Mitä tehdä, jotta käsi menisi taskuun?

Tänään oli Vilkun ensimmäiset toko treenit tavoitteellisten pentujan ryhmässä. Meidän lisäksemme ryhmässä oli villakoiran pentu, sekä shelttivauva. En ole varma kummankaan iästä, hankala arvioida pienten koirien puolelta, kun omakin on vasta nelikuinen, mutta tuplaten isompi. Treeneissä oli tosi kivaa, koko tunti oli täynnä asiaa ja aika humahti nopeasti! Saatiin hyvää palautetta ja kotiläksyjä, nyt tiedän mitä ja miten opetella asioita kotona.

Harjoiteltavia

perusasento --> tehdään paikasta ihan sikakiva

kohdetyöskentely --> kosketusalustaan koskettaminen eri tassuilla, kehonhallintaa, omistajasta pois päin meneminen

tunnari ja nouto -->  tunnistuskapulan tunnistaminen, malta pysyä tässä

Halliin mennessä Vilkkua hieman jännitti, se pälyili ympärilleen ja murahti pari kertaa. Olihan kaikuva halli hiukan jännä. Sen jälkeen pentu rentoutui ja oli koko treenien ajan toimintakykyinen, eikä edes väsähtänyt. 

Tuikun kanssa treenattiin pitkästä aikaa rallytokoa. Pari lyhyttä seuruu pätkää ja naksuttimen kanssa eteentuloja. Tuikku hiffasikin tällä kertaa eteentulot nopeasti, miksi ihmeessä olen jättänyt naksuttimen johonkin kaapin perälle? Kun koira oli innostunut ja touhukkaimmillaan, otettiin pari pitoa ja vaihdeltiin tyyliä. Otettiin seuruuta patukan kanssa, sekä luoksaria. Ja ihan bileet onnistumisista ♥ Patukasta tehdään nyt uudelleen kiva juttu ja patukan kanssa puuhaillaan kaikkea hauskaa. Otteen pitäisi olla piakkoin varma ja koiraan täytyy saada liikettä. Kyllä tämä tästä, tällä viikkoa ei vepetreeneihin päästä, mutta ehkä huolehdimme kuivatreeneistä sitten.

Huumorilla höystetty treeni on paras treeni

Ukkonen varjosti ikävästi eilisen tiistain treenejä, mutta kuuro oli nopea ja päästiin hommiin. Tällä kertaa en ollut väsynyt kuten viimeksi, mutta ääneni päätti lähteä. Vepetreeneissä tuli vielä yksittäisiä sanoja, mutta nyt kuuluu enää onnetonta pihinää. Siispä unohtakaamme treenaaminen pariksi päivää...

No kuitenkin, näitä treenejä voisi sanoa jo hyviksi, sekä minulla että koiralla oli kirkkaana mielessä, mitä tehdään. Olen myöskin ymmärtänyt unohtaa nakkipalkat Tuikun kanssa. Kun ruoka ei toimi, se ei toimi. Eikä koiraa voi pitää nälässäkään loputtomiin, varsinkin jos se tietoisesti valitsee mieluummin nälän, kuin palkan. Lauma- ja saalisviettiin olen nyt syventynyt viimeisen viikon ajan ja jotenkin ne tuntuvat iskevän Tuikkuun paremmin.

Veneestä hypyssä ei ollut ongelmia, Tuikku malttoi jo melko hienosti odottaakin veneessä, kytäten rantaan. Vasta pidemmällä ulapalla se alkoi vähän haukahdella ja käydä levottomaksi. Meillä oli nyt ensi kertaa harjoituksissa poijukin järvellä ja Tuikku oli ehdottomasti sitä mieltä, että pikku poiju parka on pelastettava. Uljas musta pulikoi poijulle, tarttui siihen ja yritti uida rantaan. Poiju se ei paljoa liikahtanut ja tessu räpiköi poijua ympäri ämpäri sotkeutuen jo itse poijun köyteen. Siellä sitten kouluttaja irrotti Tuikkua köydestä. Lopulta Tuikku luovutti, antaa pikku poijun sitten hukkua. Jokseenkin hölmistyneenä, mutta reippaana Tuikku ui rantaan. On se kumma, kun ensin käsketään ja sitten ei saakaan pelastaa.

Veneen hakeminen oli kyllä paras tähän mennessä. Aikaisempiin suorituksiin verrattuna Tuikku lähti hyvin rohkeasti ja itsevarmasti veneen luo, tarttui patukkaansa, joka oli köydessä kiinni ja toi rantaan asti. Ihan superhyperbilekehut tulikin siitä, että Tuikku luovutti patukan kiitoksesta käteeni. Jes, ehkä tästä vielä jotain tulee!

Hukkuvaa Tuikku ei halunnut kovin syvältä hakea, onhan se vähän tyhmää uida pelastamaan uimataitoista. Tuikku arvostaa, jos saa mennä tassupohjaa. Harjoiteltiin Tuikun kanssa siis ihan vain sitä, että se hakee patukkansa avulla hukkuvan. Lähtisi reippaasti ja lujaa, tarttuisi hyvin ja toisi rantaan. Matkaa ehtii ottaa myöhemmin lisää.

Kaiken kaikkiaan treenit menivät tosi hyvin ja jäi hyvä fiilis! Kouluttajat antoivat hyvää palautetta, ollaan edistytty. Ja vaikka Tuikku onkin sekarotuinen, kannattaa taitoa pitää yllä ja kehittää jatkossakin, sillä koesäännöthän saattavat muuttua. Ties vaikka mekin pääsisimme joskus soveen. Ennen sitä kuitenkin alamme harjoitella vientiä, iiks, sitä otetaan kuulemma jo ensi kerralla.

Kävi meidän vesipelastaja ihan vapaa-aikanaankin uimassa, harjoiteltiin sitä uimaan lähtöä vieraassa rannassa. Kivasti haki patukkaansa, mutta pennun pikku pallo lähti ulapalle... Sitä ei pelastaja hakenut, sniif.

BTW, jos teillä herää joitain kysymyksiä haastavan maalaisulkokoiran muutosta kaupunkiin, niin kuulisin mielelläni! Olen tekemässä aiheesta postausta ja en halua siitä puuttuvan mitään olennaista.

Ei se aina mee, niinku oppikirjois lukee

Muutama päivä sitten oli pitkästä aikaa rallytreenit, ihan kahden kesken Tuikun kanssa. Ja ne olivat kyllä surkeimmat treenit aikoihin. Plääh, ei vaan sujunut ja lopetetttiin sitten tyydyttävään kolmen askeleen seuruupätkään. Tällä kertaa hiostava ilma ja hyttyset ärsyttivät minua, eikä Tuikkukaan parhaimmillaan ollut. Muutosstressiä?

Noh, rakki on nyt kuitenkin rekisteröity ja tähtäämme syyskuun rallystarttiin. ALO luokkaan siis, hyvin on aikaa hioa viimeisiä liikkeitä. Lähinnä kisanomaista ja ratatreeniä olisikin sitten tarkoitus tehdä. Yritän saada kuvattua treenejä jatkossa paljon videolle, jotta saan palautetta ja voin itsekin katsoa, edistymmekö. Jos jotain kiinnostaa, niin treeniseuraa tänne kiitos!

Tiistai-iltana olikin vepetreenit, vepekuvat c. Anni A. Alku oli nuiva ja mälsä ja en saanut koiraan otetta, eikä Tuikku ollut mitenkään erityisen "jeejee mennään". Lahnailua ilmassa. Veneestä hyppy ookoo reipas ja uintitekniikka tuolla on hyvä, melkein voisin sanoa, että ryhmän osaavimpia siinä. Veneenhaku nyt oli taas mitä oli, kahdet treenit jäänyt välistä, joten rakki ei olisi millään tarttunut köyteen. Saatiin sentään syttymään patukalle ja hinasi sitten sillä. Uutena juttuna otettiin hukkuvan pelastus ja siinä kohtaa Tuikku alkoi olla hereillä ja meillä oli hyvä tatsi. Hetsaamalla koiran sai ihan liekkeihin ja se meinasi riemullaan hukuttaa hukkuvan lopullisesti... Hupsis.

Muistilista

- perehdy vietteihin, jotta tiedät miten/millä voit palkata koiraa
- perehdy virehommiin
- ole itse läsnä ja mukana hommassa

Vilkku oli treeneissä mukana katselemassa ja pikkujunnu pääsi lopuksi Tuikun kanssa uimaan. Tuikku kun haki patukkaa, viiletti pikkuneiti perässä. Ja ui ihan vahingossa ja huomaamattaan. Patukasta Vilkku innostui kovasti, Tuikku kun vähän lisäsi potkua naperoon. Eli hyvä maku jäi sitten siitä reissusta.

Vilkkulaisen kanssa olemme treenanneet about joka toinen ilta perusasentoa. Olen yrittänyt välttää imutusta, en henk koht diggaa siitä. Vaikka namit ovatkin kädessä, olen yrittänyt välttää sen suurempaa käsiapua, nyrkkini asento määrää pitkälti, miten Vilkku kääntyy. Persus pennulla on jokseenkin vetelä? Vaikka kivasti se sitä liikuttelee. Ollaan nyt pariin kertaan maisteltu askelten ottamista. Ei näytä minusta pahalta, mutta toistaiseksi pysymme perusasennon hiomisessa.

Kapulaan on tutustuttu ihan vain koskettelun merkeissä. Tänään harjoiteltiin istumista ja maahanmenoa ja kun pentu iltapäivällä hiffasi kummankin, mentiin ihan täysillä istu-maahan-istu jumppaa. Se olisi ehkä pitänyt ottaa videolle, sillä nassikka tykkäsi ihan sikana!

Ennen kuin jatketaan tästä yhtään mihinkään, perehdyn taas johonkin. Saalisviettiin, vireeseen, toko alkeisiin? Ilmoittaudun tilipäivänä sinne pahuksen tokokurssille. Ja sitten panostan Vilkun kanssa vaan arkisiin asioihin ja meidän suhteihiin. Ja esittelen silloin sun tällöin tokojuttuja. Koska valkkukurssilla ehditään sitten oikeasti opetella. Sitä paitsi, minusta tuntuu, että arjessamme on sellaisia opeteltavia aukkoja, että tämä saadaan sujumaan... Joten keskittykäämme niihin jälleen.

Haukkujen uimakoulu

Eilisistä vepetreeneistä vähän juttua ja kuvia, jotka sisko otti. Ensimmäisenä otettuun veneestä hyppyä ja tällä kertaa ei Tuikku epäröinyt! Minun ei tarvinnut mennä auton taakse piiloon, vaan terävä vislaus riitti ja Tuikku loikkasi järveen. Ihan superkehut piskille siitä.

Muistettavia asioita

- innosta ja kehu
- soutaja pitää veneen nokan kohti rantaa
- avustaja pitää koiran rauhallisena veneessä ja päästää koiran vasta kun on rauhallinen
- avustaja ohjaa koiraa sen verran, ettei koira pyöri ympäri venettä
- ei makupaloja veneeseen, ellei ole aivan pakko (veneily pelottaa tai koiran on rauhoituttava)

Veneen haku sujui tällä kertaa myös paremmin. Tuikulle riittää että köyden näyttää ja se lähtee uimaan perään. Tällä kertaa ei siis jäänyt räpiköimään rantaan. Uskon että Tuikku ottaisi köyden jo vedestäkin, mutta vielä toistaiseksi se ojennettiin sen suuhun. Hyvin lähtee vetämään, mutta pudottaa aina kun selkä ja maha ovat nousseet vedestä. Siispä kokeiltiiin nypyttämällä, jotta köyteen tuli isompi vastus. Tuikku veti köyttä pidemmälle rantaan ja kun alkoi näyttää että se pudottaa sen, sanoin itse irti. Tavoitteena olisi kuitenkin saada koira aivan hiekalle asti köyden kanssa.

Muistettavaa

- näytä köysi ja hetsaa koiraa

- jos ote on heikko, nypytä köyttä

- sano irrotuskäsky ennen, kuin koira pudottaa köyden

- kasvata taistelutahtoa leikittämällä koiraa köydenpätkällä ja ryöstä köysi siltä

- hae rautakaupasta metrinpätkä köyttä kotiin --> kuivaharjoittelu

Täällä tänään, vaan missä huomenna

Blogin hetkellinen hiljaisuus johtui kiireisestä viikosta. Järjestelimme valmistujaisjuhliani ja koska perjantaina oli palkaton vapaapäivä, olivat viikon muut työpäivät tavallista pidempiä. Koirien kanssa puuhastelu jäi minimiin, saatika että aikaa ja jaksamista olisi riittänyt blogiin asti. Nyt on kuitenkin juhlat pidetty ja koulun tilaisuudessa käyty, todistushan mulla onkin jo ollut. Ja tosiaan lähihoitajaksi valmistuin, lasten ja nuorten koulutusohjelmasta.

Vaikka Vilkku onkin ollut nyt vähäisellä huomiolla (tilanne tosin korjattu jo), on se käyttäytynyt mitä mainioimmin. Se on ollut työpäiväni aivan hiljaa huoneessani ja siivotessani iltaisin, se odotti täysin rauhallisesti ulkona narussaan. Ja vaikka päivät eivät olleet superaktiivisia eikä mitään uutta sinänsä opeteltu, se nukkui yötkin miellyytävästi, eikä herätellyt minua. Juhlapäiväkin sujui moitteetta, Vilkku nautti saamastaan huomiosta, mutta ei kuitenkaan jäänyt haukkumaan pentuaitaukseen, vaikka sitä ei koko ajan rapsuteltukaan. Oon niin ylpee siitä ♥





Saimme naapurilta ison laatikollisen koirille purkkiruokia ja vielä isomman laatikollisen kuivaherkkuja (possunkorvia, kärsiä ym.). Nuorempi pikkusiskoni oli Vilkulle antanut possunkärsän, mikä nyt ei sinänsä ole väärin. Ongelma oli se, että kukaan ei hoksannut vahtia pentua ja itse en ollut paikalla tai ajan tasalla. Kun sitten menin huoneeseeni, istui Vilkku keskellä lattiaa eleettömästi minua tuijottaen. Kutsuin pentua luokseni ja ihmettelin outoa käytöstä. Kun Vilkku sitten henki pihisten yritti kakoa ja yökkiä, sisko ryntäsi apuun.

Minä roikotin pentua pää alaspäin ja S työnsi sormet koiran kurkkuun. Possunkärsästä oli jäänyt melko suuri luinen pala, jota Vilkku oli yrittänyt niellä. Palanen luiskahti eteen päin ja hengitystiet aukesivat. Koira hengitti normaalisti, mutta oli hämillään ja lamaantunut. Ei tainnut mennä minuuttia enempää ja Vilkku sai itsestään oksennettua palasen. Ja se palanen oli iso. Nuorempi pikkusisko sai kyllä sitten ohjeistuksen, että josko jatkossa ei Vilkulle annettaisi yhtään mitään ylimääräistä syötävää, etenkään valvomatta. Säikähdyksellä selvittiin, mutta harvemmin sitä tuohon malliin säikähtää.



Noin muuten meille kuuluu ihan sitä samaa kuin ennenkin. Mitä nyt Vilkku on keksinyt yltävänsä pöydälleni. Pöydältä voi vetää alas esimerkiksi dobo kirjan, mistä Vilkku söikin kannet parempaan talteen. Myös tussien kotelo oli hyvää. Ja ensiapupakkauksen muovikääreet. Myy sen sijaan on erikoistunut vessaharjaan. Pikkuinen katoaa näkyvistä, kuuluu kolina ja se juoksee olohuoneeseen vessaharja suussaan. On nuo aika vesseleitä, iloksenne kuvia kaksikon touhuista. Kysymys: Mistä aiheista jengi haluaa kesällä postauksia lukea?

ISKK vepe-esittely

Tänään suunnattiin hurttien kanssa heti aamusta Ikaalisin, toki ensin koukattiin kyytiin Anni, jota saamme kiittää kuvista. Kyllä pienen navigoinnin ja kurvailun jälkeen löysimmekin perille treenipaikallemme. Vilkku oli myös mukana ihmettelemässä ja pitihän ihmisten päästä jotain söpöä rapsuttelemaan. Meille annettiin suullinen ohjeistus mitä treenit tulevat pitämään sisällään ja nyt ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus kokeilla muutamia perusasioita, jotta ohjaajat tietävät, minkä tasoisia ryhmiä aletaan kokoamaan.

Tuikulle veneeseen meno oli ihan helppo nakki, sinne se meni kun käskettiin, tosin soutaja olisi kovasti kiinnostanut. Ensiksi soudeltiin vain pieni lenkki, jotta koiralle jäi hyvä fiilis venehössäkästä. Sitten odoteltiin taas vuoroa. Toisena liikkeenä oli, että avustaja otti koiran veneeseen ja vene soudettiin about kymmenen metrin päähän. Vähän reilu 10metriä, sillä Tuikulla oli sen mittainen liina kaulassaan. Tarkoitus oli hyppyyttää koira veneestä järveen, josta se olisi uinut luokseni. Tuikulla oli kyllä kova yritys, mutta hyppääminen epäilytti. Kun koira sitten jo kiikkui paatin reunalla ja empi vielä, ohjaaja tuuppasi sille vauhtia. Tuikku ei ollut sukeltamisesta moksiskaan, vaan ui oikein reippaasti rantaan, eikä edes lähtenyt vaeltelemaan. Hieno haukku!

Lopuksi vuorossa oli venee haku. Leikitin Tuikkua köydellä, joka sitten veneen mukana lähti järvelle. Tuikku steppaili rantavedessä ja juoksi perään, mutta hyi kun olisikin pitänyt ihan uida. Pistän kyllä puolet arkailuista vieraan rannan piikkiin... Kun köysi sitten houkuttelevasti läiskäytettiin veteen, lähti Tuikku oikein reippaasti uimaan, haki köyden ja hinasi veneen rantaan. Rannassa Tuikku olisi leikkinyt köyden pätkällä vielä vetoleikkiäkin. Oikein hienosti hommat sujuivat ja eiköhän kesän aikana Tuikusta jotakin saada aikaiseksi. Ryhmäkin vaikutti oikein mukavalta ja kivalta, odotan innolla, että homma alkaa tämän kuun lopulla!