Alkuvuosi lähti käyntiin sellaisella rytinällä että nyt ollaan jo keväässä! Vilkasta menoa on ollut elämän joka osa-alueella vakiomäärää vastoinkäymisiä unohtamatta, joten blogi on jäänyt ihan unholaan samalla kun koirien instatilikin on ollut vähän aiempaa verkkaisempi. Piti se kuutamopostauskin laittaa tänne heti alkutalvesta no eipä mitään, parempi myöhään kuin ei ollenkaan - muutama teknisen seikan kirjaus niin se ois julkaisuvalmis 😄
Mättästään tähän taas sitten vähän pidemmän aikavälin kuulumiset koiriin liittyen, kun on tässä jo ollut taas yhtä ja toista tekemistä. Kuvia on liuta joka välissä, tsemppiä alas skrollailuun.
Tammikuussa meillä oli vielä hoidossa Kida ja arki kolmen koiran kanssa sujui leppoisasti. Toki talvella osui koirille yksi ripuli, Loimulle tikkuepisodi josta selvittiin pikavisiitillä eläinlääkärissä ja yksi Kidan karkureissu. Karkureissu tapahtui ihan niin että olin itse koulussa ja Kida siskollani. Oli sitten tullut joku hämmästys ja Kida oli pinkaissut naapuriin, jossa se oli otettu sisälle. Tunti ehdittiin olla huolissaan, kunnes tieto tavoitti että koira on muutaman sadan metrin päässä odottamassa hakijaa 😅 Huoletti ja hävetti, mutta näitä sattuu ja silloin avuliaat ihmiset ovat mukava asia. Yleensä se olen minä joka ilmoittelee että haettavista koirista.
Loimun tikkuasia meni niin, että se kaikessa rauhassa pureskeli keppiä lenkillä. Niinkuin aina. Niinku mun kaikki koirat kun olen ollut aika huoleton keppien suhteen. Kepakko se sitten katkesi niin että jäi taaimmaisten poskihampaiden väliin kitalakeen kiinni. Eikä lähtenyt ite irrottamalla. Hangella oli verisiä länttejä nirhaumasta ja oltiin tietysti koirien ja pikkuväen kanssa keskellä metsää. Soitto lähiklinikalla että me tullaan tämmösen asian kans heti kun täältä hangesta päästään. Loppu hyvin kaikki hyvin, tikku lähti nukuttamatta, tarvittiin vaan apukädet ja pihdịt. Jatkossa menettelen keppien kans vähemmän huolettomasti ja Loimu joko pureksii leluaan tai etsii ruokaa maasta niissä tilanteissa, joissa sille on ollut luontevaa kaluta keppejä.
Sitten tuli se onnekas sattuma että Kidalle löytyi potentiaalinen kotiehdokas. Asiat johtivat lopulta siihen, että Kida lähti tammikuun loppuessa koeajallẹ. Tosi haikeaa, koska kyllä niin ehdittiin koiraan kiintyä. Haikeaa myös ystävän puolesta, sydänhän tuommosessa hajoaa. Mutta samalla hyvä mieli siitä, miten hyvään kotiin Kida pääsị. Pikkuväki on kovasti tykännyt Kidan video- ja kuvakuulumisista. He myös edelleen saamistaan tiedoista huolimatta uskovat että Kippana tulee meille vielä joskus hoitoon. 💞
Vahinkolaukaus ja vakavaa hommaa :D
Fyysisen harjoittelun Workshop - Milka Tauru
Ah koulutuspäivät! Miten olinkaan kaivannut sosialisointia koiraihmisten kanssa ja samalla uuden oppimista. Fyysisen harjoittelun workshop järjestettiin Canisportilla ja kertonen heti tähän samaan syssyyn että seuraava on lauantaina 4.5 aiheella Tokokoiran fyysinen harjoittelu. Suosittelen osallistumaan!
Otin koirakkopaikalle Loimun ja kyselin vinkkiä meidän yhteisjumppiin. Olen jo pitkään pohtinut että pitäisi itsekin kuntoilla, mutta ei oikeen oo motivaatiota moiseen. Sitten kokeilin josko jumppaisi yhdessä Loimun kanssa niin, että Loimun rooli on olla painolevy tai tehdä jotakin omaa temppụa. Ja voi hyvänen aika urheilusta tuli heti hauskaa! En oo osaaja enkä ammattilainen, enkä saa jumppaamisestani palkkaa joten jatkossakin punnerran ihan kuinka kulloinkin sattuu huvittamaan.
Punnerruksissa haluaisin, että Loimu istuisi tai seisoisi selässänị. Vauhdilla se kyllä hyppää kyytiin, mutta en aina ole ihan perillä mitä se siellä selässä häärää. Ja koska en ole tällaisten jumppajuttujen osaaja, piti kysyä Milkalta vinkkiä. Ja hyvät ohjeet saatiinkin! Milka on tosi kannustava ja selkeä siinä, mitä just sen oman koiran kans kannattaa tehdä. Ja niin Loimu sitten alkoi harjoitella tasapainotehtäviä ja jo nyt niissä punnerruksissakin huomaa eroa!
Laitoin tuohon alla muutaman kelan instasta, niin saatte osviittaa koiran kans kuntoilusta 😄
Kalenteri on pitänyt minut siinä määrin kiireisenä, että kimppatreeneille ei ole ollut aikaa ja omatoiminenkin hallilla käyminen on jäänyt vähän vähiin. Oli meillä tietysti parin viikon remppaevakkokin, kun vessa päivitettiin tälle vuosituhannelle. Siihen perään pikkuväen synttärijärkät, koulun lähipäivät, työt ja parin sekaannussotkun selvittely, niin jo oli mehut puristettu. Kaikkeen ei vain paukut riitä samalla kertaa, eikä koiratkaan onneksi ole laittaneet lepoa pahakseen. Tokihan kotona tulee treenattu useana päivänä viikossa, että edistystä tapahtuu vaikka ei hallilla käytäisikään.
Ilmoittauduin molempien koirien kanssa hetken mielijohteesta (oli niin kiva mainos) Seinäjoelle Tokoretriittiin. Oli kiva nähdä uusia ja vanhoja tuttuja ja ylipäänsä liuta erilaisia koiria. Vaikka sunnuntain puolella aivot oli jo ihan liian pehmenneet siihen että olisin voinut teoriaan keskittyä, niin inspiroiva reissu oli! Että kyllä sitä tästä taas toimeksi laitetaan ja näperrellään pieniä palasia kuntoon.
Koirien hotellitaitoja on kehuttava! Vaikka viereisen huoneen koira haukkui vähän koko ajan, niin jopa Loimu oli kohtuullisen hiljaa. Esimerkiksi aamupalalta palatessani sekä Savu että Loimu nukkuivat metelistä huolimatta. Kelpaa tämän kaksikon kanssa reissata jatkossakin. 💛
Koko talvea on varjostanut Savun terveysmurheet. Kiinnitin jo joulun aikaan huomiota siihen että se on väsynyt, sekä aiempien vuosien kuvia vertaillessa havahduin sen turkin kuntoon. Turkki on niukempi kuin koskaan, vähän hamppuisa ja Savu on myös palellut tänä talvena huomattavasti aiempaa enemmän. Ihossa ei kuitenkaan näy muutoksia, Savu ei hilseile eikä karvaa irtoa aiempaa enempää. Savu kuitenkin rapsuttelee ja pureskelee itseään satunnaisesti päivittäịn. Tähän havahduin etenkin yöllä herätessäni siihen että Savu raapii itseään. Rapsuttelu ei ole koiralle normaalia käyttäytymistä, vaikka Savu ei onneksi vaikutakaan olevan aivan tuskissaan. Varasin sille kuitenkin eläinlääkäriajan ja tähän tekstiin mennessä sekä verikoe- että virtsanäytetulokset eivät kertoneen oireille mitään syytä.
Viimeisimpänä Savu on sekä virtsannut että ulostanut sisälle kertaalleen, pyytämättä ulos. Kertaluontoisesti se myös hengästyi voimakkaasti ja yskäisi. Kipuun viittaa sekin, että radikaalisti aiemmasta poiketen Savu ei ole ollenkaan kiinnostunut Loimun juoksuista. Jos vielä viime vuonna Savu oli osan aikaa juoksuista hoidossa viriiliydestään johtuen, niin nyt Savun käyttäytymisestä ei voisi mitenkään arvata että kotona on juoksunarttu.
Menee varmasti tovi, että Savun oireista saadaan poissuljettua kaikenlaista. Huomenna olemme menossa meille suositellulle eläinlääkärille. Vien samalla kolmen päivän ulostenäytteet Savusta, kun ennemmin tai myöhemmin sekin tutkittaisiin kuitenkin.
Ei voi sanoa että huoli olisi kova, mutta kohtuullinen. Tässä ollaan vähän kuin uuden edessä. Olen ollut monta vuotta hyvin onnekas hyvinvoivien koirien kanssa ja ne satunnaiset kerrat kun eläinlääkäriä on tarvittu, oireilla on ollut jokin looginen ja helposti hoidettava syy. Minulla ei ole aiempaa kokemusta tällaisesta, että joudutaan tutkimaan yhtä ja toista samalla koiran vointia seuraten. Tai tavallaan on, pitkäaikainen lukija muista miten kahdeksan vuotta sitten Tuikun ja Vilkun oireet eskaloituivat koirien lopetukseen.
Toivon että Savun oireilu pysyy nykyisellään siihen asti, että tälle löytyy jokin hoidettava syy. Koiran kipua on välillä vaikea tunnistaa: Savukin leikkii Loimun kanssa, tykkää olla lasten kanssa, lähtee lenkille ja treeneihin ja syö normaalisti. Nämä mikään edellä oleva eivät kuitenkaan kerro sitä, että koira olisi hyvinvoiva. Yhdessä tekeminen ja puuhailu kuitenkin lisää mielihyvät kokemusta, joten Savu pääsee kyllä treeneihin ja muihin mukaan, mutta saa niistä sitten aiempaa pidemmän palautumisajan.
Uudessa Koiran perustarpeet ja hyvinvointi -kirjassa on runsaasti työkaluja koiran hyvinvoinnin havainnointiin. Toivon, että olisin voinut saada tuon kirjan käsiini vaikka kymmenen vuotta sitten, niin ei olisi tarvinnut kaikkea kompastella kantapään kautta. Kirjan ovat kirjoittaneet Nina Laiho, Sofia Haapanan ja Aino Patjas, kaikki eläinalan ammattilaisia. Suosittelen ostamaan omaksi tai lainaamaan kirjastosta tätä ensiluokkaista teosta.
Ja kuten aiemmista kappaleista oli luettavissa, Loimun juoksut alkoivat! Nämä ovat ne "astutetaan sitten seuraavista juoksusta" -juoksut. Hui miten jännää! Jos kaikki menee kuten toivotaan ja saadaan pikkuisia Loimuja maailmaan, ei auta kuin ryhdistäytyä blogin kanssa. Mikään muu alusta ei nimittäin prosessoi sellaista määrää kuvia, kuin tämä. 😄
Kaikesta huolimatta kaikille meille kuuluu kaikkinensa hyvää ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Aurinkoa vähän lisää, niin päästään kunnolla kevään tuntuun.
