Loma korkattu

*Heti alkuun pahoittelut järkyttävästä kuvatulvasta, viikonlopun kuvia tuli yhteensä yli 1500 ja tässä on parhaimpia, suurin osa poistettu, osaa en julkaissut ja kokosin jopa kollaasin, yrittäkää kestää*

Essi ja Hiisi saapuivat pihaamme lauantaina puolen päivän aikaan. Pikkuinen pentu oli kasvanut hurjasti, kiemurteli maassa ja haisteli ympäriinsä. Tuikku silmät säihkyen ja kuola valuen hyppi hihnassa ja pyrki päästä lähemmäksi. Kun Hiisi oli haisteltu ja tutkittu, mentiin sisälle. Purettiin kamat ja majotettiin Hiisi ja Essi mun huoneeseen. Penska tutki jatkuvasti paikkoja ja varsin rohkeasti seurasi Maisaakin. Maisa ei sen sijaan tulijoista ollut innoissaan. Melko piakkoin lähdimme kävelemään Tuikun ja Hiisin kanssa soramontulle. Remmikäytös kummallakin kohtalaisen hyvä, ei isompia solmuja ja reippaasti edettiin. Päästettiin montulla kaksikko irti ja kyllä lähti. Hirmuista vauhtia painoivat, Tuikku upotti pienemmän kerta toisensa jälkeen hiekka- ja lumikasoihin ja pyöritteli Hiisiä ympäriinsä. Kauan ei pienempi katsellut huonoa kohtelua, vaan antoi samalla mitalla takaisin. Hiisi roikkui Tuikun korvissa, huulissa, poskissa, huivissa, kaikki kelpasi. Äänitehosteet olivat sen mukaiset, järkyttävää kiljumista ja murinaa, vaikka touhu pysyi leikkimistasolla koko ajan. Tässäpä kuvastoa leikeistä :)

"Tähän se lelu!" tuumaa molemmat

Kun koirat oli isoimmat hulluttelut ja energiat purkanut, siirryttiin tokon pariin. Hiisi kokeili koiranmakkaraimutusseuruuta. Kauhiat naskalit, oikeen piikkihampaat pennulla, upposivat kivasti makkaran ohi käteen. Kaiken lisäksi oli virhe tuolle mitään koiranmakkaraa antaa, riiviö pomppi mun perässä koko loppu päivän makkarankiilto silmissä. Ei enää Essin namit kiinnostanut. Tuikku testaili perusasentoo ja seuruuta Essin kans, kivaa vaihtelua ja harjottelua kummallekin. Paikkamakuuta harjotteli sit mun kans ja pätkä seuruuta. Ihana vire ja tällä kertaa osasin itsekin vaatia sen mitä halusin, se tunne, kun tuo koira vielä teki sen mitä halusin ♥

Hiisistä tulee tokokoira, eikse niin mee että mä päätän sen B)

Kaameen tarkka paikkis c. Essi

Sleep

Oli tosiaan yö välissä, Hiisi oli tosi hyvin, ei ollut tuhonnut mitään ei mekastanut. Aamulla puoli kahdeksan se kuitenkin päätti, että on aika herätä. Sain osumaa käteen ja nenään ja olinkin sitten pirteä :D Piti lähteä jo aamusta soramontulle, mutta Tuikku pilasi koko homman juoksemalla metsään jotain jälkiä katsomaan. Tuli sitten onneksi saman tien takaisin, mutta ei viitsitty heti päästää uudelleen irti. Iltapäivällä paikalle saapuivat Tuikun pennut Koutsi ja Sansa, labbispentu Lily, sekä Tuikun kaveri Kira. Koko jengi raahautui (Maisa myös) soramontulle. Menoa ja vipinää riitti ja kaikkea hauskaa koirat keksivätkin. Maisa kiinnosti pentuja ja Lily teki hyökkäyksiä pörrötirriäisen päälle. Maisa suhtautui kaikkiin varauksella, mutta lähti uteliaana seuraamaan Kiraa. Pennuista se ei niin piitannut. Tässä kuvia

Lily & Koutsi

Sisarukset Sansa & Hiisi

Koutsi

Viikonlopun bilettäjät

Että huhhuh mikä viikonloppu, sai koiratkin vähä urheilla ja nauttia alku kevään luonnosta :D Kiitoksia kaikille seurasta ja otetaan uusiksi.

Jälleennäkemisen riemua

Uusi objektiivi (85mm f/1.8 USM) kotiutui viimein ja pääsi heti käyttöön. Tuikku ja Vinski jäällä. Antaapi kuvien kertoa loput :>

Kaksikolla synkkasi jälleen hyvin ja leikki sujui. Luoksari toimi molemmilla varmasti ja pysyivät koko ajan lähellä. Nähtiin kaukana rannassa kaksi koiraa lenkillä ja otin Tuikun sitten kiinni. Se kun ei ole ennen jäällä ulkoillut ja saattaisi lähteä perään. Oltiin lähdössä kävelemään kauemmas, mutta huomattiin, että toinen koirista juoksi perässämme. Kaukaa katseltuna oli hankala arvata rotua ja pieleen veikkasimmekin. Itse veikkasin springerspanielia ja Peppi jonkin sortin paimenkoiraa. Kun koira oli parinkymmenen metrin päässä, totesimme sen olevan jonkinsortin mastiffi. Koira tuli itsevarmoin elkein luoksemme ja huomasimme sen olevan uros, sekä valtavan kookas. Omat koiramme olivat kytkettyinä ja tilanne kävi kiusalliseksi. Uros alkoi rähistä Vinskin kanssa ja omissa koirissa oli pitelemistä. Meinasi iskeä paniikki, kun yritimme hätyytellä urosta pois. Omistaja huuteli koiraansa kauempana ja käveli koiransa perään. Tilanne ei montaa minuuttia kestänyt, mutta kyllä sydän hakkasi jännityksestä mitä jos... Koira lähti juoksemaan meidän luotamme moottorikelkan perään ja me häivyimme jäältä. Onneksi ei käynyt pahemmin, homma päättyi rähinöintiin ja kahnaukseen, eikä koiriin tullut jälkiä. Mutta kyllä säikähdettiin, eikä jäänyt mikään positiivinen kuva.

Hauska päivä ja kiitokset Pepille ja Vinskille! :)

Marraskuista

Lumi ajoissa

Käytiinpä Kankaanpäässä

Piiiitkä lenkki keskellä metsää, koirajuttuja Janitan ja Essin kanssa höpisten. Ihanaa ♥

Reipastu pikkunen

Veera ja Emma russeli tulivat käymään tänään. Emma on vähän arka isompien koirien seurassa ja niinpä kokeiltiin totuttaa sitä Tuikkuun. Tuikkuhan oli vähän päällekäyvä ja reipas, mutta metsälenkin jälkeen koirat olivat tyytyväisiä ja ihan sovussa.

Harmaasävyistä on näkemäni...

Otsikko sen kertookin. Syksy on onnistuneesti saapunut, sataa vettä, on kylmä, puut oli hetken aikaa keltasia ja nyt on puolialastomia. Maisa kiertelee vesilammikoita ja hytisee tuulessa ja Tuikkukin tuossa muuttaa kohtapuoliin sisälle. No mutta ei anneta masentavan syksyn masentaa :D Ollaan yritetty olla ahkeria ja blogi on kiva kannustin. Pakko tehdä jotakin, jos meinaa kirjoittaa. Käväistiin tuossa koirien kanssa posettamassa  (sadeton väli) ja ottamassa kuvasia. Laatu on mitä on ja Tuikku inhoo paikallaan oloo ja Maisahan tunnetusta rakastaa poseeraamista. Joo, kumpikaan ei ole linssiluteita ja aiheutti purtavia pähkinöitä hyvien kuvien napsiminen. Tuossa pari siedettävää otosta

Ihan söötit syysmaisemat ja nää värikkäät lehtikuvat on aina yhtä sulosia :D Pakko siis kuvata omatkin hurtat. Oon tässä jo pidemmän aikaa haaveillut vähän näyttävimmistä pannoista koirille. Molemmillahan on perus mustat nahkapannat, semmoset joka sään pannat ja sillai. Tuikulta löytyy myös niittipanta tilaisuuksia varten :p Mutta koska joku tyttömäinen ja söpö kuitenkin houkuttaa, niin Maisalle haluaisin nylonpuolikurkkarin turkoosin, Tuikulle samanmoinen, mutta pinkki :) Kysyinpä yhtä kaveria tekemään ja ilmeisesti jouluksi saataisiin pannat :D Joululahjatkin siis tilattu :p Tässä mielessä jo, mitä kehittelen paimenlaumalle lahjaksi ;)  Mutta ei nyt sentään vielä hypätä jouluun.

Rakit retkeilemässä

Aamusta koirat saivat vain pienet aamupalat. Ulkona oli kaunis sumuinen ilma, mutta vettä ei satanut. Näki selvästi, että syksy eteni hyvää tahtia. Lehdet olivat kauniin punakeltaisia, ilma viileä ja kostea. Mikäs sen mukavampaa, kuin lähteä luontoon koirien kanssa. Pakkasin koirille sapuskat mukaan. Isolle koiralle iso kuppi ja eväät, pienelle pienempi kuppi ja eväät. Viihdykkeeksi mukaan tuli molemmille luut, jos eivät jaksa rauhoittua muuten paikalleen. Kun makkarat, koiranruuat ja muut härpäkkeet oli pakattu, pistettiin itse retkeilyn kohokohdat (the dogs) autoon :) Tuikku matkusteli peräluukussa ja Maisa pällisteli tyytyväisenä etupenkillä. Suunnattiin kohti Seitsemisen kansallispuistoa. Siinä kuoppaista tietä ajellessa meinasi auto käydä ahtaaksi ja Tuikku kääntyili peräluukussa koko ajan. Neitoa vähän jännitti ja puuskutti kuin juna, joten ikkunat olivat sumeat ja kuolassa.

Perille päästyämme, kävimme tarkistamassa itsellemme nuotiopaikan ja sitten lähdettiin koiruuksien kanssa reippailemaan. Tuikku totteli enemmän nenäänsä, kuin aivojaan ja käytös oli ala-arvoista. No onneksi ei paljoa muita reippailijoita nähty ja Tuikkukin meni siinä tutun porukan kesken ihan kohtalaisesti. Tietty vähemmänkin voisi kiskoa... Käytiin pällistelemässä kivoja suomaisemia ja "erämaan" rauhaa. Tuli siinä otettua muutamia kuvasiakin, tuossa ensimmäisen sarjan otokset :)

"Jo riittää mulkoilu, jatketaan matkaa!"

Suota katselemasta lähdettiin käveleen pitkin lankkupolkuja metsään. Oli kaunis ilma, ei käynyt tuuli, ei satanut, mutta ei se aurinkokaan juuri pilven takaa kurkkinut. Eläimiä ei nähty tällä kertaa, mitä nyt palokärki lennähti meitä karkuun ja joku lintu lauleskeli jossakin. Eräs toinen koiraihminen nähtiin, pariskunta oli liikkeellä lapparin näköisen koiran kanssa. En ole rodusta varma, mutta suloinen tapaus oli. Maisa kiersi uuden tuttavuuden kaukaa, mutta Tuikku oli ihan into piukeena hyppimässä pitkin poikin. Vastaantulija ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tyttösistämme, vaan jatkoi matkaa rauhallisesti ohitsemme. Tuikussa taasen oli vähän pitelemistä. Mentiin siinä sitten muutaman kilometrin mittainen lenkki metsässä. Koirat kiipeilivät kivillä, kahlasivat suossa ja kävi se Tuikku puolivahingossa vähän uimassakin :D Tässä kuvia lenkiltä

Maisa siirtolohkareella

Alettiin olla melko väsyneitä ja nälkäisiä koko porukka, joten käveltiin polkuja pitkin leiriytymispaikallemme. Nuotio olikin valmiiksi päällä ja ei muuta kuin makkarat paistumaan. Tuikku laitettiin puuhun kiinni ja Maisa männyn juureen. Suolammikosta kuppeihin vettä ja perään päivän sapuskat, J&V energiaa :) Kyllä ruoka maistui reippailijoille! Tuikulle maistui heti perään isohko luu, pysyi koira hiljaa sen aikaa, kun me söimme. Maisa sen sijaan ei keskittynyt luuhunsa lainkaan vaan hyppi ja meuhtoi ympäriinsä, kyttäsi makkaroitamme ja kerjäsi sipsiä. Ihme ahmattimatti :D

Oli oikein antoisa reissu, niin kuvien kuin iloisen mielenkin puolesta. Konkkaronkka on nyt väsynyt ja rento ja oli kyllä mukana talsia pitkästä aikaa ihan oikeasti kunnon metsissä. Makkaraakaan en ole aikoihin nuotiolla paistanut. Ensi kerralla vain koirien kanssa vähän pidempi lenkki :) Pitää hieman pohjakuntoa kasvattaa noille, niin jaksavat patikoida. Tässä voisi melkein olla vaikkapa uusi harrastuksemme... Retkeily koiran kanssa. Tuntuisi aika omalta, mukavalta yhdessäololta. Se tunne, kun on oikeasti ihan hiljaista ja olet koiran kanssa kahden. Katselette todellakin, kun linnut lentävät suon yllä, eikä mihinkään ole kiire. Se on jotain sanoin kuvaamattoman hienoa :) Tässä loppu kuvasto