Näytetään tekstit, joissa on tunniste videoita. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videoita. Näytä kaikki tekstit

06 maaliskuuta 2023

Helmikuun treenikooste

 


Hyvänmielen treenikoosteet helmikuulta tännekin muistiin. Sitä on ollut niin hektistä ja haipakkaa kun monelta osa-alueelta kuukauden jutut kasaantuivatkin kahdelle viikolle. Että mitä tässä nyt sitten ehtisi kirjoittaa. Kirjoitusintoa on, aikaa ei ja mitään analyyttistä ei treeneistä tällä erää irtoa.

Helmikuu oli kuitenkin täynnä oivalluksia ja hyvää mieltä treenien saralla. Siitä on hyvä jatkaa.

13 helmikuuta 2023

Ot-tokotreenit Koirakoutsilla





© Mira Kaipainen / Shetlandia

Heti ensi alkuun postauksen kaikista kuvista kiitos treenikaveri Miralle. Jälleen nippu onnistuneita otoksia tärkeistä hetkistä.

Helmikuun tokotreenejä varten varattiin Koirakoutsin Riemukauppahalli ja kivat treenit viiden porukalla saatiinkin aikaiseksi. Tai kyllähän sitä taas jännitti kun kaikkien treenikavereiden kanssa en ole vielä niin tuttu, vaikka mukavia ovat kaikki. Omassa jännityksessä riittää kyllä työstettävää.

Otin Loimun ensimmäisenä halliin. Oli kiinnostavaa nähdä se ensimmäistä kertaa tässä hallissa. Olin varautunut ympäriinsä sinkoilevaan Loimuun, mutta ovesta tullessaan Loimu ei ollut yhtään niin kiihtynyt mitä se on tutuissa halleissa. Sinkoilun ja haukkumisen sijaan Loimu nuuskutteli tarkasti. Meillä ei vielä ole hirveän toimivia vakiintuneita rutiineja uusien paikkojen haltuun ottamiseen, minkä voit videoltakin huomata. Tosin säntäilyn sijaan maan haistelu on itselleni jotenkin tutumpi ja turvallisempi toiminto koiralta 😂

Alku Loimun kanssa oli tahmeaa, se oli niin kiinnostunut ympäristöstä ettei se oikein keskittynyt nameihin tai leikkinyt lainkaan. Tuo lelupalkan kelpaamattomuus on hyvä esimerkki siitä, että koira määrittää itse palkkionsa. On turha käyttää sellaista palkkiota jota koira ei halua, sillä tällöin se ei toimi vahvisteena. Leikkipalkassa kävi siis ihan oma virhearvio, enkä sitten lopputreeniin lelua enää ottanutkaan - vaikka olisi Loimu myöhemmin saattanutkin leikkiä.




Oma toiminta oli vähän sekavaa mutta yhden pätkän verran Loimu oli tosi hienosti sitoutunut ja keskittyi. Keskittyminen katkesi kaiketi yleiseen väsähtämiseen ja omaan epäselvyyteen. Videolta katselin että melkoisen monta kertaa pyysin Loimua pujottelemaan jalkani. Ja pujottelun sijaan Loimu vain tarjosi perusasentoa. Tosi kivasti perusasento on sillä yleistynyt ja tottahan minä haluan varman perusasennon jalkojen pujottelun sijaan 😄

Tästä treenistä viisastuneena mitää hiukan kehittää ja päivittää meidän aloitustrutiineja - ja aloittaa varsinainen treeni vasta kun Loimu on oikeasti valmis. On myös välillä hankala arvioida pitääkö Loimua irti vaiko vapaana, mutta ensi kerralla taidan ottaa sille liinan. En halua että kauas karkaaminen vahvistuu, mutta toisaalta kolmimetrinen hihna kiristyy kovin äkkiä ja ärsyttää meitä molempia. Toisaalta pääsääntöisesti Loimu reagoi luoksetulokutsuun välittömästi, sitä voisi vahvistaa vielä lisää jolloin karkaamiset saisi heti keskeytettyä.


Savun kanssa otettiin taas paikkaa (ihmisiä) vähän haltuun kosketusalustalla. Oli kyllä huolimattominta kosketusalustan lätkimistä ikinä mutta sama se, tunnelma oli kiva. Savu siis kosketusalustan sijaan kävi vähän moikkailemassa ihmisiä samalla, mutta koske se oli melko rento, niin ei haitannut.

Alkuhömppäilyn jälkeen teimme kisamaisesti siirtymän sermien välistä koekehään. Tässä on kyllä tapahtunut kehitystä. Tehtävä alkaa olla itselleki aika selkeä ja sitä se on myös Savulle joka ryhdikkäästi seurasi ja tuli perusasentoon liikkurin lähellä. Otettiin vain pari toistoa kehään tuloja ja sen jälkeen tehtiin avoimen seuraaminen (ei tosin varmaan ihan kisamittainen) liikkuroidusti.






Savu meinasi vähän haukahtaa kun lähdimme perusasennosta peruuttamaan, mutta se tyytyi kuitenkin vain henkäisyyn 😂 Täyskäännöksissä törmäilimme ja niitä on nyt ehdottomasti hiottava. Ovat olleet kompastuskivi vuoden päivät. Alkuhaahuilun ja hiukan lattean lähdön jälkeen Savu skarppasi seuraamisessa tosi kivasti ja törmäilyistä huolimatta tuntui paranevan loppua kohden. Harmillisesti nämä eivät tulleet videolle, mutta raapustin muistiot ja kotitehtävät heti treenin jälkeen paperille. 

Yksi kappale hyppynoutojakin tehtiin liikkuroidusti. Tosin kehuin Savua vähän välissä kun se on nyt viime aikoina karannut kapulan perään heti heiton jälkeen. Savun kanssa tämä on tietysti positiviinen ongelma, että sillä on nykyään niin kova motivaatio tarttua kapulaan jotta kokee tarpeelliseksi karatakin. Nyt Savun hyppynouto suoriutuminen oli aikas tyylipuhdas!

Hyppynoudossa heikoin lenkkimme vinoon heittämisen lisäksi on loppu perusasento. Tajusin vasta nyt kysyä että kauankohan koiran pitää siitä perusasennossa kapulaa pidellä. Treeneissä on tullut melkoisesti varmisteltua ja hätiköityä kapulan nappaamisessa ettei Savu sitä pudottaisi. Perusasentoon Savu kuitenkin tulee jo varmasti eikä kapula enää putoa vaikka se minuun vähän osuisikin. Ja vastaus siihen hyppynoudon loppuosan kysymykseen; on siinä jokusen sekunnin viive joka koiran pitäisi olla perusasennossa kapula suussa. Otamme tämän työn alle erikseen ja yhdessä koko liikkeen kanssa 😄




Pitkästä aikaa tehtiin Savun kanssa kaukoja liikkuroidusti. Tosin ihan alokkaan vaan, kun on ollut vähän taukoa. Nyt Savu ei häiriintynyt liikkuroinnista, eikä myöskään ennakoinut - ja teki vaihdot yhdellä vihjeellä. Aika paljon tuli palkattua helposta treenistä, mutta ei nyt aivot olleet niin virkeät että olisin kesken kaiken asetelmaa vaihtanut.

Savu osallistui myös paikkikseen. Jonossa kulkeminen alkaa jo sujua kivasti. Riviin tullessa Savu kuitenkin ennakoi taas maahan menon. Sille on ollut aivan koiranmieltä ravistelevaa harjoitella istumista rivissä, kun maahanmeno on niin iskostunut selkärankaan. Lauantain treenissä tuli kuitenkin onnistuneet jätöt ja pääsin Savua matkankin päästä palkkaamaan istumisesta. Meni se toki kerran kesken maahankin. Muiden vihjeisiin Savu ei nyt reagoinut ja näistä palkkailin. Oli se rankkaa, kun piti vain istua vaikka kaikkea maahanmenoa ennakoivaa tapahtui 😂

Kiitos taas treeniseuralle 💙

09 helmikuuta 2023

Tammikuun treenikooste

Tammikuun treenikoostevideot ja muistiinpanot tännekin. Parempi se on vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Videoihin ujutin myös muutaman klipin joulukuulta, kun samoja teemoja treenailtiin kuitenkin. Kokonaisuutena omatoimisessa treenaamisessa on ollut hiukan hiljaiseloa motivaation ja jaksamisen puutteesta.

Viimein eilen sain kuitenkin koirien nurkkauksen takaisin käyttövalmiiksi. Viikonloppuna saimme kannettua perintölipaston yläkertaan. Johan se treeninurkkauksen edessä pari kuukautta odottelikin toimeen tarttumista. Tänä aamuna ennätettiin pitkästä aikaa treenata ensimmäiset kotitreenit muutamaan kuukauteen ja olipahan vain kivaa. Kyllä se tästä taas lähtee 😁


Savun kanssa ehkä vähän korostetunkin eniten tuli harjoiteltua siirtymiä ja kehään menemisiä. Toki näitä kannatti kimppatreeneissä tehdäkin, kun ei sitä yksinään voi liikkurointia harjoitella. Ja kun paneutuu kauemmin samaan asiaan, niin oli tuossa jo kuukauden aikana ihan huomattava muutos havaittavissa!

Savun siirtymiin tuli (ihan meillä molemmilla) rutiinia ja selkeyttä, sekä sitä kautta varmuutta. Taukomatolta perusasentoon tuleminen on osoittautunut hyväksi startiksi aina kun mahdollista.

Ympäristön haltuunotto muuttui yhtäkkiä helpommaksi niinkin yksinkertaisella asialla, kuin kosketusalusta. Sitä tunsi itsensä vähän hölmöksi, kun en ollut aiemmin tajunnut. Mutta taas parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ollekaan. Savu siis on ihmisten kanssa tosi sujut, kun juoksee kaikkien lähelle tekemään kosketusalustalle seisomisen.

Paikalla istuminen hiukan junnaa, Savu menee tietyn ajan kuluttua (noin 20sekuntia) jälkeen makaamaan. Nyt kuitenkin jättäessä se jää tukevasti istumaan, kun tajusin vaihtaa jättövihjeen kokonaan. Paikalla rivissä oleminen muutoin sujuu hyvin kavereiden luoksetulojenkin ajan ja jonossa kulkeminen on edennyt melkoisesti.

Avoimen tokoliikkeitä tehtiin omatoimisesti jonkin verran. Ruutu, hyppynouto ja kiertoliike ovat olleet meille vähän hupitemppuja ja se näkyy. Alkuun on päästy mutta koekelpoisuus vaatii vielä melkoista hiomista.


Loimun kanssa onkin saanut yllättyä vähän joka treenissä eri asioista, mutta ensisijaisesti positiivisesti! Treenikaveri sen kertoikin että olen itse oppinut selkeämmäksi ja tämä näkyy myös Loimussa. Joku harmonia sen kanssa on löytynyt, vaikka sujuvuuden ohella joka treenissä pikkuisen räjähtääkin. Kuitenkin esim. puremiseni tai täydellinen lapasesta lähteminen vaikuttaisi viimein olevan historiaa.

Perusasento Loimun kanssa on jäänyt vähän vähälle harjoittelulle, mutta se on alkanut tarjoamaan sitä itse! Siis ihan hallissakin, muiden silmien alla, jäädessään tyhjän päälle. Vautsi, tämän haluan oletusasetuksiin.

Loimu tarjoaa siirtymissä (silloin kun se tietää meidän tekevän siirtymiä, eli kun olen onnistunut ohjeideni kanssa 😂) erihienoa seuraamista. Sen kun saisi napatuksi ihan seuraamistehtävään niin johan näytettäisiin hienoilta viihdyttävän lisäksi!

Muiden ihmisten ja koirien läsnäoloen sietämisessä huomattavaa kehitystä, mutta vielä paljon tekemistä. Vaan Loimu pystyy kuitenkin jo jotenkin asettumaan häiriöiden läsnäollessa tai tekemään helppoja tehtäviä hyvin kiihtyneenäkin. Harjoitusta vain ja toisaalta onhan Loimu vielä nuorikin. Olisi se kai aika huolestuttavaa, jos sen mielessä ei mitään liikkuisi.

24 tammikuuta 2023

Toko-ot ja valkku

Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁

Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.

Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.

Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!

© Mira Kaipainen Shetlandia

Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!

Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!

Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.





Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆

Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.

Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä. 

© Mira Kaipainen Shetlandia
© Mira Kaipainen Shetlandia

Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.

Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!

© Mira Kaipainen Shetlandia

10 tammikuuta 2023

Vuoden ekat tokot

 Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.

En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.

Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅

Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.

Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.

Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂

Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.

Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi

Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.

Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin. 

Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.

Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂

Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin

- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään. 

- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.


Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.

Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.

Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.

Kiitos kaikille treeniseurasta ja avusta 💙

19 joulukuuta 2022

Treenejä



Pieni ennakkotieto että läppärin näppäimistössä on epämääräinen häiriö, pahoittelut kirjoitusvirheistä.

jViikot on menneet ihan hullua vauhtia ja kotona treenaaminen on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin. Hallilla on kuitenkin käyty kohta kolmesti viikon sisään ja uutta opittua on tullut jäsenneltyä. Teoriatietoa on karttunut ja suunnitelmat Savun kokeenomaiseen treeniin ovat aiempaa kirkkaammat. Suunniteltu treenitauko ei ole ihan toteutunut, eikä käsittelytoimia ole kerrattu yhtään vaikka piti. On ollut pakko antaa itselle vähän löysää ja relata suorittamisen suhteen.

Viime viikolla oli joulukuun omatoimitokotreenit. Varauskalenteri olikin ehtinyt täyttyä välissä ennen meidän porukan varauksia, joten oltiin toisen treenikaverin kanssa kahdestaan. Treenit menivät hiukan höntsäteemalla koska olin niin väsynyt, mutta teki Savu paremmin ajatuksella hyppynoutoa ja kehään tuloja. Kehään tuloissa on nyt tarkoitus palkita Savua kehässä ja nostaa kehän arvoa. Tätä on tehty ihan liian vähän (kuten kisamaista muutenkin) ja etenkin kokeiden jännityksessä Savulla on kova kiire pois kehästä vaikka se ei olekaan karannut.

Loimu teki omia tyypillisiä harjoituksiaan. Se jäi kivasti taukomatolle odottamaan ja kun ajattelin vapauttavani sen leluun, ei se ollutkaan vielä valmis leikkimään. Alkusäntäämisen jälkeen Loimu keskittyi kuitenkin tosi hyvin ja saatiin tehtyä jopa meidän kestoharjoituksetkin (istu-sos-istu-sos-istu-tassu-lelu) videolle. Kaikkiaan Loimun kanssa treenaamisesta jäi nyt tosi hyvä mieli.

Arvelin ensin että Loimun oli helpompi keskittyä kun häiriötä oli vähemmän, mutta oikeammin syy taitaa olla päässäni. Yhden ihmisen läsnäollessa minua jännitti huomattavasti vähemmän, kuin isomman yleisön edessä.

Seuraavana aamuna oltiin jo Canisportilla uudestaan eri treenikaverin ja lasten kanssa. Meillä oli vauhdikas paikkis (kiitos pikkuväen) ja Savukin vinkui. Funktio Savun vinkumisesta on vähän epäselvä, koska se on tavallisesti treeneissä hiljaa. Toki nyt kaverin koiralla oli juoksut, joihin Savu yleensä reagoi aika voimakkaasti. Mene ja tiedä.

Loimu oli edellispäivää vauhdikkaampi, mutta reagoi nyt palkkiovihjeisiin aiempaa paremmin ja oli muutoinkin pitkäkestoisemmin kontaktissa minuun. Hiukan haistelua esiintyi mikä on sinänsä yllättävää Loimulta, mutta toisaalta kivempi vaihtoehto kuin reikäpäinen sekoilu. Saatiin monta suunnittelemaani harjoitusta tehtyä, eikä mitään aivan fiaskoa mokaa tullut. Vahvistetiheydessä ja ennakoinnissa on itselläni vielä harjoiteltavaa sen suhteen, että arvioisin tilanteita oikein.

© Mira Kaipainen

Keskiviikkona meillä oli rallytokon pikkujoulutreenit. Rata oli täynnä kaikkien lempparikylttejä, eli tietysti putki ja hyppy, sekä mm. pujottelu juosten. Savu oli tosi hyvällä fiiliksella ja itsekin onnistuin siirtymässä ja lämpässä. Ratamme meni kaiken kaikkiaan kivasti mutta hyppy oli tänään hankala. Ensimmäisellä kerralla Savu seurasi hienosti ja pyysin sen hyppäämään aivan liian myöhässä. Ja Savuhan ei liian läheltä hyppää, ei vaikka pyytäisin. Tehtiin rallyhyppyä muutaman kerran ja täytyypä kirjata se muistiin että harjoiteltava erikseen ajatuksella.

Tämän vuoden kimppatreenit ovat nyt ohi, Loimulla olisi ollut tänään valkkukerta mutta olen nyt itse sairaana. Kalenterin hidastuttua on tarkoitus reipastua kotona etenkin Loimun varusteiden pukemisen ja riisumisen harjoittelun kanssa. Vuosikoosteen ja ensi vuoden tavoitteet postaan vasta hiukan myöhemmin, mutta jotakin suunnitelman tynkää ja suuntaa on jo kaavailtuna.

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

06 marraskuuta 2022

Tokokoe Seinäjoki 6.11

 





Olisipa mukava kirjoittaa miten upeasti kaikki meni ja saatiin tavoittelemamme ykköstulos. Vaan eipä saatu ja se niistä keksityistä tarinoista. Tässäpä oikein rehellinen fiilispostaus tämän päiväisestä kokeesta Savun kanssa, alkaa vähän ilopilleriäkin lannistaa tämä jatkuva töppäily kokeissa, kun ei tiedä kuinka koiraa tukisi ja tsemppaisi vielä paremmin. Kenties joskus voi lukea tätä muistoa hymy korvissa, mutta tänään ei korvien välissä soi riemuhyppelyt. Todella pitkästä aikaa mieleen hiipi joskus kuultu kommentti "teistä ei koskaan tuu mitään". No kyllä muuten tulee ja mitäpä sitten vaikka ei tuliskaan!

Huomaan myös ajattelevani helposti "kyllä kaikki muut", vaikka osaltaan tämän päivän some luo sen illuusion. Että kyllä kaikki muut onnistuvat aina ja kaikessa. Ja onhan halutuista tuloksista ehdottomasti piristävämpää tehdä postaus, kuin jostain ei niin tavotteita hivelevästä suorituksista.  Vaan rehellisyys maan perii ja titteleitä tärkeämpi on tämä opettavainen matka koirani kanssa.

Tuomarina Kaarina Pesonen
Pisteet 150p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 9,5

Tähän oon tyytyväinen! Savun siirtymä riviin oli tosi kiva, sellainen kuin oon tavoitellutkin. Hiukan se oli jotenkin ylivirittynyt ja vinkui aluksi tosi paljon. Meni omalla ensimmäisellä vihjeellä maahan, oli hiljaa koko paikalla olon ja nousi ensimmäisellä omalla vihjeellä ylös. Tämä äänekäs vinkuminen paikkiksen alussa on nyt toistunut useammassa kokeessa, joten se on otettava tarkasteluun. Treeneissä tällaista ei tapahdu.

Seuraaminen 8,5

Ihan hirveän hyvältä ei seuraaminen ei tänään tuntunut, mutta loppua kohti parannettiin ja lopun fiilis seuraamisen aloitukseen verrattuna olikin huomattavasti parempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6

Tuplakäsky seuraamisen lähtiessä, tupla maahanmenossa ja hauhau siellä täällä. Oikeesti mitä ihmettä?

Luoksetulo 9,5

Vinkui jättäessä, mutta juoksi koko matkan ja tuli suoraan perusasentoon <3 Oon tyytyväinen, koska selkeä kehitys tässä.

Noutoesineen pitäminen 9

Vähän vinkui alussa ja tarttui kapulaan Savumaisen hitaasti. Voi sentäs.

Kauko-ohjaus 0 

Tänä päivänä treeneissä iloisesti ennakoiva Savu olikin kokeessa istumismielellä kuin metsän tatti. Kolmannella Savu meni maahan ja muutoin kivat kaukot olivat siltä makuulta nolla. 

Estehyppy 7

Oltiin Savun kanssa jo todella eri taajuuksilla ja kaikki tuntui tasaisen vaikealta. Itse hyppy sujui ilman karkaamista, mutta perusasentoon tullessa Savu jäi johonkin ilmavainuun (kai?) kiinni. 

Kokonaisvaikutus 7

Oli kyllä äänekkäin tokosuorituksemme ikinä. 


Tuomarin antama palaute oli rehellinen ja realistinen. Siitä jäi hyvä fiilis, että Savun osaaminenkin oli kuitenkin näkynyt tuomarin silmään ja että hän näki positiivisena kärsivällisyyteni Savun kanssa. Kyllähän minua harmitti käskyjen toistelu ja Savun kutsuminen perusasentoon kun tiedän, että optimaalitilanteessa se tarjoaa perusasentoa ihan itse. Kokeen keskeyttämistäkin harkitsin, mutta ei meillä nyt niin kamalaa ollut että se olisi ollut tarpeen.


En tämän vuoden kaikkien koemunausten jälkeen uskaltanut odottaa suoritukseltamme oikein mitään. Vitsaillakin ehdin että kunhan henkiin jäädään niin kaikki hyvin. Siltä osin kaikki onkin vallan hyvin. Lakeuden tokoilijoiden kokeissa on niin kiva ilmapiiri, että Seinäjoelle lähtee ihan mielellään törppöilemään toistekin. Nyt meillä onkin Laton hallista yksi kappale jokaista tulosta, kun vaan saataisiin vielä pari ykköstä niin olisi se koularikin 😂

Omaa vuoroa odotellessa Savu oli taas vähän kiihtynyt. Me ollaan käyty Laton hallissa vain kokeissa ja Savu on tuolla jotenkin ihan ylivirittynyt normaaliin matalavireisyyteensä verrattuna. Osasyy voi olla toki se, ettei mukana ollut omaa kevythäkkiä vaan istuin Savun kanssa vaan hallin lattialla. Tuomarin moikkaus ja luoksepäästävyys meni hyvin, eikä Savu muutoinkaan odotellessa haukkunut. Sen mielen vilkasliikkeisyyttä säestää ääneen vinkuen hengittäminen. Ellei Savulle sitten tarjoile koko ajan jotakin syötävää nuuskumattoon.

Tavanomaista kiihtyneempi olemus lienee osasyy paikkisrivissä vinkumiselle, joskin suurempi syy on varmaan jännittämiseni ja toisaalta se ettei riviin menoja ehkä ole harjoiteltu tarpeeksi. Savu ei vingu treeneissä paikkiksessa, mutta ratkaiseva tekijä voisi olla myös se, että treeneissä paikkis on aina lopuksi. Kokeissa taas aluksi. Mene ja tiedä, tavoite kuitenkin on että Savu olisi paikkiksessa rento ja hiljainen, myös silloin kun ohjaajat vielä ovat koirien luona.

No sitten oma suoritusvuoro, fiiliksillä ei tänään juhlita.  Valehtelisin jos väittäisin ettei kaukojen nollaus ja kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta jäänti harmita. Kyllä harmittaa, ensimmäistä kertaa mulla on kokeen jälkeen oikeasti paha mieli. Tiedän että tämä on huomiseksi ohi, mutta silti. Kuinka monta koetta pitää käydä että saa edes alokkaasta koularin? Tokon alokasta kuvataan monesti helppona nakkina ja niin siitä olen itsekin ajatellun. Meidän kohdalla käytäntö kuitenkin näyttää aika toista, kun koesuoritus leviää käsiin milloin mistäkin syystä.

Savu uppoutui heti seuraamisen jälkeen haistelemaan, pitkästä aikaa pitkäksi aikaa. Jouduin kutsumaan Savua (tai olisin varmaan voinut myös odottaa että se on valmis mutta jännittäessä sitä toimii kuinka sattuu) useamman kerran ja hetkellisesti minusta näytti siltä että Savu aikoo karata. En ehtinyt itse nähdä mitään, mutta jotakin Savu yleisöstä päin bongasi ja sitä alkoi jännittämään. Sitten alkoi jännittää kyllä minuakin. Savu oli perusasentoihin tulemisissa tosi hidas, vaikka luoksarin paluuseen (ja vielä ihmisiä kohti juoksemiseen) olen erityisen tyytyväinen! Jotenkin liike kerrallaan fiilis vain lässähti lisää, Savu hidastui ja haukkui enemmän. Ja jännittäessään Savu haukkuu, se ei ole mikään uusi juttu.

Treeneissä ei ole enää pitkään aikaan esiintynyt Savun vastaavaa jännittymistä, eikä me siten olla aikoihin harjoiteltu myöskään sitä että halliin voi ovesta tulla joku. On siis myönnettävä, että tunnelman muutos kehässä pääsi yllättämään. Joskin siihen olen tyytyväinen, ettei Savu karannut muuta kuin kapulan tuojan luo. Aiemmin vastaavissa jännitystilanteissa Savu on lähtenyt täysin hanskasta haukkumaan sitä kohdetta joka on sattunut jännittämään.

Vaikka tänään on vähän mieli maassa, emme me luovuta. Treeneissä eteneminen näkyy taatusti joskus myös kokeissa ja tulemme yltämään sinne minne haluamme. Tältä vuodelta ei tullut koularia kasaan (vielä yksi koe jäljellä), mutta pitkä lista erilaisia aiheita treenattavaksi. Informatiivisia kokemuksia siis, jos ei muuta. Riippumatta siitä tuleeko ykköstuloksia parista seuraavasta kokeesta vai ei, siirryn Savun kanssa ensi vuonna joka tapauksessa avoimeen luokkaan. Se on toissijaista mitä tuloksia avoimesta saadaan, omaksi iloksi ja koiran hyvinvoinnin lisäämiseksi tässä harrastetaan.

Toko pitää intoilijan nöyränä ja on haastavuudeltaan motivoivaa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki tulisi tuosta vaan kerralla valmiiksi. Tokoliikkeiden katvekohtia ja erilaisia kokonaisuuksia saa treenata kyllä koiran eläkeikään asti, eipähän lopu ideat ja tekeminen.

Kiitos koereissuseuralle päivästä! Lähdemme Seinäjoelle vielä toistekin, kenties kymmenes kerta toden sanoo kun kolmas ei 😂

05 marraskuuta 2022

Lokakuun treenikoosteet

Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.

Savun muistiinpanot

Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.

Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.

Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.


Loimun muistiinpanot

Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.

Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.

Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.

02 marraskuuta 2022

Loimu 1v




Kuinka ihanaa olikaan kirjoittaa tätä postausta ja katsella pentukuvia! Aika rientää, kuten aina, ja pennun odottaminen päättyi meilläkin, nyt myös pentuvuosi. Tänään Loimu on tasan 1v ja hieman ennen jouluaattoa se on asunut meillä vuoden. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin ja toivoin. Se on istunut arkeemme niin täydellisesti kuin koiranpentu suinkin voi. Tämä postaus venähti pitkäksi fiilistelytekstiksi, mutta fiilistelkää mukana.

Lue myös: Islanninlammaskoira - miten tähän päädyin?

Viime syksynä aloin jo vaipua vähän epätoivoon sopivaa pentua etsiessä. Ehdin itsekseni kyseenalaistaa koko koiranhankinta-asian ja lisätä iltarukouksiin "tapahtukoon Sinun tahtosi koira-asioissakin". Olen kertonut aiemminkin että kun tieto siitä että meille riittääkin pentu tuli, kerroin miehelleni että meille on osunut lottovoitto. Tästä seurasi pieni väärinkäsitys 😅 Sen lisäksi että pidin Loimua lottovoittona, olen pitänyt sitä myös Luojan lykkynä. Koska epätoivon hetkistä ei lopulta mennyt kovin kauan, kun jo kirjoitin sijoitussopimusta narttupennusta.

Päivä toisensa jälkeen ja viikko kerrallaan en ole katunut toisen koiran hankintaa hetkeäkään, enkä sen koommin rotuvalintaanikaan. Minusta tuntuu edelleen yhtä vahvasti kuin viime joulun tienoilla, että meillä on juuri se pentu jonka pitikin tulla. Kaikki on mennyt kaikkinensa niin hyvin ja paremminkin kuin odotin, että pentuarki tuntui välillä aivan epätodellisen hienolta. Mutta oltiinhan me pentua odotettu jo toista vuotta, jotta kyllä sitä saakin olla tyytyväinen kun odotus viimein päättyi.

Lue myös: Odottavan aika on lyhenevä 12/2021

Loimun kanssa alettiin heti sen kotiutuessa harjoitella harrastuskoiran pohjataitoja. Joskin alkutaipalettamme varjosti hetken aikaa raju ripulitauti. Sitkeä Loimu kuitenkin tokeni siitä omaksi itsekseen ja jatkoi tomeraa eloaan. Loimu oli jo heti ihan pikkuisena aivan peloton. Se paineli taloamme ympäri heti ensimmäisenä iltana häntä tötteröllä ja halusi leikkiä Savun kanssa. Mikään koirani aiemmin, ei ole ollut pienestä pitäen niin hullun rohkea kuin Loimu on. Ehkä osin pelottomuutensa takia Loimu istui lapsiperhearkeen niin hyvin, se innostuu kaikkeen mukaan sen sijaan että säikähtäisi.

Harrastuskoiran pohjataitojen kanssa on toisinaan tuntunut, että olemme vähän jämähtäneet niihin pohjiin. Vaikka olen tarkkaillut Loimua paljon ja yritän tuntea sen niin hyvin kuin voin, en todellakaan aina tiedä mitä se aikoo. Yllätyn treeneissä ja reissuissa usein monella tapaa, yleensä kuitenkin onneksi positiivisesti. Mutta myös usein kun minusta tuntuu että nyt me onnistutaan, Loimu tekee jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen tekevän. Loimun kanssa treenien videoinnin tärkeys on vain korostunut, sillä nopea koira ei kauan ihmettele ennen kuin säntää jonnekin. En aina ehdi edes huomaamaan, että Loimun korva kallistui kuuntelemaan jotain ääntä ja sitten Loimu jo lähtikin juoksemaan. Useinkaan en tunne itseäni Loimun kanssa järin taitavaksi 😂

Sen lisäksi että harjoittelu painottui pentuvuonna eri asioihin kuin oletin, sujuu meillä moni taito paremmin kuin aiempien nuorten koirieni kanssa. Loimu on ainoa koirani, joka ei hyvästä ruokahalustaan varasta ruokaa ja myös ainoa koirani, joka tulee viheltämällä kutsusta luo aikoessaan karata jonkun luo. Kaikki aiemmat koirani olen joutunut hakemaan ohikulkijan matkasta tai aidalta pois, jos ne ovat kiihtyneet liikaa. Loimu kiihtyy kyllä ihan next levelille aiempiin koiriin verrattuna, mutta sitä ei tarvitse hakea pois, vaan se tulee kutsumalla. Ehkä jossain on siis ohjaajakin kehittynyt.

Villiviikari Loimu pääsi heti maailmalle, kun kävimme Kuopiossa hotellissa ja Savun kasvattajalla, sekä myöhemmin keväällä Helsingissä Polar Barks tuotekuvauksissa. Loimu on myös ahkeasti vapaa-harkkaillut ja kursseillut resurssiemme puitteissa Canisportilla. Onpa lähimetsässä hengailu ja retkeilykin tullut Loimulle ensimmäisen vuotensa aikana tutuksi. Olkoonkin että Loimun kanssa sattuu ja tapahtuu, niin reissuissa on ollut yllättävän taitava ja fiksu. Taukotaidot, nuuskumatto ja mössötuubit ovat olleet hyviä valttikortteja maksimoimaan onnistumiset matkoilla.

© Mira Kaipainen        Polar Barks tuotekuvauksissa otettu kuva 

Jaoin jokin aika sitten kysymysboxin Instagramin stooriin, johon sai jättää terveisiä Loimulle. Nappasin kaksi oivallisen hyvää kysymystä myös tähän postaukseen mukaan. Kiitos kysyjille!

Onko Loimun rakettiominaisuus koskaan tuntunut epätoivotulta ominaisuudelta?

Tähän on vastattava että valehtelisin, jos väittäisin että tuo rakettina sinkoilu olisi aina pelkästään mahtavaa. Arjesta tuli mieleen ensimmäisenä tilanne siitä, kun lapset avaavat ulko-oven. Loimuhan ei käytä minkäänlaista harkintaa tai kysele lupia, vaan se juoksee ulos mielellään ensimmäisenä. Loimu on siis koiristamme se, joka myös tilaisuuden tullen karkaa ulos, vaikka tuleekin heti kutsumalla takaisin.

Loimu on raketti sielläkin missä ei pitäisi ja tämä näkyy etenkin treeneissä. Kun kaikkia tarvittavia taitoja ei vielä ole, ohjaaja on hidas tai jokin asia vain on epäselvä, Loimu on jo jossain muualla sen sijaan että istuisi vieressäni.  Siinä missä useampi muu koira ensin katselee ympäristöään, Loimu juoksee tutkimatta ympärillä olevia asioita lähemmin.

Rakettiominaisuus on silti edelleen se ominaisuus joka tekee Loimusta Loimun ja harrastuskoirasta sellaisen kuin halusin! Kunhan vain saadaan ohjelmoitua rakettilähdöt niin että ainoastaan ruutu, merkin kierto ym. tarkoittavat täysiä juoksemista 😂

Loimun hauska/omituinen tapa, jolle naurat aina eniten?

Loimuhan on hauska ihan perusominaisuutenaan! Tähän tuli mieleen muutamankin juttu. Yksi on se, että Loimu kaluaa käsiäni treenien tauoilla. Esim. kun juttelen kouluttajan kanssa ja silitän tauolla olevaa Loimua, koira pitää yleensä rannettani suussaan samalla. Pikkupentuna Loimu puri lujempaakin, mutta nykyisellään rapsutteluasiaan kuuluu käden mälvääminen vähän vähemmän jälkiä jättäen, joten olen antanut tavan olla. 

Loimu tykkää rapsutuksista ja se pyytää niitä hiukan erikoisesti. Jos minä, tai vaikka joku vieras, ei huomaa Loimun sievää sekunnin tuijotusta, Loimu pyytää rapsutuksia selvemmin. Se ei pelkästään vähän huitaise tassulla, vaan se kaivaa reittä tai kylkeäni kaksin tassuin. Voin sanoa että kesävaatteissa vähän sattui! 😂 Loimu tykkää paijaamisesta ja sille on hyvin tärkeää saada paijaamista ihan taaperosta alkaen. Loimulle on yhdentekevää tykätäänkö siitä tai onko rapsutusten vaatimisen kohde allerginen tai asennevammainen. Loimu tykkää kaikista joka tapauksessa.

Loimu aloittaa treenit aina kierien. Ihan aina. Hallin ovesta sisään mennessä Loimu sanoo "hau", mutta sen jälkeen treenivuoromme alkaa hallin mattoon sukeltamalla ja ympäriinsä kierimällä. Ei ole merkitystä onko Loimulla varusteita päällä vai ei, aiemmin olin varma että kieriminen johtuu ällöttävistä rajoitusvälineistä eli valjaista, mutta sittemmin tämä lienee opittu tapa. No mutta, onko halleilla juuri mitään söpömpää kuin ympäriinsä häntä heiluen kierivä ketun näköinen pikkukoira? Enkä ole ainoa, joka nauraa kierivälle Loimulle. Uskottavuutemme meni aikoja sitten 😂

Halusin vilkkaan ja rohkean koiran, josta olisi minulle kaveri harrastuksiin ja retkille. Loimu on kyllä juuri sellainen. Sanonnan mukaan Loimu vierittelee sammaloituvaa ohjaajaansa päivittäin, eikä päästä minua treeneissä helpolla. On etuoikeus saada opetella uutta ja kehittää taitojaan juuri Loimun kanssa, vaikka joskus olisikin houkuttelevaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin Loimu ei tunne matalia aitoja vaan se ajaa minut kuvainnollisesti seinäkiipeilemään. Loimun painotukset taitojeni hiomisessa ovatkin aivan päinvastaiset kuin Savun kanssa, joten turha sitä on jämähtää johonkin mitä joskus oppi. Ja vaikka itse en aina onnistu Loimun kanssa, Loimu oppii ja oivaltaa ihan todella nopeasti. Sen kanssa ei tarvitse kuin muutaman kerran harjoitella jotakin taitoa olohuoneessa, niin se jo osaa tarjota sitä hallilla samankaltaisessa asetelmassa.

Koekentille pääsy Loimun kanssa onkin kiinni ainoastaan ohjaajan taidoista. Itse Loimussa on kaikki ainekset ja potentiaali tokon ja rallytokon ylempiin luokkiin asti. Vaikka Loimu onkin vain yksi yksilö rodustaan ja meille sopiva, väittäisin islanninlammaskoiran olevan aivan potentiaalinen rotuvaihtoehto harrastuskoiraksi.

Loimu viettää syntymäpäiväänsä lihaisaa hirvenluuta syöden ja metsässä samoillen.

Hyvää syntymäpäivää Rakettikettumme! Ja hyvää syntymäpäivää siskot Nilla, Ninni ja Fanni, sekä veli Joiku!

Alla nyt syksyllä kuvattu Loimun synttärivideo.

28 lokakuuta 2022

Ratatreenit ja toko ot-ryhmä




Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.

Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅

Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.

Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.


Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.

Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.

Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.

Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!

Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!

Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂



Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä. 

Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂

Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.

Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!

Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.

Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.


Savun ja Loimun my day -video

Savun päivä - my day video 9/2021 

Kuvasin tämän viikon tiistaina päivämme videolle. Koirien my day video hieman myöhästyi Loimun juoksujen vuoksi. Alkuperäinen ajatus oli kuvata syyskuussa (kuten viime vuonnakin), mutta video toteutui nyt lokakuussa. Tämä vaikutti videoon sen verran että koirien aamu-ulkoilulla oli säkkipimeää.

Paljon on vuodessa tapahtunut ja muuttunut, mihin havahduin vasta editoinnin ja vanhan videon fiilistelyn myötä. Arki on silti edelleen sellaista kuin haluan ja jossa me kaikki viihdymme. Päätin kuitenkin listata ranskalaisin viivoin jotakin eroavaisuuksia vuoden takaiseen. Samana on pysynyt asuinpaikka ja valintani kasvattaa lapseni itse kotona.

Eroavaisuuksia vuoden takaiseen
- yläkerran remontti valmistui, joten makuuhuoneemme ovat siellä eikä Savu enää nuku sängyssä
- Savun "mökki" rappujen alta muuttui säilystytilaksi, mutta muutoin alakertaan vapautuneen tilan johdosta koirilla on reilusti makuupaikkoja valittavikseen
- lapset ovat vuoden vanhempia kuin, eikä meillä siten ole enää rattaita. Emme myöskään käy enää juuri koskaan kylällä puistossa, vaan ulkoilemme pihasta käsin lähi metsässä.
- meillä on nykyään ihastuttava Loimu osana arkeamme 💛 

Tavallisena tiistaina kipaisimme metsälenkille koko porukalla. Isännän tultua kotiin kävin vielä Savun kanssa kahdestaan kävelyllä viemässä roskia ja hakemassa postin (sekä keräsin tölkin). Tästä ollaan pidetty Savun kanssa kiinni, että kävästään ihan rauhallisilla kävelyillä keskenämme ilman junioriosastoa.

Iloa videon katseluun 😊

24 lokakuuta 2022

Canisport Tokovalkku ja treenit


Viikonloppuna kävin molempien koirien kanssa Canisportilla Janikan tokovalkussa. Canisportin treenipörssiä kannattaakin pitää silmällä, jos vaikka sattuu osumaan kalenteri yksiin tarjolla olevien irtovuorojen kanssa. Savu odotteli vuoroaan hallissa kevythäkissä, mutta Loimu jäi takki päällä autoon. Toistaiseksi Loimu lepää autossa Savua paremmin, kun taas kevythäkki on Loimun silmissä edelleen kohde joka tulee räjäyttää.

Otin Savun ensimmäiselle kierrokselle, aikeena saada viime hetken täsmäiskutreenit ennen tämän viikon lauantain koetta. Teimmekin Savun kanssa kokeenomaisesti kaikkien liikkeiden alut ja palkkasin Savua sosiaalisesti. Lopuksi juostiin aina kehän laidalle palkalle ja yhteisen leikin jälkeen Savu sai lelutaskusta nameja.

Treeneistä jäi paljon käteen ja myös havaintoja kummista mokista. Sitä jämähtää rutiineihinsa ja sitten esimerkiksi luoksetulon pieneen haistelukierrokseen ennen perusasentoa ei tule mitään kehitystä. Luoksetuloon olen saanut vauhtia kyllä ja siksi lopputulos näyttääkin pöhköltä kun Savu pinkaisee täysiä vauhtiin ja juuri ennen perusasentoon tuloa haahuileekin haistelemassa. Sitä saa mitä vahvistaa 😅

Muistiinpanot Savulle

- Käytä sosiaalista palkkaa oikeasti ja vapautuneemmin. Savu vastaa siihen hyvin ja tämän treenin perusteella pelkkä nami ei ollut yhtä palkitseva kuin aito ilahtunut kehuminen ja yhdessä juokseminen
- Vahvista luoksetulon loppuasentoa; Kutsu Savu luo suoraan namikädelle, jotta suora linja vahvistuu (videota treenistä myöhemmin)
- Opeta tehtävät oikein kerralla. Jos tulee moka, ota uusi siirtymä ja aloita alusta. Ei aleta korjaamaan esim. vääriä asentoja liikkeiden alussa, vaan opetetaan ne kerralla oikein.
- Siirtymiä ja liikkurointia treeneihin

Loimun hain halliin meitä edeltävän koirakon vuoron aikana. Jossain on kehitytty, sillä päästiin halliin ja omalle paikallemme niin, ettei kouluttaja ollut edes huomannut että Loimu saapui 😂  Loimu olikin odotellessa aika kivasti ja malttoi keskittyä melko hyvin nuuskumattoon tai vain paikallaan olemiseen.

Loimun treenivuoro meni aika pitkälti Loimun tauolla olemisen vahvistamiseen ja kouluttajan kanssa jutteluun. Ulko-oven käydessä ja muiden jutellessa Loimu reagoi välillä haukkumalla, mutta muuten se oli kaikkinensa tosi kivassa mielentilassa. 

Muistiinpanot Loimulle

- Taukomatolla olemista Loimun omiin treeneihin lisää, mieluusti jokaiseen treeniin. Liiku/puhu/tee jotain samalla ja palkitse Loimua rennosta odottamisesta.
- Vie hidastetusti lelu maahan ja kun Loimu odottaa, juoskaa sinne kilpaa.
- Uusia palkkavihjeitä, namin koppaaminen "koppi" ja namikädelle juokseminen "jes", vanhan jessin korvaa "zip"
- Hyppyharjoittelua niin että Loimu opettelee ohjautumaan siivekkeiden väliin.
- Namin ja lelun tuijottaminen harjoitteluun; kestoa paikalla olemisiin
- Kapulan pitoon kestoa namista luopumisen kautta, harjoittele vahvaksi ensin ilman kapulaa

© Mira Kaipainen
















Maanantaiaamuna ehdittiin ulkokentälle treenaamaan. Niin kauan kuin sormet jokseenkin tarkenee, on ulkotreenikelit. Myönnettäköön että raikas pakkassää oli oudokseltaan aika kylmä ja puin ihan liian vähän, mutta koska toko, niin koska vain uudestaan 😂

Loimu aloitti treenit taukomatolta ja asettui tosi nopeasti sellaiseen mielentilaan, jota olen tavoitellut. Harvempikin treenitahti on siis vienyt meitä oikeaan suuntaan.

Loimu leikki, teki yksinkertaisia tehtäviä (pyörimistä ja istumista) ja palasi tauolle. Tehtiin myös kaksi kuolleelle lelulle lähetystä, jotka sujuivat tällä kertaa tosi kivasti. Yhteistyö sujui ja Loimu keskittyi tosi kivasti. Olin juuri palkkaamassa Loimua lelulla, kun kova pamaus vei sen huomion ja Loimu ampaisi karvat pystyssä haukkuen kohti ääntä.

En nähnyt miten pitkälle Loimu meni, mutta videon perusteella ei onneksi kovin kauas. Loimu ei tullut ihan ensimmäisellä kutsulla, mutta lopulta viheltämällä kuitenkin. Se ei syönyt nameja, joten rapsutin ja paijasin sitä aluksi. Siirryimme sitten kentällä vähän kauemmas rauhoittumaan lisää.

Videon loppuosa on mykistetty keskustelun vuoksi, mutta olennaista oli oma rauhallisuuteni. Hengitin syvään ja Loimu reagoi siihen keskittyneesti, sen ilme rentoutui ja se alkoi heiluttaa häntäänsä. Vastaavasti kun minua alkoi naurattaa ja aloin jutella kaverille kiihtyneemmin, Loimukin kiihtyi ja haukahti. Kun aloin taas hengittää syvään, Loimukin laskeutui.

Tällainen tapahtumaketju ei kuulunut suunnitelmiin, mutta koin tärkeäksi että se tuli itselleni kokonaisuudessaan myös videolle. En ole ennen nähnyt Loimua sellaisena kuin se äänen perään ampaistessaan oli, mutta oli hienoa nähdä miten hyvin Loimu pystyi rauhoittumaan oma-alotteisesti ihan vain kun hengittelin itse. 


Pienen paussin jälkeen jatkettiin Loimun kanssa treenejä merkin kierrolla. Tässäkin omalla toiminnalla on iso merkitys ja vihdoin Loimulla alkaa olla merkistä joku käsitys. Tehtiin muutama toisto, yksin pieleen mennyt ja viimeinen ihan super onnistunut ja siihen oli hyvä lopettaa.

Savu treenasi toisen koiran kanssa samaan aikaan, joten videota sen treeneistä ei tullut. Savulla oli kuitenkin virtaa, joten ruutuun ei menty ykkösellä eikä sinne onnistuneella kerralla herrakoira ehtinyt pysähtyä. Vaan luoksetulon perusasennot sujuivat nyt hyvin ja tehdäänkin niitä nyt vähän tehokuurina ennen kokeita.

Seuraamisessa Savu oli tosi skarppina, laskin että nyt yhtäkkiä se 45 askelta pelkkää suoraa menikin aivan kivuttomasti. Joten kyllä me vielä joskus BH-kaaviostakin selvitään, vaikka kaikki mutkat ja kiemurat onkin enemmän meidän juttu.

Loppuun otettiin vielä paikkisjonossa kulkemista ja paikkikseen jääminen. Kuinka ollakaan, jätin Savun osuvasti jonkun pudonneen namin viereen ja kyllähän se nenä vei nälkäistä 😂 Kolmannella jätöllä Savun ilme oli vihdoin sellainen kuin halusin ja vapautin sen leikkimään. Riviin meneminen oli tosi hieno, näitä tosin pitäisi harjoitella tosi paljon enemmän yleisen sujuvuuden takaamiseksi kokeissa.

Kaikkinensa kivat ja informatiiviset parit treenit takana, joista teki mieli kirjoitella. Loimun kanssa aloitetaan marraskuussa joka toisen viikon tokovalkku ja kyllä vain tulee nuoren koiran kanssa tarpeeseen.