31 heinäkuuta 2015

Ilman ystävii ei selvii



Viime maanantaina oli Vilkun toko, otettiin perusasentoa, seuraamisen alkeita ja luoksetuloa. Mii laik, saan paljon hyviä eväitä ja vastinetta rahalle, perfekt! Ohjattujen jälkeen pakkasin kummatkin autoon ja lähdettiin Lielahteen Millaa treffaamaan. Päästettiin koko kahjo lauma puistoon pössyttelemään kuumimmat höyrynsä. Kun ressut olivat isoimmat riehumiset hoitaneet ja näin pois päin, otettiin ihan miniminitreeniä. Tuikku oli melkosen väsähtänyt kun niin rytinällä remusi puistossa, lopetettiin siis heti kun sain sen innostumaan ja seuraamaan innokkaammin. Alkaa muodostua selkeä visio, mitä Tuikun kanssa lähdetään tekemään, mutta siitä myöhemmin.



Vilkun kanssa otettiin parkkipaikalla pari perusasentoa joissa hain lähinnä kontaktia, sekä kahden askeleen seuruu. Palkkasin liikkeelle lähdöstä ja palkka tuli kun koira saapui perusasentoon. Huomasi muuten heti, että ohjattujen jälkeen koiran seuraamiseen lähtö oli jo huomattavasti skarpimpi ja reippaampi, kuin hallilla! Hiljaa hyvä tulee... Iso kiitos Millalle seurasta, kyllä oli mukava nähdä ♥



Torstaina lähdettiin Vilkun kanssa taas Lielahden koirapuistolle. Tällä kertaa Peppi ja Ketku saapuivat seuraksemme. Sää ei suosinut meitä yhtään ja kastuimmekin oikein kunnolla. Vettä tuli kaatamalla ja puisto alkoi pikkuhiljaa uida. Jouduttiin sitten hiukan keskeyttämään tapaamisemme sateen vuoksi, pöh. Koirat tulivat kuitenkin hyvin juttuun ja muutama kuvanen ehdittiin siinä pienessä ajassa saada. Paremmalla säällä ja onnella uusiksi!



Illalla lähdin vielä lenkille, tuoreena tuttuna ja seurana Ida ja Jan. Remmilenkillä kävimme reilu viikko sitten ja koska koirilla synkkasi, päätimme treffata niiden kanssa joskus juoksutuksen merkeissä. Parkkeerattiin soramontulle ja lähdettiin käppäilemään polkuja pitkin. Sohlottiin mäntytaimikossa, kastuin siis toistamiseen. Päästiin sitten kehnoista reittivalinnoistamme huolimatta Puuvuorelle, missä sitten kehätiellä koiria juoksuteltiin. Tuikkukin pysyi vallan hienosti taas hollilla ja oli yllättävän kuuliainen. Luppakorvat juoksuttivat toisensa kyllä kunnolla ja todellakin mennään uudelleen!

Näihin fiiliksiin on hyvä päättää meidän heinäkuu, saa nähdä, mitä kesän viimeinen kuukausi tuo tullessaan. Toivottavasti aurinkoa

28 heinäkuuta 2015

Rentoo höntsäilyy

Treenipostauksia ja pohdintoja on tulossa - taas. Mutta nyt väliin kuvakaravaanit, viikonloppuna porukoilla, eilen puistossa ja tänään lenkillä kuvailemassa. Jos jollakin on toiveita postausten sisällön suhteen, niin antaapi tulla!

26 heinäkuuta 2015

Kaikkien näiden vuosien jälkeen



elämä erotti
tapahtumat haavoitti
se teki teistä vahvoja
ainutlaatuisia persoonia


Varoitus kuvatulvasta!

Nopeimmat ovat lukeneet instagramista. Tein löytöjä, vahigossa. Tai ehkä tämä löysi meidät, ei sitä tiedä. Kuuluttelin meille treffiseuraa facebookissa ja aloitukseen läiskästiin mustan koiran kuva, ikä ja pari sen sisältämää rotua. Tuijotin kuvaa häkeltyneenä, kuin Tuikku, mutta aavistuksen sirompi. Toki Tuikku on nartuksi vankka. Samantien yhteyden otto, mistä koira on peräisin ja mitä kaikkea siitä tiedetään. Kaikki täsmäsi, paitsi yksi rotu, josta ei ollut edellinen omistaja kertonut. Mutta ajokoira ei olekaan kovin myyvä rotu.

Dora on siis Tuikun sisko, vieläpä samasta pentueesta. Se on asustellut Pohjanmaalla, mutta päätynyt kodinvaihtajaksi. Dora on vaihtanut kotia toista tai kolmatta kertaa ja asustaa näillä huudeilla. Ihan mahtavaa, sovimme totta kai heti treffejä. Minua kiinnosti huimasti, miltä sisko näyttäisi ja tulevatko koirat toimeen. Tietysti halusin myös varmistaa näkemällä, voisiko koira olla Tuikun sisko. No, nähtyäni koiran, ei epäilystäkään.

Sää ei aivan suosinut ja rapa roiskui ja linssi kastui. Hauskaa kuitenkin oli! Koirilla löytyi välittömästi yhteinen sävel ja ne puuhailivat pääasiassa omiaan. Tuikkukin pysyi kivasti hollilla, eikä hilpassut omille teilleen. Lopulta kaksikko hepuloi ja rallitti oikein kunnolla. Oli kyllä ihan mahtavaa tavata, aivan kopiothan nuo, eleet, liikkeet ja olemus. Heti alkajaisiksi Tuikku hepuloi ja kaatoi Hennan. Meni jonkin aikaa ja Dora veti minulta jalat alta. Tasoissa olemme siis. Varmasti nähdään toistekin ja saatiinpa uutta treeniseuraakin. Kiitos paljon seurasta!

25 heinäkuuta 2015

Retkeilyn ABC: Perusteita ja retken suunnittelua



Millainen koira, sellainen retki


Vilkaisepa mahdollista retkikumppaniasi ja mieti sen kannalta, minne olisi mukava lähteä. Ota huomioon jonkin verran myös vuodenaikaa. Ei kannata sitä kääpiörotua raahata tunturiin talven pakkasiin, eikä keväällä lintujen pesintäaikaan kannata viedä melskaavaa koiraa saaristoon tai soille. Pohdiskele mitä ja paljonko koirasi jaksaa. Retkeily on eri, kuin kotitiellä tai asfaltilla lenkkeily. Rasitus on psyykkistä ja fyysistä ja oudokseltaan voi rasittaa yllättävänkin paljon. Hyvä peruskunto on avainasia. Retkellä kilometrit eivät niinhään ratkaise, vaan se maasto. Kolme kilometriä liukkailla pitkospuilla tai rappusilla on huomattavasti raskaampi, kuin se kuusi kilometriä kohtuu siistillä ja helpolla polulla.

Kannattaa suunnitella retki koiran kannalta, paljonko uskot sen jaksavan ja millaisessa maastossa, ilman että koiraa tarvitsee kiskoa ja kantaa. Viittaan tässä lähinnä pieniin tai nuoriin koiriin. Pääsääntöisesti hyväkuntoinen koira jaksaa vähän rankemmankin reissun, enemmän huolissaan olisin omistajien kunnosta. Pidemmänkin retken jaksaa hyvin, kun muistaa pitää taukoja. Katso taukopaikat ennakkoon kartalta, samoin koko reitti. Pyri selvittämään, mitä kaikkea reitillä tulee vastaan. Meillä Helvetinjärven reissulla runsas määrä portaita oli pieni yllätys!



Mitä koiralle mukaan?

Koiralle ei päiväretkeä varten tarvitse mitään ihmeitä. Runsaasti vettä, mutta mikäli retkeilyalue on vetistä, voi pelkkä kuppi riittää. Taukopaikoille esim. rustot ovat hyvää ajankulua tai muu pureskeltava. Yön yli kestäville retkille tarvitaan jo ihan ruokaa. Raakaruoka säilyy vuorokauden ajan ihan hyvin matkassa syksyllä ja talvella. Talvipakkasilla pidempäänkin. Kesällä ja muuten lämpimällä ilmalla suosittelen nappulaa. Itse en ole kokenut koiran tarvitsevan mitään tujua lisäpaukkua retkellä, päivän tai parinkin retki on tosiasiassa vielä sen verran lyhyt, että koira ei mitään superia kuluta.

Huolehdi, että sinulla on hyvä hihna koiralle. Tukeva, mielellään parimetrinen, joustava talutin. Itse tein Tuikulle fleeceremmin, hyvä käteen ja joustaa. Kastuessaan ei niin kiva... Meillä on toistaiseksi Rukan panta ollut käytössä, vaikka oikeasti valjaat toimisivat paremmin. Tuikulla on ollut retkillä myös liina, sillä sitä ei voi pitää irti. Pidemmille retkille etenkin isolle koiralle kannattaa hankkia oma reppu. Koira saa kantaa omat tavaransa ja silläkin on tehtävä. Tuikku kantoi ruokansa ja ketjunsa Seitsemisen reissulla. Itse suosittelisin Ruffwearin reppua, jota Tuikku lainasi kaveriltani. Itse olen hankkimassa Tuikulle tätä, toivottavasti ajaa yhtälailla asiansa.

Sääolosuhteista riippuen koiralle voi olla tarpeen lämpöpeitto makuualustaksi, ehkä tossut tassuja suojaamaan ja muutenkin vaatetusta. Ensiapupakkausta ei voi liioin painottaa, retkellä voi sattua ja tapahtua. Kyypakkaus ja hiilitabletti on hyvä ottaa mukaan sidetarpeiden lisäksi. Itselle kannattaa kaiken varalta ottaa särkylääkettä, eikä kertakäyttöinen kylmäpakkauskaan ole huono idea.



Entä omistajalle?

Mitäs tosiaan omistajalle mukaan. Päiväretkelle riittää reppu, pidemmälle retkelle rinkka. Mulla itsellä on päiväretkille pilkkireppu. Jokainen tietää, että säänmukainen vaatetus. Kannattaa varuiksi ottaa lämmintä mukaan ja kesälläkin ne villasukat, sillä keli saattaa yllättää. Tauolla hiki laskee ja tulee nopeasti kylmä, kävellessä voikin mennä vähemmissä pukeissa. Hyvät jalkineet ovat ihan ehdoton. Päiväretken voi kiskaista vielä lenkkareissa, kumisaappaissa, talvella kuomissa. Mutta jos tarkoitus on kävellä ihan oikeata matkaa vaihtelevassa maastossa, on syytä panostaa kenkiin. Itse tallaan retket Merrel Daria Mid vaelluskengillä. Voin suositella. Talvisin kenkinä toimivat lämpimät gore-texit. Jos retkeä varten hankkii kengät, kannattaa niillä kävellä jo jonkin aikaa välttääkseen rakot jaloissa.

Omistajan eväspuoli onkin pitkälti sitä, mitä itse haluaa syödä. Maastossa ruuan täytyy säilyä hyvin, olla kevyttä ja energiapitoista ja helppoa valmistaa. Retkieväät ovat yleensä melko edullisia ja kuivaruoka säilyy hyvin. Edellisellä retkellä itselläni oli kylmätavaroina mukana vain pikkupaketti voita ja siivujuustoa. Hyvin säilyivät päivän ja vaikka loppua kohden kesälämpötilassa sulivatkin hiukan, niin ei niin pienestä määrästä mene vatsakaan sekaisin. Oma ruokalistani retkillä on pitkälti tätä runkoa noudattava, naposteluun mulla on suklaarusinoita, joita popsin aina juomatauoilla.

Aamiainen
- pussipuuroa, yleensä kaurapuuro puolukalla tmv
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tee, kaakao tai kahvi

Lounas
- pussikeittoa, -pastaa tmv.
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata

Välipala
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata

Päivällinen/iltapala (usein yhdistyvät)
- pussikeittoa, -pastaa tmv.
- ruisleipää, meetvurstia, siivujuustoa ja voita
- tonnikalaa, suklaata
- käytännössä mätätään maha niin täyteen, että pystyy yön nukkumaan



Majoittuminen ja tauot?

Taukoja on hyvä pitää riittävän usein, aina ei toki tarvitse ruokaa valmistaa, mutta juoda ja haukata jotain pientä. Ainakin oudokseltaa rinkkaretkellä voi joutua heittämään rinkan useaankin otteeseen pois selästä. Näin kävi ainakin minulla... Myös sää voi yllättää ja joskus on parempi jäädä puiden suojaan odottamaan sateen rauhoittumista. Taukopaikoilla ja majoittuessa on hyvä huomioida muut. Vaikka moni pitääkin koirista, on syytä antaa reilusti tilaa muille ruuanlaittajille, kaikki eivät tahdo koiran karvoja eväisiinsä. Jos päätyy viemään koiransa sivummalle kiinni, on hyvä miettiä, pysyykö koira hiljaa. Tauotta louskuttava koira ja sille karjuva omistaja eivät ole taukopaikoille toivottuja vieraita.

Koira on hyvä kytkeä hiukan sivummalle tulisijasta, riittävän pitkään köyteen ja tukevaan pantaan. Tuikulla oli yön mittaisella reissulla kettinki, päiväretkillä riittää ihan liina. Tauoilla koirillekin voi antaa sapuskaa, jotta pysyvät hiljaa. Huomioi, että autiotupiin ei yleensä saa ottaa koiria. Näin ollen koira kannattaa mahdollisesti totuttaa telttaan, loueen tai nukkumaan makuupussissa. Tuikku nyt nukkuu tottuneesti ihan vaan maassa, mutta viileän sään reissuille meillä on hankintalistalla Tokmannilta lämpöpeitto. Tulisijojen yhteydessä voi olla suojia ja laavuja, joissa saattaa pystyä yöpymään. Joku ehkä muistaa, että me yövyimme puuliiterissä, kun muuta ei ollut, joten sellainenkin onnistuu.

Pääasia on, että koira on yöksi tukevasti kytketty ja pysyy lämpimänä. Oudokseltaa sisäkoirana ollut sesse saattaa syysiltana palella, etenkin jos on kastuttu. Toisaalta, kukaan ei halua märkää koiraa telttaan, joten säämiskä voi olla hyvä ottaa mukaan. Kokenut retkeilijäkoira erottaa jo itse tauot ja osaa rauhoittua tauon aikana. Tuikulla ensimmäisten retkien tauot olivat kauheaa kohnotusta ja sähläämistä, mutta nyt se vain makailee ja lepää. Ymmärtänyt tauon idean.



Minne mennään?

Kun on saatu teoriapohjaaa hiukan kuntoon, voidaan katsoa mihin mennään. Itse käytän paljon luontoon.fi retkikohdehakua. Syötän sinne haluamiani kriteerejä ja niiden perusteella katson sitten meille lähimpiä retkikohteita. Voinkin paljastaa, että tälle vuodelle on luvassa vielä yksi pidempi retki, sekä lyhyt päiväretki pennun kanssa. Tähän mennessä olemme katsastaneet Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistot. Olemme retkeilleet myös Kattilasaaressa, Pikku-Ahvenistolla ja Perämaassa. Ei siis tarvitse aina lähteä kansallispuistoon, kun pelkkä luonto riittää.

Mikäli unohdin jotain tai jäi askarruttamaan, niin kysykää. Teen jatko-osia myöhemmin. Toivottavasti pääsette näillä alkuun. Lisää retkeilypostauksia tulossa, saa toivoa aiheita, vaikka jo pari on suunnitteilla...

22 heinäkuuta 2015

Siitä tulee harrastuskoira



Painosanalla, TULEE. Pennun elämä on käsikirjoitettu onnelliseen loppuun asti jo ennen, kuin se edes syntyy. Ennen kuin sitä on pantu suunnitelmia enemmän edes alulle. Niinpä, säästetään tästä osoiosta vuodatus johonkin toiseen postaukseen. Mutta mennään niihin suunnitelmiin ja muistilappuihin, jotka tähän kokoan. Postaus käsittelee Vilkun kantilta asioita, tällä hetkellä kaikki koulutukseni painottuu siihen. Vaikkakin tämä kaikki on opittu kantapään kautta Tuikulta.

Laumavietti
Meidän arkemme toimii nykyisin tällä. Pyrin vahvistamaan tätä alusta asti Vilkulla. Itsestäänselvistä asioista ei tipu ruokaa tai leluja, vaan niistä saa huomiota. Huomioni on alusta asti ollut Vilkulle arvokkaampaa, kuin Tuikulle koskaan. Tuikulle olen joutunut vieläkin arvottamaan huomiotani, mutta nyt on alkanut sujua. Laumavietillä palkattaviin arkiasioihin kuuluvat mm.  odottaminen, luoksetulo, rauhoittuminen ja ylipäänsä sisällä oleminen minun säännöilläni. Minun asuntoni, minä määrään mitä ja miten tehdään, jos ei miellytä, niin voi ulkoilla tuossa pihassa yksin. Tuikulle tuo olisi toki palkinto, joten Tuikku hengaa sitten vessassa hetken aikaa yksin, jos se kohnottaa turhasta. Kun olen yksin, kumpikin saa tulla viereeni nukkumaan. Mutta vain jos minuun ei kosketa, ollaan hiljaa ja ei häiritä toista. Ja niinpä Vilkku nukkuukin usein lattialla, toistaiseksi. Meillä on takana yksi yö, kun Vilkku pystyi jättämään Tuikun rauhaan.

Saalisvietti
Pyh pah, ei pysty vielä käyttämään Vilkun kanssa. Vasta hitusen ollaan yhdessä leikkimistä harjoiteltu, mutta itselle vielä toistaiseksi vieraampi vietti. Tuikun kanssa leikkimistä myös harjoiteltu. Tuntuu vaikealta, koska ainakaan Tuikku ei edes halua leikkiä minun kanssani? Tosin, kaikki koirat eivät ole sen tyyppisiä, että leikkisivät ihmisen kanssa, kai. Vaatii harjoittelua minulta, emme ehkä ole löytäneet oikeaa tapaa, tai sitten tämä vietti ei vain Tuikun kanssa pelitä. Leikkimistä olen käyttänyt Tuikun kanssa lähinnä vireen nostossa, esim. vinkupallo tai riepu saavat tuon kikseihin. Ja sitten kun sen lelun ryöstää kesken hommien, niin tehdään töitä häntä tötteröllä. Vauhtisuorituksista ja isoista liikkeistä palkataan lelulla ja leikillä. Käytän tätä harvemmin, koska ikään kuin "raskas palkka". Ainakin Tuikku väsähtää harmittavan nopeasti.

Ruuanhankintavietti
Koulutuksen taso nousi ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun aloitin taskuruokinnan. Koulutuspäivät ovat juustolla höystettyjä nappulapäiviä, jolloin tehdään töitä tai ollaan ilman ruokaa, käh käh. No joo, mutta siis kun se päiväruoka on palkkana, niin ihan eri moodi tehdä hommia. Tämä ei kummankaan kanssa vaadi vahvistamista, ahmattimatteja koko lauma. Ruokapalkkaa käytän naksuttimen kanssa (muuten en osaa) ja sehän meinaa sitä, että uutta opetellaan tai hiotaan tarkkuutta. Vilkun kanssa siis erittäin paljon käytössä, kun rohkaistaan pentua ehdottelemaan eri toimintoja ja käyttämään päätään. Tuikunkin kanssa uuden opettelussa ja liikkeiden pikkutarkassa hionnassa. Harmi, ettei norsusta kovin pikkutarkkaa toimijaa saa.

Toivon että pääsen näillä muistiinpanoillani eteenpäin. Ja että syksyllä voin lukea näitä hymy huulessa, lisää oppineena.

20 heinäkuuta 2015

Mitä tehdä, jotta käsi menisi taskuun?



Tänään oli Vilkun ensimmäiset toko treenit tavoitteellisten pentujan ryhmässä. Meidän lisäksemme ryhmässä oli villakoiran pentu, sekä shelttivauva. En ole varma kummankaan iästä, hankala arvioida pienten koirien puolelta, kun omakin on vasta nelikuinen, mutta tuplaten isompi. Treeneissä oli tosi kivaa, koko tunti oli täynnä asiaa ja aika humahti nopeasti! Saatiin hyvää palautetta ja kotiläksyjä, nyt tiedän mitä ja miten opetella asioita kotona.

Harjoiteltavia

perusasento --> tehdään paikasta ihan sikakiva
kohdetyöskentely --> kosketusalustaan koskettaminen eri tassuilla, kehonhallintaa, omistajasta pois päin meneminen
tunnari ja nouto -->  tunnistuskapulan tunnistaminen, malta pysyä tässä

Halliin mennessä Vilkkua hieman jännitti, se pälyili ympärilleen ja murahti pari kertaa. Olihan kaikuva halli hiukan jännä. Sen jälkeen pentu rentoutui ja oli koko treenien ajan toimintakykyinen, eikä edes väsähtänyt. 



Tuikun kanssa treenattiin pitkästä aikaa rallytokoa. Pari lyhyttä seuruu pätkää ja naksuttimen kanssa eteentuloja. Tuikku hiffasikin tällä kertaa eteentulot nopeasti, miksi ihmeessä olen jättänyt naksuttimen johonkin kaapin perälle? Kun koira oli innostunut ja touhukkaimmillaan, otettiin pari pitoa ja vaihdeltiin tyyliä. Otettiin seuruuta patukan kanssa, sekä luoksaria. Ja ihan bileet onnistumisista ♥ Patukasta tehdään nyt uudelleen kiva juttu ja patukan kanssa puuhaillaan kaikkea hauskaa. Otteen pitäisi olla piakkoin varma ja koiraan täytyy saada liikettä. Kyllä tämä tästä, tällä viikkoa ei vepetreeneihin päästä, mutta ehkä huolehdimme kuivatreeneistä sitten.

17 heinäkuuta 2015

Meidän mussukat

Nelikuisten Vilkun ja Myyn leikkejä ♥