Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste savu. Näytä kaikki tekstit

27 toukokuuta 2024

Loimun pennut syntyivät




Loimu yllätti kaikki hoitamalla synnytyksensä itse ja pikaisesti sillä välin kun talo oli hetken tyhjillään. Oppia ikä kaikki, kaikkeen aiempaan tietooni ja kuulemaani pohjaten en enää milloinkaan jätä viimeisillään tiineenä olevaa narttua hetkeksikään yksin 😅

Vaan toisaalta eläin varmasti mieluusti synnyttää omassa rauhassaan. Silti olisin mieluusti ollut tarkkailemassa, "jos jotain tulee" jotta Loimulle saataisiin apua. Mistä sitten sitäkään tietää, paljonko Loimua olisi häirinnyt läsnäoloni. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin!

Ollakseen tosi sylikirppu koira, Loimu ei synnytystä edeltävänä aamuna ollut ollenkaan seurallinen. Päinvastoin, se paineli kotipihasta metsään, kaatuneen kuusen alle koloon. Eikä olisi millään tullut pois. Koska Loimu ei ikinä lähde mihinkään, ei se ollut minulla kotipihassa hihnassa. Onneksi se lopulta usean kutsumisen jälkeen mönki kolostaan ulos ja malttoi tulla sisälle. Siinä olisikin ollut turha yrittää seurata mitään, jos pennut olisivat syntyneet maan alle. 

Synnytys osui 63vrk kohdalle tiineyttä. Pentuja syntyi neljä, kaikki potran kokoisia. Sukupuolijakauma on yksi uros ja kolme narttua. Uros on aika tismalleen saman värinen kuin Loimu pienenä, valkoista niskatäplää myötẹn. 😍

Vaikka arjessa tekemistä on oikein tarpeeksi, nyt olen merkannut kalenteriin ajan kirjoittaa blogiạ. Koska ehdottomasti pennuista pitää olla viikkokuulumiset! 💕

Savu on ottanut pennut hyvin vastaan. Sehän on todennäköisesti nähnyt koko synnytyksen portin takaa, enkä usko sen häirinneen. Savu suhtautuu pentuihin aika samanlailla kuin vastasyntyneisiin vauvoihin; sitä kiinnostaa, mutta se on hyvin varovainen ja rauhallinen, nuuhkii vain ilmaa. Ulkoillessa Savu haisteli Loimun hyvin tarkasti ja pieni Loimumainen leikkiinpyrähdyskin oli havaittavissa. Olen varma että Savusta tulee hyvä leikittäjäsetä pennuille.

Narttu


Narttu
Narttu


Uros



17 maaliskuuta 2024

Treenejä, ystäviä ja terveysmurheita

Alkuvuosi lähti käyntiin sellaisella rytinällä että nyt ollaan jo keväässä! Vilkasta menoa on ollut elämän joka osa-alueella vakiomäärää vastoinkäymisiä unohtamatta, joten blogi on jäänyt ihan unholaan samalla kun koirien instatilikin on ollut vähän aiempaa verkkaisempi. Piti se kuutamopostauskin laittaa tänne heti alkutalvesta no eipä mitään, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - muutama teknisen seikan kirjaus niin se ois julkaisuvalmis 😄

Mättästään tähän taas sitten vähän pidemmän aikavälin kuulumiset koiriin liittyen, kun on tässä jo ollut taas yhtä ja toista tekemistä. Kuvia on liuta joka välissä, tsemppiä alas skrollailuun.

 
Tammikuussa meillä oli vielä hoidossa Kida ja arki kolmen koiran kanssa sujui leppoisasti. Toki talvella osui koirille yksi ripuli, Loimulle tikkuepisodi josta selvittiin pikavisiitillä eläinlääkärissä ja yksi Kidan karkureissu. Karkureissu tapahtui ihan niin että olin itse koulussa ja Kida siskollani. Oli sitten tullut joku hämmästys ja Kida oli pinkaissut naapuriin, jossa se oli otettu sisälle. Tunti ehdittiin olla huolissaan, kunnes tieto tavoitti että koira on muutaman sadan metrin päässä odottamassa hakijaa 😅 Huoletti ja hävetti, mutta näitä sattuu ja silloin avuliaat ihmiset ovat mukava asia. Yleensä se olen minä joka ilmoittelee että haettavista koirista.

Loimun tikkuasia meni niin, että se kaikessa rauhassa pureskeli keppiä lenkillä. Niinkuin aina. Niinku mun kaikki koirat kun olen ollut aika huoleton keppien suhteen. Kepakko se sitten katkesi niin että jäi taaimmaisten poskihampaiden väliin kitalakeen kiinni. Eikä lähtenyt ite irrottamalla. Hangella oli verisiä länttejä nirhaumasta ja oltiin tietysti koirien ja pikkuväen kanssa keskellä metsää. Soitto lähiklinikalla että me tullaan tämmösen asian kans heti kun täältä hangesta päästään. Loppu hyvin kaikki hyvin, tikku lähti nukuttamatta, tarvittiin vaan apukädet ja pihdịt. Jatkossa menettelen keppien kans vähemmän huolettomasti ja Loimu joko pureksii leluaan tai etsii ruokaa maasta niissä tilanteissa, joissa sille on ollut luontevaa kaluta keppejä.

Sitten tuli se onnekas sattuma että Kidalle löytyi potentiaalinen kotiehdokas. Asiat johtivat lopulta siihen, että Kida lähti tammikuun loppuessa koeajallẹ. Tosi haikeaa, koska kyllä niin ehdittiin koiraan kiintyä. Haikeaa myös ystävän puolesta, sydänhän tuommosessa hajoaa. Mutta samalla hyvä mieli siitä, miten hyvään kotiin Kida pääsị. Pikkuväki on kovasti tykännyt Kidan video- ja kuvakuulumisista. He myös edelleen saamistaan tiedoista huolimatta uskovat että Kippana tulee meille vielä joskus hoitoon. 💞

Vahinkolaukaus ja vakavaa hommaa :D

Fyysisen harjoittelun Workshop - Milka Tauru

Ah koulutuspäivät! Miten olinkaan kaivannut sosialisointia koiraihmisten kanssa ja samalla uuden oppimista. Fyysisen harjoittelun workshop järjestettiin Canisportilla ja kertonen heti tähän samaan syssyyn että seuraava on lauantaina 4.5 aiheella Tokokoiran fyysinen harjoittelu. Suosittelen osallistumaan!

Otin koirakkopaikalle Loimun ja kyselin vinkkiä meidän yhteisjumppiin. Olen jo pitkään pohtinut että pitäisi itsekin kuntoilla, mutta ei oikeen oo motivaatiota moiseen. Sitten kokeilin josko jumppaisi yhdessä Loimun kanssa niin, että Loimun rooli on olla painolevy tai tehdä jotakin omaa temppụa. Ja voi hyvänen aika urheilusta tuli heti hauskaa! En oo osaaja enkä ammattilainen, enkä saa jumppaamisestani palkkaa joten jatkossakin punnerran ihan kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan.

Punnerruksissa haluaisin, että Loimu istuisi tai seisoisi selässänị. Vauhdilla se kyllä hyppää kyytiin, mutta en aina ole ihan perillä mitä se siellä selässä häärää. Ja koska en ole tällaisten jumppajuttujen osaaja, piti kysyä Milkalta vinkkiä. Ja hyvät ohjeet saatiinkin! Milka on tosi kannustava ja selkeä siinä, mitä just sen oman koiran kans kannattaa tehdä. Ja niin Loimu sitten alkoi harjoitella tasapainotehtäviä ja jo nyt niissä punnerruksissakin huomaa eroa!

Laitoin tuohon alla muutaman kelan instasta, niin saatte osviittaa koiran kans kuntoilusta 😄

Kalenteri on pitänyt minut siinä määrin kiireisenä, että kimppatreeneille ei ole ollut aikaa ja omatoiminenkin hallilla käyminen on jäänyt vähän vähiin. Oli meillä tietysti parin viikon remppaevakkokin, kun vessa päivitettiin tälle vuosituhannelle. Siihen perään pikkuväen synttärijärkät, koulun lähipäivät, työt ja parin sekaannussotkun selvittely, niin jo oli mehut puristettu. Kaikkeen ei vain paukut riitä samalla kertaa, eikä koiratkaan onneksi ole laittaneet lepoa pahakseen. Tokihan kotona tulee treenattu useana päivänä viikossa, että edistystä tapahtuu vaikka ei hallilla käytäisikään. 

Ilmoittauduin molempien koirien kanssa hetken mielijohteesta (oli niin kiva mainos) Seinäjoelle Tokoretriittiin. Oli kiva nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja ylipäänsä liuta erilaisia koiria. Vaikka sunnuntain puolella aivot oli jo ihan liian pehmenneet siihen että olisin voinut teoriaan keskittyä, niin inspiroiva reissu oli! Että kyllä sitä tästä taas toimeksi laitetaan ja näperrellään pieniä palasia kuntoon.

Koirien hotellitaitoja on kehuttava! Vaikka viereisen huoneen koira haukkui vähän koko ajan, niin jopa Loimu oli kohtuullisen hiljaa. Esimerkiksi aamupalalta palatessani sekä Savu että Loimu nukkuivat metelistä huolimatta. Kelpaa tämän kaksikon kanssa reissata jatkossakin. 💛

Koko talvea on varjostanut Savun terveysmurheet. Kiinnitin jo joulun aikaan huomiota siihen että se on väsynyt, sekä aiempien vuosien kuvia vertaillessa havahduin sen turkin kuntoon. Turkki on niukempi kuin koskaan, vähän hamppuisa ja Savu on myös palellut tänä talvena huomattavasti aiempaa enemmän. Ihossa ei kuitenkaan näy muutoksia, Savu ei hilseile eikä karvaa irtoa aiempaa enempää. Savu kuitenkin rapsuttelee ja pureskelee itseään satunnaisesti päivittäịn. Tähän havahduin etenkin yöllä herätessäni siihen että Savu raapii itseään. Rapsuttelu ei ole koiralle normaalia käyttäytymistä, vaikka Savu ei onneksi vaikutakaan olevan aivan tuskissaan. Varasin sille kuitenkin eläinlääkäriajan ja tähän tekstiin mennessä sekä verikoe- että virtsanäytetulokset eivät kertoneen oireille mitään syytä.

Viimeisimpänä Savu on sekä virtsannut että ulostanut sisälle kertaalleen, pyytämättä ulos. Kertaluontoisesti se myös hengästyi voimakkaasti ja yskäisi. Kipuun viittaa sekin, että radikaalisti aiemmasta poiketen Savu ei ole ollenkaan kiinnostunut Loimun juoksuista. Jos vielä viime vuonna Savu oli osan aikaa juoksuista hoidossa viriiliydestään johtuen, niin nyt Savun käyttäytymisestä ei voisi mitenkään arvata että kotona on juoksunarttu.  

Menee varmasti tovi, että Savun oireista saadaan poissuljettua kaikenlaista. Huomenna olemme menossa meille suositellulle eläinlääkärille. Vien samalla kolmen päivän ulostenäytteet Savusta, kun ennemmin tai myöhemmin sekin tutkittaisiin kuitenkin.

Ei voi sanoa että huoli olisi kova, mutta kohtuullinen. Tässä ollaan vähän kuin uuden edessä. Olen ollut monta vuotta hyvin onnekas hyvinvoivien koirien kanssa ja ne satunnaiset kerrat kun eläinlääkäriä on tarvittu, oireilla on ollut jokin looginen ja helposti hoidettava syy. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta, että joudutaan tutkimaan yhtä ja toista samalla koiran vointia seuraten. Tai tavallaan on, pitkäaikainen lukija muista miten kahdeksan vuotta sitten Tuikun ja Vilkun oireet eskaloituivat koirien lopetukseen.

Toivon että Savun oireilu pysyy nykyisellään siihen asti, että tälle löytyy jokin hoidettava syy. Koiran kipua on välillä vaikea tunnistaa: Savukin leikkii Loimun kanssa, tykkää olla lasten kanssa, lähtee lenkille ja treeneihin ja syö normaalisti. Nämä mikään edellä oleva eivät kuitenkaan kerro sitä, että koira olisi hyvinvoiva. Yhdessä tekeminen ja puuhailu kuitenkin lisää mielihyvät kokemusta, joten Savu pääsee kyllä treeneihin ja muihin mukaan, mutta saa niistä sitten aiempaa pidemmän palautumisajan.

Uudessa Koiran perustarpeet ja hyvinvointi -kirjassa on runsaasti työkaluja koiran hyvinvoinnin havainnointiin. Toivon, että olisin voinut saada tuon kirjan käsiini vaikka kymmenen vuotta sitten, niin ei olisi tarvinnut kaikkea kompastella kantapään kautta. Kirjan ovat kirjoittaneet Nina Laiho, Sofia Haapanan ja Aino Patjas, kaikki eläinalan ammattilaisia. Suosittelen ostamaan omaksi tai lainaamaan kirjastosta tätä ensiluokkaista teosta.

Ja kuten aiemmista kappaleista oli luettavissa, Loimun juoksut alkoivat! Nämä ovat ne "astutetaan sitten seuraavista juoksusta" -juoksut. Hui miten jännää! Jos kaikki menee kuten toivotaan ja saadaan pikkuisia Loimuja maailmaan, ei auta kuin ryhdistäytyä blogin kanssa. Mikään muu alusta ei nimittäin prosessoi sellaista määrää kuvia, kuin tämä. 😄

Kaikesta huolimatta kaikille meille kuuluu kaikkinensa hyvää ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Aurinkoa vähän lisää, niin päästään kunnolla kevään tuntuun.

24 marraskuuta 2023

Syyskuvia ja mättö

Havahduin vuosikatsausta luonnostellessani että tänne on raapustettu koekertomus viimeksi lokakuussa ja siinäpä melkein olivatkin tämän syksyn raportit. Vaan kaikkea on ollut ja ehtinyt tapahtua! Vielä on vähän tasapainossa hakemista, kun työt ja opinnot vievät valokuvaamisestani ison ajan. Omaksi iloksi tulee kuvattua lähes entiseen malliin, mutta omien kuvien käsittely viiväästyy reilusti (siis on vielä kesäkuviakin joille en ole ehtinyt tehdä mitään). Tekstiä ei tule kirjoitettua jos ei ole kuvia tueksi, mutta tätäkin kootessa huomasin käsitelleeni pääasiassa pystykuvat valmiiksi - vaikka miltei jokaisesta paikasta on myös vaakakuva.

Mutta tällä mennään! Yritin raapia huolimattomalla järjestelmällisyydelläni kasaan syksyn kohokohtia, jotka olisivat ansainneet omat blogitekstinsä kokonaa. Ja tästähän puuttuu kokonaan vaikkapa kuutamokuvaukset - ne olen toteuttanut joka kuukausi, vaikka raportointi onkin jäänyt vähemmälle.


Yhteistyökuvaukset 

Heti syyskuun alussa meillä oli kuvaajakollega Jonnan kanssa kivat yhteistyökuvaukset! Ensitöiksemme kävimme kuvaamassa kuutamon, mutta pääpaino oli erilaisissa malliharjoitteluissani. Nyt kun osa kuvista on vihdoin blogissa, voinen kertoa että parin viikon päästä kuvataan taas. 😄

Nämä kuvat ehdittiin ottaa ennen opintojeni alkua ja nyt sitä on sitten todenteolla päässyt joutunut harjoittelemaan myös mallina oloa. Olen ensisijaisesti mieluummin valokuvaaja, mutta mallina oleminen antaa paljon oivalluksia miellyttävän tilanteen luomiseen ja selkeään mallin ohjaamiseen. Opinnoistani ei kaiketi pääse läpi jos kuvaa pelkkiä koiria... 😁 Toki ehdottomasti haluan saada perusteet kuntoon myös ihmisiä kuvatessa!
    
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat
 
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat  
 
© Jonna Mäkinen Lohtukuvat

Vahokoski

Meillä oli tosi kiva pienen porukan nuotioretki syksyllä - käsiteltyinä kaksi kuvaa koirista 😂 Mutta halusin kirjoittaa silti! Rakastan koskia ja niiden pauhua, sitä kuunnellessa oma mieli rauhoittuu ja loppujen lopuksi saatan vaikka nukkuakin hyvin. Päiväretkellä pikkuväen kanssa koski toi tietysti oman seikkailuntuntunsa, kun ensisijainen tavoite oli pitää kaikki kuivina. Lapset säästyivät, mutta Loimu pulahti uimaan, tietysti.

Koskikuvausvisiot onnistuivat kohtalaisesti ja uutta yritystä en tälle syksylle sitten ehtinyt viritellä. Nyt on kuitenkin jalansijat jo tuolta paikalta tutut, joten kenties keväällä lähdetään Savun kanssa kokeilemaan uusiksi. Nämä omat kuvausprojektit ovat olleet kyllä syksyn henkireikä. Riippumatta siitä, oliko lopputulos sellainen kuin tavoittelin. Pelkkä luonnossa oleminen ja oman koiran kanssa kuvan tekeminen on ihan mahdottoman lataavaa ja inspiroivaa samaan aikaan.

 

Yökuvauksia 

Joku lukija varmasti muistaa alkuvuoden kuutamokuvaukseni. Olenkin jatkanut kuukuvausprojektia sinnikkäästi ja toistaiseksi jokainen tämän vuoden kuutamo on ikuistettu koirieni kanssa samaan kuvaan. Toki tekoäly osaisi nykyään tehdä kuut ja muut taivaankappaleet puolestani, mutta minä olen päättänyt olla vanha jäärä ja pysyä tällä tiellä. 

Revontuletkin ennätin kertaallensa nähdä, mutta ei vielä tänäkään syksynä tullut niistä kuvaa. Linnunradan kuvaamista yritimme yksin ja ystävän kanssa. Voi hyvänen aika me ajeltiin puoleksi yöksi keskelle ei mitään totemaan että taivas meni pilveen. 😂 On se harrastus sekin! Ei muuta kuin nuotioon tulet ja yöpalaa syömään, jotta jaksettiin ajaa kotio. Vielä enemmän ois harmittanut jos taivas ois ajomatkalla kirkastunut, mutta eipä kirkastunut ei.


Tekemällä oppii ja kompastelemalla muistaa paremmin mitä ei pidä tehdä. Viimeisin kuva on lokakuun täysikuuta vasten otettu. Voi hyvänen aika en kestä miten hieno mallikoira Savu on ja tuolloin osui vielä virkistävän helpot kuvausolosuhteet - ei ollut pilvistä eikä kovaa tuulta. Onnistuneiden lokakuun kuukuvien jälkeen lähdettiin vielä maastoon yöksi nukkumaan. Taivasalla, totta kai.

Tokokoe 31.10 ja kisaamattomuus

Viimesimmästä tokokokeesta ei harmillisesti ole videota. Tehtiin Savun kanssa pisteiltään vahva kakkostulos, mutta kehässä oli ihan kamalaa. Ärsyynnyin odottelualueella ulkoisista tekijöistä ja Savu sitten reagoi tähän aika voimakkaasti välttelemällä kontaktia. Kokonaisuus oli tosi tahmeaa, Savu laahasi ihan jäljessä ja haukkui. 

Kapulan pito oli silti kymppi, paikkiksessa Savu pysyi kuten piti ja viimeisessä liikkeessä (seuraaminen) se nousi lopulta omaksi itsekseen. 💙 Oli kiva nähdä että epäoptimaalisissa fiiliksissäkin ne paljon vahvistetut tehtävät kantoivat läpi. Kaukot nollattiin, tämä liike tuntuu takkuavan vähän joka kokeessa ja nyt meillä tuli pohjalle vielä umpisurkea siirtymäkin.

Ei käynyt tuolloin kuitenkaan mielessä keskeyttää, koska vaikka Savu ei vastannut sosiaaliseen palkkaan se kulki mukana kuitenkin. Vähän oli epävireistä ja tahmeaa, mutta yritin kovasti tsempata koiraa. Samalla kuitenkin tiesin, että Savu reagoi siihen omaan ärsytykseeni. Tässä sitä oppii uutta, mutta enpä olisi arvannut Savun alkavan reagoimaan niin voimakkaasti pieneen ärsytykseen tmv negatiiviseen tunteeseen. Toki vuosi sitten koetilanteessa mieleni nyrjähti sitten niin huolella etten ollut uskoa itsekään, mutta Savu tiesi. Ja nyt se kaiketi ennakoi koemaisia olosuhteita ja pieniäkin mielenliikkeitä aivan kuin katastrofia odottaen.

Tässä loppusyksyn asiaa pohdiskelleena arvoin ilmoittaisinko Savun vielä sekä tokoon että rallyyn, vai kumpaankaan. Päädyin sitten siihen, että on koiralle reilumpaa olla kisaamatta. Vaikka vuoden takaiseen verrattuna voin hyvin, on minulla taas loppuvuonna pientä turnausväsymystä. Ärsyyntyminen on sinänsä niin normaali ja helposti tapahtuva tunne, että sitä on koepäivän aikana vaikea välttää kokonaan - ei sitä tarvitsisikaan välttää jos Savu ei olisi tuommoinen terveystutka 😅

Ja on se niinkin, ettei minun mieleni kestä kisaamista. Vielä. Viime vuonnahan ajattelin etten kisaisi tänä vuonna ollenkaan. Ylitin siis jo itseni käymällä kahdessa kokeessa musertumatta jännityksen alle. Ja saatiin Savun kanssa se yksi ykköstuloskin ja meillä oli silloin ihan mahdottoman kivaa. 

Olisi paljon helpompi sanoa ja hyväksyä ettei me kisata siksi että koiralla on syy x y z. Mutta ei auta itku markkinoilla, tämmösethän ei selviä ennen kuin kisaamista kokeilee. Optimaalitilanteissa kestän jännitystä ja muuta ihan hyvin, mutta se on tullut opittua ettei muun elämän aiheuttaman kuormituksen aikana minun paikkani ole tokokokeessa.

Onneksi harrastaa voi ilman kokeitakin! Käytännössähän siis mikään ei muutu, jatkamme kuten tähänkin asti mutta viikonloppujen kalenterimerkinnöissä ei vain lue koekäyntejä. Olen kuitenkin luottavaisin mielin, että joskus pystyn taas kisaamaan mutta en usko että Savua enää vaivaan aiheella. Savu on ihan uskomattoman hieno koira ja on todella epäreilua että koe jossa minun tulisi tukea koiraa, koira joutuukin kannattelemaan ohjaajaansa. Riippumatta koetuloksista Savu on jo oman elämäntä multivalio, arkisin oikea käteni ja kuvausvisioideni luottotyyppi 💙


Loimu 2v 

Marraskuun 2. päivä Loimu täytti kaksi vuotta! 🥳 Rakettikettu on ilahduttanut meitä melkein kaksi vuotta ja ottanut paikkansa sosiaalisissa kuvioissamme. Arki Loimun kanssa on mutkatonta ja treeneissä on tänä vuonna harppailtu mukavasti.

Aina iloisen koiran kanssa on ilo harrastaa ja onpa Loimu hieman kehittynyt kuvauksiakin ajatellen. Loimun parhaita ystäviä ovat bordercollie Mitsu ja collie Roger, sekä tietysti hoitokoiramme Kida. Näitä tavatessa Loimu sekoaa ihan täysin 😂

Myöhäistä synttärionnea muille F-pentueen sisaruksille! 💛

 

Alla mielin määrin kuvia lenkkien varrelta yksin ja kavereiden kanssa. Vaikka kuvia en ole ehtinyt käsitellä tai blogiin kirjoitella, niin syksyinen luonto ja uudet tuttavuudet on tänä vuonna pitäneet fiiliksen korkealla.

Nyt rasti ruutuun ettei blogia ole jätetty kuolemaan 😄