Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

21 marraskuuta 2022

Ot-tokotreenit

© Mira Kaipainen

Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.

Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.

Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.

Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Viimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓

Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin. 

Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin

- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput

- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset

- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta


Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.

Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.

Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota. 

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Loimun kans jatketaan näillä

- tee suunnitelma

- ole järjestelmällinen ja nopeampi

- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä

- harjoittele taukoilu vahvemmaksi

- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla

- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?


Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁

Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää. 

Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.

On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.

Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜

Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞

17 marraskuuta 2022

Hevonkuusen tunnelmia

 

Muutama kuva viime kertaiselta Hevonkuusen iltaretkeltä. Ollapa vain nätti paikka lyhdyin valaistuna. Onnistuin ottamaan niin yli- kuin alivalottuneita kuvia, mutta onneksi RAW-tiedostoja voi käsitellä aika reilusti. Ensi kerralla paremmin. Ja yksi onnistuminen joka on suorastaan uskomaton, on Loimu. Loimu malttoi istua yhteiskuvassamme paikallaan juuri sen hetken, kun kamera valotti kuvaamme.

Savunkin kanssa kuvattiin useampi otos nuotiolta. Jouduin siis asetuksia säätelemään useamman kerran, mutta lopulta päästiin alla näkyvään lopputulokseen.   Siihen menee kyllä vuosikaudet, että Loimusta saataisiin yhtä malttavainen malli, kuin mitä Savu on 😂

Välihuomiona kiitos kaikille edeltäviin postauksiin kommenteista! Jostain syystä Blogger ei anna minun vastata kommentteihin tietokoneella, mutta kännykän selaimella vaikuttaisi onnistuvat. Tämän vuoksi vastaaminen on viivästynyt reilusti, vaikka tarkoitukseni on jokaiselle vastata.

14 marraskuuta 2022

Marraskuisia




Tuli sitten sekin aika kun yhtä objektiivia vaille koko kuvauskalusto tuli uusittua muutaman kuukauden sisään. Vanha uskollinen Canon EOS 500D hajosi kesällä ja tilalleen hankin Canon EOS 6D. Ero uuden ja vanhan rungon välillä on ollut vallan merkittävä. Lokakuussa uusi kamera teki kuitenkin kesken työkeikan oharit menemällä totaalisen jumiin ja ottamatta yhtäkään kuvaa. Takuuhuollossa kamera viipyi kolmisen viikkoa, eikä siitä löytynyt mitään vikaa. Olin viimeiset kuvauskeikat kuvannut lainaobjektiivilla kun oma telezoom vain sahasi tarkennuksen kanssa. 


Kaikkeen sitä tottuu kun noviisina oli onnistuvinaan jokaisessa liikekuvassa ja nyt vuosia myöhemmin kun luulisi jotakin osaavan, ei kuvia onnistu sitäkään vähää. Työkäytössä vanha ja rähjääntynyt objektiivi oli kuitenkin ihan susi ja uusi oli hankittava tilalle. Rajalasta kotiutuikin käytetty, mutta uudenveroinen Canon 70-200mm f/2.8 III ja on tässäkin eroa vanhaan. Pitkästä aikaa tarkennus pelaa kuten tämän luokan kalustolla kuuluu ja sarjakuvaaminenkin onnistuu. Jos jotakin pitäisi viilata niin muistikortin lukunopeus voisi olla nopeampi, mutta pärjätkäämme tällä mikä on. 

Vihdoin olen reipastunut kuvankäsittelyn suhteen ja latasin Photoshopin (olen tästä toki valokuvaajanjäsenyyttä jos maksanutkin). Alkuun tarvittiin kädestä pitäen kaverin opastusta ja edelleen tulee välillä kysyttävää, mutta pikku hiljaa. Oli se aluksi Lightroomin kevytversiokin ihan mahdottoman vaikean tuntuinen käyttää, vaikka nykyään sillä sujuu vakiosäädöt vaikka silmät kiinni. Ennen tätä (eli siis miltei kymmenen vuotta sitten) käsittelin kuvat Gimpillä, mutta koska en käytä sitä enää edes kuukausittain, tuntuu koko ohjelma tosi vaikealta. Taitoja täytyy pitää säännöllisesti yllä, oli kyse kuvankäsittelystä tai koirien tokoliikkeistä.
 

Kun töistä mainitsin, niin kerrottakoon että kesällä menin ja perustin toiminimiyrityksen. Valokuvaan ja teen käsitöitä, mutta suurin työsarkani on kotimaisen koirakuvapankin materiaalin kerääminen. On ollut todella mielekästä kuvata erilaisia koiria ja samalla kehittää taitojaan valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä.

Niin sanotut "oikeatkin työt" alkavat osa-aikaisesti usean vuoden tauon jälkeen. Sain järjestymään läheisten kanssa lastenhoidon ja alan tekemään perjantaisin työpäivän kaupungin varhaiskasvatuksen parissa. Toivon että ajan kanssa oma yritykseni voisi työllistää minut täyspäiväisesti, mutta vielä alkukankeuden läsnäollessa en uskalla odottaa liikoja.
 

Luonnossa liikkuminen on jäänyt viime viikkoina vähän vähäiselle. Joko on ollut kertakaikkisen surkeaa keliä, tai ollaan oltu vuoroin kipeinä ja yleisesti väsyneitä. Valoisa aika vuorokaudessa on tosi lyhyt ja yksin pimeässä ei ole tullut raahauduttua metsään. Vaikka minä viihdyn metsässä kyllä pimeässäkin. 

Koirat eivät onneksi ole laittaneet iisimpää menoa pahakseen, vaikka liikunta onkin tapahtunut vain lähimetsässä rämpien. Nyt aurinkoisena viikonloppuna samoiltiin useampi tunti ja tulipa vain auringonsäteet tarpeeseen. Tarpeeseen ja hyvää mieltä tuotti myös toimiva kamera ja objektiivi. Ennen useamman viikon kamerattomuutta en edes tiennyt, miten tärkeäksi valokuvaaminen on hyvinvoinnilleni muodostunut.

Kuvaaminenkin motivoi seikkailemaan metsässä kauemmas ja uusiin nurkkiin. Niin me vain lauantainakin löydettiin auringonsäteiden kyllästämä lätäkkö. Postauksen kuvista käynee ilmi, että koirani saavat vallan vapaaasti läträtä kurassa ja vedessä.
         

Tähän kuulumisten rupatteluun tuli sullottua aika paljon kuvia, mutta miksi tehdä kaksi postausta jos voi laittaa kaikki yhteen. Tämä tekstien ja kuvien suoranainen rajattomuus onkin se, josta bloggaamisessa pidän ja jossa blogi voittaa muut somealustat mennen tullen.

 

Savu on ollut taas pitkin syksyä vähän laihiksella. Niin reilusti ylipainoiseksi se ei ole päässyt mitä takavuosina kertaalleen oli, mutta herkästi sille kertyy sellaista hieman ylimääräistä. Nyt koirat syövät suurimmaksi osaksi pelkkää lihaa, tarkalleen hirveä, ja se sopii Savulle erinomaisesti. Olen aiemminkin siitä kirjoitellut että Savu paksuuntuu välittömästi jos se syö nappulaa (paljon hiilihydraattia) kun taas vastaavasti lihoilla ruokkimalla se on helpompi pitää sekä kylläisenä että normaalipainoisena. 

Koska aina en reipastu tai muutoin resurssit vastustavat pitkiä lenkkeilyjä, ollaan taas aktivoiduttu jumppailussa. Loimuhan ei tajua koko touhusta vielä mitään, kun taas Savulle kaikki tavanomaiset jumppaliikkeemme ovat jo ulkomuistista tuttuja. Loimu toki onkin koko ajan vähänkuin "tikissä", sen ainoa askellaji on täysiä juokseminen tai reipas kävely ja se suorittaa liiketyyliään ulkoillessa sujuvasti. Loimun kulutus on siis jo pelkästään omaehtoisen liikunnan kannalta suhteessa suurempi kuin verkkaisemmalla Savulla. Lihaskuntoharjottelu ei silti ole kenellekään pahasta ja hyvä lihaskunto tukee tokokoirankin uraa.
 

Kenties tässä on riittävästi kuvia ja tekstiä yhdelle kertaa. Loppusyksylle ilmoitin Savun sittenkin vielä yhteen tokokokeeseen lisää. Jatkamme tokotreenejä omatoimisesti ja kimpassa, koesuorituksen sujuvuutta silmällä pitäen. Kokeiden jälkeen joulukuun pidämme tapamme mukaan taukoa kaikesta lajitreenaamisesta. Koirat on leponsa muun puuhan parissa ansainneet ja itsekin täytyy antaa aivonystyröiden prosessoida uusia ideoita.

Kivaa viikkoa sulle!

06 marraskuuta 2022

Tokokoe Seinäjoki 6.11

 





Olisipa mukava kirjoittaa miten upeasti kaikki meni ja saatiin tavoittelemamme ykköstulos. Vaan eipä saatu ja se niistä keksityistä tarinoista. Tässäpä oikein rehellinen fiilispostaus tämän päiväisestä kokeesta Savun kanssa, alkaa vähän ilopilleriäkin lannistaa tämä jatkuva töppäily kokeissa, kun ei tiedä kuinka koiraa tukisi ja tsemppaisi vielä paremmin. Kenties joskus voi lukea tätä muistoa hymy korvissa, mutta tänään ei korvien välissä soi riemuhyppelyt. Todella pitkästä aikaa mieleen hiipi joskus kuultu kommentti "teistä ei koskaan tuu mitään". No kyllä muuten tulee ja mitäpä sitten vaikka ei tuliskaan!

Huomaan myös ajattelevani helposti "kyllä kaikki muut", vaikka osaltaan tämän päivän some luo sen illuusion. Että kyllä kaikki muut onnistuvat aina ja kaikessa. Ja onhan halutuista tuloksista ehdottomasti piristävämpää tehdä postaus, kuin jostain ei niin tavotteita hivelevästä suorituksista.  Vaan rehellisyys maan perii ja titteleitä tärkeämpi on tämä opettavainen matka koirani kanssa.

Tuomarina Kaarina Pesonen
Pisteet 150p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 9,5

Tähän oon tyytyväinen! Savun siirtymä riviin oli tosi kiva, sellainen kuin oon tavoitellutkin. Hiukan se oli jotenkin ylivirittynyt ja vinkui aluksi tosi paljon. Meni omalla ensimmäisellä vihjeellä maahan, oli hiljaa koko paikalla olon ja nousi ensimmäisellä omalla vihjeellä ylös. Tämä äänekäs vinkuminen paikkiksen alussa on nyt toistunut useammassa kokeessa, joten se on otettava tarkasteluun. Treeneissä tällaista ei tapahdu.

Seuraaminen 8,5

Ihan hirveän hyvältä ei seuraaminen ei tänään tuntunut, mutta loppua kohti parannettiin ja lopun fiilis seuraamisen aloitukseen verrattuna olikin huomattavasti parempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6

Tuplakäsky seuraamisen lähtiessä, tupla maahanmenossa ja hauhau siellä täällä. Oikeesti mitä ihmettä?

Luoksetulo 9,5

Vinkui jättäessä, mutta juoksi koko matkan ja tuli suoraan perusasentoon <3 Oon tyytyväinen, koska selkeä kehitys tässä.

Noutoesineen pitäminen 9

Vähän vinkui alussa ja tarttui kapulaan Savumaisen hitaasti. Voi sentäs.

Kauko-ohjaus 0 

Tänä päivänä treeneissä iloisesti ennakoiva Savu olikin kokeessa istumismielellä kuin metsän tatti. Kolmannella Savu meni maahan ja muutoin kivat kaukot olivat siltä makuulta nolla. 

Estehyppy 7

Oltiin Savun kanssa jo todella eri taajuuksilla ja kaikki tuntui tasaisen vaikealta. Itse hyppy sujui ilman karkaamista, mutta perusasentoon tullessa Savu jäi johonkin ilmavainuun (kai?) kiinni. 

Kokonaisvaikutus 7

Oli kyllä äänekkäin tokosuorituksemme ikinä. 


Tuomarin antama palaute oli rehellinen ja realistinen. Siitä jäi hyvä fiilis, että Savun osaaminenkin oli kuitenkin näkynyt tuomarin silmään ja että hän näki positiivisena kärsivällisyyteni Savun kanssa. Kyllähän minua harmitti käskyjen toistelu ja Savun kutsuminen perusasentoon kun tiedän, että optimaalitilanteessa se tarjoaa perusasentoa ihan itse. Kokeen keskeyttämistäkin harkitsin, mutta ei meillä nyt niin kamalaa ollut että se olisi ollut tarpeen.


En tämän vuoden kaikkien koemunausten jälkeen uskaltanut odottaa suoritukseltamme oikein mitään. Vitsaillakin ehdin että kunhan henkiin jäädään niin kaikki hyvin. Siltä osin kaikki onkin vallan hyvin. Lakeuden tokoilijoiden kokeissa on niin kiva ilmapiiri, että Seinäjoelle lähtee ihan mielellään törppöilemään toistekin. Nyt meillä onkin Laton hallista yksi kappale jokaista tulosta, kun vaan saataisiin vielä pari ykköstä niin olisi se koularikin 😂

Omaa vuoroa odotellessa Savu oli taas vähän kiihtynyt. Me ollaan käyty Laton hallissa vain kokeissa ja Savu on tuolla jotenkin ihan ylivirittynyt normaaliin matalavireisyyteensä verrattuna. Osasyy voi olla toki se, ettei mukana ollut omaa kevythäkkiä vaan istuin Savun kanssa vaan hallin lattialla. Tuomarin moikkaus ja luoksepäästävyys meni hyvin, eikä Savu muutoinkaan odotellessa haukkunut. Sen mielen vilkasliikkeisyyttä säestää ääneen vinkuen hengittäminen. Ellei Savulle sitten tarjoile koko ajan jotakin syötävää nuuskumattoon.

Tavanomaista kiihtyneempi olemus lienee osasyy paikkisrivissä vinkumiselle, joskin suurempi syy on varmaan jännittämiseni ja toisaalta se ettei riviin menoja ehkä ole harjoiteltu tarpeeksi. Savu ei vingu treeneissä paikkiksessa, mutta ratkaiseva tekijä voisi olla myös se, että treeneissä paikkis on aina lopuksi. Kokeissa taas aluksi. Mene ja tiedä, tavoite kuitenkin on että Savu olisi paikkiksessa rento ja hiljainen, myös silloin kun ohjaajat vielä ovat koirien luona.

No sitten oma suoritusvuoro, fiiliksillä ei tänään juhlita.  Valehtelisin jos väittäisin ettei kaukojen nollaus ja kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta jäänti harmita. Kyllä harmittaa, ensimmäistä kertaa mulla on kokeen jälkeen oikeasti paha mieli. Tiedän että tämä on huomiseksi ohi, mutta silti. Kuinka monta koetta pitää käydä että saa edes alokkaasta koularin? Tokon alokasta kuvataan monesti helppona nakkina ja niin siitä olen itsekin ajatellun. Meidän kohdalla käytäntö kuitenkin näyttää aika toista, kun koesuoritus leviää käsiin milloin mistäkin syystä.

Savu uppoutui heti seuraamisen jälkeen haistelemaan, pitkästä aikaa pitkäksi aikaa. Jouduin kutsumaan Savua (tai olisin varmaan voinut myös odottaa että se on valmis mutta jännittäessä sitä toimii kuinka sattuu) useamman kerran ja hetkellisesti minusta näytti siltä että Savu aikoo karata. En ehtinyt itse nähdä mitään, mutta jotakin Savu yleisöstä päin bongasi ja sitä alkoi jännittämään. Sitten alkoi jännittää kyllä minuakin. Savu oli perusasentoihin tulemisissa tosi hidas, vaikka luoksarin paluuseen (ja vielä ihmisiä kohti juoksemiseen) olen erityisen tyytyväinen! Jotenkin liike kerrallaan fiilis vain lässähti lisää, Savu hidastui ja haukkui enemmän. Ja jännittäessään Savu haukkuu, se ei ole mikään uusi juttu.

Treeneissä ei ole enää pitkään aikaan esiintynyt Savun vastaavaa jännittymistä, eikä me siten olla aikoihin harjoiteltu myöskään sitä että halliin voi ovesta tulla joku. On siis myönnettävä, että tunnelman muutos kehässä pääsi yllättämään. Joskin siihen olen tyytyväinen, ettei Savu karannut muuta kuin kapulan tuojan luo. Aiemmin vastaavissa jännitystilanteissa Savu on lähtenyt täysin hanskasta haukkumaan sitä kohdetta joka on sattunut jännittämään.

Vaikka tänään on vähän mieli maassa, emme me luovuta. Treeneissä eteneminen näkyy taatusti joskus myös kokeissa ja tulemme yltämään sinne minne haluamme. Tältä vuodelta ei tullut koularia kasaan (vielä yksi koe jäljellä), mutta pitkä lista erilaisia aiheita treenattavaksi. Informatiivisia kokemuksia siis, jos ei muuta. Riippumatta siitä tuleeko ykköstuloksia parista seuraavasta kokeesta vai ei, siirryn Savun kanssa ensi vuonna joka tapauksessa avoimeen luokkaan. Se on toissijaista mitä tuloksia avoimesta saadaan, omaksi iloksi ja koiran hyvinvoinnin lisäämiseksi tässä harrastetaan.

Toko pitää intoilijan nöyränä ja on haastavuudeltaan motivoivaa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki tulisi tuosta vaan kerralla valmiiksi. Tokoliikkeiden katvekohtia ja erilaisia kokonaisuuksia saa treenata kyllä koiran eläkeikään asti, eipähän lopu ideat ja tekeminen.

Kiitos koereissuseuralle päivästä! Lähdemme Seinäjoelle vielä toistekin, kenties kymmenes kerta toden sanoo kun kolmas ei 😂

05 marraskuuta 2022

Lokakuun treenikoosteet

Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.

Savun muistiinpanot

Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.

Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.

Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.


Loimun muistiinpanot

Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.

Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.

Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.

28 lokakuuta 2022

Ratatreenit ja toko ot-ryhmä




Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.

Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅

Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.

Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.


Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.

Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.

Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.

Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!

Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!

Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂



Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä. 

Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂

Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.

Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!

Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.

Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.


Savun ja Loimun my day -video

Savun päivä - my day video 9/2021 

Kuvasin tämän viikon tiistaina päivämme videolle. Koirien my day video hieman myöhästyi Loimun juoksujen vuoksi. Alkuperäinen ajatus oli kuvata syyskuussa (kuten viime vuonnakin), mutta video toteutui nyt lokakuussa. Tämä vaikutti videoon sen verran että koirien aamu-ulkoilulla oli säkkipimeää.

Paljon on vuodessa tapahtunut ja muuttunut, mihin havahduin vasta editoinnin ja vanhan videon fiilistelyn myötä. Arki on silti edelleen sellaista kuin haluan ja jossa me kaikki viihdymme. Päätin kuitenkin listata ranskalaisin viivoin jotakin eroavaisuuksia vuoden takaiseen. Samana on pysynyt asuinpaikka ja valintani kasvattaa lapseni itse kotona.

Eroavaisuuksia vuoden takaiseen
- yläkerran remontti valmistui, joten makuuhuoneemme ovat siellä eikä Savu enää nuku sängyssä
- Savun "mökki" rappujen alta muuttui säilystytilaksi, mutta muutoin alakertaan vapautuneen tilan johdosta koirilla on reilusti makuupaikkoja valittavikseen
- lapset ovat vuoden vanhempia kuin, eikä meillä siten ole enää rattaita. Emme myöskään käy enää juuri koskaan kylällä puistossa, vaan ulkoilemme pihasta käsin lähi metsässä.
- meillä on nykyään ihastuttava Loimu osana arkeamme 💛 

Tavallisena tiistaina kipaisimme metsälenkille koko porukalla. Isännän tultua kotiin kävin vielä Savun kanssa kahdestaan kävelyllä viemässä roskia ja hakemassa postin (sekä keräsin tölkin). Tästä ollaan pidetty Savun kanssa kiinni, että kävästään ihan rauhallisilla kävelyillä keskenämme ilman junioriosastoa.

Iloa videon katseluun 😊

26 lokakuuta 2022

Vahalanka nahkapanta

 

Loimu alkaa olla täysikokoinen, joten tuli aika hankkia Rakettiketulle ihka ensimmäinen upouusi varute. Kaulapanta. Käytän koirilla tavallisesti valjaita tai pidän niitä vallan irti, mutta kokeissa ja treeneissä kaulapanta on vakiovarustus. Halusin Loimulle samanlaisen nahkapannan kuin Savulla, mutta valmistajaa ei aivan tuosta vain löytynytkään.

Vaan kun löytyi, niin eipä ole työn laadussa moittimista. Lämmin suosituksemme Vahalangan käsitöihin. Loimun pannasta valmistui juuri sellainen, kuin tilauksessani kuvailin. Pannan pehmuste on oranssi, solki messinkiä ja pannan leveys on kaikkiaan 5cm. Tämä kotimainen käsityö koristaa koiran kaulaa läpi elämän, treenikentillä ja kokeissa.

25 lokakuuta 2022

Yö Hevonkuusessa

Hetken mielijohteesta kun kalenterissa oli tilaa ja kova hinku metsään yöksi, varattiin Hevonkuusen retkeilymetsä käyttöömme yöksi. Vaikka ajankohta päätettiin nopeasti, on Hevonkuusi ollut mielessäni koko syksyn. "Sitten kun ei ole enää itikoita". Loimu on yöpynyt ainoastaan teltassa, joten muunkaltainen ulkona yöpyminen tuntui luontevalta harjoitella Hevonkuusessa. Ei muita kulkijoita ja aidat ympärillä, joten tuskin talitiaista isompaa metsäneläintäkään havaittaisiin.

Retkiyönä taivas pysyi visusti pilvessä, mutta lyhdyin valaistu Hevonkuusi oli silti tunnelmallisen kaunis. Kuvat olen ottanut lainakameroilla, joten jälki on mitä on, kun en ystävän Nikon merkkistä järkkäriä osannut käyttää. Oma kamerani on edelleen huollossa, ja viikot ilman luovaa harrastusta (tai sen harrastamista puutteellisilla välineillä) ovat tunteet pitkiltä.


Pimeä hiljainen metsä nuotion rätistessä onneksi rentouttaa mieltä riippumatta siitä onko kameraa vai ei tai onnistuvatko kuvat vaiko eivät. Nuotiota katselisin mieluusti vaikka miten pitkään ja kyllähän iltapala on nuotion kautta pikkuisen parempaa kuin ilman nuotiota. Koiratkaan eivät laita nuotiolla hengaamista pahakseen, sillä ruokaahan siitä seuraa.

Oma nukkumapaikkani oli laavussa hyttysverkon suojissa ja koirat nukkuivat ulkona. Laavu on kyllä sillä tapaa tilava että jos olisi alkanut sataa, koirat olisivat kyllä päässeet katon alle suojaa. Loimun kytkin yöksi, jotta se ei hyppäisi hyttysverkkoja päin. Savu oli vapaana, koska Savulle tällainen on jo ihan perussettiä.

Koirille oli paksut makuualustat mukana (tavallisesti nämä ovat minulla autossa), jotta kenenkään ei tarvitsisi kylmää maata vasten nukkua. Pari viikkoa takaperin molemmille koirille tuli postissa myös Sporttirakin Propalttoot ja tämä retki oli vähän kuin testiyö takeille. Savulla on ollut muutama erilainen takki aiemmin, mutta kylmässä nukkuminen ja asennon vaihtaminen ilman että takki valuu täysin pois paikaltaan, on osoittautunut haasteelliseksi. Toinen haaste on ollut talvisin lumessa kahlaaminen, moni takki kerää lumet sisäänsä eikä puhettakaan, että koira voisi sellaisella nukkua. Toki pääsääntöisesti koirani eivät tarvitse ylimääräistä vaatetta nukkuessaan.


Savu asettui alustalle samantien ja vaikutti alkavan nukkumaan. Loimu asettui Savun viereen, eikä kumpikaan koira herättänyt minua yöllä. Yö oli siis varsin rauhallinen, sillä olin varautunut kaikenlaiseen kaiken varalta. Loimu ottaa paljon Savusta mallia ja toki retkeillessä taukomatto on sille jo tuttu juttu. Hämärtyvä ilta ja tavaroiden levittäminenkin lienevät jo aika selkeä vihje, että kotiin ei olla ihan heti lähdössä.

Tämän retkiyön perusteella Loimu on taidoiltaan valmis talviseikkailuihin, hangessa ja laavuissa nukkumisiin. Jos jotakin pitää molempien koirien kanssa harjoitella, niin takkien pukeminen. Mikä siinä onkin itselle niin hankalaa tehdä pukemisesta kiva juttu... Itse Propalttoot olivat erinomaiset. Takit olivat aamulla herätessä molemmilla koirilla päällä kuten pitääkin ja koirat olivat pysyneet mukavasti lämpiminä. Kaikilta ominaisuuksiltaan meidän käytössämme kotimainen Propalttoo peittoaa kaikki aiemmin kokeillut lämmikkeet.


Hyvin nukutun yön ja hitaan, heräilevää luontoa ihastelevan aamun jälkeen oli aika sanoa heipat Hevonkuuselle. Tulipa vain tarpeeseen yö metsässä. Hevonkuusessa olen vieraillut aiemmin vain päiväseltään, mutta yökohteeksi voin suositella yhtä lämpimästi. Noin hienoissa puitteissa luonnon rauhassa nukun mielelläni toistekin.