Pentukesän tunnelmia

Meni sitten puoli vuotta huis vain edellisestä tekstistä. Tietokone hajosi, jonka jälkeen kovalevy hajosi ja sitten odoteltiin toista viikkoa että pääsin jatkamaan töitä. Työt ja opinnot olivatkin sitten pahasti rästissä, sillä hajonneet laitteet ovat valokuvauksessa yhtä olennaisia kuin se kamera. Elokuun loppupuolella olin viimein aikataulussa töiden suhteen ja opiskelujen ensimmäiset näytöt menivät läpi. Siinä vaiheessa Loimun pennut olivat jo uusissa kodeissaan, joten niistä reaaliaikainen raportointi jäi laihaksi ja koko blogi nuupahti toviksi. Vaan parempi myöhään kun ei koskaan mitään, joten tänään, tänään mättönä pentukuvia kesältä.

Pentukesä oli taatusti vuoden kivoin muisto, tunteikas kokemus sitten koko koirahistoriani. Nelikko asui meillä luovutusikään asti, jonka jälkeen matkasivat kasvattajalle luovutettaviksi. En muista pesseeni lattioita koskaan niin ahkerasti kuin pikkupentujen kanssa 😄

Koiranpennut olivat kuitenkin hurjan luonteva tapahtuma kesässämme. Lapset osallistuivat ja auttoivat pentujen kanssa paljon. Etenkin kuopuksesta oli musertava kokemus luopua pennuista. Onneksi kaikki uudet kodit laittavat kuulumisia, niin ollaan voitu edelleen fiilistellä pentujen kasvua.

Loimu oli hyvä emo. Jos se oli spontaani villieläin synnyttäjänä, niin sitä se oli myös mammakoirana. Saatiin kokemus oppikirjan mukaisesta koiran lisäännyttämisestä. Oon tästä kyllä aivan super onnellinen ja tosi kiitollinen. Tiedän, että moni asia olisi voinut mennä huonomminkin. Oli kuitenkin aivan ihanaa (totta kai myös työlästä mutta minua ei toimettomuus viehätä) saada kokea pentueen kasvattaminen, kasvun seuraamista, oppimisen riemua ja hoivaamista. Miten lämpimiä muistoja koko perheelle 💞

Tämän kappaleen jälkeen skrollattavaksi valtava mättö pentukuvia. Oli itselle kova isku, että nämä oikeasti odottivat editointiaikaansa monta kuukautta. Mutta hyvää voi joutua odottaan, näillä on valtava tunnearvo itselle. Kuvien myötä ihanaa Uutta Vuotta 2025 just sulle!

Mötkömussut 3 viikkoa

 

Ja niin meni taas viikko ja pennut olivat yhtäkkiä 3-viikkoisia. Ero kaksiviikkoiseen on merkittävä! Jos vielä maanantaina imuroin pentulaatikon vierustaa ilman että pennut siihen reagoivat, niin tiistaina herätin koko nelikon aivastamalla.  Ensimmäinen madotusannos on nautiskeltu tai ehkä se ennemminkin makukokemukseltaan järkytti pentusia.

Suklaa avasi silmänsä ensimmäisenä ja kaikki kaverinsa heti seuraavana päivänä. Haukkumisharjoitukset ovat laajentuneet jopa ulvomiseen ja alkeellisessa leikissä muristaan hurjasti. Loimun nisiä revitään kuin mitäkin kumipalloa, eikä Loimu varmaan ikinä palaudu tästä venytyksestä entiselleen. Tai sitä odotellessa, vähän huumoria pitää olla 😄

Kävelemisessä nelikko on harjaantunut hurjasti ja matolla painellaan reippaasti. Pentulaatikon kulkulaidan yli kurkittiin parina päivänä, kunnes Musu 3vk 1vrk ponkaisi yli. Ja siskonsa Suklaa perässä. Kauan eivät pennut jaksa olohuonetta tutkia, kun Kettu on sitten jo norkoilemassa takaisin laatikkoon (jos vaikka maitobaarikin tulisi sinne) ja siskonsa nukkuvat ympäri huoneen lattioita.

Olohuone onkin nyt kustomoitu niin, että sen kun painelevat vapaasti. Mattoja on yritetty vähän suojata, mutta kyllä me yksistä pentujenpissoista selviämme paikallispesussa. Räsyt voi pestä sitten heinäkuun helteissä vähän kokonaisvaltaisemmin, pääasia etteivät tassujen käyttöä harjoittelevat pennut liukastele.

Nelikkoa on punnittu pari kertaa viikkoon ja viime viikolla jokaisella meni se 1kg rikki. Supi on pienin, Kettu ja Musu vuoroin jaetulla sijalla suurimmat. Kaikki kasvavat tasaisesti ja syövät hyvin. Tähän asti ovat porskuttaneet pelkällä Loimun imetyksellä ja Loimulla vasta nälkä onkin ollut. Tosi hienosti on huolehtinut pennuistaan ja se ihan hulvaton kaivamisvimmakin vähän laantui. Tämän johdosta Loimu on jälleen päässyt ulkoilemaan myös vapaasti ja pääsi samalla eroon pannastaan. Tavallisestikin Loimu on siis ulkoillut pihassa Savun kanssa irti, mutta synnytyksen jälkeen Loimu toviksi villiintyi kadoten tontin nurkan metsään ja sitä saikin sitten vähän odotella kaivauksistaan.

Suurimman osan ajasta pennut tietysti nukkuvat, mutta hereillä ollessaan ovat jo ihanan seurallisia. Lapset ovat pennuista totta kai ihan haltioissaan ja tässähän saa vähän kuin parhaat palat syliteltävistä. Eivät vielä osaa purra 😄

Tällä viikolla pentuja on tarkoitus ottaa mukaan jo ulkoilemaankin, kunhan tuon ylireheväksi päässeen nurmen saan leikattua. Uutena juttuna pennuille tarjotaan myös pieniä ruokamaistiaisia, vaikka pääasiallinen ravinto onkin emonmaito.

Alla jälleen kuvamättö kuluneelta viikolta. Seuraavien viikkojen kuvissa on varmasti jo muutakin kuin nukkuvia pentusia.