Heinäkuu olikin varsin treenintäyteinen ja monipuolinen. Kuukausittaiset tokon kimppatreenit ja rallytokon ratatreenit, viimeiset kerran viikottaisia ohjattuja ja reilu määrä omatoimitreenejä kotiympäristössä, sekä CU koulutuspäivä Loimun kanssa. Itselle merkityksellisissä asioissa myös edettiin, vaikka tämä ei vielä koetuloksissa Savun kanssa näkynyt.
Savun treenimuistiinpanot
Tokon kokeenomaisuuteen vielä varmuutta. Muista treeneissäkin palkata kentän laidalta ja harjoitella tätä vielä rutiininomaisemmaksi.
Kaukojen vahvistamista etenkin koiran jättämisen osalta. Etäisyyttä ja asennonvaihdot, sekä temppuja sopivassa tasapainossa.
Kapulatreeniin itsehillintää; Savu voisi malttaa istua aloillaan vaikka liikkuri kävelisikin kapula kädessään 😂
Rallytokossa oikean puolen liikkeet vahvemmiksi; asennon vaihdot, stopit, sekä oikealta eteen tuleminen ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Puolenvaihdot edessä ja takana vahvemmiksi molemmin puolin, olivat ratatreeneissä aivan liian haastavat vähäisen treenimäärän vuoksi.
Lähtökylttiä harjoiteltiin muutaman kerran onnistuneesti; tavoitteena ettei Savu lässähtäisi odotuksen aikana, eikä myöskään reagoisi tuomariin.
Loimun treenimuistiinpanot
Päällimmäisenä mielessä että vau mikä huima harppaus sitoutumisharjoituksissa ja kontaktissa. Treenit kentillä muiden seurassa maistuvat itselle taas paremmin, kun Loimulla on varmistuksena liina. Turhaumaa ei esiinny enää juuri yhtään siinä määrin, että Loimu kokisi tarvetta näykkiä. Siirtymät tehtävältä a tehtävälle b sujuvat joka kerta paremmin niin hallilla kuin kentälläkin.
Perusasento vaatii vielä tarkempaa harjoitusta. Asenne ja motivaatio ovat hyvät, mutta juuri minkäänlaista stabiliteettia itse asennossa ei ole. Huolellisemman työn alle tämä, samoin seuraamisen tekniikka.
Taukoilun ja paikalla olemisen alkeiden harjoittelu alkavat näkyä kentällä muidenkin aikana. Pikkuhiljaa kohti tokoliikkeitä.
Kiitos kaikille osallistuneille heinäkuun treeneistä!
Viikko on mennyt nopeasti ja kiireisissä merkeissä, joten kaikki tokokuulumiset postaan nyt tähän samaan pakettiin. Tekstintuotto hiukan takkuaa unirästisenä, mutta kysyä saa jos tekstissä on jotakin epäselvää. Videot ovat pitkiä, jälleen, jotta niistä ei jää mitään olennaista pois. Väliotsikot toivottavasti helpottavat löytämään sen mitä haluat lukea.
Savun tokokoe Seinäjoki 12.7
Tiistai iltana lähdettiin parin treenikaverin kanssa kimppakyydillä Seinäjoelle tokokokeeseen. Lämpimän kesäkelin ja muiden syiden vuoksi Savu on pääasiassa lomaillut tokon suhteen pientä olkkaritreeniä lukuunottamatta. Savu siis innostuikin samantien, kun tajusi että lähdetään liikenteeseen ilman Loimua ja lapsia. Perille päästessä Savu tunnisti paikan, mikä oli yllättävää. Olemme käyneet Lakeuden tokoilijoiden hallilla vain kerran (Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021), mutta toki siihen kertaan liittyi hotellireissu Savun parhaan ystävän kanssa ja pekonia, sekä silloinen kaikkinensa hyvä koekokemus.
Savu oli melkoisen innokas ja ylivirittynyt, mikä on sille epätyypillistä. Havaitsin kyllä vuoroa odotellessa että koiralla on aikalailla virtaa, koska Savu paitsi tarjosi kontaktia aivan tosi mallikkaasti, se myös vinkui ja oli vähän levoton. Odotteluun ja lämppään olen muuten tyytyväinen, joskin jälkiviisaana Savusta olisi voinut lelun kanssa juoksuttaa vähän isoimpia paukkuja pois 😁
Koe meni aika toisin kuin odotin, sillä Savu oli omaksi itsekseen todella ylivirittynyt ja villillä tuulella. Oli sillä myös valtava motivaatio tekemiseen ja kokonaisuudessa oli paljon hyvääkin. Olen erityisen tyytyväinen paikalla makuuseen ja noutokapulan pitoon, jotka epäoptimaalisesta mielentilasta huolimatta onnistuivat. Hämmennyin kun Savu vastasi sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja haukkumalla (en olisi Savusta uskonut sillä sosiaalinen palkkio on ollut sen kanssa melkoinen työmaa) ja palkitsin sen jälkeen latteammin. Tällainen hämmensi Savua ja niinpä suorituksessamme näkyy siirtymien jälkeen pientä rakoilua; kun alan kuunnella liikkuria Savu häipyi touhumaan omiaan. Jännityksissäni myös käskytin Savua tavallista kovemmin vaikka eihän sen kuulossa mitään vikaa ollut, eikä se äänekkäämpi käskeminen mitään auttanut. No, näistä opitaan ja hyvä kun koe meni kuten meni, niin onpahan treenattavaa.
Tuomarina Marjo Halmiala
Pisteet 134,5
Paikalla makaaminen ryhmässä 1min7
Savu paineli paikkisriviin häntä tötteröllä ja oli kyllä mielentilaltaan menossa tekemään jotakin vauhtihommia. Savu meni maahan vieruskaverin kolmannella käskyllä ja jättäessä hieman vinkui. Oon pistevähennyksistä huolimatta tosi tyytyväinen kokonaisuuteen; Savu selvisi liikkeestä ylivirittyneenäkin vaikka sen kimpussa pörräsi kärpänen. Savu myös nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon.
Seuraaminen 7,5
Alun hetkellisen haahuilun jälkeen ehdottomasti parasta pätkää mihin tuolla pystyimme! Käännöksiin ja pysähtymisessä perusasennon automatisointiin tarvitaan kyllä harjoitusta, mutta itse seuraamiseen eri vauhdeissa olen oikein tyytyväinen.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Savu oli tosi kiihtynyt ja äänekäs ja kävi samanlailla kuin tänä kesänä treeneissä. Savu lähti juoksemaan maahanmenosta luokseni perusasentoon, hups.
Luoksetulo 8
Hauhau ja vähän vino perusasento.
Noutoesineen pitäminen 9
Liikkuri ehti just sanoa "liike alkaa" ja Savu päätti haukahtaa vielä ennen kapulaan tarttumista 😂 Oon kuitenkin aivan supertyytyväinen että haukkasi kapulan ekalla ja piti hyvin.
Kauko-ohjaus 5
Meidän temppukuuri kaukoihin vähän näkyi ja Savu pomppasi seisomaan, sekä toki louskotti.
Estehyppy 10
Tää on musta huvittavan lohdullista. Olipa kokonaisuus millainen fiasko vain, niin hypyllä Savu on aina "joo tämän mä osaan" 😅💙
Kokonaisvaikutus 6
Yleinen sekoilu ja haukkuminen vähensivät pisteitä aika roimasti.
Alla video koesuorituksesta. Vaikka pisteillä ei juhlita ja Savu oli äänekäs ja pomppiva, niin oon tosi iloinen että se oli mun kanssa. Se ei vajonnut sellaiseen omaan kuplaansa haistelemaan kuten aiemmin, vaan se oli varsin yhteistyökykyinen vaikka toteutus tehtävistä ei kaikessa ollutkaan mitä toivoin. Hyvä mieli jäi!
Loimun tokoykkönen
Keskiviikkona oli haikeasti meidän viimeinen tokoykköskerta Loimun kanssa. Toistaiseksi emme saaneet järjestymään resursseja niin, että voisimme viikkokurssilla jatkaa ja kuukausivalkkukin on tällä hetkellä epätodennäköinen. Ollaan siis vähän kuin omillamme, mutta pyrin käymään Canisportilla irtotunneilla jotta pysytään jossakin ruodussa.
Teimme viimeisissä treeneissä siirtymäharjoituksia viime kertaisen kuplamallin tyyliin. Pentu tauolta mukaan ja tötsältä tötsälle eri tehtäviä tekemään. Pennun kanssa tehtävä voi olla myös palkitseminen ja niin sen meillä monessa kohdassa onkin; Loimun homma on vastata sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja tästä seuraa leikki sopivan viiveen jälkeen.
Treenit menivät tosi hyvin, ihan uskomattoman hyvin. Loimu on ollut hyvin vilkas ja puuhakas ja kuten aiemmassa Loimun oivallustokot 7/2022 tekstissä kirjoitin, tunnen itseni sen kanssa välillä hitaaksi. Ei ole helppo nakki vahvistaa haluamaansa, kun se haluamani osanen on usein aika pieni hetki.
Maaliskuussa aloittamastamme tokoeskarista on kuitenkin tultu paljon eteenpäin ja Loimulla on jo aika monipuoliset pohjataidot. Huolellisella suunnitelulla, ennakoinnilla ja järjestelmällisellä harjoittelulla tulemme kyllä pääsemään sinne minne haluamme.
Kiitos valmentajallemme!💛
Savun tokovalkku
Savun kanssa käytiin valkussa läpi seuraamista. Kuten kokeessakin huomattiin, käännökset ja pysähtymiset vaativat harjoitusta. Treeneissä opettelin itse askeltamaan käännöksen oikein. Tarkoitus on opettaa vasemman jalan tietystä liikkeestä Savulle vihje käännöksestä. Oma askeltaminen onkin huomattavasti hankalampaa kuin koiran koulutus, mutta ehkä se tästä.
Vauhdin muutos pelillä aloitin Savulle (ties miten monetta kertaa) perusasentojen vahvistamisen. Olen tehnyt valtavasti massaa seuraamiselle palkkaamalla nimenomaan liikkeestä ja seuraaminen onkin tosi kiva. Pysähtyessäni Savu jää kuitenkin seisomaan ja istuu vasta kun pyydän. Sen pitäisi kuitenkin kokeessa istua automaattisesti, joten tätä tullaan nyt treenaamaan järjestelmällisemmin.
Tokon omatoimitreenit
Sateinen lauantai aamu klo 9 on oivallinen tapa aloittaa tokotreenein, koska mitäs muutakaan! Treeneissä oli myös kakkua, kun treenikaveri ja labbis Emma vetäisivät tokon avoimesta luokasta ykköstuloksen 💪 Treenit olivat taas täynnä hyvää keskustelua, havainnointia ja ohjeita.
Onneksi treenit myös kuvattiin, en muuten tajuaisi mitä kaikkea kummaa touhuan mm. jäävässä kurkkaan taakseni jäikö Savu. Tähän me otetaan ehdottomasti tehokuuri apparin kanssa, jotta saadaan liikkeestä maahanmeno kuntoon!
Kaukoissa tuntuu taas vaihteeksi prakaavan vähän kaikki. Tehtävä on Savun silmissä tylsä ja arvoton eikä mikään ihme. Olen ladannut huomattavasti enemmän palkkioita noutokapulan ja hypyn suorittamiseen, mutta en kaukoihin. Niinpä Savu jää helposti haistelemaan odotellessaan tai muutoin ei keskity kuten haluaisin. Kaukot pilkotaan nyt ihan osasiin taas ja harjoitellaan sekä jättämistä että asennon vaihtoja erikseen - temput mukana myös. Palkkioihin tulee muutos ja iänikuisen "nami suoraan suuhun" tilalle otan takapalkan ja ylipäänsä vauhdikkaamaan palkkaamisen myös ruualla. Uskon että merkittävää muutosta nähdään jo parin viikon kuluttua.
Toisella kierroksella otimme Savulle kokonaisuustreenin koemaisesti. Suoritus jäi kesken koska Savulle tuli jo aika monetta kertaa kakkahätä... Otan opikseni, enkä anna treeniä edeltävänä iltana koirille rustoluita 💩 Savu ei viimeisissä liikkeissä halunnut enää perusasentoon, joten jätettiin hommat sitten kesken. Sain kuitenkin paljon informaatiota miksi mitäkin tapahtuu ja mitä kaikkea kannattaa muuttaa.
Ainakaan sosiaalista palkkaamista ei kannata laimentaa kokeessa. Jos Savu vastaa iloiseen kehuun hyppien ja haukkuen, niin sehän on mahtava juttu eikä mikään säikähtämisen asia. Jatkamme siirtymäharjoituksia ja pitkäkestoisuuden sietämistä ehjää koesuoritusta tavoitellen.
Liikkeestä maahanmeno sujui meidän ekalla vuorolla kivasti. Kokonaisuustreenissä ei oikein onnistunut, osin ehkä maha syynä, mutta näytti siltä että Savua jännitti treenikavereiden lähellä mennä maate. Mene ja tiedä, mutta harjoitus tekee kuulemma mestarin.
Loimun kanssa harjoittelimme taukoilua ja sitoutumista. Yhden virhearvio karkaamisen jälkeen pidin visusti hihnasta kiinni ja otin lisää etäisyyttä muihin. Olin unohtanut Loimun hihnan kotiin joten lainattiin Savun sinistä hihnaa. Loimulle täytyy ehdottomasti tehdä liina, 3m hihna on liian lyhyt näissä treeneissä.
Loimu rakastaa juosta ja sen sitoutumisessa näkyy heti muutos kun palkkaaminen on vauhdikkaampaa. Kun Loimu oli saanut sopivasti revitellä ja vahvistusta kontaktilleen, se tarjoaa maahan menoa edessäni ja makaa varsin levollisesti. Tuumasinkin treenikavereille että Loimu on vasta saanut lämmiteltyä ja itseäni jo hengästyttää se kaikki juokseminen.
Loppuun otettiin vielä pari kuolleelle lelulle lähetystä ja viimeisin meni hyvin. Epähuomiossa lelu siis vietiin kauas ja jätettiin sinne, kun tähän asti olen sen heittänyt. Mielenkiinto lelusta sitten vähän herpaantui ensi toistoissa, mutta ei mikään sentään lopullisesti pieleen mennyt.
Kaikkinensa taas hyvä mieli treeneistä ja selkeämmät ajatukset jatkoon. Kiitos kaikille paikalla olleille! 😊
Viime viikon ohjatut treenit jouduimme jättämään väliin, mutta kävimme omatoimisesti Canisportilla Essin ja Kidan kanssa. Loimu teki hiukan ruutua ja muutoin harjoitteli yleistä olemista toisen koiran läsnäollessa. Kaikkinensa treenit menivät tosi kivasti Loimulle uusien tuttujen kanssa, eikä se häiriintynyt oman pikkuväen juoksuleikeistä lainkaan.
Treenivuoron jälkeen suuntasimme Birgitanpolulle ulkoilemaan. Loimu ja australianpaimenkoira Kida tapasivat ensimmäistä kertaa ja paimenilla synkkasi miltei samantien. Molemmista oli nastaa että toinenkin kaveri ymmärsi juoksuleikkien päälle.
Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti syksyllä ehditään yhdessä treenaamaan taas useammin. Postauksen treenikuvat ovatkin Essin käsialaa. Varsin hyviä kuvia kuvittamaan mättöpostausta Loimun treeneistä.
Loimun kanssa yhteinen kupla on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia. Kontrasti koirieni vilkkaudessa ja vauhdissa on valtava ja kun edellisestä vilkkaasta koirasta on jo vuosia aikaa, olen ollut vähän hidas ja kömpelö Loimun kanssa. Kotona sisällä ja pihassa treenihetki sujuu ja Loimu ei arkisista häiriöistämme (esim. lapset ja Savu muissa touhuissa) häiriinny. Mutta kun lähdemme kodin ulkopuolelle kentälle tai halliin, Loimu uppoutuu omiin juttuihinsa.
Kodin ulkopuolella harjoitukset sujuvat yleensä hihnassa hyvin, eikä Loimu kesken treenin häiriinny kohtuuttomasti muista. Tämä on luonut itselleni pienen harhan taidoistamme, jonka johdosta Loimu onkin pari kertaa päässyt karkaamaan toisen koiran luo. Loimu kyllä tietää kun se on kytkettynä, eikä se tällöin erityisemmin pyri muiden luo kesken tekemisen. Mutta kun se tajuaa olevansa irti ja voivansa ottaa paikat haltuun kuten haluaa, se todella säntäilee ympäriinsä ilakoiden.
Jokunen uusi vippaskonsti ja neuvo ei olisi lainkaan pahitteeksi. Siispä ilmoitin meidät Canisportilla pidettävään Control unleashed koulutuspäivään, jossa kouluttaa Saara Uljas. Virhearvioista oppineena Loimu on treenannut muiden aikana pääasiassa hihnassa ja olen muutoinkin välttänyt tilanteita joissa se saattaa lipsahtaa tekemään aivan muuta, kuin pitäisi. Uusi haluttu toiminto on helpompi kouluttaa tilalle, kun ei toivottu osuus ei ehdi vahvistua ihan hulluksi 😁
Eilen olimme Loimun kanssa ainoat paikalla tokoykköskurssilla ja niinpä me saatiinkin ikään kuin yksäri. Kysyin neuvoa juurikin näihin häiriöasioihin ja Loimun irti päästämiseen ja irti olemiseen. Palasimme perusasioiden äärelle kuplamallin pariin suunnittelemaan, miten saisimme mahdollistettua 100% onnistumiset treeneissä.
Aluksi tein Loimun kanssa ihan vain naminheittelypeliä. Kontaktin ottamisesta heitin Loimulle namin ja heti kun se nielaisi juoksin karkuun, jolloin Loimu tietysti pinkaisi perään ottamaan uudestaan kontaktin josta seurasi nami. Kun olimme siinä aikamme juosseet ees taas ja aloin jutella kouluttajan kanssa, Loimu meni itse makaamaan eteeni 😍 Se ei poukkoillut hihnassa tai kierinyt, eikä ollut kiinnostunut ympäristöstä vaan odotti ihan täydellisessä mielentilassa mitä seuraavaksi tehtäisiin. Ja kuplamalliharjoitukseenhan me siirryttiin.
Loimun kuplamalli meni rungoltaan niin että pentu tauolta palkalle - tehtävä - palkka- tauko. Tehtävästä sai palkkion (keskityimme Loimun fokukseen muiden temppujen sijaan) ja palkkiolta saatoimme jatkaa toiselle palkkiolle. Esimerkiksi sosiaalisen palkan jälkeen seurasi nami tai lelu, tai namin jälkeen tehtiin siirtymä sosiaalisen palkan kanssa. Loimuhan on harjoitellut näitä hallilla ihan pikkupentuna ja se selvästi muisti silloin oppimansa!
Alla olevalta videolta voit saada paremmin treenistämme kiinni ja tehdä omat havaintosi. Videon lopussa on pari noutokapulan heittoa joissa kömmähtelin itse oikein huolella, mutta ei mitään maata mullistavaa onneksi. Eilinen treeni oli varsinainen hyvän mielen treeni ja tuli kyllä tarpeeseen. Taas on uskoa ja luottoa sekä itseen että pentuun, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Ja kunhan vielä tutustutaan toisiimme paremmin ja saadaan videon flow ja fokus yleistettyä kaikkeen, ei meitä pysäytä mikään.
Aiempaan verraten omakin toiminta Loimun kanssa on kehittynyt. Halusin nopean, vilkkaan ja räiskyvän koiran, jollaisen sain. Loimu vain reagoi nopeasti kaikkeen siihenkin mihin ei tarvitsisi ja niinpä se on tilaisuuden sattuessa juoksemassa ihan muissa seikkailuissa perusasennon sijaan. Järjestelmällisyys ei ole vahvuuteni, mutta Loimun kanssa tässäkin saa kehittyä. Loimun treenituokio on suunniteltava pilkun tarkasti etukäteen, jotta tyhjiä tai "mitäs nyt pitikään tehdä" hetkiä ei synny. Jatkamme myös sitoutumisharjoituksia muuten.
Olen kiinnittänyt myös huomiota Loimun palkkaamisasioihin. Niin tympeä kuin onkin myöntää, osa treeneistämme on varmasti ollut Loimun silmään ihan aidosti tylsiä. Se rakastaa juosta, se haluaa juosta ja se ei malta olla juoksematta. Loimu myös syttyy leikkimiselle ihan satasella, joten ehdottomasti vauhtia (myös ruokapalkan kanssa) ja leikkiä kannattaa hyödyntää palkatessa.
Lelulla palkkaamisessa pidin hieman taukoa kun tuntui että Loimu tosi herkästi kilahti tai jotenkin muuten hämmentyi ja puri lelun sijaan minua jalkaan. Vaikka Loimu on pieni, niin kun se kaikella islantilaisen voimalla tikkaa kiinni, niin se tekee sen täysillä - niinku kaiken muunkin. Muuten Loimu ei näyki lainkaan, eikä se treeneissäkään pure ilman syytä. En ole reagoinut itse puremiseen mitenkään, vaan purkanut puremista edeltäviä tapahtumia.
Nykyisellään Loimu vastaa sosiaaliseen palkkaan hyvin ja tietää että siitä seuraa useimmiten viive leluun. Se ei myöskään enää odota lelua niin satamiljoona lasissa vaan myös ruoka on sille mielekäs palkkio. Voisi kuvailla simppelisti niin, että kun Loimu tietää mitä sen pitää tehdä ja mitä siitä seuraa, se työskentelee täysiä ilman ääntä ja ketään purematta. Aivan kympin koira 💛
P.S. Savu kävi viime viikolla osteopaatilla ja oli oikein hyvässä kunnossa. Osteopaatin vuoksi Savu ei ollut kimppatreeneissä mukana. Eilisessä tokovalkussaan oli totta kai ja meidän kehätreenit menivät tosi kivasti. Raportoin Savun tokokuulumisia paremmin ensi viikon kokeen jälkeen.
Kesäkuu on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Niin hurjaa että "eihän me tehty mitään", kun ei me kaikilta tekemisimmälte ennätetty mihinkään ylimääräisiin. Kotona treenaaminen jäi vähän vähemmälle kokeiden, tokoleirin ja ohjattujen treenien viedessä tilaa kalenterista. Yhdet ohjatut tosin jouduin perumaan, samoin tokon omatoimiryhmän treenit - niissä olenkin käynyt tänä vuonna joka kuukausi, mutta se osallistumisputki nyt sitten katkesi. Toivottavasti heinäkuussa saan aikataulut sovitettua ja päästään mukaan, niin kivaa on ollut.
Kuukausi alkoi rallytoko kokeella, josta saimme Savun kanssa 80p. Seuraavan viikonlopun olimme tokoleirillä ja ennen juhannusta rallytokon ratatreeneissä. Kotona tehtiin mitä ehdittiin ja koirat jaksoivat. Muistin tueksi olen alkanut kirjaamaan kurssien sisällön vihkoon heti paikan päällä. Muuten ei jäisi kyllä yhtään mieleen mitä on tehty ja mitä ei ja tällaisen kuukausikoosteen kirjoittaminen kävisi mahdottomaksi. Kaikkea kuitenkin tehtiin, videoiden alla koirakohtaiset muistiinpanot.
Savun kanssa käytiin rallykokeen lisäksi myös rallyepiksissä. Kotitreeneissä jatkettiin etenkin samaan suuntaan täyskäännösten ja eteentulon harjoittelua.
Tokoleirin ohjeilla teimme kotipihassa muutaman kerran hässäkkää, sekä kaukoja. Viime päivinä helle on tehnyt tehtävänsä, eikä olla tehty juuri mitään. Hypyille hakeminen on kuitenkin lähtenyt kivasti alkuun ja merkkiryhmän kiertokin sujuu jo paremmin juosten ilman askellajin vaihdosta.
Savun sitoutuminen treenatessa on edennyt valtavasti, siinä määrin että itseäkin ihan ihmetyttää. Ohjattujen treenien kokeenomaiset harjoitukset sekä omatoimi treeneissä palkattomuustreenit sujuvat paremmin kuin koskaan. Ilmoitinkin Savun yli puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen, josko tänä vuonna saataisiin alokkaasta koulari.
Loimu on tehnyt kaikenlaista ja kaikkea siltä väliltä. Rehellisesti myönnettäköön että sitä on taas itse sössitty ja osa treenitilanteista on näyttäytynyt Loimun silmissä vähän tylsältä. Parin edellisen päivän treeneihin olen lisännyt palkkaamiseen enemmän leikkiä ja omaa liikettä ja ero pennun sitoutumisessa on valtava. Täytyy siis rohkeammin käyttää vähän vauhdikkaampaa palkkaamista, koska siitä Loimu tykkää. Vähän vain olen ollut varovainen kun niin helposti sain hammasta pohkeeseen 😂 Mutta nyt kun treenirunko on Loimulle selvempi, ei se enää leikissähään kiihdy ja turhaudu niin että ohi tarttuisi.
Loimu harjoitteli mm. paikallaan olemista ja ruutuun juoksemista, sekä takapalkkaa. Noutokapula on Loimusta mainio hammastelukapistus, mutta saatiin jo hiukan ajatusta rauhallisemmastakin pidosta.
Perusasento on se, mikä sujuu helpoissa ympäristöissä. Loimu on oivaltanut idean ihan tosi hyvin. Tällä viikolla isäntä teki koirille omat korokkeet, joten päästään Loimunkin kanssa harjoittelemaan seuraamisen tekniikkaa. Olen aiemmin kouluttanut seuraamista pelkän imuttamisen tai tarjoamisen kautta, joten tämä korokkeiden avulla aloittaminen on itselleni ihan uutta. Tosi mielenkiintoista ja Loimu on ollut tässä hurjan pätevä! Kunhan päästään syvemmälle seuraamisen saloihin, kirjoitan tästä kokemuksesta varmasti lisää.
Yleistä hallintaa Loimu harjoittelee edelleen. Sen maltissa on huomattava eroavaisuus hihnalla ja ilman hihnaa. Hihnassa treenatessa kaikki pääasiassa sujuu eikä ympäristö juurikaan häiritse. Vapaana ollessa Loimu pursuaa riemua, eikä kerta kaikkiaan pysty hillitsemään itseään. Loimu sinkoaa pindball tyyliin ympäriinsä ihmisten ja koirien luo. Näin ei ole käynyt montaa kertaa eikä mitään ole sattunut, mutta meidän koutsin ohjeilla jatketaan irtioloharjoituksia vähemmän kokeillen ja enemmän järjestelmällisesti. Tämän päivän harjoitukset toisen koiran kanssa menivätkin jo tosi hyvin verrattuna aiempaan!
Selkeillä suunnitelmilla ja helteen pehmittämillä aivoilla heinäkuun treeneihin.
Treenikuulumiset miltei viikon myöhässä, mutta kirjattakoon muistiin silti. Tällä viikolla ei kummempia treenatakaan, kun keskiviikon ohjatut jouduin lapsenvahdin puuttuessa perumaan. Toisaalta tänään Savu kävi osteopaatilla ja koko viikon on melkoista hellekeliä, joten ihan spotaanistikin tulee otettua vähän rauhallisemmin kaikilta osin.
Tokovalkku
Savun tokovalkussa oli aiheena palkattomuustreeni. Täytyy tähän väliin kertoa että palkattomuus ei mielestäni aivan rehellisesti kuvaa aihetta vaikka itsekin tästä palkattomuustreeninä puhun. Tokokokeeseen emme voi kuitenkaan ottaa nameja tai leluja suoritukseen mukaan, joten myös treeneissä on vahvistettava sosiaalista palkkaa (eli kansankielisesti kehumista) jota kokeessakin saa käyttää. Savun kanssa itselläni on mennyt aika kauan oivaltaa sosiaalisen palkkion tärkeys, toivottavasti Loimun kanssa saadaan tämä haltuun nopeammin.
Kävin kehän puolella Savun kanssa ensin ottamassa tilan haltuun, jotta treenissä olisi jotain järkeäkin. Sen jälkeen mentiin kehään kokeenomaisesti, tehtiin haluamamme liikkeet sosiaalisen palkan voimin ja lopuksi palkkasin Savun kourallisella lihanameja. Koemittaisten liikkeiden sijaan tein hiukan typistetyn liikkeestä maahan menot, kaukot kieppitempun kanssa (oli kyllä melkoisen iso kieppi mutta kuitenkin 😂) ja luoksetulon. Luoksetulon perusasennosta lähdin kehumisen jälkeen seuraavaan siirtymään ja kun Savu lähti samantien seuramaan ihan superhyvällä asenteella, lopetimme treenin ruokapalkkaan.
Näistä kehätreeneistä pitää kyllä ottaa videota omatoimiharjoituksissa, kun ei tästä tekstinä taida olla kovinkaan ymmärrettävä.
Toisena tehtävänä harjoittelimme takapalkkaa luoksetulon stoppeja varten. Savu osaa takapalkan jo varsin vahvasti, joskin sillä oli kova hinku lihakupille. Niinpä se jäi kyllä nätisti istumaan, mutta kun kutsuin sitä se kääntyi ensin kohti kuppia ja oivalsi sitten vihjeen olleen eri ja juoksi haukkuen luokseni. Savun takapalkkavihje on siis "taka" ja kun koira sitä kovasti odotti, niin kyllähän "tule" kuulostaa aika samalta 😆
Tokoykkönen
Loimun tokoykköskerralla oli touhua ja tapahtumaa kiitos Loimun. Aloimme jumppaamaan kaukoja
(näitä on tullut tehtyä ihan hävyttömän laiskasti) ja kokeilimme sekä etu- että takajalkakaukoja. Jatkamme jumppakokeiluja ja havainnointia, kummat Loimulle sopisivat paremmin.
Toisena harjoituksena teimme ruutua, niin että Loimu juoksi lelulle ruutuun. Loimuhan onkin tässä aika pro, sillä sen on aina kova kiire tarttua leluun täysiä. Koska harjoitus meni tosi hyvin ja Loimu tuli lelun kanssa luokseni, päästin sen toisella kierroksella irti.
Irti ollessaan Loimu juoksi lelulle ruutuun, mutta sillä hetkellä kun se tajusi olevansa vapaa, se sinkoili ympäri hallia moikaten toisen kurssilaisen. Loimua ei sitten niin vain kiinni otetakaan kun se on vauhtiin päässyt, mutta aika nopeasti se juoksi kouluttajan luo rapsuteltavaksi. Yksin ollessamme Loimu ei irti ollessaan poukkoile ympäriinsä ja hihnassakin se keskittyy kivasti tehtäviin ympäristön häiriöistä huolimatta. Mutta vapaana Loimu haluaa juosta ja tutkia kaiken.
Saimme kouluttajalta hyvät ohjeet jatkoon ja siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että varmasti osa treeneistäni on ollut Loimun mielestä vähän tylsiä. Tässä täytyy taas ravistella itseään ja muistaa pitää treeneissä säpinää ja riehumista sopivissa määrin, koska siitä Loimu tykkää ja motivoituu.
Pääsimme loossiin tekemään irtipitoharjoituksia, jotka sermien takana sujuivatkin. Tosin kesken juoksemisen Loimu päätti yhtäkkiä kakata halliin. Kiiruhdimme ulos jatkamaan tarpeiden tekoa ja kävi ilmi että Loimu oli nielaissut narua tai hyvin paljon heinää. Tavara ei oikein meinannut tulla koirasta ulos ja kun lopulta tarpeet oli tehty, Loimun takapuoli oli melkoisen sotkussa siitä itsestään. Niinpä Loimu meni lopputreenien ajaksi autoon ja itse hain vain ohjeet tunnarin jatkoharjoituksiin.
Nyt onkin ohjelmassa paitsi tunnarin kanssa alkuun pääseminen, myös turvallisissa ympäristöissä irtiolemisen harjoittelu treenitilanteessa. Eihän Loimu muutoin karkaile tai häviä näköpiiristä, mutta se rakastaa muita koiria ja ihmisiä juoksemisen lisäksi. Silloin sen on hyvin vaikea malttaa tehdä mitään omasta mielestään tylsää. Vaikka välillä pennun (ja itsen) keskeneräisyys hieman turhauttaa niin ai että miten tykkään haasteista ja niiden ratkomisesta!
Rallytokon ratatreenit
Torstaina meillä oli rallytokon ratatreenit Netan ja Miran kanssa. Mira oli suunnitellut meille jälleen tosi kivan radan ja pidettiin me toki Juhannuksen kunniaksi samassa yhteydessä myös piknik. Tehtiin Savun kanssa rata kahteen kertaan, josta molemmat videolla.
Ensimmäisellä kierroksella menin tuplasaksalaisessa aivan liian lähelle kylttiä, jolloin Savu kiersi kyltinkin ympärille. Rata kokonaisuutena meni aivan tosi kivasti, mutta hyppy oikealla puolella aiheutti hämmennystä. Kehityksenä huomattakoon sellainen, että vaikka Savu alkoi haukkua hämmennyttyään, se pääsee näistä konflikteista nykyään tosi nopeasti yli ja jatkaa tehtäviä mielellään. Aiemmin se on siis saattanut lässähtää vallan ja alkanut haistelemaan, kuten myös välinamipalkkojen jälkeen. Täytyy koostaa näistä oma postaus.
Toisella kierroksella kentällä oli pari muutakin ulkoilijaa pelaamassa sulkapalloa. Hieman jännitteli onko se Savulle liikaa, mutta mitä vielä. Ihan kuin Savu olisi vain tsempannut lisähäiriöstä. Hiukan yksittäisiä liikkeitä täytyy kerrata ja hioa vielä, mutta hyvillä mielin ollaan menossa lauantain kokeeseen 😊 Joskaan kummoisia tuloksia ei näillä helteillä odoteta, sillä Savu on kuumalla kelillä oikeasti ihan puhki.
Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.
Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen.
Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.
Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa.
Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.
Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.
On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.
Muistiinpanoja
- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)
- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂
- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun
- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset
Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.
Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.
Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅
Muistiinpanoja
- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun
- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla
- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin
- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.
Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.
Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂
Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.
Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.
Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.
Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.
Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.
Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.
No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.
Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata.
Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.
Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙
Hyppynouto
Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.
Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.
Hässäkkä
Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.
Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.
Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.
Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.
Seuraaminen
Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.
Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.
Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄
Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.
Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.
Muistiinpanoja
- vahvista kapulan palautusta
- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista
- muista palkita välillä myös lelulla
- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy
Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?
Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.
Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.
Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.
Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.
Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!
Viime viikkoina on ollut treenin suhteen hiukan hiljaista (muutoin on ollut aika kiireistä) kun viime viikon tokot peruuntui migreenin takia eikä kotona olla ehditty oikein asettua treeninurkkaukseen. Savulle pieni tauko ei ole tehnyt huonoa, mutta Loimu on tullut suunnilleen hulluksi. Selvästi täytyy pitää kiinni Loimun päivittäisestä tempputuokiosta ja olen sitä toki itsekin kaivannut 😂
Eilen oli Canisport tokovalkku ja Loimun tokoykkönen ja voi miten hienoja kumpainenkin koira oli. Loimu varsinkin yllätti olemalla ihan unelma ja tarjoamalla kaikkea jo oppimaansa 😍
Aloitetaan kuitenkin Savun tokovalkun muistiinpanoista. Ensimmäiseksi on mainittava että Savun häiriönsieto (etenkin muut ihmiset) ja sitoutuminen harjoitukseen on parantuneet merkittävästi. Lähtee se kylmiltään välillä haistelemaan paikkoja, mutta kun se on valmis se ei enää keskeytä tehtävää ympäristö häiriöiden vuoksi. Aiemmin Savu on siis haukkunut hallilla kaikki ihmiset ja koirat, varsinkin jos joku liikkui. Nyt Savu tarjoaa ryhdikkäästi kontaktia ja monissa tilanteissa vain huokaisee aiemman haukahduksen tilalla 💙
Kouluttajan aihevalinta osui meille kuin nenä päähän, nimittäin motivaation rakentaminen seuraamiseen. Emme siis keskittyneet tekniikkaan tai kestoon, vaan pääasia oli että koiralla oli hyvä asenne ja motivaatio seuraamiseen. Tekemämme harjoitukset tuntuivat sopivan Savulle tosi hyvin ja me otetaan nää ehdottomasti viikottaisiin omatoimitreeneihin! Palaan seuraamisasioiden kanssa myöhemmin videon kera.
Tehtiin seuraamista silmällä pitäen myös kehätreeni, niin että helppo ja kiva liike palkatta alle ja siitä jatkettiin seuraamiseen, josta kunnolla palkkaa. Minä tietysti painelin kehään ensimmäisenä ja siitä vain kylmiltään ajattelin Savun kiertävän kartioryhmän. No ei toki yllättänyt, mutta Savuhan meni toki aluksi haistelemaan kehää koska se osa hallista oli siltä iltaa tutkimatta. Haistelutuokion jälkeen jätin Savun istumaan ja kävin näyttämässä sille kartiot (tää on toiminut sille treeneissä hyvin matkan lisäämisen kans) ja palasin lähemmäs koiraa. Savu kiersi kartiot virheettä ja otin sen lennosta seuruuseen (en viitsinyt alkaa sähläämään perusasentojen kanssa koska riski epäonnistumiseen olisi kohonnut reilusti) ja Savuhan lähti hienosti mukaan. Palkkiot ansaittu ja tän tyyppistä treeniä pitää alkaa ehdottomasti tekemään enemmän kokeita ajatellen.
Lopuksi mentiin vielä paikkisriviin, oltiin rivissä hetki ja sitten poistuttiin paikalta. Jos silloin tällöin yhdet omatoimitreenit menee penkin alle, niin Canisportin treeneistä jää aina hyvä mieli ja fiilis, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Tuskinpa tavoittelisin Savun kanssa voittajaluokan kokeita ilman Janikan valkkuja! Voin suositella.
Loimu tuli halliin hullunmoisella tarmolla ja asettui samantien nuuskumattohommiin. Harjoittelimme hiukan koirahäiriöitä mutta juuri eilen Loimulla oli niin hyvä flow ettei kurssin toinen koira ollutkaan mikään häiriö. Ehkä Loimu on haukkunut sen tarpeeksi monta kertaa aiemmin... 😅
Pitkästä aikaa tehtiin myös merkin kiertoa ja selvästi joku muistikuva Loimulla siitäkin oli. Ihanasti tarjosi kontaktia pienissä siirtymissä ja perusasentoa jos pysähdyi. Selvästi jotain on tehty oikein vaikka nyt on pientä taukoa ollutkin.
Seuraamisen tekniikkaa vilkaistimme Loimun kanssa, kun viime kerralla se jäi meillä välistä. Itselleni onkin ihan uusi juttu opettaa seuraamisen tekniikkaa paikallaan korokkeiden avulla, mutta Janikan perusteellisen selityksen jälkeen tässä on kyllä paljonkin järkeä. Seuraamisesta tämänkin suhteen lisää myöhemmin, ihan oman postauksensa verran.
Luoksetulon jäämistä harjoiteltiin lelun kanssa ja aikas kivasti päästiin alkuun. Luoksetulon vaihtoehtoisista palaamisista vasten hyppääminen on Loimulla kaikista vahvin, mutta jalkojen välistä juoksu ja käsikosketus sujuvat myös.
Kaikkinensa kurssi-ilta oli taas viikon piristys!
Viikonloppu meneekin tokoleirillä, jota oon odotellut ihan into piukassa. Viime vuonnakin oli niin huisin kivaa ja ollaan edistytty Savun kanssa paljon. Tänä vuonna on toki mukana Loimukin, joten tulee harjoiteltua samalla kahden koiran kanssa retkeilyä.
Palaan alkuviikosta leirikuluumisin, hyvää loppuviikkoa lukijoille!
Vauhdikas toukokuu on aivan lopuillaan, joten on aika jakaa treenifiilikset. Tarkasta suunnitelmastani huolimatta treenasimme sekalaisesti kaikkea, enkä lopulta käynyt kotiseuran kentällä lainkaan vaikka piti. No, tuurilla ja taidolla sitten viikonlopun rallytokokokeeseen sinne 😅
Tänään meillä oli kuukausittaiset rallytokon ratatreenit. Vähän viime tippaan jäivät, mutta toukokuun ratatreeni on nyt kuitenkin tehtynä ja kivaa olikin! Savu oli aikas lennokkaalla tuulella ja sitä myötä vähän äänekäs. Toisella kierroksella rata meni kaikkinensa tosi hyvin vaikka kerran karkasi haukkumaan liikahtavan treenikaverin.
Aikamoinen tuuli meidän treeneissä kävi ja vähän kylttitelineistä lähti laput kesken lentoon. Selvittiin kuitenkin. Eteen tuloissa Savu herkästi haukahtaa ja peruuttamisessa saa itse laskea askeleet tarkasti, mutta kyllä me kokeisiin mennään luottavaisin mielin. Pääasia on hyvä fiilis, ei se miten suoriudumme liikkeistä. Hurjasti on kuitenkin menty monessa asiassa eteenpäin, ihan viis siitä mitä mieltä joku ulkopuolinen on 😜
Alla video ratatreeneistä. Sama rata oli molemmilla kierroksilla, mutta kaksi kertaa tehtiin se. Suurkiitokset treeniseurasta Miralle ja Netalle 💙
Ja sitten toukokuun treenikoosteet!
Loimun muistiinpanot
Tauko- ja sitoutumisharjoitukset etenivät huomattavasti. Loimu osaa tarjota maahan menoa kentän laidalla ja selviää muiden koirien läsnäolosta kohtalaisesti.
Seuraamisen tekniikkaharjoitukset aloitettu, perusasento on tutuissa ympäristöissä tosi kiva
Noutokapulan pitämisen harjoittelu aloitettu, Loimu kun helposti vain juoksee kapula suussa. Nyt Loimulle alkaa olla myös selvää tuoda kapula käteeni, eikä rallatella sen kanssa ympäriinsä.
Kosketusalustaan aloimme tehdä vauhtia ja matkaa, mutta toistaiseksi tehtävä jää tauolle. Kun Loimuun tulee vauhtia, se vain hyökkää alustan kimppuun. Pienemmän alustan ja hieman lyhyemmän matkan kanssa tällaista ongelmaa ei ole, joten palaamme harjoituksissa hiukan taaksepäin.
Loimun kanssa jatkamme Canisportilla tokoykkösen kurssilla, joten varmasti kesäkuun aikana opitaan taas paljon uutta 💛
Savun muistiinpanot
Savun kanssa me otetaan tokon hässäkkä kesäprojektiksi sekä totta kai rallytokon koesuoritukset.
Ruutuun ja kartioryhmän kiertämiseen saimme toukokuun aikana kivasti lisämatkaa ilman, että Savu alkaa haukkua.
Paikalla makaamisessa ennakointi on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois, tämä hyvä. Jatkamme paikkisharjoituksia osissa ja eri vieruskaverien kanssa.
Liikkeestä seisominen alkaa olla tosi kivalla mallilla! Vielä hiotaan tähän matkaa ja häiriöitä, mutta eiköhän kesäkuussa aleta harjoitella myös istumista kuntoon.
Koira- ja ihmishäiriöt alkavat monissa tilanteissa olla Savulle jo ihan ilmaa. Yksittäisiä karkaamisia sattumien seurauksena on sattunut, mutta Savu on hyvin nopeasti palannut takaisin ja työskennellyt lopputreenin hienosti hetken haukkumisesta huolimatta. Ympäristöhäiriöiden kanssa jatkamme ahkerasti harjoituksia.
Hyppytekniikka- ja jumppatreenejä jatkamme. Harjoittelimme hyppyä tarjoamisen kautta ja Savu osaa jo hakeutua hypylle myös hieman vinosta linjasta. Helpottaa jo ihan rallytokoakin!
Noutokapulan kanssa tutut temput sujuvat jo kuin olisivat aina sujuneet. Alamme hioa hyppynoudon palautus perusasentoa kuntoon. Ja toki keskitytään harjoittelemaan myös kapulan suoraan heittoa ja toisaalta myös esteen yli hyppyä vaikka kapula ei olisikaan linjassa.
Suurkiitos toukokuun treeneistä meidän valkulla ja treenikavereille!
Tiistaina kävin molempien koirien kanssa omatoimi tokotreeneissä, paikalla oli lisäksemme kolme koirakkoa joten vuorot pyörivät sujuvasti. Savulle treeniolosuhteet olivat vähän poikkeuksellisen haastavat, sillä ensimmäisen kuuman päivän lisäksi paikalla oli kaksi juoksuista narttua. Savu ei ole reagoinut kastraation jälkeen narttuihin erityisen voimakkaasti, mutta selvästi pari tuntia juoksunarttujen tuoksuissa otti koville.
Kokonaisuus meni Savun kanssa kivasti, mutta se oli tavallista hitaampi. Lisäksi ensimmäisten onnistuneiden kaukojen jälkeen (olisi pitänyt lopettaa kaukotreeni niihin ensimmäisiin) se meinasi nousta koko ajan seisomaan tai muutoin vaihtoi asentoja miten sattuu. Minulle valkeni vähän viiveellä että Savu reagoi juoksunarttuihin ihan fyysisestikin 😁 Katsellaan istu-maahan vaihtoja toisella kerralla uudestaan.
Hyppy sujui ohi ajavasta moposta huolimatta. Savu jäi odottamaan, ei varastanut lähdössä, hyppäsi eikä kiertänyt ja tuli melko sujuvasti perusasentoon. Luoksetulot olivat näissä treeneissä aika fiasko, mutta laitettakoon hankalien olosuhteiden piikkiin.
Paikalla makaaminen meni tosi hyvin, vaikka Savu olikin rivin keskellä. Se ei ennakoinut tai reagoinut liikkurin tai muiden käskyihin. Onpahan tehokokeiltu kuinka Savu selviää juoksuihäiriöistä, ja hyvin selviää 😅 Se muuttuu hitaaksi ja vähän kuolaa, mutta ei kuitenkaan karkaa.
Treenien perusteella Savu tulee menemään hoitoon siksi aikaa kun Loimulla joskus on juoksut. Vaikka Savu ei voi enää jälkikasvua saada, se reagoi juoksuihin sen verran voimakkaasti että mieluusti vältän turhaa koiran stressaamista. Treeneissä silloin tällöin häiriönä jees, mutta muutoin en koe tarpeelliseksi tuottaa Savulle lähinnä tuskastunutta oloa 😆
Loimu odotteli Savun vuoron ajan autossa (tässä onkin harjoiteltavaa ja ryhdyttiin heti kotipihassa toimeen, lisää myöhemmin) ja ennen omaa vuoroaan hengaili kentän laidalla. Meidän kentälle meno alkoi vähän huonosti kun Loimu sinkoili ympäriinsä ja onnettomasti astuin sen takajalan päälle ihan kunnolla. Pennusta lähti aika paha ääni mutta säikähdyksellä selvittiin molemmat. Täytyy katsoa itse tarkemmin jalkoihinsa 😒
Loimun hengailut menivät melko hyvin, huomattavaa kehitystä on havaittavissa. Se malttoi keskittyä nuuskumattoon ja tarjosi taukomatolle menemistä, sekä ympäristön tarkkailua myös hiljaa. Koirille se haukkui joitain kertoja, mutta mitään taukoamatonta ääntä siitä ei lähtenyt.
Videolla näkyy Loimun kahdet sitoutumisharjoitukset, joista jälkimmäiset tehtiin kentällä. Ennakkoon vielä juttelin treenikaverin kanssa, että pidän harjoituksen helppona enkä pyydä Loimulta ylimääräisiä tehtäviä. Vaan enpä malttanut olla ahnehtimatta, kun Loimu lähti hommiin ja leikkimään niin hyvin. Annetut tehtävät olivat uudessä ympäristössä kuitenkin liian hankalia ja Loimu lähti hetkeksi haistelemaan. Haistelutaukonsa jälkeen se palasi leikkimään ja saatiin lopetettua ehjään siirtymään.
Sitoutumisharjoituksissakin on tapahtunut kehitystä; kenttä on suht vilkkaalla paikalla ja meidän lähellä seisoi kaksi ihmistä. Loimun keskittymisen rakoillessa se ei sännännyt kentän toiseen päähän kuten olisi aiemmin voinut tehdä, vaan päätyi vain haistelemaan. Vaikka sähläsinkin itse, olen kokonaisuuteen tyytyväinen ja ensi kerralla huolellisempi.
Tokovalkku
Keskiviikkona oli sekä Savun tokovalkku, että Loimun tokoykkönen (joskin meinaan edelleen puhua tokoeskarista). Saatiin Savun kanssa hyviä vinkkejä ihan hässäkkään asti, mutta tunnilla treenattiin kiertoa ja hyppyjä.
Savu innostui kartioryhmän kierrosta kovasti myös matkaa lisätessä ja matkaa pitäisikin lisätä ihan reippaasti. Täytyy myös muistaa olla tarkkana mistä palkitsee, sillä usein merkkaan palkan jo siihen kun Savu on vasta kartioiden takana. On myönnettävä, että vuodessa en ole kehittynyt tämän asian suhteen kovinkaan kummoisesti, kenties tänä kesänä.
Hässäkän hyppyjä ajatellen alettiin opettaa Savulle käsimerkkiä siihen kumman hypyn se hyppää. Hyppytekniikan lisäksi Savulle on haastavaa linjata hypylle jos hyppy on siihen nähden vinotta tai jos itse olen vinossa hypyltä. Kokeiltiin tunnilla muutamaakin eri tekniikkaa ja kotona lähdimme harjoittelemaan tehtävää tarjoamisen kautta. Tavoitteena on saada Savusta sillä tapaa varma hyppääjä, että kun se näkee esteen jolle sitä ohjaan, se lähtökohtaisesti pyrkisi hyppäämään eikä kiertämään.
Hyppy sellaisenaan on Savulla vahva liike, mutta vain tietynlaisena. Savu on tehnyt satoja, ellei tuhansia toistoja hyppyjä niin, että se jää istumaan esteen toiselle puolen suorassa linjassa hyppyyn, josta kutsun sen hyppäämään. Sillä ei ole (kuten ei minullakaan) mitään käsitystä hakeutua hypylle joka ei jo ole sen nenän edessä. Lisäksi Savun hyppytekniikassa riittää kehitettävää.
Loimun tokoykkösellä jatkoimme sitoutumisharjoituksista seuraamisen alkeisiin. Ensimmäisessä setissä palkkasin Loimun huomaamattani siitä kun se avasi suunsa jalkani vieressä. Arvatakin saattaa, että toisessa setissä Loimu tarrasi samantien pohkeeseeni. Sitä saa mitä vahvistaa! Pätee Loimun kanssa oikein täsmällisesti ja oman työn tuloksen voi havaita välittömästi 😆 Pienen tauon jälkeen harjoitus sujui kuten pitikin, kun kutsuin Loimun hommiin hiukan rauhallisemmin ja palkkasin sen aiemmin, mutta maltillisesti.
Aloimme harjoitella seuraamista myös tekniikkanäkökulmasta. Kaikki ohjeet tähän liittyen olivat minulle ihan uusia ja vaativat taas hiukan motorisia harjoituksia alati heiluville käsilleni. Kunhan saan omat kädet hallintaan, jaan tännekin videon miten harjoituksemme etenevät.
Taukoharjoituksien aikaan olimme Loimun kanssa jo molemmat melko väsyneitä. Loimu toki ilahtui lainatusta korokepedistä ja ampaisi sinne tämän tästä. Kesto oli väsyneen pennun kanssa vähän kehnonlaista, kun väsyneenä Loimu haluaisi vain riehua lelu suussa. Kirjasin kuitenkin vinkit kirppupelistä ja muista taukoharjoituksista ylös, jotta voimme jatkaa harjoituksia kotona 😄
Kuvituskuvat kotipihassa ulkoilulta (ei voi kirjoittaa tekstiä ilman kuvia) ja tänä viikonloppunahan meillä oli terrierinpuolikas Myykin hoidossa. Loimulla on riittänyt lystiä vakavan terrierin kesytyksessä ja Savu on nauttinut pienestä lomastaan kun Loimu ei kutsu sitä koko ajan leikkimään 😁
Meidän tokotreenit on molempien koirien osalta sillä mallilla, että täytyy kirjoitella itselle ylös jokusia asioita. Tällä viikolla oli Loimun tokoeskarin viimeinen kerta ja ensi viikolla jatkamme tokoykköselle. Tokoeskari osui meillä jokseenkin sellaiseen ajankohtaan että Loimu oli joka kerta kuin eri pentu. Joko se vain riehui ja haukkui tunnilla tai tarjosi erinomaisesti rauhoittumista ja harjoitteli annettuja tehtäviä. Toki en ollut itsekään joka keskiviikko klo 20 illalla missään ensiluokkaisessa vireystilassa, mikä tietysti vaikuttaa myös pentuun. Onneksi kurssilta opitut asiat toimivat kuitenkin kotona ja itsenäisestihän se kaikki työ tulee tehdäkin.
Varsinaisista tokoliikkeistä Loimu osaa vain jotenkuten perusasennon, vähän seuraamista ja kapulaan tarttumisen. Juurikaan muita liikkeitä emme ole tehneet liikkeinä, vaan muu treeni on ollut jumppaamista, erilaisia tukitaitoja ja sitoutumisharjoituksia. Sitoutumisen harjoittelu onkin Loimun kanssa tällä hetkellä tärkeintä. Mitään pientäkään tehtävää on mahdotonta opettaa, jos koira ei ole harjoitteluun sitoutunut. Koska Loimu on vilkas ja kiinnostunut kaikesta, tämä vaatii taas omien teknisten taitojen kehittämistä. Mutta kenties joskus tämä tahmaaminen muuttuu sujuvaksi 😄
Savun kanssa olemme koko talven treenanneet tokon avoimen luokan liikkeitä. Liikkeitä suurempi ongelma meillä on olleet ympäristön ja etenkin muiden ihmisten läsnäolon jännittäminen, mutta sen suhteen ollaan saatu suuria harppauksia. Liikkeistä etenkin seuraaminen on mennyt myös merkittävästi eteenpäin vaikka toki pilkuviilaus näkökulmasta meillä riittää tekemistä ihan kaikessa. Tämä kesä kisataan vielä toko alokkaassa, ihan koekokemuksen kannalta ja toki haluaisin koularin ennen avoimeen siirtymistä.
Sen verran on hullua päässä, että päätin alkaa treenaamaan Savun kanssa myös voittajan liikkeitä. Tämä on meille aika suuri harppaus siitä vuoden takaisesta ajatuksesta että "alokkaasta yksi ykköstulos ja sitten me lopetamme tokon". Toki meillä on erittäin paljon tekemistä paitsi voittaja luokan liikkeissä, myös pitkän koesuorituksen läpiviemiseksi niin että Savun motivaatio kannattelee sitä liikkeestä seuraavaan. Nähtäväksi jää, kilpaillaanko me lopulta koskaan voittajassa, mutta uuden opettelu on aina hyvästä.
Loimun kanssa on tarkoitus tähdätä suoraan erikoisvoittajaluokkaan (joka nyt tuntuu aika epärealistiselta haaveelta 😂) joten Savun kanssa liikkeiden harjoittelu oman kehittymisen osalta ei ole lainkaan huono juttu. Kesäkuun tokoleiriltä saamme takuulla uusia ideoita molempien koirien harjoittamiseen tavoitteitamme kohti.
Rallytokoon olemme panostaneet nyt toukokuussa hiukan enemmän vaikkakaan enempi ei olisi tässä yhteydessä pahitteeksi. Kesäkuun alussa mennään Savun kanssa voittajaluokan kokeeseen vähän kuin kokeilemaan, mikä tilanne. Edellisestä kokeesta on yli puoli vuotta. Silloin liikkeet sujuivat, mutta Savu karkasi haukkumaan kaikki ihmiset. Tavoitteeni on, että koetilanne olisi meille nyt sujuva eikä Savu enää reagoisi ihmisiin. Liikkeiden onnistuminen on sitten toinen juttu, kun treeneissäkin tuntuu etten aivan muista keksimiäni vihjeitä tai törmäilen itse kyltteihin. Toisaalta jos ympäristö alkaa olla meille ok, on puuttuvat ja heikot liikkeet kohtuullisen helppo harjoitella kesällä kuntoon.
Molempien koirien viikottaiset tokotreenit Canisportilla heinäkuulle ja sekä rallytokon ratatreeneistä että tokon omatoimitreeneistä pidän kuukausittain kiinni. Loppu harjoittelu jää sitten kotopuoleen itsenäisesti toteutettavaksi, joten ei muuta kuin itseä niskasta kiinni ja hommiin. "Hommiin", sanoisi kaksivuotias tyttärenikin pyytäessään koiria tasapainotyynylle.
P.S. Mikäli kirjoitat blogia itse tai etsit uutta luettavaa, niin tsekkaa Facebookin julkinen Koirabloggaajat ryhmä ja vinkkaa siitä kaverillekin 😊
Huhtikuu olikin kiireinen treenikuukausi, se tuli huomattua niin kalenterista kuin Loimun ylirasituksestakin. Nyt viimeisen viikon olemme melkolailla vain lorvineet, kun tämän päiväinen rallyepiskin peruuntui osaltamme syystä x. Vaikka on treenattu paljon, ei onneksi merkittävästi laadun kustannuksella. Kaikkinensa molempien koirien treeniyhteenvedosta tuli varsin hyvä mieli, tästä on taas hyvä jatkaa.
Savun huomiot
Tokon alokas liikkeet ihan seuraamista myöten alkavat olla vihdoin kivalla mallilla. Koularin saavuttaminen tänä vuonna tuntuu realistiselta tavoitteelta. Avoimen luokan liikkeistä ruutua ja kiertoa ollaan treenattu asenne edellä tosi paljon. Molempiin pitää ottaa vielä matkaa ja kokeenomaisuutta mukaan, mutta eiköhän kissanruoka ja pekoni kanna Savun näistäkin läpi.
Rallytokon ratatreenit menivät monilta osin kivasti, mutta tekemistä on useissa liikkeissä. Ilmoitin Savun kesäkuulle rallytokokokeisiin, joten toukokuu menee puuttuvia liikkeitä hioessa. Radalla on kuitenkin tapahtunut huima kehitys meidän kuplassa. Vaikka Savu ei ymmärtäisi annettua tehtävää, se selviää turhaumastaan melko vähäisellä haukahduksella ja on koko radan yhdessä kanssani. Se ei turhaudu enää varsinaisesti palkan viivästyessä tai häiriöistä, vaan lähinnä jos ohjaamiseni on epäselvää.
Toukokuun tavoitteet kallistuvat tokon kokeenomaisiin treeneihin sekä rallytokon yksittäisiin liikkeisiin (mm. peruutus ja sarjahyppy). Taidan myös ottaa ILOMME:n materiaaleista haltuun hyppytekniikkakurssin.
Loimun huomiot
Loimu treenaili tokojuttuja pääasiassa olohuoneessa tutussa ympäristössä. Perusasento alkaa olla jollakin mallilla käsiavun kanssa ja seuraamiseenkin ollaan saatu kauniimpi askellus aiemman pomppuhypyn tilalle. Noutokapulaan ollaan tutustuttu ja tokon tukitaitoja harjoiteltu.
Uusissa ympyröissä harjoittelimme hillumista ja sitoutumisleikkejä. Teen näistä myöhemmin erikseen videon. Treenien määrästä (meni ehkä kuitenkin vähän laadun kustannuksella) huolimatta Loimu ei ottanut huimia harppauksia. Oma ohjaamiseni oli vähän kömpelöä, sillä rohkea ja reipas Rakettikettu on kasvanut vielä rohkeammaksi ja nopeammaksi.
© Essi Vuorenmaa
