Nykyään tuttuun tapaan aina kaikki myöhässä. Vaan yrittänyttä ei laiteta ja yks kooste sinne tänne jäljessä niin ihan sama. Huhtikuussa treenattiin keskenään ja siellä täällä muiden kanssa. Loimu vähän vähemmän, kun nuorikko aloitti toiset juoksunsa.
Savun muistiinpanot
Paljon hyvänmielen treenejä, kun moni perusasia rullaa kivasti! Merkkiryhmän kierto lähti kulkemaan aiempaa sujuvammin. Ollaan kikkailtu vähän yhtä ja toista, kun Savun motivoiminen juoksemaan edestakaisin haukkumatta on ollut yllättävän hankala projekti. Nyt kuitenkin namikuppi merkin takana vaikuttaisi olevan hyvä vahviste etäisyyden kasvattamiseen.
Erikseen merkkiryhmän kiertoa harjoitellaan läheltä tarjoamisen kautta. Tarjoamalla tehtävä on Savulla tosi vahva parista metristä, eikä siinä ole ilmennyt ääntelyä. Luulen että ääntely on johtunut epävarmuudesta ja on Savu silloin tällöin lähtenytkin juoksemaan ihan mihin sattuun. Eiköhän tänä kesänä saada merkkiryhmän kierto hanskaan, kun pohjia siihen on kuitenkin aika kivasti.
Ohjatun noudon suuntia aloimme harjoitella myös. Tässä liikkeessä Savulla onkin jo osasia hallussa; odottaminen, liikkeestä seisominen ja kapulaan tarttuminen. Suuntia harjoitellaan ensisijaisesti namikupeilla ja erottelu tehtävissä Savu on parhaimmillaan. Yksittäisiä kertoja kokeilin lähettää Savun hakemaan kapulankin ja voi vitsi se oli innoissaan! Jotenkin tosi ihanaa, että kapulahommat on nykyään helppoja aiemman mahdottoman sijaan.
Kokeenomaisuuteen tarvitsee lisätä satunnaisuutta. Me käytettiin meidän kimppatreenivuoro kisatreeniin ja siitä onkin video tässä mukana kokonaisuudessaan. Savu sinällään osaa liikkeet, mutta palkan viiveen vai lisääntyessä sen suorittaminen oli epävarmaa. Ei ihme, Savu pettyi ja alkoi haistella ja haukkua. Jos jotain positiivista, niin haisteluista se palasi huomattavasti aiempaa nopeammin takaisin. Nyt otetaan kokeenomaiset treenit taas säännölliseksi ja vahvistetaan etenkin sosiaaliseen palkkaan vastaamista. Täytyy vähän valaa Savuun uskoa että se pärjää kyllä viisi minuuttia ilman ruokaa ja kissanruoka odottaa aina lopussa 😄
Rallytokon ratatreeneissä havahduttiin jotta niitä liikkeitäkin olisi hyvä harjoitella. Toimeen on ryhdytty ja vähän varovasti kokeitakin kiikaroitu. Aika näyttää.
Loimun treenikooste
Loimu se on mennyt ja yllättänyt toistamiseen halleilla muiden koirien kanssa! Vielä riittää duunia tavoitteisin pääsemisessä ja mutta edistyminen on ollut huimaa.
Ohjatun noudon alkeita alkoi opiskella Loimukin. Ollaan vaiheessa olemispysymisvalmentautuminen ja katseen lukitseminen oikeaan suuntaan.
Seuraaminen! Voi hyvänen aika miten hienosti Loimu seuraa yhtäkkiä. Vaikealta on tuntunut, mutta selvästi Rakettikettu on oivaltanut tässä monta juttua kuten jalkani liikkeeseen tarkan reagoinnin 😍 Jatketaan käännöskuurilla ja perusasento erottelulla - eli siis sitä jalkani seuraamista jotta pitääkö seistä vaiko istua.
Kosketusalustaan ollaan otettu etäisyyttä. Tutussa hallissa Loimu irtoaa sinne hyvin, vieraissa ei. Tehdään kosketusalustasta vähän selkeämpi tehtävä, vahvistetaan sinne juoksemista ja erikseen siellä pysymistä. Työkalumme ruutua ja kaikkea muuta sinkoilua varten valmistunee pikku hiljaa.
Canicross kimppatreenit jäivät harmillisesti välistä, kun Loimu on juoksuisena niin nuutunut. Itsekseen kuitenkin juostiin pari kertaa ja homma tuntuu Loimun kanssa yllättävän helpolta. Toki se nyt ei mitään suuntia tai ohituksia osaa, mutta juokseminen sujuu vallan hyvin.
Menneinä viikkoina on ehditty käydä valkussa, kaverin kanssa tokoilemassa ja startattu tämän vuoden rallytoko ratatreenitkin. Loimu jäi treenatessa (ja jää) vähän vähemmälle, sillä sen juoksut alkoivat. Juoksuinen Loimu on vähän nuutunut ja innokas merkkailemaan, joten en näe pientä halli/kenttätaukoa haitallisena. Tosin opastettujen canicross kimppatreenien väliin jääminen vähän harmitti, mutta en usko että Loimu olisi siellä pystynyt hormooniensa kanssa keskittymään juoksemaan. Otetaan sen kanssa nyt vähän chillimmin muutama viikko.
Heti huhtikuun alussa kävimme toistamiseen Kramiella Tiian ja Voiton kanssa. Loimua vähän kiinnostavat ja haukututtavat toiset koirat, joten treeniseuran löytyminen tämän harjoitteluun on tullut tosi tarpeeseen. Siis ettei kukaan kohtuuttomasti säikähdä tai hermostu siitä, että Loimu raportoi ääneen.
Tällä kertaa viritin järkkärin kuvaamaan treeniä, jotta voin itsekin videolta havainnoida, mihin Loimu tarkalleen reagoi. Järkkärin videon siirtämisessä oli vähän ongelmia ja lopulta sain videosta talteen vain osan. Mitään merkittävää nyt ei kuitenkaan hävinnyt, eikä tuo video ole mikään esitelmä "tätä me osataan" vaan ihan havainnointia varten.
Loimulle vaikeinta on jos se osuu katsekontaktiin toisen koiran kanssa, mutta kyllä sillä kiehahti yli koirakaverin leikitkin 😂 Paljon on kuitenkin tultu eteenpäin; Loimu ei saa enää haukkukohtauktia, eikä se reagoi jokaiseen merkkiin toisen koiran olemassa olosta. Kesää kohti mennessä saadaan toivon mukaan koirahäiriötreeneistä säännöllinen rutiini ja ehkä jo syksyllä tällaiset haasteet ovat ainakin osin historiaa.
Siinä mielessä ongelma on harmiton, että Loimu on kiinnostunut toisista koirista ystävällisyyttään ja uteliaisuuttaan. Useimmista koirista Loimu tykkää, vaikka leikkiä ei lopulta syntyisikään. Sinänsä ei ole siis erityisen vaarallista, että se on kiinnostunut ja kiihtynyt muista koirista. Jatkamme harjoituksia.
Iltatokoilut Ylökkillä
Käytiin pitkästä aikaa kaverin siivellä Ylökkillä treenaamassa. Ei erityistä kerrottavaa. Loimua vei nenä, matolla oli vähän nameja. Se oli jotenkin kertakaikkisen pihalla, eikä me saatu aikaiseksi kuin pari perusasentoa ja vähän leikkejä. Silloin kun on liian vaikeaa eikä tunnetila ole optimi, en koe järkevästi lähteä harjoittelemaan uutta tai hiomaan mitään keskeneräistä. Yksi projekti on kyllä tuo maassa olevista nameista luopuminen. Pelkät hajun on jotenkin helpompi, niitä ei voi kesken kaiken syödä 😅
Video Loimun treenistä onkin lähinnä viihdearvollinen, muistoksi. Ei se aina kaikki mene niin kuin ajattelisi. Ehkä turhauttavinta on tuo, kun olen sataprosenttisen varma että lelu on palkitseva, niin Loimu singahtaakin touhuamaan ihan muuta. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että koira määrittelee itse sen, mikä on palkitsevaa ja mitä voi käyttää vahvisteena. Vaatii kyllä itseltäni vielä pelisilmän kehittymistä, milloin mikäkin meidän palkkarepertuaarissa olisi varmin vahviste. No, emme lannistu yksistä treeneistä ja oli tuossa hyviäkin hetkiä. Vuosien takaiseen verrattuna oma maltti on kehittynyt koirantahtiseksi; jos koiralla on syystä tai toisesta tarve haistella, niin ei siinä oikein ihmisen itkupotkuraivarit auta. Mikä koira sitä haluaisi kiukkuisen ohjaajan luo palatakaan?
Savulle Ylökkin halli on tutumpi, onhan se siellä tokoillut nuoruutensa. Oikeastaan Ylökkin piha on ainoa piha, jossa Savu karkaa minulta autosta. Savu ei karkaa autosta ikinä, ei ikinä. Olen unohtanut siltä luukun auki jopa raviradan vieressä, puoleksi tunniksi. Sen saattaa jättää odottamaan autoon luukku auki missä vain, paitsi hallin pihassa. Savulla oli jälleen kova kiire sisälle ja siinä oli aivan sellaista nuoren pojan virtaa kun alettiin treenaamaan.
Savun kanssa treenattiin seuraamista ja jälkiviisaana on aina hyvä todeta että liian pitkä pätkä. Ajatuksena oli tehdä myös jääviä, mutta epähuomiossa astuin Savun tassun päälle. Savu sitten ansaitusti vähän räksytti ja karkasi takapalkalle purkamaan tilannetta.
Liikkeestä seisominen sujui nyt melko kivasti! Toki Savulla tuli muutama ylimääräinen askel jonka videolta huomasin, mutta kuitenkin. Se pysyy paikallaan kun kävelen sen ohi ees taas ja tähän ollaankin pyritty. Iltatreenit ei olleet mikään onnistumisien multihuipentuma, mutta kevyet hyvänmielen höntsyt sentään. Asenne ratkaisee.
Napattiin Loimun kanssa irtovuoro Canisportille nuorten koirien tokovalkkuun ja olipahan kivaa! Saatiin hyvät täsmäiskuvinkit ohjatun noudon suuntien harjoitteluun, sekä seuraamiseen. Ohjatun suuntia en ole koskaan opettanut millekään koiralle, joten kyllä oli kömpelöä sähläämistä. Vaan sain ideasta kiinni ja päästään tätä jatkamaan Loimun kanssa yhdessä. Loimuhan tajusi ruokakupille juoksemisen ja oikean suunnan tuosta vaan. Minun on tarkoitus opettaa se lukitsemaan suunta vihjeestä ja juoksemaan siihen suuntaan vasta vihjeestä. Työtä siis riittää, koska Loimu ei vielä kykene odottamaan edes sitä hetkeä että veisin sen namikupin kohteeseen.
Seuraamisen kanssa mulla on ollut tosi epävarma olo. Loimu kun on aika pieni ja vähän sähikäinen, niin ollaan vähän haparoiden harjoiteltu ja toivottu parasta. No turhaa ei treeni ole ollut, Loimu seuraa jalkani liikettä aivan yllättävän tarkasti. Saatiin kouluttajalta jälleen hyvät ohjeet kuinka jatkaa harjoituksia. Saatiin myös tosi kiva palaute; Loimu oli koko treenin ajan kanssani, vaikka hallissa oli sermin takana toinen koira 💛 Palkitsevaa, kun harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.
Tokotreenit Koirakeskus Hau
Ollaan alettu käydä ystävän kanssa edes kuukausittain treenaamassa oikein ajan kanssa ja kyllä teki taas terää. Loimu oli paljon paremmin kuulolla ja hanskassa kuin edelliskerralla, vaikka en nyt vielä voi väittää sen olleen aivan täysin kanssani 😂 Oli kuitenkin oikein hyvänmielen treenit ja paljon treenikuvia muistoksi, mikä olikin osatoive treenaamaan mennessä.
Loimu yllätti seuraamisellaan. Voi sentäs! Mentiin useamman askeleen suoraa ja liikkeelle lähdötkin tuntui varmalta. Seuraaminen tuntui ylipäänsä hyvältä, tykkään Loimun asenteesta ja askelluksesta. Oli tosi kiva saada nämä onnistumiset sekä kuviin että videolle. Kelpaa jatkaa!
Muina yleisinä harjoitteina tehtiin vähän kosketusalustaa ja kontaktipelejä. Loimu pysyy aina paremmin mukana, kun harjoituksissa on liikettä, tai kun se ylipäänsä tietää mitä sen pitää tehdä. Rakettikettu harvoin jää pyörittelemään tassujaan tyhjän panttina. Loimun tuntien, jos se yhtäkkiä olisi treeneissä passiivinen, epäilisin sen olevan kipeä.
Noutotreenit ovat olleen Loimun kanssa vähän vähäisiä. Se voi hakea kapulan tai sitten ei. Se saattaa pitää kapulaa aivan stabiilisti tai sitten se voi jyrsiä kapulan sahajauhoksi. Loimu voi tehdä suunnilleen ihan mitä vain 😂
Vauhtinoudot lähtivät kuitenkin rullaamaan kivasti, kun käytiin Loimun kanssa ensin katsomassa sekin pääty hallista, jonne aioin kapulan heittää. Luokseni juostessa Loimu tiputtaa kapulan toisinaan vähän aiemmin kuin olisi tarpeen, mutta en ole tästä nillittänyt. Harjoitellaan kapulan kanssa ohjaajan lähellä olemista erikseen. Epäilen että Loimulla on luoksetullessa kiire nameille 😁
Varsinainen läpimurto treeneissä oli koirakaverin kanssa kuvan ottamisen harjoittelu ilman, että edes otettiin kuvaa. Näin sen pitäisi mennä jokaisella! Meillä oli junnukoirille omat targetit sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Loimu harjoitteli targetille menemistä, siinä istumista, paikallaan oloa kun peruutin ja menin kyykkyyn. Tämä oli tosi hyvä harjoitus toisen koiran kanssa samaan aikaan, etenkin kun koiria vapautettiin palkoille eri aikaan. Näinhän voi kaverikuvassakin käydä, että joku lähtee rivistä ennen muita.
Loimulla oli tosi hyvä fiilis koko harjoituksen ajan ja tehtävässä eteneminen oli kummallekin koiralle sopivan helppoa. Huolellisella harjoitelulla nuorikot istuvat joskus rinnakkain kuin ammattilaiset konsanaan! 😍
Savun kanssa tokoilu onkin Loimuun verrattuna sellainen aivojen lepotauko 😂 No ei ihan, mutta oon oikeasti suoraan Loimun jäljiltä niin aivot loppu että Savun kanssa en jaksa itseäni turhanpäiten rasittaa. Ja onhan sen kanssa jo perusteet hanskassa, joten treenit ovat sen suhteen leppoisampia.
Savun seuraamiset ei nyt näihin treeneihin olleet edenneet ihan kauheasti, mutta ruutu on tosi kiva! Hartaan aivotyöskentelyn ja sääteliäiden käytännön treenien jälkeen Savu bongaa ruudun ja juoksee sinne haukkumatta. Koko liike oli varsin tyylipuhdas ja voi ettien että tykkään lopputuloksesta!
Tokovalkku Canisport
Tokovalkkuun menin pelkän Savun kanssa, kun Loimun juoksut ehtivät alkaa. Savukin oli paikalla oikein kauniina, sillä olin ehtinyt esiparturoida sen kesätukkaa saksilla. Onneksi Canisportille ammattilaisten oppiin on kaikki tervetulleita 😂
Aloitettiin vuoromme samantien kiertämisellä, kun ei ole ottanut sujuakseen sitten millään. Siis Savu osaa kiertää kohteita, mutta ei koekelpoisesti. Koska kouluttaja tuntee Savun pentuajoilta asti, saatiin taas vallan toimivat täsmäiskuvinkit tuosta vain. Laitettiin merkkiryhmän taakse namit ja kun Savu bongasi merkin se sai vihjeestä lähteä juoksemaan. Kun se söi namit, se sai juosta takaisin luokseni suoraan nameille. Kauhean kömpelöä selittää kirjoittaen, mutta muistiinpanoteksteissä kaiketi riittää että itse ymmärrän 😆
Matkaan tehtäisiin nyt tällaisella namiloopilla varmuutta, sillä kulutukseltaan säästeliäs Savu ei turhaan juokse. Merkkiryhmän kiertoon erikseen varmuutta sitten lähempänä ja tarjoamisen kautta. Matkan kanssa ongelmia on tullut kaiketi siksi, ettei Savu ole aina ollut ihan varma, mitä sen piti tehdä. Ja niin sen juoksemiseen on yhdistynyt haukkuminen ja matkan keskeyttäminen.
Liikkeestä istumiseen otetaan käyttöön koroke. Savulle pelkkä "istu" sanana, ei tarkoita mitään ilman käsiapua. En tiedä itkisikö vaiko nauraisiko 😂 Mutta "istu" käsiavun kanssa on yleisvihje kuvissa tai odotuksissa. Perusasentoon se istuu kun seison tokoseipäänä ja kaukoissa istumisen vihje on "sit", toki sekin käsiavulla mutta tekniikka on eri. Luokse tullessa Savu menee maahan, jos käteni osoittavat alas, riippumatta mitä sanon. Alustalla istuminen on kuitenkin yksi temppu, jota Savu osaa tarjotakin, joten päästään sillä alkuun. Hyvä se on vähän herrasmiehen kaavaa rikkoakin, että joskus tosiaan on istuttava eikä aina maattava.
Savun kanssa keksittiin aloittaa nyt myös ohjatun suunnat. Vaikka meillä toistaiseksi on koetaukoa, niin ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus voittajaluokkaan mentäisiin. Savu oivalsi kuppitreenin hienosti ja sillä oli kovasti kiva fiilis koko treenien ajan päällä. Kuka ei tykkäisi juosta treenin varjolla jatkuvasti namikupeille 😂 Spontaanisti kokeiltiin loppuun viedä riviin kapula ja lähetin Savun hakemaan sen. Haki, nosti, nouti ja toi hienosti luo! Palkan jälkeen Savu nosti kapulan vielä uudestaankin. Ihan hitsin kivalta tuntui itsestä! Kapulan pito kaikki oli joskus niin toivottomalta tuntuva työmaa, että iloisesti noutava ja oma-aloitteisesti noutotehtäviä ehdottava Savu on ihan kullanarvoinen palkkio 😍
Rallytokon ratareenit ulkokentällä
Viikonloppuna meillä oli tämän vuoden ensimmäiset rallytokon ratatreenit. Tuttu porukka ja jo kolmas kerta kun päästään huhtikuussa kentälle. Vähän viileä keli osui, mutta ihme kyllä kaljuksi ajeltu Savu tarkeni oikein mukavasti. Savulla oli myöskin taas semmoista into piukeana virtaa kenttäkaudesta ja toki meillä on ollut ratatreeneissä monet kerrat pelkkää hauskaa.
Niin oli nytkin! Oikean puolen seuraaminen oli itselle tosi kömpelöä ja joku haju vei Savun vähän mennessään. Sähelöinti sai aikaan haukkua, mutta kaikkinensa onnistuttiin monessa. Nyt tehotreeniä yksittäisiin liikkeisiin ja järjestelmällisiä ratatreenejä alle, niin kehtaa katsella koekalenteriakin.
On se nyt ihme ja kumma kun mitään ei muka ennätä kirjoittaa ajantasaisesti. Kirjoittamisen tarve tai aiheideat eivät ole minnekään hävinneet, toistaiseksi vain resurssin omaksi iloksi kirjoittamiseen ovat olleet vähän vähäisemmät. Tai toisin sanoen, olen panostanut yöaikaan aiemman kukkumisen sijaan nukkumiseen.
Kuvaustekniikka treenien videoinnissa on ontunut perusteellisesti, on ihan tuskastuttanut. Treenien videoiminen on minulle tärkeää (siis niin tärkeää että siitä on oikein postausluonnos viimeistelyä vaille valmiina) että kännykän temppuilu on vähän kiristänyt hermoa. Viime treenit kuvasin järkkärillä, mutta joku videotiedoston siirtämisessä tietokoneelle on nyt takunnut, enkä ole päässyt videoon käsiksi. On jatkettava perehtymistä, sillä se on minulle tärkeää dataa Loimun koirahäiriötreenistä; videolta näkisin, mihin se tarkalleen ottaen reagoi.
Se rutinoista tältä erää ja sitten tiivis paketti maaliskuun treenimuistiinpanoja.
Loimun kanssa ehdittiin käydä peräti kolmesti eri koirien kanssa treenaamassa. Tuli käytyä siten myös kolmessa eri hallissa joten sinänsä koirahäiriötreenejä ei voi keskenään vertailla. Kuitenkin monessa kohdassa tuli uutta informaatiota ja oivalluksia, mikä tarkalleen ottaen vielä on haasteellista. Helpossa häiriössä tuli edistymistä. Loimua helpottaa se että sillä on jokin selkeä tehtävä häiriössä tehtäväksi ja kosketusalustat onkin olleet kovassa käytössä. Kuitenkin jos ympäristö on liian hankala, Loimu saattaa teknisesti kyllä juosta alustalle mutta haukkuu koko ajan. Riittävä etäisyys toiseen koiraan ja sopivan rauhallinen häiriökoira saavat Loimun malttamaan mielensä ja tekemään omia tehtäviään hiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, oikein muutakaan ei kannata uskoa 😂
Kosketusalustaharjoitukset etenivät siten että Loimu osaa nyt juosta alustalle myös kauempaa ja pysähtyä sinne. Se osaa myös juosta liikkuvan alustan kiinni ja pysähtyä siihen vaikka jatkaisin itse liikettä. Alkuun on päästy ja tästä jatketaan eteenpäin.
Yleisesti ottaen Loimun on helpompi sitoutua yhteistyöhön silloin, kun minulla on tarjota sille paljon mielekkäitä tehtäviä tai spontaania yhteistä sekoilua. Tämä haastaa vähän itseäkin, mutta koiran palaute on ollut kyllä selkeä. Loimu ei määräänsä enempää ainakaan toistaiseksi motivoidu odottelusta ja asettumisesta, vaan sen on paljon helpompi käsitellä ympäristön erilaisia häiriöitä liikkuen.
Perusasennosta ensimmäisiä askeleita seuraamiseen on harjoiteltu ja helpossa ympäristössä Loimulla vaikuttaisi olevan näistä ihan ideakin hallussa. Perusasento yleisesti ottaen sujuu pääsääntöisesti kivasti. Sen sijaan palkitseminen on välillä yksi mysteeri; Loimu voi leikkiä tai sitten ei. Se saattaa syödä namin, mutta ei jää tavoittelemaan toista namia. Näistä lisää raporttia sitten, kun ollaan päästy eteenpäin. Ehkä 😁
Savun kanssa jatkoimme kisamaisia treenejä liikkurin osalta; liikkeen aloituksia ja muutaman kerran seuraamista temputtaen. Savun siirtymät ja sosiaalisen palkkaan vastaaminen ovat nykyään sitä mitä joskus tavoittelin, joten kyllä me saadaan vielä seuraamisesta häiriössäkin mielekäs ja sujuva tehtävä.
Rallytokon liikkeitä hiukan kerrattiin ja ohjaajan kotiläksy on harjoitella vihjeet uudelleen ulkoa. Voi hyvänen aika olen unohtanut kaiken, mutta onneksi Savun puolen vaihdot ja oikean puolen seuraaminen oli edelleen tosi hienot. Varovasti ollaan tsekkailtu koekalenteria, josko sitä uskaltaisi tutuille kentille rallytokokokeisiin tänä vuonna. Kunhan maa sulaa, aloitetaan taas kuukausittaisen ratatreenitkin. Ja on se reipastuttava ihan olkkarin nurkassakin näissä kiemuroissa.
Ruutuun lähetystä saatiin Savun kanssa kivasti eteenpäin; juoksee haukkumatta. Sen sijaan merkin kierto on varmaan ikuinen murheenkryyni. Jatketaan sitä jotenkin ruutujuttuja soveltaen, namikupin sijoittelu vain tällaista tehtävää varten on tuntunut hankalalta.
Tunnari jonka kanssa olen kriiseillyt ja joka on ollut joka treenin jälkeen tauolla, onkin edennyt. Savun ilmaisu purkkiradalla on oman kapulan lipaisu 😂 Ei harmistuta tästä, sillä myöhemminhän Savun tulee nimenomaan ottaa kapula suuhun. Ja Savun tuntien se ei ihan turhan päiten mitään suuhunsa ota, joten ollaan tyytyväisiä tuollaiseen oma-alotteisuuteen.
Paikkaistuminen harppasi eteenpäin korokkeen avulla. Riviin siirtymän muiden koirien kanssa alkavat myös sujua rutiinilla. Kunhan saadaan vielä kokeenomaista liikkuritreeniä ihan ohjaajan pääkopan vuoksi, voisi sitä uskaltaa taas kokeisiinkin kokeilemaan. Ahkerasta avoimen treenaamisesta huolimatta jatketaan Savun kanssa vielä alokas luokassa koularin metsästystä. Tai jatketaan, jos uskalletaan kisaamaan. Onneksi treenaaminen on palkitsevaa ja kivaa ilman koetavoitteitakin, kai se on tätä se aito koiraurheilun ilo 💙
Ja vähän treenimättötekstiä vuorossa, kun kerrankin ennättää tovin suoltaa ajatuksiaan tänne. Lauantaina meillä oli Canisport tokovalkku ja voi ettien että tätä olin odottanut. Vois melkein väittää että selvät sävelet, mitä siellä tehdään, mutta eiköhän koirat tuu puolen vuoden aikana pudottamaan jokusen yllärin.
Valkussa oli kiva rotujakauma ja kaikki ihmiset oli mukavia, oli yllättävän rento tunnelma treenata uusien ihmisten nähden. Tällä porukalla nähdään nyt sitten kuukausittain kouluttajan ohjaamana ja samalla voi oppia katsomalla muiden treeniä.
Savu teki ruutua. Tai esiteltiin kuinka on sitä tehty. Vein taas kannellisen namikupin ruudun takanauhan taakse ja lähetin Savun kosketusalustalle ruutuun. Ei ongelmia. Tehtiin muutama toisto ja havainnoitiin mun omaa hajanaisuutta. Ensimmäisellä kerralla kerroin Savulle että tehdään ruutu, toisella en. Toisella kerralla käytin myös käsiapua ja sain Savun haukahtamaan.
Harjoiteltiin ruutuun vähän uusia lähtörutiineja; lähetyspaikkaa lähestyessä bongautan ruudun ja kun Savu on sen lukinnut, siirrymme lähetyspaikalle perusasentoon. Ruudussa pidetään treeneissä nyt aivan huoletta kosketusalusta tuomassa varmuutta. Samaten namikippo saa odotella ruudun takana, Savu luopuu siitä kannen kanssa kelvollisesti; menee maahan kun kuuluu ja pystyy lähtemään ruudusta myös voittajan tyylillä seuraamaan. Kiva oli nähdä että oikeaan suuntaan oon haparoinut ja toisaalta oli hyvä palautteen perusteella tajuta myös oma sählääminen 😂
Toisena juttuna katsottiin Savun kanssa tunnaria. Meillä on ollut purkkiradalla kaikenmoista haparointia kun aluksi hätäilin, sitten Savu luuli etsivänsä vain kahvipapuja ja nyt lopulta en tiedä onko se ymmärtänyt homman pointtia yhtään. Mutta onhan se! Savun ilmaisu on lipaista sitä omaa kapulaa 😅 Valkussa nähtiin oikein mainiota erottelua yhden häiriökapulan kanssa purkkiradalla. Tästä on hyvä jatkaa täsmäiskuohjein kotosalla. Tarkoitus on olla kuukauden kuluttua huomattavasti pidemmällä.
Loimun kanssa hengailin hallissa tutun koirakon vuorolla. Monella tapaa voi tehdä itsestään hölmön näköisen; varoittelin kaikkia Loimun haukkumisesta mutta hengaillessa mukanani olikin Loimun mykkä versio 😆 Siis aivan ennen näkemätöntä ja uskomatonta, mutta Loimu tuli halliin hiljaa ja oli hiljaa. Se näki ihmiset ja se kuuli toiset koirat, mutta se oli hiljaa. Kyllä tuli hyvä mieli, että tältä osin on päästy näinkin pitkälle!
Hengailuun saavuttiin autolta haukkuen. Loimu pelasi ulkona kontaktipelejä ja kun se malttoi olla ovella jotenkin hillitysti, mentiin sisälle. Ovensuussa oli sermi jotta Loimu ei samantien nähnyt kaikkea ja nuuskumatto, johon se hakeutuikin heti syömään. Väittäisin edelleen, että nuuskumattojen käyttäminen halleilla (ja kotona) on Loimun kanssa välttämättömyys. Nuuskumatolta siirryimme pari metriä Loimun taukomatolle, josta se näki muut ihmiset. Asettuminen taukomatolle, pari namia siihen ja sitten Loimu sai singahtaa metrin verran nuuskumatolle syömään, josta se omatoimisesti hakeutui tauolle. Loimun siirtymät matolta toiselle olivat aika räväkät ja kyllä se skarppina kuunteli kaikkea, mutta pystyi olemaan. Koira on kehittynyt, mutta niin olen minäkin. Keskityin kerrankin ihan tosissani (ei ole luontainen vahvuuteni) ja kylläpä sillä olikin iso vaikutus.
Muutaman minuutin kuluttua poistuin Loimun kanssa hallista ja hiukan pettynyt Rakettikettu näykkäisi minua ulkopuolella. Ymmärtäähän sen, Loimu aivan taatusti odotti että hengailut jälkeen pääsee kehään räiskimään ja tekemään vähän muutakin. No kauan se ei autossa joutunut vuoroaan odottamaan, vaan pääsi räiskimään myös.
Loimun kanssa esiteltiinkin valmentajalle meidän sitoutumattomuutta ja lattian haistelua. Aiemman ympäärinsä sinkoilun sijaan Loimu nykyään liimaantuu mattoon nuuskimaan. Ja tämän haistelun yli ei mene edes mikään ruoka, joskus lelun perään saattaa lähteä juoksemaan. On sitten ollut itsellä vähän kädetön olo. Ratkaisu valkussa oli niinkin yksinkertainen kuin sosiaalisen palkan käyttäminen palkkiona. Ja yllättävää kyllä, Loimu todella pitää kehumista palkkiona! Aikamoisen aikaa Loimu viihtyi nuuskimassa, mutta kun se lopulta vilkaisi minuun ja pääsin sitä palkkioksi paijaamaan, ei sillä tullut haistelukatkoksia juuri yhtään. Ne vähät mitä se haisteli, eivät kestäneet enää minuutti tolkulla.
Tätä ympäristön hajuista luopumista aletaan treenaamaan nyt huolellisesti ja tuo sosiaalisesti palkkaaminen kartuttaa kivasti omaakin osaamista. Ei minulla ole mitään haasteita koiran kehumisessa, mutta en todellakaan aina ole onnistunut saamaan kehumisesta koiran mielestä merkityksellistä palkkiota. Siksi olen jotenkin ihan hämmästynyt, että kehu ja paijaaminen on Loimulle isompi palkkio kuin jauheliha. Vau, hyvä Jenny! Tältä osaa ainakin, kaikkea muuta kehitettävää piisaa vaikka kuinka 😂
Sunnuntaina käytiin Koirakeskus Haulla treenaamassa pitkästä aikaa ystävän kanssa. Nuoriso kävi pyörähtämässä hallissa ensin yksitellen, sitten treenattiin vanhempia ja nuoria koiria samaan aikaan ja lopuksi vielä vanhemmat amatimiehet paikkistelivat ja Savun kanssa ihmeteltiin liikkuria. Aika intensiivinen, mutta tosi hyvä ja rento setti. On sitä etenkin haasteiden kohdalle osuessa treeniseuran ilmapiirillä ihan valtavasti väliä 💖
Loimu tuli halliin Loimumaiseen tapaansa. Eli ihan uudessa paikassa se ei kyennyt olemaan mykkä 😅 Taukomatolleen se kyllä hakeutui, mutta sieltä poistumisen jälkeen alku oli kyllä yhtä säätöä ja sekoilua. Loimu sinkoili, haisteli, kieri ja repeat monta kertaa. Tämä saa minut aina vähän hämmentymään ja ihmettelemään että kuinka tämän voisi välttää. Loimu siis saattaa matolta juosta kyllä luokseni, syödä namin ja sitten häipyä. Kun se on niin hitsin nopea, että kun aion vielä vahvistaa sen lähellä pysymistä, se on jo jossain menossa.
Tekeminen motivoi Loimua ja niin me alettiin lennosta tehdä helppoja temppujamme. Pyörimiestä, leikkisästi esteen yli hyppäämistä ja kosketusalustaa. Kesken toiminnan tykityksen Loimu ei pudonnut yhteistyöstä kertaakaan. Kokonaisuus vaatii minulta selkeyttä ja sitoutumista, jotta Loimunkin on mahdollista onnistua. Seuraamista olemme tehneet todella vähän, mutta pikkuhiljaa sekin etenee. Tällä kertaa se onnistui jopa toisen silmienkin alla.
Toisella vuorolla Loimu tuli halliin niin, että hallin päädyssä oli jo toinen koira tekemässä rallytokoa. Valikoitiin häiriökoiran lajiksi rallytoko jotta vauhtia ja liikettä olisi mahdollisimman vähän 😂 Loimun tehtävä oli vain pystyä hillitsemään itseään ja tekemään jotain. Kosketusalusta ja nuuskumattotouhut sujuivat aika kivasti, yllä olevalla videolla näkyy Loimun touhut kokonaisuudessaan.
Yllätyin positiivisesti, miten kivasti Loimu teki yhteistyötä kanssani vaikka toinen koirakin sitä kiinnosti. Toisen koiran läsnäolo näkyi ehkä yleisesti haukahduksien lisääntymisenä, tosin tähän voi osasyy olla kytkettynä oleminen myös. Suurin osa haukuista oli kuitenkin minulle syistä x, y ja z kiihtyneeltä Loimulta, eikä me näistä nyt harmistuta. Marraskuussa Loimu ei kyennyt olemaan hallissa toisten koirien kanssa hetkeäkään hiljaa, joten olen tähän etenemiseen oikein tyytyväinen. Nythän Loimu näki toisen koiran koko ajan, mutta asettui silti myös taukomatolleen ja keskittyi temppuihin. Jäi hyvä mieli ja uusia ideoita jatkoon.
Savu teki hiukan tekniikkaharjoituksia seuraamiseen liittyen ja nämä olikin unohtuneet meiltä ihan kokonaan. Niin oli unohtunut myös rallytokon vihjeet, säännöllisempi kertaus nyt keväällä ei olisi pahitteeksi.
Seuraamista teimme liikkuroidusti siten, että aika pian liikkeelle lähdön jälkeen annoin Savulle vihjeen pyörähtää. Savu vähän lässähtää seuraamisen aluksi liikkuroituna, joten tämän palasen arvoa ja mielekkyyttä nostetaan nyt yllätyksellisyydellä. Savuhan osaa hyvän liudan temppuja, joten pyörähdyksellä koiran olemukseen saadaan toivomaani skarppiutta.
Paikkisriviin Savu meni vapaana treenin kannalta. Tutun koiran kanssa tämä olikin yllättävän helppo. Paikkaistumisessa ollaan harpattu, kun tajusin ottaa treeneihin korokkeen. Epähuomiossa näissä treeneissä kävelin tosi kauaksi ja Savu tuli sitten ravilla perusasentoon kun käännyin 😅 Palautuksen jälkeen istui varmasti ja ryhdikkäästi, joten jatketaan huolellisemmin ja ainakin toistaiseksi korokkeella.
Olipa vain hyvät treenit joita kelpaa lämmöllä muistella näin puolessa välissä kuluvaa viikkoakin.
Viime sunnuntaina käytiin tokon omatoimiporukan paikalle päässeiden kanssa Kramiella hoitamassa maaliskuun kimppatreenit. Varsinaiset hyvän mielen treenit olikin ja kyllä rennolla ilmapiirillä vain on iso vaikutus. Vähän muistiinpanoja videoiden kera tännekin. Tosin kaikki ei ole videolla kun kännykän tallennustila bugailee ja vähän mokailin minäkin sen suhteen, mutta sama se. Parhaimmistot oivallustreeneistä eivät koskaan videolle pääsekään.
Loimun kanssa päästiin aika hillitysti halliin ja sitten nuohottiin paikka läpi. Aloitusrutiineissa on sen kanssa vielä hieman hakemista, mutta paikkojen tutkimisella alkuun on tarkoitus vähentää treeneissä keskittymisen rakoilua. Aika hauska olikin huomata, miten Loimu tutkimisien jälkeen alkoi tarjota kontaktia ja vähän kuin odottaa että mitä me tehtäisiin.
Sitoutumisharjoitukset eivät nyt tällä kertaa menneet ihan kauhean hyvin. Namin jälkeen Loimulle tulee katkos ja se on alkanut vakiintua rutiiniksi palkkion jälkeen. Saatiin tähän hyvä vinkki että ensimmäisen namin jälkeen tulisi heti toinen nami, jolloin saataisiin vahvistettua sitoutumista.
Lopuksi otin Loimun vielä halliin toisen koiran kanssa. Tähän oon tosi tyytyväinen! Loimu haukahti toiselle koiralle vain kerran, minulle palkan viiveestä johtuen vähän useammin. Mutta Loimu teki tehtäviään ja reagoi toiseen koiraan pääasiassa korvan kääntämisellä tai nopealla vilkaisulla. Tällaiset harjoitteet pitäisi ehdottomasti saada säännölliksi ja toki suunnitella ne järjestelmällisemmin ja huolella. Hyvä mieli jäi, sillä toinen koira puuhaili omia harjoituksiaan samalla. Toki oltiin eri päädyissä hallia, mutta ilman näkösuojaa 😄
Kunhan ennätän, kirjoitan teille Loimun ääniin reagoimisista ja toisista koirista, sekä harjoituksistamme niiden sietämisen suhteen.
Savu hommaili omia hommiaan! Kokeenomaiset kehään menot olivat kivat. Ensimmäisessä se nyt vähän irtosi moikkaamaan liikkurin, mutta kivassa mielentilassa utelaisuuttaan joten emme lannistu tästä. Kunhan muistetaan hiukan huolellisemmat lämppärutiinit, alkaa kehään meno liikkurin perässä sujua kertayrittämälläkin.
Liikkeestä seisomista teimme ensi kerran liikkuroidusti. Tässä hahmottuikin selkeästi mikä kaikki on vielä tekemättä. Savu osaa pysähtyä seisomaan, mutta muutaman metrin matkani jatkamisen jälkeen se muuttuu epävarmaksi. Ensimmäisellä toistolla Savu oli aivan orientoitunut muihin tehtäviin, sillä liikkurin liikkuroidessa Savu teki spontaanin luoksetulon kesken liikkeen. Perusasento oli hieno, ei siinä mitään sinänsä 😄
Selvisi että pysähtymisen lisäksi Savu tarvitsee kestoharjoittelua ja erikseen vielä treeniä siihen että kierrän sen taakse. Äkkiseltään ajattelin että rallytokon liikkeestä seisominen toimisi hyvänä pohjana tähän, mutta tosiasiassa tokon jäävä seisomiminen on aika kaukana rallyn lyhyestä seisahtamisesta samalla kun ohjaaja kävelee koiran ympäri.
Seuraaminen oli kokonaisuutena kiva, mutta alkuosuus junnaa. Savu pääsi kyllä ohi ihmisistä nyt treeneissä, mutta kokeessa tuo olisi ollut varma paikka ratkeamiselle. Kuten tapoihin kuuluu, loppua kohden seuraaminen parani ja etenkin hidaskäynti oli tosi hieno. Kokeenomaisiin seuraamisen aloituksiin järjestetään nyt vähän yllätyksellisyyttä tsemppaamaan Savua. Savu osaa lukuisia temppuja, joita tässä voi hyödyntää ja raportoin näistä myöhemmin lisää.
Sillä välin kun toisen treenikaverin koira treenasi paikkista, Savu teki ruutua. Ruututreenimme ovat nytkähtäneet hitusen sen suhteen, että Savu kykenee juoksemaan ruutuun haukkumatta. Ja että lähtö nimenomaan perusasennosta sujuu. Ruudun takana namikuppi on toiminut hyvänä motivaattorina, mutta nyt ilman kuppia laitettiin namit maahan.
Ensimmäinen ruutuun meno oli meikäläisittäin ihan perfekti. Savu ei haukahtanut, lähti ensimmäisellä vihjeellä, pysähtyi kuten kuuluu ja sitten vapautin sen nameille. Toinen toisto olikin vaikeampi, kun Savulla oli vain ne nakit mielessä 😅 Aika viisaisiin päätöksiin koiratkin pystyvät, nimittäin Savu vain haukahteli minulle, eikä lähtenyt perusasennosta enää juoksemaan. Aloin epäillä että ehkä se ei pidemmän juoksumatkan jälkeen enää kykenekään luopumaan nameista. Siirryin Savun kanssa lähemmäs ruutua ja lähetin sen uudelleen. Jälleen ensimmäisen kaltainen suoritus, mutta Savu vain tarvitsi vähän tukea nameista luopumiseen.
Muutamat uudet treenit on jo sovittuna ja viikonloppuna me päästään aloittamaan tokovalkku Canisportilla. Kyllä kelpaa hyvässä porukassa oppia ja oivaltaa 😊
Hyvänmielen treenikoosteet helmikuulta tännekin muistiin. Sitä on ollut niin hektistä ja haipakkaa kun monelta osa-alueelta kuukauden jutut kasaantuivatkin kahdelle viikolle. Että mitä tässä nyt sitten ehtisi kirjoittaa. Kirjoitusintoa on, aikaa ei ja mitään analyyttistä ei treeneistä tällä erää irtoa.
Helmikuu oli kuitenkin täynnä oivalluksia ja hyvää mieltä treenien saralla. Siitä on hyvä jatkaa.
Tästä postauksesta venähtikin rönsyilevä jutturipuli täynnä aasinsiltoja ja monen värisiä lankoja. On siellä seassa punainenkin lanka. Lukuiloa!
Aloitimme Loimun kanssa marraskuussa tokovalkun pienryhmässä, Canisportilla tietysti. Meitä koulutti Riitta Kivimäki ja voin lämpimästi suositella. Valmennus tuli päätökseen nyt helmikuussa ja ero meissä koirakkona valkun ensikertaan verrattuna on iso. Päätin kirjoittaa valmennuksesta muistiinpanoja ja havaintoja, mikä auttoi meitä ja mitä juuri Loimun kanssa harjoittelimme. Jos valmennuksen aikana Loimu ehti esitellä kaikki ominaisuutensa, minäkin ehdin tuntea kaikki tunteet häpeästä tyytyväisyyteen. Tokovalmennus oli hyvin yksilöllinen ja niinpä Loimun kanssa ajauduimme valmennuksessa harjoittelemaan pääasiassa niitä asioita jotka tekevät Loimusta joskus valmiin tekemään treeniympäristöissä myös tokoliikkeitä.
Ensimmäiset pari kurssikertaa Loimu oli hullu. Se on ehkä kuvaavin sana mitä keksin. Pelkkä halliin tuleminen kiihdytti Loimua paljon ja muut koirat saivat sen ihan sekaisin. Loimu vaikutti uteliaalta ja kuitenkin jännittyneeltä ja sen fiilikset vain pursusivat koirasta pihalle erilaisena sinkoiluna ja ääniaaltoina ilman, että sain siihen mitään kontaktia. Siinä se ohjaajan taito mitataankin kun ruoka tai leikki ei yhtäkkiä toimikaan vahvisteena 😅
Loimu ei tarvinnut toisista koirista edes näköärsykettä, vaan mikä tahansa äänihavainto tai muu varmuus paikalla olevista muista koirista ja ihmisistä sai Loimun sekoamaan. Ensimmäiset kerrat olivat itselleni lähinnä selviytymistaistelua houkutellessa Loimu pitämään itsensä jotenkin kasassa; namiheittelypelejä ja lelun puremista. Ensimmäisillä kerroilla emme "tehneet mitään", mutta intensiivisen oleskelun jäljiltä olimme molemmat koiran kanssa aina ihan yhtä väsyneitä. Hetkellisesti jopa pohdin, myisinkö loppuvalkun jollekin osaavammalle jotta Loimu ei kiljumisellaan pilaa muiden iltaa. Toisaalta valmennuksesta maksaneena saahan siellä olla niin osaamattomana kuin haluaa, joten päätin sitten jatkaa ja toivoa parasta 😂
Valmennuksessa läpi käytävät asiat jäivät meidän osalta hyvin pitkälti kotona harjoiteltaviksi - näin tietysti muutenkin, mutta me vaan ei pystytty juurikaan kotona osaamiamme temppuja edes näyttämään 😂 Ensimmäisellä paikkisrivikokeilulla tipahdin visusti tilanteen tasalle ja maan pinnalle. Olisi rivakasti kehitettävä omaa osaamista kiihkeän koiran kanssa ja harjoiteltava Loimun kanssa erilaisia tukitaitoja sekä vireenhallintaa/impulsikontrollia miksi kukakin kutsuu koiran kiihtymisen säätelyä.
Tavan perusasentoharjoitusten lisäksi aloimme Loimun kanssa kuunnella kotona treenivideoita. Koska reagoi hallilla ääniin todella raivoisasti eikä todellakaan niissä tiloissa ollut kykynevä harjoittelemaan mitään, jäi harjoittelu kotioloihin. Jo kahdessa viikossa (valkku oli joka toinen viikko) Loimun reagointiherkkyydessä ympäristön ärsykkeisiin oli havaittavissa eroa. Ensimmäinen ääniharjoitus kotona oli Loimulle ihan liikaa ja se raivostui samaan tapaan, kuin hallilla.
Harjoittelussa olennaista oli, että volyymi oli hiljaisella ja video sisälsi vähän vähemmän koiran haukkumista (myös puheääni sai aikaan reagointia). Kun Loimu pystyi samalla syömään, arvioin volyymin olevan sopiva. Kuuntelimme videoita joka päivä ja pikkuhiljaa videoiden äänisisältö muuttui ja lisäsi ääntä normaaliin. Tällä hetkellä Loimu reagoi haukahtaen vain hyvin voimakkaaseen, usean koiran haukkumisääneen. Aivan pienet treeniympäristön äänet videolta eivät enää keskeytä Loimun puuhia edes korvan lotkautuksen vertaa, eli ero lähtötasoon on suuri.
Muutaman kerran omatoimitreenatessa kuuntelimme hallilla nimenomaan treenivideoita. Koska vaikka muita ei ollut missään, Loimu reagoi sermin takaa kuuluvaan ääneen. Koska sermin takana ei kuitenkaan ollut oikeasti muuta kuin kaiutin, pystyimme hallitusti harjoittelemaan ympäristön ignooraamista.
Toinen tai ehkä yksi tärkeimmistä opeistamme oli autolta hallin ovelle ja ovesta sisään siirtyminen. Kyllä, tämä oli Loimun (ja monen muun kiihkeän koiran kanssa) ihan oikeasti harjoiteltava asia joka ei tule sujuvaksi itsestään 😂 Pilkoin treenit omatoimisesti kolmeen osaan; erikseen autosta tulemista hallitusti, siirtymä hallin pihalla jotekin pää kasassa pysyen ja vireystilan tasaaminen hallin oviaukolla. Me harjoiteltiin näitä ovesta menemisiä jonkin verran myös kimppatreeneissä ja kiitos ystäville jotka niitä havainnoivat ja ottivat videolle 💛 Ja yhtenä tuulisena pakkaskeli iltana ei käynyt kyllä kouluttajankaan työtä kateeksi, kun me siellä ulkona Loimun kanssa pelattiin kontaktipelejä (sekoiltiin vähän myös) ja harjoiteltiin menemään kynnyksen yli muutenkin kuin rakettina.
Toivottomaltakin tuntuvan harjoittelun myötä siirtyminen halliin on selkiytynyt paitsi itselle, myös Loimulle. Se ei karkaa autosta, vaikka se ei olisikaan vaijerissa kiinni ja aloittaa heti kontaktipelit ottamalla kontaktia. Vähän Loimu saattaa kiihtymystään hallin pihassa haukkua, mutta se ei kuitenkaan mene ns. tiloihin. Todennäköisesti harjoittelun myötä haukkuminen jää pois tai ainakin yksittäisiksi haukahduksiksi tässä yhteydessä. Hallin ovella Loimu tarjoaa vielä viimeisen kontaktin ja sitten se pinkaisee nuuskumatolleen oven viereen. Nuuskumatolta Loimu pystyy samalla vähän tsekkaamaan ympäristöä ja syömään.
Joskus aiemmin kirjoitin siitä, että pohdin kouluttajan kanssa josko Loimun opettaisi pyytämään syliin pääsemistä liian vaikeissa tilanteissa. Tänä päivänä Loimu osaa pyytää syliin ja välillä pyytääkin. Se tykkää olla sylissä ja syliin nostamistakin on erikseen vahvistettu, jotta tosi paikan tullen se ei aiheuta uutta konfliktia. Silloin tällöin olen kantanut Loimun ovelta omalle taukomatolleen, jos esim. matkan varrella on liikaa ärsykkeitä Loimun taitotasoon nähden.
Kiihkeät ja helposti kiihtyvät koirat halutaan usein muuttaa rauhalliksi ja ei niin kiihtyviksi. Näin olen joskus ajatellut itsekin, mutta valmennuksen aikana ymmärsin ja opin että kiihkeän koiran tulee saada kiihtyä. Kenen tahansa on hyvin vaikea hillitä itseään ihan jatkuvasti, jos ei ole persoonallisuudeltaan aivan viilipytty. Käytännössä kiihtymisen mahdollistaminen tarkoittaa Loimulle simppeleitä tehtäviä joissa saa kiihtyä. Ja kun Loimu saa vähän kiihtyä, sen on huomattavasti helpompi myös omaehtoisesti rauhoittua. Jonkin verran vireensäätelyharjoituksia tein Loimun kanssa jo ihan pikkupentuna, mutta nyt ymmärrän harjoitusten merkityksen syvemmin.
Jos Loimu on kovin kiihtynyt, mitä se etenkin kotihallillamme on, treenit aloitetaan se huomioiden. Loimun täytyy saada riehua ja räjäytellä ennen kuin se voi keskittyä muuhun. Niinpä esim. kosketusalustalle meneminen ja siitä heti namin perään syöksyminen tai leluun tarttuminen ovat olleet hyvä työkalu kiihtymisen purkamiseen. Vastaavasti taukomatolle makaamaan asettuminen ja muutaman kerran sieltä leluun hyökkääminen auttavat Loimua tasaantumaan ja keskittymään. Kun tehtävän suorittaminen alkaa olla hiukan maltillisempi ja palkkion perään syöksyminen ei näytä enää aggressiiviselta, Loimu on yleensä valmis keskittymään.
Näihin kiihtymisasioihin myös nuuskumatto on ollut ihan superhyödyllinen työkalu. Aika pitkään asia oli tosi niin että suutarin lapsilla ei ollut kenkiä... Nuuskumattojen tekijän koiralla ei ollut omaa nuuskumattoa 😂 Nyt on jo pitkään ollut ja molemmilla koirilla nuuskumattoa voi hyödyntää monipuolisesti. Loimun kanssa sanoisin sen olleen välttämättömyys.
Jos olen sattunut juttelemaan Loimun treeniaiheista (vireensäätely, omaehtoisuus, lat-tekniika, kontaktipelit ym.), useimpien kommentti on että "ihme hifistelyä" tai vähintäänkin sen suuntaista ihmettelyä. Voi se tuntuakin hifistelyltä jos aiheista ensimmäistä kertaa kuulee. Mutta ajattelen niin, että mitä enemmän vaadimme koiralta, sen enemmän tulee laittaa myös itsensä likoon. On turha odottaa koiralta kovin kummoisia suoriutumisia tai yhteistyötä, jos ei ole itsekään valmis panostamaan. Yksittäiset termit tai nimitykset voivat kuuloostaa oudoilta tai vaikuttaa aluksi kömpelöiltä toteuttaa, mutta esim. kontaktipeleistä hyötyvät ihan kaikki kotikoirista harrastustykkeihin. Ei niistä kenellekään mitään haittaa ole ja uuden opettelu on kehittävää niin ohjaajalle kuin koirallekin.
Vaikka Loimu on jo aika mones koirani, se on haastanut minut reaktionopeudellaan. Savu ei missään tilanteessa edes kykene kiihtymään sellaisille tasoille minne Loimu räjähtää hetkessä. Savu on kuitenkin ennen Loimua ehtinyt herättää kiinnostukseni koiran omaehtoisuuteen ja tunnetiloihin, joten Rakettiketun kanssa syvään päätyyn hyppääminen ei ole ollut ihan hirveän kamalaa. Välillä vähän, koska on epämiellyttävää myöntää ettei oma taito riitä 😆 Mutta ammattilaiset ovat juuri meitä kokemusasiantuntijoita varten! Ja nyt tokovalmennuksen jälkeen ymmärrän Loimua paljon paremmin, sekä minulla on huomattavasti enemmän työkaluja ja ideoita sen kanssa jatkamiseen.
Ja missä taitoni sitten loppuivat? Ihan niinkin simppelisti siihen että kun Loimu hallissa kilahti kaikesta eikä syönyt tai leikkinyt, en oikein tiennyt mitä tehdä. Arvoihini ei kuulu koiran hiljentäminen keinolla millä hyvänsä, joten en tehnyt mitään. Minua kiinnostavat syyt koiran käyttäytymisen taustalla ja valikoin myös kouluttajani sen mukaan; ratkaisemaan koulutushaasteita, ei hiljentämään koiria. Toki menin valmennukseen alunperin tokoilemaan, mutta Loimu ilmoitti meillä olevan vähän muuta harjoiteltavaa ensiksi 😂
Kaiken kompastelun, oivallusähkyn ja kotona harjoittelun jälkeen Loimu oli viimeisellä valmennuskerralla ihana. I H A N A, sana jolla aika harva kuvaa Loimun käyttäytymistä. Viimeisellä valkkukerralla me siirryimme autosta kontaktipelein ovelle. Loimu näki heti oviaukolta toisen koiran, mutta ei reagoinut siihen kuinkaan. Loimu haukahti vähän siirtyessämme omalle paikallemme, mutta se kulki mukanani ja ravisteli rennosti.
Kun aiemmin me olimme sermien takana piilossa ja toivoin ettei kukaan hengittäisi ääneen (jotta koirani ei räjähtäisi 😆), nyt olimme samassa avoimessa tilassa muiden kanssa. Loimu toki söi melkein koko ajan, mutta se söi - ei ollut marraskuussa oikein kuinkaan mahdollinen ajatus. Loimu oli kiinnostunut muista koirista lähinnä korvien lotkautuksen verran ja tästä pääsinkin useasti palkkaamaan. Ympäristön saa huomata, ilman että riehuu. Myös koirien katseleminen sujui Loimulta hyvin ja kun se muutaman kerran hyppäsi pystyyn haukkumaan, se rauhoittui yhtä nopeasti aloilleen tarjoamiini tekemisiin.
Sitten pääsemme videoon. Kiitos treenikaverille joka nämä videoi, kun oma kännykkä teki oharit. Videolla onkin kivasti havainnoitavaksi sellaista materiaalia, miten oma toiminta vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Koska koiran kouluttaminenhan lähtee oman toiminnan muokkaamisesta; kun haluamme jotakin muuttaa, on muututtava ensin itse.
Viimeisen kerran teemana oli kokeenomainen kehätreeni jokaisen taitotason mukaan. Tyylilleni uskollisesti esittelin sekoilua ja amatöörimokia. Menin siis ensimmäisellä vuorolla Loimun kanssa kehään Loimu kytkettynä ja ns. yhdessä kävellen. Emme ole tehneet niin ikinä, ja kuten huomata saattaa, ei Loimu tiennyt yhtään mitä me oltiin tekemässä 😂
Toisella yrityksellä asetelma oli sellainen kuin ollaan harjoiteltukin. Paitsi että jätin Loimulle hihnan. Emme treenaa oikeasti ikinä hihnassa. Onneksi kouluttaja käytti aivoja puolestani ja huomasi tämän ennen kuin itse tajusin. Tarvitsin kyllä hiukan patistelua Loimun vapaaksi päästämiseen. Loimu on kerran (viime kesänä ollessaan pentu) karannut irti ollessaan toisen koiran luo ja sen jälkeen en ole oikein uskaltanut sitä pitää irti muiden kanssa. Näin mielessäni kaikki kauhuskenaariot vaikka Loimu sellaisenaan ei ole ihan kauhean vaarallinen ja valkussa olevat koiratkaan tuskin olisivat kauhistuneet Rakettiketun moikkaamisesta. Turhaan panikoin, ei Loimulla ollut aikomustakaan karata koirien luo 😅
Kolmas sisääntulomme meni jo paremmin. Tosin jännityskäyräni nousi massiivisesti Loimun vapaana olemisesta ja Loimu ei ole minua vielä näin jännittyneenä tavannutkaan. Eikä Loimu sitten oikein luokse tykännytkään hakeutua, ehkä haisin sen nenään liian stressiltä 😂 Itse voisin tietysti jännittää vähän vähemmän, mutta saimme hyviä ideoita siihen miten Loimu kykenisi toimimaan lähelläni vaikka olisinkin vähän jännittynyt.
Neljännellä sisääntulolla heti kokeiltiinkin leikkiä palkkaamisena; revittely rentouttaa vähän itseäkin ja siitä Loimukin innostui. Treenin tavoite oli saada Loimu sitoutumaan, joten vinoista perusasennoista ja toistaitoisista palkan suunnista ei nyt tarvitse nillittää. Me osataan ne kyllä optimaalisemmissa ja vähemmän jännittävissä olosuhteissa 😁 Tavoitteeseen päästiin! Loimu sitoutui, toivon että katsoit videon siihen asti koska mielestäni se on kivaa katseltavaa! Iloinen Rakettikettu työssään. Minustakin tuntui hyvältä, huomattavasti paremmalta kuin aivan videon alussa.
Viimeisestä kerrasta ja ihan koko valkusta jäi ihan tosi hyvä mieli. En olekaan ihan paska ja toivoton (ajatella😂). Loimun potentiaali ja oppimiskyky on ihan huikeat. Sen itsesäätelyssä ja esim. perusasennon tarjoamisessa hallissa tapahtui valtava kehitys valmennuksen aikana. Siis ihan paljon suurempi harppaus, kuin mihin uskoin omienkaan taitojeni riittävän. Välillä Loimun kanssa vähän hengästyttää, koska kaikki missä Savu on päästänyt minut helpolla, Rakettikettu vaatii kehittymistä triplasti. Jos olisin vuosi sitten tiennyt kaiken tämän, mitä tiedän nyt, osaisin ottaa nuoren Rakettiketun kanssa monia asioita ihan eri tavalla huomioon. Älkää ymmärtäkö väärin, en koe merkittävästi epäonnistuneeni Loimun kanssa. Olen vain löytänyt tavoistani kehityskohteita enemmän kuin olin varautunut.
Toki kaikkien "haasteiden" löytymiseen ja nimeämiseen vaikuttaa osittain harrastaminen. Kotiympäristössä maaseudulla koiran käyttäytyminen ei ole niin just ja hyvin vähäisillä taidoilla arjesta saa toimivaa. Tämä ei tietenkään riitä minulle, haluan kaiken olevan vähän parempaa kuin toimiva 😂 Minä toivon että koirani haluaa valita minut ja yhteistyön kanssani - olen myös opetellut kestämään sen pettymyksen ettei koirani aina valitse niin. Haluan että koirani osaa tehdä sata ja yksi sirkustemppua useissa eri ympäristöissä myös muiden nähden. Ja kun tavoitteet ovat tämän suuntaiset ja jokunen titteli, niin kyllä se kansantajuisesti vaatii vähän hifistelyä ohjaajalta. Mutta se tässä koukuttaakin, jatkuva uuden oppiminen ja pikavoitot onnistumisina.
Tietotaidon kehittymisen lisäksi motivaatio on taas huipussaan. Uskon omaan osaamiseen ja osaamiseni kehittämiseen ja vähän enemmän uskon myös Loimun taitoihin ja osaamistasoon. Lainaan tähän yli kuusi vuotta vanhan tekstini "Kouluttaminen on kivaa, ihan huippua. Se on päivieni kohokohta, mielenkiintoista, loputon työsarka, niin palkitsevaa." Vuosien kuluessa ja ihan tässä muutaman kuukauden aikana nälkä on vain kasvanut syödessä. Tavoitteita kohti pyrkiessä sisäinen motivaatio on olennainen perusta ja sitten on vain tartuttava toimeen. Nyt treenaillaan itsenäisesti jonkin aikaa ja maaliskuussa jatketaan kuukausivalmennuksessa.
Kyllä kelpaa Loimun kanssa harrastaa 💛
Kiinnostuneille lisäluettavaa aasinsiltojen kautta
Heti ensi alkuun postauksen kaikista kuvista kiitos treenikaveri Miralle. Jälleen nippu onnistuneita otoksia tärkeistä hetkistä.
Helmikuun tokotreenejä varten varattiin Koirakoutsin Riemukauppahalli ja kivat treenit viiden porukalla saatiinkin aikaiseksi. Tai kyllähän sitä taas jännitti kun kaikkien treenikavereiden kanssa en ole vielä niin tuttu, vaikka mukavia ovat kaikki. Omassa jännityksessä riittää kyllä työstettävää.
Otin Loimun ensimmäisenä halliin. Oli kiinnostavaa nähdä se ensimmäistä kertaa tässä hallissa. Olin varautunut ympäriinsä sinkoilevaan Loimuun, mutta ovesta tullessaan Loimu ei ollut yhtään niin kiihtynyt mitä se on tutuissa halleissa. Sinkoilun ja haukkumisen sijaan Loimu nuuskutteli tarkasti. Meillä ei vielä ole hirveän toimivia vakiintuneita rutiineja uusien paikkojen haltuun ottamiseen, minkä voit videoltakin huomata. Tosin säntäilyn sijaan maan haistelu on itselleni jotenkin tutumpi ja turvallisempi toiminto koiralta 😂
Alku Loimun kanssa oli tahmeaa, se oli niin kiinnostunut ympäristöstä ettei se oikein keskittynyt nameihin tai leikkinyt lainkaan. Tuo lelupalkan kelpaamattomuus on hyvä esimerkki siitä, että koira määrittää itse palkkionsa. On turha käyttää sellaista palkkiota jota koira ei halua, sillä tällöin se ei toimi vahvisteena. Leikkipalkassa kävi siis ihan oma virhearvio, enkä sitten lopputreeniin lelua enää ottanutkaan - vaikka olisi Loimu myöhemmin saattanutkin leikkiä.
Oma toiminta oli vähän sekavaa mutta yhden pätkän verran Loimu oli tosi hienosti sitoutunut ja keskittyi. Keskittyminen katkesi kaiketi yleiseen väsähtämiseen ja omaan epäselvyyteen. Videolta katselin että melkoisen monta kertaa pyysin Loimua pujottelemaan jalkani. Ja pujottelun sijaan Loimu vain tarjosi perusasentoa. Tosi kivasti perusasento on sillä yleistynyt ja tottahan minä haluan varman perusasennon jalkojen pujottelun sijaan 😄
Tästä treenistä viisastuneena mitää hiukan kehittää ja päivittää meidän aloitustrutiineja - ja aloittaa varsinainen treeni vasta kun Loimu on oikeasti valmis. On myös välillä hankala arvioida pitääkö Loimua irti vaiko vapaana, mutta ensi kerralla taidan ottaa sille liinan. En halua että kauas karkaaminen vahvistuu, mutta toisaalta kolmimetrinen hihna kiristyy kovin äkkiä ja ärsyttää meitä molempia. Toisaalta pääsääntöisesti Loimu reagoi luoksetulokutsuun välittömästi, sitä voisi vahvistaa vielä lisää jolloin karkaamiset saisi heti keskeytettyä.
Savun kanssa otettiin taas paikkaa (ihmisiä) vähän haltuun kosketusalustalla. Oli kyllä huolimattominta kosketusalustan lätkimistä ikinä mutta sama se, tunnelma oli kiva. Savu siis kosketusalustan sijaan kävi vähän moikkailemassa ihmisiä samalla, mutta koske se oli melko rento, niin ei haitannut.
Alkuhömppäilyn jälkeen teimme kisamaisesti siirtymän sermien välistä koekehään. Tässä on kyllä tapahtunut kehitystä. Tehtävä alkaa olla itselleki aika selkeä ja sitä se on myös Savulle joka ryhdikkäästi seurasi ja tuli perusasentoon liikkurin lähellä. Otettiin vain pari toistoa kehään tuloja ja sen jälkeen tehtiin avoimen seuraaminen (ei tosin varmaan ihan kisamittainen) liikkuroidusti.
Savu meinasi vähän haukahtaa kun lähdimme perusasennosta peruuttamaan, mutta se tyytyi kuitenkin vain henkäisyyn 😂 Täyskäännöksissä törmäilimme ja niitä on nyt ehdottomasti hiottava. Ovat olleet kompastuskivi vuoden päivät. Alkuhaahuilun ja hiukan lattean lähdön jälkeen Savu skarppasi seuraamisessa tosi kivasti ja törmäilyistä huolimatta tuntui paranevan loppua kohden. Harmillisesti nämä eivät tulleet videolle, mutta raapustin muistiot ja kotitehtävät heti treenin jälkeen paperille.
Yksi kappale hyppynoutojakin tehtiin liikkuroidusti. Tosin kehuin Savua vähän välissä kun se on nyt viime aikoina karannut kapulan perään heti heiton jälkeen. Savun kanssa tämä on tietysti positiviinen ongelma, että sillä on nykyään niin kova motivaatio tarttua kapulaan jotta kokee tarpeelliseksi karatakin. Nyt Savun hyppynouto suoriutuminen oli aikas tyylipuhdas!
Hyppynoudossa heikoin lenkkimme vinoon heittämisen lisäksi on loppu perusasento. Tajusin vasta nyt kysyä että kauankohan koiran pitää siitä perusasennossa kapulaa pidellä. Treeneissä on tullut melkoisesti varmisteltua ja hätiköityä kapulan nappaamisessa ettei Savu sitä pudottaisi. Perusasentoon Savu kuitenkin tulee jo varmasti eikä kapula enää putoa vaikka se minuun vähän osuisikin. Ja vastaus siihen hyppynoudon loppuosan kysymykseen; on siinä jokusen sekunnin viive joka koiran pitäisi olla perusasennossa kapula suussa. Otamme tämän työn alle erikseen ja yhdessä koko liikkeen kanssa 😄
Pitkästä aikaa tehtiin Savun kanssa kaukoja liikkuroidusti. Tosin ihan alokkaan vaan, kun on ollut vähän taukoa. Nyt Savu ei häiriintynyt liikkuroinnista, eikä myöskään ennakoinut - ja teki vaihdot yhdellä vihjeellä. Aika paljon tuli palkattua helposta treenistä, mutta ei nyt aivot olleet niin virkeät että olisin kesken kaiken asetelmaa vaihtanut.
Savu osallistui myös paikkikseen. Jonossa kulkeminen alkaa jo sujua kivasti. Riviin tullessa Savu kuitenkin ennakoi taas maahan menon. Sille on ollut aivan koiranmieltä ravistelevaa harjoitella istumista rivissä, kun maahanmeno on niin iskostunut selkärankaan. Lauantain treenissä tuli kuitenkin onnistuneet jätöt ja pääsin Savua matkankin päästä palkkaamaan istumisesta. Meni se toki kerran kesken maahankin. Muiden vihjeisiin Savu ei nyt reagoinut ja näistä palkkailin. Oli se rankkaa, kun piti vain istua vaikka kaikkea maahanmenoa ennakoivaa tapahtui 😂
Tammikuun treenikoostevideot ja muistiinpanot tännekin. Parempi se on vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Videoihin ujutin myös muutaman klipin joulukuulta, kun samoja teemoja treenailtiin kuitenkin. Kokonaisuutena omatoimisessa treenaamisessa on ollut hiukan hiljaiseloa motivaation ja jaksamisen puutteesta.
Viimein eilen sain kuitenkin koirien nurkkauksen takaisin käyttövalmiiksi. Viikonloppuna saimme kannettua perintölipaston yläkertaan. Johan se treeninurkkauksen edessä pari kuukautta odottelikin toimeen tarttumista. Tänä aamuna ennätettiin pitkästä aikaa treenata ensimmäiset kotitreenit muutamaan kuukauteen ja olipahan vain kivaa. Kyllä se tästä taas lähtee 😁
Savun kanssa ehkä vähän korostetunkin eniten tuli harjoiteltua siirtymiä ja kehään menemisiä. Toki näitä kannatti kimppatreeneissä tehdäkin, kun ei sitä yksinään voi liikkurointia harjoitella. Ja kun paneutuu kauemmin samaan asiaan, niin oli tuossa jo kuukauden aikana ihan huomattava muutos havaittavissa!
Savun siirtymiin tuli (ihan meillä molemmilla) rutiinia ja selkeyttä, sekä sitä kautta varmuutta. Taukomatolta perusasentoon tuleminen on osoittautunut hyväksi startiksi aina kun mahdollista.
Ympäristön haltuunotto muuttui yhtäkkiä helpommaksi niinkin yksinkertaisella asialla, kuin kosketusalusta. Sitä tunsi itsensä vähän hölmöksi, kun en ollut aiemmin tajunnut. Mutta taas parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ollekaan. Savu siis on ihmisten kanssa tosi sujut, kun juoksee kaikkien lähelle tekemään kosketusalustalle seisomisen.
Paikalla istuminen hiukan junnaa, Savu menee tietyn ajan kuluttua (noin 20sekuntia) jälkeen makaamaan. Nyt kuitenkin jättäessä se jää tukevasti istumaan, kun tajusin vaihtaa jättövihjeen kokonaan. Paikalla rivissä oleminen muutoin sujuu hyvin kavereiden luoksetulojenkin ajan ja jonossa kulkeminen on edennyt melkoisesti.
Avoimen tokoliikkeitä tehtiin omatoimisesti jonkin verran. Ruutu, hyppynouto ja kiertoliike ovat olleet meille vähän hupitemppuja ja se näkyy. Alkuun on päästy mutta koekelpoisuus vaatii vielä melkoista hiomista.
Loimun kanssa onkin saanut yllättyä vähän joka treenissä eri asioista, mutta ensisijaisesti positiivisesti! Treenikaveri sen kertoikin että olen itse oppinut selkeämmäksi ja tämä näkyy myös Loimussa. Joku harmonia sen kanssa on löytynyt, vaikka sujuvuuden ohella joka treenissä pikkuisen räjähtääkin. Kuitenkin esim. puremiseni tai täydellinen lapasesta lähteminen vaikuttaisi viimein olevan historiaa.
Perusasento Loimun kanssa on jäänyt vähän vähälle harjoittelulle, mutta se on alkanut tarjoamaan sitä itse! Siis ihan hallissakin, muiden silmien alla, jäädessään tyhjän päälle. Vautsi, tämän haluan oletusasetuksiin.
Loimu tarjoaa siirtymissä (silloin kun se tietää meidän tekevän siirtymiä, eli kun olen onnistunut ohjeideni kanssa 😂) erihienoa seuraamista. Sen kun saisi napatuksi ihan seuraamistehtävään niin johan näytettäisiin hienoilta viihdyttävän lisäksi!
Muiden ihmisten ja koirien läsnäoloen sietämisessä huomattavaa kehitystä, mutta vielä paljon tekemistä. Vaan Loimu pystyy kuitenkin jo jotenkin asettumaan häiriöiden läsnäollessa tai tekemään helppoja tehtäviä hyvin kiihtyneenäkin. Harjoitusta vain ja toisaalta onhan Loimu vielä nuorikin. Olisi se kai aika huolestuttavaa, jos sen mielessä ei mitään liikkuisi.
Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁
Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.
Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.
Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.
Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!
Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!
Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.
Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!
Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.
Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆
Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.
Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä.
Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.
Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!
Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.
En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.
Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅
Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.
Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.
Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂
Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.
Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi
Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.
Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin.
Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.
Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂
Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin
- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään.
- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.
Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.
Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.
Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Onnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkana
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
© Nonnu Jukkala
.jpg)
