07 toukokuuta 2023

Huhtikuun treenikoosteet ja kisatreeni

Nykyään tuttuun tapaan aina kaikki myöhässä. Vaan yrittänyttä ei laiteta ja yks kooste sinne tänne jäljessä niin ihan sama. Huhtikuussa treenattiin keskenään ja siellä täällä muiden kanssa. Loimu vähän vähemmän, kun nuorikko aloitti toiset juoksunsa. 


Savun muistiinpanot

Paljon hyvänmielen treenejä, kun moni perusasia rullaa kivasti! Merkkiryhmän kierto lähti kulkemaan aiempaa sujuvammin. Ollaan kikkailtu vähän yhtä ja toista, kun Savun motivoiminen juoksemaan edestakaisin haukkumatta on ollut yllättävän hankala projekti. Nyt kuitenkin namikuppi merkin takana vaikuttaisi olevan hyvä vahviste etäisyyden kasvattamiseen.

Erikseen merkkiryhmän kiertoa harjoitellaan läheltä tarjoamisen kautta. Tarjoamalla tehtävä on Savulla tosi vahva parista metristä, eikä siinä ole ilmennyt ääntelyä. Luulen että ääntely on johtunut epävarmuudesta ja on Savu silloin tällöin lähtenytkin juoksemaan ihan mihin sattuun. Eiköhän tänä kesänä saada merkkiryhmän kierto hanskaan, kun pohjia siihen on kuitenkin aika kivasti.

Ohjatun noudon suuntia aloimme harjoitella myös. Tässä liikkeessä Savulla onkin jo osasia hallussa; odottaminen, liikkeestä seisominen ja kapulaan tarttuminen. Suuntia harjoitellaan ensisijaisesti namikupeilla ja erottelu tehtävissä Savu on parhaimmillaan. Yksittäisiä kertoja kokeilin lähettää Savun hakemaan kapulankin ja voi vitsi se oli innoissaan! Jotenkin tosi ihanaa, että kapulahommat on nykyään helppoja aiemman mahdottoman sijaan.

Kokeenomaisuuteen tarvitsee lisätä satunnaisuutta. Me käytettiin meidän kimppatreenivuoro kisatreeniin ja siitä onkin video tässä mukana kokonaisuudessaan. Savu sinällään osaa liikkeet, mutta palkan viiveen vai lisääntyessä sen suorittaminen oli epävarmaa. Ei ihme, Savu pettyi ja alkoi haistella ja haukkua. Jos jotain positiivista, niin haisteluista se palasi huomattavasti aiempaa nopeammin takaisin. Nyt otetaan kokeenomaiset treenit taas säännölliseksi ja vahvistetaan etenkin sosiaaliseen palkkaan vastaamista. Täytyy vähän valaa Savuun uskoa että se pärjää kyllä viisi minuuttia ilman ruokaa ja kissanruoka odottaa aina lopussa 😄

Rallytokon ratatreeneissä havahduttiin jotta niitä liikkeitäkin olisi hyvä harjoitella. Toimeen on ryhdytty ja vähän varovasti kokeitakin kiikaroitu. Aika näyttää.

 

Loimun treenikooste

Loimu se on mennyt ja yllättänyt toistamiseen halleilla muiden koirien kanssa! Vielä riittää duunia tavoitteisin pääsemisessä ja mutta edistyminen on ollut huimaa.

Ohjatun noudon alkeita alkoi opiskella Loimukin. Ollaan vaiheessa olemispysymisvalmentautuminen ja katseen lukitseminen oikeaan suuntaan.

Seuraaminen! Voi hyvänen aika miten hienosti Loimu seuraa yhtäkkiä. Vaikealta on tuntunut, mutta selvästi Rakettikettu on oivaltanut tässä monta juttua kuten jalkani liikkeeseen tarkan reagoinnin 😍 Jatketaan käännöskuurilla ja perusasento erottelulla - eli siis sitä jalkani seuraamista jotta pitääkö seistä vaiko istua.

Kosketusalustaan ollaan otettu etäisyyttä. Tutussa hallissa Loimu irtoaa sinne hyvin, vieraissa ei. Tehdään kosketusalustasta vähän selkeämpi tehtävä, vahvistetaan sinne juoksemista ja erikseen siellä pysymistä. Työkalumme ruutua ja kaikkea muuta sinkoilua varten valmistunee pikku hiljaa.

Canicross kimppatreenit jäivät harmillisesti välistä, kun Loimu on juoksuisena niin nuutunut. Itsekseen kuitenkin juostiin pari kertaa ja homma tuntuu Loimun kanssa yllättävän helpolta. Toki se nyt ei mitään suuntia tai ohituksia osaa, mutta juokseminen sujuu vallan hyvin.

01 toukokuuta 2023

Loimu ja toiset koirat




Ennakkotietona voin ilmoittaa, että hiukan vastaavia postauksia on tulossa lisää. Koska tykkään kirjoittaa, tekemistä riittää ja näitä on kiva sitten joskus vanhana fiilistellä. Ilman ylös kirjoittamista aika kultaa muistot ja sitten ei muista mitään. Otsikko olisi voinut olla myös jotain vireenhallinnasta, häiriöistä, haukkumisesta tmv. kuvaavampi, mutta päädyin toistaiseksi käymään aiheita läpi kategoriakohtaisesti. Siksi otsikko on tässä "Loimu ja toiset koirat" koskien treeniympäristöjä. 

Loimu on tätä kirjoittaessa noin 1,5 vuotias junnukoira. Me aloitettiin viime syksynä muiden kurssiemme perään tokovalkku ja tipahdinkin siellä nopeasti maanpinnalle taitojeni kanssa. Loimu kilahti muista koirista ihan totaalisesti. Se vain haukkui taukoamatta, kiskoi hihnassa, eikä kyennyt olemaan. En oikein saanut siihen mitään kontaktia, eikä se syönyt tai leikkinyt. Oli Loimu hallilla vähän vallaton ja villi pienempänäkin, mutta myöhempään jäänyt voimakas reaktio toisiin koiriin tuli minulle vähän yllätyksenä. Jos lukija haluaa, niin tähän pohjalle voi lukaista postauksen Loimun tokovalkku ja mitä opimme 2/2023.  Tämä teksti on aiemmasta poiketen vähän laajempi yhteenveto ajatuksistani aiheen suhteen sekä treeneistä aiheeseen liittyen.

Tavoitteeni on, että Loimu voi joskus treenata ja kilpailla ihan irti muiden koirien läsnäollessa. Lähtötilanne on melkolailla tuo yllä kuvattu; Loimun ei tarvinnut kuin kuulla toinen koira ja se kiehui.

Vaikka itseäni aluksi vähän turhautti mahdottomalta vaikuttavan tehtävän edessä, niin toisaalta haasteet motivoivat minua 😁 Ei kuitenkaan ollut huolta vaikka siitä, että Loimu olisi kipeä tai muuta kurjaa. Se vain on impulsiivinen ja kiihkeä koira, joka vaatii keskittymistäni 110%. Toki kiihkeä ja impulsiivinen ovat adjektiiveja ja tässä yhteydessä subjektiivinen kokemukseni; jos Loimu olisi ensimmäinen koirani kuvailisin sitä varmasti huomattavasti kamalampana kuin mitä se todellisuudessa on. Pitävämpää dataa Loimun persoonallisuudesta saadaan loppuvuonna, kun vien Loimun SmartDog testiin. Sitä ennen käytän kyllä arkikielessä termejä kiihkeä, vilkas, impulsiivinen, kuvaamaan Loimun olemista ja tekemistä treeniympäristöissä. 

Me ollaan saatu Loimun kanssa paljon apua meidän kouluttajilta. Vaikka oonkin ostanut aina nimenomaan harrastuskursseja, niin Canisportin ammattilaiset on kohdanneet kiihkeän koiran ja lumiukon tavoin pihalla olevan omistajan joka kerta kokonaisina. Tarkoitan, ettei meidän suhteen olla keskitytty pelkästään tokon perusasentoon ja toivottamalla tsemppiä muuhun rämpimiseen. Vaan me ollaan saatu juuri täsmäisku ohjeita, mitä kaikkea harjoitella Loimun kanssa sitä silmällä pitäen, että sillä joskus on tarvittavat pohjataidot tehdä nimellisiä harrastuslajejakin julkisilla paikoilla. Toki kukaan ei kouluta koiraa puolestani, vaan työ jää itse tehtäväksi, mutta kyllä kaikki ohjeet hankalienkin juttujen harjoitteluun koiralähtöisesti ja positiivisesti vahvistaen on olleet kullan arvoisia. 

Ensimmäinen juttu, jota aloimme harjoitella toisiin koiriin liittyen, oli Youtube videoiden kuunteleminen kotona. Aloitusaste oli niin hiljainen ääni, että sitä tuskin itse kuulin. Soitin Youtubesta omia, kavereiden ja tuntemattomien treenivideoita; ohjaajien puhetta, koiran haukuntaa, kehumista, hallissa ovien kolina ja kaikuminen, erilaiset treeniympäristössä tyypilliset äänet. Harjoitus tapahtui aina samoihin aikoihin, aamupalani yhteydessä ja tietokone oli ruokailuhuoneen pöydällä. Loimu oleskeli yleensä olohuoneessa, kun napsautin videon pyörimään.

Pidin mittarina sopivalle äänelle sitä, kun Loimu pystyi syömään. Ensimmäisellä kerralla äänet olivat liian lujalla ja silloin Loimu säntäsi tietokoneen luo karvat pystyssä muristen. Se kai olin ihan varma että meille oli kotiin yhtäkkiä saapunut tuntematon koira haukkumaan 😅 Laskinkin sitten rimaa reilusti, vaihdoin videota ja laitoin äänet pienemmälle. Jos harjoitus oli Loimulle liian hankala ja se haukkui tai murisi, keskeytin videon toistamisen. Liian vaikea harjoitus ei vie koiraa eteenpäin, eikä kenelläkään ole kivaa.

Kahden viikon aikana sain nostettua volyymin kohtalaiselle, että kuulin videot vieressä ollessa itsekin. Samana ajankohtana Loimun reaktio hallissa toisten koirien ääniin oli paljon lievempi. Harjoiteltiin koirien äänten kuuntelemista kaiuttimista myös hallilla. Harjoittelu oli koko ajan Loimun kontrollissa; jos se reagoi, ääni loppui. Kun Loimu ei reagoinut, häiriöääni (pahin oli koiran haukkuminen tai muriseminen) oli sopivan helppo ja kehuin tästä Loimua. Kaiuttimen kanssa pystyi pelaamaan myös LAT-peliä, eli kun Loimu käänsi korvaansa (no yleensä koko päänsä kun on niin nopea) palkitsin sen siitä. Loimu saa reagoida ympäristöstä tekemiinsä havaintoihin, siihenhän useimmat rodut on jalostettukin. Haluan kuitenkin reagoinnin olevan jokseenkin kohtuullista ja koiran hallitsevan olotilansa niin ettei "kukaan sekoa".

Control Unleashed koulutuksessa kävimme viime vuonna ja etenkin 1-2-3 kontaktipeliä olemme hyödyntäneet useissa tilanteissa. Loimulle liike on lääke ihan kaikkeen ja vaikka se ei muuten olisi kiinnostunut nameistaan joissain tilanteissa, kontaktipelillä se saattaa vaikka syödäkin. Kuivanappulaa Loimulla on turha käyttää palkkiona, yleensä kypsennän sisäelimiä tai lihaa.

Tänä keväisenä päivänä tilanne äänten suhteen on se, että voin aivan huoletta laittaa volat kaakkoon ja katsella sellaisia koiravideoita kuin sattuu huvittamaan. Pienten pentujen vinkuminen tai todella kova pitkäkestoinen haukkuääni saavat Loimun saapumaan viereeni istumaan, mistä ääni kuuluu. Mutta muihin ääniin se ei reagoi välttämättä lainkaan. Enpä olisi silloin aloittaessa uskonut, että edistyminen on lopulta aika nopeaa. Ja näköjään myös pysyvää.

Videoiden kuuntelun sijaan Loimu harjoittelee nyt luopumaan näköhäiröistä, eli toisista koirista livenä. Hallissa se ei enää juurikaan reagoi toisiin koiriin, jos käytössä on sermit eli näköesteet. Palkitsen Loimua tosin rutiininomaisesti siitä, kun se kuulee toisten koirien ääniä. Varmaan se joihinkin ääniin suhtautuisi rauhallisesti ilman kehumistakin, mutta itsellä menee taas tovi oppia varmistelusta pois 😁 Toisaalta, toki sitä mielellään vahvistaa sitä mikä jo on hyvää.

Uskon että ulkokaudella saamme toiset koirat hanskaan muutenkin, kun tilaa on riittävästi. Meille ihmisille on joskus vaikea ymmärtää, ettei kymmenen metriä ilman näkösuojaa ole välttämättä mikään etäisyys koiralle. Etäisyys harjoittelun aloittamiseen voi olla vaikka sata metriä, jotta koira voi kokea olonsa riittävän turvalliseksi muista koirista huolimatta. 

Voisikin simppelisti yksinkertaistaa, että onnistuneen harjoituksen peruspilareita ovat riittävä etäisyys häiriöön, riittävä vahvistetiheys ja riittävän laadukas vahviste, jotta koira haluaa jatkaa harjoitusta. 

Olemme muutamia kertoja treenanneet eri halleissa muiden koirien kanssa. Loimu on kyllä kiihtyneempi toisen koiran läsnäollessa, mutta ei kytkettynä alun ihmetyksen jälkeen pyri toisen koiran luo. Sen sijaan se saattaa haukkua minulle (yleensä ollaan oltu liian lähellä tmv) tai näykkäistä herkemmin jos palkkiossa kestää sen mielestä liian kauan. On ollut kuitenkin tosi kiva huomata, että vaikka toinen koira kiinnostaakin Loimua, se pystyy valitsemaan kosketusalusta tehtävän ja syömään nuuskumatolta. 

Koirahäiriössä Loimun peliksi onkin alkanut vakiintua sarja taukomatto - koroke - nuuskumatto ja repeat. Korokkeita siirtelemällä ollaan voitu suorittaa yksi tehtävä tarpeen mukaan lähempänä tai kauempana toisesta koirasta. Taukomaton olen yleensä asettanut sermin taa niin, että Loimun on mahdollista olla hetki näkemättä toista koiraa. Upotin tähän yhden videon eräästä treenikerrasta huhtikuun alusta. Video katkesi vähän kesken, mutta siinä näkyy onnistumisia ja kehityskohteita. Hyvin huomaa myös että kun poistun omalta mukavuusalueelta, teen amatöörimokia ja esim. ihan turhan monta toistoa kutakin tehtävää ilman tolkkua.


Kesän tullen Loimukin pääsee vähän vilkkaammille treenikentille mukaan. Uskon että jatkossakin kontaktipelit tulevat olemaan kovassa käytössä muiden koirien osuessa näköpiiriin. Olen myös melko varma, että järjestelmällisellä harjoittelulla koirahäiriöt on kesän aikana taputeltu pakettiin. Siis siten, että muut koirat kentillä ja parkkipaikoilla alkavat olla Loimulle päivänselvä rutiini, eikä se tarvitse siitä välittää. Eiköhän Loimukin oivalla, että se saa tyydyttää kyllä sosiaaliset leikkitarpeensa muualla, kuin tokokentillä 😊

Kenttätreeneihin Loimu ei ole vielä juoksuiltaan päässyt, joten niistä ei ole raportoitavaa. Viime kesänä se oli vielä niin pentu, ettei ollut aivan nykyiseen tapaan kiinnostunut kaukana menevistä koirista. Tälle kesälle on kuitenkin tehty hiukan treenisuunnitelmaa, jonka jaan nyt tähän mukaan. Katsotaan tilannetta sitten loppukesästä, mitä tehtiin ja kuinka sujui.

Loimun kesätreenit koirahäiriössä

- Hengailuharjoituksia taukomatolla; palkkioksi liike nuuskumatolle - sopiva etäisyys muista koirista
- LAT muiden koirien läsnäolessa
- Helpot temput ja koroketehtävät sopivalla etäisyydellä muista
- Vilkkaiden koirien treenatessa Loimulle mahdollisuus näkösuojaan /tai megapitkä etäisyys 😁
- Jos treeni osoittautuu jostain syystä liian vaikeaksi, niin aikalisä. Ei vaadita koiralta kohtuuttomia eikä hermoilla.
- Huolehditaan että Loimun vireystaso yleisesti treeneihin tultaessa olisi optimaalinen; ei viikon virrankerrytystä ennen treenejä, mutta ei myöskään ylirasitusta

Siinäpä suorat kopiot treenipäivyristä. Alustavasti olen kaavaillut jonkinlaista koirahäiriötä viikottaiseksi, toki suhteutettuna muuhun viikon ohjelmaan. Saatiin myös peruutuspaikka toko/rallytokoleirille. Siellä saadaan tehokas muutaman päivän kuuri toisia koiria Loimulle ja varmasti aika kattava tilannekatsaus missä vaiheessa meidän taidot on.

Arjessa emme juurikaan törmäile muihin koiriin, joten ei ole mikään ongelma että Loimu reagoi toisiin koiriin. Oikeastaan kotopuolessa Loimu ei ole ohittanut toista koirakkoa kertaakaan. Kun aikanaan muutin maalle sen aikaisen koiran vuoksi, on minusta ollut luontevaa valikoida lenkkireitit niin, että saadaan liikkua keskenämme nykyäänkin.

Sen sijaan jos haluaisimme kulkea muualla kuin metsässä, Loimun pitäisi pystyä kävelemään turvallisesti maantien varressa. Toistaiseksi en pidä sitä lainkaan realistisena tavoitteena (ja siis miksi haluaisin kävellä muualla kuin metsässä 😂), mutta olemme turvallisuussyistä harjoitelleet autojen bongailua ja malttamista niiden lähellä. Tai lähellä ja lähellä. Emme me tiellä voi pällistellä, vaan pellolla riittävän kaukana tiestä. Tästä aiheesta kuitenkin lisää seuraavassa tekstissä.

25 huhtikuuta 2023

Tokotunnelmia ja ratatreenit

Menneinä viikkoina on ehditty käydä valkussa, kaverin kanssa tokoilemassa ja startattu tämän vuoden rallytoko ratatreenitkin. Loimu jäi treenatessa (ja jää) vähän vähemmälle, sillä sen juoksut alkoivat. Juoksuinen Loimu on vähän nuutunut ja innokas merkkailemaan, joten en näe pientä halli/kenttätaukoa haitallisena. Tosin opastettujen canicross kimppatreenien väliin jääminen vähän harmitti, mutta en usko että Loimu olisi siellä pystynyt hormooniensa kanssa keskittymään juoksemaan. Otetaan sen kanssa nyt vähän chillimmin muutama viikko.

© Nonnu Jukkala

Junnukoirien treenit Kramiella

Heti huhtikuun alussa kävimme toistamiseen Kramiella Tiian ja Voiton kanssa. Loimua vähän kiinnostavat ja haukututtavat toiset koirat, joten treeniseuran löytyminen tämän harjoitteluun on tullut tosi tarpeeseen. Siis ettei kukaan kohtuuttomasti säikähdä tai hermostu siitä, että Loimu raportoi ääneen.

Tällä kertaa viritin järkkärin kuvaamaan treeniä, jotta voin itsekin videolta havainnoida, mihin Loimu tarkalleen reagoi. Järkkärin videon siirtämisessä oli vähän ongelmia ja lopulta sain videosta talteen vain osan. Mitään merkittävää nyt ei kuitenkaan hävinnyt, eikä tuo video ole mikään esitelmä "tätä me osataan" vaan ihan havainnointia varten.

Loimulle vaikeinta on jos se osuu katsekontaktiin toisen koiran kanssa, mutta kyllä sillä kiehahti yli koirakaverin leikitkin 😂 Paljon on kuitenkin tultu eteenpäin; Loimu ei saa enää haukkukohtauktia, eikä se reagoi jokaiseen merkkiin toisen koiran olemassa olosta. Kesää kohti mennessä saadaan toivon mukaan koirahäiriötreeneistä säännöllinen rutiini ja ehkä jo syksyllä tällaiset haasteet ovat ainakin osin historiaa.

Siinä mielessä ongelma on harmiton, että Loimu on kiinnostunut toisista koirista ystävällisyyttään ja uteliaisuuttaan. Useimmista koirista Loimu tykkää, vaikka leikkiä ei lopulta syntyisikään. Sinänsä ei ole siis erityisen vaarallista, että se on kiinnostunut ja kiihtynyt muista koirista. Jatkamme harjoituksia.

Iltatokoilut Ylökkillä

Käytiin pitkästä aikaa kaverin siivellä Ylökkillä treenaamassa. Ei erityistä kerrottavaa. Loimua vei nenä, matolla oli vähän nameja. Se oli jotenkin kertakaikkisen pihalla, eikä me saatu aikaiseksi kuin pari perusasentoa ja vähän leikkejä. Silloin kun on liian vaikeaa eikä tunnetila ole optimi, en koe järkevästi lähteä harjoittelemaan uutta tai hiomaan mitään keskeneräistä. Yksi projekti on kyllä tuo maassa olevista nameista luopuminen. Pelkät hajun on jotenkin helpompi, niitä ei voi kesken kaiken syödä 😅

Video Loimun treenistä onkin lähinnä viihdearvollinen, muistoksi. Ei se aina kaikki mene niin kuin ajattelisi. Ehkä turhauttavinta on tuo, kun olen sataprosenttisen varma että lelu on palkitseva, niin Loimu singahtaakin touhuamaan ihan muuta. Tämä on erinomainen esimerkki siitä, että koira määrittelee itse sen, mikä on palkitsevaa ja mitä voi käyttää vahvisteena. Vaatii kyllä itseltäni vielä pelisilmän kehittymistä, milloin mikäkin meidän palkkarepertuaarissa olisi varmin vahviste. No, emme lannistu yksistä treeneistä ja oli tuossa hyviäkin hetkiä. Vuosien takaiseen verrattuna oma maltti on kehittynyt koirantahtiseksi; jos koiralla on syystä tai toisesta tarve haistella, niin ei siinä oikein ihmisen itkupotkuraivarit auta. Mikä koira sitä haluaisi kiukkuisen ohjaajan luo palatakaan? 

© Nonnu Jukkala © Nonnu Jukkala © Onnu Jukkala © Nonnu Jukkala

 

Savulle Ylökkin halli on tutumpi, onhan se siellä tokoillut nuoruutensa. Oikeastaan Ylökkin piha on ainoa piha, jossa Savu karkaa minulta autosta. Savu ei karkaa autosta ikinä, ei ikinä. Olen unohtanut siltä luukun auki jopa raviradan vieressä, puoleksi tunniksi. Sen saattaa jättää odottamaan autoon luukku auki missä vain, paitsi hallin pihassa. Savulla oli jälleen kova kiire sisälle ja siinä oli aivan sellaista nuoren pojan virtaa kun alettiin treenaamaan.

Savun kanssa treenattiin seuraamista ja jälkiviisaana on aina hyvä todeta että liian pitkä pätkä. Ajatuksena oli tehdä myös jääviä, mutta epähuomiossa astuin Savun tassun päälle. Savu sitten ansaitusti vähän räksytti ja karkasi takapalkalle purkamaan tilannetta. 

Liikkeestä seisominen sujui nyt melko kivasti! Toki Savulla tuli muutama ylimääräinen askel jonka videolta huomasin, mutta kuitenkin. Se pysyy paikallaan kun kävelen sen ohi ees taas ja tähän ollaankin pyritty. Iltatreenit ei olleet mikään onnistumisien multihuipentuma, mutta kevyet hyvänmielen höntsyt sentään. Asenne ratkaisee.

© Nonnu Jukkana © Nonnu Jukkala © Nonnu Jukkala © Nonnu Jukkala

Nuorten koirien tokovalkku Canisport

Napattiin Loimun kanssa irtovuoro Canisportille nuorten koirien tokovalkkuun ja olipahan kivaa! Saatiin hyvät täsmäiskuvinkit ohjatun noudon suuntien harjoitteluun, sekä seuraamiseen. Ohjatun suuntia en ole koskaan opettanut millekään koiralle, joten kyllä oli kömpelöä sähläämistä. Vaan sain ideasta kiinni ja päästään tätä jatkamaan Loimun kanssa yhdessä. Loimuhan tajusi ruokakupille juoksemisen ja oikean suunnan tuosta vaan. Minun on tarkoitus opettaa se lukitsemaan suunta vihjeestä ja juoksemaan siihen suuntaan vasta vihjeestä. Työtä siis riittää, koska Loimu ei vielä kykene odottamaan edes sitä hetkeä että veisin sen namikupin kohteeseen.

Seuraamisen kanssa mulla on ollut tosi epävarma olo. Loimu kun on aika pieni ja vähän sähikäinen, niin ollaan vähän haparoiden harjoiteltu ja toivottu parasta. No turhaa ei treeni ole ollut, Loimu seuraa jalkani liikettä aivan yllättävän tarkasti. Saatiin kouluttajalta jälleen hyvät ohjeet kuinka jatkaa harjoituksia. Saatiin myös tosi kiva palaute; Loimu oli koko treenin ajan kanssani, vaikka hallissa oli sermin takana toinen koira 💛 Palkitsevaa, kun harjoittelu alkaa tuottaa tulosta.


Tokotreenit Koirakeskus Hau

Ollaan alettu käydä ystävän kanssa edes kuukausittain treenaamassa oikein ajan kanssa ja kyllä teki taas terää. Loimu oli paljon paremmin kuulolla ja hanskassa kuin edelliskerralla, vaikka en nyt vielä voi väittää sen olleen aivan täysin kanssani 😂 Oli kuitenkin oikein hyvänmielen treenit ja paljon treenikuvia muistoksi, mikä olikin osatoive treenaamaan mennessä.

Loimu yllätti seuraamisellaan. Voi sentäs! Mentiin useamman askeleen suoraa ja liikkeelle lähdötkin tuntui varmalta. Seuraaminen tuntui ylipäänsä hyvältä, tykkään Loimun asenteesta ja askelluksesta. Oli tosi kiva saada nämä onnistumiset sekä kuviin että videolle. Kelpaa jatkaa!

Muina yleisinä harjoitteina tehtiin vähän kosketusalustaa ja kontaktipelejä. Loimu pysyy aina paremmin mukana, kun harjoituksissa on liikettä, tai kun se ylipäänsä tietää mitä sen pitää tehdä. Rakettikettu harvoin jää pyörittelemään tassujaan tyhjän panttina. Loimun tuntien, jos se yhtäkkiä olisi treeneissä passiivinen, epäilisin sen olevan kipeä.

Noutotreenit ovat olleen Loimun kanssa vähän vähäisiä. Se voi hakea kapulan tai sitten ei. Se saattaa pitää kapulaa aivan stabiilisti tai sitten se voi jyrsiä kapulan sahajauhoksi. Loimu voi tehdä suunnilleen ihan mitä vain 😂

Vauhtinoudot lähtivät kuitenkin rullaamaan kivasti, kun käytiin Loimun kanssa ensin katsomassa sekin pääty hallista, jonne aioin kapulan heittää. Luokseni juostessa Loimu tiputtaa kapulan toisinaan vähän aiemmin kuin olisi tarpeen, mutta en ole tästä nillittänyt. Harjoitellaan kapulan kanssa ohjaajan lähellä olemista erikseen. Epäilen että Loimulla on luoksetullessa kiire nameille 😁

Varsinainen läpimurto treeneissä oli koirakaverin kanssa kuvan ottamisen harjoittelu ilman, että edes otettiin kuvaa. Näin sen pitäisi mennä jokaisella! Meillä oli junnukoirille omat targetit sopivan etäisyyden päässä toisistaan. Loimu harjoitteli targetille menemistä, siinä istumista, paikallaan oloa kun peruutin ja menin kyykkyyn. Tämä oli tosi hyvä harjoitus toisen koiran kanssa samaan aikaan, etenkin kun koiria vapautettiin palkoille eri aikaan. Näinhän voi kaverikuvassakin käydä, että joku lähtee rivistä ennen muita.

Loimulla oli tosi hyvä fiilis koko harjoituksen ajan ja tehtävässä eteneminen oli kummallekin koiralle sopivan helppoa. Huolellisella harjoitelulla nuorikot istuvat joskus rinnakkain kuin ammattilaiset konsanaan! 😍

Savun kanssa tokoilu onkin Loimuun verrattuna sellainen aivojen lepotauko 😂 No ei ihan, mutta oon oikeasti suoraan Loimun jäljiltä niin aivot loppu että Savun kanssa en jaksa itseäni turhanpäiten rasittaa. Ja onhan sen kanssa jo perusteet hanskassa, joten treenit ovat sen suhteen leppoisampia.

Savun seuraamiset ei nyt näihin treeneihin olleet edenneet ihan kauheasti, mutta ruutu on tosi kiva! Hartaan aivotyöskentelyn ja sääteliäiden käytännön treenien jälkeen Savu bongaa ruudun ja juoksee sinne haukkumatta. Koko liike oli varsin tyylipuhdas ja voi ettien että tykkään lopputuloksesta!



Tokovalkku Canisport

Tokovalkkuun menin pelkän Savun kanssa, kun Loimun juoksut ehtivät alkaa. Savukin oli paikalla oikein kauniina, sillä olin ehtinyt esiparturoida sen kesätukkaa saksilla. Onneksi Canisportille ammattilaisten oppiin on kaikki tervetulleita 😂

Aloitettiin vuoromme samantien kiertämisellä, kun ei ole ottanut sujuakseen sitten millään. Siis Savu osaa kiertää kohteita, mutta ei koekelpoisesti. Koska kouluttaja tuntee Savun pentuajoilta asti, saatiin taas vallan toimivat täsmäiskuvinkit tuosta vain. Laitettiin merkkiryhmän taakse namit ja kun Savu bongasi merkin se sai vihjeestä lähteä juoksemaan. Kun se söi namit, se sai juosta takaisin luokseni suoraan nameille. Kauhean kömpelöä selittää kirjoittaen, mutta muistiinpanoteksteissä kaiketi riittää että itse ymmärrän 😆

Matkaan tehtäisiin nyt tällaisella namiloopilla varmuutta, sillä kulutukseltaan säästeliäs Savu ei turhaan juokse. Merkkiryhmän kiertoon erikseen varmuutta sitten lähempänä ja tarjoamisen kautta. Matkan kanssa ongelmia on tullut kaiketi siksi, ettei Savu ole aina ollut ihan varma, mitä sen piti tehdä. Ja niin sen juoksemiseen on yhdistynyt haukkuminen ja matkan keskeyttäminen.

Liikkeestä istumiseen otetaan käyttöön koroke. Savulle pelkkä "istu" sanana, ei tarkoita mitään ilman käsiapua. En tiedä itkisikö vaiko nauraisiko 😂 Mutta "istu" käsiavun kanssa on yleisvihje kuvissa tai odotuksissa. Perusasentoon se istuu kun seison tokoseipäänä ja kaukoissa istumisen vihje on "sit", toki sekin käsiavulla mutta tekniikka on eri. Luokse tullessa Savu menee maahan, jos käteni osoittavat alas, riippumatta mitä sanon. Alustalla istuminen on kuitenkin yksi temppu, jota Savu osaa tarjotakin, joten päästään sillä alkuun. Hyvä se on vähän herrasmiehen kaavaa rikkoakin, että joskus tosiaan on istuttava eikä aina maattava.

Savun kanssa keksittiin aloittaa nyt myös ohjatun suunnat. Vaikka meillä toistaiseksi on koetaukoa, niin ei sitä koskaan tiedä vaikka joskus voittajaluokkaan mentäisiin. Savu oivalsi kuppitreenin hienosti ja sillä oli kovasti kiva fiilis koko treenien ajan päällä. Kuka ei tykkäisi juosta treenin varjolla jatkuvasti namikupeille 😂  Spontaanisti kokeiltiin loppuun viedä riviin kapula ja lähetin Savun hakemaan sen. Haki, nosti, nouti ja toi hienosti luo! Palkan jälkeen Savu nosti kapulan vielä uudestaankin. Ihan hitsin kivalta tuntui itsestä! Kapulan pito kaikki oli joskus niin toivottomalta tuntuva työmaa, että iloisesti noutava ja oma-aloitteisesti noutotehtäviä ehdottava Savu on ihan kullanarvoinen palkkio 😍

Rallytokon ratareenit ulkokentällä

Viikonloppuna meillä oli tämän vuoden ensimmäiset rallytokon ratatreenit. Tuttu porukka ja jo kolmas kerta kun päästään huhtikuussa kentälle. Vähän viileä keli osui, mutta ihme kyllä kaljuksi ajeltu Savu tarkeni oikein mukavasti. Savulla oli myöskin taas semmoista into piukeana virtaa kenttäkaudesta ja toki meillä on ollut ratatreeneissä monet kerrat pelkkää hauskaa.

Niin oli nytkin! Oikean puolen seuraaminen oli itselle tosi kömpelöä ja joku haju vei Savun vähän mennessään. Sähelöinti sai aikaan haukkua, mutta kaikkinensa onnistuttiin monessa. Nyt tehotreeniä yksittäisiin liikkeisiin ja järjestelmällisiä ratatreenejä alle, niin kehtaa katsella koekalenteriakin.

Kiitos taas treeniseurasta Netta ja Mira!

11 huhtikuuta 2023

Yö ulkona



Niin koitti ihan tosi kaunis yö tähtitaivaan alla. Huhtikuussa meidän sijainnilla on vielä mukavasti lunta jäljellä, just sellainen täydellinen keväthanki. Voi kun sitä ehtisi vaikka kaikki yöt nukkua tuolla metsässä fiilistellä erilaisia luonnontarjoamia petejä ja aamunäkymiä. Kyllä se kelpaa seikkailla tuolla Jennyn luonnollisessa elinympäristössä 😄

Meille tyypilliseen tapaan lähdettiin metsään kun oli saatu pikkuväki nukkumaan ja isäntä paikalle lasten yövahdiksi. Savu painelikin heti eteiseen odottamaan, kun näki minun ottavan rinkan kaapista. Sillä alkaa olla jo melko vankka kokemus lapsivapaista öistä reissuissa, viime aikoina toki vain kotimetässä. Joskin viime kerta oli tammikuussa, jolloin palelin niin pahasti, että palasimme kesken yön kotiin. Se alkaa tuo makuupussini vedellä pakkasen kestävyydellään viimeisiään. Alunperin kolmen vuodenajan makuupussi on kärsinyt väärästä säilytyksestä ja olen tainnut sen paristi pestäkin. Täytynee hankkia kaveriksi talvimakuupussi ja kohdella sitä kokemuksesta oppineena paremmin.

Auringonlaskun jälkeen oli tovin niin valoisaa, että lähdin matkaan ilman otsalamppua. Pimeä tuli kuitenkin nopeasti ja nukkumapaikan soveltuvuutta arvioin sitten pääasiassa jalkatuntumalla kunnollisen näkemisen sijaan. Tarkoituksen siis olikin nukkua ihan taivasalla keväthangella. Viime vuodesta oppineena lähilaavumme tihkuu tähän vuoden aikaan vettä, eikä se meikäläinenkään nyt ihan märässä välitä nukkua.

Väljästä koivikosta, läheltä pellon reunaa ja lampea löydettiin sopiva nukkumapaikka. Lampi takasikin kunnollisen linnunäänitarjonnan, toki viserrys tuntui raikaavan ihan joka puusta. Peurat väistivät meitä kauemmaksi ja virtaavassa ojassa jokin eläin harjoitti uimahyppyjä. Savu asettui heti takki päällä makuualustalleen, mutta Loimu jäi istumaan ihan epäuskoisena. Metsän äänet selvästi jännittivät nuorta koiraa ja hämärän muistikuvani mukaan me viime kesänä lähdettiinkin teltasta sisälle nukkumaan jännittävän joutsenkuoron vuoksi.

Vilkaisin kelloa viimeisen kerran kymmenen aikoihin ja silloin Loimukin oli viimein asettunut. Tähtitaivas oli kaunis ja meillä olisi ollut oikein kuvauksellinen paikka, mutta olin niin väsynyt että päädyin kuvaamisen sijaan nukkumaan. Ulkoilmassa aika harvinainen veto, mutta toisaalta mä myös nukun ulkona tosi hyvin.

Havahduin täydestä unesta hereille, sillä kuulin miesten puhetta. Ensimmäinen ajatus oli että kuinka lähellä on ihmisiä ja mitä ihmettä kello on. No kovin lähellä eivät puhujien otsalamput näkyneet, aukealla pellon toisella puolella. Aukealla ja hiljaisessa yössä (kyllä, linnut olivat hiljaa sen säkkipimeän hetken) äänikin kantaa pitkälle, mutta tokikaan en saanut puheesta mitään selvää. Savu ja Loimu olivat heränneet ennen minua, mutta ne vain istuivat hiljaa. Katselimme hetken kaukaisuudessa siintäviä valoja, että mihin havainto etenisi ja olisiko kotimatka edessä. Valot pysähtyivät ja kaukaisuuteen syttyi pieni kokko. En tunne pääsiäisen pakanallisia perinteitä kovin hyvin, joten vähän piti silmiä hieraista. Mutta kyllä, joku laittoi yöllä yhden aikaan kokon 😅

Tiesin etten tokikaan ole erämaassa, mutta kun tällä seudulla ei päivisinkään näe ketään metsässä, en odottanut kuulevani ihmisistä yölläkään. Toki tiesin että pellon takana on asuinkiinteistö, vaikka en kenenkään takapihalla nukkunutkaan. Haja-asutusalueellakin on yllättävän vaikea päästä sellaiselle sijainnille, että olisi kilometrin päässä jokaisesta kiinteistöstä ja heinäladosta. Ainakin tästä kotoa käsin kävellen mahdotonta, tarkistin maastokartasta.

Koirat pysyivät hiljaa ja minä nukahdin takaisin. Loimu kuului asettuvan myös. Heräsin pari tuntia myöhemmin paleluun, olin valunut makuupussini kanssa solumuovipatjalta pois. En tiedä, tarkeneeko millään makuupussilla vasten hankea, mutta ainakaan omallani ei. Raahautuessani takaisin alustalle huomasin, että Savu istui niillä sijoillaan missä silloin, kun nukahdin. Pellon takaa kuului edelleen melua ja ehdin jo vähän asennoitua siihen, josko siirryttäisiin kotiin nukkumaan. Oli vielä pimeää ja vähän toki harmitti jos Savu koko yön vahtikoiran hommaa suorittaessaan valvoo. Siinä pohdiskellessani tulet kuitenkin sammuivat, otsalamput katosivat ja äänet hiljenivät. Kun ihmiset poistuivat horisontista, Savukin asettui. Päädyttiin siis jatkamaan unia.

Aamuyöllä viiden aikaan oli jo niin valoisaa, että heräsin. Fiilistelin sarastavaa aamua makuupussista ja rapsutin koiraa. Havaintojeni mukaan Loimu nukkui sekä päälläni, hangella, alustallaan, että Savun kyljessä. Se oli vähän aktiivisempi siirtyilijä yöllä. Vaikea arvioida jännittikö sitä vain, vai oliko sen oikeasti kylmä. Kumpikin koira vaikuttivat yön vahtimisia lukuunottamatta kuitenkin nukkuvan tyytyväisinä, joten elän siinä uskossa että niillä oli riittävän lämmin. Kummallakin oli omat taukomatot ja kumpikin ylettyivät myös nukkumaan halutessaan päälläni. Kotimaiset propalttoot ovat myös varsin lämpimät, eikä paksuturkkisten koirieni pitäisi niillä palella.

Sen verran yöllä oli kylmä, että varpaat vähän palelivat ja vesipullo jäätyi osittain. Aamuaurinko alkoi kuitenkin samantien lämmittää ja kävellessä varpaat lämpenivätkin samantien. Oltiin niin aamuvarhaisella pakattu kamat ja kierretty kävelylenkkimme, että ennätimme kotiin ennen kuin lapset olivat heränneet. Taas yksi yöretki, josta pikkuväki ei edes tiedä.

Vaan tulipa tarpeeseen, oli kivaa ja hyvä kokemus. Vaikka ihmisäänet olikin vähän pettymys erakolle 😂 Mutta siis lopputulos ei oikeasti haittaa, oli kiva huomata etteivät koirani ala huutaa ihan joka havainnostaan. Nostavat metelin vasta, kun joku lähestyy meitä lähemmäs. Loimullekin hyvää harjoitusta, sillä virallisissa retkikohteissa on ihan tavallista, että taukopaikkojen läheisyydessä on muitakin.

Seuraavalle retkelle saadaankin pakata jo teltta mukaan, oletan että toukokuussa on lämpimämpää.

06 huhtikuuta 2023

Maaliskuisia kuvia

Kun ei ehdi kirjoittaa päivittäin kuten ennen vanhaan, eikä edes viikottain, niin teen sitten tällaisia kuukausiraportteja. Maaliskuun kuulumiset piti kyllä julkaista maaliskuussa, mutta on ne parempi kirjoittaa ylös huhtikuussa kuin vasta syksyllä. Koska kaikkea mukavaa arkea ja touhua on eletty, vaikka blogissa välillä vähän onkin hiljaista. Tai hiljaisuuden lisäksi vain hyvin niukkoja vähän visuaalisesti kehnoja treenitekstejä. Nämä arkiset kuulumispostaukset kuvineen on kuitenkin niitä kivoimpia muistoja sitten joskus selata, joten koetetaan ryhdistäytyä. Kai sitä mielipide ja pohdintateksteillekin löytyy taas aikansa ja paikkansa, paljon on luonnoksissa kesken.


Maaliskuun alku tarjoili upean kuutamon ja niin rutkasti pakkasta että sitä pääsi ihastelemaan jäälle. Tunnelma ei aivan välity kuvista, mutta oli ihan uskomattoman kaunista. Kuu valaisi ja järven päällä leijui paksu jääsumu. Otsalampulla ei nähnyt mitään siinä sumussa. Koirat olivat yltäpäältä kuurassa ja jäisillä sormilla ei kovin monia asetuksia kokeiltu.

Loimun jäällä otetusta kuvasta aion teettää taulun. Olen aiemmin (siis monta vuotta sitten, aikana ennen lapsia) teettänyt koiristani varsin löyhin perustein tauluja. Nykyisellään rima kuvien teettämisessä on korkeampi, mutta kyllä tuossa öisessä kuvassa vain olisi sellaista ainesta. Loimun Orbiloc valon päädyin käsittelemään tauluversiosta pois, vaikka varsinaisesti muutoin se ei häiritse.

Koirien kuutamokuvauksissa paikalla oleminen on ollut tärkeä taito. Olen vahvistanut huomaamattani Loimun liimaantumaan Savuun kiinni. Siis en ole tullut ajatelleeksi, että koira voisi ikään kuin oppia kylkitargetin toiseen koiraan. Tämän osalta Loimu on helppo saada kuvaan oikeaan kohtaa; se kun singahtaa ihan oma-alotteisesti nykyään Savuun kiinni. Muiden koirien kanssa tähän vasta havahduinkin; kaverin koira sai pienen sätkyn Loimun läheisyydestä kuvaa ottaessa 😅
 

Naapuriretkille ja lenkeillekin ennätettiin. Loimu tykkää kultainennoutaja Lyytistä, varmaankin noutajan lempeän kärsivällisyyden vuoksi. Vaikka issikan ja noutajan leikkityyli ei ehkä ihan kohtaa, ilahtuu Loimu joka kerta kun nähdään. Lyyti taitaa ilahtua meistä kaikista muista paitsi Loimusta 😂 Savu tulee Lyytin kanssa juttuun, mutta ei juurikaan leiki. Savu on kyllä aiemmin leikkinytkin Lyytin kanssa, mutta nykyisin 
hullutusleikitykset on ulkoistettu Loimun hoidettaviksi.

Kevättalven keleissä on ulkoiltu oiken ajan kanssa. Hetkellisesti kova pakkanen ja lumikaaos söi vähän ulkoiluintoa, mutta pääasiassa pikkuväkeä myöten on metsässä ulkoilusta nautittu. Ja vielä kannattaakin nauttia, kohta saa taas syynätä jokaisen läpi ulkoilun jälkeen punkkien varalta.

Maaliskuisena perjantaina koirat keksivät sellaiset varastempauksen. Olin unohtanut roskapussin toviksi valvomatta ja kanankoivista jääneet luut menivät sitten parempiin mahoihin. Epäilen että Savu vanha velmu oli suurin syypää, mutta on hyvin mahdollista että Loimukin ehti syömään. Naapurilta saatiin ystävällisesti tankoparsaa, jota molemmat koirat söivät hyvällä halulla. Rullasin koko kämpästä matot pois jo yöksi ja odottelin seuraavaa työpäivää varautuneena siivoamaan jostain päästä tulleet tuotokset lattioilta. Ihme kyllä kumpikaan koira ei oksentanut eikä ulostekaan poikennut normaalista. Ja kaikki tuotokset tehtiin ulos. Huh, säikähdyksellä selvittiin, sillä pahimmillaan kananluut vievät koiria vähintäänkin päivystykseen.


Tässä kevättalven aikana havaitsin, että vähän muutenkin epäryhdikäs Savu seisookin nykyään oikeasti selkä notkolla. Yllä oleva kuva nyt ei mihinkään arviointiin käy, kun koira on asettunut hankeen miten sattuu. Mutta Savun selkä on siis ihan oikeasti mennyt notkolle, kun sitä vapaamuotoisesti seisottaa. Viime keväänä saimme hyvät ohjeet jumppaamiseen, jotta Savulla olisi lihaksia kantaa itsensä ryhdikkäästi. Tämä kun vaikuttaa ihan vaikka hyppytekniikkaankin.

Kuitenkin syksyllä koirien säännöllinen jumppa (ja muukin treeni kotona) jäivät oman jaksamisen vuoksi pois ja nyt sen tuloksen sitten näkee. Pieneltä tuntuva jumppatuokio aamussa, luokin koiran lihaskuntoon aika ison vaikutuksen. Ja nyt vaikutus on toisenlainen, kun jumppa puuttuu. En ole aiheen asiantuntija enkä tiedä, onko selän notkolla olemisesta koiralle sellaisenaan haittaa, mutta ei siitä harrastuskäytössä olevalle koiralle ainakaan mitään hyötyä ole.

Nyt ensi hätään Savun kotona treenaaminen painottuu jumppaamiseen, lapatukiin sun muihin. Koska aiempin joka aamu tuntuu nyt vähän korkealta tavoitteelta, ollaan jumpattu kolmesti viikossa. Niinä aamuina, kun meillä ei ole mitään menoa, jonka vuoksi olisi kiire. Huhtikuun loppuun Savulla on myöskin hierojalle aika, niin selvinnee jumien laajuus ja ehkä saadaan jotakin ohjeita tähän lihaskunnon huoltoon muutenkin. Jos jotakin positiivista, niin Savun ravitsemustila on tänä keväänä kuitenkin normaali. Aiempina talvina se on lihonut ihan huolella; tänä vuonna lapset eivät ole olleet enää niin pakkomielteisiä koiran ruokkijoita, joten Savun ruuansaanti on pysynyt kohtuullisempana. Ja vaikka jumppa onkin jäänyt, niin liikunnasta muutoin on huolehdittu.
 

Hevonkuuseen kiiruhdimme retkeilemään vielä juuri ennen, kuin retkeilymetsä meni ansaitulle talvilevolleen. Saimme seuraksi Anniinan ja aina iloisen Uuno issikan. Alkuihmettelyn jälkeen Loimu ja Uuni rallittivatkin ympäriinsä ja seurasivat intensiivisesti lasten evästaukoa. Kahden tunnin aikana ehti paistaa aurinko, sataa lunta ja olla myös ihan täysin pilvinen keli. Kameran asetuksia sai siis päivittää vähän joka välissä.

On kyllä kiva, kun koirillakin on omat, vähän samanhenkiset ystävänsä joiden kanssa touhuta. Sekin on kiva, että koirani tulevat myös suurimman osan hyvänpäivän tuttujen kanssa juttuun. Vaikka Savu jääkin mieluusti kotiin silloin, kun Loimulle on luvassa leikkihetkiä muun nuorison kanssa.

Jää nähtäväksi, ehtiikö huhtikuinen postaus valmistua ennen toukokuuta 😂

Maaliskuun treenikooste

On se nyt ihme ja kumma kun mitään ei muka ennätä kirjoittaa ajantasaisesti. Kirjoittamisen tarve tai aiheideat eivät ole minnekään hävinneet, toistaiseksi vain resurssin omaksi iloksi kirjoittamiseen ovat olleet vähän vähäisemmät. Tai toisin sanoen, olen panostanut yöaikaan aiemman kukkumisen sijaan nukkumiseen.

Kuvaustekniikka treenien videoinnissa on ontunut perusteellisesti, on ihan tuskastuttanut. Treenien videoiminen on minulle tärkeää (siis niin tärkeää että siitä on oikein postausluonnos viimeistelyä vaille valmiina) että kännykän temppuilu on vähän kiristänyt hermoa. Viime treenit kuvasin järkkärillä, mutta joku videotiedoston siirtämisessä tietokoneelle on nyt takunnut, enkä ole päässyt videoon käsiksi. On jatkettava perehtymistä, sillä se on minulle tärkeää dataa Loimun koirahäiriötreenistä; videolta näkisin, mihin se tarkalleen ottaen reagoi.

Se rutinoista tältä erää ja sitten tiivis paketti maaliskuun treenimuistiinpanoja.

 

Loimun kanssa ehdittiin käydä peräti kolmesti eri koirien kanssa treenaamassa. Tuli käytyä siten myös kolmessa eri hallissa joten sinänsä koirahäiriötreenejä ei voi keskenään vertailla. Kuitenkin monessa kohdassa tuli uutta informaatiota ja oivalluksia, mikä tarkalleen ottaen vielä on haasteellista. Helpossa häiriössä tuli edistymistä. Loimua helpottaa se että sillä on jokin selkeä tehtävä häiriössä tehtäväksi ja kosketusalustat onkin olleet kovassa käytössä. Kuitenkin jos ympäristö on liian hankala, Loimu saattaa teknisesti kyllä juosta alustalle mutta haukkuu koko ajan. Riittävä etäisyys toiseen koiraan ja sopivan rauhallinen häiriökoira saavat Loimun malttamaan mielensä ja tekemään omia tehtäviään hiljaa. Kyllä tästä vielä hyvä tulee, oikein muutakaan ei kannata uskoa 😂

Kosketusalustaharjoitukset etenivät siten että Loimu osaa nyt juosta alustalle myös kauempaa ja pysähtyä sinne. Se osaa myös juosta liikkuvan alustan kiinni ja pysähtyä siihen vaikka jatkaisin itse liikettä. Alkuun on päästy ja tästä jatketaan eteenpäin.

Yleisesti ottaen Loimun on helpompi sitoutua yhteistyöhön silloin, kun minulla on tarjota sille paljon mielekkäitä tehtäviä tai spontaania yhteistä sekoilua. Tämä haastaa vähän itseäkin, mutta koiran palaute on ollut kyllä selkeä. Loimu ei määräänsä enempää ainakaan toistaiseksi motivoidu odottelusta ja asettumisesta, vaan sen on paljon helpompi käsitellä ympäristön erilaisia häiriöitä liikkuen.

Perusasennosta ensimmäisiä askeleita seuraamiseen on harjoiteltu ja helpossa ympäristössä Loimulla vaikuttaisi olevan näistä ihan ideakin hallussa. Perusasento yleisesti ottaen sujuu pääsääntöisesti kivasti. Sen sijaan palkitseminen on välillä yksi mysteeri; Loimu voi leikkiä tai sitten ei. Se saattaa syödä namin, mutta ei jää tavoittelemaan toista namia. Näistä lisää raporttia sitten, kun ollaan päästy eteenpäin. Ehkä 😁

   

 Savun kanssa jatkoimme kisamaisia treenejä liikkurin osalta; liikkeen aloituksia ja muutaman kerran seuraamista temputtaen. Savun siirtymät ja sosiaalisen palkkaan vastaaminen ovat nykyään sitä mitä joskus tavoittelin, joten kyllä me saadaan vielä seuraamisesta häiriössäkin mielekäs ja sujuva tehtävä.

Rallytokon liikkeitä hiukan kerrattiin ja ohjaajan kotiläksy on harjoitella vihjeet uudelleen ulkoa. Voi hyvänen aika olen unohtanut kaiken, mutta onneksi Savun puolen vaihdot ja oikean puolen seuraaminen oli edelleen tosi hienot. Varovasti ollaan tsekkailtu koekalenteria, josko sitä uskaltaisi tutuille kentille rallytokokokeisiin tänä vuonna. Kunhan maa sulaa, aloitetaan taas kuukausittaisen ratatreenitkin. Ja on se reipastuttava ihan olkkarin nurkassakin näissä kiemuroissa.

Ruutuun lähetystä saatiin Savun kanssa kivasti eteenpäin; juoksee haukkumatta. Sen sijaan merkin kierto on varmaan ikuinen murheenkryyni. Jatketaan sitä jotenkin ruutujuttuja soveltaen, namikupin sijoittelu vain tällaista tehtävää varten on tuntunut hankalalta. 

Tunnari jonka kanssa olen kriiseillyt ja joka on ollut joka treenin jälkeen tauolla, onkin edennyt. Savun ilmaisu purkkiradalla on oman kapulan lipaisu 😂 Ei harmistuta tästä, sillä myöhemminhän Savun tulee nimenomaan ottaa kapula suuhun. Ja Savun tuntien se ei ihan turhan päiten mitään suuhunsa ota, joten ollaan tyytyväisiä tuollaiseen oma-alotteisuuteen.

Paikkaistuminen harppasi eteenpäin korokkeen avulla. Riviin  siirtymän muiden koirien kanssa alkavat myös sujua rutiinilla. Kunhan saadaan vielä kokeenomaista liikkuritreeniä ihan ohjaajan pääkopan vuoksi, voisi sitä uskaltaa taas kokeisiinkin kokeilemaan. Ahkerasta avoimen treenaamisesta huolimatta jatketaan Savun kanssa vielä alokas luokassa koularin metsästystä. Tai jatketaan, jos uskalletaan kisaamaan. Onneksi treenaaminen on palkitsevaa ja kivaa ilman koetavoitteitakin, kai se on tätä se aito koiraurheilun ilo 💙

29 maaliskuuta 2023

Tokovalkku ja kimppatreenit

Ja vähän treenimättötekstiä vuorossa, kun kerrankin ennättää tovin suoltaa ajatuksiaan tänne. Lauantaina meillä oli Canisport tokovalkku ja voi ettien että tätä olin odottanut. Vois melkein väittää että selvät sävelet, mitä siellä tehdään, mutta eiköhän koirat tuu puolen vuoden aikana pudottamaan jokusen yllärin.

Valkussa oli kiva rotujakauma ja kaikki ihmiset oli mukavia, oli yllättävän rento tunnelma treenata uusien ihmisten nähden. Tällä porukalla nähdään nyt sitten kuukausittain kouluttajan ohjaamana ja samalla voi oppia katsomalla muiden treeniä.

Savu teki ruutua. Tai esiteltiin kuinka on sitä tehty. Vein taas kannellisen namikupin ruudun takanauhan taakse ja lähetin Savun kosketusalustalle ruutuun. Ei ongelmia. Tehtiin muutama toisto ja havainnoitiin mun omaa hajanaisuutta. Ensimmäisellä kerralla kerroin Savulle että tehdään ruutu, toisella en. Toisella kerralla käytin myös käsiapua ja sain Savun haukahtamaan.

Harjoiteltiin ruutuun vähän uusia lähtörutiineja; lähetyspaikkaa lähestyessä bongautan ruudun ja kun Savu on sen lukinnut, siirrymme lähetyspaikalle perusasentoon. Ruudussa pidetään treeneissä nyt aivan huoletta kosketusalusta tuomassa varmuutta. Samaten namikippo saa odotella ruudun takana, Savu luopuu siitä kannen kanssa kelvollisesti; menee maahan kun kuuluu ja pystyy lähtemään ruudusta myös voittajan tyylillä seuraamaan. Kiva oli nähdä että oikeaan suuntaan oon haparoinut ja toisaalta oli hyvä palautteen perusteella tajuta myös oma sählääminen 😂

Toisena juttuna katsottiin Savun kanssa tunnaria. Meillä on ollut purkkiradalla kaikenmoista haparointia kun aluksi hätäilin, sitten Savu luuli etsivänsä vain kahvipapuja ja nyt lopulta en tiedä onko se ymmärtänyt homman pointtia yhtään. Mutta onhan se! Savun ilmaisu on lipaista sitä omaa kapulaa 😅 Valkussa nähtiin oikein mainiota erottelua yhden häiriökapulan kanssa purkkiradalla. Tästä on hyvä jatkaa täsmäiskuohjein kotosalla. Tarkoitus on olla kuukauden kuluttua huomattavasti pidemmällä.

Loimun kanssa hengailin hallissa tutun koirakon vuorolla. Monella tapaa voi tehdä itsestään hölmön näköisen; varoittelin kaikkia Loimun haukkumisesta mutta hengaillessa mukanani olikin Loimun mykkä versio 😆 Siis aivan ennen näkemätöntä ja uskomatonta, mutta Loimu tuli halliin hiljaa ja oli hiljaa. Se näki ihmiset ja se kuuli toiset koirat, mutta se oli hiljaa. Kyllä tuli hyvä mieli, että tältä osin on päästy näinkin pitkälle!

Hengailuun saavuttiin autolta haukkuen. Loimu pelasi ulkona kontaktipelejä ja kun se malttoi olla ovella jotenkin hillitysti, mentiin sisälle. Ovensuussa oli sermi jotta Loimu ei samantien nähnyt kaikkea ja nuuskumatto, johon se hakeutuikin heti syömään. Väittäisin edelleen, että nuuskumattojen käyttäminen halleilla (ja kotona) on Loimun kanssa välttämättömyys. Nuuskumatolta siirryimme pari metriä Loimun taukomatolle, josta se näki muut ihmiset. Asettuminen taukomatolle, pari namia siihen ja sitten Loimu sai singahtaa metrin verran nuuskumatolle syömään, josta se omatoimisesti hakeutui tauolle. Loimun siirtymät matolta toiselle olivat aika räväkät ja kyllä se skarppina kuunteli kaikkea, mutta pystyi olemaan. Koira on kehittynyt, mutta niin olen minäkin. Keskityin kerrankin ihan tosissani (ei ole luontainen vahvuuteni) ja kylläpä sillä olikin iso vaikutus.

Muutaman minuutin kuluttua poistuin Loimun kanssa hallista ja hiukan pettynyt Rakettikettu näykkäisi minua ulkopuolella. Ymmärtäähän sen, Loimu aivan taatusti odotti että hengailut jälkeen pääsee kehään räiskimään ja tekemään vähän muutakin. No kauan se ei autossa joutunut vuoroaan odottamaan, vaan pääsi räiskimään myös.

Loimun kanssa esiteltiinkin valmentajalle meidän sitoutumattomuutta ja lattian haistelua. Aiemman ympäärinsä sinkoilun sijaan Loimu nykyään liimaantuu mattoon nuuskimaan. Ja tämän haistelun yli ei mene edes mikään ruoka, joskus lelun perään saattaa lähteä juoksemaan. On sitten ollut itsellä vähän kädetön olo. Ratkaisu valkussa oli niinkin yksinkertainen kuin sosiaalisen palkan käyttäminen palkkiona. Ja yllättävää kyllä, Loimu todella pitää kehumista palkkiona! Aikamoisen aikaa Loimu viihtyi nuuskimassa, mutta kun se lopulta vilkaisi minuun ja pääsin sitä palkkioksi paijaamaan, ei sillä tullut haistelukatkoksia juuri yhtään. Ne vähät mitä se haisteli, eivät kestäneet enää minuutti tolkulla.

Tätä ympäristön hajuista luopumista aletaan treenaamaan nyt huolellisesti ja tuo sosiaalisesti palkkaaminen kartuttaa kivasti omaakin osaamista. Ei minulla ole mitään haasteita koiran kehumisessa, mutta en todellakaan aina ole onnistunut saamaan kehumisesta koiran mielestä merkityksellistä palkkiota. Siksi olen jotenkin ihan hämmästynyt, että kehu ja paijaaminen on Loimulle isompi palkkio kuin jauheliha. Vau, hyvä Jenny! Tältä osaa ainakin, kaikkea muuta kehitettävää piisaa vaikka kuinka 😂

 

Sunnuntaina käytiin Koirakeskus Haulla treenaamassa pitkästä aikaa ystävän kanssa. Nuoriso kävi pyörähtämässä hallissa ensin yksitellen, sitten treenattiin vanhempia ja nuoria koiria samaan aikaan ja lopuksi vielä vanhemmat amatimiehet paikkistelivat ja Savun kanssa ihmeteltiin liikkuria. Aika intensiivinen, mutta tosi hyvä ja rento setti. On sitä etenkin haasteiden kohdalle osuessa treeniseuran ilmapiirillä ihan valtavasti väliä 💖

Loimu tuli halliin Loimumaiseen tapaansa. Eli ihan uudessa paikassa se ei kyennyt olemaan mykkä 😅 Taukomatolleen se kyllä hakeutui, mutta sieltä poistumisen jälkeen alku oli kyllä yhtä säätöä ja sekoilua. Loimu sinkoili, haisteli, kieri ja repeat monta kertaa. Tämä saa minut aina vähän hämmentymään ja ihmettelemään että kuinka tämän voisi välttää. Loimu siis saattaa matolta juosta kyllä luokseni, syödä namin ja sitten häipyä. Kun se on niin hitsin nopea, että kun aion vielä vahvistaa sen lähellä pysymistä, se on jo jossain menossa.

Tekeminen motivoi Loimua ja niin me alettiin lennosta tehdä helppoja temppujamme. Pyörimiestä, leikkisästi esteen yli hyppäämistä ja kosketusalustaa. Kesken toiminnan tykityksen Loimu ei pudonnut yhteistyöstä kertaakaan. Kokonaisuus vaatii minulta selkeyttä ja sitoutumista, jotta Loimunkin on mahdollista onnistua. Seuraamista olemme tehneet todella vähän, mutta pikkuhiljaa sekin etenee. Tällä kertaa se onnistui jopa toisen silmienkin alla.

Toisella vuorolla Loimu tuli halliin niin, että hallin päädyssä oli jo toinen koira tekemässä rallytokoa. Valikoitiin häiriökoiran lajiksi rallytoko jotta vauhtia ja liikettä olisi mahdollisimman vähän 😂 Loimun tehtävä oli vain pystyä hillitsemään itseään ja tekemään jotain. Kosketusalusta ja nuuskumattotouhut sujuivat aika kivasti, yllä olevalla videolla näkyy Loimun touhut kokonaisuudessaan.

Yllätyin positiivisesti, miten kivasti Loimu teki yhteistyötä kanssani vaikka toinen koirakin sitä kiinnosti. Toisen koiran läsnäolo näkyi ehkä yleisesti haukahduksien lisääntymisenä, tosin tähän voi osasyy olla kytkettynä oleminen myös. Suurin osa haukuista oli kuitenkin minulle syistä x, y ja z kiihtyneeltä Loimulta, eikä me näistä nyt harmistuta. Marraskuussa Loimu ei kyennyt olemaan hallissa toisten koirien kanssa hetkeäkään hiljaa, joten olen tähän etenemiseen oikein tyytyväinen. Nythän Loimu näki toisen koiran koko ajan, mutta asettui silti myös taukomatolleen ja keskittyi temppuihin. Jäi hyvä mieli ja uusia ideoita jatkoon.


Savu teki hiukan tekniikkaharjoituksia seuraamiseen liittyen ja nämä olikin unohtuneet meiltä ihan kokonaan. Niin oli unohtunut myös rallytokon vihjeet, säännöllisempi kertaus nyt keväällä ei olisi pahitteeksi.

Seuraamista teimme liikkuroidusti siten, että aika pian liikkeelle lähdön jälkeen annoin Savulle vihjeen pyörähtää. Savu vähän lässähtää seuraamisen aluksi liikkuroituna, joten tämän palasen arvoa ja mielekkyyttä nostetaan nyt yllätyksellisyydellä. Savuhan osaa hyvän liudan temppuja, joten pyörähdyksellä koiran olemukseen saadaan toivomaani skarppiutta.

Paikkisriviin Savu meni vapaana treenin kannalta. Tutun koiran kanssa tämä olikin yllättävän helppo. Paikkaistumisessa ollaan harpattu, kun tajusin ottaa treeneihin korokkeen. Epähuomiossa näissä treeneissä kävelin tosi kauaksi ja Savu tuli sitten ravilla perusasentoon kun käännyin 😅 Palautuksen jälkeen istui varmasti ja ryhdikkäästi, joten jatketaan huolellisemmin ja ainakin toistaiseksi korokkeella.

Olipa vain hyvät treenit joita kelpaa lämmöllä muistella näin puolessa välissä kuluvaa viikkoakin.