© Hanna Vorne |
31 joulukuuta 2021
Katsaus vuoteen 2021
29 joulukuuta 2021
Pilkkiretki
28 joulukuuta 2021
Vuoden 2021 koirakulut 2272,19€
27 joulukuuta 2021
Tunturiketun Fenna
Vuoden virallisesti pimeimpänä päivänä Savun olo ainoana koirana päättyi ja pieni Loimu liittyi laumaamme. Tätä on odotettu ja toivottu kauan, ja olen ollut aivan innoissani että vihdoin tämä on totta! Laumanvahvistus on rodultaan islanninlammaskoira ja viralliselta nimeltään Tunturiketun Fenna. Muutaman tunnin ajomatka kotiin pennun kanssa sujui hyvin, vaikka hakumatkalla auton käsijarru ehti jäätyä tankkausjonossa kiinni. Puolen tunnin jännittämisen ja renkkaamisen jälkeen käsijarru aukesi ja ehdittiin juuri täsmällisesti Loimua hakemaan - luulen nyt oppineeni, että ei käsijarrua päälle kovilla pakkasilla 😅
Kotipihassa päästin Savun ulos, ennen kuin aloin ottaa Loimua autosta. Savu haisteli housujani tarkasti ja kiirehti takaluukulle. Ja siellä se oli, pieni karvainen mytty vaaleanpunaisessa kuljetushäkissä. Savu ei autossa olevasta tulokkaasta kummia tuumannut, joten siirryttiin kaikki sisälle. Olin laittanut keittiön ja makkarin ovelle portin sillä ajatuksella, että koirat katselisivat toisiaan pari päivää pieneltä välimatkalta. Mutta hui hai vaan, Loimu paineli heti portille kutsumaan Savua leikkiin ja ihmettelemään, miten tuon huoneen pääsisi tutkimaan. Koska Savu suhtautui pentuun neutraalisti avasin portin.
Loimu tutki ensimmäisen illan aikana kaikki huoneet, ravisteli niin lasten pehmot kuin Savun rotankin ja kutsui Savua leikkimään. Savu ei riehakkaista leikkiinkutsuista välittänyt. Loimu sen sijaan tuntui vain innostuvan pienestä murinasta, mutta jättää Savun rauhaan jos yhtään huuli nousee. Eli vaikka onkin rohkea ja vauhdikas pentu, niin järkevä silti. Ja Savu nyt on suhtautunut Loimuun niin hyvin kuin voi, paremmin kuin odotin. Savu on ihan valtavan kärsivällinen ja ensimmäisestä huomautusmurinasta on pinnaa vielä pitkä pätkä jäljellä. Ja kuten joskus riehuvia lapsia, yliväsynyttä iltahepuli pentua Savu haluaa paeta portin taakse omaan rauhaan 😁
26 joulukuuta 2021
Joulukuun treenikooste
Joulukuussa lajitreenit jäivät suunnitellusti vähemmälle, mutta käsittely-, temppu- ja sienitreeniä tehtiin kyllä. Ulkoharjoituksissa vähän sormet jäätyivät ja hallille ehdittiin vain paristi, joten kaikki mitä pystyi, tehtiin keittiössä. Keittiö onkin tähän aikaan vuodesta aika hämärä, kun aamuvirkkuina treenailemme jo kauan ennen auringonnousua. Siispä videokooste ei valoisuudellaan loista.
Temppukurssin antimina olemme harjoitelleet Savun kanssa mm. kuonon koskemista tassulla, jalkojen välissä seuraamista, liikkeestä istumista, kohdetyöskentelyn eri variaatioita, ihmisten katsomista ja sen jälkeen kontaktin tarjoamista sekä tekemisen ja tauon erottelua. Temppukurssilta tuli vaikka mitä muutaakin ideaa ja pohdittavaa, mutta nämä nyt päällimmäisinä.
Savu taukoilee matolla kohtuullisen hyvin, mutta jos minun pitäisi kesken treenin jutelle vaikkapa kouluttajan kanssa, alkaa Savu haukkua jaloissani. Olen nyt tehnyt treeneissä niin, että kehoitan Savun tauolle ja katson itse samalla muualle, josta seuraa palkkio. Näin Savu oppisi, että kaikki on ihan hyvin vaikka yhteytemme katkeaakin minun keskustellessa. Aloin myös vahvistaa jo olemassa olevaa leuka maahan temppua. Tavoitteena on tehdä siitä niin vahva, että minu puhuessani kouluttajalle, Savu makaisi leuka maassa odottamassa. Tämä olisi sille myöskin niin selkeä tehtävä, ettei sen tarvitsisi arvuutella pitikö maata vai haukkua.
Sienitreenit menevät nyt hetkeksi jäihin. Purkkiradalta Savu löytää ja ilmaisee kantarellit, mutta treenit ulkona olivatkin mahdottomat - Savu kun ei mielellään kylmässä maassa makaa, joten ilmaisua oli turha odottaa. Palaamme sieniasioihin kun maa sulaa, joskin keittiössä voidaan silti erotella kantarelleja vielä häiriöhajuista.
Käsittelytoimet etenivät yllättävän nopeasti ja kivasti! Ihan vielä en Savun kynsiä treenitilanteessa leikannut, mutta pystyn kuitenkin koskemaan kynsiin ilman vastustelua. Lisäksi Savu itse ojensaa tassunsa, eli minun ei tarvise sitä erikseen pitää kiinni. Pompan pukeminen ei nyt vielä ole Savun lempparijuttu, mutta treeneissä se työntää päänsä itse paikalleen ja sietää jo pientä pukemista.
Vaikka yhdellä ja kahdella treenillä ei vielä harjata koko koiraa tai leikata kynsiä, on treenit helpottaneet varsinaisia toimenpiteitäkin. Itse olen erotellut niin, että ilman hanskoja kyseessä on harjoittelu jossa Savun mielipiteellä on väliä. Hanskat kädessä tilanne on se, etä kynnet on pakko leikata. Mitä enemmän ollaan ehditty omaehtoista käsittelyä treenata, sen vähemmän Savu vastustelee varsinaisissa toimissakaan. Huippua!
Tuleva vuosi aloitetaankin järjestelmällisemmällä tokon treenaamisella, sekä pyrimme saamaan vieraista ihmisistä sellaisen rutiinin, että selvitään rallytokon voittajasta vielä joskus mestariinkin. Tavoittesta tulee kuitenkin myöhemmin oma postauksensa. Siihen on ideat kypsyneet mukavasti tässä kuukauden "treenaa kaikkea muuta paitsi lajeja" tauolla 😁
19 joulukuuta 2021
Hyvää Joulua!
11 joulukuuta 2021
Jouluiset rallytokon ratatreenit
Kuvassa sheltti Rudi, Savu, Papu ja Pipa, seka aussi Kida |
07 joulukuuta 2021
Odottavan aika on lyhenevä
Viimeinen kuukausi on kääntänyt vatsassani lepattavat perhoset ympäri kerran jos toisenkin. Melko pian pentutoiveita postaukseni jälkeen alkoi tapahtua ja täydellisen tuurin, sattuman ja onnenpotkun jälkeen minulle tarjoutui mahdollisuus ottaa haikailemastani pentueesta sijoitusnarttu. Asiaa puntaroituani tartuin ilman muuta tilaisuuteen, sillä mitään syytä kieltäytyä ei ollut.
Itsenäisyyspäivänä heräsin tapani mukaan aamuyöllä, mutta olin poikkeuksellisesti automatkalla jo ennen kuutta. Onnekkaasti pääsin reissuun yksin ja innostumisen voimalla kakkinensa 12h ajomatka pääasiassa pimeässä ja lumisateessa taittui sujuvasti. Ihan heppoisin perustein en olisi moista reissua päiväseltään tehnyt, mutta kun kyse on islanninlammaskoirasta, niin kaikki on pelkkää asennekysymystä 😅
Saavuin kasvattajalle perille puolilta päivin ja pääsin katselemaan paimennusta. On aina mielenkiintoista nähdä itselle uusia harrastuslajeja ihan livenä ja toki aina parempi mitä enemmän issikoita ehtii tavata. Päivä koirien ja koiraihmisten kanssa vierähti nopeasti, tietysti pentuja ja pentuni sukulaisia paijaten. Jos pysyin laskuissa mukana, olen tavannut pennun emän lisäksi, tädin, mummon(?) ja serkun. Jokatapauksessa useamman lähisukulaisen, ja voin sanoa olevani myyty.
Minun tuurillani juuri meille tulevasta punaruskeasta pennusta ei tullut yhtään julkaisukelpoista kuvaa. Tässä kuitenkin muutama otos suloisista pennuista, jotka vikkeline liikkeineen olivat vähän haasteellisia kuvattavia sisätiloissa. Kaikki pennut olivat utelaita ja vilkkaita ja kuvaushetkelläkin useampi kiipeili sylissäni. Olen onnellinen ja innoissani, tuntuu ihan uskomattomalta että vihdoin.
Pennulle on jo suurin osa varusteista valmiina, mahdollisesti hieman pienemmät valjaat täytyy ostaa, sillä arvoin koon vähän yläkanttiin. Narulelun ja hihnan punoin itse ja noin muutenhan meillä on ollut jemmassa kuppeja, pentuaitaus jne.
Vuoden kululaskelma ei siis olekaan valmis vielä Savun osteopaatin jälkeen 😂 Näin ne tilanteet muuttuvat ja asiat järjestyvät. Vuoden loppuhuipentuma onkin saada odotettu laumanvahvistus kotiin ja pyöräyttää uusi vaihe arjessa käyntiin 💛