Kesän treenejä

© Mira Kaipainen

Seuraa ihan uskomaton treenimättö siitä kaikesta mukavasta mitä on ehditty harjoitella. Olisi kesä voinut olla aktiivisempi ja järjestäytyneempikin treenien suhteen, mutta sama se. Tänä kesänä on vähän enemmän relattu ja nautiskeltu, eikä semmoinen fiilistely ole ollut treeneissäkään huono juttu. Kun nyt vähän velttoilee, niin jaksaa sitten syksyllä porskuttaa ahkerammin kun treeniaika ei kilpaile uinnin, pihatöiden, metsäretkien ja muiden kesärientojen kanssa.

Juhannuksen rally-tokon ratatreenieistä kuvamättö alla. Grillimakkara veti Savua puoleensa houkutuksessa niin että nähtiin historiallisen lennokas ja korkea hyppykin. Savulta. Savu joka ei tavallisesti kohella, niin kyllä koheltaa jos on makkaroista kyse.

Kaikki rallytokokuvat © Mira Kaipainen

Tokovalkku kesäkuu

Savun seuraaminen alkaa olla aika kivalla mallilla. Toisinsanoen tiedän miten kestoa ja suoritusvarmuutta treenataan, joten ei nyt hukattu valkkukertaa enää siihen. Harjoittelimme siirtymiä niin, että liikkeen jälkeen Savu tarjoaa itse mukana kulkemista ja tätä vahvistetaan. Jos Savu nyt sattuu haksahtamaan liikkuriin, niin sitten haksahtaa, se on Savun tapa käsitellä konflikti ja palata takaisin asiaan. Tästä varmaan jää nyt kuva ettei Savu muuta teekään kuin haksahtelee liikkuriin 😂 Se ei aivan pidä paikkaansa, en vain menetä yöuniani tai lannistuu siitä että näin käy silloin tällöin kerran kesässä.

Valkussa harjoittelimme hihnan irrotusrutiineja. Ihan niinkin simppeli asia kuin että irroitatko hihnan ennen kehää vai kehässä, on todennäköisesti koiralle tärkeä ennakointivihje seuraavista tapahtumista. Savulle rutiinit ovat tärkeitä ja siten niistä tulee myös helppoja, mikä vaikuttaa kokonaisuuden suoritusvarmuuteen.

Saatiin valkussa myös Savulle vieraampi ihminen seisomaan kehään. Lähestyttiin eri etäisyyksillä, lähimmillään noin metrin päähän. Lähtötilanteeseen nähden edistys on ollut huimaa! Harjoitus tuntui ja myös näytti helpolta ja sitä tässä on tavoiteltu. Tuntuu hyvältä, että puuttuvat palaset alkavat olla pikkuhiljaa hallussa. Savu on siis aiemmin karannut haukkumaan kaikki ja sitä on selvästi jännittänyt ihmiset. Nyt se asteli ryhdikkäästi vieressäni perusasentoon. 💙

Loimun kanssa katsottiin vähän jääviä alkuun. On kyllä joka kerta yhtä hämmästyttävää millä tarmokkuudella Loimu nykyään keskittyy ja paiskii hommia. Ylikiehumiset ja räksytys koskee pääasiassa palkan viivettä, ei niinkään ympäristöä enää. Palkan viive on helppo nakki treenata kuntoon, jos tässä vain viittisi ryhdistäytyä.

Ruutu takkuaa meikäläisen heilurikäsien vuoksi ja Loimun kanssa koko homma tuntuu yhdeltä härväämiseltä. Aletaan harjoitella ajatuksen kanssa jalkojen väliin tulemista, joka olisi Loimulle selkeä vinkki fokuksesta eteenpäin. Näin päästäisiin kenties heilurikäsistäkin eroon ja Loimu kasvattaisi varmuutta suoraan juoksuun jolloin targettikin löytyisi.

Käytännön asia joka olisi itse harjoiteltava kuntoon, on sujuvuuden lisääminen. Jos tulee joku katkos, niin ei jäädä jynssäämään vaan kokonaan uusi aloitus niin että Loimulla on mahdollisuus onnistua. 

Niistä jäävistä alotin kirjoittaa ja heti aasinsillan kautta muihin juttuihin. Mutta ne jäävät! Maahanmeno minun peruuttaessani on jo aika kiva! Tätä on valkun jälkeen tehty kotipihassa useamman kerran ja niin vain alkaa Loimu oivaltaa tämän siten, että se oikein odottelee koska pyydän sen maahan. Tätähän me tavoiteltiinkin! Luoksarin stopitkin on hapuillen aloitettu ja saalistargetilla on menneet aika kivasti. Hyvä se on vähän ylempienkin luokkien liikkeitä aloitella vaikka muuten kaikki onkin pelkkää räpiköintiä 😂

Nurmikentän kuvat © Laura Gummerus

Heinäkuun ratatreenit

Rallytokon ratatreenit sovittiinkin sitten Canisportin viileään halliin, jonne lapset tietysti lähtivät mielellään mukaan. Ajatuksenani oli tehdä Loimun kanssa jotakin pieniä juttuja, mutta oikeastihan Loimu säntäili leikkimässä lasten kanssa. Jotakin järjen häivää oli sitoutumisessa ja putkirallissa, kun Loimua ohjasi Papu. Jos ei muuta, niin hauskaa oli kaikilla. Toisella kertaa sitten niitä juttuja, joita itse suunnittelin.

Savun kanssa rallyrata olikin aika hankala. Hyvin näkyi meidän oikean puolen heikkoudet, eli kaikki muu paitsi suoraan seuraaminen. Huh kun tuli aivohiki ihan itselle ja Savullekin. Toisella kierroksella tehtiin hankalien puolenvaihtojen tilalle tehtävät jotka paremmin osataan ja kokonaisuus olikin heti kivempi. Sitä en tiedä mistä Savu hämääntyi putkella. Puolen vaihto edestä otetaankin nyt työn alle, kun treenikaverit ystävällisesti kertoivat ettei se mene siten miten tein 😆

Savun videolta leikkasin turhia sähläämisiä pois, mutta saa siitä hyvin vielä irti mikä kaikki mättää.

Hoitokoira Kida oli tietysti treeneissä mukana ja voi mikä hyväntuulinen piristys! En ole koskaan tehnyt Kidan kanssa rallytokoa, enkä siten ihan tiennyt sen vihjeitä, mutta australialainen suoritti iloisella tarmokkuudella koko radan! Toki vasemmalla seuraten ja soveltaen, mutta kuitenkin.

Kidan taukotaidot ovat kyllä erinomaiset. Se istui metallihäkissä katsellen muiden treenejä ja vaikutti vallan tyytyväiseltä kun Pipa ohimennen tarjoili sille nameja.

Tokovalkku heinäkuu

Oli vähän lomamood ja en ollut jaksanut suunnitella koirille mitään tehtävälistaa tokovalkkuun. Otettiin sitten Savun oikean puolen seuraamisjutut puheeksi ja meidän taitava valkkuhan innostui! 😄 Iso nippu ohjeita ja käytännön vinkkejä oikean puolen position vahvistamiseen, joka kantaisi myös käännöksissä.

Kirjoittamalla tätä on ihan mahdoton selittää, joten saatte joskus tännekin videon. Ainakin alkuun treenaan tätä pääasiassa Canisportin hallilla, sillä kotona minulla ei ole pallokauhaa tai riittävän montaa targettia. Tavoitteena saada nämä oikean puolen jutut nyt loppukesän aikana ihan oikeasti kuntoon, jotta kehtaisi kokeita edes harkita.

Loimu tuli tällä kertaa valkkuryhmän paikkikseen mukaan. Kyllä jännitti! Vaan olisittepa nähneet, mihin on päästy. Sinne se solahti reunaan viiden koiran riviin ja istui omalla targetillaan. Ainoat yksittäiset haukut johtuivat palkan viiveestä. Palkkiot tulisi nyt aika kiireesti satunnaistaa, jotta kahden sekunnin viive ei aiheuttaisi turhaumaa ja siten haukkua.

Jäi kyllä tosi hyvä mieli että vaikka Loimu selvästi vähän kiihtyi muut koirat nähdessään, se asemoitui matkan varrrella lojuneille targeteille. Sillä oli vähän sellainen "tän mä osaan!" ilme ja targetit se totta tosiaan osaa. Siirryttiin omalle paikallemme ja Loimu tuli targetille perusasentoon. Itse perusasennon se osaa muutenkin, mutta target on selkiyttänyt paikalla pysymistä.

Tässä paikkistreenissä Loimu ainoastaan istui, sillä arvelin makaamisen muiden kanssa olevan vielä liian hankalaa. Maahan meneminen ja siellä pysyminen nyt ei muutenkaan ole vielä erityisen hyvällä mallilla, joten harjoitellaan sitä rivissäkin vasta myöhemmin.

Omalla vuorollaan Loimun kanssa harjoiteltiin jääviä. Maahan meno on tässä ottanut aika harppauksen! Paremmin olisi pitänyt kirjoittaa ylös mitä muuta tehtiin, mutta ehkä muistuu mieleen myöhemmin 😄

Tokotreenit

Suoraan valkusta siirryttiin Peltolammille tokon kimppatreeneihin. On kyllä rikkaus että treenikaverille sopi tuoda mukanaan vähän syötäviä ja niin me siinä sitten pidettiin piknikkiä ennen treenejä ja suunniteltiin.

Loimu teki näyttelyjuttuja, koska harjoiteltava niitäkin on. Seisominen on jo aika kiva ja siinä Loimulla on myös selkeä ajatus. Hampaiden katsominen ja muu käsittely on Loimusta edelleen vähän hyi, joten ulkosalla tehtiin aikalailla pelkkää käsikosketusta.

Ravaaminen yksin menee melkolailla kuten haluan. Loimu ei hirtä itseään leveään kaulapantaan, vaikka mielellään vetääkin hihnan kireälle. Tavoitteenihan on että Loimu ravaisi hihna löysällä, mutta en usko että tässä vaiheessa ollaan vielä syyskuuhun mennessä ainakaan muiden koirien kanssa.

Kultainennoutaja Riepu tuli Loimun seuraksi näytelmähommiin ja yllättävän kivasti Loimu ravasi toisen koiran kanssa! Sekä toisen koirakon edessä että takana otettiin kierrokset, joihin tietysti mahtui kaikenlaista mutta pääasiassa hyvää. Vahvistetiheys oli sellainen että meinasin ihan kompastella samalla kun palkkailin Loimua. Täytyy ottaa taas mössötuubit käyttöön, jotta en kylvä nameja pitkin kenttiä.

Savun treenivuorolla ajattelin tehdän siirtymiä kehään, vähän liikkeitä (kaukot, jäävä) ja siirtymiä liikkeiden väleissä. Oli aika kuuma, joten olikin ihan erityisen iloinen yllätys että Savu halusi treenata. Se kun on pari koetta keskeyttänyt ihan selvästi helteen vuoksi. Kaukot olivat nyt tosi kivat ja jotenkin varmemmat kuin aiemmin.

Siirtymät ja pätkät seuraamisestakin menivät mukavasti, mutta jossakin väleissä nenä vain vei Savun mennessään. Sen oli aivan pakko käydä merkkaamassa juuri toisen koiran merkkaama puu uudestaan. Sen jälkeen homma rullasi taas kivasti. Savu ei reagoinut kentän pallopeliin ja ihmisjoukko häiriöön kuinkaan, eikä sen koommin toisiin koiriin. Tuntuu ihan erävoitolta pelkkä tällainen ja siihen päälle vielä se, että Savu halusi helteessä treenata. Se innostui tarjoamisen kautta oikein juoksemaan merkkiryhmän ympäri ja sen jälkeen vielä leikkimäänkin!

Hyvänmielen treenit jatkuivat tietysti hyvänmielen pikinikjatkoille, kun spontaanisti tilasimme kuumia ja kylmiä juomia paikan päälle. Oli kaikkinensa tosi mukavaa ja rentoa, kyllä seuralla vain on merkitystä. Kiitos paikalla olleille! 💙

Olkaa hyvät ja onnittelut jos jaksoit koluta tänne asti. Alla vähä lisää kuvia vielä, kaikki © Mira Kaipainen.

Treenimättö toko/rt

Ja aivan järjetön treenimättö olkaat hyvä! Väliotsikoista voit pomppia rallytokon ratatreeneistä aina tokovalkkuun ja omatoimeiluun sadesäällä. Kuvista ja videoista kiitos ystävät Mira ja Janika!

  

Savun kanssa ratatreeneissä oli niin mukavaa, että kenties me tänä vuonna uskalletaan kokeisiinkin! Oltiin Miran kanssa suunniteltu kaksi minirataa ja harjoiteltiin samalla keikkaa sitten ulkoa muistamista kun kyltit olivat jääneet kotiin 😂 Treenit rallyiltiin tietysti ajankohtaisella cha cha cha teemalla ja rennolla otteella meillä olikin kaikkinensa tosi kivaa. Arvostan treenikavereiltä huumoripanostusta, eli tällä erää vihreitä kartioita. Ja kissaa houkutuksessa, me luultiin sitä molemmat Savun kanssa ensin oikeaksi kissaksi 😆

Savun rallyjutuissa oikean puolen seuraaminen ja tehtävät oikealla puolella, sekä miljoona puolen vaihto variaatioita ovat meille vaikeimmat. Ehkä näissä onkin kehityskohdetta riittämiin? Savun suorituskestävyys (eli ei kuole nälkään odottaessaan namia) on kasvanut ja se vain innostuu radasta aiemman lässähtämisen sijaan.

Rallytokon hypyssä meillä on kyllä vielä vähän tekemistä. Savuhan ei pyytämättä pompi ja annan vihjeen aika usein liian myöhässä. Tätä voidaan onneksi nyt taas harjoitella kotipihassakin, vähän sellaista erottelua koska hypylle irrotaan ja mistä kulmasta. Varmasti tähän kaikkeen pohtimiseen saadaan vinkkejä myös tulevalta leiriltä.

 

Loimu se meni ja yllätti olemalla kauhean kiva ja kuuliainen! Kiva Loimu on ollut aina mutta sillä on niin hirmuisesti luovia visioita ettei se nyt aina ole niin kiinnostunut yhteistyöstä ollut. Ensimmäinen kerta tänä vuonna kentällä meni kuitenkin aika sujuvasti.

Keskityttiin sitoutumiseen ja aika tiheään palkkailin. Hyppyä hömpöteltiin karkkien kanssa ja vähän varalta Loimu söikin aika paljon jotta se pysyisi varmasti lähelläni 😄 Illalla oli rauhallista, mutta tavallisesti tuo kenttä on sen verran vilkas että liinassa Loimu tulee siellä olemaan. Jos kentälle ei juokse peura tai fasaani, haluaa joku koiranulkoiluttaja tulla flexin ja Mustin kanssa moikkaamaan. Paras siis minimoida vahingot ja riskit auton alle jäämisestä nuoren koiran kanssa.

Hyvä mieli jäi Loimun treenistä! Vähän on oma tekeminen haparoivaa, mutta voi miten kivasti kaikki jutut kuitenkin pikkuhiljaa etenee. Kiitos ihanista rallykuvista ja iloisista treeneistä Mira! 💛

Tokovalkku

Tokovalkussa tehtiin Savun kanssa kaksi kertaa kokeenomaisesti tokon alokas luokka. Palkkailin Savua liikkeiden väleissä siirtymän jatkumisesta, seuraavan liikkeen alusta ja myös kesken liikkeen. Liikkeestä maahan meno ja kaukot olivat vähän heikot, niissä palkan viive näkyi selvimmin.

Olen ollut vähän laiska ja huolimaton suorituskeston kasvattamisessa ja toisaalta myös palkitsemisen satunnaistamisessa. Vastapainoksi Savu on sekunnilleen tarkka missä vaiheessa se mielestään tarvitsisi palkan ja jos palkkaa ei kuulu, sen usko tekemiseen lopahtaa heti. 

Nyt saatiin kuitenkin hyviä käytännön ohjeita ja informaatiota treenistä. Liikkuroituna voidaan siis vahvistaa etenkin kestoa tekemiseen, mutta myös perusasentoon tulemisia ja odottamaan jäämisiä. Täytyy tosiaan itsekin muistaa, että liikkeiden teknisiä osia hiotaan ja vahvistetaan eri kerroilla - toisella kertaa painopiste on suorituskeston lisäämisessä. 

Vähäisesti treenimäärästä huolimatta Savun hommat oli myös edenneet! Liikkuroidusti liikkeelle lähdöt oli ihan superhienot ilman käsiapua! Savu siis on vähän epäröinyt liikkeiden alussa kun liikkuri on lähellä ja muutaman kerran tätä sitten extrapalkattiin ja autoin koiraa käsitargetilla. Nyt Savulle vaikutti olevan päivänselvää lähteä skarppina seuraamaan.

Palkattomuus näkyy Savun työskentelyssä hidasteluna, ennakointina ja toisaalta myös yleisellä epäröinnillä että "näinkö se oli". Työstetään nyt kesä huolellisesti kokonaisuutta, jotta Savulla säilyy luotto siihen että safkaa tulee kyllä 😁

Loimu yllätti ihan ällikällä. Hain sen autosta poikkeamaan hallissa ennen vuoroamme ja siinä tuli vähän haukkua kun tuuli heilautti raolleen jäänyttä ovea. Kuitenkin omalle vuorolleen Loimu tuli halliin niin chillisti kuin nyt pieni islantilainen vain voi pystyä. Loimu oli nuuskumatolla sen aikaa, kun riisuin kengät ja sitten paineltiin kehään. Loimu asettui varsin itsenäisesti taukomatolle ja oli kyllä vallan täydellinen. Saatoin siinä heittää kouluttajallekin että en ole kyllä tällaiseen tottunut 😂

Loimun kanssa katseltiin vähän ideoita seuraamisessa kääntymisen opettamiseen. Saatiinkin ihan uusia ideoita, miten hyödyntää Loimun targettiosaamista käännöksiin. Palaan tähän harjoitteeseen myöhemmin videon kera.

Toinen asiani oli kapulan pito. Lähdetään tähänkin targetin avulla hakemaan malttia, eli rauhallista kestoa korokkeella istumiseen. Lisäksi harjoitellaan oikeasti leukakosketus, eikä sekopäistä tassu/leuka huitomista kuvia varten. Vähän on jäänyt kuvaustemput räiskimiseksi, mutta kapulanpitoa harjoitellessa oikeanlainen ja rauhallinen leukakosketus on oiva apu. Nämä kuntoon ensi kerraksi!

Tokon omatoimitreenit

Vettä tuli mukavasti taivaan täydeltä, mutta kolme reipasta oli treeneissä kuitenkin. Oli kyllä kosteat tokoilut ja spontaaneja muutoksia tuli treeniin tilanteen sitä vaatiessa.

Savun kanssa oli tarkoitus jatkaa koemaisia treenejä mutta hui hai. Kyllä meni ihan soveltamiseksi ja jälkiviisaana sitä olisi voinut tehdä ihan jotain muuta. Ei olleet nyt laadukkaimmat treenit mutta informatiiviset. Savu semmoinen mukavan viileän sään ystävä, mutta sateesta se ei ole välittänyt koskaan. Sateessa olisi silti ihan hyvä treenata ja jatkossa tehdäänkin iloista räiskimistreeniä asenteen kohottamiseksi.

Ruutu ja kierto temppuina menikin sateessa kivasti. Paikkista kun kuvittelimme tekevämme, tuli vettä jo siinä määrin vaakaan että Savu oli todella ihmeissään mitä me edes kentällä tehtiin. Oli lyhyt paikkisihmettelyt ne, haaveiksi jäivät 😂

Loimun treenit onkin kokonaisuudessaan videolla. Kivalta tuntui ja hyvä fiilis jäi! Vähän oli sellaista kokeilunmeininkiä sääolosuhteista johtuen, mutta eipä sade Loimua haitannut. Tauottamisessa täytyy olla huolellisempi, jotta Loimun mielenkiinto ei ehdi lässähtää. Pissatauon tarve sille tuli kesken kaiken, siitä luultavasti johtui haahuilu.

Erityisen iloinen oon yhteistyöstä kentälle siirtymisessä sekä toisen koiran haukkumiseen reagoinnista. Tai reagoimattomuudesta 😍 Vaikka koirahäiriöt on tuntuneet tosi vaikeilta, viime aikoina kehitys on ollut jotenkin tosi nopeaa. Jos videosta tulee mitään kysyttävää, niin sitte vain kommenttiboxiin tai sähköpostiin viestiä.

Näistä treenitunnelmista kelpaa pitää muutama päivä lepoa ja sitten toko/rallytokoleirille!

Huhtikuun treenikoosteet ja kisatreeni

Nykyään tuttuun tapaan aina kaikki myöhässä. Vaan yrittänyttä ei laiteta ja yks kooste sinne tänne jäljessä niin ihan sama. Huhtikuussa treenattiin keskenään ja siellä täällä muiden kanssa. Loimu vähän vähemmän, kun nuorikko aloitti toiset juoksunsa. 

Savun muistiinpanot

Paljon hyvänmielen treenejä, kun moni perusasia rullaa kivasti! Merkkiryhmän kierto lähti kulkemaan aiempaa sujuvammin. Ollaan kikkailtu vähän yhtä ja toista, kun Savun motivoiminen juoksemaan edestakaisin haukkumatta on ollut yllättävän hankala projekti. Nyt kuitenkin namikuppi merkin takana vaikuttaisi olevan hyvä vahviste etäisyyden kasvattamiseen.

Erikseen merkkiryhmän kiertoa harjoitellaan läheltä tarjoamisen kautta. Tarjoamalla tehtävä on Savulla tosi vahva parista metristä, eikä siinä ole ilmennyt ääntelyä. Luulen että ääntely on johtunut epävarmuudesta ja on Savu silloin tällöin lähtenytkin juoksemaan ihan mihin sattuun. Eiköhän tänä kesänä saada merkkiryhmän kierto hanskaan, kun pohjia siihen on kuitenkin aika kivasti.

Ohjatun noudon suuntia aloimme harjoitella myös. Tässä liikkeessä Savulla onkin jo osasia hallussa; odottaminen, liikkeestä seisominen ja kapulaan tarttuminen. Suuntia harjoitellaan ensisijaisesti namikupeilla ja erottelu tehtävissä Savu on parhaimmillaan. Yksittäisiä kertoja kokeilin lähettää Savun hakemaan kapulankin ja voi vitsi se oli innoissaan! Jotenkin tosi ihanaa, että kapulahommat on nykyään helppoja aiemman mahdottoman sijaan.

Kokeenomaisuuteen tarvitsee lisätä satunnaisuutta. Me käytettiin meidän kimppatreenivuoro kisatreeniin ja siitä onkin video tässä mukana kokonaisuudessaan. Savu sinällään osaa liikkeet, mutta palkan viiveen vai lisääntyessä sen suorittaminen oli epävarmaa. Ei ihme, Savu pettyi ja alkoi haistella ja haukkua. Jos jotain positiivista, niin haisteluista se palasi huomattavasti aiempaa nopeammin takaisin. Nyt otetaan kokeenomaiset treenit taas säännölliseksi ja vahvistetaan etenkin sosiaaliseen palkkaan vastaamista. Täytyy vähän valaa Savuun uskoa että se pärjää kyllä viisi minuuttia ilman ruokaa ja kissanruoka odottaa aina lopussa 😄

Rallytokon ratatreeneissä havahduttiin jotta niitä liikkeitäkin olisi hyvä harjoitella. Toimeen on ryhdytty ja vähän varovasti kokeitakin kiikaroitu. Aika näyttää.

 

Loimun treenikooste

Loimu se on mennyt ja yllättänyt toistamiseen halleilla muiden koirien kanssa! Vielä riittää duunia tavoitteisin pääsemisessä ja mutta edistyminen on ollut huimaa.

Ohjatun noudon alkeita alkoi opiskella Loimukin. Ollaan vaiheessa olemispysymisvalmentautuminen ja katseen lukitseminen oikeaan suuntaan.

Seuraaminen! Voi hyvänen aika miten hienosti Loimu seuraa yhtäkkiä. Vaikealta on tuntunut, mutta selvästi Rakettikettu on oivaltanut tässä monta juttua kuten jalkani liikkeeseen tarkan reagoinnin 😍 Jatketaan käännöskuurilla ja perusasento erottelulla - eli siis sitä jalkani seuraamista jotta pitääkö seistä vaiko istua.

Kosketusalustaan ollaan otettu etäisyyttä. Tutussa hallissa Loimu irtoaa sinne hyvin, vieraissa ei. Tehdään kosketusalustasta vähän selkeämpi tehtävä, vahvistetaan sinne juoksemista ja erikseen siellä pysymistä. Työkalumme ruutua ja kaikkea muuta sinkoilua varten valmistunee pikku hiljaa.

Canicross kimppatreenit jäivät harmillisesti välistä, kun Loimu on juoksuisena niin nuutunut. Itsekseen kuitenkin juostiin pari kertaa ja homma tuntuu Loimun kanssa yllättävän helpolta. Toki se nyt ei mitään suuntia tai ohituksia osaa, mutta juokseminen sujuu vallan hyvin.

Loimu ja toiset koirat

Ennakkotietona voin ilmoittaa, että hiukan vastaavia postauksia on tulossa lisää. Koska tykkään kirjoittaa, tekemistä riittää ja näitä on kiva sitten joskus vanhana fiilistellä. Ilman ylös kirjoittamista aika kultaa muistot ja sitten ei muista mitään. Otsikko olisi voinut olla myös jotain vireenhallinnasta, häiriöistä, haukkumisesta tmv. kuvaavampi, mutta päädyin toistaiseksi käymään aiheita läpi kategoriakohtaisesti. Siksi otsikko on tässä "Loimu ja toiset koirat" koskien treeniympäristöjä. 

Loimu on tätä kirjoittaessa noin 1,5 vuotias junnukoira. Me aloitettiin viime syksynä muiden kurssiemme perään tokovalkku ja tipahdinkin siellä nopeasti maanpinnalle taitojeni kanssa. Loimu kilahti muista koirista ihan totaalisesti. Se vain haukkui taukoamatta, kiskoi hihnassa, eikä kyennyt olemaan. En oikein saanut siihen mitään kontaktia, eikä se syönyt tai leikkinyt. Oli Loimu hallilla vähän vallaton ja villi pienempänäkin, mutta myöhempään jäänyt voimakas reaktio toisiin koiriin tuli minulle vähän yllätyksenä. Jos lukija haluaa, niin tähän pohjalle voi lukaista postauksen Loimun tokovalkku ja mitä opimme 2/2023.  Tämä teksti on aiemmasta poiketen vähän laajempi yhteenveto ajatuksistani aiheen suhteen sekä treeneistä aiheeseen liittyen.

Tavoitteeni on, että Loimu voi joskus treenata ja kilpailla ihan irti muiden koirien läsnäollessa. Lähtötilanne on melkolailla tuo yllä kuvattu; Loimun ei tarvinnut kuin kuulla toinen koira ja se kiehui.

Vaikka itseäni aluksi vähän turhautti mahdottomalta vaikuttavan tehtävän edessä, niin toisaalta haasteet motivoivat minua 😁 Ei kuitenkaan ollut huolta vaikka siitä, että Loimu olisi kipeä tai muuta kurjaa. Se vain on impulsiivinen ja kiihkeä koira, joka vaatii keskittymistäni 110%. Toki kiihkeä ja impulsiivinen ovat adjektiiveja ja tässä yhteydessä subjektiivinen kokemukseni; jos Loimu olisi ensimmäinen koirani kuvailisin sitä varmasti huomattavasti kamalampana kuin mitä se todellisuudessa on. Pitävämpää dataa Loimun persoonallisuudesta saadaan loppuvuonna, kun vien Loimun SmartDog testiin. Sitä ennen käytän kyllä arkikielessä termejä kiihkeä, vilkas, impulsiivinen, kuvaamaan Loimun olemista ja tekemistä treeniympäristöissä. 

Me ollaan saatu Loimun kanssa paljon apua meidän kouluttajilta. Vaikka oonkin ostanut aina nimenomaan harrastuskursseja, niin Canisportin ammattilaiset on kohdanneet kiihkeän koiran ja lumiukon tavoin pihalla olevan omistajan joka kerta kokonaisina. Tarkoitan, ettei meidän suhteen olla keskitytty pelkästään tokon perusasentoon ja toivottamalla tsemppiä muuhun rämpimiseen. Vaan me ollaan saatu juuri täsmäisku ohjeita, mitä kaikkea harjoitella Loimun kanssa sitä silmällä pitäen, että sillä joskus on tarvittavat pohjataidot tehdä nimellisiä harrastuslajejakin julkisilla paikoilla. Toki kukaan ei kouluta koiraa puolestani, vaan työ jää itse tehtäväksi, mutta kyllä kaikki ohjeet hankalienkin juttujen harjoitteluun koiralähtöisesti ja positiivisesti vahvistaen on olleet kullan arvoisia. 

Ensimmäinen juttu, jota aloimme harjoitella toisiin koiriin liittyen, oli Youtube videoiden kuunteleminen kotona. Aloitusaste oli niin hiljainen ääni, että sitä tuskin itse kuulin. Soitin Youtubesta omia, kavereiden ja tuntemattomien treenivideoita; ohjaajien puhetta, koiran haukuntaa, kehumista, hallissa ovien kolina ja kaikuminen, erilaiset treeniympäristössä tyypilliset äänet. Harjoitus tapahtui aina samoihin aikoihin, aamupalani yhteydessä ja tietokone oli ruokailuhuoneen pöydällä. Loimu oleskeli yleensä olohuoneessa, kun napsautin videon pyörimään.

Pidin mittarina sopivalle äänelle sitä, kun Loimu pystyi syömään. Ensimmäisellä kerralla äänet olivat liian lujalla ja silloin Loimu säntäsi tietokoneen luo karvat pystyssä muristen. Se kai olin ihan varma että meille oli kotiin yhtäkkiä saapunut tuntematon koira haukkumaan 😅 Laskinkin sitten rimaa reilusti, vaihdoin videota ja laitoin äänet pienemmälle. Jos harjoitus oli Loimulle liian hankala ja se haukkui tai murisi, keskeytin videon toistamisen. Liian vaikea harjoitus ei vie koiraa eteenpäin, eikä kenelläkään ole kivaa.

Kahden viikon aikana sain nostettua volyymin kohtalaiselle, että kuulin videot vieressä ollessa itsekin. Samana ajankohtana Loimun reaktio hallissa toisten koirien ääniin oli paljon lievempi. Harjoiteltiin koirien äänten kuuntelemista kaiuttimista myös hallilla. Harjoittelu oli koko ajan Loimun kontrollissa; jos se reagoi, ääni loppui. Kun Loimu ei reagoinut, häiriöääni (pahin oli koiran haukkuminen tai muriseminen) oli sopivan helppo ja kehuin tästä Loimua. Kaiuttimen kanssa pystyi pelaamaan myös LAT-peliä, eli kun Loimu käänsi korvaansa (no yleensä koko päänsä kun on niin nopea) palkitsin sen siitä. Loimu saa reagoida ympäristöstä tekemiinsä havaintoihin, siihenhän useimmat rodut on jalostettukin. Haluan kuitenkin reagoinnin olevan jokseenkin kohtuullista ja koiran hallitsevan olotilansa niin ettei "kukaan sekoa".

Control Unleashed koulutuksessa kävimme viime vuonna ja etenkin 1-2-3 kontaktipeliä olemme hyödyntäneet useissa tilanteissa. Loimulle liike on lääke ihan kaikkeen ja vaikka se ei muuten olisi kiinnostunut nameistaan joissain tilanteissa, kontaktipelillä se saattaa vaikka syödäkin. Kuivanappulaa Loimulla on turha käyttää palkkiona, yleensä kypsennän sisäelimiä tai lihaa.

Tänä keväisenä päivänä tilanne äänten suhteen on se, että voin aivan huoletta laittaa volat kaakkoon ja katsella sellaisia koiravideoita kuin sattuu huvittamaan. Pienten pentujen vinkuminen tai todella kova pitkäkestoinen haukkuääni saavat Loimun saapumaan viereeni istumaan, mistä ääni kuuluu. Mutta muihin ääniin se ei reagoi välttämättä lainkaan. Enpä olisi silloin aloittaessa uskonut, että edistyminen on lopulta aika nopeaa. Ja näköjään myös pysyvää.

Videoiden kuuntelun sijaan Loimu harjoittelee nyt luopumaan näköhäiröistä, eli toisista koirista livenä. Hallissa se ei enää juurikaan reagoi toisiin koiriin, jos käytössä on sermit eli näköesteet. Palkitsen Loimua tosin rutiininomaisesti siitä, kun se kuulee toisten koirien ääniä. Varmaan se joihinkin ääniin suhtautuisi rauhallisesti ilman kehumistakin, mutta itsellä menee taas tovi oppia varmistelusta pois 😁 Toisaalta, toki sitä mielellään vahvistaa sitä mikä jo on hyvää.

Uskon että ulkokaudella saamme toiset koirat hanskaan muutenkin, kun tilaa on riittävästi. Meille ihmisille on joskus vaikea ymmärtää, ettei kymmenen metriä ilman näkösuojaa ole välttämättä mikään etäisyys koiralle. Etäisyys harjoittelun aloittamiseen voi olla vaikka sata metriä, jotta koira voi kokea olonsa riittävän turvalliseksi muista koirista huolimatta. 

Voisikin simppelisti yksinkertaistaa, että onnistuneen harjoituksen peruspilareita ovat riittävä etäisyys häiriöön, riittävä vahvistetiheys ja riittävän laadukas vahviste, jotta koira haluaa jatkaa harjoitusta. 

Olemme muutamia kertoja treenanneet eri halleissa muiden koirien kanssa. Loimu on kyllä kiihtyneempi toisen koiran läsnäollessa, mutta ei kytkettynä alun ihmetyksen jälkeen pyri toisen koiran luo. Sen sijaan se saattaa haukkua minulle (yleensä ollaan oltu liian lähellä tmv) tai näykkäistä herkemmin jos palkkiossa kestää sen mielestä liian kauan. On ollut kuitenkin tosi kiva huomata, että vaikka toinen koira kiinnostaakin Loimua, se pystyy valitsemaan kosketusalusta tehtävän ja syömään nuuskumatolta. 

Koirahäiriössä Loimun peliksi onkin alkanut vakiintua sarja taukomatto - koroke - nuuskumatto ja repeat. Korokkeita siirtelemällä ollaan voitu suorittaa yksi tehtävä tarpeen mukaan lähempänä tai kauempana toisesta koirasta. Taukomaton olen yleensä asettanut sermin taa niin, että Loimun on mahdollista olla hetki näkemättä toista koiraa. Upotin tähän yhden videon eräästä treenikerrasta huhtikuun alusta. Video katkesi vähän kesken, mutta siinä näkyy onnistumisia ja kehityskohteita. Hyvin huomaa myös että kun poistun omalta mukavuusalueelta, teen amatöörimokia ja esim. ihan turhan monta toistoa kutakin tehtävää ilman tolkkua.

Kesän tullen Loimukin pääsee vähän vilkkaammille treenikentille mukaan. Uskon että jatkossakin kontaktipelit tulevat olemaan kovassa käytössä muiden koirien osuessa näköpiiriin. Olen myös melko varma, että järjestelmällisellä harjoittelulla koirahäiriöt on kesän aikana taputeltu pakettiin. Siis siten, että muut koirat kentillä ja parkkipaikoilla alkavat olla Loimulle päivänselvä rutiini, eikä se tarvitse siitä välittää. Eiköhän Loimukin oivalla, että se saa tyydyttää kyllä sosiaaliset leikkitarpeensa muualla, kuin tokokentillä 😊

Kenttätreeneihin Loimu ei ole vielä juoksuiltaan päässyt, joten niistä ei ole raportoitavaa. Viime kesänä se oli vielä niin pentu, ettei ollut aivan nykyiseen tapaan kiinnostunut kaukana menevistä koirista. Tälle kesälle on kuitenkin tehty hiukan treenisuunnitelmaa, jonka jaan nyt tähän mukaan. Katsotaan tilannetta sitten loppukesästä, mitä tehtiin ja kuinka sujui.

Loimun kesätreenit koirahäiriössä

- Hengailuharjoituksia taukomatolla; palkkioksi liike nuuskumatolle - sopiva etäisyys muista koirista

- LAT muiden koirien läsnäolessa

- Helpot temput ja koroketehtävät sopivalla etäisyydellä muista

- Vilkkaiden koirien treenatessa Loimulle mahdollisuus näkösuojaan /tai megapitkä etäisyys 😁

- Jos treeni osoittautuu jostain syystä liian vaikeaksi, niin aikalisä. Ei vaadita koiralta kohtuuttomia eikä hermoilla.

- Huolehditaan että Loimun vireystaso yleisesti treeneihin tultaessa olisi optimaalinen; ei viikon virrankerrytystä ennen treenejä, mutta ei myöskään ylirasitusta

Siinäpä suorat kopiot treenipäivyristä. Alustavasti olen kaavaillut jonkinlaista koirahäiriötä viikottaiseksi, toki suhteutettuna muuhun viikon ohjelmaan. Saatiin myös peruutuspaikka toko/rallytokoleirille. Siellä saadaan tehokas muutaman päivän kuuri toisia koiria Loimulle ja varmasti aika kattava tilannekatsaus missä vaiheessa meidän taidot on.

Arjessa emme juurikaan törmäile muihin koiriin, joten ei ole mikään ongelma että Loimu reagoi toisiin koiriin. Oikeastaan kotopuolessa Loimu ei ole ohittanut toista koirakkoa kertaakaan. Kun aikanaan muutin maalle sen aikaisen koiran vuoksi, on minusta ollut luontevaa valikoida lenkkireitit niin, että saadaan liikkua keskenämme nykyäänkin.

Sen sijaan jos haluaisimme kulkea muualla kuin metsässä, Loimun pitäisi pystyä kävelemään turvallisesti maantien varressa. Toistaiseksi en pidä sitä lainkaan realistisena tavoitteena (ja siis miksi haluaisin kävellä muualla kuin metsässä 😂), mutta olemme turvallisuussyistä harjoitelleet autojen bongailua ja malttamista niiden lähellä. Tai lähellä ja lähellä. Emme me tiellä voi pällistellä, vaan pellolla riittävän kaukana tiestä. Tästä aiheesta kuitenkin lisää seuraavassa tekstissä.