29 joulukuuta 2014

Vetokoira mä oooooooon!



Pikkujärvi vierestämme oli jäätynyt ja sinne suunnattiin koko perhe! Kolattiin alue luistelua varten, mutta minähän en luistimia mukaan ottanut. Matkassa minulla Tuikku, kelkka ja vetovermeet. Ensin meinasi hurttaa laiskottaa, eivätkä makupalat motivoineet lainkaan. Mutta härreguud kun tajusin viskaista palloa menemään, niin johan ampaistiin liikkeelle! Ja lujaa mentiin, lumi vain pöllysi ja viima piiskasi kasvojani.



Edestakaisin vedettiin ja olisikohan matkaa tullut yhteensä alta kilometri? Sopivasti kuitenkin, takaisin Tuikku sai vetää kelkan tyhjänä. Kivat, onnistuneet vetotreenit ja yllättävän äkkiä järvikin jäätynyt. Toki keskellä oli hiukan sula railo ja pikkuinen järvi kuitenkin...

Myös Maisa pääsi nauttimaan jäälle juoksentelusta, kunhan oltiin ensin turkkia vähän kuosittu kuntoon. Sai näyttää harjan lisäksi saksia ja trimmeriä, pakko oli ohentaa niska ja kaulakarvoja melko paljon, ne kun alkoivat näyttää jo ihan kummallisilta.

Harmiksemme Maisa alkoi nopeasti jäällä ontua taas kinttuaan ja palelemaan. Kotio viedessä jalan kipuilu loppui ja koira käveli taas normaalisti. Mikä siinä tassussa sitten on, niin en tiedä. Ei trimmatessakaan kipuillun, kun antoi nätisti pidellä ja ajella.

23 joulukuuta 2014

Kyllä siitä pelastaja tulee



Tuikku on nauttinut pakkasesta ja lumesta hurjasti ja nappulan lisäksi on kuppiin mennyt sikanautaa ja lampaanrasvaa. Vähän isompaa annosta, niin kestää kylmää. Mutta asiaan, tosiaan loppusyksystä hommattiin pelastusliivit (joilla ei tehdä mitään ennen kevättä) ja viime viikolla postissa tuli vesipelastusdummy. Tuikku rakastui täysin moiseen kapulaan, tarkoitus olisi nyt opettaa räjähtävä nouto. Idea ei ole se että koira pilkun tarkasti poimii patukan oikealla tavalla ja tuo sen vierelleni. Pääasia on että ote on tukeva, koira liikkuu lujaa ja tuo patukan metrin säteelle.

Nyt harjoittelu on aloitettu ihan vain sillä, että Tuikku poimisi patukan. Naksuttelulla on päästy hyvin alkuun ja Tuikku osaa nostaa patukan maasta ylös tai ottaa sen kädestäni ja laskea alas. Otetta on myös harjoiteltu ja innokkaasta häslä mälväämisestä saatiin loppu heti kun se alkoi. Nyt koira puree patukkaan kiinni lujaa ja odottaa irrotuskäskyä. Näin siis jos olen patukassa kiinni. Pitämistä on vielä harjoiteltava nostojen ohella.

Eiköhän ennen kevättä saada tästä kyhättyä ihan toimiva nouto ja sitten päästään harjoittelemaan hakemista vedestä. Pääasia on että koira nauttii ja sen näkee Tuikusta kyllä ihan päällepäinkin. Noutoleikki voittaa satanolla vedot ja rallyt!

09 joulukuuta 2014

Jaa että vähän ankee keli

Onneks oli nätti kuvattava.

02 joulukuuta 2014

DIY: Näyttelyhihnat isoille koirille

Näyttelyhihnat pienille koirille 9/2014

Tarvitset
8m mustaa paracordia
snake

Suosittelen tekemään isoille ja vahvoille koirille näyttelyhihnat paracordista, jos on riski että koira vetää. Kahdeksasta metristä saa noin metrin mittaisen näyttelyhihnan, tehty tällä tutulla ohjeella, timanttipunoksella. Tuikun kanssa ollut hyvin toimiva ja kestävä remmi, suosittelen kokeilemaan samalla ohjeella. Kun punosta on tarpeeksi pitkälti, tein solmun ja poltin narun päät kynttilässä

29 marraskuuta 2014

Näenkö mä tätä vielä


Tuikku oli mulla eilen harjottelussa nuortenillassa mukana. Kuuteen tuntiin mahtui matolle pissaus, tunnin torkut, palloleikkejä ja koskettavia hetkiä. Mun koira voi oikeasti olla tosi tärkeä ja iso juttu muillekin. Rikastuttava kokemus ♥

22 marraskuuta 2014

Kuinka paljon mahtuu pieneen koiraan...

Tänään tulivat Linda ja Marley käymään ja veimme koirat soramontulle. Koirilla intoa piisasi ja päästettiin kaksikko ensimmäisenä riehumaan. Lerpattavia korvia, kuolaavat turvat ja jättiloikkia ympäriinsä, pöhköt.



Vetämäänhän me nuo sitten laitettiin, toiveena että kumpikaan ei itseään teloisi. Niko toi montulle auton renkaan ja ei muuta kuin koirat valjaisiin ja liinoihin. Otettiin muutaman kerran sadan metrin pätkä, koirat saivat juosta välillämme. Jopa Tuikku innostui kunnolla, ei tosin irronnut siltä yhtä hyviä ilmeitä kuin Marlilta! Mutkissa tuli vähän hämmentyneenä seisinki tiukkana, kun kaveri nykäisi, mutta muuten veti oikein lennokkaasti toisen vierellä. Ylpee oon pikku Tuikusta.

Kun veto kerran sujui tällä kaksikolla, niin ensi talvena sitten kelkka perään ja menoksi. Samanlainen tyyli kummallakin vetää, tuommoinen tasainen ja varma, mutta ei mitään huippunopeuksia saavuttava. Koirat ovat myös melko samaa kokoa, joten siinäkään ei tule ongelmaa. Ja juttuun tultiin enemmän kuin paremmin! Alla vielä videota hömppäilyistä.

17 marraskuuta 2014

Käännöksiä joka suhteessa



Illalla oli treenit Ylöjärvellä parkkiksella. Paikalle pääsivät Annika, Annina ja Hanna. Meidän suunnitelma oli treenailla Tuikun kanssa "vähän kaikkea", eli siis rallytokon käännöksiä (270, 360) ja pujottelua, sekä rauhoittumista. Otin jostain  kumman syystä ihan yltiö pitkiä seuruupätkiä, palkkasin koiraa epämääräisesti kun namit juuttuivat taskuun ja kävelin itse vinoon, ööh... No Annika antoikin seuruista sitten palautetta ja iso osa meidän virheistä johtuu yksin treenaamisesta ja "automatisoitumisesta".

Muistilista
• Älä toljota koiraa, katse eteen
• Toista korkeintaan kolmesti ja lopeta onnistuneeseen suoritukseen
• Lyhyitä seuruupätkiä, hitaammin, koiralle aikaa pysähdyksiin, lähtöihin ja käännöksiin, ei ole kiire 

Pujottelussa harjoittelin katsomaan eteenpäin ja Annika merkkasi kun koira kulki hyvin. Tuikku tajusi idean nopeasti ja me saatiin tehtyä tosi nättiä pujottelua. Sivulle tulossa jätin käsiavun pois, koira tulee pelkällä käskyllä, nyt on vain itse opeteltava turhat avut pois ja vaadittava koiralta enemmän. Korjaan herkästi Tuikun puuhia, sen sijaan että ohjaisin sen tekemään heti oikein. Tosi kiva päästä vihdoin ja viimein kimppatreeneihin, saa jotain oikeaa palautetta ja pystyy kehittämään tekemisiään.

Noin muuten oli tosi kivat treenit ja homma pelasi, kukin häiriönä toisilleen ja apulaisina. Rauhoittumisharjoituksetkin sujuivat kivasti, niitä jatketaan ja toivotaan että tuottavat tulosta, meinaavat siis sitä että tuo ei ryntää ihmisten luokse. Viimeistään ensi viikolla uudestaan treenaamaan!

03 marraskuuta 2014

DIY: Pistolukko panta

Tuli tehtyä Tuikulle pistolukkopanta ja nyt panostettiin siihen oikeaan kestävyyteen. Tässä ohjevideo punokseen, itse tein tämän ohjeen mukaan. Pannan tekemisessä meni reilu tunti, jonkinaikaa vei tuo punoksen tajuaminen, mutta loppuviimeksi oli hyvin helppo. Pannan ympärysmitta on noin 50cm ja leveys noin 4-5cm. Pistolukko on metallinen ja sen molemmin puolin on metallirenkaat hihnan kytkemistä varten.

Tarvitset


Popi sai samalla tekniikalla tehdyn, yhtä riviä kapeamman pannan ruskeana. Kyllä nyt pikkuisen kelpaa uusilla varusteilla, samaa väriä tein hihnankin. Valitettavasti pistolukon ja D-lenkit olin mitoittanut väärin, eivät mene yks yhteen kiinni kuten halusin, mutta toimiva panta kuitenkin. Narua meni vain kolme metriä, on tuo niin pieni koira.

30 lokakuuta 2014

Tuottiko kesän jumppa tulosta?

Tänään lähdettiin illalla Tuikun kanssa koirahierojalle. Viimeksi oltiin koirahieronnassa kesäkuussa. Tuolloin koira oli reisistä, lannerangasta ja edestä jumissa, sekä kulki kierossa. Tällä kertaa tarkasteltiin, tuottivatko kesän jumppailut toivottua tulosta, eli suoristumisen.

Kävelytin Tuikun ensin ulkona ja sitten sisälle. Hurja säpinä taas päällä, ympäri ämpäri säntäilyä, pitihän kaikki paikat tarkistaa. Pikkuhiljaa rauhoittui sen verran, että voitiin aloittaa hieronta. Alku oli vähän painimista, mutta kun koira toistamiseen laitettiin maihin ja rauhoiteltiin paikoilleen, alkoi Tuikku nauttia touhusta.

Kehuja saatiin ja jumppa oli vaikuttanut hyvin positiivisesti! Tuikku kulkee täysin suorassa. Lannerangan paikkeillla oli hieman jumia ja tällä kertaa molemmilla puolin etureisissä. Mutta hyvä puoli se, että jumitus oli symmetristä, eikä koira kulkenut vinossa. Lihaskunto oli paranntunut hurjasti ja koirakin oli hoikistunut. Voisi kuulemma sanoa, että huippukunnossa! Ilo kuulla positiivista palautetta, tästä kelpaa aloittaa kunnolla talven vetoharrastus!

25 lokakuuta 2014

Erilaiset ja silti niin samanlaiset



Tuikun uusi leikkikaveri, vieläpä tästä lähimaastoista. Sekarotuinen, labbiksen ja kultsun risteytys Beta. Kummallakin tavallaan niin samanlaiset leikit, silti kumpikaan ei tykännyt, kun toinen hyppi päälle. Kokoeroa oli, Tuikku oli selvästi maskuliinisempi ja kookkaampi, mutta ei Beta suinkaan jalkoihin jäänyt. Värierokin oli jotenkin hauska, sulonen kaksikko. Varmasti treffaavat toistekin, kun kerran juttuun tulivat.

23 lokakuuta 2014

Hyvän mielen temppuilut

Kiitos haasteesta Satulle! Tarkoitus oli koota osaamamme temput videolle ja jakaa tänne. Tässä haaste Tuikun osalta, pikkuisilta tulossa ajan kanssa. Yhtäkään temppua ei alettu opettamaan tätä videota varten vaan kuvasin kaikki vanhat ja opitut temput uudelleen videolle (sekä pari keskeneräistä temppua). Hävettävän vähän me temppuja osataan, mutta opetusta on rajoittanut se, että koira ei ole sisällä. Laittakaahan video ennen katsomista HD laadulle, että saatte selvää! Enjoy! Haastetta saavat jatkaa kaikki halukkaat!

22 lokakuuta 2014

Niin tosi kivaa reenata


Kuvat yllä © Linda Haapaniemi

Vihdoinkin toiset treenit tämän poppoon kanssa (eilen illalla), täytyy kyllä ihan ensimmäisenä sanoa, että Millan ja Lindan kanssa mulla on pitkästä aikaa kivaa porukkatreeneissä! Kukaan ei arvostele mun tavotteita, koiran rotua tai osaamistasoa, vaan palaute tulee palautteena.

Sitten itse treeneihin. Pallolla leikkimistä,  muutama helppo käsky ja koira oikeaan viretilaan. Otettiin Tuikun kanssa ensin pujottelua edestakaisin. Tarkoitus on saada koira kulkemaan siinä reippaasti, tiivisti ja samalla kuitenkin ketterästi, ei törppöihin kompuroiden. Tästä on tulossa videota. Ensimmisellä kerralla Tuikku lähti turhan innokkaasti ja astui kolmannen törpön päälle, keskeytimme suorituksen heti. Pieni tauko ja uusi yritys, muuten hyvin ja toiveiden mukaisesti, mutta vähän turhan paljon Tuikku irtosi pujottelun kärjessä. Aika hyvin on oppinut seuraamaan kättäni, eli kulkee hyvässä linjassa ja kääntyy eleideni mukaisesti. Tuikku meni pujottelut melko innokkaasti, maltti olisi valttia... Mutta toisaalta, pahin ongelmamme kompuroinnin lisäksi on ollut laiskottelu, joten olin tyytyväinen.


Riemua koiralla riitti ja vaikka ympärillä oli koiria, kauempana meni autoja ja jotain työmiehiäkin siinä hääräsi, niin uskalsin irrottaa hihnasta. Otettiin pikkupätkä seuruuta ja palkkasin pallolla. Pallo on ylivoimaisesti Tuikun lemppari, se ampuu perään aivan miljoonaa ja tajuaa tuoda sen takaisininkin.

Varsinaiseen treeniimme kuului toisena osana eteentulon harjoittelu. Kuin ihmeenkaupalla saatiin kohtuu suoria, reippaita ja historiamme tiiviimpiä eteentuloja! Oon kyllä tyytyväinen piskiin! Tähän samaan syssyyn lisäyksenä, että olen ajatellut rekisteröidä tuon koiran. On niin kova hinku jo kisakentille rallytokossa ja möllejä ei näy mailla halmeilla. Toisaalta, olisihan se kiva saada viralliset tulokset sitten ihan nettiin. Olen myös tätä nykyä elätellyt toiveita, että voisimme päästä peräti AVO luokkaan asti, kun vain irtipitotreenejä tekee tarpeeksi. Ainakin sisätiloissa uskaltaisin... Ken tietää, aika näyttää. Ensi treeneihin ilmeisesti vuokrataan Wuffin halli, mun puolesta lisääkin väkeä saa tulla, niin saadaan hinta pienemmäksi.



Jäätävä tuuli ajoi treenimme hiukan lyhyiksi, lähdimme koko porukka etsimään Lielahden koirapuistoa ja pienen harhailun jälkeen löysimmekin. Irwin ja Tuikku löysivät yhteisen sävelen ja kaksikko hepuloikin oikein kunnolla. Taitaa olla Tuikulla uusi mies kiikarissa. Myös eläkeläinen Sabrina kiinnosti Tuikkua kovin, samoin Awa pentu, liekö syy kaksikon pieni koko... Melkein onnistunut kaverikuvakin saatiin tällä kertaa, ainakin kaikki koirat näkyvät, joskin kuva on edelleen aika hämärä. Vasemmalta alkaen Irwin, Trixie, Tuikku, Sabrina, Kirppa ja tuo pakeneva otus on Awa. Iso kiitos huipputreeniseurasta ja puistoilusta!

19 lokakuuta 2014

Reissupiski sukuloi



Starttasimme ja ajoimme Tuikun kanssa Kankaanpäähän. Hiisi ja Panda odottivatkin ulkona riemuissaan ja Essin kanssa annettiin mustan kaksikon riehua. Sen jälkeen valjastettiin Tuikku ja Hiisi, päätettiin kokeilla niitä pyörän eteen. Hiisi oli paljon paremmin hommasta perillä kuin Tuikku, pari ensimmäistä suoraa meni koirilla vähän laiskasti. Viimeinen, pisin pätkä oli ehdottomasti paras. Mutkissa meinasi tehdä tiukkaa, kun koirat ryntäsivät ja vain kiihdyttivät koko ajan. Ei tietoakaan laiskottelusta. Ensi talvena suksille kaksikon takana!



Ajeltiin keskustaan X-mealiin syömään ja haettiin koirat mukaan koirapuistoon. Koirapuistosta suunnattiin katsomaan Hiisin veljeä Eetua. Voi miten oli poika saanut lihasta ja vankistunut. Ilme kuin Tuikulla, hyvin onnellisen oloinen tapaus!



Tuikku ja Hiisi olivat aika nastat matkustajat, kunnon mulkosilmät! Aamulla vähän höntsäiltiin rallytokoa haukkujen kanssa ja sitten lähdettiin taas ajelemaan. Palautettiin illan leffa ja ohjelmoitiin navigaattoria. Jälleen X-mealiin syömään, tosin Jämijärvelle tällä kertaa.



Kankaanpää jäi taakse ja suunnattiin Hämeenkyröön pentutapaamiseen. Paikalla Hiisi, Sulo ja Hukka. Ensimmäinen tapaaminen, jossa yksikään pennuista ei ollut tavannut pentulaatikon jälkeen. Kuten arvata saattaa, eivät kaikki tietenkään tulleet juttuun. Lenkki sujui kuitenkin kohtuumukavasti, mitä nyt pientä tuijottelua ja murinaa. Oli ilo nähdä kaikkia.




Kun muut olivat lähteneet, päästettiin vielä Hukka ja Tuikku pellolle juoksemaan. Autoon sainkin väsyneen, sonnalta haisen kurakasan nukkumaan. Oli kyllä nasta viikonloppu!