23 marraskuuta 2016

Luoksetulo pohdiskelua


Syksyn mittaa kirjoittelin ajatuksiani ylös aiheesta ja tänään väsyneenä puusilmänä ne muotoilin ihan testiksi. Hyviä ajatuksia oli myös Vierimaan koulutuksessa. Ensimmäinen kouluttaja, joka oikeasti vastasi suoraan kysymykseeni "kuinka opetetaan luoksetulo riistaviettiselle koiralle joka on jo palkannut itsensä karkaamisesta". On siihen aiemmatkin vastanneet, mutta lähinnä "kokeile, siedätä, ne on vähän perintötekijöistä kiinni" ja muuta liibalaabaa. Etsin asiaan mieluummin ratkaisua, kuin selitystä.

Noh, luokstulo, tuo iänikuisen rasittava asia, joka koiralle pitää opettaa. Ja jota muka 90% koirista ei opi. Metsästyskoiralle ei kannata edes yrittää ja alkukantaiselle ei tuota tulosta vaikka yrittäiskin. Vai menikö se nyt ihan niin? Ei ole pitkä aika kun viimeksi kirjotin aiheesta, mutta nyt en allekirjoita siitä enää puoliakaan. Se oli silloisen tietotaitotasoni perusteella kirjoitettu.

Tuolloin laumavietti jyräsi kaiken. Minun mielestäni. Onhan siinä pointtia. Sosiaalista palkkaa tulee ilman muuta käyttää. Sosiaalista rankaisua voi kai käyttää? Mutta miten sosiaalisilla toimenpiteillä opetetaan koiralle että asiaa x ei saa lähestyä ja asian y ollessa läsnä, koiran pitää kyetä tulemaan luo. Jaa-a, siinä lieneekin se hankaluus.

Toisilla koirilla harjoittelu vaatii enemmän toistoa ja yleistystä. Rutosti enemmän ja paljon useammin. Ennakointia omistajalta. Vähän paneutumista. Pitää luopua hajusta, pitää luopua näköärsykkeestä. Erilaisissa ympäristöissä. Pitää edetä hitaasti ja pitää palkita niin,  että koira kokee luopumisen kannattavaksi. Moniko lähtee ihan oikeasti opettamaan luoksetuloa yhtään millekään koiralle niin, että pilkkoo erikseen hajut, näköärsykkeet ym ym... Niinpä, minä en tunne vielä yhtäkään.

Siihen asti kun koira ei opi täydellistä luoksetuloa se on tyhmä, riistaviettinen, itsenäinen, kovapäinen, vaikea, haastava, luonnollisesti ihmistä välttelevä. Ihan mitä vain. Tuikkukin oli minusta tyhmä, kunnes havahduin omaan osaamattomuuteeni. Tiedän paimenia jotka eivät osaa luoksetuloa ja omistajiensa mukaan niistä on yhtäkkiä tullut hallitsemattoman riistaviettisiä. On rekikoiria, jotka ovat vain vaikeita. Niinpä ja sitten on omistajia jotka luovuttavat. Kun asenne on se "tämä ei opi" niin hommahan on valmis. Se ei ole yrittämistä, saati kouluttamista. Se on luovuttamista. Ja se on pahin virheemme.

Haluan vielä joskus riistaviettisen koiran ihan vain siksi, että voin harjoitella kouluttamista. Nimen omaan kouluttamista ja seurata, miten koira oppii. Jokainen koirahan oppii. Oppiminen ja nopeus riippuu ihan onnistumisien määrästä ja koira onnistuu juuri niin usein kuin omistaja antaa siihen mahdollisuuden. Luoksetuloa ajatellen epäonnistumiset kannattaa minimoida vaikkapa liinalla.

Luoksetulon harjoittelu kestää enemmän tai vähemmän aikaa, riippuen opetettavasta. Totta kai on ihan eri asia opettaa luoksetulo pennulle joka on ollut hyvin tiiviisti ihmisen kanssa, kuin että olisi ollut pentuaikanaan paljon laumassa vaikkapa tarhassa. On myös eri asia alkaa opettaa luoksetuloa koiralle joka on ympäristölle hyvin avoin tai koiralle, joka on jo kuuden vuoden ajan saanut karkailla omistajasta välittämättä. Vanhoja käytösmalleja on työläs muuttaa, mutta ei mahdoton.

Minulle ei (vieläkään) ole mitään "Luoksetulon ABC" absoluuttista totuutta, kuinka homman saisi toimimaan. Mutta joskus tulee olemaan, aivan varmasti. Pointti ja pohdiskeluni tulos on nykyisellään ehkä se, että luoksetulon oppii koira kuin koira. Se on kiinni meistä itsestämme. Sen sijaan että syytämme koiraa, meidän pitäisi katsoa peiliin. Ei tarvitse etsiä varsinaista vikaa, kyse on osaamattomuudesta ja ehkä väärästä asenteesta. Voimme myös hyväksyä tosiasian, että koira ja me emme osaa ja elää sen kanssa. Tarvitseeko kaikkea osata?

Jos Tuikun elämä ei olisi loppunut kesken, minä olisin saanut sen luoksetulon valmiiksi. Minä en vain ehtinyt itse sisäistää asiaa tarpeeksi hyvin toteuttaakseni sen oikein.

49 kommenttia:

  1. "Moniko lähtee ihan oikeasti opettamaan luoksetuloa yhtään millekään koiralle niin, että pilkkoo erikseen hajut, näköärsykkeet ym ym... Niinpä, minä en tunne vielä yhtäkään."

    Hep, kyllä mulla on kaikista eri häiriötekijöistä luopuminen tärkeä osa koulutusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjataan tilasto, tunnen yhden. Tai no kaksi :D

      Poista
    2. Mäki voin ilmoittautua pilkkojaksi :P t. Shadies (en jaksa kirjautua trolo)

      Poista
  2. Hyvä ja asiallinen teksi! :)
    Mä tässä itseasiassa havahduin yhtenä päivänä ollessani Väinön kanssa lenkillä, se oli irti vaikka kyllä sillä oli rengas perässä. Oltiin kääntymässä takaisin kotiinpäin ja koiran piti päättää jatkaako se matkaansa vai tuleeko se mun kanssa kotiin. Ajattelin jo että se lähtee litomaan metsään, mutta loppupeleissä se kääntyi ja tuli häntä heiluen mun luokse. Siinä kohtaa mä en meinannut uskoa silmiäni, koira joka oli aina tilaisuuden tullen karannut, valitsikin minut sieltä hajujen viidakosta. Nyt oonkin panostanut enemmän siihen luoksetuloon ton koiran kanssa, vaikka miehen mielestä Väinöö ei kannattais päästää irti hihnasta :D

    VastaaPoista
  3. Itse uskon että onnistuneita toistoja tulee olla takana tuhansia ja mahdollisimman vähän epäonnistumisia, jotta voisi sanoa koiralla olevan vahva luoksetulo... Ja tietysti mahdollisimman useassa eri paikassa ja eri häiriössä. En lähtisi pilkkomaan mitään paloja, vaan menisin koiran sen hetkisen kyvyn mukaan onnistua. Jos ensiksi täytyy tehdä 1000 toistoa kotona ja toiset 1000 toistoa kotipihalla, ennen kuin voi siirtyä muualle, niin sitten täytyy. Operaationa itsellä kohta 7 vuotias sekarotuinen, joka palkkaantuu villieläinten jahtaamisesta ja mäyräkoira, joka menee hajujen mukana... Tässä on projektia kerrakseen. Olen itsekin kirjoittanut aiheesta blogiini kesällä ja aihe kiinnostaa. Seropin kanssa ollaan hyvällä mallilla, mutta tuo mäyräkoira on kyllä aikamoinen veijari. Itse tykkään käyttää luoksetulossa isoja ja super hyviä palkkoja, vaikka niitä toistojakin pitäisi saada tehtyä paljon - haluan että koira oikeasti ajattelee tirisevää pihviä ennemmin kuin kulhollista kuivaraksuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En varmaan nyt vain ymmärrä tai sitten tässä mättää oikeasti joku. Koiran kanssa voi onneksi edetä aika nopeastikin, riippuen onnistuneiden toistojen laadusta, ei niinkään määrästä. Koira myös yleistää oppimansa nopeasti, kun sille esitellään muutama uusi elementti. Jos nyt ajatellaan että lähtisi opettamaan tuhannen toiston periaatteella, olisi hirvittävä riski että koira tekee virheen eikä ymmärrä, jos kotisohvalta ja omalta pihalta siirrytään vasta vuoden ikäisen koiran kanssa metsään jne. Koiran elämähän ehtii loppua kesken tuolla menolla, sillä sadalla toistolla päivässä loppuu myös into. Mutta siis tapansa kullakin, kuulosti vain hauskalta :D

      Poista
  4. "Mutta miten sosiaalisilla toimenpiteillä opetetaan koiralle että asiaa x ei saa lähestyä ja asian y ollessa läsnä, koiran pitää kyetä tulemaan luo. Jaa-a, siinä lieneekin se hankaluus."

    Mä nyt väittäisin tuon lainauksen pohjalta, ettet ole ymmärtänyt lauma"vietin" syvintä olemusta. Sillä nimenomaan voidaan _hallita_ koiraa kaikkien kohtaamiensa ärsykkeiden edessä, mikäli omistajalla riittää hyvä auktoriteetti ja koiralla kunnioitus omistajaa kohtaan. Siksi tulee luoda hyvä suhde, mitä toki tarhassa asuminen ja pellossa eläminen voi vesittää. Mielestäni kuitenkin koiran tulee olla koulutukselle avoin ja vastaanottavainen ennen kuin voi alkaa edes kouluttaa, ja sitä helpottaa huomattavasti mikäli pohjalla on hyvin rakennettu suhde - mitäs muuta se on kuin sosiaalista vahvistamista? Koira on mikä on, sosiaalinen eläin, ja mielestäni yhtä sen perusominaisuuksista ei voi rajata pois. Jos sinä et ole osannut jotain, ei se tee sitä epätodellista. Sinä et ole ymmärtänyt.

    Eräässä ryhmässä kerrottiin malista, jolle oli vastaehdollistamalla tehty luoksetulo kannattavaksi parhaalla mahdollisella palkalla. Tavoitteena oli saada koira pinkomaan ohjaajan luokse sitä kovempaa mitä pahemman ärsykkeen se huomaa. Tällaisen rodun kohdalla koulutus tuotti tulosta ja vaikutti jonkin aikaa varmalta, mutta tyyli ei ollutkaan aukoton, vaan lopulta sekin murtui. Mikäli sulla ei ole sosiaalista hallintaa, et saa koiraa keskeyttämään ajoa silloin kun se kyseenalaistaa KOULUTUKSEN. Auktoriteetista ja suhteesta ja sinun arvosta koiran silmissä on kiinni se, kyseenalaistaako se SINUA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä!
      Luoksetulo on koiran valttikortti, sen elämän pelastaja ja asia, joka vain vaatii toistoja. Ei saa luovuttaa asioiden suhteen, koiran koulutus on pitkäveteistä ja siitä saa oppia koko ajan uutta!

      Poista
    2. Kiitos kattavasta avauksesta. Olisin voinut avata kantanu postaukseen ehkä tarkemmin, koska toimimattomuus johtui juurikun ymmärtämättömyydestä ja väärinkäytöstä. Toisinsanoen, silloisiin tietoihini lisäten, laumavietin/sosiaalisen palkan käyttö koulutuksessa on muutakin, kuin se että hylkään koiran metsään. Pieleen tässä meni juurikin se, että eihän minulla ollut mitään merkitystä koiralle, joten näkyvistä häipyminenkin oli se ja sama.

      Koulutus on kyllä yks ymmärtämättömyyden viidakko :D

      Poista
    3. Jenny sanoi ainoastaan, että "Tuolloin laumavietti jyräsi kaiken". Eli ymmärtääkseni hän on joskus uskonut, että pelkällä laumavietillä saisi opetettua hyvän luoksetulon. Käsittääkseni hän edelleen kuitenkin vaalii suhdetta itsensä ja koiriensa välillä.

      Mielestäni kouluttaminen ja suhteen luominen koiraan eivät sulje toisiaan pois. Kouluttaminen on hankalampaa, jos koiran ja ohjaajan välinen suhde ei ole kunnossa. Mutta pelkällä hyvällä suhteella (tai laumavietillä) ei myöskään saada opetettua koiralle asioita.

      Laumavietistä puhuvat ihmiset tuntuvat monesti perustavan asioita juurikin ihmisen auktoriteetille. Itselläni nousee hieman karvat pystyyn, kun joku puhuu "koiran kunnioituksesta omistajaa kohtaan". Aivan kuin ihminen olisi johtaja, jota koiran tulisi automaattisesti kunnioittaa ja siksi sen tulisi jotenkin sisäsyntyisesti totella, kun ihminen käskee. Totuus kuitenkin on se, että koira ei tee asioita puhtaasti ihmistä miellyttääkseen. Se joko a) haluaa jotain tai b) välttelee jotain.

      Tuossa maliesimerkissä on todennäköisesti mennyt jotakin pieleen koulutuksen suhteen. Ihmisillä on monesti ikävä tapa syyttää koulutusmenetelmää, kun jokin asia ei onnistu.

      Poista
    4. Allekirjoitan Tiia täysin sun kommenttisi! Kieltämättä kuulee vähän liian paljon sitä, että koira karkaa, koska se ei ole tyytyväinen omistajaansa. No ei mielestäni todellakaan mitään edes tuonne päin.
      On todellakin olemassa kerta kaikkiaan niin ovelia koiriakin, että eivät ne tule luokse jos et ole mielenkiintoinen. Juurikin se syy, että miksi se koira tulisi luokse, kun voisi lähteä pyörimään lähimetsään ja tulla sitten takaisin, kun huvittaa. Ei se laumavietti ole _se_ miksi voitaisiin lähestulkoon yleistää, että kaikki koirat tulisivat luokse.

      Poista
    5. Erään lehtijutun pohjalta lainaan, että kouluttamisen erottaa opettamisesta vaatiminen. Ilman vaatimista jäädään opettamisen tasolle. Koulutus on sitä monipuolisempi paletti, mitä enemmän työkaluja ihmisellä on käytettävänään ja osaamisen alla. Taitavat kouluttajat eivät teilaa yhtä menetelmää, vaan valitsevat tavat koiran ja tilanteen mukaa . Siksi en ymmärtänyt lainausta.

      Poista
    6. Siksi Maru mulla olikin palikat nurin, kun "laumavietti jyräsi". Pitäisi taablata tasapainossa ja johdonmukaisesti. :D

      Poista
    7. Tiialle vielä vastaan, että itse koen laumavietin, johtajuuden, kunnioituksen ymym. perustuvan juurikin siihen, että koira haluaa->pyrkii pysyttelemään omistajan suosiossa ja välttää joutumasta epäsuosioon. Ei teoriassa mitään sen vaikeampaa. Edellämainittuihin perustuva koulutus on oikein toteutettuna varmaa ja luotettavaa, eikä vaara epäonnistua ole niin suuri kuin näissä moderneissa menetelmissä (esim. häiriö nousee palkan yläpuolelle).

      Poista
    8. Toisekseen koira on eläin, joka ei ymmärrä tekojensa seurauksia siinä määrin kuin me ihmiset. Mielestäni on vastuutonta antaa koiralle päätösvalta ja vara valita, haluaako totella vai juosta auton alle.

      Kuitenkin vain kunnioituksen kautta ihminen voi luotettavasti hallita koiran suhtautumista ympäristöön. Tietenkin niissä rajoissa mihin oma auktoriteetti riittää. Kun koira tietää rajat, sille voidaan tarjota huomattavasti enemmän vapautta. Kaikkia ympäristön tapahtumia on mahdoton ennakoida ja hallita.

      Poista
    9. Periaatteessahan koiralla on aina vara valita ja juosta auton alle. Hallitsematonta koiraa ei tulisikaan päästää irti. Ja mitä tahansa harjoitellessa kriteeri on aluksi niin pieni, ettei koira voi epäonnistua. Akuutissa tilanteessa toiminta on eri, siinä vaiheessa kun kivi on jo uponnut pohjaan ei kannata odottaa että se yrittäisi uida :D

      Poista
    10. ^Mut siinäpä tullaankin siihen, että jos koiralle omistajan sana on Laki, se pysähtyy ja kääntyy takaisin. ;) Jos koira on opetettu pelkän ulkoisen palkan kautta, voi se arvottaa ärsykkeet mielensä mukaan. Sen sijaan jos omistajan suosio menee kaiken muun yläpuolelle, on päätösvalta ihmisellä aina. Se, miten siihen päästään, vaatii ymmärrystä ja osaamista, aivan kuten noi muutkin hienot menetelmät :P

      Poista
    11. "Kuitenkin vain kunnioituksen kautta ihminen voi luotettavasti hallita koiran suhtautumista ympäristöön."

      Mielestäni on vastuutonta esittää pseudotieteeseen perustuvaa höpinää faktana.

      Poista
    12. ^Käytännöllä ei onneksi olekaan mitään merkitystä koiran kouluttamisessa. :D

      Poista
    13. Käytäntö ja tiede eivät onneksi kumoa toisiaan vaan päinvastoin tukevat.

      Poista
    14. Jokainen saa uskoa mihin haluaa. Minä uskon siihen mikä toimii.

      Poista
    15. Tännehän on syntynyt keskustelua :) Olen anonyymin kanssa samaa mieltä siitä, että tiede ja käytäntö tukevat toisiaan eläinten kouluttamisessa. Kouluttamisen ei olisi hyvä perustua pelkkiin uskomuksiin tai vaihtoehtoisesti pelkkään tieteeseen ilman, että esimerkiksi tutustuu koiraan yksilönä.

      "Jokainen saa uskoa mihin haluaa."

      Tuo on vähän hassu kommentti. Vähän sama kuin väiteltäisiin siitä, onko maapallo pyöreä vai litteä. Tiede on todistanut, että se on pyöreä. Silloin se on se, minkä luokittelemme faktaksi tällä hetkellä. Se, että joku uskoo maapallon olevan litteä, ei tee siitä litteää.
      Myös eläimen kouluttamisessa pätevät tietyt lainalaisuudet, jotka pystytään todentamaan tieteen avulla. Toki kouluttamisessa asiat eivät ole niin mustavalkoisia - etenkään, mitä syvemmälle mennään. Mutta esimerkiksi oppimisen lainalaisuudet ovat läsnä ihan kaikessa kouluttamisessa, uskoi kouluttaja mihin hyvänsä :)

      Poista
    16. En ole kieltänyt "oppimisen lainalaisuuksia", vaikka esimerkiksi laumavietin olemassaoloon uskonkin. Niin kauan kun ei ole parempia, tieteellisempiä selityksiä noille kukkahattujen uskomuksille, puhun kansankielellä. Eikä termeillä vielä kouluteta mitään koiraa muutenkaan. Että se siitä.

      Poista
    17. Jos tarkoitat "kukkahattujen uskomuksilla" esimerkiksi positiivista vahvistamista, niin siitähän nimenomaan löytyy vaikka kuinka paljon tieteellistä tutkimusta. Itse luokittelen faktaksi nimenomaan sellaisen tiedon, joka on tieteellisesti todistettu. Uskomukset ovat sitten asia erikseen. Ihmiset voivat uskoa vaikka minkälaisiin asioihin ilman, että niillä olisi tieteellistä pohjaa.

      Poista
    18. Tarkoitin kukkahsttujen pitävän laumaviettiä, auktoriteettia, ym. uskomuksina :D Mulle on sama miksi niitä kutsutaan, mulle ne on olemassa silti. Viis oppimisteorioiden paikkansapitävyydestä.

      Poista
    19. Jospa nyt jätetään ne kukkahatut naulaan ja pysytään asialinjalla :D Positiivisen vahvistamisen taustalla on mahdollisimman tehokas kouluttaminen mahdollisimman pienillä resursseilla, eivätkä suurimmat vaikuttajat taida olla järin eläinrakkaita vaan pyrkivät saamaan tuloksia nopeasti ja luotettavasti.
      Myös sen laumavietin toimivuus/toimimattomuus perustuu operantin ehdollistumisen lainalaisuuksiin, ja tosiasiat sisäistämällä sitäkin voi toteuttaa tehokkaammin. Toisaalta jos halutaan nimenomaan luotettavia käytöksiä minkä tahansa koiran/eläimen kanssa, niin ei kannata sokaistua vain laumavietille.

      Poista
    20. Ei kannata sokeutua millekään menetelmälle. Mutta aiheeseen palatakseni kommentoin aluksi vain sitä asiaa, että Jenny tuntui tekstissään kumoavan laumavietin toimivuuden. Pointtini oli, että asiat eivät muutu mahdottomiksi vain koska itse ei jotain osaa. Menee saivartelun ja pätemisen ja kiertelyn puolelle kun aletaan puhumaan teorioista ja tieteestä ja termeistä. Oikean elämän kanssa niillä on vähän merkitystä mikäli koira näyttelee pääosaa. Minulle merkitsee se mikä toimii, mikä on mielekästä minulle ja koiralle ja lisäksi vielä mahdollisimman varmaa ja luotttavaa. Jennyn nähtyäni en sanoisi että hänellä on tietotaitoa ja osaamista ainakaan enemmän kuin minulla... Eikä tarvitse ollakaan. :) Mutta tietenkin minä liputan niiden menetelmien puolesta jotka olen todistanut toimiviksi, aivan sama löytyykö niille tieteellisiä selityksiä ja ovatko jonkun mielestä vain uskomunsia. Ainakin voin puhua omin sanoin oman kokemuksen pohjalta.

      Poista
    21. Lisään vielä, että en ole kyseenalaistanut esimerkiksi vastsehdollistamista tai operanttia kouluttamista ja "positiivisia" keinoja. Uskon että jokainen koiraa kouluttanut sekoittaa tiedostaen tai tiedostamattaan useampia tapoja. Vastaehdollistaminenkin toimii, mutta menetelmän heikkous onkin minusta se, että koulutuksessa voi epäonnistua suurella todennäköisyydellä. Minä olen kokenut luotettavana ohjaajalta tulevan suoran palautteen. Mitä parempi suhde pohjalla, sitä hienovaraisempaa ja koiraystävällisempää hallinta on - hakkaamisella ei tarvitse olla laumavietin kanssa juurikaan tekemistä. Nämä vaan ovat minustakin vähän sellaisia henkisen puolen asioita, joita ei voi ymmärtää mikäli ei edes halua ymmärtää. Enkä uskokaan, että noita asioita voi tieteellä selittää.

      Poista
  5. Heh miten mulle jotenkin nyt iski, että viittaisit osassa Skyhin ja muhun?
    Teksti on kyllä hyvä. Ainiin meilläkin harjoiteltu kyllä tuota hajusta ja näköärsykkeistä luopumista :-D Ja meillähän Bay pysyy irti. Itse en vaan halua sitä pitää vieraissa paikoissa irti ja miksi pitäisi. Sky taas tuppaa keksimään kerta toisensa jälkeen uutta. Se koira on kyllä sen verran ovela, että keksii mitä ihmeellisempiä asioita, mitä ihmeellisimmissä tilanteissa jos tajuaa, että on irti. Kyllähän silläkin hetken aikaa tuo luoksetulo oli hyvää, mutta sitten se tajus, että ei se tartte muita, että ihan voi ite ottaa ja lähteä.
    Mutta tosiaan käsite riistaviettinenkin itsessään on hyvin laaja ja harvemmin ainoastaan se riistavietti estää sitä luoksetuloa vaan mukana on monia muita tekijöitä.
    Mutta itse kyllä väittäisin, että ei sitä nyt kyllä ihan opi koira kuin koira. Enkä todellakaan tarkoita omiani vaan toisia, mitä olen nähnyt joilla meno on ihan eri luokkaa ja hurjempaa.
    Mutta sitten toisekseen niin miksi kaikkien koirien tulisi olla irtipidettäviä? Miksi toisten on mahdotonta hyväksyä sitä, että on olemassa niitä muutamia hassuja koiria joista ei tule koskaan irtipidettäviä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoitteluni, jos tekstistä jäi kuva, että viittaisin esimerkiksi teihin :/ En missään tapauksessa tahdo kirjoittaa teksteissäni yksittäisistä ihmisistä tai ketään osoitellen.

      Pointtini tekstissä oli, että jokaiselle koiralle kyllä pystyy opettamaan luoksetulon. Pitkään olin itsekin sitä mieltä, että ei pysty. Eikä pystykään, jos uskoo niin.

      Huolimatta siitä että isommalla tai pienellä työllä luoksarin saa toimivaksi, niin ei koiran tarvitsekaan olla irtipidettävä. Tietenkään aiheesta ei tarvitse tehdä ongelmaa, jos ei koe vapaana pitoa tarpeelliseksi jne niin eihän se silloin haittaa :) Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että koiran on silti mahdollista oppia luoksetulo/vapaana pysyminen hallitusti.

      Kirjoitinhan tekstiinikin "Voimme myös hyväksyä tosiasian, että koira ja me emme osaa ja elää sen kanssa. Tarvitseeko kaikkea osata?" Ei luoksetulon tarvitse olla se, mitä hinkataan päivästä toiseen, jos se ei ole elämän prioriteetti muutenkaan :)

      Poista
    2. Miten voi opettaa esimerkiksi koiralle, joka on kerran päässyt tappamaan naapurista kanat niin opettaa luoksetulon? Miten metsäkoira, joka on ajossa saadaan keskeyttämään ajon kiivain kohta ja tulemaan luokse?

      Poista
    3. Ensisijaisesti ehkäistään sen tapahtuminen, että koira palkkaa itse itsensä. Jos näin kuitenkin käy, niin sitten opetetaan vanhan mallin päälle uusi käytös. Oppivathan remmiräyhätkin kävelemään nätisti, joten miksi koira ei oppisi luopumaan häiriöstä?

      Jos nyt otetaan vaikka se ajon keskeytys, niin koulutusta ei tietenkään aloiteta siitä, että koira päästetään siihen moodiin. Ensin luovutaan esim siitä jäniksestä muutoin. Tulee keskittyä ohjaajaan vaikka maastossa tuoksuisi tai näkyisi jänis. Liikeärsyke viimeistään on usein laukaiseva tekijä. Harjoituksissa tulee taata menestys koiralle eikä harjoite siksi saa olla liian vaikea.

      Kun koiran itsehillintä kehittyy, se kykenee katkaisemaan ajon, kun tietää käskyn merkityksen. Esimerkiksi metsästäjät käyttävät sitä haju- ja näköärsykkeestä luopumista ja vahvistavat suhdetta. Kaikki eivät toki tee näin, mutta onko järkevä päästää täysin hallitsematonta koiraa edes metsälle?

      Tässäkin tulee enemmän omistajan halu esille. Halutaanko koiralle opettaa luoksetulo vai tuomitaanko se vain toivottomaksi mettäkoiraksi vai selitetäänkö tilanne sillä, että sen kuuluu olla tavoittamattomissa?

      Poista
    4. Ei mutta kuvitellaan esimerkiksi tilanne, että koira ajaa hirveä ja on lähestymässä suurta valtatietä ja koira on saatava hirven perästä pois? Miten tämä toteutetaan? Koska kuitenkin hirvi on niille se ajatteva eikä niitä saa opettaa siitä pois?
      Ja mites sitten tosiaan tilanne, missä koira on jo kerran päässyt veren makuun?

      Poista
    5. Kuvitellaan toki. Jos se koira ei osaa luoksetuloa niin todennäköisesti se on valtatiellä märkänä länttinä tai sitten ehti väistää rekkaa. Ja mitä tuohon ajosta luopumiseen tulee, niin eihän näyttelykoiriakaan saa opettaa istumaan, kun ne ei sitten osaa seistä? Opetetut asiat eivät kumoa toisiaan, simply.

      Ja "verenmakuun" menee jo vähän sille linjalle, että jos koiralle syöttää lihaa se haluaa tappaa kaiken... No joo, tässäkin kohtaa kyse on edelleen uuden toimintamallin opettamisesta. Tuikku tappoi jäniksen, se meinasi myös päästää siskon kanin hengestään. Siitä huolimatta me harjoiteltiin ja myöhemmin se kykeni olemaan takapihalla kanien kanssa, välittämättä niistä. Sen verenmakuunkin päässeen koiran voi kouluttaa.

      Poista
    6. No sehän siinä oli pointtina, että miten tosiaan saada se koira siinä kiivaimmalla kohdalla lopettamaan? Enkä nyt kyllä vertaisi ihan näyttelyihin. :-D
      No enpä noitakaan vertaisi keskenään. Kuitenkin toiset koirat jos pääsevät saalistamaan ja tappamaan niin monet kehittävät siitä herkästi itsellensä uuden hauskan harrastuksen. Ja sitä tässä kysyinkin, että miten se sellaisesta koulutetaan?

      Poista
    7. Vastasinkin, pilkkomalla harjoitukset niin, että koiralla on mahdollisuus oppia. Ei niin että päästetään rymistelemään hallitsemattomasti ja ihmetellään kun käytös vain vahvistuu. Jotta jotain voi saada, pitää siitä myös pystyä luopumaan.

      Enkä nyt tiedä miten jäniksen tappaminen olisi vähemmän palkitsevaa kuin kanojen? Koirahan on päässyt palkkaantumaan ei toivotusta käytöksestä. Se on mahdollista edelleen kouluttaa vähintäänkin niin, että se pystyy hillitsemään itsensä samassa tilassa.

      Poista
    8. Ei en tarkoittanut etten vertaisi jänistä ja kanoja keskenään vaan ylipäätään tappamista ja raakalihan syöntiä. Mutta en kyllä vieläkään ymmärtänyt mitä siihen itse kouluttamiseen sisältyy eli miten se esimerkiksi opetetaan hillitsemään itseään?

      Poista
    9. No nyt kyllä tuli vähän se älähtää, johon kalikka kalahtaa -fiilis.

      Poista
    10. Itsehillinnän alkeita ovat esimerkiksi ihan se, että koira vapaaehtoisesti luopuu kädelläsi olevasta ruuasta, leluista ja myöhemmin vaikka toisen ihmisen huomiosta. Itse olen tehnyt näitä sekä Lounan että Savun kanssa ihan alusta asti.

      Poista
    11. Niin se vaan kun ne toiset ihmiset eivät kiinnosta. :-D

      Poista
    12. Se oli esimerkki, koirahan määrittelee itse ärsykkeet ja palkkiot. Kuitenkin, kun luopumisen periaatteen opettaa koiralle, on se mahdollista yleistää mihin tahansa ympäristön ärsykkeisiin, vaikka sitten niihin kanoihin ja hirviin :)

      Poista
    13. Tätä keskustelua seuranneena huomaan, että ei nyt selkeästi eroteta kouluttamista asioihin puuttumisesta :D

      Kouluttamisella tarkoitetaan sitä, että asioita vaikeutetaan hiljalleen siten, että virheitä ei pääsisi tapahtumaan. Kouluttamisessa koira oppii. Sen sijaan asioihin puuttumisella ei ole mitään tekemistä kouluttamisen kanssa.

      Esimerkiksi jos oma koirani hyökkää toisen koiran kimppuun, niin tottahan toki revin sen siitä irti sen sijaan, että odottelisin milloin se irrottaa ja sitten palkkaisin :D Sama homma, jos koira näkee jäniksen metsässä ja lähtee perään eikä tule kutsusta luokse -> peli on jo menetetty kouluttamisen suhteen, koska virhe on jo tapahtunut.

      Voin kuitenkin varautua vastaaviin tilanteisiin kouluttamalla koiraa. Se, miten koulutus tapahtuu, onkin sitten ihan oma lukunsa ja täällä on hyvin vaikea antaa siihen yksityiskohtaisia neuvoja näkemättä koiraa. Perusasioita ovat kuitenkin kouluttajan käyttämät vahvisteet eli palkkiot, tehtävän pilkkominen pienempiin osiin sekä sopivan kriteerin asettaminen, jotta saataisiin runsaasti onnistuneita toistoja.

      Poista
  6. Se minkä itse koen tässä haasteeksi on se että toistoja tarvitsee ja harjoittelu on usein hankalaa kun et voi sitä riistaa tilata. En minä ainakaan tiedä paikkoja missä joka kerta tulisi jäniksiä/hirviä/peuroja vastaan. Meille hajusta luopuminen ja näköhavainnostakin (yleensä) onnistuu, mutta saalisärsykkeet vetää yli ja harvoin saan ajoa lopettamaan kesken jos ennättää perään lähteä.

    Juur eilen puhuin yhden lintukoiran omistajan kanssa aiheesta lintukoiran koulutus. Hän kertoi että koiralle opetetaan lintujen perään lähtemisen jättäminen (koira seisoo lintua, nostaa käskystä ja pysyy sen jälkeen paikoillaan) liinan avulla. Kuulema ei tarvitse montaa toistoa kun koira alkaa välttää ikävää kovaa nykäystä jos ryntää perään. Sitä en tiedä onko tämä kovinkin yleinen käytäntö lintukoirapiireissä vai ei ja ihanko oikeasti toimii niin hyvin minkä kuvan sain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä esimerkki. Sitä kun on mahdoton ennustaa, että lähteekö läheltä yks kaks jokin jänis, joka juoksee nenän edestä.

      Poista
    2. Koulutuksessa oli puhetta just riistasta, kun ei voi ennustaa. Sitä voi tosiaan harjoitella purkissa myytävillä hajuilla ja vaikka pakastejäniksillä tmv.

      Kesken koulutuksen koiraa ei tietenkään kannata päästää irti riistarikkaalla alueella. Itse en enää käyttäisi liinaa sillä tapaa, että koira riuhtaisee itsensä sen päähän. Käytin Tuikulla, mutta siinä aiheutuva kipu ja epämieluisuus saivat koiran välttelemään myös minua, vaikka hetkellisesti se ei yrittänytkään karata.

      En tosiaan itsekään tiedä tavan yleisyydestä. Toivottavasti vähenemään päin.

      Poista
    3. Pakastejänis ei juokse käskystä karkuun :D ymmärrän logiikan että jos koira ei haju- tai näköärsykkeestä luovu niin ei se juoksevasta jänöstäkään luopuminen onnistu, mutta musta tuntuu että loikka haju/näköärsykkeistä nenän eestä juoksemaan lähtevään pupuseen on aika suuri ja sitä on hankala kontrolloidusti treenata ja liina taitaa olla ainoa vaihtoehto estää käytöksen vahvistuminen harjoitteluvaiheessa. Jossain koulutuksessa joku puhui että tuttu oli saanut vinttarille (jotka varmaan ajatellaan kuuluvan kategoriaan mahdoton opettaa varma luoksetulo) opetettua luoksetulon niin että keskeyttää ajon jäniksenkin perästä, mutta en nyt millään muista mitä metodia oli käyttänyt.

      Hankalaa, muttei varmastikaan mahdotonta. Itse en vaan osaa.

      Poista
    4. Ajattelin, että käyttää esim. Sitä raatoa vieheenä :) siis kun koulutus on siinä vaiheessa. Toinen vaihtoehto, että vahvistaa haluttua käytöstä kun kanihäkki on aluksi sadan metrin päässä :D No joo, koulutus on aika mielikuvitusta vaativaa. Ja onko se enää kanille reilua...

      Poista
  7. Luoksetulo on kyllä oikeesti varmaan kinkkisin asia mitä koiralle voi opettaa :D Siis jos nyt ei ajatella bortsuja sun muita mitkä kävelee kantapäillä huvikseen.

    Tildan luoksetulo on pilattu monta kertaa tai ei sille ole sitä varsinaisesti opetettu. Nykyisin ollaan siinä tilanteessa että vastaantulijoiden lähelle ei mennä ollenkaan, ne vaan haukutaan ja sitten tullaan heti luokse. Ja tällä hetkellä olen tähän tyytyväinen. Se on nuorena ollut juuri se koira jota kaikki vihaa, joka juoksee tervehtimään. Onneksi se ei ole koskaan aiheuttanut harmia kenellekkään. (Ja tämä nyt ei tarkoita että ihmisten luokse karkaaminen olisi ok millään tasolla).

    Se mikä musta on hassua, on se että olen monta kertaa sitten varsinaisessa ohitustilanteessa kuullut että miksi et huuda koiraasi takaisin kun se alkaa haukkua vastaantulijalle, vaan käännyt pois. Todella monien on hankala ymmärtää että teen sen siksi koska huutaminen ei auta mitään (testattu on :D). Vaikuttaa varmaani vastuuttomalta kun mun koira alkaa huutaa ja mie käännyn poispäin mutta se on tehokkain tapa saada se mun luo.

    Tildan kohdalla täää on varmaan ikuinen työmaa, mutta sittenpä me harjoitellaan vaikka koko loppuikä. Tää koira on muutenkin tämmönen koekoulutuseläin :D

    VastaaPoista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)