17 kesäkuuta 2024

Mötkömussut 3 viikkoa

 


Ja niin meni taas viikko ja pennut olivat yhtäkkiä 3-viikkoisia. Ero kaksiviikkoiseen on merkittävä! Jos vielä maanantaina imuroin pentulaatikon vierustaa ilman että pennut siihen reagoivat, niin tiistaina herätin koko nelikon aivastamalla.  Ensimmäinen madotusannos on nautiskeltu tai ehkä se ennemminkin makukokemukseltaan järkytti pentusia.

Suklaa avasi silmänsä ensimmäisenä ja kaikki kaverinsa heti seuraavana päivänä. Haukkumisharjoitukset ovat laajentuneet jopa ulvomiseen ja alkeellisessa leikissä muristaan hurjasti. Loimun nisiä revitään kuin mitäkin kumipalloa, eikä Loimu varmaan ikinä palaudu tästä venytyksestä entiselleen. Tai sitä odotellessa, vähän huumoria pitää olla 😄

Kävelemisessä nelikko on harjaantunut hurjasti ja matolla painellaan reippaasti. Pentulaatikon kulkulaidan yli kurkittiin parina päivänä, kunnes Musu 3vk 1vrk ponkaisi yli. Ja siskonsa Suklaa perässä. Kauan eivät pennut jaksa olohuonetta tutkia, kun Kettu on sitten jo norkoilemassa takaisin laatikkoon (jos vaikka maitobaarikin tulisi sinne) ja siskonsa nukkuvat ympäri huoneen lattioita.

Olohuone onkin nyt kustomoitu niin, että sen kun painelevat vapaasti. Mattoja on yritetty vähän suojata, mutta kyllä me yksistä pentujenpissoista selviämme paikallispesussa. Räsyt voi pestä sitten heinäkuun helteissä vähän kokonaisvaltaisemmin, pääasia etteivät tassujen käyttöä harjoittelevat pennut liukastele.

Nelikkoa on punnittu pari kertaa viikkoon ja viime viikolla jokaisella meni se 1kg rikki. Supi on pienin, Kettu ja Musu vuoroin jaetulla sijalla suurimmat. Kaikki kasvavat tasaisesti ja syövät hyvin. Tähän asti ovat porskuttaneet pelkällä Loimun imetyksellä ja Loimulla vasta nälkä onkin ollut. Tosi hienosti on huolehtinut pennuistaan ja se ihan hulvaton kaivamisvimmakin vähän laantui. Tämän johdosta Loimu on jälleen päässyt ulkoilemaan myös vapaasti ja pääsi samalla eroon pannastaan. Tavallisestikin Loimu on siis ulkoillut pihassa Savun kanssa irti, mutta synnytyksen jälkeen Loimu toviksi villiintyi kadoten tontin nurkan metsään ja sitä saikin sitten vähän odotella kaivauksistaan.

Suurimman osan ajasta pennut tietysti nukkuvat, mutta hereillä ollessaan ovat jo ihanan seurallisia. Lapset ovat pennuista totta kai ihan haltioissaan ja tässähän saa vähän kuin parhaat palat syliteltävistä. Eivät vielä osaa purra 😄

Tällä viikolla pentuja on tarkoitus ottaa mukaan jo ulkoilemaankin, kunhan tuon ylireheväksi päässeen nurmen saan leikattua. Uutena juttuna pennuille tarjotaan myös pieniä ruokamaistiaisia, vaikka pääasiallinen ravinto onkin emonmaito.

Alla jälleen kuvamättö kuluneelta viikolta. Seuraavien viikkojen kuvissa on varmasti jo muutakin kuin nukkuvia pentusia.
 

09 kesäkuuta 2024

Mötkömussut 2 viikkoa




Kyllä, me keksittiin pentunelikolle ryhmänimeksi Mötkömussut. Kaikki neljä on mussukoita ja varsinaisia mötkäleitä (mitä se kenenkin murteella meinaa), erinomaisia syömäreitä siis. Tänään pennut ovat tasan kaksiviikkoisia. Aika tukevasti yrittävät jo ottaa jaloilleen ja haukkumisharjoitukset sujuvat hyvin. Näistä taidoista huolimatta nelikko on edelleen kuuroja ja sokeita, mutta eiköhä sekin tilanne pian korjaannu 😄

Loimu on hoitanut naperoitaan ihan erinomaisesti. Vähän on vaikuttanut kaipaavan myös omaa tekemistä (etenkin helteellä), sillä Loimu mielellään karkaisi takapihan metsään kaivamaan onkaloita. Vähän liian pitkällisten kutsumisoperaatioiden (keskellä yötä melkein tunnin...) Loimu onkin ulkoillut sitten liinassa, eikä vapaana. Kai se meinasi että muuttaa pentujen kanssa maan alle hellettä pakoon, mutta sitä iloa ei nyt näille lemmikkikoirille suotu.

Yhtään Loimu ei ole närkästynyt pentujen katselusta ja tutkimisesta. Leppoisasti suhtautuu lapsiin ja jopa Savuun, joka sekin mielellään katselee pentulaatikkoon. Savu on suhtautunut pentuihin kyllä ihan samanlailla kuin pieniin vauvoihin. Se on varovaisen utelias ja ystävällisen kiinnostunut. Ainoastaan ruokakupistaan Loimu on tarkka, silloin ei tarvitse Savun suotta tulla samaan huoneeseen ollenkaan. Loimu onkin ollut varsin nälkäinen ja hyvä syömään, onhan imetys koirallakin energiaa kuluttavaa toimintaa.

Tähän asti olen punninnut pentuja päivittäin, mutta painon noustessa kaikilla tasaisesti harvennetaan punnitukset nyt pariin kertaan viikossa.

12 vrk iässä painot olivat

Suklaa 860 g

Kettu 903 g

Musu 908 g

Supi 805 g

Ja alla massiivinen kuvamättö pentusista, melkein aikajärjestyksessä viimeiseltä parilta viikolta. Pian pentuset ovat kaiketi vauhtiveikkoja, joten lienee toiveajattelua että ehtisin yhtään aiempaa useammin istahtaa kirjoittamaan kuulumisia. Jotenkin tämän alkukesä on ollut paitsi pentukuplaa, myös tosi täynnä kuvauksia ja juhlia. Yhtä kaikki, hyvin voi koko pentue ja muutkin ja hauskaa on ollut!

27 toukokuuta 2024

Loimun pennut syntyivät




Loimu yllätti kaikki hoitamalla synnytyksensä itse ja pikaisesti sillä välin kun talo oli hetken tyhjillään. Oppia ikä kaikki, kaikkeen aiempaan tietooni ja kuulemaani pohjaten en enää milloinkaan jätä viimeisillään tiineenä olevaa narttua hetkeksikään yksin 😅

Vaan toisaalta eläin varmasti mieluusti synnyttää omassa rauhassaan. Silti olisin mieluusti ollut tarkkailemassa, "jos jotain tulee" jotta Loimulle saataisiin apua. Mistä sitten sitäkään tietää, paljonko Loimua olisi häirinnyt läsnäoloni. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin!

Ollakseen tosi sylikirppu koira, Loimu ei synnytystä edeltävänä aamuna ollut ollenkaan seurallinen. Päinvastoin, se paineli kotipihasta metsään, kaatuneen kuusen alle koloon. Eikä olisi millään tullut pois. Koska Loimu ei ikinä lähde mihinkään, ei se ollut minulla kotipihassa hihnassa. Onneksi se lopulta usean kutsumisen jälkeen mönki kolostaan ulos ja malttoi tulla sisälle. Siinä olisikin ollut turha yrittää seurata mitään, jos pennut olisivat syntyneet maan alle. 

Synnytys osui 63vrk kohdalle tiineyttä. Pentuja syntyi neljä, kaikki potran kokoisia. Sukupuolijakauma on yksi uros ja kolme narttua. Uros on aika tismalleen saman värinen kuin Loimu pienenä, valkoista niskatäplää myötẹn. 😍

Vaikka arjessa tekemistä on oikein tarpeeksi, nyt olen merkannut kalenteriin ajan kirjoittaa blogiạ. Koska ehdottomasti pennuista pitää olla viikkokuulumiset! 💕

Savu on ottanut pennut hyvin vastaan. Sehän on todennäköisesti nähnyt koko synnytyksen portin takaa, enkä usko sen häirinneen. Savu suhtautuu pentuihin aika samanlailla kuin vastasyntyneisiin vauvoihin; sitä kiinnostaa, mutta se on hyvin varovainen ja rauhallinen, nuuhkii vain ilmaa. Ulkoillessa Savu haisteli Loimun hyvin tarkasti ja pieni Loimumainen leikkiinpyrähdyskin oli havaittavissa. Olen varma että Savusta tulee hyvä leikittäjäsetä pennuille.

Narttu


Narttu
Narttu


Uros



22 huhtikuuta 2024

Loimu saa pentuja!

Tänään Loimun astutuksesta on tasan 28 vrk. Ja niinpä aamun tiineysultrassa todettiin, että Loimu on tiine ja pentuja enemmän kuin yksi 😍

Loimulla on ollut tiineyteen viittaavia oireita jo pari viikkoa. Se on ollut vähän "pahantuulinen", eikä niin leikkisä kuin tavallisesti. Lisäksi sen ruokahalu oli viikon verran ihan olematon, nyt taas jo maistuu. Nisät ovat turvonneet selvästi.

Nyt vain odotellaan tulevia viikkoja 😊






19 huhtikuuta 2024

Loimun astutusreissu




Ja niin tuli kalenterissa vastaan the päivä, jolloin Loimu matkasi astutettavaksi. Kolme viikko myöhemmin on vihdoin tovi aikaa raportoida tästä jälki tänne, ennen kuin käydään tiineysultrassa toteamassa onnistuiko vaiko eikö.

Eräänä sunnuntaina tokovalkun jälkeen ajoin kotiin vaihtamaan koiran ja sitten suuntasimme Loimun kanssa muutaman tunnin ajomatkalle sulhasen lụo. Saavuttiin iltapimeällä perille, joten koirien nopean moikkailun jälkeen kaaduttiin nukkumaan.

Seuraavana aamuna Loimu halusi hurjasti leikkiä Glaesirin kanssa ja niin ne päästettiin takapihalle leikkimään. Ei siinä kauan mennyt, kun koirat olivat nalkissa. Onnistunut astuminen siis.

Illalla juuri ennen meidän lähtöä - siis oikeasti juuri ennen koska seisoin jo melkein auton vieressä - uusi onnistuminen ja koirat olivat taas nalkissa. Onnekkaasti saimme siis samaan vuorokauteen 12 h välillä kaksi astumista. Sitten vain sormet ristissä odottelemaan.

Yhdistelmä Koiranetissä. Yhteydenotot pennuista kasvattaja Marialle metsakasteen@gmail.com

Odotan jatkoa innolla!

17 maaliskuuta 2024

Treenejä, ystäviä ja terveysmurheita

Alkuvuosi lähti käyntiin sellaisella rytinällä että nyt ollaan jo keväässä! Vilkasta menoa on ollut elämän joka osa-alueella vakiomäärää vastoinkäymisiä unohtamatta, joten blogi on jäänyt ihan unholaan samalla kun koirien instatilikin on ollut vähän aiempaa verkkaisempi. Piti se kuutamopostauskin laittaa tänne heti alkutalvesta no eipä mitään, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - muutama teknisen seikan kirjaus niin se ois julkaisuvalmis 😄

Mättästään tähän taas sitten vähän pidemmän aikavälin kuulumiset koiriin liittyen, kun on tässä jo ollut taas yhtä ja toista tekemistä. Kuvia on liuta joka välissä, tsemppiä alas skrollailuun.

 
Tammikuussa meillä oli vielä hoidossa Kida ja arki kolmen koiran kanssa sujui leppoisasti. Toki talvella osui koirille yksi ripuli, Loimulle tikkuepisodi josta selvittiin pikavisiitillä eläinlääkärissä ja yksi Kidan karkureissu. Karkureissu tapahtui ihan niin että olin itse koulussa ja Kida siskollani. Oli sitten tullut joku hämmästys ja Kida oli pinkaissut naapuriin, jossa se oli otettu sisälle. Tunti ehdittiin olla huolissaan, kunnes tieto tavoitti että koira on muutaman sadan metrin päässä odottamassa hakijaa 😅 Huoletti ja hävetti, mutta näitä sattuu ja silloin avuliaat ihmiset ovat mukava asia. Yleensä se olen minä joka ilmoittelee että haettavista koirista.

Loimun tikkuasia meni niin, että se kaikessa rauhassa pureskeli keppiä lenkillä. Niinkuin aina. Niinku mun kaikki koirat kun olen ollut aika huoleton keppien suhteen. Kepakko se sitten katkesi niin että jäi taaimmaisten poskihampaiden väliin kitalakeen kiinni. Eikä lähtenyt ite irrottamalla. Hangella oli verisiä länttejä nirhaumasta ja oltiin tietysti koirien ja pikkuväen kanssa keskellä metsää. Soitto lähiklinikalla että me tullaan tämmösen asian kans heti kun täältä hangesta päästään. Loppu hyvin kaikki hyvin, tikku lähti nukuttamatta, tarvittiin vaan apukädet ja pihdịt. Jatkossa menettelen keppien kans vähemmän huolettomasti ja Loimu joko pureksii leluaan tai etsii ruokaa maasta niissä tilanteissa, joissa sille on ollut luontevaa kaluta keppejä.

Sitten tuli se onnekas sattuma että Kidalle löytyi potentiaalinen kotiehdokas. Asiat johtivat lopulta siihen, että Kida lähti tammikuun loppuessa koeajallẹ. Tosi haikeaa, koska kyllä niin ehdittiin koiraan kiintyä. Haikeaa myös ystävän puolesta, sydänhän tuommosessa hajoaa. Mutta samalla hyvä mieli siitä, miten hyvään kotiin Kida pääsị. Pikkuväki on kovasti tykännyt Kidan video- ja kuvakuulumisista. He myös edelleen saamistaan tiedoista huolimatta uskovat että Kippana tulee meille vielä joskus hoitoon. 💞

Vahinkolaukaus ja vakavaa hommaa :D

Fyysisen harjoittelun Workshop - Milka Tauru

Ah koulutuspäivät! Miten olinkaan kaivannut sosialisointia koiraihmisten kanssa ja samalla uuden oppimista. Fyysisen harjoittelun workshop järjestettiin Canisportilla ja kertonen heti tähän samaan syssyyn että seuraava on lauantaina 4.5 aiheella Tokokoiran fyysinen harjoittelu. Suosittelen osallistumaan!

Otin koirakkopaikalle Loimun ja kyselin vinkkiä meidän yhteisjumppiin. Olen jo pitkään pohtinut että pitäisi itsekin kuntoilla, mutta ei oikeen oo motivaatiota moiseen. Sitten kokeilin josko jumppaisi yhdessä Loimun kanssa niin, että Loimun rooli on olla painolevy tai tehdä jotakin omaa temppụa. Ja voi hyvänen aika urheilusta tuli heti hauskaa! En oo osaaja enkä ammattilainen, enkä saa jumppaamisestani palkkaa joten jatkossakin punnerran ihan kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan.

Punnerruksissa haluaisin, että Loimu istuisi tai seisoisi selässänị. Vauhdilla se kyllä hyppää kyytiin, mutta en aina ole ihan perillä mitä se siellä selässä häärää. Ja koska en ole tällaisten jumppajuttujen osaaja, piti kysyä Milkalta vinkkiä. Ja hyvät ohjeet saatiinkin! Milka on tosi kannustava ja selkeä siinä, mitä just sen oman koiran kans kannattaa tehdä. Ja niin Loimu sitten alkoi harjoitella tasapainotehtäviä ja jo nyt niissä punnerruksissakin huomaa eroa!

Laitoin tuohon alla muutaman kelan instasta, niin saatte osviittaa koiran kans kuntoilusta 😄

Kalenteri on pitänyt minut siinä määrin kiireisenä, että kimppatreeneille ei ole ollut aikaa ja omatoiminenkin hallilla käyminen on jäänyt vähän vähiin. Oli meillä tietysti parin viikon remppaevakkokin, kun vessa päivitettiin tälle vuosituhannelle. Siihen perään pikkuväen synttärijärkät, koulun lähipäivät, työt ja parin sekaannussotkun selvittely, niin jo oli mehut puristettu. Kaikkeen ei vain paukut riitä samalla kertaa, eikä koiratkaan onneksi ole laittaneet lepoa pahakseen. Tokihan kotona tulee treenattu useana päivänä viikossa, että edistystä tapahtuu vaikka ei hallilla käytäisikään. 

Ilmoittauduin molempien koirien kanssa hetken mielijohteesta (oli niin kiva mainos) Seinäjoelle Tokoretriittiin. Oli kiva nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja ylipäänsä liuta erilaisia koiria. Vaikka sunnuntain puolella aivot oli jo ihan liian pehmenneet siihen että olisin voinut teoriaan keskittyä, niin inspiroiva reissu oli! Että kyllä sitä tästä taas toimeksi laitetaan ja näperrellään pieniä palasia kuntoon.

Koirien hotellitaitoja on kehuttava! Vaikka viereisen huoneen koira haukkui vähän koko ajan, niin jopa Loimu oli kohtuullisen hiljaa. Esimerkiksi aamupalalta palatessani sekä Savu että Loimu nukkuivat metelistä huolimatta. Kelpaa tämän kaksikon kanssa reissata jatkossakin. 💛

Koko talvea on varjostanut Savun terveysmurheet. Kiinnitin jo joulun aikaan huomiota siihen että se on väsynyt, sekä aiempien vuosien kuvia vertaillessa havahduin sen turkin kuntoon. Turkki on niukempi kuin koskaan, vähän hamppuisa ja Savu on myös palellut tänä talvena huomattavasti aiempaa enemmän. Ihossa ei kuitenkaan näy muutoksia, Savu ei hilseile eikä karvaa irtoa aiempaa enempää. Savu kuitenkin rapsuttelee ja pureskelee itseään satunnaisesti päivittäịn. Tähän havahduin etenkin yöllä herätessäni siihen että Savu raapii itseään. Rapsuttelu ei ole koiralle normaalia käyttäytymistä, vaikka Savu ei onneksi vaikutakaan olevan aivan tuskissaan. Varasin sille kuitenkin eläinlääkäriajan ja tähän tekstiin mennessä sekä verikoe- että virtsanäytetulokset eivät kertoneen oireille mitään syytä.

Viimeisimpänä Savu on sekä virtsannut että ulostanut sisälle kertaalleen, pyytämättä ulos. Kertaluontoisesti se myös hengästyi voimakkaasti ja yskäisi. Kipuun viittaa sekin, että radikaalisti aiemmasta poiketen Savu ei ole ollenkaan kiinnostunut Loimun juoksuista. Jos vielä viime vuonna Savu oli osan aikaa juoksuista hoidossa viriiliydestään johtuen, niin nyt Savun käyttäytymisestä ei voisi mitenkään arvata että kotona on juoksunarttu.  

Menee varmasti tovi, että Savun oireista saadaan poissuljettua kaikenlaista. Huomenna olemme menossa meille suositellulle eläinlääkärille. Vien samalla kolmen päivän ulostenäytteet Savusta, kun ennemmin tai myöhemmin sekin tutkittaisiin kuitenkin.

Ei voi sanoa että huoli olisi kova, mutta kohtuullinen. Tässä ollaan vähän kuin uuden edessä. Olen ollut monta vuotta hyvin onnekas hyvinvoivien koirien kanssa ja ne satunnaiset kerrat kun eläinlääkäriä on tarvittu, oireilla on ollut jokin looginen ja helposti hoidettava syy. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta, että joudutaan tutkimaan yhtä ja toista samalla koiran vointia seuraten. Tai tavallaan on, pitkäaikainen lukija muista miten kahdeksan vuotta sitten Tuikun ja Vilkun oireet eskaloituivat koirien lopetukseen.

Toivon että Savun oireilu pysyy nykyisellään siihen asti, että tälle löytyy jokin hoidettava syy. Koiran kipua on välillä vaikea tunnistaa: Savukin leikkii Loimun kanssa, tykkää olla lasten kanssa, lähtee lenkille ja treeneihin ja syö normaalisti. Nämä mikään edellä oleva eivät kuitenkaan kerro sitä, että koira olisi hyvinvoiva. Yhdessä tekeminen ja puuhailu kuitenkin lisää mielihyvät kokemusta, joten Savu pääsee kyllä treeneihin ja muihin mukaan, mutta saa niistä sitten aiempaa pidemmän palautumisajan.

Uudessa Koiran perustarpeet ja hyvinvointi -kirjassa on runsaasti työkaluja koiran hyvinvoinnin havainnointiin. Toivon, että olisin voinut saada tuon kirjan käsiini vaikka kymmenen vuotta sitten, niin ei olisi tarvinnut kaikkea kompastella kantapään kautta. Kirjan ovat kirjoittaneet Nina Laiho, Sofia Haapanan ja Aino Patjas, kaikki eläinalan ammattilaisia. Suosittelen ostamaan omaksi tai lainaamaan kirjastosta tätä ensiluokkaista teosta.

Ja kuten aiemmista kappaleista oli luettavissa, Loimun juoksut alkoivat! Nämä ovat ne "astutetaan sitten seuraavista juoksusta" -juoksut. Hui miten jännää! Jos kaikki menee kuten toivotaan ja saadaan pikkuisia Loimuja maailmaan, ei auta kuin ryhdistäytyä blogin kanssa. Mikään muu alusta ei nimittäin prosessoi sellaista määrää kuvia, kuin tämä. 😄

Kaikesta huolimatta kaikille meille kuuluu kaikkinensa hyvää ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Aurinkoa vähän lisää, niin päästään kunnolla kevään tuntuun.