Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit

24 marraskuuta 2023

Syyskuvia ja mättö

Havahduin vuosikatsausta luonnostellessani että tänne on raapustettu koekertomus viimeksi lokakuussa ja siinäpä melkein olivatkin tämän syksyn raportit. Vaan kaikkea on ollut ja ehtinyt tapahtua! Vielä on vähän tasapainossa hakemista, kun työt ja opinnot vievät valokuvaamisestani ison ajan. Omaksi iloksi tulee kuvattua lähes entiseen malliin, mutta omien kuvien käsittely viiväästyy reilusti (siis on vielä kesäkuviakin joille en ole ehtinyt tehdä mitään). Tekstiä ei tule kirjoitettua jos ei ole kuvia tueksi, mutta tätäkin kootessa huomasin käsitelleeni pääasiassa pystykuvat valmiiksi - vaikka miltei jokaisesta paikasta on myös vaakakuva.

Mutta tällä mennään! Yritin raapia huolimattomalla järjestelmällisyydelläni kasaan syksyn kohokohtia, jotka olisivat ansainneet omat blogitekstinsä kokonaa. Ja tästähän puuttuu kokonaan vaikkapa kuutamokuvaukset - ne olen toteuttanut joka kuukausi, vaikka raportointi onkin jäänyt vähemmälle.


Yhteistyökuvaukset 

Heti syyskuun alussa meillä oli kuvaajakollega Jonnan kanssa kivat yhteistyökuvaukset! Ensitöiksemme kävimme kuvaamassa kuutamon, mutta pääpaino oli erilaisissa malliharjoitteluissani. Nyt kun osa kuvista on vihdoin blogissa, voinen kertoa että parin viikon päästä kuvataan taas. 😄

Nämä kuvat ehdittiin ottaa ennen opintojeni alkua ja nyt sitä on sitten todenteolla päässyt joutunut harjoittelemaan myös mallina oloa. Olen ensisijaisesti mieluummin valokuvaaja, mutta mallina oleminen antaa paljon oivalluksia miellyttävän tilanteen luomiseen ja selkeään mallin ohjaamiseen. Opinnoistani ei kaiketi pääse läpi jos kuvaa pelkkiä koiria... 😁 Toki ehdottomasti haluan saada perusteet kuntoon myös ihmisiä kuvatessa!
    
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat
 
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat  
 
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat

Vahokoski

Meillä oli tosi kiva pienen porukan nuotioretki syksyllä - käsiteltyinä kaksi kuvaa koirista 😂 Mutta halusin kirjoittaa silti! Rakastan koskia ja niiden pauhua, sitä kuunnellessa oma mieli rauhoittuu ja loppujen lopuksi saatan vaikka nukkuakin hyvin. Päiväretkellä pikkuväen kanssa koski toi tietysti oman seikkailuntuntunsa, kun ensisijainen tavoite oli pitää kaikki kuivina. Lapset säästyivät, mutta Loimu pulahti uimaan, tietysti.

Koskikuvausvisiot onnistuivat kohtalaisesti ja uutta yritystä en tälle syksylle sitten ehtinyt viritellä. Nyt on kuitenkin jalansijat jo tuolta paikalta tutut, joten kenties keväällä lähdetään Savun kanssa kokeilemaan uusiksi. Nämä omat kuvausprojektit ovat olleet kyllä syksyn henkireikä. Riippumatta siitä, oliko lopputulos sellainen kuin tavoittelin. Pelkkä luonnossa oleminen ja oman koiran kanssa kuvan tekeminen on ihan mahdottoman lataavaa ja inspiroivaa samaan aikaan.

 

Yökuvauksia 

Joku lukija varmasti muistaa alkuvuoden kuutamokuvaukseni. Olenkin jatkanut kuukuvausprojektia sinnikkäästi ja toistaiseksi jokainen tämän vuoden kuutamo on ikuistettu koirieni kanssa samaan kuvaan. Toki tekoäly osaisi nykyään tehdä kuut ja muut taivaankappaleet puolestani, mutta minä olen päättänyt olla vanha jäärä ja pysyä tällä tiellä. 

Revontuletkin ennätin kertaallensa nähdä, mutta ei vielä tänäkään syksynä tullut niistä kuvaa. Linnunradan kuvaamista yritimme yksin ja ystävän kanssa. Voi hyvänen aika me ajeltiin puoleksi yöksi keskelle ei mitään totemaan että taivas meni pilveen. 😂 On se harrastus sekin! Ei muuta kuin nuotioon tulet ja yöpalaa syömään, jotta jaksettiin ajaa kotio. Vielä enemmän ois harmittanut jos taivas ois ajomatkalla kirkastunut, mutta eipä kirkastunut ei.


Tekemällä oppii ja kompastelemalla muistaa paremmin mitä ei pidä tehdä. Viimeisin kuva on lokakuun täysikuuta vasten otettu. Voi hyvänen aika en kestä miten hieno mallikoira Savu on ja tuolloin osui vielä virkistävän helpot kuvausolosuhteet - ei ollut pilvistä eikä kovaa tuulta. Onnistuneiden lokakuun kuukuvien jälkeen lähdettiin vielä maastoon yöksi nukkumaan. Taivasalla, totta kai.

Tokokoe 31.10 ja kisaamattomuus

Viimesimmästä tokokokeesta ei harmillisesti ole videota. Tehtiin Savun kanssa pisteiltään vahva kakkostulos, mutta kehässä oli ihan kamalaa. Ärsyynnyin odottelualueella ulkoisista tekijöistä ja Savu sitten reagoi tähän aika voimakkaasti välttelemällä kontaktia. Kokonaisuus oli tosi tahmeaa, Savu laahasi ihan jäljessä ja haukkui. 

Kapulan pito oli silti kymppi, paikkiksessa Savu pysyi kuten piti ja viimeisessä liikkeessä (seuraaminen) se nousi lopulta omaksi itsekseen. 💙 Oli kiva nähdä että epäoptimaalisissa fiiliksissäkin ne paljon vahvistetut tehtävät kantoivat läpi. Kaukot nollattiin, tämä liike tuntuu takkuavan vähän joka kokeessa ja nyt meillä tuli pohjalle vielä umpisurkea siirtymäkin.

Ei käynyt tuolloin kuitenkaan mielessä keskeyttää, koska vaikka Savu ei vastannut sosiaaliseen palkkaan se kulki mukana kuitenkin. Vähän oli epävireistä ja tahmeaa, mutta yritin kovasti tsempata koiraa. Samalla kuitenkin tiesin, että Savu reagoi siihen omaan ärsytykseeni. Tässä sitä oppii uutta, mutta enpä olisi arvannut Savun alkavan reagoimaan niin voimakkaasti pieneen ärsytykseen tmv negatiiviseen tunteeseen. Toki vuosi sitten koetilanteessa mieleni nyrjähti sitten niin huolella etten ollut uskoa itsekään, mutta Savu tiesi. Ja nyt se kaiketi ennakoi koemaisia olosuhteita ja pieniäkin mielenliikkeitä aivan kuin katastrofia odottaen.

Tässä loppusyksyn asiaa pohdiskelleena arvoin ilmoittaisinko Savun vielä sekä tokoon että rallyyn, vai kumpaankaan. Päädyin sitten siihen, että on koiralle reilumpaa olla kisaamatta. Vaikka vuoden takaiseen verrattuna voin hyvin, on minulla taas loppuvuonna pientä turnausväsymystä. Ärsyyntyminen on sinänsä niin normaali ja helposti tapahtuva tunne, että sitä on koepäivän aikana vaikea välttää kokonaan - ei sitä tarvitsisikaan välttää jos Savu ei olisi tuommoinen terveystutka 😅

Ja on se niinkin, ettei minun mieleni kestä kisaamista. Vielä. Viime vuonnahan ajattelin etten kisaisi tänä vuonna ollenkaan. Ylitin siis jo itseni käymällä kahdessa kokeessa musertumatta jännityksen alle. Ja saatiin Savun kanssa se yksi ykköstuloskin ja meillä oli silloin ihan mahdottoman kivaa. 

Olisi paljon helpompi sanoa ja hyväksyä ettei me kisata siksi että koiralla on syy x y z. Mutta ei auta itku markkinoilla, tämmösethän ei selviä ennen kuin kisaamista kokeilee. Optimaalitilanteissa kestän jännitystä ja muuta ihan hyvin, mutta se on tullut opittua ettei muun elämän aiheuttaman kuormituksen aikana minun paikkani ole tokokokeessa.

Onneksi harrastaa voi ilman kokeitakin! Käytännössähän siis mikään ei muutu, jatkamme kuten tähänkin asti mutta viikonloppujen kalenterimerkinnöissä ei vain lue koekäyntejä. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että joskus pystyn taas kisaamaan mutta en usko että Savua enää vaivaan aiheella. Savu on ihan uskomattoman hieno koira ja on todella epäreilua että koe jossa minun tulisi tukea koiraa, koira joutuukin kannattelemaan ohjaajaansa. Riippumatta koetuloksista Savu on jo oman elämäntä multivalio, arkisin oikea käteni ja kuvausvisioideni luottotyyppi 💙


Loimu 2v 

Marraskuun 2. päivä Loimu täytti kaksi vuotta! 🥳 Rakettikettu on ilahduttanut meitä melkein kaksi vuotta ja ottanut paikkansa sosiaalisissa kuvioissamme. Arki Loimun kanssa on mutkatonta ja treeneissä on tänä vuonna harppailtu mukavasti.

Aina iloisen koiran kanssa on ilo harrastaa ja onpa Loimu hieman kehittynyt kuvauksiakin ajatellen. Loimun parhaita ystäviä ovat bordercollie Mitsu ja collie Roger, sekä tietysti hoitokoiramme Kida. Näitä tavatessa Loimu sekoaa ihan täysin 😂

Myöhäistä synttärionnea muille F-pentueen sisaruksille! 💛

 

Alla mielin määrin kuvia lenkkien varrelta yksin ja kavereiden kanssa. Vaikka kuvia en ole ehtinyt käsitellä tai blogiin kirjoitella, niin syksyinen luonto ja uudet tuttavuudet on tänä vuonna pitäneet fiiliksen korkealla.

Nyt rasti ruutuun ettei blogia ole jätetty kuolemaan 😄

 

10 lokakuuta 2023

Koirien my day

Uusi, tämän syksyn my day video koirista. Omia havaintoja sitten aiempiin videoihin on etenkin lasten kasvaminen! He eivät keskeytä treenejä ja ulkoillessa he haluavat kävellä itse. Moni asia on helpompaa kuin ennen, mutta samalla tosi haikeaa. Siitä kuitenkin yhden päivän klipit koirien arjesta lapsiperheessä.
   

02 lokakuuta 2023

Tokokoe Tampere 30.9.




Ja niin tuli se hetki että koitti koepäivä. Vaikka ajattelin ettei tänä vuonna kisata ollenkaan. Vaihdoin hiukan koetaktiikkaani ja ilmoitin Savun mukaan kaikessa hiljaisuudessa. En ole kokenut paineita että oon kertonut kokeisiin menosta ennakkoon, mutta arvelen sen kuitenkin vaikuttavan alitajuiseen jännitykseen.

Koetta edeltävä yö vietettiin Hevonkuusen retkeilymetsässä (kun siihen osui se täysikuukin ja vuorokaudessa ehtii olla sekä retkeilijä että tokoilija). Savun treenit jäivät silmätulehdussaikun ja omien terveysmurheiden vuoksi vähän vähäiselle, mutta on meillä nyt suunnilleen tokon alokasliikkeet hanskassa.

Ainoa koetavoite oli se, että mulla pysyisi jännityksestä huolimatta jokseenkin hyvä mieli. Eikä sitä syöksylaskua mielen synkkyyksiin joista ei sitten pääsisi taas kuukausiin ylös. Itse tokokokeissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta voimakas jännitys meni aiemmin vähän epäterveisiin mittoihin muun kuormituksen vuoksi. Mutta mitäpä vielä, pysyi hyvä mieli! Jännitti normaalisti, mutta oli silti varma olo että kyllä me tästä selvitään. Jos ei selvitä niin voidaan possutella miten lystätään koska tästähän me maksetaan. 😂

Hyvä fiilis oli läpi suorituksen, eikä kentällä mitää ihan yllätyksiä tapahtunut. Alla pisteet ja video. Tämä oli nyt meidän toinen ykköstulos ja kaikkien haasteiden jälkeen tuli kyllä tosi hyvä mieli.

Tuomarina Ilkka Sten

Pisteet 170p


Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 10

Ei mainittavaa. Melkein tuli huono olo kun hengittelin ihan epänormaalin syvään.

Seuraaminen 9

Tuntui tosi kivalta ja loppua kohden vaan paremmalta! Vähän törmättiin taas täyskäännöksessä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7

Tuplakäsky ja hauhau. Savu alkoi just nuuhkia ilmaa ja ensimmäinen käskytys meni ohi. Sitten kehoitin vähän painokkaammalla äänen sävyllä ja sain haukut. Mutta jäi makaamaan.

Luoksetulo 9

Vino perusasento ja varmaan käsikin liikahti.

Noutoesineen pitäminen 10

Voi liikutus. 💙

Kauko-ohjaus 5 

Makasi ja istui. Istui silloin vasta kun olisi jo pitänyt maata takaisin. Hajut vei mennessään.

Estehyppy 8

Kuka sitä nyt mitään ohjaajan käskyjä oottaisi kun liikkuri käski jo? Savu siis ennakoi liikkeen kokonaisuudessaan.

Kokonaisvaikutus 8

Ääntä riitti, volyymi pienemmälle niin hyvä tulee.


Jäi hyvä mieli ja itsensä voittanut olo! Me uskallettiin, pää kesti ja mitään kaaosta ei tapahtunut. Lisää treeniä ja eteenpäin!

Videosta kiitos treenikaveri Nelinda Kivimäki.


17 elokuuta 2023

Retki Tampereelle

Melkein ajallaan ennätin kirjoittaa ihanasta kaupunkireissusta Savun kanssa! (Vaan kuvia tämä teksti odotti kuukauden päivät, mutta ei se mitään.) Oppaiksi ja seuraksi saatiin Essi ja Kida. Jätimme Volvon parkkiin ja sitten suuntasimme porukalla bussiin, kohti Ratinaa. Savu ei ole matkustanut linja-autolla yli viiteen vuoteen, mutta junnuvuosina tällaista taitoa harjoiteltiin huolellisesti. Ja niin Savu odotteli bussia rauhallisesti ja kulki bussiin takani kuten on harjoitelti. Ihan liikutti, miten hienosti ja rennosti Savu asettui bussin perässä käytävälle katselemaan ihmisiä. Vaikea kuvailla, mutta se selvästi nautti! "Täällä me siis ollaan ja tämän minä osaan", niin taitavasti Savu toisti sitä, mitä joskus vuosia sitten on viimeksi tehty.

Päiväkävelymme kaupungilla suuntasi Laukontorille, tarkoituksenamme matkata laivalla Viikinsaareen. Laiva onkin yksi niistä harvoista julkisista kulkuvälineistä, jolla Savu ei vielä ollut matkannut 😄 Väenpaljous yllätti hetkellisesti, mutta tietysti aurinkoinen sunnuntai heinäkuussa saa kaiken väen liikkeelle kesämeininkeihin. Sen verran tukalaa kulkeminen massan seassa oli, että yhtään Savua pienempää koiraa ei olisi voinut laittaa maahan kävelemään tungokseen. Päästiin kuitenkin laivaan ja koirat asettuivat lunkisti kannelle matkustamaan. Laivamatka tuntui olevan Savulle aivan peruskauraa ja voi mikä onni onkaan saada seikkailla tämän koirapersoonan kanssa.

Viikinsaaressa istahdettiin pullakahville ja sitten karattiinkin jo metsän suojiin rauhallisempiin tunnelmiin. Nyt on maalaisenkin myönnettävä että Viikinsaari oli niin viihtyisä luonnoltaa, etten olisi uskonut olevani keskellä Tamperetta! Saniaiset loivat satumaisen tunnelman, kuten vanha metsä muutenkin. Kuvailua ja hillumista koirien kanssa ei olisi millään malttanut lopettaa, mutta toki sieltä saaresta piti samana päivänä matkustaa takaisinkin.

Paluumatka laivassa oli vähän levottomampi, kun kauhean moni ohikulkija pyysi moikata tai moikkasi kysymättä koiria - päästiin laivaan viimeisten joukossa joten ei voinut valita mitään reunapaikkoja. Onneksi matka ei kauan kestänyt ja koirat pärjäsivät hienosti.

Taivas näytti kovasti siltä että vettä ropsauttaisi seuraavaksi, joten hakeuduttiin sitten Dam Barin suojiin syömään. Lenkkeily Savun kanssa kaupungilla on tosi lunkia. Maalaiskoiraa hätkähdyttävät ainoastaan hyvin läheltä menevät skuutit ja toki Savu haukkuu toiset koirat. Mutta ei siitä olisi uskonut, että vielä muutama vuosi sitten harjoiteltiin tukitaitoja remmirähjäongelmien kanssa. Kummasti ne asiat kehittyy, kun jaksaa harjoitella ja antaa koiralle mahdollisuuksien mukaan sen tarvitseman tilan ärsykkeistä.

Dam Bariin päästyämme Savu asettui samantien maaten ja nukahti. Ruoka oli maukasta ja paikka kaikkinensa viihtyisä. Palvelu oli erinomaista ja koirille tuotiin vettä ja omat namipussit. Savu nukkui niin sikeästi, ettei raaskittu sitä heti ruokien jälkeen herätellä. Mikä oiva tekosyy tilata Banana Splitsit ja kahvi jälkkäriksi - jälleen erinomaisen herkullista sapuskaa.

Pitkäksi venähtäneen herkuttelutauon jälkeen suuntasimme takaisin keskustaan. Tarkoituksena oli kuvata samalla vähän kaupunkimateriaalia kuvapankkiin (Koiratuulian Koirakuvapankki) kaupungin kaduilla, sekä ratikassa. Eipä olisi kuvaukset ja päiväreissu voineet paljon paremmin mennä! Savu ja Kida seikkailivat rentoina ja olivat ratikassakin kuin vanhat tekijät. Kyllä saa olla tyytyäväinen karvaisiin reissukamuihin. Ja tietysti suurkiitos päivästä Essille! Aika täydellistä akkujen lataamista 💙
© Essi Vuorenmaa

26 heinäkuuta 2023

Kesän treenejä






© Mira Kaipainen

Seuraa ihan uskomaton treenimättö siitä kaikesta mukavasta mitä on ehditty harjoitella. Olisi kesä voinut olla aktiivisempi ja järjestäytyneempikin treenien suhteen, mutta sama se. Tänä kesänä on vähän enemmän relattu ja nautiskeltu, eikä semmoinen fiilistely ole ollut treeneissäkään huono juttu. Kun nyt vähän velttoilee, niin jaksaa sitten syksyllä porskuttaa ahkerammin kun treeniaika ei kilpaile uinnin, pihatöiden, metsäretkien ja muiden kesärientojen kanssa.

Juhannuksen rally-tokon ratatreenieistä kuvamättö alla. Grillimakkara veti Savua puoleensa houkutuksessa niin että nähtiin historiallisen lennokas ja korkea hyppykin. Savulta. Savu joka ei tavallisesti kohella, niin kyllä koheltaa jos on makkaroista kyse.

Kaikki rallytokokuvat © Mira Kaipainen


Tokovalkku kesäkuu

Savun seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla. Toisinsanoen tiedän miten kestoa ja suoritusvarmuutta treenataan, joten ei nyt hukattu valkkukertaa enää siihen. Harjoittelimme siirtymiä niin, että liikkeen jälkeen Savu tarjoaa itse mukana kulkemista ja tätä vahvistetaan. Jos Savu nyt sattuu haksahtamaan liikkuriin, niin sitten haksahtaa, se on Savun tapa käsitellä konflikti ja palata takaisin asiaan. Tästä varmaan jää nyt kuva ettei Savu muuta teekään kuin haksahtelee liikkuriin 😂 Se ei aivan pidä paikkaansa, en vain menetä yöuniani tai lannistuu siitä että näin käy silloin tällöin kerran kesässä.

Valkussa harjoittelimme hihnan irrotusrutiineja. Ihan niinkin simppeli asia kuin että irroitatko hihnan ennen kehää vai kehässä, on todennäköisesti koiralle tärkeä ennakointivihje seuraavista tapahtumista. Savulle rutiinit ovat tärkeitä ja siten niistä tulee myös helppoja, mikä vaikuttaa kokonaisuuden suoritusvarmuuteen.

Saatiin valkussa myös Savulle vieraampi ihminen seisomaan kehään. Lähestyttiin eri etäisyyksillä, lähimmillään noin metrin päähän. Lähtötilanteeseen nähden edistys on ollut huimaa! Harjoitus tuntui ja myös näytti helpolta ja sitä tässä on tavoiteltu. Tuntuu hyvältä, että puuttuvat palaset alkavat olla pikkuhiljaa hallussa. Savu on siis aiemmin karannut haukkumaan kaikki ja sitä on selvästi jännittänyt ihmiset. Nyt se asteli ryhdikkäästi vieressäni perusasentoon. 💙

Loimun kanssa katsottiin vähän jääviä alkuun. On kyllä joka kerta yhtä hämmästyttävää millä tarmokkuudella Loimu nykyään keskittyy ja paiskii hommia. Ylikiehumiset ja räksytys koskee pääasiassa palkan viivettä, ei niinkään ympäristöä enää. Palkan viive on helppo nakki treenata kuntoon, jos tässä vain viittisi ryhdistäytyä.

Ruutu takkuaa meikäläisen heilurikäsien vuoksi ja Loimun kanssa koko homma tuntuu yhdeltä härväämiseltä. Aletaan harjoitella ajatuksen kanssa jalkojen väliin tulemista, joka olisi Loimulle selkeä vinkki fokuksesta eteenpäin. Näin päästäisiin kenties heilurikäsistäkin eroon ja Loimu kasvattaisi varmuutta suoraan juoksuun jolloin targettikin löytyisi.

Käytännön asia joka olisi itse harjoiteltava kuntoon, on sujuvuuden lisääminen. Jos tulee joku katkos, niin ei jäädä jynssäämään vaan kokonaan uusi aloitus niin että Loimulla on mahdollisuus onnistua. 

Niistä jäävistä alotin kirjoittaa ja heti aasinsillan kautta muihin juttuihin. Mutta ne jäävät! Maahanmeno minun peruuttaessani on jo aika kiva! Tätä on valkun jälkeen tehty kotipihassa useamman kerran ja niin vain alkaa Loimu oivaltaa tämän siten, että se oikein odottelee koska pyydän sen maahan. Tätähän me tavoiteltiinkin! Luoksarin stopitkin on hapuillen aloitettu ja saalistargetilla on menneet aika kivasti. Hyvä se on vähän ylempienkin luokkien liikkeitä aloitella vaikka muuten kaikki onkin pelkkää räpiköintiä 😂

Nurmikentän kuvat © Laura Gummerus


Heinäkuun ratatreenit

Rallytokon ratatreenit sovittiinkin sitten Canisportin viileään halliin, jonne lapset tietysti lähtivät mielellään mukaan. Ajatuksenani oli tehdä Loimun kanssa jotakin pieniä juttuja, mutta oikeastihan Loimu säntäili leikkimässä lasten kanssa. Jotakin järjen häivää oli sitoutumisessa ja putkirallissa, kun Loimua ohjasi Papu. Jos ei muuta, niin hauskaa oli kaikilla. Toisella kertaa sitten niitä juttuja, joita itse suunnittelin.

Savun kanssa rallyrata olikin aika hankala. Hyvin näkyi meidän oikean puolen heikkoudet, eli kaikki muu paitsi suoraan seuraaminen. Huh kun tuli aivohiki ihan itselle ja Savullekin. Toisella kierroksella tehtiin hankalien puolenvaihtojen tilalle tehtävät jotka paremmin osataan ja kokonaisuus olikin heti kivempi. Sitä en tiedä mistä Savu hämääntyi putkella. Puolen vaihto edestä otetaankin nyt työn alle, kun treenikaverit ystävällisesti kertoivat ettei se mene siten miten tein 😆

Savun videolta leikkasin turhia sähläämisiä pois, mutta saa siitä hyvin vielä irti mikä kaikki mättää.

Hoitokoira Kida oli tietysti treeneissä mukana ja voi mikä hyväntuulinen piristys! En ole koskaan tehnyt Kidan kanssa rallytokoa, enkä siten ihan tiennyt sen vihjeitä, mutta australialainen suoritti iloisella tarmokkuudella koko radan! Toki vasemmalla seuraten ja soveltaen, mutta kuitenkin.

Kidan taukotaidot ovat kyllä erinomaiset. Se istui metallihäkissä katsellen muiden treenejä ja vaikutti vallan tyytyväiseltä kun Pipa ohimennen tarjoili sille nameja.




Tokovalkku heinäkuu

Oli vähän lomamood ja en ollut jaksanut suunnitella koirille mitään tehtävälistaa tokovalkkuun. Otettiin sitten Savun oikean puolen seuraamisjutut puheeksi ja meidän taitava valkkuhan innostui! 😄 Iso nippu ohjeita ja käytännön vinkkejä oikean puolen position vahvistamiseen, joka kantaisi myös käännöksissä.

Kirjoittamalla tätä on ihan mahdoton selittää, joten saatte joskus tännekin videon. Ainakin alkuun treenaan tätä pääasiassa Canisportin hallilla, sillä kotona minulla ei ole pallokauhaa tai riittävän montaa targettia. Tavoitteena saada nämä oikean puolen jutut nyt loppukesän aikana ihan oikeasti kuntoon, jotta kehtaisi kokeita edes harkita.

Loimu tuli tällä kertaa valkkuryhmän paikkikseen mukaan. Kyllä jännitti! Vaan olisittepa nähneet, mihin on päästy. Sinne se solahti reunaan viiden koiran riviin ja istui omalla targetillaan. Ainoat yksittäiset haukut johtuivat palkan viiveestä. Palkkiot tulisi nyt aika kiireesti satunnaistaa, jotta kahden sekunnin viive ei aiheuttaisi turhaumaa ja siten haukkua.

Jäi kyllä tosi hyvä mieli että vaikka Loimu selvästi vähän kiihtyi muut koirat nähdessään, se asemoitui matkan varrrella lojuneille targeteille. Sillä oli vähän sellainen "tän mä osaan!" ilme ja targetit se totta tosiaan osaa. Siirryttiin omalle paikallemme ja Loimu tuli targetille perusasentoon. Itse perusasennon se osaa muutenkin, mutta target on selkiyttänyt paikalla pysymistä.

Tässä paikkistreenissä Loimu ainoastaan istui, sillä arvelin makaamisen muiden kanssa olevan vielä liian hankalaa. Maahan meneminen ja siellä pysyminen nyt ei muutenkaan ole vielä erityisen hyvällä mallilla, joten harjoitellaan sitä rivissäkin vasta myöhemmin.

Omalla vuorollaan Loimun kanssa harjoiteltiin jääviä. Maahan meno on tässä ottanut aika harppauksen! Paremmin olisi pitänyt kirjoittaa ylös mitä muuta tehtiin, mutta ehkä muistuu mieleen myöhemmin 😄


Tokotreenit

Suoraan valkusta siirryttiin Peltolammille tokon kimppatreeneihin. On kyllä rikkaus että treenikaverille sopi tuoda mukanaan vähän syötäviä ja niin me siinä sitten pidettiin piknikkiä ennen treenejä ja suunniteltiin.

Loimu teki näyttelyjuttuja, koska harjoiteltava niitäkin on. Seisominen on jo aika kiva ja siinä Loimulla on myös selkeä ajatus. Hampaiden katsominen ja muu käsittely on Loimusta edelleen vähän hyi, joten ulkosalla tehtiin aikalailla pelkkää käsikosketusta.

Ravaaminen yksin menee melkolailla kuten haluan. Loimu ei hirtä itseään leveään kaulapantaan, vaikka mielellään vetääkin hihnan kireälle. Tavoitteenihan on että Loimu ravaisi hihna löysällä, mutta en usko että tässä vaiheessa ollaan vielä syyskuuhun mennessä ainakaan muiden koirien kanssa.

Kultainennoutaja Riepu tuli Loimun seuraksi näytelmähommiin ja yllättävän kivasti Loimu ravasi toisen koiran kanssa! Sekä toisen koirakon edessä että takana otettiin kierrokset, joihin tietysti mahtui kaikenlaista mutta pääasiassa hyvää. Vahvistetiheys oli sellainen että meinasin ihan kompastella samalla kun palkkailin Loimua. Täytyy ottaa taas mössötuubit käyttöön, jotta en kylvä nameja pitkin kenttiä.

Savun treenivuorolla ajattelin tehdän siirtymiä kehään, vähän liikkeitä (kaukot, jäävä) ja siirtymiä liikkeiden väleissä. Oli aika kuuma, joten olikin ihan erityisen iloinen yllätys että Savu halusi treenata. Se kun on pari koetta keskeyttänyt ihan selvästi helteen vuoksi. Kaukot olivat nyt tosi kivat ja jotenkin varmemmat kuin aiemmin.

Siirtymät ja pätkät seuraamisestakin menivät mukavasti, mutta jossakin väleissä nenä vain vei Savun mennessään. Sen oli aivan pakko käydä merkkaamassa juuri toisen koiran merkkaama puu uudestaan. Sen jälkeen homma rullasi taas kivasti. Savu ei reagoinut kentän pallopeliin ja ihmisjoukko häiriöön kuinkaan, eikä sen koommin toisiin koiriin. Tuntuu ihan erävoitolta pelkkä tällainen ja siihen päälle vielä se, että Savu halusi helteessä treenata. Se innostui tarjoamisen kautta oikein juoksemaan merkkiryhmän ympäri ja sen jälkeen vielä leikkimäänkin!

Hyvänmielen treenit jatkuivat tietysti hyvänmielen pikinikjatkoille, kun spontaanisti tilasimme kuumia ja kylmiä juomia paikan päälle. Oli kaikkinensa tosi mukavaa ja rentoa, kyllä seuralla vain on merkitystä. Kiitos paikalla olleille! 💙

Olkaa hyvät ja onnittelut jos jaksoit koluta tänne asti. Alla vähä lisää kuvia vielä, kaikki © Mira Kaipainen.