11 heinäkuuta 2016

Tuikku on rikki, Vilkku on kipeä



En oikein tiedä mistä aloittaa. On vähän sekava olo ja paha mieli ja stressiä sitäkin enemmän. Vastuu on liian iso ja taakka raskas, hirvittävästi ajateltavaa. Enkä ollut lainkaan varautunut tällaiseen. En vielä. Minulla on kaksi koiraa elämänsä parhaassa iässä? Alla pieni oirekokooma Tuikusta. 

Noin vuosi sitten alkanut käytös 
Äkäisyys muiden koirien kanssa. Ensin Tuikku ärähteli kesken leikkien, täysin yllättäen. Sitten se ei tullut enää toimeen ripeiden, sähläävien koirien kanssa. Tämän jälkeen se alkoi kokea uhkaksi kaiken provosoivan käytöksen. 

Viimeisen puolen vuoden aikana 
Ei asiaa vieraiden koirien luo ja tuttujenkin kanssa käytettävä varmuuden vuoksi kuonokoppaa Erityisesti aamuisin piiloutuu sängyn alle, eikä tule pois 
On haluton lähtemään aamuisin ulos 
Jyrsii varpaitaan erityisesti iltaisin 
Rasituksen jälkeen selvästi kärttyisä ja kankea 
Riehuminen, juoksentelu ja hössötys vähentynyt, joka oli aiemmin luontaista käytöstä Hyppyhaluttomuus (autoon, sänkyyn, uimaan) 

Viimeisen kuukauden aikana 
Pientä virtsankarkailua, yöaikaan sohvalle ilmestynyt laikkuja 
Haluttomuus taakanvedossa 
Hyppyhaluttomuus lisääntynyt 
Ärähtelee normaalia enemmän myös Vilkulle 
Levoton, vaihtelee asentoa 
Varpaiden ja jalkojen nuoleminen ja pureskelu lisääntynyt 

Havahduin Tuikun käytöksestä rallytoko kilpailuissa. Se ei ollut normaalia Tuikulta, ei sitten yhtään. Lähdin seuraavana päivänä kaverin matkaan rallytokotreeneihin testimielessä, katsomaan onko Tuikku oikeasti kehittänyt kylteistä jonkun mörön itselleen. Aluksi Tuikku oli ihan normaali ja tarkoitus oli leikkiä ja ottaa pientä seuruupätkää ilman isompia vaatimuksia kylttien seassa. Hyvin pian Tuikku alkoi pomppia minua päin. Se tuuppi ja puski minua voimakkaasti, haukkuen samalla hermostuneesti. Annoin koiran pitää taukoa ja se rauhoittuikin. Jatkoimme touhuamista, mutta Tuikku jäi pälyilemään ja pöhisemään tuijottaen kaukaisuuteen jossa ei liikkunut mitään. Se alkoi taas pälyillä ja tuntui olevan ihan omassa kuplassaan. Sain koiran kävelyttämällä taas kuulolle ja rauhoittumaan. Ei aikaakaan, kun Tuikku aloitti taas epämääräisen haukkumisen ja kun komensin, se lopulta alkoi näykkiä käsivarttani. Hämmennyin itsekin, ja vein koiran autoon. Kokeilimme hetken päästä leikkiä uudelleen, nyt onnistuneesti ja sen kertaiset treenimme olivat siinä. Koira ei ollut oma itsensä, ja piste. 

To-pe yönä Tuikku tuli viereeni nukkumaan Nikon lähtiessä töihin. Aamulla herätessä sänky oli märkä, sillä Tuikku oli virtsannut alleen. Koira oli ne aamuyön muutamat tunnit nukkunut minussa kiinni ja ei varmasti ole kyykännyt sänkyyn. Tuikku ei ikinä tee sisälle, ei ikinä. Eikä etenkään sänkyyn. Se oli itsekin hämmentynyt, kun heräsi virtsastaan. Hämilläni siivoilin sotkuja ja pohdin, miten näin on voinut käydä. Istuessani sohvalle, huomasin että Tuikku valuttaa virtsaa. Että kun se vain makaa rennosti, virtsaa tihkuu sen huomaamatta. 

Illalla videoimme Tuikun liikkeitä ja käytin sitä hierojalla. Tarkoitus ei sinänsä ollut hieroa, vaan tsekata lihaksistoa. En tiedä miten videolta välittyy (varsinkin jos ei ole Tuikun liikkeitä aiemmin seurannut tmv) mutta siis oikea takajalka on jäykkä, samoin takapää ja koira liikkuu epäpuhtaasti. Lantio on jumissa ja sitä myötä hiukan köyryssä. Tunnusteltaessa selässä pieni jumi, lantion seutu, lonkat ja takapää muutenkin todella jumissa ja lihaskalvot kireät. Lonkkien seutu kuumotti selvästi. Tuikun yhteistyökyky päättyi siihen.


No viikonloppu. Tuikku lirautteli yöllä sohvalle. Se pureskeli ja pureskelee vimmatusti jalkojaan ja tuijottelee kankkuaan. Tuikku söi myös noutokapulan, purupatukan ja aikoi siirtyä vielä pöydänjalkaankin. Se ei vain kyennyt lopettamaan. Vilkulle se on välillä äreä ja kireä, viime viikkojen aikana nuorikkoa on välillä paiskottu täällä pitkin seiniä, ihan syyttä. Tuikku on vain yks kaks kilahtanut. Viime kerralla en saanut Tuikkua irti, onneksi Niko oli kotona ja laitettiin koira ulos jähtymään. Tuikku meni ihan ihme moodiin, eikä meinannut lopettaa. Viikonloppuna Tuikku alkoi lenkillä kyttäämään autoja. Se käveli aivan rennosti kun käytin sitä. Ja yhtäkkiä se hyökkäsi ja kiskaisi hihnasta oikein kunnolla. Autoilija jarrutti, mitä pelästyin, koira olisi jäänyt alle ilman hihnaa. Onneksi nopeusrajoitus on 30km/h. Ja tämä ei jäänyt yhteen kertaan, Tuikku pälyilee ja kyttää lenkillä jatkuvasti. Sitä on vaikea pidellä kun se yhtäkkiä hyökkäilee. Lenkit suoritetaan tällä hetkellä poikkeuksetta kuonokoppa päässä. Välillä sillä on myös kotona sisällä kuonokoppa. 

Sunnuntaina kävimme vanhemmillani. Tuikulla oli ollut hyvä päivä ja otimme sen mukaan. Tuikku liikuskeli irti ollessaan kankeasti, eikä ollut kiinnostunut Myystä ja Vilkusta. Tuikku suorastaan käveli Myyn yli, kuin ei olisi huomannut sitä. Se vaikutti taas siltä, että on aivan omissa maailmoissaan. Annettiin koiran nuuskutella ja tallustaa pihassa ja sitten otin sen hihnaan. Tuikku oli ihan rentona, rauhallisena vieressäni. Kunnes se rähähti ja tempaisi remmin kädestäni sännäten tielle rähjäämään. Minä tietysti juoksin perään säikähtäen, että siellä on joku. Mutta ei ketään missään, tiellä ei koko aikana ollut mennyt ketään. Eikä Tuikku ikinä tee noin, eikä se ikinä ole päässyt minulta käsistä... Tilanne oli vain niin hämmentävä. Vein koiran sitten ketjuun ulos, jossa se yleensä porukoillani onkin. Hetken kuluttua alkoi kuulua taas kauhea rähinä ja haukkuminen. Menin katsomaan, onko Tuikun alueelle tunkeutunut kenties kyy. Mutta ei, Tuikku makasi kopissaan haukkuen seinille ja ketjulle. Se ei reagoinut puheeseen. Se vain tuijotti ja näytti oudolta. 

 Tänään lähdimme eläinlääkärin vastaanotolle Pieneläinklinikka Pi-Piin. Janika tuli tueksi mukaan ja täydentämään oirekuvausta, jos en kaikkea muistaisi. Eläinlääkäri kirjoitti kaiken muistiin ja tutki koiran läpikotaisin. Tuikusta otettiin virtsanäyte ja sieltä löytyi tulehdukseen viittaavia arvoja, hiukan rajamain, mutta antibiootti saatiin matkaan. Tuikku käyttäytyi tutkimuksen ajan mukavasti. Takajaloistaan se oli arka. Eläinlääkäri kirjasi Tuikusta seuraavasti. 

"Vastaanotolla Tuikku on pirteän oloinen. Ruumiinkunto hyvä. Silmät, korvat siistit. Sydän- ja hengitysäänet normaalit, syke n.100. Vatsan palpaatio normaali. Selän painelussa ei aristusta, niska taipuu hieman jähmeästi sivuille. Takajalkojen taaksevienti jäykkää, laittaa vastaan. Selän lihakset tuntuvat olevan hieman jumissa. Etujalat taipuvat normaalisti, tassut siistit. Asentotuntorefleksit normaalit, uhkausvaste normaali, pupillit normaalit. Virtsanäytteessä pH hieman koholla 7, ominaispaino normaali 1,032. Virtsassa hieman epiteelisoluja. Löydökset viittaavat virtsatieinfektioon. Takapään jäykkyys ja liikkumishaluttomuus viittaavat lonkkaongelmiin, todennäköisesti nivelrikkoon.

Nivelrikkoa epäilin itsekin oireiden perusteella, Ceen lonkista ei ole pitkä matka siihen. Ottaen huomioon perimän, koiran rakenteen ja koon. Nivelrikko ei myöskään parane, se etenee. En ollut varautunut vielä tällaiseen. Ei Tuikku tavallaan ole edes vanha, vaikka kyllähän päälle viisi vuotias on nöffinpuolikkaaksi hyvässä iässä. Viisi vuotta vain on liian vähän. Vaikka se on nämä viisi vuotta elänyt täysillä ja terveenä. Tämäkin kesä mennään vielä täysillä, niin täysillä kuin voi, mutta ei terveenä. Mikäli virtsankarkailu jatkuu antibiootti kuurin jälkeen, on kyseessä inkontinenssi, toinen loppuiän riesa... 

Tuikku sai kipullääkkeksi Dolagis 120mg, yksi tabletti päivässä kymmenen päivän ajan. Kesium vet antibiootti kahdesti päivässä kuurin loppuun. Hain kaupasta myös nivelravinnetta. Oireista eniten minua stressaa Tuikun hetkittäinen aggressiivisuus ja sekavuus, sen täytyy olla oikeasti kipeä, että se näyttää sen noin selvästi. Hetkittäin Tuikku vaikuttaa normaalilta. Oma olotila on sekava ja diagnoosi ei tunnu todelliselta. Vaikka onhan se ihan selvä. Syötän kuurit saadakseni lisäaikaa ajatella. Tai olen ajatellut jo viikon kaikkea hyvistä vaihtoehdoista huonoihin ja ikäviin päätöksiin. Haluan olla koiralle reilu, haluan olla sen arvoinen omistaja, sillä se on ollut niin upea koira. En tosin vielä tiedä, seuraan koiraa kuurien ajan ja sitten mietin jatkoa. Etusijalla on kuitenkin Tuikun hyvinvointi ♥ 

Myös Vilkku on ollut hiukan potilaana. Vilkku alkoi lauantaina oksentaa. Ensin pienen pulauksen, jota ajattelin tyhjän mahan oksennukseksi. No mutta ruokapa tuli myös pihalle. Sitten tuli kolme isoa lätäkköä vettä ja heinää. Koira joi ja vesi pysyi sisällä ja Vilkku piristyi. Sunnuntaina Vilkku oksensi päivässä pienet lätäköt. Tämän jälkeen se oli ihan ok. Annoin pähkäilyn jälkeen parafiiniöljyä ja heitin koiran kylppäriin. Kuului pieni pulaus ja koira oli oksentanut. Sitten kuului ääni, kuin joku olisi kaatanut saavillisen vettä. Menin katsomaan ja koko pesuhuone lainehti. Enkä edes tiedä, oliko se vesiripulia vai vesioksennusta muutamalla heinänkorrella höystettynä. Vilkku joi taas, oli hiukan vaisu, mutta makaili ja käveli ja reagoi puheeseen. Vesi pysyi sisällä ja menin nukkumaan. 

Aamulla Vilkku oli pirteämpi, enkä ottanut sitä Tuikun eläinlääkäri reissuun mukaan. Sillä välin Vilkku oli oksentanu kolmen maton ja sohvatyynyjen lisäksi sohvan rungon, joten se joutaakin kaatopaikalle. Tai itseasiassa sohvalla oli vesiripulia, sotkua kuitenkin. Tästä huolimatta Vilkku ei ole kuivunut tai kovinkaan nuupahtanut. Se huilailee, mutta lähtee kyllä ulos ja näin. Apteekista nappasin sille Promaxin ja nyt illalla keittelin pari lusikallista riisiä ja annoin hiukan kananmunaa. Syötän kuurin loppuun ja pikkuannoksin ruokaa. Mikäli oireilu jatkuu, sitten suunnataan tämänkin kanssa vastaanotolle. Kaiketi pikkusintti on nyt pysynyt kuitenkin ihan hyvässä voinnissa, virkeänä ja nesteytys on kohdillaan. Sinänsä mitään hätää ei nyt ole. 

Itsellä on hiukan raskas olo. Nyt mennään päivä kerrallaan ja nautitaan näistä kesäisistä hetkistä ♥

40 kommenttia:

  1. Lähinnä hevosen liikkeitä on kytätty, mutta ei toi Tuikun meno hyvältä näytä. Toki, onhan se vähän kolho muutenkin ja kun ei just nyt vertailua vuosien takaa jaksanu kaivaa, mutta epätasanenhan toi on.
    Toivottavasti tilanteeseen saadaan tasapaino :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo takapää oli tosi jäykkä ja ei antanut sitä käsitellä lainkaan. Jumit olivat seurausta isommasta viasta. Ottaen huomioon perimän, niin nöffeillähän lonkat on poikkeuksetta sököt...

      Poista
  2. Ei kyllä hyvältä liike näytä. :( Itse pelkään tuota samaa milloin joutuu miettimään Häjyn kanssa onko aika tullut.. Sillähän on myös nivelrikko molemmissa lonkissa, mutta pääasiallisesti vielä oireeton. Aika sumussa meni muutama päivä asiaa sulatellessa, kun diagnoosi saatiin.

    Ei ole oikein sanoja ja tuskin oikein mitkään oloa hirveästi edes kohentaa. Suosittelen koittamaan cartrophen pistoksia jos niistä saisi siihen rikkoon apua hidastamaan rikon etenemistä. Mikäli vain muut oireet saatte kuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän ajatellut, että mikäli sekavuus ja aggressiivisuus jatkuu, en lähde koiraa enempää lääkkeillä kiusaamaan ja pahaa oloa pitkittämään :'( Tsemppiä teillekin ♥ Itse ehdin tavallaan tähän diagnoosiin varautua, olihan se iso riski tiedossa, silti tuntuu tyhjältä.

      Poista
  3. Voi ei :( Toi aggre on kyllä jo sellanen merkki että on tosi kipeä. Ne kuvat toki varmistais sen että millanen se tilanne siellä lonkissa oikeasti on. Virtsankarkailu nyt on pieni riesa, meillä se pysyy kurissa yhdellä tabletilla rinexiniä päivässä.

    Tsemppiä, ei ne helppoja päätöksiä ole :(

    VastaaPoista
  4. Pystyn vain kuvittelemaan miten stressaavaa toi kaikki on. :/ Mutta kovasti tsemppiä sulle ja koirille, uskon että kaikki vielä käy parhain päin! ♥

    VastaaPoista
  5. Kipeältä vaikuttaa. Aikoinaan Nellen päälle kävi toinen koira, jonka tiesin olevan kiltti mutta se oli todella kipeä ja lonkkavaivanen. Sä tiedät mikä on parhaaksi Tuikulle ja nyt vedät kuurin loppuun, elä päivä kerrallaan sen kans. Tsemppiä vielä tätäkin kautta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei oo kovin helpot fiilikset nyt. Ja selvisi lisätietoa tuosta tielle ryntäämisestä, veli oli nähnyt tarkemmin. Tuikku yritti hyökätä Myyn päälle, mutta pieni pääsi onneksi pakoon :( Kiitos ♥

      Poista
  6. Kuulostaa kyllä tosi ikäviltä nuo Tuikun oireet. Kovasti tsemppiä päätöksiin, ei ne helppoja ole varsinkin kun tilanne jo itsessään on surullinen... :(

    PS. Vilkulle myös paranemiset, täällä toinen oksentelija, ei tosin noin pahasti. Tiedä sitten mikä pikkupaimeneen on mennyt...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Joo nyt on ilmeisesti ollut jotain vatsapöpöä liikkeellä.

      Poista
  7. Voi ei :( tiedän tunteen. Itselläkin nivelrikkokoiran omistajana välillä samat fiilikset. Kannattaa ehkä kuvauttaa uudelleen niin näkee vähän mikä tilanne, vaikka aika hurjalta teidän oireet kuulostavat. En oikein tiedä mitä lohduttavaa tähän sanoisi, sillä itseäni ei ainakaan juuri mikään lohduttanut. Fyssarilla ja osteopatiassa ollaan käyty, yksi tulehduskipulääkekuuri syöty ja muuten menty nivelravinteilla. Tsemppiä sulle ja toivottavasti saisitte oireita hieman helpotettua. Nivelrikko ei tosiaan parane ja etenee vaan, mutta onneksi siihenkin on paljon apua saatavilla ja erilaisia koiraa helpottavia hoitokeinoja olemassa. Ja tietysti jos hoidoista ei ole apua niin edessä se raskain päätös, oman parhaan ystävän parhaaksi. Toivottavasti et sitä joutuisi vielä tekemään, vaikka se onkin sitten todellista eläinrakkautta, ettei kivuissa tarvitse toisen elää. Toivon kuitenkin, että joku apu löytyisi :(

    VastaaPoista
  8. Voi ei. Tsemppiä sinne ja toivotaan, että Vilkku tervehtyy ja samoin Tuikun virtsatietulehdus. Ja toivotaan että kipulääkkeillä, lisillä, sekä hieronnoilla Tuikun olo paranisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vilkku on jo virkeämpi. Toivon tosissaan että Tuikun olo helpottaa.

      Poista
  9. Itkuhan tässä tulee :'( Tsemppiä sulle Jenny! <3

    VastaaPoista
  10. Höh, milloinhan ihmiset oppis hyväksymään että risoja koiria on olemassa eikä niitä kaikkia voi tai kannatakaan yrittää parantaa. Ajateltaisiin koiraa.

    Minä ymmärrän täysin ettei olla enää viemässä kipeää koiraa kuviin. Mitä siellä ikinä onkaan, on se oireista päätellen edennyt pitkälle eikä raha enää koiraa pelasta, pitkittää vain puoliteholla kulkevan koiran elämää ja omistajan stressiä. Videosta näkee selvästi takapään jäykkyyden ja varomisen, minkä lisäksi hierojalta ja lääkäriltä on tullut toisiaan tukevat lausunnot.

    Koiraa ei diagnoosit lohduta. Voimia Jenny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jollain tapaa lohduttaa, että on samalla tapaa ajattelevia ihmisiä ♥ Kiitos Maru.

      Poista
  11. Videolta näki kyllä hyvin että takapää on kipee. Mä ihmettelinkin silloin aikasemmin, miten Tuikku on ruvennut muille koirille rähjään, kun sillon kun oltiin Jämillä niin se oli niin iloinen ja ok Väinönkin kanssa.
    Tuo nivelrikko on kyllä paha :( ja varsinkin tuo agre...
    Nivelrikko voi kyllä täällökin olla tiedossa nuoremmalla.
    Tsemppiä ja voimia Jenny! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on muuttunut aika paljon, yllättävän nopeasti :( Kiitos ♥

      Poista
  12. Voi ei :( Suosittelisin kuitenkin kuvaamista. Selkäkin oireilee kuvailluills oireilla. Esim spondyloosihan on siitä "kiva" sairaus, että silottuman synnyttyä koira on kivuton. Muuten ihmisillä (vanhuksilla) virtsatietulehdus voi aiheuttaa sekavaa käytöstä, ehkä koirillakin? No oli niin tai näin, tsemppiä tilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Spodyloosikin on parantumaton ja piikkejä voisi tulla lisää. Sinänsä mikään diagnoosi ei helpota omaa tai koiran oloa, se kun on selvästi kipeä. Nyt mennään päivä kerrallaan koiran ehdoilla. Kiitos tsempeistä.

      Poista
  13. Eikä, kauheasti tsemppiä sinne vaikeiden päätösten äärelle! <3 On varmaan ihan kauheaa nähdä kun oma koira muuttuu noin radikaalisti kivun takia. Mutta toisaalta hyvä, kun selvisi mistä Tuikun omituinen käytös johtui, vaikka diagnoosi olikin ikävemmän puoleinen. Mutta eläkää nyt Tuikun kanssa hetki kerrallaan ja toivotaan, että sen olo kohenisi. Tsempit vielä kerran <3

    VastaaPoista
  14. Tsemppiä nyt paljon <3! Tuollaiset asiat on tosi ikäviä, mutta toivottavasti Tuikku saa elää pitkän elämän mahdollisemman kivuttomana sinun ja Vilkun kanssa.

    VastaaPoista
  15. Ei sitä heti kannata olla "heittämässä kirvestä kaivoon". Harrastavalla koiralla voi olla vaikka mitä vikoja ja itse käyttäisin kyllä eläinfysioterapeutilla (oikealla sellaisella, esim. Yliopistollisessa) ja hyvähän se olisi sulkea pois muita vaihtoehtoja sillä röntgenkuvauksella. Tässähän ei ole edes varsinaista diagnoosia vielä annettu. Kaikista koirista ei ole kaikkiin lajeihin ja aina täytyy mennä koiran ehdolla. Yhtäkään koiraa ei ole luotu koiraurheilulajeihin ja ne on joka laji ihmisen hömpötyksiä. Koira elää ihan hyvää elämää ilman sen kummempia harrastuksia kun vaan saa elää lajityypillisesti :). Tämä näin ihan yleisestikin tästä tapauksesta sen tarkemmin tietämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia toki yleisestä kommentista. Kyseessä ei ole harrastuskoira, eikä haittaisi, vaikka harrastukset jäisivät. Normaali arkikaan ei suju oireiden vuoksi ja kyseessä on kivulias koira.

      Poista
  16. En oikeen tiedä mitä sanoa, nää on niitä hirveitä tilanteita, missä koiran koko tulevaisuus on omissa käsissä ja täytyy päättää jotain aina miettien, mikä on oikein ja mikä väärin. Vaikeinta on, kun kukaan muu ei voi sitä päätöstä tehdä, on osattava itse päättää koiran puolesta. Onneksi Tuikulla on sinut omistajanaan. Osaat varmasti tehdä oikean päätöksen, joka on Tuikun parhaaksi. Muilla ei ole mitään oikeutta huudella netin kautta, ovatko päätöksesi oikeita tai vääriä, sillä kyseessä on sun koira. Ei heidän. Sinä olet elänyt sen koiran kanssa pennusta asti, sinä sen tunnet ja tiedät, mitä se tarvitsee ollakseen onnellinen. Sä tiedät, mikä on Tuikkua ajatellen oikea päätös.

    Toivottavasti lääkitys nyt helpottaisi Tuikun oloa, kuulostaa tosi rajuilta nuo oireet. Paljon voimia ja tsemppejä sulle ja Tuikulle!

    VastaaPoista
  17. Tsemppiä kurjaan tilanteeseen! Tunnet koirasi parhaiten ja näinollen olet oikea ihminen tekemään ratkaisut suuntaan tai toiseen, älä siis välitä muiden sanomisista. Paranemisia myös Vilkulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Kunpa ihmiset ymmärtäisivät olla tunkematta omia päätöksiään toisen ratkaisuksi.

      Poista
  18. Minäkään en vielä "heittäisi kirvestä kaivoon" tuossa tilanteessa. Vaan suosittelen kyllä tutkituttamaan koiran tarkemmin, ellet sitten jo ole tehnyt päätöstä sen kohtalosta. Eläinlääkäri ei oikeasti pysty tekemään diagnoosia pintapuoleisella tutkimuksella ja oirekuvan perusteella kun on lihas-luustovaivoista kyse. Selväähän se on, että noin käyttäytyvä koira on kipeä, mutta eri asia onko syy sellainen etteikö koiraa voisi hoitaa kuntoon.

    Itse elin ja harrastin 15 vuotta nilverikkoisen koiran kanssa. Koiralla todettiin kolmen vanhana alkava nivelrikko ja d-lonkat. Niillä mentiin täyttä harrastus- ja kisakoiran elämää tukihoitojen kanssa koiraa kuunnellen ja sen vointiin herkästi puuttuen. Koiran vei 15-vuotiaana hautaan ihan toinen syy, kuin lonkkien jo siinä vaiheessa pitkälle edennyt nivelrikko, joka taas pysyi hallinnassa ja kivuttomana kiitos nykyaikaisten hoitomuotojen.

    Sen tiedän, ettei ole helppoa katsoa vierestä oireilevaa kaveria, mutta onneksi meillä erilaisia mahdollisuuksia auttaa. Se, minkä tavan itse kukanenkin valitsee riippuu sitten ihan jokaisen omasta ajatus- ja arvomaailmasta suhteessa koiraan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tiedän ihmisten tekevän näissä tilanteissa hyvkn erilaisia ratkaisuja, mitä nyt kukin parhaaksi katsoo. Koira kuitenkin elää hetkessä, enkä tahdo sitä inhimmillistää. Se kun ei ymmärrä että ehkä viikon kukauden tai vuoden kuluttua voisi olla parempi olo. Tai että oireet vähenevät ja arjen pystyy suorittamaan aika mittavilla erikoisjärjestelyillä.

      Oon toki miettinyt tällaisiin tilanteisiin yksiselitteisiä ratkaisuja ennen näitä tilanteita. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu niin vaikealta, eikä lainkaan niin simppeliltä :(

      Poista
    2. Tätä piti munkin sanoa että koiraa on aivan turha inhimillistää. Tarkemmat tutkimukset, kuten ne kuvat, voi olla tosi kallis tapa vain saada tietää miä siellä on tilanne. Kuitenkaan ei voi olla varma tehoaako hoidot (joihin saa myös rahaa syydettyä ihan kunnolla) ja koira ei koko asiasta kuitenkaan tajua mitään, vaan kärsii joka tapauksessa nyt oireista.

      Totta on, että jokainen tavallaan mutta itse vaan toivoisin että kaikilla olisi sitä maalaisjärkeä koiriin ja eläimiin yleensäkin liittyen.

      Poista
  19. Nyt on ihan pakko työntää lusikka takasin soppaan, niin ottaa aivoon oikeasti osa kommenteista, vaikka hyvää niillä tarkoitetaankin. Koira on Jennyn ja Jenny tekee siihen liittyvät päätökset, eikä ole tilivelvollinen niistä kenellekkään! EIKÄ niitä myöskään tule kyseenalaistaa.

    Onko pakko kääntää veistä lisää haavassa, jos koira silminnähden on kipeä ja paljaalla silmällä näkee myös ell missä mahdollinen kipupiste sijaitsee. Silloin on koira hyvin kipeä. En mäkään lähtisi kuvauttamaan enää vain siksi, että omat pelot saisi vahvistuksen, kun koira on selvästi jo niin kipeä, että se käyttäytyy aggressiivisesti toisia koiria kohtaan.

    Ja enkä mäkään myöskään enää näkisi muita vaihtoehtoja varteenotettavina, koska mulle tärkeintä on koiran elämän laatu ja se, että voi elää täysin ilman lääkitystä. Ei sillä koiran elämän pituudella ole mitään merkitystä, vaan sen laadulla.

    Toki on olemassa ihmisiä, jotka lääkitsee koiraa loppuun asti, muttei minulla ainakaan olisi intressejä lähteä pitkittämään koiran elämää vain siksi, että nykyään on lääkkeet jos mihinkin vaivaan. Koiranomistajan velvollisuuksiin kuuluu päästää irti, kun sen normaalia elämää alkaa vaivata vaiva, joka estää sitä elämästä täysillä ja onnellisena.

    Jotta ymmärtäisitte Jennyn valintoja paremmin, suosittelen tutustumaan tähän tekstiin huolella!

    Jenny, päätit mitä tahansa, tiedä että mä ainakin tuen sua 100% sen päätöksen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Minä en olisi enää jaksanut, on raskasta keskustella kaikkien kanssa erikseen, aivan kuin tilanne oikeasti muka kiinnostaisi.

      Poista