28 maaliskuuta 2014

Rajaton riemu kuvattuna

Valtaosalle lukijoista tuttu Tuikun pentu Hukka saapui taas hoitoon. Tällä kertaa jätkä viettää meillä aikaa reilun viikon ja toivottavasti viihtyy. Jälleennäkemisen riemu oli suunnaton, siitä kuvia. Kuvamateriaalia luvassa lisääkin näin vaihteluksi, onhan tässä koko talvi teille kirjoiteltu. Poikkeuksellisesti myös video, olihan kaksikolla taas hömpät leikit menossa.







26 maaliskuuta 2014

Virallisesti täysikasvuinen



Se on Tuikku, koira joka täytti tänään tasan kolme vuotta. Tässä se on 1v ja tässä 2v. Kliseisesti, aika on mennyt todella nopeasti. No niin se on. Meille on käynyt vaikka mitä, mutta kaikesta on selvitty. Se riehuva ruipelo ikitottelematon penska kypsyi loppu viimeksi suhteellisen nopeasti ja osasi käyttäytyäkin kohtalaisesti, mikäli oli tarvetta. Täytyy kyllä oikeastaan todeta, että en olisi voinut saada parempaa koiraa vuonna 2011, kuin Tuikun. Näin ei voi kaikista koirista sanoa, varautukaa kunnon omahyväisyys tekstiin. No hei ihan luvallista kerran vuodessa kirjottaa ihkutus postaus ;)

Eniten mä rakastan tän piskin huonoja puolia. Se ei ole erityisen näköinen, se on luppakorvainen, nahkaa vaikka muille jakaa ja värikin on tylsä musta. Se on myös vankka, joten toisinaan näyttää läskiltä ja epäsporttiselta. Huulista valuu myös kuolaa litratolkulla. Tuikku myös kiinnostuu kaneistamme aina tilanteen tullessa ja yrittää päästä ruokailemaan niillä. Sen lisäksi se pyrkii pakenemaan tielle ratsastajien perään, tai oikeastaan ihan kaiken mukaan, joskus myös autojen. Tuikku on aina se penaalin tylsin kynä, oikeestaan se josta puuttuu kumi ja teräkin on katki. Sellainen kynä, jossa ei ole lyijyä lainkaan. Tuikulla on myös äärettömän tylsä haukkuääni, se ei ole sellainen kumea vahtihaukku, kuten toivoin. Eihän tuo edes vahdi. Se haukkuu silloin, kun olen antanut sen lojua ketjussa liian kauan yksin. Sellainen haukkuminen on oikein hyvä.

Pikkuviat unohtuvat kuitenkin siinä kohtaa, kun itkettää tai päivä ei muuten luista ollenkaan. Tuikku ottaa lunkisti, makaa koko keho korkkiruuvilla kieli lerpattaen. Saatta katsoa vähän kieroonkin. Siinä missä itseä jännittää ja perhoset tai vähintäänkin kalat sinkoilevat mahassa, koira vaan olla mötköttää ja ihmettelee maailman menoa. Miten voihaan suhtautua kaikkeen niin leppoisasti. Koville hermoille todellakin on käyttöä. Luonteensa puolesta Tuikku on mainio lasten kaveri, nuorena oli vilkkaampi ja kaatoi pienet, mutta nyt on rauhoittunut. Käytiinhän me talviriehassa vetämässäkin lapsia pulkalla. Naapurin pikkutyttökin on saanut rauhassa vatkata Tuikun poskia ja halia koiraa. Tuikkuhan vain nauttii saamastaan huomiosta ja makailee tyytyväisenä.

Vähän kaikkea tuon hermoilla ja psyykkeellä on keksitty, en oikein tiedä, mitä vielä pitäisi kokeilla. On menty junalla, linja-autolla, tavattu koiria, hevosia, kissoja... Erilaisia ihmisiä, Tuikkua on kohdeltu välillä aika ronskistikin ja vierailta koirilta on saanut muutaman kerran selkäänsäkin; pari kertaa puistossa ja kerran jäällä. Siinä missä itse on vielä tilanteesta järkyttynyt, Tuikku jo jatkaa touhujaan, kun tilanne on ohi. Palautuu aivan uskomattoman nopeasti, eikä hyökkäyksistä huolimatta ole jäänyt kyttäämään mitään tietyn näköisiä koiria.

Tätä kirjoittaessa keksin kaksi asiaa, joita Tuikku ei ole vielä kokenut. Tuikku ei ole ikinä ollut missään hoidossa. Koska se asuu ulkona, hoitoon laittaminen tuottaisi vähän haasteita. Se pysyy ainoastaan tukevassa kettingissä tai katollisessa häkissä. Sisällä ei saa olla samaan aikaan pieneläimiä ja kaikki näkyvä ruoka on kerättävä pois. Siispä tätä täytyy vielä joskus kokeilla, tosin täytyy vähän tuumailla, kelle tuon tosiaan voi sitten antaa hoitoon, jos tarvetta tulee.

Täytyy kyllä sanoa, että tää on todellakin maailman täydellisin koira. Niin sopiva mulle, muotoutunut koulutuksen virheiden myötä Tuikuksi. Tästä on hyvä Tuikun kanssa jatkaa ja toivottavasti meillä on edessä monen monta yhteistä vuotta ♥

22 maaliskuuta 2014

Mitä sitten, kun vastaan astelee hukka tai kontio?

Kuvat © Hanna Worne



Karhutesti

Saavuimme Niihaman koirakentälle puolitoista tuntia ennen omaa vuoroamme. Jätettiin Tuikku autoon odottelemaan ja katseltiin muiden vuoroja, jokaisella koiralla omanlainen reaktionsa. Kuunnellessa ja katsellessa oppi yllättävän paljon, mielenkiintoistakin se oli. Tuikku odotteli levottomana autossa ja ennen vuoroamme vein sen kävelemään. Ihan lunkisti otti lenkkeilyn, ei kiinnostanut muut koirat tai ihmiset. Omalla vuorolla sitten käveltiin lähtöpisteeseen saamaan ohjeistusta. Tuuli leijutti karhun hajun Tuikun nenään ja koira oli heti valppaana, rintamasuunta testikentälle. 

Luvan saatuamme suunnattiin kepille, jossa oli lähtöhaju. Reippaasti Tuikku lähti seuraamaan jälkeä. Kun karhu tuli näkyviin ja pysähdyin, hidasti Tuikkukin. Kova haukku alkoi heti ja karvat nousivat pystyyn. Suu vaahdossa ja kuola lentäen louskotettiin ja vähän siirryttiin takavasempaan. Muutama askel karhun perään kun se kääntyi pois päin ja taas vähän pakoon. Muutaman minuutin tarmokas haukkuminen ja sitten Tuikulle riitti, yritti ottaa hatkat ja juoksi liinan päähän muutaman kerran täysiä. Oli siinä jäisellä maastolla vähän hommaa pitää tuo. Palasi karkuyrityksen jälkeen taakseni haukkumaan ja murisemaan. Testi lopetettiin sen jälkeen. Hyvällä tahdilla Tuikku veti mua pois päin kentältä ja vasta kauempaa alkoi taas murista ja haukkua, sekä hyppiä. Eli vähän jäi kuitenkin kiinnostamaan.

Suunnilleen tuollaista reaktiota toivoinkin, että koira ilmottaisi selkeästi, mutta ymmärtäisi paeta. Alla vielä arvostelu mikä saatiin

Koiran reaktio hajujälkeen, voimakas, lähtee jäljelle
Reaktio nähdessään pedon, siirtyy omistajan taakse, aloittaa haukun heti
Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, pieni
Rohkeus, pieni (katsoo pedon ohi)
Taistelutahto, pieni
Väistöliikkeet/ketteryys, keskitasoa

 
Susitesti

Tänään sama paikka ja suunnilleen sama aika, kuin eilen. Meidän vuoro oli melkein saman tien, vain yksi koira ennen meitä. Tuikku käväisi taas pienellä lenkillä ja sitten toimintaan. Vuorossa oli susi ja vähän taas jännitti, meitä kumpaakin.

Kun saatiin lupa, vein Tuikun haistamaan kiveä, jossa haju oli. Reippaasti taas jäljelle ja rintamasuunta sutta kohti. Kun susi sitten tuli piilosta esiin, koira pysähtyi ja rähinä alkoi. Suu vaahdossa rähjäämistä ja paikan vaihtoa. Vähän takavasempaan ja edes takaisin vierelläni, suden perään ei Tuikkua saatu lähtemään, tasainen pelkohaukku vei vallan. Positiivista palautetta saatiin, koira ilmoittaa, mutta pakenee. Ei jää suurpetojen ruuaksi. Minun tapauksessani toimii ihanteellisesti, kun ei ole kuitenkaan mikään metsästyskoira.

Koiran reaktio hajujälkeen, voimakas, lähtee jäljelle
Reaktio nähdessään pedon, siirtyy omistajan taakse, aloittaa haukun heti
Koiran toimintakyky pedon liikkuessa, pieni
Rohkeus, pieni (katsoo pedon ohi)
Taistelutahto, pieni
Väistöliikkeet/ketteryys, keskitasoa