Ja niin meni taas viikko ja pennut olivat yhtäkkiä 3-viikkoisia. Ero kaksiviikkoiseen on merkittävä! Jos vielä maanantaina imuroin pentulaatikon vierustaa ilman että pennut siihen reagoivat, niin tiistaina herätin koko nelikon aivastamalla. Ensimmäinen madotusannos on nautiskeltu tai ehkä se ennemminkin makukokemukseltaan järkytti pentusia.
Suklaa avasi silmänsä ensimmäisenä ja kaikki kaverinsa heti seuraavana päivänä. Haukkumisharjoitukset ovat laajentuneet jopa ulvomiseen ja alkeellisessa leikissä muristaan hurjasti. Loimun nisiä revitään kuin mitäkin kumipalloa, eikä Loimu varmaan ikinä palaudu tästä venytyksestä entiselleen. Tai sitä odotellessa, vähän huumoria pitää olla 😄
Kävelemisessä nelikko on harjaantunut hurjasti ja matolla painellaan reippaasti. Pentulaatikon kulkulaidan yli kurkittiin parina päivänä, kunnes Musu 3vk 1vrk ponkaisi yli. Ja siskonsa Suklaa perässä. Kauan eivät pennut jaksa olohuonetta tutkia, kun Kettu on sitten jo norkoilemassa takaisin laatikkoon (jos vaikka maitobaarikin tulisi sinne) ja siskonsa nukkuvat ympäri huoneen lattioita.
Olohuone onkin nyt kustomoitu niin, että sen kun painelevat vapaasti. Mattoja on yritetty vähän suojata, mutta kyllä me yksistä pentujenpissoista selviämme paikallispesussa. Räsyt voi pestä sitten heinäkuun helteissä vähän kokonaisvaltaisemmin, pääasia etteivät tassujen käyttöä harjoittelevat pennut liukastele.
Nelikkoa on punnittu pari kertaa viikkoon ja viime viikolla jokaisella meni se 1kg rikki. Supi on pienin, Kettu ja Musu vuoroin jaetulla sijalla suurimmat. Kaikki kasvavat tasaisesti ja syövät hyvin. Tähän asti ovat porskuttaneet pelkällä Loimun imetyksellä ja Loimulla vasta nälkä onkin ollut. Tosi hienosti on huolehtinut pennuistaan ja se ihan hulvaton kaivamisvimmakin vähän laantui. Tämän johdosta Loimu on jälleen päässyt ulkoilemaan myös vapaasti ja pääsi samalla eroon pannastaan. Tavallisestikin Loimu on siis ulkoillut pihassa Savun kanssa irti, mutta synnytyksen jälkeen Loimu toviksi villiintyi kadoten tontin nurkan metsään ja sitä saikin sitten vähän odotella kaivauksistaan.
Suurimman osan ajasta pennut tietysti nukkuvat, mutta hereillä ollessaan ovat jo ihanan seurallisia. Lapset ovat pennuista totta kai ihan haltioissaan ja tässähän saa vähän kuin parhaat palat syliteltävistä. Eivät vielä osaa purra 😄
Tällä viikolla pentuja on tarkoitus ottaa mukaan jo ulkoilemaankin, kunhan tuon ylireheväksi päässeen nurmen saan leikattua. Uutena juttuna pennuille tarjotaan myös pieniä ruokamaistiaisia, vaikka pääasiallinen ravinto onkin emonmaito.
Alla jälleen kuvamättö kuluneelta viikolta. Seuraavien viikkojen kuvissa on varmasti jo muutakin kuin nukkuvia pentusia.
