08 helmikuuta 2022

Koirieni toiminnallinen ruokailu

Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.

Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.

Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.


Tyhjien astioiden nuolemisella ei ole suurta ravitsemuksellista merkitystä, mutta meillä koirien päiväohjelmaan kuuluu astioiden ja mm. tyhjien voikääreiden nuoleminen. Viime vuonna havainnoin Savua ja se käytti astioiden nuolemiseen päivittäin miltei tunnin aikaa (Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021). Lasken tämänkin ruokavirikkeeksi, koska koirille tulee siitä kokemus että olisivat jotakin syöneet.

Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.

Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua. 

Lue myös: Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä 

Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.

Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.


Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.

Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.

Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.

Kysy, kerro, kommentoi. Sana vapaa 😊

07 helmikuuta 2022

OT-tokoryhmä Kramiella


Videolla joitakin klippejä eilisestä treenistä.

Sunnuntai iltana toteutuivat toiset tokon omatoimiryhmän treenit (en oikein osaa päättää miten tuo kirjoitetaan tai lyhennetään, mutta mennään näin), jotka pidettiin Kramiella Sastamalassa. Meitä oli treenaamassa paikalla kolme ja kokonaisuus meni kivasti. Puhuttiin tosin, että sujuvampaa olisi jos olisi vähintään neljä treenaajaa. Kaksi olisi treenaajan kanssa kentällä apparina ja vaikka kuvaajana, sillä välin neljäs ehtisi lämmitellä koiraansa. Nyt kolmistaan vuoron vaihdot kävivät vähän lennosta ja koiria lämppäiltiin vasta omalla vuorolla - ei sekään varsinaisesti huono asia ole.

Loimu oli vuorossa heti ensimmäisenä. Olin pakannut mukaan oman vadin ja tasapainotyynyn ja Loimu suuntasikin kiipeilemään niille samantien. Lennosta pyysin Loimua myös istumaan ja menemään makuulleen, sitten leikittiin ja taas tasapainoilemaan. Kohteet olivat Loimulle helppoja ja se keskittyi hyvin ympäristöstä huolimatta.

Siirryimme ikään kuin kentän puolelle, missä ei ollutkaan mitään tuttua. Ajatuksena oli ottaa pentuluoksari joka menikin juoksun osuudelta hyvin, mutta koiran valjaista kiinnipitäminen on ehkä vähän vanhanaikaista ja tarpeetonta. Loimu ei pidä kiinnipitämisestä ja vaikutti myös turhautuneelta, joten luoksareita täytyy harjoitella hiukan erilaisella aloituksella. Pikaratkaisuni on jättää Loimu syömään nameja maasta.

Leikkimisen jälkeen Loimu tutkikin uuden kentän perusteellisesti. Jos kutsuin sitä luo, se vain juoksi iloisesti ohitseni. Oikein hyvä oppitunti taas itselle; pennunkin kanssa pitää ottaa tila haltuun, ennen kuin aikoo harjoitella mitään muuta. Kun Loimu oli rallatellut tutkimassa paikkoja ja moikannut ihmiset, se palasi luokseni. Otettiin loppuun kontaktipelejä, eli aina kontaktista kehuin ja palkkasin Loimun,  sekä juoksin vähän karkuun. Tätä täytyy harjoitella Loimun kanssa kotonakin ja etenkin vieraissa paikoissa, jotta se hoksaa että kontaktilla minut saa aktivoitua.

Savu odotteli vuoroaan välillä vähän kevythäkissä vihellellen, kun kaikilla muilla oli hauskaa ennen sitä. Kun Savun vuoro koitti, yritin muistaa tehdä kaikkea kuten suunnittelin. Treenikaverikin heitti hyvän kysymykse: "Onko Savu valmis tekemään heti ruutua?". Ei varmasti olisi ollut, sillä oltiin käyty Kramiella vain kerran, joten ympäristö oli aika vieras. Menin Savun kanssa kehään kokeenomaisesti, mutta aloitettiin treenit kontaktipeleillä.

Savulle haistelu on ihan todella tärkeää ja olen yrittänyt sitä erinäisin keinoin kitkeä pois, siinä onnistumatta. Enää en yritä estää Savua haistelemasta, sillä vaikka se pitäisikin nenän irti lattiasta, ei haistelun tarve poistu minnekään. Parhaita treenituloksia olen saanut niin, että Savu saa rauhassa haistella sen mitä haistelee ja kun se on valmis, aloitetaan treenit. Helpon kuuloista, mutta on tässä itsellä vielä harjoittelemista; haluaisin helposti vähän hoputtaa koiraa, aivan kuten hoputan itseäni ja kaikkia muitakin.

Lattian haistelun ja tempputuokion jälkeen Savu vaikutti valmiilta ja aloitettiin ruututreenit. Ei olle hirveästi ehditty harjoitella vauhtilähtöjä perusasennosta, joten skipattiin perusasento kokonaan näissä treeneissä. Lähetin Savun ruutuun tempun kautta ensin niin että kosketusalusta oli ruudussa ja sen jälkeen ruudun takana. Ensimmäinen suoritus oli vähän laiska, mutta toinen ja kolmas omaan kriteeriin oikein täydelliset! Savu lähtee juoksemaan ruutuun tosi innoissaan ja pysähtyy käskyllä vaikka kosketusalusta olikin pari metriä ruudun takana. Välillä toki juoksutan sitä myös ruudun läpi lätkälle, mutta eilisissä treeneissä pitäydyin "juoksua max kolme pätkää" tavoitteessani. Savu ei ole mikään hupijuoksija, joten treeneissä sen vauhtiliikkeiden määrässä täytyy pitää joku järki ennen kuin laatu kärsii.

Ruututreenien onnistumiseen olin erittäin tyytyväinen ja jatkettiin treeniä liikkuroidulla seuraamisella. Tavoitteenani on saada liikkurin höpinöistä vihje Savun kontaktille ja varmuutta etenkin liikkeelle lähtöihin. Savun kontakti helposti tipahtaa tai se jää lähdössä askeleen jälkeen, eikä seuraaminen eteenpäin kävellessä siitä merkittävästi parane. Siispä olen palannut vahvistamaan ihan näitä peruspalikoita ja positiivisesti yllätyinkin eilisistä onnistumisista.

Jos jostakin oon tosi iloinen, niin omista oivalluksista Savun haistelun ja ihmisten haukkumisen suhteen! Hitsi etten ottanut asiakseni harjoitella näitä kuntoon jo vuosi sitten, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ohjaaja selvästi oppii ja kypsyy huomattavasti koiriaan hitaammin... Kuitenkin hyvin vähäisillä mutta huolellisilla harjoituksilla ero aiempaan on huomattava. Savu ei eilen häiriintynyt ihmisistä oikeastaan lainkaan. Se ei myöskään upputunut haistelemaan enää sen jälkeen, kun oli aluksi saanut haistella. Pitäydymme näissä rutiineissa, että Savu saa tutkia ympäristön ennen treeniä ja tarvittaessa bongailla ihmisetkin. Näin treenit ovat koirallekin kivat ja on mahdollista edetä halutuissa tokoliikkeissäkin.

Hyvä treeniseura on kyllä ihan a ja o, kiitos taas eilisistä hyvistä keskusteluista ja oivalluksien jakamisesta 💙

05 helmikuuta 2022

Retkihaaveita 2022

Ja kuinka ollakaan, sääolosuhteet muuttuivat sen verran villeiksi, että tämän päivän retki peruuntui. Ensin olisi pitänyt liukastella pari tuntia autolla ja sen jälkeen polulla jalkaisin, joten toistaiseksi Selkämeren kansallispuistoa käyntiä vähän lykätään. Toisaalta eilen onnistui sellainen hankinta, että itsenäinen arkiretkeily lasten kanssa helpottuu huomattavasti. Ystävällinen naapuri vinkkasi Tori kohteesta, ja meille kotiutui eilen Deuterin vanhinta mallia oleva lapsenkantorinkka. Nyt päästään helposti pienille retkille omalla väellä, kun Papu jaksaa jo kävelläkin ja Pipan saa eväiden kanssa kyytiin. Loimu onkin naapurin Deuterin todennut tauolla hyväksi nukkumapaikaksi.


Peruuntuneesta retkestä huolimatta on silti retkifiilis, joten kirjoittelen aiemmin instagramissa jakamani retkihaaveet tänne hiukan paremmin avattuina. Retkihaaveet otsikkona toimii paremmin kuin tavoitteet, sillä luonnossa liikkumisen pitäisi olla matalan kynnyksen lataavaa tekemistä, eikä pakonomaista suorittamista. Jokainen saa tietysti retkeillä miten itselleen parhaaksi kokee, mutta itse yritän opetella tuosta "pakko pakko pakko" meiningistä pois 😁

Retkihaaveet

Telttayö itikoiden herkkuna
Jos telttailee sulanmaan aikaan, niin itikoiden herkuksi siinä joutuu. Asiaa täytyy ennalta muistella aina hieman, jotta ei todellisuutta kohdatessa pety. Kenties tänä kesänä telttaillaan Loimun harjoitukseksi myös ihan pihassa. Vähintään Savun kanssa lähdetään kuitenkin pikkuisen kotipitäjää kauemmas telttailemaan. Toisaalta lähimaastossakin pihasta kävellen on kivoja telttamaastoja, joten ei ola mahdoton ajatus tehdä telttaretkeä ihan jalkaisin tästä.

Laavuyö pakkaskelissä
Tämä on mun suuri toiveeni kevättalvelle! Ei pelkästään se että saa nukkua ulkona, vaan saa nukkua yksin ja silloin on mahdollista nukkua eikä vain yrittää nukkua. Toki nukun ulkona hyvin muutenkin. Viikot menevät vinhaa vauhtia ja kohta on kevät, mutta ennen itikoita aion ehtiä lähilaavulle nukkumaan. Olisi ihanaa jos olisi vaikka tähtitaivat tai kuutamo, mutta minun tuurillani nautittaisiin varmaan vesisateesta.

Uusi kansallispuisto
En ole sitten toissavuoden käynyt yhdessäkään minulle uudessa kansallispuistossa. Olen pyöritellyt Teijoa ja Päijännettä kohteina. Vasta muutama viikko sitten tämän päivän retkeä suunnitellessa havahduin, että Selkämeren kansallispuiston mannerpolut ovat paljon lähempänä.

Kanoottiretki paikallisessa järvessä
Viime kesänä kävin Savun kanssa melomassa Karhepääskyn kanootilla. Tänä vuonna haluaisin melomaan ajan kanssa ja ehkä jonain vähemmän itikkaisena ajankohtana. Jos kanoottiretki nyt ei jostain syystä toteudu, niin aina voi lainata mummolasta SUP-laudat ja laskeutua tunnelmaan niillä.

Retki uuden retkiseuran kanssa
Kuka lähtee mukaan? 😅

Minivaellus 2-3 yötä ja vaikka 60km
Pari vuotta sitten olin maastossa miltei neljä päivää ja taitoimme kaverin kanssa 65km. Vielä en tiedä miten pitkälle reissulle pääsen tänä vuonna, mutta kyllä yksi reissu voisi olla kilometrien keräämistä. 

Lappi isolla ehkällä
Joka vuotinen ja varmaan puoli elämää kestävä. Lappiin lähtö vaatii muutakin resurssia kuin aikaa ja mielenkiintoa, enkä toisaalta välitä lähteä niin kauaksi tekemään lasten kanssa pieniä päiväretkiä jotka voin tehdä kotopuolessakin. Haaveilen viikon vaelluksesta erämaassa, mutta se nyt ei ole tälle vuodelle mitenkään realistinen haave. Kenties muilla menoilla käydessä pistäydytään jossakin Lapin retkikohteessa.


Nyt vain kalenteriin uusia retkiä suunnittelemaan, sekä varaamaan kaappiin varaeväät spontaania retkeä varten. Ovat tuollaiset varaeväät tulleet käyttöön, joten siksi pitää varata uudet. Jos retkikärpänen on puraissut, vilkaise ihmeessä Retkihaasteen 2022 lista joka motivoi ja innostaa kaikenlaisiin isoihin ja pieniin, arkisiin ja juhlallisiin retkiin.

Seikkailunhaluisia retkiä!

02 helmikuuta 2022

Toko muistiinpanot

Tammikuun viimeisen illan vietin Loimun kanssa Canisportin Tavoitteellisten pentujen irtotunnilla. Meitä koutsasi Riitta Kivimäki. Olin ajatellut kysyä vinkkiä perusasennon opettamiseen ja ideoita siihen saatiinkin. Tunnilla ei kyllä ihmeitä tehty sillä Loimu oli aivan into piukassa kaikesta uudesta ja sinkoili hihnan mitan verran joka suuntaan. Leikkiminen ja namit kyllä kelpasivat, mutta aktiivisuus minua kohtaan oli kaikelta kiireeltä hiukan vähäistä.

Saatiinkin vinkiksi harjoitella hallilla rauhallista olemista, sekä kotoa tuttuja tehtäviä. Tasapainotyyny onkin Loimulle jo tuttu juttu ja teimmekin Loimulle vähän kuin korokeradan. Oli vati, tasapainotyyny, ruokakuppeja ja muita erilaisia korokkeita. Palkitsin Loimun kaikesta aktiivisuudesta korokkeita kohtaan ja pääsin vahvistamaan alustalla pysymistäkin. Vinkiksi saatiin ottaa käyttöön vihje vapautuksellekin - Riittan mukaan vapautus on olennainen osa pysymistä, hyvä muistisääntö itselle 😁

Loimu on vilkas ja aktiivinen pentu, kuten toivoinkin. Sen kanssa on suotavaa vahvistaa kaikkea olemista pysymistä siinä, missä Savulta olen vahvistanut kaiken tekemistä ja liikkumista. Vaikka Loimu oppisikin paikallaan pönöttämisen vahvaksi tempuksi, ei sen vilkkaus ja sähäkkyys minnekään katoa. Keskittymistä ja sitoutumista harjoitellaan nyt ainakin näillä korokevinkeillä, näin olisi mahdollista saada ns. ehjä treeni ilman jatkuvaa sinkoilua kaikkialle.


Heti seuraavana aamuna, eli helmikuun ensimmäisenä päivänä suuntasimme takaisin hallille. Kalenterimerkinnöissäni on ollut viime aikoina kehityksen tarvetta, nyt menot eivät sentään olleet päällekkäiset vaikkakin yöunet jäivät aikataulutukseni jäljiltä vähän lyhyiksi. Napattiin hallille mukaan pikkusiskoni, jonka käsialaa tämän postauksen kuvat ovat - unohdin ohjeistaa zoomata ihan vain Loimuun mutta näillä mennään 😆

Savun kanssa treenattiin ruutua, sitä kun ei mahdu keittiössä tekemään eikä oikein ole tuolla lumihangessakaan kätevä. Aluksi laitoin targetin ruudun sisälle ja sen jälkeen pari metriä ruudun taakse. Treeni meni ihan yllättävän hyvin! Lähetin Savun vihjeellä targetille ja välillä annoin juosta ruudun läpi sinne asti, välillä pysäytin ruutuun. En tietääkseni ole treenannut pysäytystä erityisen järjestelmällisesti, mutta Savu on kyllä ihan superkivasti kuulolla! Tokikaan sitä ei voi vielä lähettää lelulle tai ruokakupille niin että se pysähtyisi kesken, mutta niitä aletaan harjoitella seuraavaksi.

Vauhti hiukan himmaantui vihje-erottelussa, mutta stoppi oli silti napakka. Aioin tehdä merkkiryhmän kiertoa ruudun jälkeen, mutta siitä ei tullutkaan mitään. Savu ei juokse juoksemisen ilosta, eikä se yksissä treeneissä juokse montaa kertaa ees taas sujuvasti. Niinpä meidän kierto oli aika haukkuva ja pelkkää ravaamista. Jäi kahteen yritykseen tällä erää. Täytyy seuraavat treenit suunnitella paremmin, niin että vauhtiliikkeitä olisi vain yksi ja muut liikkeet jotakin vähemmän kierroksia nostavaa.

Olen alunperin opettanut merkin kierron temppuja ja tehnytkin siinä kaikki aloittelijan mokat. Viime kesänä aloin korjata kiertoa niin että Savu suorittaisi sen haukkumatta ja mielellään ihan laukaten. Sittemmin tämän vuoden puolella olen tullut siihen tulokseen että harjoitellaan kierto kokonaan alusta ja vaihdetaan vihje. Vanha vihje on saanut niin paljon vahvistusta myös kaikesta ylimääräisestä touhusta, että uskon pääseväni helpommalla opettamalla koko tehtävän uudelleen. Uskoisin sen olevan myös Savulle selkeämpää.

Loppuun tein Savun kanssa pienen pätkän seuraamista. Saatiin onnistuneita lähtöjä ja pysähdyksiä. Savu on välillä ollut askeleen jäljessä lähdöissä joten yhden askeleen lähtöjä on hiottu aika paljon. Samoin pysähtyessä Savu on ollut jotenkin epävarma, eikä ole oma-alotteisesti istunut perusasentoon. Nyt sujuivat nämäkin. Tehtiin myös pari juoksuun lähtemistä ja vähän peruuttelua. Peruuttamisessa Savu aukeaa tosi paljon mutta korjaa kyllä kun käännyn poispäin. Sen verran seuraamisessa on vielä tekemistä tavoitteisiini nähden, ettei me ihan ensi viikolla olla kokeisiin menossa 😅

Sunnuntaina on taas tokon omatoimiryhmän treenit ja vähän varovasti olen suunnitellut tekeväni seuraamista liikkuroidusti. Ajatuksena on opettaa liikkurin höpinöistä vihje kontaktille ja sitä myötä kivalle seuraamiselle. Eli varsinaista kokeenomaista pätkää tuskin tehdään, sillä en usko sen tauon jälkeen sellaineen onnistuvat.


Loimun vuoron odottelun meni kohtuullisen hyvin. Se ei tosin viihtynyt häkissä, mutta hihnassa kyllä ja malttoi syödä rustoluutakin kaikessa rauhassa. Taukotreeniä on harjoiteltava kotona ahkerasti, sillä Loimulle on todella haastavaa odottaa vuoroaan jos Savun kanssa tehdään jotakin. En voikaan koiria vielä vähään aikaan treenata yksin samalla kertaa, sillä en tahdo rauhattoman odotuksen vahvistuvan liiaksi.

Omalla vuorollaan Loimu pinkoi ympäri hallia riemuissaan, tuli sentään kutsulla luokse. Loimu on ihan hullu leikkijä ja leikkisi varmasti hamaan tappiin asti. Kun se voittaa lelun, se ei karkaa sen kanssa vaan on alunpitäen juossut lelun kanssa syliini. Koska leikittäminen on minustakin kivaa, olisi todella houkuttelevaa riehuttaa Loimua vähän jatkuvasti. Tässä täytyy kuitenkin ottaa järki käteen ja pitää riehakas leikki kohtuullisissa rajoissa 😅

Rakentelin Loimulle taas korokeradan ja Loimu tarjosikin heti alustoille nousemista sekä niillä istumista. Vahvistin eri alustoille hakeutumista ja niillä pysymistä. Hienosti Loimu keskittyi tehtäväänsä, vaikka pikkuväki kiljui ja juoksi vierestä! Eli kun motivaatio on kohdillaan ja tehtävä hallussa, ei ympäristö häiritse liikaa.

Hiukan kerrattiin myös istumisen ja makaaamisen vihjeitä vieraassa ympäristössä. Loimu suorittikin ne kuin vanha tekijä. Hiukan liian pitkäksi treenisetti venähti (se on tuo 5min ihan maksimi mitä Loimu kerralla jaksaa) kun lopussa käsikosketuksesta ei tullutkaan enää mitään. Tässä sitä oppii itsekin malttia.

Maaliskuun lopulla Loimulla alkaa tokoeskari. Siihen asti nappaillaan irtotunteja ja treenataan itsenäisesti saaduilla ideoilla. Loimu kyllä oppii ja oivaltaa tosi nopeasti aina kun vahvistetiheys on kohdallaan. Maltin lisäksi tässä kehittyy taas oma tekniikka ja naksutinkäsikin.

30 tammikuuta 2022

Leikkirallia jäällä

Perjantaina lähdettiin treffaamaan kaveria ja koiraansa Tampereen jäille. Kotona lähtiessä paistoi aurinko, joten nappasin kamerankin mukaan. Perillä taivas oli kuitenkin melkoisen musta ja pilvet riippuivat raskaina järven päälle. Ajoittain kävi aikamoinen tuulikin, mutta meidän lenkin aikana ei sentään satanut mitään. Luvattua myrskyä oli kyllä ilmassa.

Loimu innostui (yllätys) uudesta koirakaverista samantien ja olisi halunnut samantien leikkiä. Loton leikkityyli olikin Loimulle sopiva kilpajuoksu, siten Loimu ei päässyt jatkuvasti napsimaan kaverin turkkia. Pentu päästikin jaloistaan niin paljon kuin pystyi ja on Loimu kyllä nopea! Vaan ei se nyt sentään ihan bordercollien perässä pysynyt, mutta yritys oli kyllä hyvä.

Savukin intoutui tuulessa juoksemaan ja leikkimään. Loppulenkistä kun Loimu alkoi jo väsähtää, Savu vasta lämpeni Lotolle ja kaksikko sai oikein hyvät leikit aikaiseksi. Savu on vähän hitaasti lämpiävä ja muutenkin leikkii vain harvojen koirien kanssa, mutta kun palikat osuvat kohdilleen se tykkää leikkiä.

Ehdittiin jäältä pois sopivasti ennen pimeää ja muita ulkoilijoita. Saatiin olla tunti ihan keskenämme, sen jälkeen jäälle alkoi lipua muita koiranulkoiluttajia. Harmillisesti meidän lähimmän järven jäällä on lunta niin tolkuttomasti, ettei siellä pääse kulkemaan. Täytynee käydä katselemassa muita lähempiä järviä, josko tuuli olisi piakkoin puhaltanut myrskyn mukana tulleet lumet pois.

28 tammikuuta 2022

Tammikuun treenikooste

 


Ja näin on loputtomalta tuntunut tammikuu aivan loppusuoralla, siistä on treenikoosteen aika. Alkujansa pohdin että mistä edes kirjottaisin, kun eihän me mitään treenattu. Toki puolitoista viikkoa menikin vähän masistellessa ja tekemättä mitään Loimun ripulin vuoksi, mutta ennen ja jälkeen sitä on kyllä treenattu varsin aktiivisesti.

Savun kanssa osallistuimme myös Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä koulutukseen, sen lisäksi käytiin Canisportilla tokovalkussa ja siihen perään vielä OT-tokoryhmän ensimmäiset treenit. Ennätettiin myös kahdesti rallytokon ratatreeneihin ja näiden lisäksi on käyty hallilla itsenäisesti sekä piiperretty keittiössä kaikkea mitä keittiössä voi treenata. Joten toimettomuus on täysin väärä sana tammikuutta kuvaamaan - myönnän kyllä että liikuttiin varmasti vähemmän kuin koskaan... Lenkkimotivaatio oli vähän hukassa, eikä taidettu kiertää kympin lenkki kuin kerran. Jokapäiväistä noin kolmen kilometrin kävelyä en laske liikunnaksi, jos joku nyt ajattelee että ei olla kotipihasta poistuttu lainkaan 😅 Mutta huomattavasti normaalia vähemmän on liikuttu syistä x, y ja z. Valoisat illat tekisivät paljon!


Tokoon keskityttiin etenkin tokovalkussa ruudun merkeissä. Omatoimisesti tein Savun kanssa hyppynoutoa, johon oon vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan super tyytyväinen! Perusasentoihin tuloja kapula suussa täytyy tehdä vielä erikseen, samoin perusasennossa kapulaan tarttumista ensimmäisenä. Liikkurointitreenit tokossa meni tosi kivasti ja selkeetä kehitystä on havaittavissa. 

Keittiössä ollaan treenattu etenkin asentoja ja niiden vaihtoa, kaukoja ja jääviä ajatellen. Harjoittelu on ollut hiukan tahmeaa kun en ole ihan satavarma vielä tekniikasta. Eniten oon keskittynyt vihje-erotteluun ja käsimerkkien häivyttämiseen. Tekniikkaakin on helpompi hioa, kun koira tietää paremmin mitä siltä pyydetään. Liikkeestä istumista alettiin harjoitella jo hallillakin, mielestäni ollaan päästy kivasti alkuun.

Rallytokoa tehtiin muutaman ratatreenin verran, sekä etenkin ihmishäiriö näkökulmasta. Savu on rallykokeissa karkaillut tai "melkein karannut", joten ollaan tehty meille hankalia liikkeitä ihmisten lähellä. Etenkin ohjaajan ympäri kiertäminen ja saksalainen täyskäännös ovat olleet niitä, mistä Savu singahtaa haukkumaan lähimmän ihmisen. Ja ai ettien että miten hyvä fiilis on, kun Savu tekee annetun tehtävän karkaamatta! 😍 Jatkamme parin minuutin tehotreenejä kauppojen parkkipaikoilla, sekä tietysti kimppatreeneissä. Muutoin rallytokoliikkeet jäivät vähän vähemmälle, ne kun ovat hallussa kohtalaisesti.

Vetotreenit jäivät tänä talvena tosi vähäisiksi, laskin että varsinaista vetoa tuli maksimissaan 10km 😂 No toki veto ei meidän päälaji olekaan, saati ainoa liikuntamuoto. Potkukelkka hajosi heti ensimmäisellä vetolenkillä, sitten tie suli, tuli hiekotus, oli super liukasta, loskaa, jäälle aurattu reitti jatkuvasti ummessa jne. Lisäksi pieni motivaatio- ja aikapula, kun yksin vetäminen on meillä vielä pelkkää harjoittelua eikä varsinaista vetämistä. Lapsetkin ovat taas isompia kuin vuosi sitten, eikä Savu jaksa vetää täyttä ahkiota. Pikkuväki ei vielä vuorottele kovin taitavasti, joten heidän kanssaan vedeltiin pätkiä vain pari kertaa. Vetohommiin laskee yhden jos toisenkin mielenkiinto sitä parkumista kuunnellessa 😆 Josko ensi talvena saa Loimunkin valjaisiin ja sitä myötä valjaiden kiinnityksen kelkkaan korkeammalle. Tämän hetkiset valjaat eivät ole ihan ykkösvalinta ahkion vetämiseen, mutta toki parempi kuin ei mitään ja meidän vähäiseen käyttöön ihan jees.

Käsittelytoimia treenattiin harjaamisen, kynsien leikkaamisen ja valjaiden pukemisen merkeissä. Savu ei näistä mistään vieläkään tykkää ja etenkin valjashommat tuntuu junnaavan kuin paikallaan. Vaan niin tuntui kynsitreenitkin junnaavan vaikka nyt yhtenä päivänä leikattiin treeneissä ensimmäinen kynsi 😍 Jatkamme siis harjoituksia, sillä omaehtoisen käsittelyn treenaaminen on vähentänyt Savun vastustelua merkittävästi myös niissä tilanteissa, kun turkki on pakko harjata tai kynnet leikata.


On ollut erittäin virkistävää vaihtelua aloittaa treenit ihan alusta pikkupennun kanssa. Vaan kyllä sitä tuntee samalla itsentä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun vanhasta tottumuksesta heittää koiranpennulle namin, joka ei saa sitä kiinni eikä osaa lähteä myöskään etsimään maahan pudonnutta namia. Ylipäänsä tuntui että ensimmäiset pari viikkoa Loimu yritti syödä pääasiassa vihkisormukseni eikä avokämmenellä olevia herkkuja 😂 Nyt meillä on jo aika kiva yhteinen sävel, enkä minäkään tunne itseäni enää niin kömpelöksi. Loimu on ihan hurjan nopea oppimaan ja potentiaalinen kaikkeen. Ollapa itse vielä taitavampi niin tuosta pennusta olisi varmasti vaikka mihin. On sitä jo jokunen kommentoinut, että erottuu kultakimpaleena monien muiden joukosta. Eli kelpaa aloittaa harrastusura tämän rakettiketun kanssa!

Palkkasignaalit otettiin harjoitteluun heti aluksi. Naksuttimen äänestä seuraa aina nami, samoi "jes" tarkoittaa ruokaa. Leluun hyökätään heti kun kuuluu "oke" ja syliin tullaan kun kädet ovat levällään ja lässytetään "vau" Loimu leikkii hyvin ja vaihtaa jo hienosti lelulta namille ja namilta lelulle. 

Istumista Loimu on tarjonnut alunpitäen tosi helposti, joten sitä aloin vahvistaa samantien. Loimu tuleekin kertomaan asioitaan ensisijaisesti istuen, paitsi jos se jo pursuaa riemua ja intoa niin hyppien. Mutta hienosti Loimu on tarjonnut istumista niin hallilla kuin klinikallakin! Istumiseen on myös liitetty jo vihje, jota nyt yleistetään eri ympäristöihin. Maahanmenoa alettiin harjoitella myös, mutta siihen ei ole vielä vihjettä.

Perustemppuna on myös harjoiteltu käsikosketusta jonka Loimu hoksasi nopeasti. Myös tasapainotyynyyn on ehditty muutaman viikon aikana tutustua.

Taukokäytöstä olemme harjoitelleet muutaman kerran ja ai että miten taitava pentu! Koska haluan tulevaisuudessa treenata kahta koiraa samalla hallikerralla, on rauhallinen taukoilu aivan välttämätön taito. Loimulla ei ole tähän minkäänlaisia luontaisia taipumuksia, sillä se kiljuu ja sinkoilee ympäriinsä kentän laidalla odotellessa. Kokeilin kerran ja totesin etten kokeile toiste, vaan nappaan hallille aina jonkun apulaisen pentuvahdiksi mukaan jos aion treenata Savuakin oikeasti 😁

Nyt Loimu osaa tarjota häkkiin menemistä ja siellä makaamista. Ollaan samaan yhteyteen harjoiteltu myös luopumista niin, että pidän nameja avokämmennellä syöttäen niitä samalla Loimulle. Vähän vanhempi variaatio luopumisesta on se, että nami on nyrkissä ja koira saa sen lakattuaan tavoittelemasta namia. Loimu on niin nopea ja temperamenttinen että sen kanssa mielelläni välttelen kaikkea turhaa turhaumaa ja tämä toisenlainen luopumistreeni onkin tuntunut oikein hyvältä. Loimu pystyy jo sekunnin pari malttamaan, tai jo hieman vetäytymään nähdessään namin ja tämän jälkeen se saa tietysti heti palkkion.

Käsittelytoimia olen tehnyt vähän laiskasti, pari kertaa on harjoiteltu valjaiden pukemista. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä, sillä Loimu on jo kertonut inhoavansa kaikkea kiinnipitämistä, pukemista ja tassujen tutkimista. Loimu onkin ensimmäinen koirani, jolle tajuan opettaa näitä toimia jo pentuna. Ei vasta sitten, kun minulla on aikuinen koira jota ei voi käsitellä ilman valtavaa rimpuilua. Raportoin videoin ja kommentein käsittelytreenien etenemistä tänne. Tavoitteena on siis hoitaa esim. valjaiden pukeminen ja kynsien leikkaaminen niin, ettei Loimu halua vastustella.

Ihan aikaan saava tammikuun pienestä kankeudesta huolimatta.

27 tammikuuta 2022

Rallytokon ratatreenit

© Piia Perttilahti

Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa Tamskilla. Muistiinpanojen mukaan ensikerran sitten marraskuun jälkeen. Tamskin halli ei ole ollut helpoin treenipaikkamme, vaan niin toko- kuin rallytokosuorituksetkin ovat rakoilleet siellä aika paljon. Kuitenkin eilisissä treeneissä oli jotenkin tosi hyvä flow aiempaan verrattuna, vaikka muutama haukahdus ja haistelu tulikin. Suunnittelimme Netan ja Miran kanssa jokainen oman miniradan, joka olikin tosi kiva idea Miralta.

Itse suunnittelemallani radalla oli pääasiassa käännöksiä, tarkalleen kyltit 34, 44, 67, 47, 6 ja 9. Toisella radalla tehtiin pysäyttäviä liikkeitä joissa kierrettiin koiran ympäri ja viimeiseksi jätetyllä radalla oli hyppy ja putki - varsinainen vauhtirata siis.

Oltiin Savun kanssa toisena treenivuorossa. Sössittiin heti ensimmäinen kyltti, ohjaajan ympäri kiertäminen. Savu tulikin oikealle puolelle perusasentoon, joko se ei ihan kuullut mitä pyysin tai olin epäselvä. Otettiin ympäri kiertäminen uudestaan ja jatkettiin koko minirata loppuun tosi kivassa kuplassa. Pieniä ohjaajan mokia joissa liikkeiden tekniikka koki särön, mutta muuten tosi kivasti. Savu ei karannut tai edes yrittänyt karata, vaikka aiemmin se on järjestäen käynyt haukkumassa videota ottavan Neta. Marraskuun ratatreeniin nähden ihan huima kehitys!

Pysäyttävällä radalla meinasin ensin itse kompastua. Viimeisellä kyltillä Savu pysähtyi perusasentoon vähän hitaasti ja haukahti kertaalleen jollekin ympäristössä. Maahan se meni pyydettäessä ja pysyi hiljaa ja paikallaan sen ajan kun kiersin koiran ympäri.

Viimeinen rata me tehtiin kahteen kertaan. Molemmat suoritukset menivät kyllä kivasti, mutta ensimmäisellä kierroksella Savu meni haistelemaan ja uusittiin pyöriminen. Toisella kierroksella juosten seuraaminen oli tosi kiva, mutta Savu hämmentyi sitten jotenkin putkesta. Pienin sählän jälkeen se juoksi putkeen ja loppurata meni oikein mallikkaasti.

Kiitos jälleen treeniseuralle, taas on toiveikas olo kokeiden suhteen😄