Näytetään tekstit, joissa on tunniste videoita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videoita. Näytä kaikki tekstit

31 elokuuta 2022

Elokuun treenikoosteet

Elokuun treenikooste videoista voi havaita, että määrällisesti treenejä oli aiempaan verrattuna aika vähän. Aiempaa vähemmän tuli myös otettua videota yksin treenaamisesta, etenkin kun Loimun kanssa pääasiassa kerrattiin vanhaa.

Savu kävi tokon kimppatreeneissä ja rallytokon ratatreeneissä. Samoista lajeista käytiin kokeissa keskeyttäen ja saaden myös hylky. Kumpikaan koira ei ole laittanut pahakseen iisimpää tahtia treenien suhteen. Ei harjoittelu voikaan olla koko ajan pelkkää nousujohteista etenemistä, vaan joskus pieni taukokin on ihan paikallaan.

Etenkin Savun kanssa hitaampi tahti tuntuu tehneen hyvää, sillä se on ollut sekä treeneissä ja kokeissa huomattavasti parempi (en keksi tähän nyt muuta kuvaavaa sanaa) kuin aiemmin. Yleisesti treenien sujuvuus ja kokeiden suoritusvarmuus ovat toistaiseksi niin huipussaan, että olen yhden jos toisenkin kerran hämmästellyt miten aiemmin niin vaikeat tilanteet menevät nykyään tosi helposti.

Katseet syksyyn ja kohti uusia treenejä.

27 elokuuta 2022

Kesävideo 2022

 

Spontaanisti kuvattu kesävideo, niistä hetkistä kun muistin videota ottaa. Kesävideo poikkeaa aiemmista vastaavistani radikaalisti, sillä tätä en käsikirjoittanut lainkaan tai tehnyt mitään varta vasten videoinnin vuoksi. Lopputulos ei siis ole mitään toiminnan tykitystä. Mielestäni tästä voi havaita koirilleni mieluisat kesäpuuhat; Savulle hilluminen ja läträäminen, Loimulle juokseminen ja kieriminen. Sekä molemmille tietysti vesileikit.

Kalenterin ja säätiedotteen mukaan kesää on vielä jokunen päivä jäljellä. Sanon silti, että olipahan hyvä kesä. Ei tehty juuri mitään mitä piti, mutta tartuttiin hetkeen ja relattiin.

20 elokuuta 2022

Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe

Tänään lauantaina 20.8 kävimme Savun kanssa Sastamalassa tokokokeessa. Olin ilmoittautunut tähän elokuiseen kokeeseen sillä ajatuksella että keskikesäiset kelit olisi loppuun taputeltu mutta huh hellettä. Kenttä oli iltapäivää kohti mennessä aina vain paahteisempi ja Savun oli kuuma.

Odottelu meni kivasti, vaikka kouluympäristössä ohitsemme meni mm. skuutteja - tavallisesti Savulle tosi hankala ohitettava. Lämppätreenit ja kontaktipelit meni kivasti, samoin leikittäminen kun päästiin varjoon hengaamaan.

Paikkikseen meneminen oli kammottava, kun sähläsin itse ja Savu vähän ärsyyntyi sellaisesta. En siis ollut varma pitikö meidän mennä ensimmäiseen vai toiseen riviin ja kun toiseen lopulta mentiin niin Savu haukkua louskotti koko siirtymän. Itse makaaminen meni kelvollisesti, vaikka Savu olikin aika levoton. Saatiin paikkiksesta 8, koska tuplakäsky.

Omalle vuorolle mennessä Savun oli jo tosi kuuma, mutta mentiin silti. Seuraamisesta lopputuloksena 8, ei ihan parasta osaamistamme mutta parasta näissä olosuhteissa. Savu ei ole yhtään hellekelin koiria.

Seuraamisen jälkeen siirtyessä Savun bongasi meitä kuvaavan kaverin ja juoksi kehänauhan yli. Luulin tämän olevan hylky (tokossa on) , joten kysyin saadaanko silti jatkaa. Selvisi ettei kehästä karkaaminen ole hylky ja taas on opittu uutta. Savu tuli kutsusta luo ja liikkuri alkoi ohjeistaa seuraavaa liikettä.

Savu ei kuitenkaan tullut perusasentoon lainkaan. Ideaalitilanteessa Savu tarjoaa perusasentoon tulemista itse, mutta nyt se ei reagoinut vihjeeseeni ja pyyntööni mitenkään. Niinpä keskeytin, olisi pitänyt kysyä suorituksen jatkamista koiralta ennen kuin kysyy tuomarilta 😂

Liikkuri kertoi arvostavansa päätöstäni, mikä tietysti lämmittää mieltä. Tämä ei ole Savun kanssa ensimmäinen kokeen keskeytys ja kiperässä tilanteessa koen sen olevan vähintä mitä voin koiralle tehdä. Ei ole mitään mieltä rääpeltää koesuoritusta läpi jos koira ei syystä x halua, tällä erää Savulla oli ihan liian kuuma.

Totta kai toivoin että tämä olisi se kerta kun haetaan vihdoin ykköstulos, mutta eipä tällä kertaa. Kisaaminen ei liikuta koiran elämänlaatua suuntaan tai toiseen merkittävästi, vaan on enemmän ohjaajan juttu. Eipä Savu voi valita, lähteekö kisaamaan vai ei, kun se hyppää autoon aina kun pyydän. Siksi on mielestäni tärkeää kuunnella koiraansa koepaikalla ja koesuorituksessa. Tällä kertaa olosuhteet haastoivat meitä liikaa, joten odottelemme viileämpiä kelejä - ja toivomme että ensi viikolla rallytokokokeessa on siedettävämpi sää.

17 elokuuta 2022

Savun tokotreenit

© Iida Lähdekorpi

Poikkeuksellisesti vain Savu on tokoillut kodin ulkopuolella. Oma auto on toistaiseksi pois käytöstä, eikä laina-autossa ole koiraverkkoa joten Loimu ei ole matkustanut mukana. Vain kaksista treeneistä junnukoira on jäänyt paitsi, mutta on tuntunut hassulta käydä kentillä vaihteluksi vain yhden koiran kanssa 😂 Maanantaina piti mennä Savun kanssa vähän syrjäisemmälle kentälle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja poikkesimme matkan varrella vanhan ala-kouluni kentälle treenaamaan.

Meillä on viikonloppuna koe joten päätin tehdä liikkeitä kokeenomaisesti ja jättää palkat kentän reunalle ensimmäisessä setissä. Savu ei ollut ennen käynyt kyseisellä kentällä, joten hieman aloitellessa pohdin tohtiiko ideani ollakaan hyvä.

Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo tehtiin ensimmäisinä. En ole pitkään aikaan kuvannut treenejä järjestelmäkameralla, joten vähän ulos kuvausspotista me käveltiin mutta sama se. Ei tässä mitään taiteilijoita olla.

Ensimmäiseen settiin oon oikein tyytyväinen, suoriuduttiin omalla tasollamme. Savun vastaaminen sosiaaliseen palkkaan on nykyään sitä mitä haluan ja toivon että se on tätä myös kokeessa - ilman että säikähdän koiran innostumista. Jos johonkin voi olla vähän erityistyytyväinen, niin perusasennot. Savu tuli luoksetulossa perusasentoon haahuilun sijaan ja samoin seuraamisen pysähdyksissä se istui samantien. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut mitään pulmaa, vaikka sitä on kesän aikana hiukan viilailtu.

Jätin palkat Savun nähden kentän laidalle ennen treeniä ja ensimmäisellä setillä se toimi oikein hyvin. Toisella kerralla Savulla oli palkat tosi vahvasti mielessä mikä johti pieneen ylivireisyyteen ja ääntelyyn (pikkuisen kuumotti itsellä saada Savu hiljenemään kun selkämme takana oli rivitalo ja iltamyöhä jo😂), sekä sosiaaliseen palkkaan vastatessa Savu meinasi sännätä treenikassille. Hiukan vaihtelevasti siis toimii tämä, mutta toki kentän laidalle palkan jättämistä pidemmän suorituksen ajaksi on harjoiteltu moneen muuhun asiaan nähden vasta tosi vähän. Täytyy ottaa tämä paremmin osaksi jokaista treeniä.

Kaikkinensa omatoiminen koetreenimme meni hyvin uudessa ympäristössä. Linnut hiukan kiinnostivat Savua, se aivan selvästi tykkäsi katsella taivaalla liitäviä lokkeja. Kerran keskeytin treenimme, kun näin ratsastajien tulevan paikalle. Savu ei ole hevosia hirveän usein nähnyt, joten varalta kytkin sen ja otettiin vähän kuin paikkistreeni. Hevosten mentyä ohi jatkoimme treenejä suunnitelman mukaan; vähän liikkeestä maahan menoa vielä takapalkan kanssa.


Tiistai iltana suuntasimme Savun kanssa Sastamalaan katsomaan kenttää, missä lauantain koe pidettäisiin. Oli aikamoisen kuuma, mutta illasta kentälle osui onneksi jokunen varjo ja viereiseen järveen Savukin pääsi vähän kahlaamaan. Kentän vieressä oli meille poikkeukselliset häiriöt; paljon liikennettä, mopoja, ihmisiä, jokin urheilurymä (ei tietoa mikä harrastuslaji mutta hauskalta näytti) ja toki uusi ympäristö muutenkin.

Savu odotteli häkissään kuitenkin varsin mallikkaasti ja levollisesti. Omalla treenivuorollaankin se suhtautui ympäristöön neutraalisti, eikä esim. haistellut juuri yhtään. Ensimmäisen vuoromme seuraamisessa Savu vähän lässähti kääntyessämme ihmisjoukkoa kohti, mutta ei muuta. Perusasentoon nousut Savu myös halusi ennakoida tällä kertaa, en ole aivan varma jännittikö ympäristö ja siksi kiire, vai oliko Savu oikeasti vain tosi motivoitunut olemaan perusasennossa.

Alla olevalla videolla on toinen settimme. Seuraamisessa annoin Savulle ihan vääriä vihjeitä, siitä huolimatta peruutus oli yllättävän hyvä. Kaavio olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa paljon aiemmin kuin mitä lopetimme, Savu ehti lässähtää kerran jos toisenkin. Suunnitelmani "tehdään jotain pientä koska kuuma" pissi aika perusteellisesti, mutta tekevälle sattuu.

Videolta voi nähdä kapulan pidon menevän ihan toisin kuin piti. Itse en huomannut että Savun huomio kiinnittyi autoon ja vähän kuin sekosin laskuissani pyytäessäni Savua kolmatta kertaa tarttumaan kapulaan (jotenkin aivot nollasti pyyntölaskennat tuossa käsikosketuksessa). Vaikka olisi totta kai aina hienoa onnistua ja saada koira tekemään mitä haluan, arvostan nykyään valtavasti Savun ominaisuutta tästä, ettei se tee mitään mielikseni. Savu tekee kuten haluaa, tai ei halua. 

Videolta näkee hyvin, miten selvästi se kääntää pään pois, eikä halua. Tässäkin kerronnassa on iso kehitys aiempaan; Savu pääsee pään kääntämisellä nykyään samaan lopputulokseen kuin aiemmin lähtemällä pois paikalta. Se ei siis joudu ottamaan kapulaa suuhunsa jos ei halua, toisinaan olen jopa palkannut kieltäytymisen - etenkin alkuvaiheessa jotta on mahdollista erottaaa koiran haluavan oikeasti tarttuvan kapulaan.

Kapulasäädön jälkeen teimme siirtymän ja luoksetulon, jonka jälkeen Savulla olikin jo hyvä asenne kapulaa kohtaan. Muutama kapulan pito ei kokeenomaisesti ja treeni tuli valmiiksi. Syitä sille miksi Savu ei halunnut tarttua kapulaan on monia aina kuumuudesta häiriöihin ja huonoon mielentilaan. Yksi mikä hiipi mieleeni tänään, oli se että treenikaverin koira lainasi kapulaa ennen Savua. Ensimmäisellä tarttumisvihjeellä Savu nimittäin avasi hieman suutaan, mutta ei ottanutkaan kapulasta kiinni. Tämä voisi oikeasti selittyä sillä että kapulaa oli käyttänyt joku muukin. 

Oli syy mikä hyvänsä, Savun mielipide on aina kuulemisen arvoinen ja tämän perusteella osaan ottaa seuraavassa treenissä muutaman muun asian huomioon. Ja onpahan nyt videollakin "ns. moka" muiden havainnoitavaksi. Noutokapulan pidosta olen koostamassa jatko-osaa vuoden takaiselle postaukselleni, mutta kokonaisuus valmistunee syksymmällä.

Antoisia treenejä lukijoille!

31 heinäkuuta 2022

Heinäkuun treenikoosteet

Heinäkuu olikin varsin treenintäyteinen ja monipuolinen. Kuukausittaiset tokon kimppatreenit ja rallytokon ratatreenit, viimeiset kerran viikottaisia ohjattuja ja reilu määrä omatoimitreenejä kotiympäristössä, sekä CU koulutuspäivä Loimun kanssa. Itselle merkityksellisissä asioissa myös edettiin, vaikka tämä ei vielä koetuloksissa Savun kanssa näkynyt. 


Savun treenimuistiinpanot

Tokon kokeenomaisuuteen vielä varmuutta. Muista treeneissäkin palkata kentän laidalta ja harjoitella tätä vielä rutiininomaisemmaksi. 

Kaukojen vahvistamista etenkin koiran jättämisen osalta. Etäisyyttä ja asennonvaihdot, sekä temppuja sopivassa tasapainossa.

Kapulatreeniin itsehillintää; Savu voisi malttaa istua aloillaan vaikka liikkuri kävelisikin kapula kädessään 😂

Rallytokossa oikean puolen liikkeet vahvemmiksi; asennon vaihdot, stopit, sekä oikealta eteen tuleminen ja ohjaajan ympäri kiertäminen. Puolenvaihdot edessä ja takana vahvemmiksi molemmin puolin, olivat ratatreeneissä aivan liian haastavat vähäisen treenimäärän vuoksi.

Lähtökylttiä harjoiteltiin muutaman kerran onnistuneesti; tavoitteena ettei Savu lässähtäisi odotuksen aikana, eikä myöskään reagoisi tuomariin.


Loimun treenimuistiinpanot

Päällimmäisenä mielessä että vau mikä huima harppaus sitoutumisharjoituksissa ja kontaktissa. Treenit kentillä muiden seurassa maistuvat itselle taas paremmin, kun Loimulla on varmistuksena liina. Turhaumaa ei esiinny enää juuri yhtään siinä määrin, että Loimu kokisi tarvetta näykkiä. Siirtymät tehtävältä a tehtävälle b sujuvat joka kerta paremmin niin hallilla kuin kentälläkin.

Perusasento vaatii vielä tarkempaa harjoitusta. Asenne ja motivaatio ovat hyvät, mutta juuri minkäänlaista stabiliteettia itse asennossa ei ole. Huolellisemman työn alle tämä, samoin seuraamisen tekniikka.

Taukoilun ja paikalla olemisen alkeiden harjoittelu alkavat näkyä kentällä muidenkin aikana. Pikkuhiljaa kohti tokoliikkeitä.

Kiitos kaikille osallistuneille heinäkuun treeneistä!

27 heinäkuuta 2022

Näin opetan luopumista

Otsikko on muodossa "opetan luopumista", koska onhan luopumisen yleistämisessä kaikkeen vielä tekemistä 9kk ikäisen Loimun kanssa. Teksti perustuu omiin kokemuksiini ja näkemyksiini, joista lukijalla on tietysti oikeus olla eri mieltä. Toivottavasti teksti ja video tukevat toisiaan ja voit saada tästä idean poikasta omiin harjoituksiisi. 

On täysin mahdollista että tekstissä on riski väärinymmärryksille tai että olen itse kirjoittanut jotakin väärin. Aihe on minua kiinnostava ja minulla riittää tässä vielä opittavaa, vaikka tämän hetkisiä kokemuksiani päätinkin jakaa. Mikäli jokin on epäselvää tai ihmetyttää, niin kysy kommentilla tai sähköpostilla koiriamaalta [at] gmail.com 

Tässä postauksessa video koskee ainoastaan ruuasta luopumista, mutta tekstinä käsittelin myös puremista. Puremisesta luopuminen kuulostaa vähän hassulta, mutta oli ihan oma projektinsa saada Loimu ilakoimaan muutoin kun puremalla minua lahkeeseen. Eikä Loimu varmasti ollut ainoa koiranpentu, joka aamuisin intoa täynnä upottaa hampaansa omistajan jalkaan.

Alustuksen yhteyteen vielä todettakoon, että en ole ammattilainen vaan vain aiheesta kiinnostunut harrastelija. Olen ennen ajatellut ja toiminut hyvin erilailla koiran itsehillinnän kehittämisen suhteen. Nykyisellään kuitenkin pyrin siihen että koiralla on maksimaalinen mahdollisuus onnistua ja toimia kuten haluan virheeseen kompastumisen sijaan. Olen myös kokenut nykyisen toimintatapani huomattavasti tehokkaammaksi (ja myös eettisemmäksi), kuin aiemman kontrolloinnin ja virheistä torumisen. 

Väliotsikoiden alla jaettuna meidän harjoituksia, mokia ja oivalluksia videon kera.

Puremisen tilalle muu tekeminen

Loimu oli pentuna ehdottomasti kovin hammastelija jonka tunnen. Se tarttui punttiin ihan kohtuuttomalla tarmolla ravistellen ja repien murinan säestämänä. Tämä oli Loimusta ihan hulvattoman hauskaa, mutta etenkin pikkulasten kanssa sellainen asia jolle oli tehtävä samantien jotain. 

Aloin opettaa Loimulle istumiseen vihjettä ja vahvistaa sen tarjoamaan istumista. Havaitsin, että usein ennen kuin Loimu iski kiinni, se oli istunut ehkä sekunnin katsomassa minua (tai jotakin muuta ihmistä jonka punttiin aikoi hyökätä). Melko nopeasti selvisi että Loimu halusi vain rapsutuksia ja huomiota, mutta ei tiennyt miten pyytää niitä muutoin kuin puremalla. 

Sen lisäksi että erikseen harjoittelimme istumista vihjeestä, aloin myös tarjoamaan Loimulle paijaamista niistä sekunnin istumisista. Siinä ei valehtelematta montaakaan päivää mennyt, kun Loimu saapui aamuisin viereeni istumaan, aiemman puremisen sijaan. Vastaavasti koira saattaa haukkua halutessaan huomiota. Huomion täydellisen eliminoinnin sijaan, koiralle voi opettaa vaihtoehtoisen tavan tavoitella haluamaansa. Kaikki voittavat.

Yleisesti pikkupentujen puremisesta ei tarvitse huolestua. Koiranpennut tutkivat ympäristöä hampaillaan, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Itse lähtökohtaisesti kerään niin koirien kuin pikkulastenkin ulottumattomiin kaiken vaarallisen tai arvokkaan irtaimiston riskien minimoimiseksi. Esimerkiksi lastenhuoneeseen meillä oli portti silloin kun Loimu oli pieni, jotta Loimu ei nielaisi pieniä leluja. Pöydän- ja tuolinjalkoja Loimu on jonkin verran kalunnut, kuten myös halkoja, kenkiä ja mitä nyt milloinkin sen eteen on osunut. Huonekalujen järsiminen on kuitenkin mennyt itsestään ohi ilman, että tein asialle mitään. Jos omistat arvokkaan perintöpöydän, niin suojaa se pennun hampailta vaikka putkella ja nauti kuppi kuumaa rauhassa.

Itsehillinnän vahvistaminen ruuan lähellä

Innokkaan hampaiden käytön lisäksi Loimu on ahne. Jos ruokaa on sen ulottuvilla, ruoka on aivan varmasti tarkoitettu Loimulle. Se on jonkin verran meillä ollessaan ehtinyt ruokaa varastaakin, etenkin lasten käsistä. Lähtötilanteeseen nähden kehitys on ollut valtava, varsin kohtuullisella harjoitusmäärällä. Eväsretkelle pakkaan tosin ihan kaiken varalta edelleen varaeväät, vaikka Loimu ei enää viekään ruokaa käsistä 😂

Videolla on nyt kootusti usemapaa ruuasta luopumisharjoitusta. Videolta voit myös havaita virhearvioitani. Vaikka olen pyrkinyt maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautumisen, on harjoitukset välillä olleet liian vaikeita Loimulle. Tarkoitukseni on palkita Loimua siis jo ennen, kuin se yrittää edes tavoitella ruokaa. Vaikka virhearvioita tuleekin, voimakasta turhautumista kannattaa välttää. Tämä ei edistä harjoitusta eikä turhautunut pentu ole enää optimaalisessa mielentilassa oppiakseen uutta. Siitä syystä palkitsin alkuun hyvin tiheästi ja varman päälle, sekä lisäsin haastetta maltillisesti. Luopumisharjoituksissa kannattaa muistaa, että mikä on helppoa yhdelle, voi olla tosi vaikeaa toiselle.

Namit kädessä luopumisharjoitusta teen kämmen auki. Avokämmenen on tarkoitus olla sen verran etäällä, että koiralla on mahdollisuus hillitä itsensä. Olen tässä toki arvioinut Loimun taitoja myös väärin ja epäilyksissäni välillä vetänyt käteni kauemmaksi. Onnistuneissa harjoituksissa kättä ei kuitenkaan tarvitse erikseen liikuttaa, vaan voidaan vahvistaa koiran rauhallista olemusta namikäden läsnäollessa. Häiriötä voi lisätä asteittain niin että käsi liikkuu tai on lähempänä koiraa.

Tammikuisena retkipäivänä ahkiosta kuului surkea parkaisu, kun kuopus laski riisikakkunsa nukkuvan Loimun nenän eteen. Loimu havahtui tuoksusta hereille välittömästi ja nielaisi näkemänsä välipalan. Savun kanssa eväsretkillä ei tarvitse miettiä mihin ruokansa laskee, sillä Savu ei niihin koske ellei toisin käsketä. Lapsille olikin melkoinen yllätys, ettei koiranpentuun oltu asennettu tällaisia taitoja ennen ensimmäistä retkeä. 

Lapsi ja koira ruokaharjoitukset ovat olleet itselleni todella mielenkiintoisia! Kuopus on hyvin intohimoinen koiranruokkija, joten Loimun taitoja ruokittavana olemisessa on vahvistettu varmasti eniten kaikista harjoituksista. Ja vaikka Loimua ei erikseen ruokittaisikaan, voi lapsilla silti olla ruokaa käsissään.

Bonus: Mitä virheestä seuraa? 

Tätä on kysytty aikaa säännöllisesti, että mitä teen, jos koira tekee väärin. Karkeasti ottaen en mitään (no joskus häpeän silmät päästänim). En koe tarpeelliseksi alleviivata koiran epäonnistumista treenitilanteessa ja jos jokin spontaani arkitilanne menee pieleen niin sen otan informaationa vastaan ja pyrin selviytymään seuraavasta kerrasta paremmin.

Eväsretkellä aikanaan varastetuista eväistä seurasi vähän lapsen itkua, mutta sen jälkeen keksin pakata mukaan varaeväät - eikä näitä lopulta koskaan ole tarvittu. Se mikä menee pieleen, on harjoiteltava asia, joka kannattaa ottaa seuraavissa harjoituksissa huomioon. Jos koira ei varastanut suuhunsa mitään myrkyllistä, paniikkiin tai hermostumiseen ei ole mielestäni aihetta. Niin kauan kuin koiran luopumistaidoissa on harjoituksen varaa, kannattaa ennakoinnilla välttää potentiaaliset ruuan varastamistilanteet.

Koirat kyllä kokevat pettymyksiä ja epämiellyttäviä tunteita elämässään ilman, että niitä tarvitsee ohjaajan erikseen järjestää. Koira voi kokea rangaistuksena sen kun ovi ei aukea tai kun hihna kiristyy sen omasta toimesta. Treenitilanteissa riittää, kun luomme otolliset olosuhteet koiran onnistumiselle jota pääsemme sitten vahvistamaan. Ei toivottu tai "virheellinen käyttäytyminen" vähenee sitä mukaa kun toivotumpi toiminto vahvistuu.

Häiriöistä luopuminen (äänet, näköärsykkeet)

Ympäristön häiriöissä meillä on vielä valtavasti tekemistä. Loimu on nyt alkanut myös reagoimaan esim. kännykästä kuuluviin koiran ääniin, sekä yksittäisiä kertoja blenderiin. Yleisesti olen kokenut LAT tekniikan hyväksi, sekä nyt uutena juttuna ottanut Control Unleashed kontaktipelit käyttöön. Näistä ei valitettavasti ole vielä videoita, mutta kun saan joitakin harjoituksia kuvatuksi, jaan ne kyllä. Jos Look at That kiinnostaa, lue toisen sivuston artikkeli tästä linkistä.

Äänten suhteen olen vain palkinnut Loimua nyt jo ennen ääntä, jolloin se ei ole välttämättä reagoinut ääneen. Ja vaikka Loimu ehtisi reagoida, olen palkinnut sen siitäkin. Tulkintani mukaan Loimun syy reagointiin ei ole pelko, vaan ennemmin sellainen ilmoittamisen tarve. Jatkan havaintoja ja harjoituksia äänten suhteen.

Kotipihassa Loimu onkin meillä asuessaan nähnyt paljon liikettä (pulkkamäki, palloleikit, juoksevat lapset, potkupyörät jne) eikä enää juurikaan reagoi näihin - paitsi sitten kotiympäristön ulkopuolella. Uutudenviehätys esimerkiksi pulkalla laskemisesta hävisi melko nopeasti, kun pulkan näki päivittäin ja sen liikkuessa sai leikkituokion tai ruokaa - paljon palkitsemista nimenomaan pulkan ignooraamisesta. Oman havaintoni mukaan mitä vauhdikkaampi häiriö, sen vauhdikkaampi palkkio, veivät Loimun käyttäytymistä nopeammin haluamaani suuntaan. 

Alkujaan Loimu siis mielellään lähti jahtaamaan kaikkea pihassa liikkuvaa. Aloin vahvistaa Loimun rauhallisempaa mielentilaa jo ennen, kuin pihassa oli täysi vauhti päällä ja hyvin nopeasti Loimu oivalsi ettei sen ole tarkoitus jahdata lapsia. Välillä Loimu juoksee lasten leikeissä mukana, mutta ei näyki tai muutoin jahtaa heitä.

Olennaista kaikissa luopumisharjoituksissa on onnistumisen mahdollistaminen. Häiriön tulee olla riittävän kaukana, jotta koira kykenee hillitsemään itsensä. Palkkion tulee olla koirastakin palkitseva ja harjoitustilanteen kaikille turvallinen. Kun koira oivaltaa harjoituksen idean, ainakin Loimun tapauksessa eteneminen ja toimintamallin yleistyminen on ollut huomattavasti odotuksiani nopeampaa.

Oivaltavia harjoituksia sinulle ja koirallesi!

16 heinäkuuta 2022

Savun ja Loimun tokomättö

Viikko on mennyt nopeasti ja kiireisissä merkeissä, joten kaikki tokokuulumiset postaan nyt tähän samaan pakettiin. Tekstintuotto hiukan takkuaa unirästisenä, mutta kysyä saa jos tekstissä on jotakin epäselvää. Videot ovat pitkiä, jälleen, jotta niistä ei jää mitään olennaista pois. Väliotsikot toivottavasti helpottavat löytämään sen mitä haluat lukea.

Savun tokokoe Seinäjoki 12.7

Tiistai iltana lähdettiin parin treenikaverin kanssa kimppakyydillä Seinäjoelle tokokokeeseen. Lämpimän kesäkelin ja muiden syiden vuoksi Savu on pääasiassa lomaillut tokon suhteen pientä olkkaritreeniä lukuunottamatta. Savu siis innostuikin samantien, kun tajusi että lähdetään liikenteeseen ilman Loimua ja lapsia. Perille päästessä Savu tunnisti paikan, mikä oli yllättävää. Olemme käyneet Lakeuden tokoilijoiden hallilla vain kerran (Tokokoe Seinäjoki 10.10 10/2021), mutta toki siihen kertaan liittyi hotellireissu Savun parhaan ystävän kanssa ja pekonia, sekä silloinen kaikkinensa hyvä koekokemus.

Savu oli melkoisen innokas ja ylivirittynyt, mikä on sille epätyypillistä. Havaitsin kyllä vuoroa odotellessa että koiralla on aikalailla virtaa, koska Savu paitsi tarjosi kontaktia aivan tosi mallikkaasti, se myös vinkui ja oli vähän levoton. Odotteluun ja lämppään olen muuten tyytyväinen, joskin jälkiviisaana Savusta olisi voinut lelun kanssa juoksuttaa vähän isoimpia paukkuja pois 😁

Koe meni aika toisin kuin odotin, sillä Savu oli omaksi itsekseen todella ylivirittynyt ja villillä tuulella. Oli sillä myös valtava motivaatio tekemiseen ja kokonaisuudessa oli paljon hyvääkin. Olen erityisen tyytyväinen paikalla makuuseen ja noutokapulan pitoon, jotka epäoptimaalisesta mielentilasta huolimatta onnistuivat. Hämmennyin kun Savu vastasi sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja haukkumalla (en olisi Savusta uskonut sillä sosiaalinen palkkio on ollut sen kanssa melkoinen työmaa) ja palkitsin sen jälkeen latteammin. Tällainen hämmensi Savua ja niinpä suorituksessamme näkyy siirtymien jälkeen pientä rakoilua; kun alan kuunnella liikkuria Savu häipyi touhumaan omiaan. Jännityksissäni myös käskytin Savua tavallista kovemmin vaikka eihän sen kuulossa mitään vikaa ollut, eikä se äänekkäämpi käskeminen mitään auttanut. No, näistä opitaan ja hyvä kun koe meni kuten meni, niin onpahan treenattavaa.

Tuomarina Marjo Halmiala

Pisteet 134,5


Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 7

Savu paineli paikkisriviin häntä tötteröllä ja oli kyllä mielentilaltaan menossa tekemään jotakin vauhtihommia. Savu meni maahan vieruskaverin kolmannella käskyllä ja jättäessä hieman vinkui. Oon pistevähennyksistä huolimatta tosi tyytyväinen kokonaisuuteen; Savu selvisi liikkeestä ylivirittyneenäkin vaikka sen kimpussa pörräsi kärpänen. Savu myös nousi ensimmäisellä käskyllä perusasentoon.

Seuraaminen 7,5

Alun hetkellisen haahuilun jälkeen ehdottomasti parasta pätkää mihin tuolla pystyimme! Käännöksiin ja pysähtymisessä perusasennon automatisointiin tarvitaan kyllä harjoitusta, mutta itse seuraamiseen eri vauhdeissa olen oikein tyytyväinen.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0

Savu oli tosi kiihtynyt ja äänekäs ja kävi samanlailla kuin tänä kesänä treeneissä. Savu lähti juoksemaan maahanmenosta luokseni perusasentoon, hups.

Luoksetulo 8

Hauhau ja vähän vino perusasento.

Noutoesineen pitäminen 9

Liikkuri ehti just sanoa "liike alkaa" ja Savu päätti haukahtaa vielä ennen kapulaan tarttumista 😂 Oon kuitenkin aivan supertyytyväinen että haukkasi kapulan ekalla ja piti hyvin.

Kauko-ohjaus 5 

Meidän temppukuuri kaukoihin vähän näkyi ja Savu pomppasi seisomaan, sekä toki louskotti.

Estehyppy 10

Tää on musta huvittavan lohdullista. Olipa kokonaisuus millainen fiasko vain, niin hypyllä Savu on aina "joo tämän mä osaan" 😅💙

Kokonaisvaikutus 6

Yleinen sekoilu ja haukkuminen vähensivät pisteitä aika roimasti.


Alla video koesuorituksesta. Vaikka pisteillä ei juhlita ja Savu oli äänekäs ja pomppiva, niin oon tosi iloinen että se oli mun kanssa. Se ei vajonnut sellaiseen omaan kuplaansa haistelemaan kuten aiemmin, vaan se oli varsin yhteistyökykyinen vaikka toteutus tehtävistä ei kaikessa ollutkaan mitä toivoin. Hyvä mieli jäi!

Loimun tokoykkönen

Keskiviikkona oli haikeasti meidän viimeinen tokoykköskerta Loimun kanssa. Toistaiseksi emme saaneet järjestymään resursseja niin, että voisimme viikkokurssilla jatkaa ja kuukausivalkkukin on tällä hetkellä epätodennäköinen. Ollaan siis vähän kuin omillamme, mutta pyrin käymään Canisportilla irtotunneilla jotta pysytään jossakin ruodussa.

Teimme viimeisissä treeneissä siirtymäharjoituksia viime kertaisen kuplamallin tyyliin. Pentu tauolta mukaan ja tötsältä tötsälle eri tehtäviä tekemään. Pennun kanssa tehtävä voi olla myös palkitseminen ja niin sen meillä monessa kohdassa onkin; Loimun homma on vastata sosiaaliseen palkkaan hyppimällä ja tästä seuraa leikki sopivan viiveen jälkeen.

Treenit menivät tosi hyvin, ihan uskomattoman hyvin. Loimu on ollut hyvin vilkas ja puuhakas ja kuten aiemmassa Loimun oivallustokot 7/2022 tekstissä kirjoitin, tunnen itseni sen kanssa välillä hitaaksi. Ei ole helppo nakki vahvistaa haluamaansa, kun se haluamani osanen on usein aika pieni hetki.

Maaliskuussa aloittamastamme tokoeskarista on kuitenkin tultu paljon eteenpäin ja Loimulla on jo aika monipuoliset pohjataidot. Huolellisella suunnitelulla, ennakoinnilla ja järjestelmällisellä harjoittelulla tulemme kyllä pääsemään sinne minne haluamme.

Kiitos valmentajallemme!💛

Savun tokovalkku

Savun kanssa käytiin valkussa läpi seuraamista. Kuten kokeessakin huomattiin, käännökset ja pysähtymiset vaativat harjoitusta. Treeneissä opettelin itse askeltamaan käännöksen oikein. Tarkoitus on opettaa vasemman jalan tietystä liikkeestä Savulle vihje käännöksestä. Oma askeltaminen onkin huomattavasti hankalampaa kuin koiran koulutus, mutta ehkä se tästä.

Vauhdin muutos pelillä aloitin Savulle (ties miten monetta kertaa) perusasentojen vahvistamisen. Olen tehnyt valtavasti massaa seuraamiselle palkkaamalla nimenomaan liikkeestä ja seuraaminen onkin tosi kiva. Pysähtyessäni Savu jää kuitenkin seisomaan ja istuu vasta kun pyydän. Sen pitäisi kuitenkin kokeessa istua automaattisesti, joten tätä tullaan nyt treenaamaan järjestelmällisemmin. 

Tokon omatoimitreenit

Sateinen lauantai aamu klo 9 on oivallinen tapa aloittaa tokotreenein, koska mitäs muutakaan! Treeneissä oli myös kakkua, kun treenikaveri ja labbis Emma vetäisivät tokon avoimesta luokasta ykköstuloksen 💪 Treenit olivat taas täynnä hyvää keskustelua, havainnointia ja ohjeita. 

Onneksi treenit myös kuvattiin, en muuten tajuaisi mitä kaikkea kummaa touhuan mm. jäävässä kurkkaan taakseni jäikö Savu. Tähän me otetaan ehdottomasti tehokuuri apparin kanssa, jotta saadaan liikkeestä maahanmeno kuntoon!

Kaukoissa tuntuu taas vaihteeksi prakaavan vähän kaikki. Tehtävä on Savun silmissä tylsä ja arvoton eikä mikään ihme. Olen ladannut huomattavasti enemmän palkkioita noutokapulan ja hypyn suorittamiseen, mutta en kaukoihin. Niinpä Savu jää helposti haistelemaan odotellessaan tai muutoin ei keskity kuten haluaisin. Kaukot pilkotaan nyt ihan osasiin taas ja harjoitellaan sekä jättämistä että asennon vaihtoja erikseen - temput mukana myös. Palkkioihin tulee muutos ja iänikuisen "nami suoraan suuhun" tilalle otan takapalkan ja ylipäänsä vauhdikkaamaan palkkaamisen myös ruualla. Uskon että merkittävää muutosta nähdään jo parin viikon kuluttua.

Toisella kierroksella otimme Savulle kokonaisuustreenin koemaisesti. Suoritus jäi kesken koska Savulle tuli jo aika monetta kertaa kakkahätä... Otan opikseni, enkä anna treeniä edeltävänä iltana koirille rustoluita 💩 Savu ei viimeisissä liikkeissä halunnut enää perusasentoon, joten jätettiin hommat sitten kesken. Sain kuitenkin paljon informaatiota miksi mitäkin tapahtuu ja mitä kaikkea kannattaa muuttaa.

Ainakaan sosiaalista palkkaamista ei kannata laimentaa kokeessa. Jos Savu vastaa iloiseen kehuun hyppien ja haukkuen, niin sehän on mahtava juttu eikä mikään säikähtämisen asia. Jatkamme siirtymäharjoituksia ja pitkäkestoisuuden sietämistä ehjää koesuoritusta tavoitellen.

Liikkeestä maahanmeno sujui meidän ekalla vuorolla kivasti. Kokonaisuustreenissä ei oikein onnistunut, osin ehkä maha syynä, mutta näytti siltä että Savua jännitti treenikavereiden lähellä mennä maate. Mene ja tiedä, mutta harjoitus tekee kuulemma mestarin.


Loimun kanssa harjoittelimme taukoilua ja sitoutumista. Yhden virhearvio karkaamisen jälkeen pidin visusti hihnasta kiinni ja otin lisää etäisyyttä muihin. Olin unohtanut Loimun hihnan kotiin joten lainattiin Savun sinistä hihnaa. Loimulle täytyy ehdottomasti tehdä liina, 3m hihna on liian lyhyt näissä treeneissä.

Loimu rakastaa juosta ja sen sitoutumisessa näkyy heti muutos kun palkkaaminen on vauhdikkaampaa. Kun Loimu oli saanut sopivasti revitellä ja vahvistusta kontaktilleen, se tarjoaa maahan menoa edessäni ja makaa varsin levollisesti. Tuumasinkin treenikavereille että Loimu on vasta saanut lämmiteltyä ja itseäni jo hengästyttää se kaikki juokseminen. 

Loppuun otettiin vielä pari kuolleelle lelulle lähetystä ja viimeisin meni hyvin. Epähuomiossa lelu siis vietiin kauas ja jätettiin sinne, kun tähän asti olen sen heittänyt. Mielenkiinto lelusta sitten vähän herpaantui ensi toistoissa, mutta ei mikään sentään lopullisesti pieleen mennyt. 

Kaikkinensa taas hyvä mieli treeneistä ja selkeämmät ajatukset jatkoon. Kiitos kaikille paikalla olleille! 😊

07 heinäkuuta 2022

Loimun oivallustokot

© Essi Vuorenmaa

Viime viikon ohjatut treenit jouduimme jättämään väliin, mutta kävimme omatoimisesti Canisportilla Essin ja Kidan kanssa. Loimu teki hiukan ruutua ja muutoin harjoitteli yleistä olemista toisen koiran läsnäollessa. Kaikkinensa treenit menivät tosi kivasti Loimulle uusien tuttujen kanssa, eikä se häiriintynyt oman pikkuväen juoksuleikeistä lainkaan.

Treenivuoron jälkeen suuntasimme Birgitanpolulle ulkoilemaan. Loimu ja australianpaimenkoira Kida tapasivat ensimmäistä kertaa ja paimenilla synkkasi miltei samantien. Molemmista oli nastaa että toinenkin kaveri ymmärsi juoksuleikkien päälle. 

Kiva oli nähdä vanhoja tuttuja ja toivottavasti syksyllä ehditään yhdessä treenaamaan taas useammin. Postauksen treenikuvat ovatkin Essin käsialaa. Varsin hyviä kuvia kuvittamaan mättöpostausta Loimun treeneistä.



Loimun kanssa yhteinen kupla on aiheuttanut hieman harmaita hiuksia. Kontrasti koirieni vilkkaudessa ja vauhdissa on valtava ja kun edellisestä vilkkaasta koirasta on jo vuosia aikaa, olen ollut vähän hidas ja kömpelö Loimun kanssa. Kotona sisällä ja pihassa treenihetki sujuu ja Loimu ei arkisista häiriöistämme (esim. lapset ja Savu muissa touhuissa) häiriinny. Mutta kun lähdemme kodin ulkopuolelle kentälle tai halliin, Loimu uppoutuu omiin juttuihinsa.

Kodin ulkopuolella harjoitukset sujuvat yleensä hihnassa hyvin, eikä Loimu kesken treenin häiriinny kohtuuttomasti muista. Tämä on luonut itselleni pienen harhan taidoistamme, jonka johdosta Loimu onkin pari kertaa päässyt karkaamaan toisen koiran luo. Loimu kyllä tietää kun se on kytkettynä, eikä se tällöin erityisemmin pyri muiden luo kesken tekemisen. Mutta kun se tajuaa olevansa irti ja voivansa ottaa paikat haltuun kuten haluaa, se todella säntäilee ympäriinsä ilakoiden.

Jokunen uusi vippaskonsti ja neuvo ei olisi lainkaan pahitteeksi. Siispä ilmoitin meidät Canisportilla pidettävään Control unleashed koulutuspäivään, jossa kouluttaa Saara Uljas. Virhearvioista oppineena Loimu on treenannut muiden aikana pääasiassa hihnassa ja olen muutoinkin välttänyt tilanteita joissa se saattaa lipsahtaa tekemään aivan muuta, kuin pitäisi. Uusi haluttu toiminto on helpompi kouluttaa tilalle, kun ei toivottu osuus ei ehdi vahvistua ihan hulluksi 😁

© Essi Vuorenmaa

Eilen olimme Loimun kanssa ainoat paikalla tokoykköskurssilla ja niinpä me saatiinkin ikään kuin yksäri. Kysyin neuvoa juurikin näihin häiriöasioihin ja Loimun irti päästämiseen ja irti olemiseen. Palasimme perusasioiden äärelle kuplamallin pariin suunnittelemaan, miten saisimme mahdollistettua 100% onnistumiset treeneissä.

Aluksi tein Loimun kanssa ihan vain naminheittelypeliä. Kontaktin ottamisesta heitin Loimulle namin ja heti kun se nielaisi juoksin karkuun, jolloin Loimu tietysti pinkaisi perään ottamaan uudestaan kontaktin josta seurasi nami. Kun olimme siinä aikamme juosseet ees taas ja aloin jutella kouluttajan kanssa, Loimu meni itse makaamaan eteeni 😍 Se ei poukkoillut hihnassa tai kierinyt, eikä ollut kiinnostunut ympäristöstä vaan odotti ihan täydellisessä mielentilassa mitä seuraavaksi tehtäisiin. Ja kuplamalliharjoitukseenhan me siirryttiin.

Loimun kuplamalli meni rungoltaan niin että pentu tauolta palkalle - tehtävä - palkka- tauko. Tehtävästä sai palkkion (keskityimme Loimun fokukseen muiden temppujen sijaan) ja palkkiolta saatoimme jatkaa toiselle palkkiolle. Esimerkiksi sosiaalisen palkan jälkeen seurasi nami tai lelu, tai namin jälkeen tehtiin siirtymä sosiaalisen palkan kanssa. Loimuhan on harjoitellut näitä hallilla ihan pikkupentuna ja se selvästi muisti silloin oppimansa!

© Essi Vuorenmaa

Alla olevalta videolta voit saada paremmin treenistämme kiinni ja tehdä omat havaintosi. Videon lopussa on pari noutokapulan heittoa joissa kömmähtelin itse oikein huolella, mutta ei mitään maata mullistavaa onneksi. Eilinen treeni oli varsinainen hyvän mielen treeni ja tuli kyllä tarpeeseen. Taas on uskoa ja luottoa sekä itseen että pentuun, että kyllä meistä vielä jotakin tulee! Ja kunhan vielä tutustutaan toisiimme paremmin ja saadaan videon flow ja fokus yleistettyä kaikkeen, ei meitä pysäytä mikään.

Aiempaan verraten omakin toiminta Loimun kanssa on kehittynyt. Halusin nopean, vilkkaan ja räiskyvän koiran, jollaisen sain. Loimu vain reagoi nopeasti kaikkeen siihenkin mihin ei tarvitsisi ja niinpä se on tilaisuuden sattuessa juoksemassa ihan muissa seikkailuissa perusasennon sijaan. Järjestelmällisyys ei ole vahvuuteni, mutta Loimun kanssa tässäkin saa kehittyä. Loimun treenituokio on suunniteltava pilkun tarkasti etukäteen, jotta tyhjiä tai "mitäs nyt pitikään tehdä" hetkiä ei synny. Jatkamme myös sitoutumisharjoituksia muuten.

Olen kiinnittänyt myös huomiota Loimun palkkaamisasioihin. Niin tympeä kuin onkin myöntää, osa treeneistämme on varmasti ollut Loimun silmään ihan aidosti tylsiä. Se rakastaa juosta, se haluaa juosta ja se ei malta olla juoksematta. Loimu myös syttyy leikkimiselle ihan satasella, joten ehdottomasti vauhtia (myös ruokapalkan kanssa) ja leikkiä kannattaa hyödyntää palkatessa.

Lelulla palkkaamisessa pidin hieman taukoa kun tuntui että Loimu tosi herkästi kilahti tai jotenkin muuten hämmentyi ja puri lelun sijaan minua jalkaan. Vaikka Loimu on pieni, niin kun se kaikella islantilaisen voimalla tikkaa kiinni, niin se tekee sen täysillä - niinku kaiken muunkin. Muuten Loimu ei näyki lainkaan, eikä se treeneissäkään pure ilman syytä. En ole reagoinut itse puremiseen mitenkään, vaan purkanut puremista edeltäviä tapahtumia.

Nykyisellään Loimu vastaa sosiaaliseen palkkaan hyvin ja tietää että siitä seuraa useimmiten viive leluun. Se ei myöskään enää odota lelua niin satamiljoona lasissa vaan myös ruoka on sille mielekäs palkkio. Voisi kuvailla simppelisti niin, että kun Loimu tietää mitä sen pitää tehdä ja mitä siitä seuraa, se työskentelee täysiä ilman ääntä ja ketään purematta. Aivan kympin koira 💛

P.S. Savu kävi viime viikolla osteopaatilla ja oli oikein hyvässä kunnossa. Osteopaatin vuoksi Savu ei ollut kimppatreeneissä mukana. Eilisessä tokovalkussaan oli totta kai ja meidän kehätreenit menivät tosi kivasti. Raportoin Savun tokokuulumisia paremmin ensi viikon kokeen jälkeen.

06 heinäkuuta 2022

Kaupallinen yhteistyö: Polar Barks


Kaupallinen yhteistyö Polar Barks Finland Oy:n kanssa - Tuote saatu 

Kävimme keväällä Loimun kanssa Polar Barksin tuotekuvauksissa joista tosin unohdin ne studiokuvat jakaa tänne. Korjataan tilanne aivan uusilla kuvilla, sillä mallikeikka poiki meille kaupallisen yhteistyön. Muutama viikko sitten meille kotiutui L-kokoinen kaamoksen harmaa Polar Dreams peti. Peti on ollut koirilla ahkerasti käytössä ja siihen mahtuvat makaamaan sekä Savu että Loimu samaan aikaan. Pedin päällinen on jo kertalleen pesty, eikä kangas mennyt ohjeenmukaisesta pesusta miksikään. Sekä koirat, että allekirjoittanut ovat kotimaiseen laatuun enemmän kuin tyytyväisiä. 

Itselleni kotimaisuus on tuotteessa kuin tuotteessa hyvin tärkeä arvo. Olin siis todella iloinen, kun pääsimme Loimun kanssa tuotekuvauksiin ja saimme mahdollisuuden kokeilla juuri tätä petiä. Kotimaisuuden lisäksi pidän uusiokäyttöä ja kierrätämmistä tärkeänä ja siksi peti kolahtaa arvoihini paremmin kuin hyvin. Polar Dreams pedin sisätyynyn täyte on nimittäin PET-pulloista valmistettua vanua. 

Vieraile Polar Barksin verkkokaupassa tutustumassa tarkemmin Polar Dreams koiranpeteihin ja muihin tuotteisiin. Loimu suosittelee pedin lisäksi myös Softcare hoitoainetta tuuheaturkkisille herkästi korvan takusistaan takkuuntuville koirille. Polar Barksin kuulumisia voit seurata myös Instagramissa.

Täsmäiskutietoa Polar Dreams pedistä 
- suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa 
- täyte on valmistettu PET-pulloista 
- liukueste pitää pedin paikallaan 
- pedin päällisen voi pestä koneessa 30°C 

Ajaton design sopii moneen sisustukseen; myös meille hieman vanhempaan taloon, jossa kaikki pinnat ovat jo pikkuisen elämää nähneitä. Polar Dreams värivalikoimasta löytyy varmasti sopiva sävy jokaisen olohuoneeseen. Olisiko teidän juttu lohenpunainen vai kenties hiilenharmaa peti? 

Meillä peti on asettunut olohuoneeseen, niin sanottuun koiranurkkaukseen. Kun aamuisin pidän koirieni kanssa pienet treenit, peti siirtyy hetkeksi keskelle lattiaa, jossa toinen koira odottaa vuoroaan. Pedin pohjassa oleva liukueste pitää pedin paikallaan, vaikka Loimu hyppiikin siinä edestakaisin tyypilliseen tapaansa. Treenien jälkeen tasapainotyynyt ja muut tavarat kerätään takaisin nurkkaan ja peti saa palata asemiinsa. Savu on koiristamme se mukavuudenhaluisempi ja hiukan vaativampi tuotteiden laadun suhteen. Tämä peti on ollut Savusta täysi kymppi ja se on viihtynyt pedillä nyt hellekelilläkin. Koirista Savu onkin se, joka käyttää petiä eniten makoiluun. Toki Savu on hiukan Loimua rauhallisempi ja lepäilee mielellään silloinkin kun pentu vielä juoksee huonetta ympäri. 


Kesän menovinkkinä vinkkaamme Naantalin asuntomessut, sillä Polar Barksin tuotteita on siellä nähtävillä. Asuntomessut pidetään 15.7-14.8 ja voit lukea aiheesta täältä tarkemmin. Asuntomessut ovat oivallinen tilaisuus päästä näkemään petejä ja vuolukivikuppi osana sisustusta. 

Jos tulee mitä vain kysyttävää Polar Dreams pedistä niin kysy kommenteissa tai suoraan Polar Barksin asiakaspalvelusta. Savun ja Loimun perusteella suosittelen lämpimästi antamaan kotimaiselle pedille ansaitsemansa arvostuksen.

29 kesäkuuta 2022

Kesäkuun treenikoosteet

Kesäkuu on mennyt aivan hurjaa vauhtia! Niin hurjaa että "eihän me tehty mitään", kun ei me kaikilta tekemisimmälte ennätetty mihinkään ylimääräisiin. Kotona treenaaminen jäi vähän vähemmälle kokeiden, tokoleirin ja ohjattujen treenien viedessä tilaa kalenterista. Yhdet ohjatut tosin jouduin perumaan, samoin tokon omatoimiryhmän treenit - niissä olenkin käynyt tänä vuonna joka kuukausi, mutta se osallistumisputki nyt sitten katkesi. Toivottavasti heinäkuussa saan aikataulut sovitettua ja päästään mukaan, niin kivaa on ollut. 

Kuukausi alkoi rallytoko kokeella, josta saimme Savun kanssa 80p. Seuraavan viikonlopun olimme tokoleirillä ja ennen juhannusta rallytokon ratatreeneissä. Kotona tehtiin mitä ehdittiin ja koirat jaksoivat. Muistin tueksi olen alkanut kirjaamaan kurssien sisällön vihkoon heti paikan päällä. Muuten ei jäisi kyllä yhtään mieleen mitä on tehty ja mitä ei ja tällaisen kuukausikoosteen kirjoittaminen kävisi mahdottomaksi. Kaikkea kuitenkin tehtiin, videoiden alla koirakohtaiset muistiinpanot.


Savun kanssa käytiin rallykokeen lisäksi myös rallyepiksissä. Kotitreeneissä jatkettiin etenkin samaan suuntaan täyskäännösten ja eteentulon harjoittelua.

Tokoleirin ohjeilla teimme kotipihassa muutaman kerran hässäkkää, sekä kaukoja. Viime päivinä helle on tehnyt tehtävänsä, eikä olla tehty juuri mitään. Hypyille hakeminen on kuitenkin lähtenyt kivasti alkuun ja merkkiryhmän kiertokin sujuu jo paremmin juosten ilman askellajin vaihdosta.

Savun sitoutuminen treenatessa on edennyt valtavasti, siinä määrin että itseäkin ihan ihmetyttää. Ohjattujen treenien kokeenomaiset harjoitukset sekä omatoimi treeneissä palkattomuustreenit sujuvat paremmin kuin koskaan. Ilmoitinkin Savun yli puolen vuoden tauon jälkeen tokokokeeseen, josko tänä vuonna saataisiin alokkaasta koulari.

Loimu on tehnyt kaikenlaista ja kaikkea siltä väliltä. Rehellisesti myönnettäköön että sitä on taas itse sössitty ja osa treenitilanteista on näyttäytynyt Loimun silmissä vähän tylsältä. Parin edellisen päivän treeneihin olen lisännyt palkkaamiseen enemmän leikkiä ja omaa liikettä ja ero pennun sitoutumisessa on valtava. Täytyy siis rohkeammin käyttää vähän vauhdikkaampaa palkkaamista, koska siitä Loimu tykkää. Vähän vain olen ollut varovainen kun niin helposti sain hammasta pohkeeseen 😂 Mutta nyt kun treenirunko on Loimulle selvempi, ei se enää leikissähään kiihdy ja turhaudu niin että ohi tarttuisi.

Loimu harjoitteli mm. paikallaan olemista ja ruutuun juoksemista, sekä takapalkkaa. Noutokapula on Loimusta mainio hammastelukapistus, mutta saatiin jo hiukan ajatusta rauhallisemmastakin pidosta.

Perusasento on se, mikä sujuu helpoissa ympäristöissä. Loimu on oivaltanut idean ihan tosi hyvin. Tällä viikolla isäntä teki koirille omat korokkeet, joten päästään Loimunkin kanssa harjoittelemaan seuraamisen tekniikkaa. Olen aiemmin kouluttanut seuraamista pelkän imuttamisen tai tarjoamisen kautta, joten tämä korokkeiden avulla aloittaminen on itselleni ihan uutta. Tosi mielenkiintoista ja Loimu on ollut tässä hurjan pätevä! Kunhan päästään syvemmälle seuraamisen saloihin, kirjoitan tästä kokemuksesta varmasti lisää.

Yleistä hallintaa Loimu harjoittelee edelleen. Sen maltissa on huomattava eroavaisuus hihnalla ja ilman hihnaa. Hihnassa treenatessa kaikki pääasiassa sujuu eikä ympäristö juurikaan häiritse. Vapaana ollessa Loimu pursuaa riemua, eikä kerta kaikkiaan pysty hillitsemään itseään. Loimu sinkoaa pindball tyyliin ympäriinsä ihmisten ja koirien luo. Näin ei ole käynyt montaa kertaa eikä mitään ole sattunut, mutta meidän koutsin ohjeilla jatketaan irtioloharjoituksia vähemmän kokeillen ja enemmän järjestelmällisesti. Tämän päivän harjoitukset toisen koiran kanssa menivätkin jo tosi hyvin verrattuna aiempaan!

Selkeillä suunnitelmilla ja helteen pehmittämillä aivoilla heinäkuun treeneihin.

28 kesäkuuta 2022

Savu 6v


Hyvää syntymäpäivää maailman paras Savu ja siskonsa Cismet!

Savu täyttää tänään kuusi vuotta ja pitäähän sitä vähän tunnelmia kirjoitella ylös. Olen onnekas, että Savu on saanut elää tähän synttäripäiväänsä asti. Savu on siis ensimmäinen koirani, joka on tähän ikään asti päässyt. Osin tämä tuntuukin saavutukselta vaikka järjellä tiedän etteivät epäonniset aikaiset loput aiemmilla koirillani olleet minun syytäni. 

Kuusi vuotta yhteistä arkea Savun kanssa on ollut kasvattavaa ja kehittävää näin koiranohjaajan näkökulmasta. Vaikka Savu on varsin leppoisa tapaus, ei se silti ole päästänyt minua helpolla vaan pitänyt hyvinkin nöyränä. Savun kanssa olenkin saanut paneutua koiran tunnetilojen muuttamiseen. Suurimpina koulutuspulmina mainittakoon noutokapula Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021 ja ohitukset hihnassa Remmirähjän omistaja 5/2022. Näiden projektien lisäksi olen päässyt perehtymään hyvin perusteellisesti koiran palkkaamisen, sosiaalisen palkitsemisen vahvistamiseen sekä siihen, miten saan koiran sitoutumaan harjoitukseen häiriöistä huolimatta. Savu on ollut hyvin kärsivällinen opettaja, joskaan se ei ole antanut virheitäni juurikaan anteeksi. Minkä on itse mokannut, sen on joutunut itse myös korjaamaan.

Kuusivuotias Savu on arjessa mutkaton tapaus ja treenikentillä tuntuu että olemme vihdoin päässeet vauhtiin. Kaikkinensa kaikki tekeminen on Savun kanssa tosi kivaa. On ollut palkitsevaa seurata koiran kehitysti siinä ohella, kun oppii itsekin uutta. Treeneissä on kivaa ja kuvausprojekteihin Savu on luottomallini. Sen paikalla olemisen vahvuus on olennainen asia, kun otettiin talvella kuutamokuvia öisessä metsässä.

Harrastus- ja retkikoiran tekemisten lisäksi Savu on mitä mainioin perhekoira. Sille pikkuväkemme on hyvin tärkeä ja Savu viihtyy oma-alotteisesti lasten lähellä. Se tykkää seurata leikkejä tarkasti, maata sohvalla lapsen kainalossa lastenohjelmia seuraten ja nukkuu mielellään osan aikaa illalla lapsen vieressä. 

Järjestyksestä ja harmoniasta pitävä Savu on osoittanut joustavuutensa ja mukautuvaisuutensa paitsi lasten, myös rakettina sinkoilevan Loimun kanssa. Pentu on selvästi piristänyt Savua, sillä nyt Savulla on jatkuvasti kaveri jonka kanssa tehdä koiramaisia juttuja. Päivä päivältä vähemmän Savu haluaa eri huoneeseen Loimun kanssa, vaan nykyisellään Savu vastaa lähes kaikkiin Loimun leikkialotteisiin ja tykkää nukkua myös Loimun kanssa yhdessä.

Toivon saavani jatkaa opinmatkaani Savun kanssa vielä monen monta vuotta. Synttäriviikkonsa Savu viettää vesileikeissä, keliolosuhteet ovat sen kaltaiset. Synttärilahjaksi nimitettiin eilistä osteopaattikäyntiä; Savu oli hitusen jumissa, mutta kokonaisuutena varsin hyvässä kunnossa. Kelpaa jatkaa kesän seikkailuja luonnossa ja treenikentillä.

Alla Savun kesätouhuista koostettu video synttäreiden kunniaksi 😊

27 kesäkuuta 2022

Tokon ohjatut ja rallytokon ratatreenit

 

© Netta Elomaa

Treenikuulumiset miltei viikon myöhässä, mutta kirjattakoon muistiin silti. Tällä viikolla ei kummempia treenatakaan, kun keskiviikon ohjatut jouduin lapsenvahdin puuttuessa perumaan. Toisaalta tänään Savu kävi osteopaatilla ja koko viikon on melkoista hellekeliä, joten ihan spotaanistikin tulee otettua vähän rauhallisemmin kaikilta osin.

Tokovalkku

Savun tokovalkussa oli aiheena palkattomuustreeni. Täytyy tähän väliin kertoa että palkattomuus ei mielestäni aivan rehellisesti kuvaa aihetta vaikka itsekin tästä palkattomuustreeninä puhun. Tokokokeeseen emme voi kuitenkaan ottaa nameja tai leluja suoritukseen mukaan, joten myös treeneissä on vahvistettava sosiaalista palkkaa (eli kansankielisesti kehumista) jota kokeessakin saa käyttää. Savun kanssa itselläni on mennyt aika kauan oivaltaa sosiaalisen palkkion tärkeys, toivottavasti Loimun kanssa saadaan tämä haltuun nopeammin.

Kävin kehän puolella Savun kanssa ensin ottamassa tilan haltuun, jotta treenissä olisi jotain järkeäkin. Sen jälkeen mentiin kehään kokeenomaisesti, tehtiin haluamamme liikkeet sosiaalisen palkan voimin ja lopuksi palkkasin Savun kourallisella lihanameja. Koemittaisten liikkeiden sijaan tein hiukan typistetyn liikkeestä maahan menot, kaukot kieppitempun kanssa (oli kyllä melkoisen iso kieppi mutta kuitenkin 😂) ja luoksetulon. Luoksetulon perusasennosta lähdin kehumisen jälkeen seuraavaan siirtymään ja kun Savu lähti samantien seuramaan ihan superhyvällä asenteella, lopetimme treenin ruokapalkkaan.

Näistä kehätreeneistä pitää kyllä ottaa videota omatoimiharjoituksissa, kun ei tästä tekstinä taida olla kovinkaan ymmärrettävä.

Toisena tehtävänä harjoittelimme takapalkkaa luoksetulon stoppeja varten. Savu osaa takapalkan jo varsin vahvasti, joskin sillä oli kova hinku lihakupille. Niinpä se jäi kyllä nätisti istumaan, mutta kun kutsuin sitä se kääntyi ensin kohti kuppia ja oivalsi sitten vihjeen olleen eri ja juoksi haukkuen luokseni. Savun takapalkkavihje on siis "taka" ja kun koira sitä kovasti odotti, niin kyllähän "tule" kuulostaa aika samalta 😆

Tokoykkönen

Loimun tokoykköskerralla oli touhua ja tapahtumaa kiitos Loimun. Aloimme jumppaamaan kaukoja 
(näitä on tullut tehtyä ihan hävyttömän laiskasti) ja kokeilimme sekä etu- että takajalkakaukoja. Jatkamme jumppakokeiluja ja havainnointia, kummat Loimulle sopisivat paremmin. 

Toisena harjoituksena teimme ruutua, niin että Loimu juoksi lelulle ruutuun. Loimuhan onkin tässä aika pro, sillä sen on aina kova kiire tarttua leluun täysiä. Koska harjoitus meni tosi hyvin ja Loimu tuli lelun kanssa luokseni, päästin sen toisella kierroksella irti.

Irti ollessaan Loimu juoksi lelulle ruutuun, mutta sillä hetkellä kun se tajusi olevansa vapaa, se sinkoili ympäri hallia moikaten toisen kurssilaisen. Loimua ei sitten niin vain kiinni otetakaan kun se on vauhtiin päässyt, mutta aika nopeasti se juoksi kouluttajan luo rapsuteltavaksi. Yksin ollessamme Loimu ei  irti ollessaan poukkoile ympäriinsä ja hihnassakin se keskittyy kivasti tehtäviin ympäristön häiriöistä huolimatta. Mutta vapaana Loimu haluaa juosta ja tutkia kaiken.

Saimme kouluttajalta hyvät ohjeet jatkoon ja siinä pohtiessani tulin siihen tulokseen, että varmasti osa treeneistäni on ollut Loimun mielestä vähän tylsiä. Tässä täytyy taas ravistella itseään ja muistaa pitää treeneissä säpinää ja riehumista sopivissa määrin, koska siitä Loimu tykkää ja motivoituu.

Pääsimme loossiin tekemään irtipitoharjoituksia, jotka sermien takana sujuivatkin. Tosin kesken juoksemisen Loimu päätti yhtäkkiä kakata halliin. Kiiruhdimme ulos jatkamaan tarpeiden tekoa ja kävi ilmi että Loimu oli nielaissut narua tai hyvin paljon heinää. Tavara ei oikein meinannut tulla koirasta ulos ja kun lopulta tarpeet oli tehty, Loimun takapuoli oli melkoisen sotkussa siitä itsestään. Niinpä Loimu meni lopputreenien ajaksi autoon ja itse hain vain ohjeet tunnarin jatkoharjoituksiin.

Nyt onkin ohjelmassa paitsi tunnarin kanssa alkuun pääseminen, myös turvallisissa ympäristöissä irtiolemisen harjoittelu treenitilanteessa. Eihän Loimu muutoin karkaile tai häviä näköpiiristä, mutta se rakastaa muita koiria ja ihmisiä juoksemisen lisäksi. Silloin sen on hyvin vaikea malttaa tehdä mitään omasta mielestään tylsää. Vaikka välillä pennun (ja itsen) keskeneräisyys hieman turhauttaa niin ai että miten tykkään haasteista ja niiden ratkomisesta!




Rallytokon ratatreenit

Torstaina meillä oli rallytokon ratatreenit Netan ja Miran kanssa. Mira oli suunnitellut meille jälleen tosi kivan radan ja pidettiin me toki Juhannuksen kunniaksi samassa yhteydessä myös piknik. Tehtiin Savun kanssa rata kahteen kertaan, josta molemmat videolla.

Ensimmäisellä kierroksella menin tuplasaksalaisessa aivan liian lähelle kylttiä, jolloin Savu kiersi kyltinkin ympärille. Rata kokonaisuutena meni aivan tosi kivasti, mutta hyppy oikealla puolella aiheutti hämmennystä. Kehityksenä huomattakoon sellainen, että vaikka Savu alkoi haukkua hämmennyttyään, se pääsee näistä konflikteista nykyään tosi nopeasti yli ja jatkaa tehtäviä mielellään. Aiemmin se on siis saattanut lässähtää vallan ja alkanut haistelemaan, kuten myös välinamipalkkojen jälkeen. Täytyy koostaa näistä oma postaus.

Toisella kierroksella kentällä oli pari muutakin ulkoilijaa pelaamassa sulkapalloa. Hieman jännitteli onko se Savulle liikaa, mutta mitä vielä. Ihan kuin Savu olisi vain tsempannut lisähäiriöstä. Hiukan yksittäisiä liikkeitä täytyy kerrata ja hioa vielä, mutta hyvillä mielin ollaan menossa lauantain kokeeseen 😊 Joskaan kummoisia tuloksia ei näillä helteillä odoteta, sillä Savu on kuumalla kelillä oikeasti ihan puhki.

13 kesäkuuta 2022

Tokoleiri Jämijärvellä

Perjantaina hoidettiin loppusilaus auton pakkaamisessa ja sitten suuntasin koirien kanssa Jämijärvelle. Luvassa oli tokoleiri ja viime hetken leiriytymispaikan vaihdon kun selvisi, että Jämillä on samaan aikaan Kankaanpää Custom show. Viime vuodesta viisastuneena äänekkäiden tapahtumien aikaan telttailijan paikka ei ole leirinätalueella jos mielii nukkua. No säästyipä rahat ja vaiva kikkailla telttaa asuntovaunujen sekaan, kun päädyin pystyttämään teltan treenikentän viereiseen metsään. Tosin puolikilometriä tapahtuma-alueelle ei ollut riittävä matka kaiken torven tööttäämisen häviämiseen, mutta saatiin kuitenkin nukutuksi.

Teltan pystytyksen jälkeen kävin koirien kanssa lenkillä, onhan Jämillä ihan ensiluokkaiset lenkkimaastot. Tarkastettiin Sormelan laavu ja todettiin se kelpopaikaksi pitää seuraavan iltana leirinuotio. Perjantai-illan ohjelmassa oli kokoontuminen mökillä toisten leiriläisten kanssa. Iltapalatarjoilut olivat varsin ruhtinaalliset, kiitos leivontataitoisille herkullisista kakuista. Leirin kouluttajina olivat tuttuun tapaan Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. 

© Netta Elomaa

Iltalenkillä kierreltiin tapahtuma-alueella, jossa olikin jo kelpo määrä rekkoja näytillä. Savu ei erityisemmin humalaisista ihmisistä välitä, joten vähän väisteltiin kaikkia. Loimu suhtautui ympäristön hälinään ja musiikkiin tosi lunkisti, joten muutamien kuvien ottaminen sujui mukavasti. Kaikkinensa yllätyin positiivisesti molempien koirieni taidoista hälyisämmässä ympäristössä, meille kuitenkin aika harvinaista törmätä lenkkeillessä muihin.

Lyhyen mutta ärsyketäyteisen iltalenkin jälkeen koirille uni maittoi ja Loimukin asettui telttaan samantien. Sen verran oli lämmin, ettei Savu tarvinnut mukaan varalta pakattua Pomppaansa, ja itsekin tarkenin nukkua t-paidassa. 


Lauantaina nousimme jo aikaisin, sillä halusin ehtiä nauttimaan niistä kivoista lenkkimaastoista. Ennätinkin käydä koirien kanssa miltei tunnin lenkin ennen päivänohjelman läpikäymistä ja treenien aloittamista. Savu oli vuorossa ensimmäisenä; en itse tykkää olla ensimmäinen yleisön edessä, mutta viileässä aamussa Savu jaksoi pistää parastaan.
 
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Jäävät

Koska Savun kanssa on tavoitteena voittajaluokka (hullu pitää olla), kysyin leirillä vinkkejä ensisijaisesti sitä silmällä pitäen. Savun liikkeestä seisominen on jo aika kiva, mutta istumista ei olla kauheasti tehty. Istumista kokeilimmekin nyt leirillä ja hassuna huomiona "istu" ei tarkoita Savulle selkeästi mitään. Se meni lähestulkoon aina makaamaan pelkällä sanallisella vihjeellä. Sen sijaan kaukokäskyistä tuttu "sit" oli selkeämpi ja Savu valitsi oikean asennon.

On mahdollista että meillä yleisessä käytössä oleva "istu" vihje on etenkin lasten aikana johtanut palkkioon riippumatta siitä mihin asentoon Savu on asettunut. Ensimmäinen oikaisu voidaan siis ottaa vihjeen muuttamisella, mutta aika paljon työtä jää silti tehtäväksi. Ihan alkaen omasta ryhdistä, tahdista ja käsien heilumisesta.

Muistiinpanoja

- harjoittele asentoa ja jäämistä erikseen, kiinnitä huomiota omaan vauhtiin ja ryhtiin; katse eteen (peili avuksi)
- seuraamisessa asentovihjeen sijaan jokin temppuvihje (esim pyörähdys), josta palkkio taakse heittäen samalla kun itse jatkan matkaa eteenpäin. Tää toimii Savulla kivasti heti kun se hoksaa että nami lentää taakse, nyt se juoksi aluksi eteenpäin 😂
- hyödynnä jo olemassa olevat temput sekä takapalkka jäävien harjoitteluun
- muista harjoitella myös vauhdinmuutokset

Tavoitteena on saada jäävät haltuun kesän aikana, kenties voittajan tyyliin. Videoita luvassa, koska oman toiminnan havainnoinnin suhteen treenit on pakko dokumentoida.

© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Kaukot

Kaukot on menneet hivenen eteenpäin vuodentakaisesta, mutta vähän uusia eväitä tarvittiin niihinkin. Olen jo aiemmin ottanut Savulle käyttöön vihjeen "kaukot", jolloin se tietää jäädän hiukan kuulolle eikä uppoudu ajatuksiinsa maatessaan. Voittajaluokassa kaukoihin tulee mukaan myös seisominen ja etäisyys kasvaa reippaamista alo ja avo luokista. Treeneissä oltiin taitotasomme mukaisia, kaukojahan on viime aikoina pääasiassa jumppailtu.

Saatiin Riittalta hyvä, itselle uusi ajatus kaukoista että varsinkaan Savun kanssa pysymistä ei kannata liiaksi vahvistaa. Kaukojen pointtihan on nimenomaan asentojen vaihtaminen, ei maahan liimautuminen. Savu kyllä pysyy hyvin asennoissa, mutta napakat vaihdot ovatkin ihan toinen juttu. Ja myönnettäköön, että olenhan minä sitä pysymistä ja olemista huomaamattani vahvistellut tosi paljon 😅

Muistiinpanoja

- palkitsemiseen vauhtia, ei namia suoraan suuhun
- säästä kaukoja, harjoittele etäisyyttä ja kuulolla olemista myös tempuilla
- harjoittele pyörähdys ja peruuttaminen siten, että Savu suorittaa ne minun ollessa koiraan selin
- kaukoissakin on monta osasta; jääminen, oleminen, vauhti, etäisyys, vihje tehtävään jne.

Ensi alkuun täytyy käydä kotona vihjeet läpi, että kaikki ovat Savulla varmasti hallussa. Samalla hiukan päivitetään meidän apuvälineitä takajalkatargetista muihin variaatioihin ja toisaalta kaukoja olisi hyvä harjoitella ihan tasamaallakin. Projektia riittää.

© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Iltapäivällä oli vuorossa Loimu, jonka kanssa päästiin Piian oppiin. Loimu oli mukana tosi kivasti ja niinpä päädyin päästämään sen irti. Virhearvio! Loimu istui hetken kauniisti ja sitten se luvan saatuaan (tosin ihan muihin hommiin oli se lupa) ampaisi kentän toiseen päätyyn treenaavan koirakon luo. Tavallaan yllätti ja sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi omasta mokasta. "Kyllä Loimu tulee aina lelulle luo" ja kas ei tullut tällä kertaa. Pennut on pentuja jne. 😂

Mitään kamalaa ei onneksi sattunut, hain Loimun vain takaisin. Jälkiviisaus paras viisaus, ei Loimu välttämättä vieraan koiran luo olisikaan mennyt (toki en hetkeen uskalla kokeilla uusiksi), mutta samaan aikaan treenaavan koiran kanssa sillä oli ollut edellisiltana hyvät rallatusleikit. Ei siis sinänsä ihme, että Loimu kävi moikkaamassa. Lopputreenin Loimu oli hihnassa, eikä hihna häirinnyt sitä lainkaan niin paljon kuin minua.

Loimun kanssa kehitettävää on aloitusrutiineissa ulkokentillä ja saatiin muistinvirkistykseksi ohjeita myös kontaktiharjoituksiin. Kummasti sitä pitää perusasioita niin itsestäänselvyyksinä että jättää ne pennulleen opettamatta. Ensitöiksi työn alle vihje "vapaa", joka tarkoittaa ettei minua tarvitse kuunnella 😜 Tämän vihjeen myötä koiran on helpompi erottaa ne hetket, kun huomiotani kannattaa tavoitella ja ohjeita kuunnella.

Perusasento sujui alkukankeuden jälkeen kuten kotonakin, eli hyvin. Oli kiva saada Loimulle perusasentokokemus myös vieraassa paikassa. Perusasennon tapaan myös merkinkierto lähti vauhtiin kivasti.

Otettiin tehtävien väliin pieni siirtymä namien kanssa. Vähän kuin siirtymiä olen Loimun kanssa huomaamatta tehnytkin ja sehän lähtee hirmu reippaasti mukaani odottamaan mitä sitten tehdään. Myös sosiaaliseen palkkaan Loimu vastaa innoissaan. Täytyy vain muistaa pitää sosiaalista palkkaa yllä ja vahvistaa sitä. Kuitenkin tulevaisuuden koekehissä (ollaan nyt toiveikkaita ainakin) sosiaalinen palkka on ainoa, mitä kehään saa viedä, joten sitä kannattaa junnukoirien kanssa vaalia.


© Netta Elomaa
© Netta Elomaa
© Netta Elomaa© Netta Elomaa

Kaikkinensa ensimmäinen leiripäivä meni tosi kivasti! Savun kanssa treenatessa fiilis vähän herkistyi. Miten erilainen se olikaan kuin vuosi sitten. Nyt pidin sitä luottavaisin mielin irti treeneissä, palkkasin vapautuneemmin ja ylipäänsä osattiin enemmän ja olin paremmin tilanteen tasalla. Valtava motivaatio jatkaa tavoitteellista tahtia, jotta oltaisiin taas koevalmiita ja kenties jo tänä vuonna avoimeen.

Loimu oli treenivuorollaan parempi kuin odotin (kai tän kehtaa myöntää 😂) sillä olin varautunut esim. haukkumiseen. Loimu myös hillui kentän laidalla kanssani oikein maltillisesti ja tarjosi itse makaamista. Sen sijaan autossa odottaminen sille on haasteellista. Siinä missä Savu nukkui vuoronsa ulkopuolella kevythäkissä, Loimu haukkui välillä lähes taukoamatta autossa. Tiesin tämän toki ennakkoon, tehtiin se mitä voitiin ja jatketaan harjoituksia kotona. Loimu on autossa ihan hiljaa ja nukkuukin, jos se ei näe sieltä. En kuitenkaan saanut kaikkia ikkunoita peitettyä täysin, joten kun jotakin nähtävää oli, niin tokihan Loimu haukkui. Sille on myös vaikeaa se, että Savu pääsee autosta pois ja Loimu ei.

No niillä taidoilla mentiin mitä oli ja tilapäiseen unirästiin ei Loimun maailma kaadu. Ideaalitilanteessa sen tulisi nukkua autossa odotellessa, mutta toistaiseksi näin ei ole. Se kuitenkin noin muuten viihtyy autossa, mutta haukkuu lähelle tulijat tai jos joku muu koira leikkii. Loimu kun olisi mieluusti menoilla mukana. Kerrottakoon heti tähän väliin, että toisena päivänä Loimu nukkui, sen verran väsytti ettei kaikkea jaksanut seurata.
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Sunnuntaina treenit alkoivat kentällä hieman aikaisemmin, joten nousin koirien kanssa jo kuudelta. Kävimme aamulenkillä keräilemässä tölkkejä Custom Show alueelta ja koko reissun tölkkisaaliilla tienasin miltei 20€. Kassit keräämistä varten loppuivat kesken, joten kenties tuplaten olisi voinut tienata. 

Aamun treeneissä olimme vuorossa toisina. Ryhmäpaikkani vaihtui ja koska epäilin päivästä tulevan kuuma, otin Savun aamun treeniin. Näin ollen Savu oli kahdesti Riittalla ja Loimu kahdesti Piialla, mutta ei se mitään. Päästiinpä jatkamaan siitä mihin oli lauantaina jääty.

Ensimmäisenä oli vuorossa kokeenomainen paikalla makaaminen. Oli ihan Savun näköinen suoritus. Se ennakoi istumaan nousun liikkurin osuessa kohdalle, mutta epäilen sitä ötököiden kiusanneen kun aiemmin vinkui paikkiksessa ja yritti raapia itseään. Pari puremaa mahastaan löytyikin, joten kenties ilman niitä olisi maannut loppuun. Liikkuri kävi meidän kohdalla vielä uudestaankin ja toisella kerralla Savu oli mallikas. Kehitystä siinä määrin että muut koirat tai muiden käskyt eivät Savua häirinneet 💙

Hyppynouto

Kun viime vuonna arvuuttelin leirillä tarttuisiko Savu kapulaan, niin kyllä hymyilytti kun tänä vuonna päästi tekemään hyppynouto ihan oikealla kapulalla. Kerroin vähän kuinka on hyppynoutoa harjoiteltu ja näytettiinkin sitten.

Ihan ensimmäisenä vinkkinä minun kannattaisi heittää kapula pidemmälle. Kun on riski että kapula menee vinoon, koiran on helpompi linjata takaisin hypylle kun matka no pidempi. Tämä näkyikin heti käytännössä. Jonkin verran hypyille linjaamista ollaan ehditty harjoitellakin, mutta on meillä siinä vielä tekemistä.

Hässäkkä

Tämä liike on minulle lähinnä hässäkkä nimellä tuttu ja jokusen suorituksen olen nähnyt. Olen kuitenkin päättänyt ottaa hässäkän meille kesäprojektiksi, joten kaikki viime hetken vinkit ja ohjeet kokeneemmalta tulivat tarpeen.

Savun kanssa ei ole tarkoitus mennä EVL:n (en usko että oma osaamistasoni kehittyy riittävän nopeasti ennen Savun eläkeikää), mutta ihan harjoituksen vuoksi sillekin voi laittaa hässäkkään kapulat. Savu osaa kiertää kartiot riittävältä etäisyydeltä ja sen voi ohjata hypyllekin (sitä ei nyt leirillä tehty), mutta pysäytykset puuttuvat täysin. Eikä se kiertokaan vielä hirveän vahva ole pitkältä matkalta häiriössä, sekin tuli taas todettua.

Kerroin bongauttaneeni merkkejä Savulla ja nyt viime aikoina näyttäneeni niitä. Vähän sain Savun treeneissä turhautumaan kun se jo katsoi merkkejä, otti kontaktin kuin lupaa kysyäkseen, mutta minä käskin katsoa merkkejä vielä uudestaan 😅 Ehkä tässä voisi luottaa koiraan enemmän ja vaikka se juostessaan merkit hukkaisikin niin ei se mihinkään kuuta kiertävälle radalle joudu.

Savu juoksee merkkiryhmälle hyvin, mutta vauhti hiipuu takaisin tullessa jos vain seison. Tiedän, että olen vahvistanut kartioiden taakse ehtimistä ihan x määrän liikaa ja samaten käsitargetin olen laittanut tarjolle todella ajoissa. Mikäli näitä kumpaakaan ei näy, Savu alkaa ravata. Nyt siis tehotreeniin pieni kestävyysharjoittelu, että takaisinkinpäin tulee juosta ihan loppuasentoon asti.

Seuraaminen

Kun vuosi sitten seuraamisemme leirillä meni aivan penkin alle, niin tämän vuoden treeneissä oli ilo huomata että Savu tarjosi seuraamista ja perusasentoa itsenäisestikin. Riitta liikkuroi meille alokkaan seuraamisen ja se näytti siltä miltä ajattelinkin, mutta tuntui silti hyvältä.

Pari kontaktin putoamista ja pysähtyessäni Savulla meni jokunen sekunti tajuta istua. Täytyykin ottaa taas vähän kuin kertausharjoituksiin tuo että pysähtyessäni Savu istuisi heti. Seuraamisen palkitsemiseen myös lisää vauhtia ja ylipäänsä motivaatiotreeniä siihen että Savu kestäisi kontaktissa läpi suorituksen.

Riitta vinkkasi meille BH-kokeeseen menemisestä. En ole koskaan asiaa ajatellut, mutta nyt aiheeseen hiukan tutustuneena BH-koe voisi olla Savun kanssa mielenkiintoinen. Ei muuta kuin koekalenteria selaamaan ja hiukan pikkujuttuja hiomaan 😄

© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö
© Tytti Käyhkö

Loimu oli iltapäivällä jo hiukan väsynyt, vaikka olikin nukkunut päivällä paremmin kuin lauantaina. Leirielämä oli junnukoiralle ihan uutta ja toki vähän jännittävääkin. Kentän laidalla odottelu sujui taas kivasti ja Loimu viihtyi nuuskumatollaan.

Katsottiin Piian kanssa Loimun kapulan pitoa, joka yhtäkkiä sujuikin niinkuin olisi aina sujunut. Loimu on alunpitäen tarttunut kaikkeen mielellään ja hakee kapulan kun sen sille heittää, tuoden sen käteeni. Kuitenkin paikallaan istuminen ja kapulaan tarttuminen ovat olleet ihan mahdoton yhtälö, kun Loimu on vain alkanut pomppia superpallon tapaan. Vaan nytpä sujui, ehkä Loimua väsytti sopivasti tai se on hiukan kypsynyt. Oli mitä oli niin päästiin ainakin vahvistamaan sitä mitä haluttiin.

Muistiinpanoja

- vahvista kapulan palautusta
- harjoittele kaikenlaisten tavaroiden nostamista
- muista palkita välillä myös lelulla
- tekniikan päätökseksi vähän jotain riehakasta, jotta asenne kapulaan säilyy

Luoksetuloharjoitukset menivät kivasti, Loimullahan on kova kiire perääni. Jalkojen välistä juoksemisen sijaan Loimu päätti hypätä syliini, se on siitä paras tyyli. Jalkojen välistä menoa harjoiteltiin sitten omana juttunaan ja ahkerasta treenistä huolimatta tämä vaatii edelleen paljon harjoitusta. Vastenhyppy on yksi vaihtoehto harjoitteluun, se on itselleni fine ja Loimulle ylivoimaisesti palkitsevin. Mikäs sen parempaa koiralle, kuin tehtävä joka palkitsee jo itsessään?

Jos lauantaina vähän huvitti "vapaa" vihjeen opettamisen unohtaminen, niin ei Loimu ole vielä kuullut takapalkastakaan. Kotiläksylistalle siis sekin, sentään lelupalkalle eteenpäin Loimu osaa juosta, mutta takapalkkakin on niin monikäyttöinen että treenilistalle ehdottomasti.

Vuoronsa lopuksi Loimu olikin jo ihan puhki ja kaikkensa antanut. Lämmin keli ja univelka saivan pienen islantilaisen haaveilemaan kauneusunista.


Päivät (tai myöhään valvovan ja aikaisin heräävän yöt myös) Jämijärvellä kuluivat tosi nopeasti erinomaisessa kelissä ja hyvässä seurassa. Taas on hyvä mieli, ylpeä saa olla koirista ja hirveästi motivaatiota jatkaa järjestelmällistä harjoittelua resurssien puitteissa. Väittäisin treenaamisen olevan pitkälti asenteesta kiinni. Pitää vain tarttua toimeen ja kumman paljon saa aikaan kotipihassa, leikkipuiston laidalla tai Pikku Kakkosen aikaan olkkarissa. Täytyy vain löytää omasta arjesta ne luontaiset ja helpot hetket, jotka sitten käyttää tehokkaasti asioiden harjoitteluun. Tässähän vain nälkä kasvaa syödessä, nyt on kyllä pakko antaa koirien levätä keskiviikon tokoihin asti.

Reissu vähän jännitti, kun telttailin ensi kertaa yksin kotipihan ulkopuolella (aiemmin ollut aina joku tuttu kaveri seurana) ja toki pohdin mikä hullunmylly reissusta tulee innokkaan Loimun kanssa. Mutta kaikki sujui hyvin! Ja oli kivaa, ihan tosi kivaa, ehdin tehdä kaikkea mistä tykkään. Enemmänkin olisi voinut lenkkeillä ja valokuvailla, mutta aika on rajallista.

Kiitos vetäjille ja muille leiriläisille viikonlopusta. Hyvillä mielin ja motivaatiorepun kanssa koti uusia kesätreenejä!