Näytetään tekstit, joissa on tunniste loimu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loimu. Näytä kaikki tekstit

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

21 marraskuuta 2022

Ot-tokotreenit

© Mira Kaipainen

Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.

Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.

Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.

Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Viimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓

Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin. 

Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin

- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput

- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset

- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta


Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.

Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.

Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota. 

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Loimun kans jatketaan näillä

- tee suunnitelma

- ole järjestelmällinen ja nopeampi

- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä

- harjoittele taukoilu vahvemmaksi

- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla

- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?


Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁

Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää. 

Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.

On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.

Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜

Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞

17 marraskuuta 2022

Hevonkuusen tunnelmia

 

Muutama kuva viime kertaiselta Hevonkuusen iltaretkeltä. Ollapa vain nätti paikka lyhdyin valaistuna. Onnistuin ottamaan niin yli- kuin alivalottuneita kuvia, mutta onneksi RAW-tiedostoja voi käsitellä aika reilusti. Ensi kerralla paremmin. Ja yksi onnistuminen joka on suorastaan uskomaton, on Loimu. Loimu malttoi istua yhteiskuvassamme paikallaan juuri sen hetken, kun kamera valotti kuvaamme.

Savunkin kanssa kuvattiin useampi otos nuotiolta. Jouduin siis asetuksia säätelemään useamman kerran, mutta lopulta päästiin alla näkyvään lopputulokseen.   Siihen menee kyllä vuosikaudet, että Loimusta saataisiin yhtä malttavainen malli, kuin mitä Savu on 😂

Välihuomiona kiitos kaikille edeltäviin postauksiin kommenteista! Jostain syystä Blogger ei anna minun vastata kommentteihin tietokoneella, mutta kännykän selaimella vaikuttaisi onnistuvat. Tämän vuoksi vastaaminen on viivästynyt reilusti, vaikka tarkoitukseni on jokaiselle vastata.

14 marraskuuta 2022

Marraskuisia




Tuli sitten sekin aika kun yhtä objektiivia vaille koko kuvauskalusto tuli uusittua muutaman kuukauden sisään. Vanha uskollinen Canon EOS 500D hajosi kesällä ja tilalleen hankin Canon EOS 6D. Ero uuden ja vanhan rungon välillä on ollut vallan merkittävä. Lokakuussa uusi kamera teki kuitenkin kesken työkeikan oharit menemällä totaalisen jumiin ja ottamatta yhtäkään kuvaa. Takuuhuollossa kamera viipyi kolmisen viikkoa, eikä siitä löytynyt mitään vikaa. Olin viimeiset kuvauskeikat kuvannut lainaobjektiivilla kun oma telezoom vain sahasi tarkennuksen kanssa. 


Kaikkeen sitä tottuu kun noviisina oli onnistuvinaan jokaisessa liikekuvassa ja nyt vuosia myöhemmin kun luulisi jotakin osaavan, ei kuvia onnistu sitäkään vähää. Työkäytössä vanha ja rähjääntynyt objektiivi oli kuitenkin ihan susi ja uusi oli hankittava tilalle. Rajalasta kotiutuikin käytetty, mutta uudenveroinen Canon 70-200mm f/2.8 III ja on tässäkin eroa vanhaan. Pitkästä aikaa tarkennus pelaa kuten tämän luokan kalustolla kuuluu ja sarjakuvaaminenkin onnistuu. Jos jotakin pitäisi viilata niin muistikortin lukunopeus voisi olla nopeampi, mutta pärjätkäämme tällä mikä on. 

Vihdoin olen reipastunut kuvankäsittelyn suhteen ja latasin Photoshopin (olen tästä toki valokuvaajanjäsenyyttä jos maksanutkin). Alkuun tarvittiin kädestä pitäen kaverin opastusta ja edelleen tulee välillä kysyttävää, mutta pikku hiljaa. Oli se aluksi Lightroomin kevytversiokin ihan mahdottoman vaikean tuntuinen käyttää, vaikka nykyään sillä sujuu vakiosäädöt vaikka silmät kiinni. Ennen tätä (eli siis miltei kymmenen vuotta sitten) käsittelin kuvat Gimpillä, mutta koska en käytä sitä enää edes kuukausittain, tuntuu koko ohjelma tosi vaikealta. Taitoja täytyy pitää säännöllisesti yllä, oli kyse kuvankäsittelystä tai koirien tokoliikkeistä.
 

Kun töistä mainitsin, niin kerrottakoon että kesällä menin ja perustin toiminimiyrityksen. Valokuvaan ja teen käsitöitä, mutta suurin työsarkani on kotimaisen koirakuvapankin materiaalin kerääminen. On ollut todella mielekästä kuvata erilaisia koiria ja samalla kehittää taitojaan valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä.

Niin sanotut "oikeatkin työt" alkavat osa-aikaisesti usean vuoden tauon jälkeen. Sain järjestymään läheisten kanssa lastenhoidon ja alan tekemään perjantaisin työpäivän kaupungin varhaiskasvatuksen parissa. Toivon että ajan kanssa oma yritykseni voisi työllistää minut täyspäiväisesti, mutta vielä alkukankeuden läsnäollessa en uskalla odottaa liikoja.
 

Luonnossa liikkuminen on jäänyt viime viikkoina vähän vähäiselle. Joko on ollut kertakaikkisen surkeaa keliä, tai ollaan oltu vuoroin kipeinä ja yleisesti väsyneitä. Valoisa aika vuorokaudessa on tosi lyhyt ja yksin pimeässä ei ole tullut raahauduttua metsään. Vaikka minä viihdyn metsässä kyllä pimeässäkin. 

Koirat eivät onneksi ole laittaneet iisimpää menoa pahakseen, vaikka liikunta onkin tapahtunut vain lähimetsässä rämpien. Nyt aurinkoisena viikonloppuna samoiltiin useampi tunti ja tulipa vain auringonsäteet tarpeeseen. Tarpeeseen ja hyvää mieltä tuotti myös toimiva kamera ja objektiivi. Ennen useamman viikon kamerattomuutta en edes tiennyt, miten tärkeäksi valokuvaaminen on hyvinvoinnilleni muodostunut.

Kuvaaminenkin motivoi seikkailemaan metsässä kauemmas ja uusiin nurkkiin. Niin me vain lauantainakin löydettiin auringonsäteiden kyllästämä lätäkkö. Postauksen kuvista käynee ilmi, että koirani saavat vallan vapaaasti läträtä kurassa ja vedessä.
         

Tähän kuulumisten rupatteluun tuli sullottua aika paljon kuvia, mutta miksi tehdä kaksi postausta jos voi laittaa kaikki yhteen. Tämä tekstien ja kuvien suoranainen rajattomuus onkin se, josta bloggaamisessa pidän ja jossa blogi voittaa muut somealustat mennen tullen.

 

Savu on ollut taas pitkin syksyä vähän laihiksella. Niin reilusti ylipainoiseksi se ei ole päässyt mitä takavuosina kertaalleen oli, mutta herkästi sille kertyy sellaista hieman ylimääräistä. Nyt koirat syövät suurimmaksi osaksi pelkkää lihaa, tarkalleen hirveä, ja se sopii Savulle erinomaisesti. Olen aiemminkin siitä kirjoitellut että Savu paksuuntuu välittömästi jos se syö nappulaa (paljon hiilihydraattia) kun taas vastaavasti lihoilla ruokkimalla se on helpompi pitää sekä kylläisenä että normaalipainoisena. 

Koska aina en reipastu tai muutoin resurssit vastustavat pitkiä lenkkeilyjä, ollaan taas aktivoiduttu jumppailussa. Loimuhan ei tajua koko touhusta vielä mitään, kun taas Savulle kaikki tavanomaiset jumppaliikkeemme ovat jo ulkomuistista tuttuja. Loimu toki onkin koko ajan vähänkuin "tikissä", sen ainoa askellaji on täysiä juokseminen tai reipas kävely ja se suorittaa liiketyyliään ulkoillessa sujuvasti. Loimun kulutus on siis jo pelkästään omaehtoisen liikunnan kannalta suhteessa suurempi kuin verkkaisemmalla Savulla. Lihaskuntoharjottelu ei silti ole kenellekään pahasta ja hyvä lihaskunto tukee tokokoirankin uraa.
 

Kenties tässä on riittävästi kuvia ja tekstiä yhdelle kertaa. Loppusyksylle ilmoitin Savun sittenkin vielä yhteen tokokokeeseen lisää. Jatkamme tokotreenejä omatoimisesti ja kimpassa, koesuorituksen sujuvuutta silmällä pitäen. Kokeiden jälkeen joulukuun pidämme tapamme mukaan taukoa kaikesta lajitreenaamisesta. Koirat on leponsa muun puuhan parissa ansainneet ja itsekin täytyy antaa aivonystyröiden prosessoida uusia ideoita.

Kivaa viikkoa sulle!

08 marraskuuta 2022

Loimun tokovalkku




Maanantai iltana aloitimme Loimun kanssa Canisportilla Riitta Kivimäen pitämän tokovalkun. Pienryhmässä on vain kolme koirakkoa ja sehän sopii meille hyvin. Tosin nyt ensimmäisellä kerralla oli pari muuttujaa ja mulla oli mukana todella äänekäs ja ylivirittynyt juniori. Pelkäsin sormieni puolesta 😂

Ensimmäisenä keskusteltiin siitä mitä kukakin valkussa harjoittelisi ja mitkä ovat tavoitteet. Piti myös listata ylös mitä jo osaamme. Sain listaan tokoon liittyviä jollain tasolla osattavia asioita muutaman perusasennon lisäksi. Lista niistä mitä ollaan tehty vähän mutta ei järjen kanssa lainkaan, olikin paljon pidempi. Valmennuksen aikana toivon meidän pääsevän alo/avo liikkeissä alkuun ja vauhtiin.

Loimu odotteli puolituntisen keskustelun autossa ja paineli sen jälkeen reippaasti halliin. Autossa odottelu tutun hallin pihassa nosti kierroksia aika mukavasti ja kun Loimu tajusi ettei me oltukaan hallissa yksi, se hiukan kilahti. Ollaan käyty hallilla edellisen kurssin jälkeen pääasiassa yksin, joten Loimuhan omistaa koko paikan. Rakettiketun paketti alkoi pysymään kasassa jollain tasolla sermien taakse siirtymisen jälkeen.

Ensimmäisen kerran harjoitteet jäivät meille pääasiassa kotiläksyksi. 

- perusasento, sosiaalinen palkka, uusi perusasento ja siitä palkka. Pikkuhiljaa kestoa ja toistomääriä lisää, tosin kotona alkuun.

- jumppaa, sillä Loimu ei makaa lainkaan tiivissä paketissa vaan aina takajalat taaksepäin sojottaen.

Valkkuryhmän kanssa sovittiinkin jo ensi viikolla omatoimitreenit, niin saadaan Loimullekin taas rutiiniksi hallissa olevat muut koirat 😊

05 marraskuuta 2022

Lokakuun treenikoosteet

Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.

Savun muistiinpanot

Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.

Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.

Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.


Loimun muistiinpanot

Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.

Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.

Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.

02 marraskuuta 2022

Loimu 1v




Kuinka ihanaa olikaan kirjoittaa tätä postausta ja katsella pentukuvia! Aika rientää, kuten aina, ja pennun odottaminen päättyi meilläkin, nyt myös pentuvuosi. Tänään Loimu on tasan 1v ja hieman ennen jouluaattoa se on asunut meillä vuoden. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin ja toivoin. Se on istunut arkeemme niin täydellisesti kuin koiranpentu suinkin voi. Tämä postaus venähti pitkäksi fiilistelytekstiksi, mutta fiilistelkää mukana.

Lue myös: Islanninlammaskoira - miten tähän päädyin?

Viime syksynä aloin jo vaipua vähän epätoivoon sopivaa pentua etsiessä. Ehdin itsekseni kyseenalaistaa koko koiranhankinta-asian ja lisätä iltarukouksiin "tapahtukoon Sinun tahtosi koira-asioissakin". Olen kertonut aiemminkin että kun tieto siitä että meille riittääkin pentu tuli, kerroin miehelleni että meille on osunut lottovoitto. Tästä seurasi pieni väärinkäsitys 😅 Sen lisäksi että pidin Loimua lottovoittona, olen pitänyt sitä myös Luojan lykkynä. Koska epätoivon hetkistä ei lopulta mennyt kovin kauan, kun jo kirjoitin sijoitussopimusta narttupennusta.

Päivä toisensa jälkeen ja viikko kerrallaan en ole katunut toisen koiran hankintaa hetkeäkään, enkä sen koommin rotuvalintaanikaan. Minusta tuntuu edelleen yhtä vahvasti kuin viime joulun tienoilla, että meillä on juuri se pentu jonka pitikin tulla. Kaikki on mennyt kaikkinensa niin hyvin ja paremminkin kuin odotin, että pentuarki tuntui välillä aivan epätodellisen hienolta. Mutta oltiinhan me pentua odotettu jo toista vuotta, jotta kyllä sitä saakin olla tyytyväinen kun odotus viimein päättyi.

Lue myös: Odottavan aika on lyhenevä 12/2021

Loimun kanssa alettiin heti sen kotiutuessa harjoitella harrastuskoiran pohjataitoja. Joskin alkutaipalettamme varjosti hetken aikaa raju ripulitauti. Sitkeä Loimu kuitenkin tokeni siitä omaksi itsekseen ja jatkoi tomeraa eloaan. Loimu oli jo heti ihan pikkuisena aivan peloton. Se paineli taloamme ympäri heti ensimmäisenä iltana häntä tötteröllä ja halusi leikkiä Savun kanssa. Mikään koirani aiemmin, ei ole ollut pienestä pitäen niin hullun rohkea kuin Loimu on. Ehkä osin pelottomuutensa takia Loimu istui lapsiperhearkeen niin hyvin, se innostuu kaikkeen mukaan sen sijaan että säikähtäisi.

Harrastuskoiran pohjataitojen kanssa on toisinaan tuntunut, että olemme vähän jämähtäneet niihin pohjiin. Vaikka olen tarkkaillut Loimua paljon ja yritän tuntea sen niin hyvin kuin voin, en todellakaan aina tiedä mitä se aikoo. Yllätyn treeneissä ja reissuissa usein monella tapaa, yleensä kuitenkin onneksi positiivisesti. Mutta myös usein kun minusta tuntuu että nyt me onnistutaan, Loimu tekee jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen tekevän. Loimun kanssa treenien videoinnin tärkeys on vain korostunut, sillä nopea koira ei kauan ihmettele ennen kuin säntää jonnekin. En aina ehdi edes huomaamaan, että Loimun korva kallistui kuuntelemaan jotain ääntä ja sitten Loimu jo lähtikin juoksemaan. Useinkaan en tunne itseäni Loimun kanssa järin taitavaksi 😂

Sen lisäksi että harjoittelu painottui pentuvuonna eri asioihin kuin oletin, sujuu meillä moni taito paremmin kuin aiempien nuorten koirieni kanssa. Loimu on ainoa koirani, joka ei hyvästä ruokahalustaan varasta ruokaa ja myös ainoa koirani, joka tulee viheltämällä kutsusta luo aikoessaan karata jonkun luo. Kaikki aiemmat koirani olen joutunut hakemaan ohikulkijan matkasta tai aidalta pois, jos ne ovat kiihtyneet liikaa. Loimu kiihtyy kyllä ihan next levelille aiempiin koiriin verrattuna, mutta sitä ei tarvitse hakea pois, vaan se tulee kutsumalla. Ehkä jossain on siis ohjaajakin kehittynyt.

Villiviikari Loimu pääsi heti maailmalle, kun kävimme Kuopiossa hotellissa ja Savun kasvattajalla, sekä myöhemmin keväällä Helsingissä Polar Barks tuotekuvauksissa. Loimu on myös ahkeasti vapaa-harkkaillut ja kursseillut resurssiemme puitteissa Canisportilla. Onpa lähimetsässä hengailu ja retkeilykin tullut Loimulle ensimmäisen vuotensa aikana tutuksi. Olkoonkin että Loimun kanssa sattuu ja tapahtuu, niin reissuissa on ollut yllättävän taitava ja fiksu. Taukotaidot, nuuskumatto ja mössötuubit ovat olleet hyviä valttikortteja maksimoimaan onnistumiset matkoilla.

© Mira Kaipainen        Polar Barks tuotekuvauksissa otettu kuva 

Jaoin jokin aika sitten kysymysboxin Instagramin stooriin, johon sai jättää terveisiä Loimulle. Nappasin kaksi oivallisen hyvää kysymystä myös tähän postaukseen mukaan. Kiitos kysyjille!

Onko Loimun rakettiominaisuus koskaan tuntunut epätoivotulta ominaisuudelta?

Tähän on vastattava että valehtelisin, jos väittäisin että tuo rakettina sinkoilu olisi aina pelkästään mahtavaa. Arjesta tuli mieleen ensimmäisenä tilanne siitä, kun lapset avaavat ulko-oven. Loimuhan ei käytä minkäänlaista harkintaa tai kysele lupia, vaan se juoksee ulos mielellään ensimmäisenä. Loimu on siis koiristamme se, joka myös tilaisuuden tullen karkaa ulos, vaikka tuleekin heti kutsumalla takaisin.

Loimu on raketti sielläkin missä ei pitäisi ja tämä näkyy etenkin treeneissä. Kun kaikkia tarvittavia taitoja ei vielä ole, ohjaaja on hidas tai jokin asia vain on epäselvä, Loimu on jo jossain muualla sen sijaan että istuisi vieressäni.  Siinä missä useampi muu koira ensin katselee ympäristöään, Loimu juoksee tutkimatta ympärillä olevia asioita lähemmin.

Rakettiominaisuus on silti edelleen se ominaisuus joka tekee Loimusta Loimun ja harrastuskoirasta sellaisen kuin halusin! Kunhan vain saadaan ohjelmoitua rakettilähdöt niin että ainoastaan ruutu, merkin kierto ym. tarkoittavat täysiä juoksemista 😂

Loimun hauska/omituinen tapa, jolle naurat aina eniten?

Loimuhan on hauska ihan perusominaisuutenaan! Tähän tuli mieleen muutamankin juttu. Yksi on se, että Loimu kaluaa käsiäni treenien tauoilla. Esim. kun juttelen kouluttajan kanssa ja silitän tauolla olevaa Loimua, koira pitää yleensä rannettani suussaan samalla. Pikkupentuna Loimu puri lujempaakin, mutta nykyisellään rapsutteluasiaan kuuluu käden mälvääminen vähän vähemmän jälkiä jättäen, joten olen antanut tavan olla. 

Loimu tykkää rapsutuksista ja se pyytää niitä hiukan erikoisesti. Jos minä, tai vaikka joku vieras, ei huomaa Loimun sievää sekunnin tuijotusta, Loimu pyytää rapsutuksia selvemmin. Se ei pelkästään vähän huitaise tassulla, vaan se kaivaa reittä tai kylkeäni kaksin tassuin. Voin sanoa että kesävaatteissa vähän sattui! 😂 Loimu tykkää paijaamisesta ja sille on hyvin tärkeää saada paijaamista ihan taaperosta alkaen. Loimulle on yhdentekevää tykätäänkö siitä tai onko rapsutusten vaatimisen kohde allerginen tai asennevammainen. Loimu tykkää kaikista joka tapauksessa.

Loimu aloittaa treenit aina kierien. Ihan aina. Hallin ovesta sisään mennessä Loimu sanoo "hau", mutta sen jälkeen treenivuoromme alkaa hallin mattoon sukeltamalla ja ympäriinsä kierimällä. Ei ole merkitystä onko Loimulla varusteita päällä vai ei, aiemmin olin varma että kieriminen johtuu ällöttävistä rajoitusvälineistä eli valjaista, mutta sittemmin tämä lienee opittu tapa. No mutta, onko halleilla juuri mitään söpömpää kuin ympäriinsä häntä heiluen kierivä ketun näköinen pikkukoira? Enkä ole ainoa, joka nauraa kierivälle Loimulle. Uskottavuutemme meni aikoja sitten 😂

Halusin vilkkaan ja rohkean koiran, josta olisi minulle kaveri harrastuksiin ja retkille. Loimu on kyllä juuri sellainen. Sanonnan mukaan Loimu vierittelee sammaloituvaa ohjaajaansa päivittäin, eikä päästä minua treeneissä helpolla. On etuoikeus saada opetella uutta ja kehittää taitojaan juuri Loimun kanssa, vaikka joskus olisikin houkuttelevaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin Loimu ei tunne matalia aitoja vaan se ajaa minut kuvainnollisesti seinäkiipeilemään. Loimun painotukset taitojeni hiomisessa ovatkin aivan päinvastaiset kuin Savun kanssa, joten turha sitä on jämähtää johonkin mitä joskus oppi. Ja vaikka itse en aina onnistu Loimun kanssa, Loimu oppii ja oivaltaa ihan todella nopeasti. Sen kanssa ei tarvitse kuin muutaman kerran harjoitella jotakin taitoa olohuoneessa, niin se jo osaa tarjota sitä hallilla samankaltaisessa asetelmassa.

Koekentille pääsy Loimun kanssa onkin kiinni ainoastaan ohjaajan taidoista. Itse Loimussa on kaikki ainekset ja potentiaali tokon ja rallytokon ylempiin luokkiin asti. Vaikka Loimu onkin vain yksi yksilö rodustaan ja meille sopiva, väittäisin islanninlammaskoiran olevan aivan potentiaalinen rotuvaihtoehto harrastuskoiraksi.

Loimu viettää syntymäpäiväänsä lihaisaa hirvenluuta syöden ja metsässä samoillen.

Hyvää syntymäpäivää Rakettikettumme! Ja hyvää syntymäpäivää siskot Nilla, Ninni ja Fanni, sekä veli Joiku!

Alla nyt syksyllä kuvattu Loimun synttärivideo.