset alkavat olla hallussa, niitä onkin treenattu paljon. Kokeita ajatellen lämmittelyrutiinia on vielä hiukan kehitettävä, sillä Savu ei voi tietenkään koetilanteessa haahuilla ympäri hallia nuuskimassa. Raportoin kun olen keksinyt tähän jonkun järkevän tavan joka osoittautuu järkeväksi myös käytännösä.
Tokossa olemme keskittyneet avoimen luokan liikkeisiin. Tykkään Savun ruudusta tosi paljon ja sitä me tehtiin helmikuussa miltei joka treenissä. Savu lähtee juoksemaan varmasti, pysähtyy käskyllä ja menee myös maahan kaukaa käskemällä. Perusasennosta vauhtilähtöjä tulee vielä harjoitella.
Merkin kiertoa aloimme hioa sittenkin kuntoon kokonaan uuden opettamisen sijaan. Nyrkkisääntönä itselle; vain yksi suoritus treenissä. Jos haluan lähettää Savun kiertämään merkkiryhmän uudelleen, sille pitää olla joku erityisen hyvä syy. Vauhtiliikkeissä useimmiten ensimmäinen suoritus on Savun paras, joskus toinen. Kolmatta on turha kokeillakaan.
Seuraamiseen saimme tokovalkusta hyvät ohjeet ja ollaan kotioloissa rakennettu kestoa suoraan seuraamiseen. Myös ihmisten ohi ja ympäri seuraaminen sujuu muutamaa virhearviotani lukuunottamatta tosi kivasti. Seuraamisen ohella olemme alkaneet harjoitella kaukoihin ja jääviin myös istumista ja seisomista. Nämä ovat tosin vielä niin alussa ja uutta opeteltavaa itselle, ettei tässä ole ihmeempää kerrottavaa.
Tunnaria aloin mielestäni opettaa Savulle, mutta lopputulemana Savu vain nosteli kapuloita eikä ollut selvästikään ymmärtänyt etsiä hajuani. Toki myös kontaminaatiomahdollisuus on. Ei muuta kuin alusta koko homma ja steriloiduin välinein 😄
Loimun kanssa on ahkeroitu uusia juttuja tutussa keittiössä ja otettu leikin kautta uusia halleja haltuun. Aina en tiedä mitä ja miten Loimun kanssa jotakin treenaisi, mutta sen ajan olen sitten käyttänyt Loimun leikittämiseen ja paijaamiseen. Hyvä suhde on kaiken treenin perusta, eikä siihen voi liikaa satsata.
Korokkeet alkavat olla Loimulle tuttu juttu ja hiukan ollaan harjoiteltua pivottia. Kummasti unohtuu kaikki mitä on joskus aiemmin opettanut, mutta pikkuhiljaa olen saanut Loimun oivaltamaan että takajalkojen tulisi liikkua. Ehkä pivotin avulla saadaan perusasentoakin pian alkuun.
Loimua kiinnostaa ympäristössä kaikki, joten leikin ja sosiaalisen palkan vahvistamisen kautta olen pyrkinyt saamaan sen tarjoamaan kontaktia. Sitä Loimu kyllä helposti tarjoaakin ja kun se innostuu leikkimään ei sen kupla ihan pienestä puhkea. Kahden lelun leikkikin me otettiin vihdoin ohjelmaan. Loimulle on myös tilattu ikioma Ke-hu lelu, josta on tarkoitus rakentaa superpalkka.
Käsittelytoimissa ja valjaiden pukemisessa on vielä tekemistä, toistaiseksi en ole saanut aikaan mitään valtavaa läpimurtoa. Tunnistan itsessäni myös pienen laiskuuden; olisi kiva treenata vain kivoja juttuja ja sellaisia jotka jo itsekin osaa. Mutta ei auta muu, kuin olla reipas ja poistua mukavuusalueelta kouluttamaan uusiakin juttuja ja ratkomaan haasteita 😆
Maaliskuun lopussa meillä alkaa vihdoin tokoeskari, josta toivon saavani työkaluja ja ideoita Loimun tokotreeniin, sekä tietysti pientä patistelua jotta tulee jotakin tehtyäkin.
Torstai iltana kiirehdittiin Tamskille rallytokon ratatreeniin. Treeneihin oli suunniteltu kaksi rataa, joista toinen oli pelkkiä täyskäännöksiä (ihan superkiva) ja toinen myös käännöspainotteinen. Olimme Netan ja Miran kanssa jo aiemmin puhuneet koiriemme lämppärutiineista ja niistä kiinnipitämisestä. Minulla onkin ollut opettelua hyväksyä Savun voimakas tarve haistella ja toisaalta malttaa antaa sen haistella rauhassa hoputtamatta sitä. Savun työskentelyssä on todella hurja ero, kun se on saanut haistella ennen treenejä. Tokikaan tämän hetkinen lämppärutiini ei ole ihan lopullisessa muodossaan, mutta pikkuhiljaa.
Rallytokon ensimmäinen ratapätkä meni aivan tosi kivasti, samoin toinen. Savulla oli tosi kiva flow päällä, mikä sillä onkin kun se saa itse ilmoittaa olevansa valmis treeniin. Sitä niin helposti itse päättää että me tehdään asiat x ja y, viis siitä mitä koira haluaa tehdä.
Toisessa setissä lämppäsin Savun vähän huolimattomammin ja seuruutin sen hallin perälle, jossa se lähtikin haistelemaan ja nuolemaan mattoa. Ohjaajan vastuulla on tehdä treeniolosuhteista sellaiset että koira onnistuu, ja tuo toinen kokonaisuus ei nyt selvästikään onnistunut. Kaikki klipit ovat silti videolla paitsi itselle muistiinpanoksi, myös jollekin jota kiinnostaa haisteluongelman kääntäminen vahvuudeksi.
Itse rallytoko liikkeet ja useampi kyltti peräkkäin menivät tosi kivasti, eikä Savu varsinaisesti kesken töiden lähtenyt haahuilemaan. Seuraaviin treeneihin vielä paremmalla suunnitelmalla ja kotiläksyt tehtynä.
Kuukausi vierähtikin nopeasti ja lauantaina oli toinen kerta meidän tokovalkkua. Poikkeuksellisesti oli molemmat koirat mukana ja poikkeuksellisesti valkussa väkikato, joten ennätin kysyä vinkkiä kummallekin koiralle. Kahdessa tunnissa tulikin ideoita ja ohjeita niin paljon että nyt pursuan intoa, vaikka samalla pelkään unohtavani kaiken 😅 Siispä nopeasti suurpiirteisen muistiinpanot tänne muhimaan, kenties niistä saa jotakin irti. Saa kysyä, jos jonkin on epäselvää.
Savun kanssa katsottiin alkajaisiksi seuraamista. Meidän ikuisuuspulma on ollut kontaktin putoilu, enkä ole keksinyt siihen mitään huimaa ratkaisua. Tänään saatiin kuitenkin työkaluja, joita olenkin rallytokossa käyttänyt mutta en ole oivaltanut soveltaa samoja tokoon. Vahvistamalla Savun käännöksiä voidaan samalla ladata pohjalle kestoa suoraan seuraamiselle. Hallilla tämä lähtikin hyvin alkuun ja tarkoitus on vahvistaa jokaista eri käännöstä ja vauhdimuutosta ja muistaa vaihdella suoran seuraamisen askelmäärää. Kirjanpito pop!
Kaukoihin saimme hyvät jumppaohjeet ja vinkkejä tassujen paikalla pysymiseen. Asentojen vaihtojen vahvistamiseen otetaan pomppu työkaluksi. Tämän järkevämmin en osaa asiaa kirjoittaa, mutta blogiin tulee varmasti lähiaikoina video meidän kaukoista. Pitää keittiötreenien kanssa ryhdistäytyä ja laittaa treenialustaksi matto - se on ollut kerättynä pois pennun pissailujen vuoksi.
Jäävissä me ollaan maahan menoa lukuunottamatta aivan alussa. Nyt ollaan tehty istumista ja meitä muistutettiinkin tekemään yhdessä setissä vain yhtä asentoa. Etenkin kun liikkeestä seisominen ja istuminen ovat Savulle ihan uusia juttuja, ei niitä ole syytä vielä hetkeen sekoittaa. Istumiselle ja seisomiselle täytyy vielä päättää vihjeet, sekä vahvistaa nimenomaan pysähtymistä pomppimisen tai valumisen sijaan.
Keskustelin myös Savun lämppärutiineista, jotka osin vähän junnaavat. Saatiinkin vinkkejä ja jatkojalostan lämppärutiinit nuuskumaton avulla eteenpäin, tavoitteena se ettei Savulle tule enää treenikentällä treenin aluksi tarvetta haistella. Siihen meillä on vielä hiukan matkaa, mutta jos Savu malttaisi rajata haistelut nuuskumatolle ja tarjoaisi muualla yhteistyötä, oltaisiin me jo tosi pitkällä. Ihan ensiksi on keskityttävä taas erottelemaan tauko treenistä ja satsattava palkkioiden laatuun. Sekä pyrittävä pitämään huoli ettei Savu jää tyhjän päälle hillumaan, jolloin se helposti vajoaa omiin juttuihinsa.
Loimun kanssa lähinnä ihmettelin mitä tehtäisiin, onneksi kouluttajalla oli paljon ideoita pääni menoksi 😂 Kerroin mitä olemme tehneet ja etten ole aivan varma mitä kaikkea kannattaisi tehdä, mutta olen noudatellun "palkkaa silti" periaatetta, jolla ei voi mennä pahasti pieleen. Isosti ei onneksi olla vielä mitään mokattu ja reilusti saatiin ohjeita jatkoon. Taas on monta juttua, millä saadaan pieni issikka tuossa tuokiossa väsyneeksi.
Aloitimme Loimun kanssa treenit kaavalla kontakti, sosiaalinen palkka, lelu ja lelun vaihtaminen namiin, josta jatkoin heti peruuttaen karkuun ja jälleen kontaktista sosiaalinen palkka, lelulla leikki ja lelun vaihtmainen namiin. Loimu lähti hommaan ihan superinnoissaan mukaan ja mm. tämän kautta saan vahvistettua sen suuntautumista ja sitoutumiasta nimenomaan itseeni. Vaikka Loimu bongaa targetit hyvin ja tarjoaa heti vadin päälle kiipeämistä, on tokouraa ajatellen olennaisempaa että se pyrkii kontaktiin minun, eikä kohteiden kanssa 😁
Merkin kiertoa teimme alkuun hallilla, kun siitä ei tullut keittiössä mitään. Loimu oli kierron kanssa siis hiukan eri tyyppinen kuin Savu pentuna, joten osaamiseni vähän töksähti. Nyt valkussa saatiin kuitenkin onnistuminen ja ideasta kiinni, joten tiedetään kuinka jatkaa kotona. Videota tulossa!
Ja näin on loputtomalta tuntunut tammikuu aivan loppusuoralla, siistä on treenikoosteen aika. Alkujansa pohdin että mistä edes kirjottaisin, kun eihän me mitään treenattu. Toki puolitoista viikkoa menikin vähän masistellessa ja tekemättä mitään Loimun ripulin vuoksi, mutta ennen ja jälkeen sitä on kyllä treenattu varsin aktiivisesti.
Savun kanssa osallistuimme myös Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä koulutukseen, sen lisäksi käytiin Canisportilla tokovalkussa ja siihen perään vielä OT-tokoryhmän ensimmäiset treenit. Ennätettiin myös kahdesti rallytokon ratatreeneihin ja näiden lisäksi on käyty hallilla itsenäisesti sekä piiperretty keittiössä kaikkea mitä keittiössä voi treenata. Joten toimettomuus on täysin väärä sana tammikuutta kuvaamaan - myönnän kyllä että liikuttiin varmasti vähemmän kuin koskaan... Lenkkimotivaatio oli vähän hukassa, eikä taidettu kiertää kympin lenkki kuin kerran. Jokapäiväistä noin kolmen kilometrin kävelyä en laske liikunnaksi, jos joku nyt ajattelee että ei olla kotipihasta poistuttu lainkaan 😅 Mutta huomattavasti normaalia vähemmän on liikuttu syistä x, y ja z. Valoisat illat tekisivät paljon!
Tokoon keskityttiin etenkin tokovalkussa ruudun merkeissä. Omatoimisesti tein Savun kanssa hyppynoutoa, johon oon vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan super tyytyväinen! Perusasentoihin tuloja kapula suussa täytyy tehdä vielä erikseen, samoin perusasennossa kapulaan tarttumista ensimmäisenä. Liikkurointitreenit tokossa meni tosi kivasti ja selkeetä kehitystä on havaittavissa.
Keittiössä ollaan treenattu etenkin asentoja ja niiden vaihtoa, kaukoja ja jääviä ajatellen. Harjoittelu on ollut hiukan tahmeaa kun en ole ihan satavarma vielä tekniikasta. Eniten oon keskittynyt vihje-erotteluun ja käsimerkkien häivyttämiseen. Tekniikkaakin on helpompi hioa, kun koira tietää paremmin mitä siltä pyydetään. Liikkeestä istumista alettiin harjoitella jo hallillakin, mielestäni ollaan päästy kivasti alkuun.
Rallytokoa tehtiin muutaman ratatreenin verran, sekä etenkin ihmishäiriö näkökulmasta. Savu on rallykokeissa karkaillut tai "melkein karannut", joten ollaan tehty meille hankalia liikkeitä ihmisten lähellä. Etenkin ohjaajan ympäri kiertäminen ja saksalainen täyskäännös ovat olleet niitä, mistä Savu singahtaa haukkumaan lähimmän ihmisen. Ja ai ettien että miten hyvä fiilis on, kun Savu tekee annetun tehtävän karkaamatta! 😍 Jatkamme parin minuutin tehotreenejä kauppojen parkkipaikoilla, sekä tietysti kimppatreeneissä. Muutoin rallytokoliikkeet jäivät vähän vähemmälle, ne kun ovat hallussa kohtalaisesti.
Vetotreenit jäivät tänä talvena tosi vähäisiksi, laskin että varsinaista vetoa tuli maksimissaan 10km 😂 No toki veto ei meidän päälaji olekaan, saati ainoa liikuntamuoto. Potkukelkka hajosi heti ensimmäisellä vetolenkillä, sitten tie suli, tuli hiekotus, oli super liukasta, loskaa, jäälle aurattu reitti jatkuvasti ummessa jne. Lisäksi pieni motivaatio- ja aikapula, kun yksin vetäminen on meillä vielä pelkkää harjoittelua eikä varsinaista vetämistä. Lapsetkin ovat taas isompia kuin vuosi sitten, eikä Savu jaksa vetää täyttä ahkiota. Pikkuväki ei vielä vuorottele kovin taitavasti, joten heidän kanssaan vedeltiin pätkiä vain pari kertaa. Vetohommiin laskee yhden jos toisenkin mielenkiinto sitä parkumista kuunnellessa 😆 Josko ensi talvena saa Loimunkin valjaisiin ja sitä myötä valjaiden kiinnityksen kelkkaan korkeammalle. Tämän hetkiset valjaat eivät ole ihan ykkösvalinta ahkion vetämiseen, mutta toki parempi kuin ei mitään ja meidän vähäiseen käyttöön ihan jees.
Käsittelytoimia treenattiin harjaamisen, kynsien leikkaamisen ja valjaiden pukemisen merkeissä. Savu ei näistä mistään vieläkään tykkää ja etenkin valjashommat tuntuu junnaavan kuin paikallaan. Vaan niin tuntui kynsitreenitkin junnaavan vaikka nyt yhtenä päivänä leikattiin treeneissä ensimmäinen kynsi 😍 Jatkamme siis harjoituksia, sillä omaehtoisen käsittelyn treenaaminen on vähentänyt Savun vastustelua merkittävästi myös niissä tilanteissa, kun turkki on pakko harjata tai kynnet leikata.
On ollut erittäin virkistävää vaihtelua aloittaa treenit ihan alusta pikkupennun kanssa. Vaan kyllä sitä tuntee samalla itsentä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun vanhasta tottumuksesta heittää koiranpennulle namin, joka ei saa sitä kiinni eikä osaa lähteä myöskään etsimään maahan pudonnutta namia. Ylipäänsä tuntui että ensimmäiset pari viikkoa Loimu yritti syödä pääasiassa vihkisormukseni eikä avokämmenellä olevia herkkuja 😂 Nyt meillä on jo aika kiva yhteinen sävel, enkä minäkään tunne itseäni enää niin kömpelöksi. Loimu on ihan hurjan nopea oppimaan ja potentiaalinen kaikkeen. Ollapa itse vielä taitavampi niin tuosta pennusta olisi varmasti vaikka mihin. On sitä jo jokunen kommentoinut, että erottuu kultakimpaleena monien muiden joukosta. Eli kelpaa aloittaa harrastusura tämän rakettiketun kanssa!
Palkkasignaalit otettiin harjoitteluun heti aluksi. Naksuttimen äänestä seuraa aina nami, samoi "jes" tarkoittaa ruokaa. Leluun hyökätään heti kun kuuluu "oke" ja syliin tullaan kun kädet ovat levällään ja lässytetään "vau" Loimu leikkii hyvin ja vaihtaa jo hienosti lelulta namille ja namilta lelulle.
Istumista Loimu on tarjonnut alunpitäen tosi helposti, joten sitä aloin vahvistaa samantien. Loimu tuleekin kertomaan asioitaan ensisijaisesti istuen, paitsi jos se jo pursuaa riemua ja intoa niin hyppien. Mutta hienosti Loimu on tarjonnut istumista niin hallilla kuin klinikallakin! Istumiseen on myös liitetty jo vihje, jota nyt yleistetään eri ympäristöihin. Maahanmenoa alettiin harjoitella myös, mutta siihen ei ole vielä vihjettä.
Perustemppuna on myös harjoiteltu käsikosketusta jonka Loimu hoksasi nopeasti. Myös tasapainotyynyyn on ehditty muutaman viikon aikana tutustua.
Taukokäytöstä olemme harjoitelleet muutaman kerran ja ai että miten taitava pentu! Koska haluan tulevaisuudessa treenata kahta koiraa samalla hallikerralla, on rauhallinen taukoilu aivan välttämätön taito. Loimulla ei ole tähän minkäänlaisia luontaisia taipumuksia, sillä se kiljuu ja sinkoilee ympäriinsä kentän laidalla odotellessa. Kokeilin kerran ja totesin etten kokeile toiste, vaan nappaan hallille aina jonkun apulaisen pentuvahdiksi mukaan jos aion treenata Savuakin oikeasti 😁
Nyt Loimu osaa tarjota häkkiin menemistä ja siellä makaamista. Ollaan samaan yhteyteen harjoiteltu myös luopumista niin, että pidän nameja avokämmennellä syöttäen niitä samalla Loimulle. Vähän vanhempi variaatio luopumisesta on se, että nami on nyrkissä ja koira saa sen lakattuaan tavoittelemasta namia. Loimu on niin nopea ja temperamenttinen että sen kanssa mielelläni välttelen kaikkea turhaa turhaumaa ja tämä toisenlainen luopumistreeni onkin tuntunut oikein hyvältä. Loimu pystyy jo sekunnin pari malttamaan, tai jo hieman vetäytymään nähdessään namin ja tämän jälkeen se saa tietysti heti palkkion.
Käsittelytoimia olen tehnyt vähän laiskasti, pari kertaa on harjoiteltu valjaiden pukemista. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä, sillä Loimu on jo kertonut inhoavansa kaikkea kiinnipitämistä, pukemista ja tassujen tutkimista. Loimu onkin ensimmäinen koirani, jolle tajuan opettaa näitä toimia jo pentuna. Ei vasta sitten, kun minulla on aikuinen koira jota ei voi käsitellä ilman valtavaa rimpuilua. Raportoin videoin ja kommentein käsittelytreenien etenemistä tänne. Tavoitteena on siis hoitaa esim. valjaiden pukeminen ja kynsien leikkaaminen niin, ettei Loimu halua vastustella.
Ihan aikaan saava tammikuun pienestä kankeudesta huolimatta.
Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Tamskilla. Muistiinpanojen mukaan ensikerran sitten marraskuun jälkeen. Tamskin halli ei ole ollut helpoin treenipaikkamme, vaan niin toko- kuin rallytokosuorituksetkin ovat rakoilleet siellä aika paljon. Kuitenkin eilisissä treeneissä oli jotenkin tosi hyvä flow aiempaan verrattuna, vaikka muutama haukahdus ja haistelu tulikin. Suunnittelimme Netan ja Miran kanssa jokainen oman miniradan, joka olikin tosi kiva idea Miralta.
Itse suunnittelemallani radalla oli pääasiassa käännöksiä, tarkalleen kyltit 34, 44, 67, 47, 6 ja 9. Toisella radalla tehtiin pysäyttäviä liikkeitä joissa kierrettiin koiran ympäri ja viimeiseksi jätetyllä radalla oli hyppy ja putki - varsinainen vauhtirata siis.
Oltiin Savun kanssa toisena treenivuorossa. Sössittiin heti ensimmäinen kyltti, ohjaajan ympäri kiertäminen. Savu tulikin oikealle puolelle perusasentoon, joko se ei ihan kuullut mitä pyysin tai olin epäselvä. Otettiin ympäri kiertäminen uudestaan ja jatkettiin koko minirata loppuun tosi kivassa kuplassa. Pieniä ohjaajan mokia joissa liikkeiden tekniikka koki särön, mutta muuten tosi kivasti. Savu ei karannut tai edes yrittänyt karata, vaikka aiemmin se on järjestäen käynyt haukkumassa videota ottavan Neta. Marraskuun ratatreeniin nähden ihan huima kehitys!
Pysäyttävällä radalla meinasin ensin itse kompastua. Viimeisellä kyltillä Savu pysähtyi perusasentoon vähän hitaasti ja haukahti kertaalleen jollekin ympäristössä. Maahan se meni pyydettäessä ja pysyi hiljaa ja paikallaan sen ajan kun kiersin koiran ympäri.
Viimeinen rata me tehtiin kahteen kertaan. Molemmat suoritukset menivät kyllä kivasti, mutta ensimmäisellä kierroksella Savu meni haistelemaan ja uusittiin pyöriminen. Toisella kierroksella juosten seuraaminen oli tosi kiva, mutta Savu hämmentyi sitten jotenkin putkesta. Pienin sählän jälkeen se juoksi putkeen ja loppurata meni oikein mallikkaasti.
Kiitos jälleen treeniseuralle, taas on toiveikas olo kokeiden suhteen😄
Perjantaina vietettiin vähän kuin pikkujouluja rallytokon ratatreenien merkeissä. Herkkuja haukattiin aina kun ehdittiin ja oikeastaan treenit olivat pikkutonttujen toimesta niin tehokkaat ettei ennätetty edes glögiä juoda. 😂 Muuttujista huolimatta saatiin treenit pidettyä ja joulufiilistelytkin hoidettua. Kaikkinensa kivaa oli kaikilla!
Mira oli suunnitellut jälleen kivan radan jolla oli meille sekä helppoja että haastavia liikkeitä. Etenkin ihmisten ohituksiin oon tosi tyytyväinen, sillä Savu ei karannut haukkumaan kumpaakaan treenikaveria! Ei, vaikkei Essiäkään olla tavattu pitkään aikaan ja Savua olisi moikkailu houkuttanut. Ylipäänsä radan liikkeet menivät tosi kivasti, pientä takkua ja tahmaamista aiheutti Savulla väärään kurkkuun mennyt nami ja Pipan radalle kylvämä herkkumeri (me siivottiin lattia ennen lähtöämme, ei huolta). Ihan pikkuisen houkutuksen pehmot tuoksuivat kiinnostaville ja yhtäkkiä pikkutonttu seisoi vieressämme ojentelemassa Savulle nameja, mutta muuten oikein kiva kokonaisuus!
Aiempiin treeneihin peilaten meni kyllä tosi kivasti; Savu ei haukkunut eikä karannut, toisinsanoen ohjasin sitä selkeämmin ja annoin sille aikaa suorittaa liikkeet. Pikkuisen nenä meinasi viedä, mutta se näkyi lähinnä hitautena ja kutsumalla Savu kyllä palasi hommiin. Draivi oli mainio aina kun sen sai päälle. Itse on ollut ihan parhaimmillani, sillä radan pitäminen kuosissa pikkuväen läsnäollessa on vähän kuin hatara korttitalo, mutta selvittiin 😂
Kiitos Essille ja Miralle sekä treeniseurasta että kärsivällisyydestä!
Kuvassa sheltti Rudi, Savu, Papu ja Pipa, seka aussi Kida
Ja näin se on taas yksi kuukausi loppusuoralla ja siten marraskuun treenikoosteen aika. Marraskuussa ehdittiin treenata peräti kahden uuden treenitutun kanssa, sekä tietysti vanhojen tuttujen. Ulkotreenikausi alkaa olla ohi, maa on jäässä ja sormet jäätyvät. Sitkeästi on silti kylän kentillä vielä tokoiltu, mutta tämän vuoden viimeisiä viedään.
Rallytokon oikean puolen seuraaminen sai marraskuussa huiman harppauksen. Niin asennonvaihdot oikealla, kuin puolenvaihdot molempiin suuntiin alkavat olla tuttua kauraa. Tekniseen puoleen olen vallan tyytyväinen ja tällä hetkellä haasteemme rallytokossa ovatkin ihan muualla kuin liikkeissä. Jos joku liike kaipaa viilaamista, niin peruuttaminen suoraan. Toisen askeleen jälkeen Savu lähtee herkästi vinoon.
Toko alokas on vihdoin liikkeiden osalta tosi kivalla mallilla. Tuntuu että koko vuosi siinä menikin 😅 Marraskuussa harjoittelimme etenkin jättöjä (kaukot, luoksetulo) ja paikallaan perusasennossa istumista. Vahvistin myös sosiaalista palkkaa ja tässä päästiinkin kivasti vauhtiin. Jo alokas on siitä kiva luokka, että treenaamista riittää jos haluaa hioa aivan kaikki palaset huolella loppuun. Ja kun huolellisuus ei ole ohjaajan vahvuus, niin sitä tekemistä on sitten vielä vähän enemmän 😁
Temppukurssilta ollaan saatu ideoita paitsi temppuihin, myös meidän haasteisiin koetilanteessa. Työstän Savun kanssa nyt ihmisten bongailua. Tämä on itsellekin uusi juttu, joten kirjoittelen tähdellisempää koontia kun olemme asian tiimoilta johonkin päässeet. Toivottavasti muualle kuin ojasta allikkoon.
Jouluun päätin pitää lajitreenistä vapaata, kuten muinakin vuosina. Tämä ei suinkaan tarkoita toimettomuutta tai mitään edes sinne päin, sillä treenilistalla ovat vähintään viikottaiset kaupan parkkipaikan ihmishäiriötreenit, käsittelitoimenpiteiden harjoittelut, manttelin ja valjaiden pukemis treenit, sekä kantarellin ilmaisun vahvistaminen ulkona. Savulla siis riittää kyllä virikettä, vaikka nimelliset harrastuslajit jäävätkin tauolle - pikkujoulutreenejä lukuunottamatta.
Tähän loppuun vielä ohjaajan oivallus. Kirjoitin joku aika sitten lausahduksen siitä, kun viime vuonna metsästin Savulle rallytokon koularia käymällä vaikka miten monessa kokeessa. Jälkiviisaus kolkuttelee taas, ja tiedän etten suinkaan ole ainoa, joka ajatteli "treeneissä kaikki sujuu, kokeillaan joskos tuolta kokeesta tulisi tulos jne.". Selitys voi mennä suunnilleen miten päin vain, kun oikasemista perustellaan itselle ja treenikavereille. En kyllä aivan edes tiedä mitä vuosi sitten kuvittelin, mutta sitä en arvannut miten suuren työmaan itselleni aiheutin 💪😜
Viime syksynä kävin Savun kanssa useassa rallytokokokeessa pääasiassa tulostavoitteella, saaden kuitenkin joko nollan tai hylyn. Ongelmamme ihmisten kanssa alkoi silloin nostaa päätään, ja Savu siis karkaili minulta kokeessa haukkumaan tuomarin ym. Tuolloin treeneissä tätä ei tapahtunut, joten en myöskään ymmärtänyt treenata asiaa riittävästi. Nyt Savulla on etenkin kotihallissamme aika vahva historia rallytokoradan ja ihmisten luo karkaamisen yhteydestä. Oispa loppunut rahat tai hajonnut auto viime syksynä, niin en olisi ahminut koekäyntejä toinen toistaan huonommilla suorituksilla. Mutta oppia ikä kaikki, nyt saakin sitten vuoden takaisia mokia uudelleentreenata oikein kunnolla.
Olipa siis haasteenne koetilanteessa mikä vain, niin pysähdy sen äärelle ohittamatta sitä. Useimmiten ongelma ei häviä itsekseen uusia kokeita käymällä ja samoja vanhoja juttuja treenaamalla. Vaikka haaste ei aina tulisikaan ilmi treeneissä, kannattaa sitä ilman muuta harjoitella. Toistuvasti samalla kaavalla epäonnistunut koesuoritus ei vie ketään eteenpäin eikä saa koiranetin tuloslistaa hohtamaan.
Lauantaina koitti jännittävä päivä, kun korkkasimme Savun kanssa rallytokon voittajaluokan. Aloin jännitellä jo edellisenä päivänä ja harkitsin perumista, kun jos kuitenkaan me ei osattaisi niitä liikkeitä. No viis hienosäädöstä, kokeeseen mentiin ja se tehtiin mitä osattiin eli aika paljonkin.
Rata oli tosi kiva, paljon meille osin helppojakin teknisiä liikkeitä mitä on jynssätty keittiössä viimeiset puoli vuotta. Odottelualueella meni tällä kertaa kivasti ja kehään mentiin hyvällä fiiliksellä. Savu bongasi odotellessa ihmiset kehässä ja ajattelin sen olevan sujut ympäristön kanssa. Ja niinhän se olikin, eivät kaukana olevat ihmiset mitään haitanneet, mutta kun maaginen kolme metriä ylittyi niin se siitä sitten.
Tuomarina Iiris Harju
-HYL
Lähtö -1p puutteellinen yhteistyö, ei oltu Savun kanssa ihan samaan aikaan lähtövalmiita
Perusasento, 1 askel seiso, 2 askelta istu, 3 askelta maahan -1p tehtävä väärin suoritettu, -1p puutteellinen yhteistyö, vähän sählättiin ja räpiköitiin tässäkin, kun Savu bongasi kehän laidalta ajanottajan
Seuraten kolme askelta peruuttaen -1p vino, -10p tehtävä väärin suoritettu, Hyl pois. Savu lähti peruuttamaan tosi vinoon, taisin lopulta laskea askeleetkin väärin ja ajanottajan kohdalla Savu singahti kehänauhan yli haukkumaan. Kaikki tulostoiveet meni siinä ja vaikka harmitti niin tietyllä tapaa se rentoutti.
Puolen vaihto takana -10p tehtävä väärin suoritettu, ohjasin vähän huonosti ja Savu teki kuten ohjasin, eli kiersi minut ensin ympäri. Sen jälkeen tehtiin oikein kelpo puolen vaihto.
Pyörähdys -3p kontrollin puute, -10p tehtävä väärin suoritettu, Savu karkasi haukkumaan sihteerin (muistaakseni tässä kohdassa tai sitten tuomarin, kaikki me kuitenkin haukuttiin). En uusinut tehtävää vaan jatkoimme lennosta ja pyöräytin Savun rintamasuunta kierossa.
Molemmat oikeaan täyskäännös -1p vino, tässä hätäilin, koska käännös tehtiin aika lähellä sihteeriä ja jännitin Savun singahtavan sinne uudelleen.
Eteen istu, vasemmalta oikealle, istu -3p kontrollin puute, -10p tehtävä väärin suoritettu. Tämä meille muuten jo aika helppo liike piti tehdä melko lähellä tuomaria ja eihän siitä mitään tullut. Savu ei tehnyt mitä pyysin vaan haukahti ja kun pyysin uudelleen se karkasi tuomarille. Tämän jälkeen pyysin Savun vain perusasentoon, säädin oman pienen tempun ja ilmoitin keskeyttävämme.
Tuomarin kommentti: Suorituksessa useampi oikein hieno pätkä. Lisää ihmishäiriöitä tulevia kisoja varten.
Ei radalla nyt mitään aivan yllättävää tapahtunut ja niihin onnistuneisiin liikkeisiin olen tosi tyytyväinen. Mehän selvittiin myös pitkästä pätkästä oikean puolen seuraamista. Savu myös pysähtyi hyppyä edeltävällä liikkeellä ja suoriuduttiin siitäkin vaikka hyppy houkuttelikin. Kaikkinensa liikkeet ovat kivasti hallussa, kunhan vaan saadaan ihmiset ja ympäristö haltuun, ei tuloksiin ole pitkä matka. Kymppejä keräilin itse soveltamalla liikkeitä (koska se hylky oli tullut jo) ja esim. pyytämällä Savua ylimääräisiin perusasentoihin ja jättämällä jokusen vippasjutun välistä.
Ihmisten luo säntääminen on harmillista ja vähän rasittava ongelma, jonka eteen olen tehnyt tosi laiskasti töitä. Tai no on sitä treenattu, mutta tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Tilaisuuksia on niukasti ja toki sitä mielellään hioo vain niitä kivoja juttuja. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä ihmishäiriöiden suhteen siten, etteivät ne olisi Savulle pelkkä häiriö vaan ihan selkeä rutiini.
Savu on tottunut omissa treeneissämme sirkusmaiseen kaaokseen koska pikkulapset. Niinpä paikallaan hiljaa seisovat ihmiset ihan selvästi jännittävät sitä, ehkä vielä aiempaa enemmän. Tuttuja Savu saattaa karata moikkaamaan, mutta olen alkanut kallistua sinne päin että tuntemattomat ihmiset jännittävät siinä määrin ettei Savu näillä eväillä kykene kiemuroihin aivan vieressä. Vastaavasti jollekin koiralle jolle koeympäristö on helppo, olisi meidän omatoimitreeniemme tunnelma todennäköisesti aika järkyttävä.
Siinä määrin päästiin tavoitteeseen, että oikean puolen seuraaminen sujui ja saatiin tärkeää informaatiota mitä treenata 😁 Ja vaikka meidän suoritus noin muuten oli ihan pohjanoteeraus, oli tuomarikin huomannut meidän tuplasaksalaisen ja kirjoittanut sen kyltin kohdalle "hieno". Ylipäänsä tuomarin kommentista päätellen emme ole toivottomia tapauksia vaan tehokkaan ja säännöllisen harjoittelun seurauksena uusi startti voisi olla ensi vuonna jossain vaiheessa realistinen. Sillä mennään mitä on ja mikä puuttuu niin se hankitaan harjoittelemalla.
Etsisin treeniseurakseni patsaita, eli rauhallisia aikuisia ihmisiä seisomaan paikallaan ja tuijottamaan meitä. Se se on nimittäin hurjaa, kun on tottunut pieniin ihmisiin jotka juoksevat, kiljuvat, kompuroivat, heittelevät tavaroita ja nameja ja tuovat hihnoja ja kaulapantaa koiralle kesken treenin. Sellaisen kaaoksen jälkeen koepaikan tunnelma on kuin hautajaisista 😆
Kuvia eiliseltä aamulenkiltä, jolle ennätimme jo auringonnousun aikaan. Keli oli mitä ihanin, pikkupakkanen ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Äkkiä taivas meni tosin pilveen ja pelto täyttyi sumusta, jolloin siirryimme metsän siimekseen. Savu oli suorastaan mallikoiratuulella, enpä ole pitkään aikaan lähtenyt kameran kanssa lenkille. Kameran ulkoiluttaminen onkin aikanaan tietänyt Savulle paljon temppuja ja herkkuja, ja niinpä koira tarjoili tänäänkin parhaita taitojaan.
Voi miten odotankaan lunta, pakkasta ja järven jäätymistä - lenkkimaastot laajenisivat merkittävästi. Vähän myös Savun turkin kasvamista ja paksuuntumista, joskin turkki on nyt tuuhentunut mukavasti. Edelleen olen Savua takittanut automatkoille ja pihassa oleskeluihin. Toistaiseksi se ei vaikuta silmämääräisesti olevan jumissa, mutta joulukuulle on varattuna uusi osteopaattiaika. Ellei ehditä jollekin peruutusajalle ennen sitä.
Viime päivien rallytokotreenit ovat menneet kivasti. Huomenna tehdään vielä täsmäisku treenit ja lauantain kokeeseen mennään sitten niillä taidoilla mitä sattuu olemaan. Vähän tuntuu, että olen haukkaamassa liian ison palan kakkua, mutta kokeilematta ei tiedä. Koen saavani kokeesta tärkeää informaatiota siitä, mihin pitää panostaa vielä lisää. Tuntuu, että kaikki keittiössä voitava on treenattu ja parhaan mukaan häiriöitäkin harjoiteltu halleilla.
Yksi tokokoe on vielä kaavailtuna tälle vuodelle. Vähän meinasi ahneus iskeä koularia tavoitellessa, mutta edellinen kolmostulos löi taas realismilla naamaan. Viime vuoden rallykokeiden jälkeen olen viisastunut sen verran, ettei ne tulokset treenaamatta kokeita käymällä tule. Oikeastaan siinä voi käydä niin, että koira yhdistää koetilanteen johonkin epämieluisaan, kuten liian vaikeaan ympäristöön, stressaantuneeseen ohjaajan, kokemattomuuten palkattomuudesta jne. Olisinpa malttanut mieleni jo viime vuonna, niin ei olisi ehkä tarvinnut tahkota rallytokon avoimessa luokassa kahdeksan kokeen verran.
Loppuvuoden kokeiden jälkeen teen yhteenvedon ja pian saakin jo suunnitella ensi vuoden tavoitteita. Jätän kuitenkin suosiolla kaikki koularihaaveet ensi vuoteen ja vien Savua kokeisiin vasta kun koen meidän olevan oikeasti valmiita. Hätäily ei auta, sillä koirahan on juuri niin taitava kuin ohjaajansa. Siispä ei muuta kuin harjoitusta lisää itselle.
Omaa treenaamista olenkin viime aikoina pohtinut, miten erilaista se on nykyään kuin ennen. Kaipaan jo säännöllisiä ryhmätreenejä, etenkin rallytokoon. Ensi vuonna meillä alkaa kuukausivalmennus, jolloin pääsemme vihdoin treenaamaan kouluttajan silmän alle ja hakemaan eväitä omatoimitreenaamiseen. Yksin treenaamisessa on kyllä puolensa, mutta myös haasteensa. Ihmishäiriöiden harjoitellu on hankalaa ilman muita ihmisiä. Kaupan parkkipaikka on ainakin Savun silmissä aivan eri asia, kuin treenikenttä, eikä häiriöiden työstäminen ihmisvilinässä kanna kokeeseen asti. Ainakaan vielä ei.
Yksin treenatessa olen kokenut videoinnin todella tärkeäksi, muuten en tietäisi montaakaan juttua vaikka Savun vinoista perusasennoista. Treenien puinti treenikaverin tai ryhmän kanssa olisi kyllä tervetullutta vaihtelua ja suorastaan piristystä. Itselleen tulee helposti oltua ankara, kun videon katselun jälkeen vatvon sitä ja tätä havaintoa ja pyrin purkamaan ongelmia ja haasteita yksin. Eteneminen on siis verrattain hitaampaa, kuin mitä uskoisin sen viikkotreeneissä olevan. Mutta viis siitä, koiraharrastus ja koiran kouluttaminen on kuitenkin tärkein voimavarani ja vielä se koiraa ryhmätreenienkin aika.
Tavoittelin meille koiranpentua jo viime kesäksi, mutta jälkikäteen ajatellen, onneksi meille ei pentua riittänyt. Jos asia kuulostaa uudelta, voit lukea pohjalle Islanninlammaskoira ja miten tähän päädyin 10/2020 ja Miksi toinen koira? 2/2021. Se mitä tiedän vaikkapa treenaamisesta nyt, on paljon enemmän kuin viime keväänä. On siis kiva, että ehdin työstää omaa osaamistani vielä Savun kanssa kahdestaan. Merkittävä muutos on tapahtunut myös Savun ohituksissa. Vaikka se onkin arjessamme aika vähäpätöinen ongelma, tuntuu järkevämmältä työstää se hyvälle mallille ennen kuin lenkeillä kulkee nuori koiranverso.
Sekarotuisesta rotukoiraan siirtyessä on aika iso harppaus ihan eri juttuihin. Tiesin kyllä, että sopivaa koiraa voi joutua odottamaan. Ja tiedän senkin, että uutena nobody tyyppinä jota kukaan ei tunne, olen automaattisesti kaikkien jonojen hännillä. Sitä en arvannut, miten monta pentuetta tosiaan menisi sivu suun. Mutta hyvää kannattaa ilman muuta odottaa! Tämä on vain tosi erilaista, kuin se miten olen vaikkapa kymmenen vuotta sitten soittanut myynti-ilmoituksessa olevaan numeroon ja hakenut seuraavalla viikolla itselleni koiran 😅 Toki nyt olen tehnyt yli vuoden verran pelkkää taustatyötä ja harkinnut kaiken mahdollisen hyvin tarkasti, joten sen puoleen matkassa ei ole minkäänlaista kiirettä tai hätää.
Vaikka olisi ihanaa saada viiden vuoden jälkeen talouteen pentu, ei auta kuin malttaa. Olen asennoitunut asiaan niin, että mitä enemmän aikaa kuluu, sen taitavampi olen pennun tullessa. Helposti sitä ajattelee, että "seuraavan koiran kanssa en tee näitä virheitä" samalla jättäen ne olemassa olevan koiran haasteet sivuun. Olen pyrkinyt ihan tietoisesti paneutumaan Savun kanssa ilmeneviin haasteisiin, ja sitä kautta motiovoiduin opettamaan sen turkasen kapulan pidon vihdoin (Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021).
Arki on aika timanttista tällaisenaan, mutta kyllä Savun kanssa riittää työsarkaa tokossa ja rallytokossa. Ja hyvä niin, muuten saattaisi käydä aika pitkäksi. Savu on mitä hienoin koira pitämään ohjaajan nöyränä ja oppivaisena 💙
Tiistai iltana kävimme Savun kanssa Tamskin hallilla. Olimme sopineet kimppatreenit Netan ja Miran kanssa ja Mira olikin suunnitellut meille tosi kivan voittaja radan. Savu oli hieman lennokkaalla tuulella aamuisesti kolmen tunnin kimppalenkistä huolimatta. Se ei tällä kertaa jäänyt pahasti hajuihin kiinni, mutta viereisiltä kentiltä tuleva kova meteli selvästi jännitti sitä ja lopulta Savu karkasi molemmilla radoilla haukkumaan treenikaverit.
Molemmilla vuoroillamme tuli myös hyviä pätkiä ja oikean puolen seuraamiseen on pienestä katkosta huolimatta tosi tyytyväinen. Kuplan puhkeamisesta huolimatta Savu nousi kivasti takaisin töihin. Ja vitsi että tykkään sen työskentelystä silloin kun se on ympäristön kanssa sujut ja tietää mitä tehdään. Vaikka haukkuminen on välillä vähän turhauttavaa, on se kuitenkin Savun hyvin selkeä tapa kertoa että sitä jännittää tai ettei se ymmärrä mitä tarkoitan. Liikkeet sujuvat meillä jo keittiössä, mutta hallille ja radalle sujuvuuden suhteen saa tehdä vielä töitä.
Treenimuistio
- harjoittelua kentällä seisovien ihmisten suhteen
- houkutus, voi murheenkryyni mutta kurpitsassa oli kuulemma nakkeja 😂
- varmuutta puolen vaihtoihin, eteentulemiseen ja ympärikiertämiseen - vihje-erottelu ja itsellekin muistiin mitä vihjettä käytetään
- rata-/kisatreenejä ehdottomasti useammin kuin kerran kuukaudessa!
Näillä eväillä eteenpäin ja tehokasta treeniä ennen koetta. Marraskuun lopulla korkkaamme voittajan, vähän sillä tavoitteella että näen mikä tilanne meillä on koevalmiuden suhteen. Viime vuonna ahnehdin kokeita useammat epäonnistumisista huolimatta, mutta kirjoittelen aiheesta ja kantapään kautta oppimisesta myöhemmin lisää.
Lokakuun treenimäärät jäivät vähäisiksi lomareissun ja kahden viikon flunssarumban vuoksi, mutta sisältäöä treeneissä oli! Ennätettiin poiketa meille uudella Kramien hallilla, pitkästä aikaa vierailtiin myös Ylökkillä ja pari päivää sitten Canisportilla tehtiin kuukausittainen rallytokon ratatreeni.
Tokon seuraaminen on ottanut kivan harppauksen nyt lokakuussa. Savu kykenee taas seuraamaan pidempää matkaa tiputtamatta kontaktia, kääntyy sujuvasti mukana ja selviää vauhdinmuutoksista haukkumatta. Vielä toisinaan se jää vähän arpomaan, pitikö pysähtyessä mennä perusasentoon. Mutta vähäisillä treenimäärillä saatuun etenemiseen olen oikein tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa.
Luoksetuloa, kaukoja ja hyppyä olen harjoitellut siltä osin että Savu jäisi katsomaan perääni. Liikkeiden haasteet ovat olleet lähinnä siinä että Savu onkin alkanut haistella tai katsella ympärilleen, eikä ole siten aivan kuulolla minun huhuillessani käskyjä. Kovin montaa harjoitusta ei ole vielä takana, joten tuloksista en ole aivan varma.
Kapulanpito ja nouto ovat ottaneet suuren harppauksen ja tämä valtava läpimurto on tuntunut huikealta voitolta. Pito ei enää sinällään ole ongelma, vaikkakaan en näe mitään syytä pihistellä siitä palkkaamisesta. Olemme alkaneet harjoitella varsinaista noutoa ja aika kivasti Savu tuo juosten kapulan käteeni. Hyppynoutoa tehtiin viime viikolla kylmiltään ja siitä Savu suorastaan innostui. Kai se pitää rohkaistua ja suunnata kiikarit avoimeen luokkaan.
Rallytokon puolenvaihto käännöksiä hiottiin vähän uudelleen. Olin vallan unohtanut molempien samaan suuntaan kääntymiset ja ne ovat itselleni motorisesti vähän vaikeita. Oikean puolen seuraamista tein nyt radallakin ja ainakin pujottelu sillä puolella sujui hienosti.
Rallytokoa pitääkin taas treenata järjestelmällisemmin, sillä ilmoitin Savun oman seuran kokeeseen. Samaan syssyyn ostin myös ratatreeni kerran, josko saataisiin kisarutiineja muistiin ja sitä myötä onnistuminenkin.
Kaikkinensa kiva lokakuu, vaikka tuntui ettei paljoa ehditty tehdä. Uusin ideoin marraskuuhun 😊
Syyskuu olikin aktiivinen treenikuukausi; monet treenit takana ja uusia ideoita taskussa! Ei myöskään pelkästään ideoitu ja kokeiltu, vaan saatiin myös onnistumisia ja edistyttiin. Monipuolisessa ja aktiivisessa harrastamisessa on toki se käännepuoli, että Savu on ollut taas hiuksenhienosti yliväsynyt ja myös jumissa - minun tulee ahnehdittua liikaa tekemistä palautumisen kustannuksella. Lokakuulle siis malttia ja enemmän vapaapäiviä kalenteriin. Savun iloksi sille onkin tulossa ihan oikea loma muiden koirien luona!
Toko alokas liikkeet ovat aika kivalla mallilla taas montaa liikkurihäiriötäkin on jälleen harjoiteltu. Olen tehnyt paristi viikossa myös palkattomasti 2-4 liikettä siten, että palkkaan Savun vasta kentän laidalla. Tämä on toiminut kivasti ja uskon tämän kantavan myös kokeessa. Sosiaalista ja lelulla palkkaamista täytyy vielä vahvistaa. Seuraaminen oli levinnyt käsiin, mutta olen lähtenyt viilaamaan sitä uudestaan. Kehitystä on näkyvissä, mutta on tässä vielä työtä.
Ilmoitin Savun lokakuulle Seinäjoelle kokeeseen. Silloin tulee kuluneeksi suunnilleen tasan vuosi ensimmäisestä kokeestamme. Nyt otan ensimmäistä kertaa kokeeseen myös kapulan mukaan. Treenit kapulan suhteen ovat niin kivalla mallilla, että uskon voivamme onnistua sen kanssa kokeessakin. Saadaanpahan kokeesta taas listaa sen suhteen, mitä tulee harjoitella lisää.
Rallytoko vaatii työstämistä ratatreenien suhteen; pitkästä pitäisi jaksaa työskennellä palkatta ja ääneti, eikä häiriöihinkään saisi mennä. Syyskuussa ehdittiin käydä kerran porukalla ratatreeneissä ja niiden jälkeen treenasin uusin ideoin omatoimisesti. Lokakuun lopussa meillä alkaa Saara Uljaksen pitämä rallytokon valmennus. Ilmoitin meidät myös rallytokon ohjattuihin kisatreeneihin, sillä tavoitteena olisi marraskuussa korkata voittajaluokka.
Voittajaluokan liikkeet alkavat olla tosi kivasti kasassa. Savu oivalsi oikean puolen seuraamisen ja siltä puolelta myös ympärikierron sekä erilaiset puolen vaihdot. Toki näitä pitää vahvistaa vielä häiriöissä, mutta käytöksiin on kuitenkin saatu vihjeet yhdistettyä.
Hajutyöskentely etenki syyskuussa niinkin paljon, että Savu oppi ilmaisemaan kantarellin makaamalla. Oon todella iloinen että ollaan vihdoin tässä vaiheessa! Savu erottaa kantarellin suppilovahverosta, sekä tuoreen sienen homeisesta. Vielä ei olla treenattu metsässä, mutta eiköhän lokakuun aikana saada sinne purkit mukaan. Sen verran mutuilin sieniretkellä, että palkkioksi täytynee ottaa raakaa lihaa, jotta Savun motivaatio säilyy riistan hajujen seasta sienien haisteluun.
Näillä tekemisillä eteenpäin ja uusie treenejä kohti!
Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt otsikon mukaista aihetta mielessäni ja nyt viimein tämä tuntuu julkaisukelpoiselta. (Pahoittelen kuitenkin ennakkoon mahdollisia kirjoitusvirheitä tai tekstistä välittyviä ajatuskatkoksia.) Aihe on puhututtanut koiraharrastajia myös muualla somessa, mutta minusta tuntui luontevalta pyhittää treeniseurapohdinnoille kokonainen blogiteksti. Postaus on vain minun näkökulmani ja mielipiteeni ja perustuu minun kokemuksiin noin kahdeksan vuoden ajalta. Sinä voit olla eri mieltä ja kunnioitan sitä, olemmehan erilaisia.
Mitä on treeniseura?
Jos joku lukee tätä tekstiä aivan uutena seuraajana, avaan hieman taustaa käyttämälleni sanalle. Treeniseurana en nyt tarkoita koirakerhoja tai yhdistyksiä, vaan yksittäisiä ihmisiä tai omatoimisia porukoita, jotka treenaavat keskenään. Tämä treenaaminen voi olla suunnilleen minkä vain koiraharrastuslajin harjoittelua. Itse olen treenannut muiden kanssa pääasiassa tokoa ja rallytokoa, mutta edellisten koirien kanssa myös vesipelastusta ja hakua.
Koiraharrastajat sopivat keskenään ajan ja paikan, jonne saavutaan harjoittelemaan, treenaamaan, kouluttamaan koiria, juttelemaan jne. Mitä treenit nyt ikinä sisältävätkään.
Millainen treenikaveri olen itse?
Vuosien varrella olen ehtinyt treenata jos kenenkin kanssa ja monenlaisissa eri porukoissa. On ollut kivoja treenejä, mutta myös ikäviä kääntöpuolia uusien tuttujen kanssa; ohareita, koirien sattuttamista, selän takana puhumista, suoranaista arvostelua ja haukkumista, tavoitteideni tai treenini vähättelyä ja koirani moittimista. Joinain kertoina treeniseura on osoittautunut täysin turhaksi; kukaan ei välttämättä vastaa kysymykseen, kaikki selaavat puhelimiaan tai poistuvat paikalta oman vuoronsa jälkeen. Itse olen kokenut kaikista ikävimmäksi sen, että minua on vähätelty tai halveksittu siksi että koirani ovat olleet sekarotuisia.
Ohareiden myötä olen tullut vähän laiskaksi lähtemään kovin kauas uusien treenikavereiden vuoksi, kun ei voi tietää varmaksi, tuleeko kukaan oikeasti edes paikalle. Toisaalta täysin asiattomien huomautusten tai "koulutusvinkkien" johdosta jännitän muiden nähden treenaamista nykyään tosi paljon. Minua jännittää epäonnistuminen ja koirani haukahtelu. Ei niinkään pelkästään siksi mitä minusta sitten ajateltaisiin, vaan että saanko niskaani jälleen lyttäävät kommentit.
Nykyisellään olen itsekin parempi treenikaveri kuin vaikka viisi vuotta sitten. Silloin otin vain kuvia ja puhuin paljon keskittymättä mihinkään 😅 Toisaalta en koe olevani ihan parhaimmillani, sillä joudun nykyään perumaan treenejä tai muuten säätämään aikataulujen kanssa. Haluaisin päästä treenaamaan aina kun joku ehtii ja ehdottaa, mutta toistaiseksi pääsen vain jos saan vastuullani olevan pikkuväen (uudelle lukijalle; Papu 3v ja Pipa1v) jonnekin hoitoon. Näin ollen päiväaikaan ilman lapsia treenaamaan pääseminen on aika tuuripeliä, joskaan minulle ei ole ongelma tokoilla muiden kanssa vaikka klo 22 illalla. Siihen aikaan treeniseuraa ei tosin ole kovin paljoa tarjolla.
Mikäli otan lapset mukaan treeneihin, pääsisin treenaamaan milloin vain. Koen kuitenkin epäreiluksi että minun kanssani treenaamaan tulevan pitäisi toimia vuoroni ajan lapsenvahtina. En olisi itse ennen omia lapsia ilahtunut tällaisesta, sillä minä menin treeneihin vain treenaamaan koiraa, en vahtimaan muiden lapsia. Lasten mukaan ottaminen asettaa myös vaatimuksia sijainnilla; pitää olla turvallista ja ei mielellään muita kulkijoita. Toki treenikaverin koirakaan ei saisi olla pelokas lasten suhteen ja toisaalta taas stressaisin itse sitä että sirkukseni pilaa toisten treenit. Niinpä en juurikaan automaationa ehdottele tai oleta, että pikkuväki olisi kimppatreeneihin tervetullut 😁 Olen kyllä saanut onnekkaasti yllättyä, että kavereiden koirat pitävät pientä sirkusta jo vakiovarusteena yhteisissä treeneissä.
No, ainakin olen sinnikäs sopimaan treenejä ja säätämään ajat ja paikat sopiviksi että pääsisin paikalle - ja ilmoittamaan ajoissa jos en pääsekään. Jos treeneihin saapuu useampi kaveri, käyn yleensä moikkaamassa jokaisen erikseen ja tarjoamassa apuani jos sille on tarvetta. Palautteen antamisessa haluaisin kehittyä, sillä helposti vain kerron mitä kaikkea hyvää koirakon tekemisessä näin. Kriittisen palautteen antaminen ääneen kuitenkin jännittää, sillä en halua loukata ketään. Tekemällä oppii ja harjoittelemalla kehittyy, joten toivottavasti olen vuoden kuluttua jälleen parempaa treeniseuraa. Kuvailisin itseäni kuitenkin reiluksi ja kannustavaksi. Kanssani treenanneet korjatkoon ja oikaiskoon, jos tämä ei pidä paikkaansa.
Kuka sitten on hyvä treenikaveri?
Tuntui loogisemmalta kuvailla itseään ennen, kuin asettaa vaatimuslistaa treenikavereista. Minulle henkilökohtaisesti on se ja sama millainen koira tai millaiset tavoitteet treenikaverilla on. Tärkeämpää on se, kuinka koiraa kohdellaan. Arvostan myös täsmällisyyttä aikataulujen suhteen ja ajoissa ilmoittamista peruutuksen osuessa kohdalle - on mälsää kiikuttaa lapset hoitoon ja ajaa 40km perille vain todetakseen ettei kukaan tulekaan.
Hyvä treenikaveri auttaa siinä missä pyydän; liikkuroi, on häiriönä, ottaa videota tai kiinnittää huomiota tiettyihin asioihin ja kertoo niistä näkemyksensä. Otan mielelläni vastaan myös kritiikkiä, mutta mielellään edes ratkaisun suuntaan olevan vinkin kanssa. Kuten minä, varmasti moni muukin tietää omat heikkoutensa ja puutteensa koiran ohjaamisessa. En siis hyödy Savun haukuskelua tai haistelua koskevista huomioista kovinkaan paljon, sen sijaan neuvot niiden ratkomiseen ovat erittäin tervetulleita.
Koska muiden kanssa treenaaminen on jännittänyt ja jännittää edelleen aika paljon, on hyvä palaute ollut kullan arvoista. Uudetkin treenikaverit ovat nähneet minussa ja koirassani hyvää, ja kiinnittäneet huomiota myös siihen, mitä jo osaamme. Erityisesti mieleen jäi muutaman viikon takaa kommentti Savun haukkumisesta, että sehän on "hyvin informatiivista" (jos tuon palautteen sanoja lukee tätä, niin kiitos paljon 💙). Ja tuo kommentti osui naulan kantaan, Savu ei hauku ilman syytä ja kun kaikki on balanssissa, se työskentelee hipihiljaa.
Sillä on väliä, miten treenikaverilleen puhuu. Ilkeät kommentit eivät vie ketään eteenpäin ja ensisijaisesti koirien takia siellä treenikentällä ollaan, tai ainakin pitäisi olla. Jokaisessa on jotakin hyvää ja jokaisella on täysi oikeus treenata ja oppia hyvillä mielin. Nauraa saa, mutta minusta olisi joskus ollut kiva tietää miksi suoritukseni herätti hilpeyttä.
Sellainen treenikaveri ja porukka on hyvä, missä voi olla oma itsensä, fiilis on hyvä ja ajastusten vaihdolle ja keskustelulle on tilaa. Viis siitä, missä vaiheessa harrastusuraansa kukin on tai millaisella koiralla harrastaa (kaikki koirat ansaitsevat kivaa yhdessä tekemistä olivat rodultaan mitä vain). Hyvässä seurassa kehtaa epäonnistua ja jos tulee itku, sekin tulee ilosta. Kuvailisin treeniseuraa erinomaiseksi siinä vaiheessa, kun koiran kanssa on mokaillut kentällä oikein huolella, mutta poistuu silti treeneistä hymyssä suin. Ja ilokseni tällaisiin treenikavereihin olen tänä vuonna päässyt tutustumaan.
LISÄYS 16.9.2021 Olen erittäin otettu ja iloinen, että minun ehdottamiani kimppatreenejä varten muutkin ovat viilanneet aikataulujaan ja lähteneet vähän kotikenttäänsä edemmäs treenaamaan. Minulle tuollainen viitseliäisyys kertoo hyvästä asenteesta treenaamista kohtaan ja ajan myötä ahkera puurtaminen palkitaan 😊
Meitä saa kysyä treenaamaan jatkossakin tokoon tai rallytokoon, Pirkanmaalla.
Ota kaikki irti hyvästä treeniseurasta, porukassa on kivempi uskaltaa erehtyä ja oppia!
Kerro ihmeessä mitä ajatuksia tämä herätti, onko sinulla kokemuksia aiheesta tai oletko jo löytänyt erinomaisen treeniporukan jossa harrastaa 😊
Syyskuu on pyörähtänyt käyntiin aivan luvattoman nopeasti ja arvontakin on suoritettu. Arpapalkinto lähti eteläisempään Suomeen. Kiitos kaikille osallistujille palautteesta ja lukuvinkeistä. Erityisesti postauksia retkeilystä toivottiin ja näitä varmasti syksyn mittaa tuleekin, olenhan ulkoilmaihminen. Olen muutama vuosi takaperin postannut listauksen 100 retkeä koiran kanssa 5/2017. Listalta on vielä monta kohdetta käymättä, mutta voisin tehdä vastaavalla teemalla uuden listan.
Syksylle olen kaavaillut ikäänkuin laavumaratonia, sillä tarkoituksenani on poiketa ainakin jokaisella Ylöjärven laavulla. Ilman aikarajaa tavoitteeksi voisi ottaa jokaisen Pirkanmaan laavun katsastamisen. Useilla paikallisilla laavuilla olen jo tulistellut, mutta tarkempi tutkailu teki selväksi, että moni paikka on minulle vielä tuntematon.
Jos sinulla on mielessäsi jokin tietty laavu, niin vinkkaa ihmeessä 😊
Tokoleirin jälkeen treenejä on jatkettu uusin tuulin ja monenlaisin ajatuksin. Olen onnistunut sotkemaan seuraamisen aivan totaalisesti, joten sen suhteen häiriöt ja palkattomuustreenit ovat hetken tauolla. Täytyy keskittyä ihan pelkän seuraamisen hiomiseen ja muistutteluun, se kun on meillä ollut jo tosi hieno.
Tokon muut liikkeet seilaavat omissa uomissaan kohtuullisella tasolla. Kapulan pito tulee ansaitsemaan oman postauksensa, mutta hehkutan sen verran että olemme viittä vaille valmiita kokeisiin. Ja jotta rima ei nouse liian korkealle jännityksen vuoksi, on lokakuulle merkitty tokokoe kalenteriin.
Rallytokon voittajaluokan liikkeet ovat venyneet ja vanuneet aivan kohtuuttomasti. Kirjasin viime viikonloppuna tarkan listan, mitä meiltä puuttuu ja suunnittelin vihjeet/käskysanat valmiiksi. Hieman hiomista ja harjoittelua vaatii kömpelö ohjaamiseni, mutta tarkoitus on kisata oman seuran kokeessa marraskuussa. Sitä ennen ehtii onneksi alkaa CanisportillaSaara Uljaksen pitämä rallytokovalmennus. En malta odottaa että päästään pitkästä aikaa ohjattuun!
Rallytoko tehtävälista, tavoitteena voittaja luokka
Oikean puolen seuraaminen "liki"
- ohjaajan kiertäminen "runt"
- eteen tuleminen, palaaminen "liki" tai "runt"
- askel vasemmalle
Käännökset
- 2x vasen täyskäännös "viereen"
- molemmat vasempaan täyskäännös "kieppi, liki"
- molemmat oikeaan täyskäännös "toiseen, sivu"
Puolenvaihdot
- puolenvaihto takana "front"
- puolenvaihto istumisen kautta takana "front, liki"
- puolenvaihto jalkojen välistä "väli"
Pysäytykset
- istu, seiso, maahan ohjaajan vierellä "up, maahan"
- istu, seiso, isto, ohjaajan vierellä "up, sivu"
- liikkeestä seiso, kierrä koira "stop"
Osaa yllä kirjoitetuista on harjoiteltu, osaa ei lainkaan. Käskysanoissa ei ole varsinaista logiikkaa, oli vain keksittävä muutama sana jotka eivät olisi vielä käytössä.
Lähes päivittäisen treenaamisen lisäksi olemme viettäneet aikaa luonnossa vähintään päivittäin. Savu on ollut mukana sienestämässä ja marjastamassa, sekä muuten vain ulkoilemassa. Kävimmepä kaverin ja porokoirienkin kanssa Lintuharjulla nuotioretkellä. Harmillisesti varsinaisia kuvia tuli aika vähän, sillä satoi tietysti vettä.
Syksylle on suunnitelmia ja rautoja tulessa, mutta päivä kerrallaan kohti haaveita. Blogi tulee saamaan uuden ulkoasun ja muutamia videoitakin olen suunnitellut. Kesävideo on editointia vaille valmis, ei lainkaan niin hieno kuin voisi, mutta kiva kuitenkin. En tiedä, ovat ns. my day videot enää muodissa, mutta olen ajatellut moisen Savun päivästä kuvata. Tai kenties viikosta, riippuen miltä tuntuu. Onkohan lukijoissa ketään, jota videot kiinnostavat?
Aikatauluongelmieni vuoksi en ole päässyt katsomaan islanninlammaskoiria (enkä liioin kimppatreeneihinkin, kiitos kuitenkin kaikille teille), vaikka olisin halunnut. En kuitenkaan malttaisi enää odottaa asioiden varmistumista, sillä tarve toiselle koiralle on kova. Ehkä jonain päivänä, meidänkin talouteen astelee rotukoira. Sen kunnian tulee saamaan islanninlammaskoira.
Vaikka kesäkeli vähän viileni, keskittyivät elokuun treenit pääasiassa keittiöön. Ulkotreenien kannalta elokuu oli todella hiljainen, mutta eipä itselläkään ollut ihan selvänä mielessä, mitä tehtäisiin. Rallytokon ratatreeneissä pistäydyttiin, joskin treenistä suurin osa meni uuden hallin ihmettelyyn. Elokuun treenit päätti tokoleiri, josta tuli roppakaupalla ideoita tokotreeneihin.
Tokon osalta kaikki isommat liikkeet ovat olleet vähän tauolla (minkä sitten leirillä huomasikin), mutta kapulan pidon etenemiseen olen tyytyväinen. Kapulan pito on siinä vaiheessa, että Savun häntä heiluu kun se nostaa kapulaa keittiössä tai kotipihassa. Keittiössä ollaan nyt otettu kuvioon mukaan myös perusasento. Vielä riittää työtä että suoritusta voi kutsua koevalmiiksi, mutta olen onnellinen ylipäänsä siitä, että olen vihdoin saanut valettua Savun tunnetilan kapulaa kohtaan myönteiseksi.
Kaukojen uudelleen opettelun olemme saaneet kivasti vauhtiin, joskin olen vähän treenannut kaikkia liikkeitä samaan aikaan ja sotkenut sekaan vihje-erottelunkin 😁 Maltti on valttia ja uusilla neuvoilla jatketaan kaukotreenejä,
Kesätavotteissa luki möys luoksetulon uudelleen opetus, mutta sen eteen ei olla lopulta tehty mitään. Vielä, perehdyn asiaan kyllä.
Rallytoko on kaivannut viilaamista oikean puolen perusasennon ja häiriöistä luopumisen osalta. Eteentulo on viimein tosi kiva ja oikean puolen perusasennostakin se sujuu. Myös peruutus on Savulle tuttu juttu. Yleisesti seuraaminen ja sen kesto vaativat tauon jälkeen työstämistä.
Elokuussa saatiin kuitenkin asennonvaihdot tosi kivoiksi. Rallytokossa on muutama liike joissa koiran tulee vaihtaa asentoaan perusasennosta tai ohjaajan pysähtyessä jäädä seisomaan, istumaan tai makaamaan. Näissä mulla on aiemmin ollut tosi epäselvät vihjeet, mutta selkiytyksen myötä Savun vaihdoista on tullut tosi napakat.
Alkuperäinen tavoite oli mennä jo syksyllä rallytokon kokeissa voittaja luokkaan, mutta toistaiseksi oiken puolen seuraamisessa ja kisatilanteessa riittää vielä paljon tehtävää. Ehkä ennen joulua kuitenkin, tai vasta alkuvuonna.
Hajutyöskentelykin pääsi vähän unohtumaan, mutta esittelin Savulla parista eri maastosta kerätyt kantarellit. Kantarellin tunnistusta siis jatketaan ja nyt sienikauden alkaessa päästään niitä etsimään myös metsästä. Eiköhän minulle ensi kaudelle ole oikein kelpo sienikoira.
Kirjoittelin alkukesällä toiveita kesälle. Kaikki ei toteutunut, säätila oli paahteisempi kuin odotin ja lapsivapaita järjestyi yllättävän vähän. Siitä huolimatta meillä oli kiva ja touhukas kesä. Ehdimme tehdä kanoottiretken, käydä kävelyllä Hatanpään Arboretumissa ja samoilla lähimetsissä vaikka kuinka paljon. Savu innostui taas uimisesta ja vietimme aikaa rannalla.
Hyvin paljon me myös vain oltiin. Ja se jos mikä tekikin hyvää. Telttaretket siirtyvät vähän tuonnemmaksi, juurihan sitä tuli kaksi yötä nukuttua ulkona. Kesäisten kuvamuistojen myötä, me ollaan aivan valmiita syksyn seikkailuihin ja treeneihin.
Eilen käytiin pitkästä aikaa rallytokon ratatreeneissä Tamskilla. Ympättiin treenit kimppaan Miran ja Netan kanssa. Rallytoko on siitä mälsä laji että pelkästään itselle tulee tehtyä rataa tosi harvoin, paljon kivempi jos samasta rakennelmasta saa treenit muillekin.
Savun kanssa emme olleet ihan parhaimmillaan eilen, mutta treeneistä jäi silti paljon käteen. Videoltakin voi nähdä, että yhteistyö ei aivan toiminut ja kupla vähän poksahteli. Äänihäiriöt kuuluvat taustalla, mutta jokin mehevä haju oli matossakin; Savu ei ihan heppoisin perustein nuole hallien mattoja kuten nyt teki kesken pyörähdyksen.
No mitä kaikkea käteen jäi kun radan tekeminen kuitenkin epäonnistui? Ensinnäkin olisi pitänyt olla suunnitelman varasuunnitelma 😅 Olin nyt ennalta miettinyt, että palkkaan Savua muutaman liikkeen välein sekä eteentulosta ja onnistuneista asennonvaihdoista. Näin toki teinkin, mutta en tajunnut miettiä treeniä ollenkaan siltä kannalta että edellisistä hallitreeneistä on kauan ja Tamskilla käymme tosi harvoin. Paitsi että Savu oli vähän kiihtynyt ja innoissaan treeneistä, se ei voinut vastustaa uutta hajumaailmaa. Ja kun se ei ollut ihan samalla taajuudella minun antaessani ohjeita, alkoi haukkuminen. Ei nyt aivan holtiton räksytys, mutta ei selvästikään riittävän vakuuttava kun yritin peruuttamista peräti neljä kertaa uudestaan. Olisihan siinä voinut vain jatkaa matkaa seuraavaan tehtävään 😆 Tein radan kahdessa erässä, kun ensimmäisellä vuorolla eteneminen muuttui vain tahmeammaksi. Spiraalin jälkeen toinen ohjaajan ympäri kiertäminen onnistui kohtalaisesti ja vapautin Savun siitä lelulle. Jotain positiivista, niin erinomaisesti Savu leikki häiriöistä huolimatta.
Tosi tyytyväinen olin Savun asennon vaihtoihin, hyppyyn itsessään (yllätyin miten pitkälle Savu lensi ja siitä hyvästä hidas ohjaaja sai haukut) sekä istumisten kautta tehtävään täyskäännökseen. Spiraalikin oli tosi kiva silloin kun nenä ei ollut maassa! Toki houkutuskin meni kivasti siihen asti kun aloin miettiä pitäisikö palkata kesken ja sitten Savu jo menikin haistelemaan pehmojänistä. Mutta, kaikkinensa draivi oli kiva silloin kun töitä tehtiin.
Ensi kerralle muistilista
- huolellisempi lämmittely
- palkkaa hajuista luopumisesta, aikalisä jos nenä ehtii viedä koiraa (tätä ajatellen voisi vähän päivittää lämmittelyrutiinejakin)
- älä uusi ja hinkkaa montaa kertaa, jos ensimmäinenkään ei meinaa sujua
- palkkaa heti kun tuntuu siltä että pitäisi palkata. Sitä varten treenit on että kehutaan koiraa!
- varsinaisista liikkeistä hiontaa kaipaavat; yhdenaikainen liikkeelle lähtö, eteen tuleminen, pysähtymisestä perusasentoon ja ohjaajan kiertäminen - kyllä huomasi ettei näistä mitään ole tehty kesän aikana.
Omatoimitreeneillä tästä eteenpäin ja toivottavasti jo syyskuun alkupuolella päästään uudestaan hallille ratatreeniin. Treeniseuralle iso kiitos! :)
Tässäpä heinäkuun treenikooste videon kera. Helteet sen kuin jatkuivat ja pääasiassa keittiössä treenattiin - niin paljon oli tarkkaa hiottavaa että pieni tila riitti. Ennätettiin toki myös kentälle kimppatreeneihin, rallytokon ratatreeniin ja jokusen kerran kokeiltiin pihassa treenaamista hyttysarmeijan seassa. Videolla näkyy myös jokunen pätkä namijumppailuista, jolla ei ole mitään tekemistä varsinaisen kouluttamisen kanssa. Toiset treenit onnistuivat, toisissa kompasteltiin enemmän, mutta pääasiassa nautittiin hyvää fiilistä.
Toko liikkeistä päätin heinäkuun teemaksi noutoesineen pidon. Liike on ollut meille erittäin haastava ja myrkyttynyttä asennetta on ollu kova työ purkaa. Nyt alkusysäys on kuitenkin tehty ja kuutena päivänä viikossa treenaaminen tuotti tulosta. Savu osaa nyt tarttua kapulaan ja pitää sitä muutamia sekunteja suussaan eri tilanteissa. Paljon on työtä vielä ennen, kuin ollaan koevalmiita, mutta olen hurjan tyytyväinen että tähän asti on päästy!
Muita tokoliikkeitä tuli harjoiteltua vain satunnaisesti ja niinpä laatu kaikissa on vähän lässähtänyt. Uusia kaukokäskyjä ja tekniikka aloimme harjoitella, mutta aikas alkuvaiheessa ollaan vielä. Elokuussa on tarkoitus rakennella tehokuurina kaukot ja luoksetulo kuntoon. Ei olisi myöskään lainkaan pahitteeksi ylläpitotreenata hyppyä, seuraamista ja jääviä.
Paikalla makaamisissa ei olla viime aikoina ihan loistettu; ötökät, helle, anaalirauhaset, oma sählääminen jne. kaikenlaisia pieniä muuttujia häiritsemässä suoriutumista. Ei muuta kuin pilkkomista ja uusia rivejä kohti.
Rallytoko liikkeet ovat edenneet hiljaksiin. Puolen vaihdot ja pyörähdykset sujuvat ilman haukkua ja pääpiirteittäin eteen tuleminenkin onnistuu. Houkutuksessa pääsimme eteenpäin oikein harppauksen. Ratatreeni yleisesti ottaen meni oikein kivasti, vaikka häiriöt vähän haittasivatkin.
Oikean puolen seuraaminen ja perusasento ovat jääneet todella vähälle ja käytännössä unohtuneet täysin. Ilman niitä ei ole mitään asiaa kokeisiin, joten elokuun tehoon kuuluu myös oikean puolen perusasento ja seuraaminen. Pohjia on tehty koko puoli vuotta, mutta järjestelmällinen päivittäistreenaaminen alkaa olla ajankohtaista.
Kiitos kaikille meidän seurassa treenennaille häiriöstä ja vinkeistä! Jatkamme harjoituksia :)
