Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

21 marraskuuta 2022

Ot-tokotreenit

© Mira Kaipainen

Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.

Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.

Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.

Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Viimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓

Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin. 

Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin

- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput

- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset

- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta


Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.

Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.

Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota. 

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Loimun kans jatketaan näillä

- tee suunnitelma

- ole järjestelmällinen ja nopeampi

- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä

- harjoittele taukoilu vahvemmaksi

- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla

- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?


Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁

Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää. 

Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.

On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.

Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜

Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞

08 marraskuuta 2022

Loimun tokovalkku




Maanantai iltana aloitimme Loimun kanssa Canisportilla Riitta Kivimäen pitämän tokovalkun. Pienryhmässä on vain kolme koirakkoa ja sehän sopii meille hyvin. Tosin nyt ensimmäisellä kerralla oli pari muuttujaa ja mulla oli mukana todella äänekäs ja ylivirittynyt juniori. Pelkäsin sormieni puolesta 😂

Ensimmäisenä keskusteltiin siitä mitä kukakin valkussa harjoittelisi ja mitkä ovat tavoitteet. Piti myös listata ylös mitä jo osaamme. Sain listaan tokoon liittyviä jollain tasolla osattavia asioita muutaman perusasennon lisäksi. Lista niistä mitä ollaan tehty vähän mutta ei järjen kanssa lainkaan, olikin paljon pidempi. Valmennuksen aikana toivon meidän pääsevän alo/avo liikkeissä alkuun ja vauhtiin.

Loimu odotteli puolituntisen keskustelun autossa ja paineli sen jälkeen reippaasti halliin. Autossa odottelu tutun hallin pihassa nosti kierroksia aika mukavasti ja kun Loimu tajusi ettei me oltukaan hallissa yksi, se hiukan kilahti. Ollaan käyty hallilla edellisen kurssin jälkeen pääasiassa yksin, joten Loimuhan omistaa koko paikan. Rakettiketun paketti alkoi pysymään kasassa jollain tasolla sermien taakse siirtymisen jälkeen.

Ensimmäisen kerran harjoitteet jäivät meille pääasiassa kotiläksyksi. 

- perusasento, sosiaalinen palkka, uusi perusasento ja siitä palkka. Pikkuhiljaa kestoa ja toistomääriä lisää, tosin kotona alkuun.

- jumppaa, sillä Loimu ei makaa lainkaan tiivissä paketissa vaan aina takajalat taaksepäin sojottaen.

Valkkuryhmän kanssa sovittiinkin jo ensi viikolla omatoimitreenit, niin saadaan Loimullekin taas rutiiniksi hallissa olevat muut koirat 😊

06 marraskuuta 2022

Tokokoe Seinäjoki 6.11

 





Olisipa mukava kirjoittaa miten upeasti kaikki meni ja saatiin tavoittelemamme ykköstulos. Vaan eipä saatu ja se niistä keksityistä tarinoista. Tässäpä oikein rehellinen fiilispostaus tämän päiväisestä kokeesta Savun kanssa, alkaa vähän ilopilleriäkin lannistaa tämä jatkuva töppäily kokeissa, kun ei tiedä kuinka koiraa tukisi ja tsemppaisi vielä paremmin. Kenties joskus voi lukea tätä muistoa hymy korvissa, mutta tänään ei korvien välissä soi riemuhyppelyt. Todella pitkästä aikaa mieleen hiipi joskus kuultu kommentti "teistä ei koskaan tuu mitään". No kyllä muuten tulee ja mitäpä sitten vaikka ei tuliskaan!

Huomaan myös ajattelevani helposti "kyllä kaikki muut", vaikka osaltaan tämän päivän some luo sen illuusion. Että kyllä kaikki muut onnistuvat aina ja kaikessa. Ja onhan halutuista tuloksista ehdottomasti piristävämpää tehdä postaus, kuin jostain ei niin tavotteita hivelevästä suorituksista.  Vaan rehellisyys maan perii ja titteleitä tärkeämpi on tämä opettavainen matka koirani kanssa.

Tuomarina Kaarina Pesonen
Pisteet 150p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 9,5

Tähän oon tyytyväinen! Savun siirtymä riviin oli tosi kiva, sellainen kuin oon tavoitellutkin. Hiukan se oli jotenkin ylivirittynyt ja vinkui aluksi tosi paljon. Meni omalla ensimmäisellä vihjeellä maahan, oli hiljaa koko paikalla olon ja nousi ensimmäisellä omalla vihjeellä ylös. Tämä äänekäs vinkuminen paikkiksen alussa on nyt toistunut useammassa kokeessa, joten se on otettava tarkasteluun. Treeneissä tällaista ei tapahdu.

Seuraaminen 8,5

Ihan hirveän hyvältä ei seuraaminen ei tänään tuntunut, mutta loppua kohti parannettiin ja lopun fiilis seuraamisen aloitukseen verrattuna olikin huomattavasti parempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6

Tuplakäsky seuraamisen lähtiessä, tupla maahanmenossa ja hauhau siellä täällä. Oikeesti mitä ihmettä?

Luoksetulo 9,5

Vinkui jättäessä, mutta juoksi koko matkan ja tuli suoraan perusasentoon <3 Oon tyytyväinen, koska selkeä kehitys tässä.

Noutoesineen pitäminen 9

Vähän vinkui alussa ja tarttui kapulaan Savumaisen hitaasti. Voi sentäs.

Kauko-ohjaus 0 

Tänä päivänä treeneissä iloisesti ennakoiva Savu olikin kokeessa istumismielellä kuin metsän tatti. Kolmannella Savu meni maahan ja muutoin kivat kaukot olivat siltä makuulta nolla. 

Estehyppy 7

Oltiin Savun kanssa jo todella eri taajuuksilla ja kaikki tuntui tasaisen vaikealta. Itse hyppy sujui ilman karkaamista, mutta perusasentoon tullessa Savu jäi johonkin ilmavainuun (kai?) kiinni. 

Kokonaisvaikutus 7

Oli kyllä äänekkäin tokosuorituksemme ikinä. 


Tuomarin antama palaute oli rehellinen ja realistinen. Siitä jäi hyvä fiilis, että Savun osaaminenkin oli kuitenkin näkynyt tuomarin silmään ja että hän näki positiivisena kärsivällisyyteni Savun kanssa. Kyllähän minua harmitti käskyjen toistelu ja Savun kutsuminen perusasentoon kun tiedän, että optimaalitilanteessa se tarjoaa perusasentoa ihan itse. Kokeen keskeyttämistäkin harkitsin, mutta ei meillä nyt niin kamalaa ollut että se olisi ollut tarpeen.


En tämän vuoden kaikkien koemunausten jälkeen uskaltanut odottaa suoritukseltamme oikein mitään. Vitsaillakin ehdin että kunhan henkiin jäädään niin kaikki hyvin. Siltä osin kaikki onkin vallan hyvin. Lakeuden tokoilijoiden kokeissa on niin kiva ilmapiiri, että Seinäjoelle lähtee ihan mielellään törppöilemään toistekin. Nyt meillä onkin Laton hallista yksi kappale jokaista tulosta, kun vaan saataisiin vielä pari ykköstä niin olisi se koularikin 😂

Omaa vuoroa odotellessa Savu oli taas vähän kiihtynyt. Me ollaan käyty Laton hallissa vain kokeissa ja Savu on tuolla jotenkin ihan ylivirittynyt normaaliin matalavireisyyteensä verrattuna. Osasyy voi olla toki se, ettei mukana ollut omaa kevythäkkiä vaan istuin Savun kanssa vaan hallin lattialla. Tuomarin moikkaus ja luoksepäästävyys meni hyvin, eikä Savu muutoinkaan odotellessa haukkunut. Sen mielen vilkasliikkeisyyttä säestää ääneen vinkuen hengittäminen. Ellei Savulle sitten tarjoile koko ajan jotakin syötävää nuuskumattoon.

Tavanomaista kiihtyneempi olemus lienee osasyy paikkisrivissä vinkumiselle, joskin suurempi syy on varmaan jännittämiseni ja toisaalta se ettei riviin menoja ehkä ole harjoiteltu tarpeeksi. Savu ei vingu treeneissä paikkiksessa, mutta ratkaiseva tekijä voisi olla myös se, että treeneissä paikkis on aina lopuksi. Kokeissa taas aluksi. Mene ja tiedä, tavoite kuitenkin on että Savu olisi paikkiksessa rento ja hiljainen, myös silloin kun ohjaajat vielä ovat koirien luona.

No sitten oma suoritusvuoro, fiiliksillä ei tänään juhlita.  Valehtelisin jos väittäisin ettei kaukojen nollaus ja kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta jäänti harmita. Kyllä harmittaa, ensimmäistä kertaa mulla on kokeen jälkeen oikeasti paha mieli. Tiedän että tämä on huomiseksi ohi, mutta silti. Kuinka monta koetta pitää käydä että saa edes alokkaasta koularin? Tokon alokasta kuvataan monesti helppona nakkina ja niin siitä olen itsekin ajatellun. Meidän kohdalla käytäntö kuitenkin näyttää aika toista, kun koesuoritus leviää käsiin milloin mistäkin syystä.

Savu uppoutui heti seuraamisen jälkeen haistelemaan, pitkästä aikaa pitkäksi aikaa. Jouduin kutsumaan Savua (tai olisin varmaan voinut myös odottaa että se on valmis mutta jännittäessä sitä toimii kuinka sattuu) useamman kerran ja hetkellisesti minusta näytti siltä että Savu aikoo karata. En ehtinyt itse nähdä mitään, mutta jotakin Savu yleisöstä päin bongasi ja sitä alkoi jännittämään. Sitten alkoi jännittää kyllä minuakin. Savu oli perusasentoihin tulemisissa tosi hidas, vaikka luoksarin paluuseen (ja vielä ihmisiä kohti juoksemiseen) olen erityisen tyytyväinen! Jotenkin liike kerrallaan fiilis vain lässähti lisää, Savu hidastui ja haukkui enemmän. Ja jännittäessään Savu haukkuu, se ei ole mikään uusi juttu.

Treeneissä ei ole enää pitkään aikaan esiintynyt Savun vastaavaa jännittymistä, eikä me siten olla aikoihin harjoiteltu myöskään sitä että halliin voi ovesta tulla joku. On siis myönnettävä, että tunnelman muutos kehässä pääsi yllättämään. Joskin siihen olen tyytyväinen, ettei Savu karannut muuta kuin kapulan tuojan luo. Aiemmin vastaavissa jännitystilanteissa Savu on lähtenyt täysin hanskasta haukkumaan sitä kohdetta joka on sattunut jännittämään.

Vaikka tänään on vähän mieli maassa, emme me luovuta. Treeneissä eteneminen näkyy taatusti joskus myös kokeissa ja tulemme yltämään sinne minne haluamme. Tältä vuodelta ei tullut koularia kasaan (vielä yksi koe jäljellä), mutta pitkä lista erilaisia aiheita treenattavaksi. Informatiivisia kokemuksia siis, jos ei muuta. Riippumatta siitä tuleeko ykköstuloksia parista seuraavasta kokeesta vai ei, siirryn Savun kanssa ensi vuonna joka tapauksessa avoimeen luokkaan. Se on toissijaista mitä tuloksia avoimesta saadaan, omaksi iloksi ja koiran hyvinvoinnin lisäämiseksi tässä harrastetaan.

Toko pitää intoilijan nöyränä ja on haastavuudeltaan motivoivaa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki tulisi tuosta vaan kerralla valmiiksi. Tokoliikkeiden katvekohtia ja erilaisia kokonaisuuksia saa treenata kyllä koiran eläkeikään asti, eipähän lopu ideat ja tekeminen.

Kiitos koereissuseuralle päivästä! Lähdemme Seinäjoelle vielä toistekin, kenties kymmenes kerta toden sanoo kun kolmas ei 😂

05 marraskuuta 2022

Lokakuun treenikoosteet

Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.

Savun muistiinpanot

Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.

Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.

Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.


Loimun muistiinpanot

Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.

Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.

Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.

28 lokakuuta 2022

Ratatreenit ja toko ot-ryhmä




Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.

Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅

Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.

Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.


Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.

Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.

Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.

Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!

Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!

Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂



Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä. 

Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂

Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.

Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!

Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.

Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.


24 lokakuuta 2022

Canisport Tokovalkku ja treenit


Viikonloppuna kävin molempien koirien kanssa Canisportilla Janikan tokovalkussa. Canisportin treenipörssiä kannattaakin pitää silmällä, jos vaikka sattuu osumaan kalenteri yksiin tarjolla olevien irtovuorojen kanssa. Savu odotteli vuoroaan hallissa kevythäkissä, mutta Loimu jäi takki päällä autoon. Toistaiseksi Loimu lepää autossa Savua paremmin, kun taas kevythäkki on Loimun silmissä edelleen kohde joka tulee räjäyttää.

Otin Savun ensimmäiselle kierrokselle, aikeena saada viime hetken täsmäiskutreenit ennen tämän viikon lauantain koetta. Teimmekin Savun kanssa kokeenomaisesti kaikkien liikkeiden alut ja palkkasin Savua sosiaalisesti. Lopuksi juostiin aina kehän laidalle palkalle ja yhteisen leikin jälkeen Savu sai lelutaskusta nameja.

Treeneistä jäi paljon käteen ja myös havaintoja kummista mokista. Sitä jämähtää rutiineihinsa ja sitten esimerkiksi luoksetulon pieneen haistelukierrokseen ennen perusasentoa ei tule mitään kehitystä. Luoksetuloon olen saanut vauhtia kyllä ja siksi lopputulos näyttääkin pöhköltä kun Savu pinkaisee täysiä vauhtiin ja juuri ennen perusasentoon tuloa haahuileekin haistelemassa. Sitä saa mitä vahvistaa 😅

Muistiinpanot Savulle

- Käytä sosiaalista palkkaa oikeasti ja vapautuneemmin. Savu vastaa siihen hyvin ja tämän treenin perusteella pelkkä nami ei ollut yhtä palkitseva kuin aito ilahtunut kehuminen ja yhdessä juokseminen
- Vahvista luoksetulon loppuasentoa; Kutsu Savu luo suoraan namikädelle, jotta suora linja vahvistuu (videota treenistä myöhemmin)
- Opeta tehtävät oikein kerralla. Jos tulee moka, ota uusi siirtymä ja aloita alusta. Ei aleta korjaamaan esim. vääriä asentoja liikkeiden alussa, vaan opetetaan ne kerralla oikein.
- Siirtymiä ja liikkurointia treeneihin

Loimun hain halliin meitä edeltävän koirakon vuoron aikana. Jossain on kehitytty, sillä päästiin halliin ja omalle paikallemme niin, ettei kouluttaja ollut edes huomannut että Loimu saapui 😂  Loimu olikin odotellessa aika kivasti ja malttoi keskittyä melko hyvin nuuskumattoon tai vain paikallaan olemiseen.

Loimun treenivuoro meni aika pitkälti Loimun tauolla olemisen vahvistamiseen ja kouluttajan kanssa jutteluun. Ulko-oven käydessä ja muiden jutellessa Loimu reagoi välillä haukkumalla, mutta muuten se oli kaikkinensa tosi kivassa mielentilassa. 

Muistiinpanot Loimulle

- Taukomatolla olemista Loimun omiin treeneihin lisää, mieluusti jokaiseen treeniin. Liiku/puhu/tee jotain samalla ja palkitse Loimua rennosta odottamisesta.
- Vie hidastetusti lelu maahan ja kun Loimu odottaa, juoskaa sinne kilpaa.
- Uusia palkkavihjeitä, namin koppaaminen "koppi" ja namikädelle juokseminen "jes", vanhan jessin korvaa "zip"
- Hyppyharjoittelua niin että Loimu opettelee ohjautumaan siivekkeiden väliin.
- Namin ja lelun tuijottaminen harjoitteluun; kestoa paikalla olemisiin
- Kapulan pitoon kestoa namista luopumisen kautta, harjoittele vahvaksi ensin ilman kapulaa

© Mira Kaipainen
















Maanantaiaamuna ehdittiin ulkokentälle treenaamaan. Niin kauan kuin sormet jokseenkin tarkenee, on ulkotreenikelit. Myönnettäköön että raikas pakkassää oli oudokseltaan aika kylmä ja puin ihan liian vähän, mutta koska toko, niin koska vain uudestaan 😂

Loimu aloitti treenit taukomatolta ja asettui tosi nopeasti sellaiseen mielentilaan, jota olen tavoitellut. Harvempikin treenitahti on siis vienyt meitä oikeaan suuntaan.

Loimu leikki, teki yksinkertaisia tehtäviä (pyörimistä ja istumista) ja palasi tauolle. Tehtiin myös kaksi kuolleelle lelulle lähetystä, jotka sujuivat tällä kertaa tosi kivasti. Yhteistyö sujui ja Loimu keskittyi tosi kivasti. Olin juuri palkkaamassa Loimua lelulla, kun kova pamaus vei sen huomion ja Loimu ampaisi karvat pystyssä haukkuen kohti ääntä.

En nähnyt miten pitkälle Loimu meni, mutta videon perusteella ei onneksi kovin kauas. Loimu ei tullut ihan ensimmäisellä kutsulla, mutta lopulta viheltämällä kuitenkin. Se ei syönyt nameja, joten rapsutin ja paijasin sitä aluksi. Siirryimme sitten kentällä vähän kauemmas rauhoittumaan lisää.

Videon loppuosa on mykistetty keskustelun vuoksi, mutta olennaista oli oma rauhallisuuteni. Hengitin syvään ja Loimu reagoi siihen keskittyneesti, sen ilme rentoutui ja se alkoi heiluttaa häntäänsä. Vastaavasti kun minua alkoi naurattaa ja aloin jutella kaverille kiihtyneemmin, Loimukin kiihtyi ja haukahti. Kun aloin taas hengittää syvään, Loimukin laskeutui.

Tällainen tapahtumaketju ei kuulunut suunnitelmiin, mutta koin tärkeäksi että se tuli itselleni kokonaisuudessaan myös videolle. En ole ennen nähnyt Loimua sellaisena kuin se äänen perään ampaistessaan oli, mutta oli hienoa nähdä miten hyvin Loimu pystyi rauhoittumaan oma-alotteisesti ihan vain kun hengittelin itse. 


Pienen paussin jälkeen jatkettiin Loimun kanssa treenejä merkin kierrolla. Tässäkin omalla toiminnalla on iso merkitys ja vihdoin Loimulla alkaa olla merkistä joku käsitys. Tehtiin muutama toisto, yksin pieleen mennyt ja viimeinen ihan super onnistunut ja siihen oli hyvä lopettaa.

Savu treenasi toisen koiran kanssa samaan aikaan, joten videota sen treeneistä ei tullut. Savulla oli kuitenkin virtaa, joten ruutuun ei menty ykkösellä eikä sinne onnistuneella kerralla herrakoira ehtinyt pysähtyä. Vaan luoksetulon perusasennot sujuivat nyt hyvin ja tehdäänkin niitä nyt vähän tehokuurina ennen kokeita.

Seuraamisessa Savu oli tosi skarppina, laskin että nyt yhtäkkiä se 45 askelta pelkkää suoraa menikin aivan kivuttomasti. Joten kyllä me vielä joskus BH-kaaviostakin selvitään, vaikka kaikki mutkat ja kiemurat onkin enemmän meidän juttu.

Loppuun otettiin vielä paikkisjonossa kulkemista ja paikkikseen jääminen. Kuinka ollakaan, jätin Savun osuvasti jonkun pudonneen namin viereen ja kyllähän se nenä vei nälkäistä 😂 Kolmannella jätöllä Savun ilme oli vihdoin sellainen kuin halusin ja vapautin sen leikkimään. Riviin meneminen oli tosi hieno, näitä tosin pitäisi harjoitella tosi paljon enemmän yleisen sujuvuuden takaamiseksi kokeissa.

Kaikkinensa kivat ja informatiiviset parit treenit takana, joista teki mieli kirjoitella. Loimun kanssa aloitetaan marraskuussa joka toisen viikon tokovalkku ja kyllä vain tulee nuoren koiran kanssa tarpeeseen.

05 lokakuuta 2022

Syyskuun treenikoosteet

Syyskuun treenit jäivät melko vähäisiksi ja tunnelma oli hieman junnaava. Oltiin koko perhe vuoronperään kipeinä (ei onneksi koirat) ja toki Loimu oli aivan veto pois juoksujensa vuoksi. Samalla Savu oli jatkuvasti omissa ajatuksissaan ylivirittynyt Loimun juoksujen takia, joten emme kyllä kukaan loistaneet 😂 Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä, sekä tokon kimppatreeneissä jossa meitä tosin oli paikalla vain kaksi.

Loimu treenaili pääasiassa kotona ja kerran kentällä (joka oli sille ihan utopisen vaikeaa juoksuineen). Issikkaleirillä Loimu ehti treenata aktiivisimmin, sittenhän sillä alkoikin ne juoksut ja suosiolla koomailtiin treenin suhteen syyskuu.

Jos kuitenkin joku positiivinen huomio molemmista, niin asenne. Loimu on oivaltunut käsieni seuraamisen kun pidän niitä tietyllä tapaa edessäni. Pystytään kulkemaan peruutellen jo aika pitkä matka mutkineen ilman että Loimun kiinnostus katkeaa. Perusasentoa ja seuraamisen alkeita tehtiin tosi vähän ja näiden suhteen panostan nyt pääasiassa jumppaamiseen antaen nuorelle koiralle aikaa kehittyä.

Savun kanssa käytiin treenaamassa myös meille hankalemmissa häiriöissä ja tässä on kyllä valtava kehitys. Tokoliikkeistä kaukojen jättö ja asennon vaihdot ovat nyt paremmat ja sujuvammat kuin aiemmin. Etäisyyttäkin ollaan kasvatettu avointa luokkaa silmällä pitäen. 

Aina treenaaminen ja koirien kouluttaminen ei ole pelkkää nousukiitoa, vaikka siltä tämä vuosi elokuulle asti tuntui 😄 Joskus pitää hieman relata, levätä ja kerrata vanhaa, jotta uudet ideat ja opit saavat hetken hautua. Jos itselle, niin on se uuden oppiminen koirillekin raskasta ja kuluttavaa. Hyvän mielen vähemmän tekniset treenit joskus isommissakin määrin, eivät ole huono idea.

Syksyn olkkariprojektiksi valikoitui tunnari molemmille - itselle uutta ja sopivan haastavaa, eikä tätä vielä kumpikaan koira osaa.



17 syyskuuta 2022

Näin jatkoin noutokapulan kanssa

Näin opetin noutokapulan pidon 10/2021

Kirjoitin noin vuosi sitten postauksen siitä, miten sain opetettua Savulle noutokapulan pidon (sen jälkeen kun olin ensin tuhonnut sen). Linkki tuohon postaukseen löytyy ylempää, kannattaa lukea tämän pohjalle jos tarinamme ei ole tuttu. Noutokapulaharjoituksia on jatkettu ja kirjoitusinspiraatio sekä oivallukset kouluttaessa tuottivat ikään kuin jatko-osan aiemmalle postaukselle. 

En ole ammattilainen enkä vielä pitkän linjan harrastaja, mutta haluan silti jakaa opinmatkaani jos tätä lukiessa joku muu aloittelija osaa välttää tekemäni virheet tai saa jopa uusia ideoita. Otan myös itse mielelläni ideoita ja ohjeita vastaan, jos lukijalla sellaisia tulee mieleen.

Vuoden aikana noutokapulatreenit ovat edenneet merkittävästi, vaikka emme ole vielä kisanneet tokon avoimessa luokassa. Nälkä on kuitenkin kasvanut syödessä ja tavoitteenani on kouluttaa Savulle kaikkien haasteiden jälkeen voittajaluokan ohjattu nouto sekä tunnistusnouto. Riippumatta siitä, käymmekö koskaan voittaja luokan kokeessa ja jos niin millä tuloksella.

Tällä hetkellä Savun koemaiset noutoliikkeet tarkoittavat lähinnä alokas luokan kapulan pitoa, sekä avoimen luokan hyppynoutoa. Ainoastaan minä en ole innostunut kapulatreeneistä harjoitusten edetessä, vaan myös Savu. Mitä vapaammin se saa valita ja mitä enemmän vauhtia tehtävässä on, sen suuremmalla todennäköisyydellä sen tekee kuten haluan; tarttuu kapulaan varmasti ja pitää siitä kiinni kunnes toisin pyydetään.

Alla taasen purettuna se, mitä on tehty kapulan pidon varmuuden lisäämiseksi myös liikkeessä ja ohjaajan lähellä ollessa, sekä kuinka motivaatiota kapulaa kohtaan on saatu nostettua ja ylläpidettyä.


Temput kapulan kanssa

Temppujen opettamista pidetään yleisestä vähän turhan vähässä arvossa, vaikka itse koen ne hyväksi tueksi myös tokon treenaamisessa. Savulla on useita tuttuja temppuja kuten ohjaajan ympäri kiertäminen, jalkojen pujottelu ja pyöriminen molempiin suuntiin. Keväällä otin temppukuvioihin kapulan mukaan ja olipa vain hankalaa. Joku ehkä muistaa, miten me aloitimme kapulan pidon rullatulla tiskirätillä. Ei siis yllättänyt, että tempputreenit aloitettiin palaamalla puurimaan.

Tein pohjalle aina tempun ilman rimaa ja sen jälkeen tarjosin Savulle rimaa ja pyysin temppua. Savu kyllä pyörähti rima suussaan ympäri mutta usein rima tipahti jo ensimmäisen askeleen jälkeen. Sen sijaan että olisin yrittänyt saada Savun suorittamaan tehtävän heti kun halusin, pyrin vain palkkaamaan sen jo ennen kuin kapula putosi. Jonkin verran kokonaiseen pyörähdykseen pääsemistä helpotti myös avokämmen, jolloin Savu oli tuomassa rimaa vain leukakosketukseen ja pyörähdys sujui kuin vahingossa.

Palkitsin Savua välillä myös vaikka se pudotti riman, olin tällöin vain vähän myöhässä. Kuitenkin palkitsemisen myötä Savu sai varmuutta että riman pitäminen on taas se juttu vaikka liikuttavaa temppua tehdään samalla. Ihan muutamassa viikossa Savu alkoi sujuvasti pyörähtää ympäri tai pujotella jalkojani myös kapula suussa. Kaikista vaikein tehtävä oli ohjaajan ympäri kiertäminen kapula suussa ja sitä harjoitellaan edelleen.

Tempuista ohjaajan lähellä oli hyötyä etenkin hyppynoudon perusasentoon palaamisessa. Savu jäi aiemmin helposti vinoon tai hidasti tosi paljon tai jos se sattui kapulan kanssa vain hipaisemaankin jalkaani, kapula putosi välittömästi - tiedän toki ettei sen kuuluisi minuun edes osua mutta jos niikseen käy niin on se kurja jos kapula tippuu. Huolettomampi temppuilu ja satunnaiset osumiset jalkoihini pujottelussa ovat lisänneet varmuutta perusasentoonkin. Savu tuleekin nykyisellään perusasentoon oikea kapula suussa varsin reippaasti eikä suoritus kaadu siihen, vaikka se sattuisi kapulalla minuun osumaan.

Perusasento starttinappulana

Koska koiran aito motivaatio kiehtoo minua ja on olennainen osa harjoitusten kehittymistä, on aiemman kontaktin sijaan nykyään perusasento starttinappulana kapulan pidolle (ja toki muillekin tokoliikkeille). Perusasento on ensimmäisiä Savun osaamia tokotehtäviä ja jos se kieltäytyy perusasentoon tulemisesti, on sillä jokin painava syy olla haluamatta jatkaa treeniä tai tehtävää jota se olettaa tehtäväksi. Savun kieltäytyminen on nähty myös tokokokeessa; olen tyytyväinen ettei se esim. karkaa tai muuten sekoile vaan pysyy lähelläni mutta ei tule perusasentoon. Tästä lisää otsikolla Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe 8/2022

Perusasentostartista näkyy klippi alla olevalla videollakin. Eli pyydän Savun perusasentoon ja palkkaan sen heittämällä namin pois. Jos Savu oletuskäytökseksi tarjoaa itse perusasentoa, se on yleensä valmis mihin vain pyydettyyn tehtävään. Havaintojeni mukaan Savu tarttuu kapulaan perusasennossa aina, jos se on saanut tulla perusasentoon oma-alotteisesti. Tarttuu se toki silloinkin kapulaan vaikka olisin pyytänyt sen perusasentoon, mutta videolla näkyy myös kapulasta kieltäytyminen.

Antamalla koiran oikeasti päättää haluaako se suorittaa tehtävän tai ei, voimme saada käsityksen koiran motivaatiosta tehtävää kohtaan. Savu on niitä koiria joka ei tee juuri mitään jos ei halua, vaikka pyytäisin. Olen siis joutunut kovasti herkistämään tuntosarviani sen suhteen, mistä suunnasta Savun mielessä milloinkin tuulee. Myönnän, että aluksi oli todella vaikea niellä sitä ettei Savu halunnut tehdä mitä minä siltä pyysin. On houkuttelevaa kehoittaa koiraa tarttumaan kapulaan uudelleen ja uudelleen, kun jos se vaikka viidennellä nappaisi siitä kiinni ja pitäisi hyvin.

Entä jos koira kieltäytyy?

Lyhyenä vastauksena, että ei hätää! 

Videollakin näkyy yksi pätkä, jossa Savu aivan selvästi kieltäytyy tarttumasta kapulaan. Minulla ei ole muuta syytä Savun kieltäytymiselle kuin että se ei jostain syystä halunnut tarttua kapulaan. Ja toisaalta omiin havaintoihini, Savu ei tarjonnut perusasentoa itse vaan pyysin sen ja se tuli perusasentoon.  Tavallisesti pyydän Savua tarttumaan kapulaan kahdesti, mutta tuolloin treeneissä käsikosketus sekoitti laskuni ja pyydän Savua videolla kolmesti. Yhtä kaikki, Savu kieltäytyi eikä se siitä muuksi muutu pyytämällä. Tuolla kertaa en palkinnut kieltäytymisestä erikseen vaan teimme siirtymän ja eri tehtävän. Pelkästään tästä Savu tuntui ilahtuvan ja kapulan pito toisen liikkeen jälkeen sujui paremmin.

Minulle koiran mielipide on arvokas vaikka se ei vastaisi odotuksiani. Joku saattoi aiemmasta hoksatakin,  että olen palkinnut Savun ruualla myös siitä ettei se tartu kapulaan. Haluan koirani voivan kieltäytyä tehtävästä muutoinkin, kuin juoksemalla pois paikalta, joten siksi olen kokenut kieltäytymisen vahvistamisen tärkeänä. Nykyisellään Savu ei saa kieltäytymällä kovinkaan usein ruokaa palkkioksi, vaan tehtävän keskeytyksen ja aikalisän. Savun eleet kieltäytymisen kertomisessa ovat useimmiten perusasentoon tulematta jättäminen tai jos se jo on perusasennossa, se kääntää päänsä pois.

On ohjaajan tehtävä tehdä harjoituksesta tai koesuorituksesta niin kiva, että koira haluaa jatkaa. Ja kun koiralla on tiedossa että se saa myös kieltäytyä, tuntuu aika tosi hyvältä että kieltäytymisen sijaan koira haluaa jatkaa yhteistyötä. 


Kaavan rikkominen

Tokon koemaisten noutoliikkeiden lisäksi olen pyrkinyt olemaan kapulan kanssa luova. Kapula voi olla maassa, jonkun muun kädessä, tasolla tai oudossa suunnassa josta Savun pitää se hakea. Kapulan kanssa voi tulla perusasentoon tai lähteä lennosta pujottelemaan jalkoja. Ihan tuoreeltaan olemme kokeilleet myös istu-maahan vaihtoja kapulan kanssa.

Jos kapula kovasti putoilee, harjoitusta helpotetaan. Jos on jokin tietty paikka missä kapula etenkin meinaa tipahtaa, voi avuksi ottaa käsikosketuksen tai vahvistaa kapulan pitoa jo sekuntia aiemmin. Savulle haastava on ollut ohjaajan ympäri kiertämisessä minun taakseni meneminen kapula suussa. Kapula putoaa siellä helpoiten vaikka Savu sitten nostaakin sen vielä takaisin.

Yleinen kaavan rikkominen siitä, mistä kapula nostetaan suuhun tai minne se viedään ja mitä siinä välissä tapahtuu, on innostanut Savua (ja minua) ja lisännyt varmuutta valtavasti. Kun pitkäkestoisetkin temput kapulaa kantaen sujuvat, ei suoraviivainen hyppynouto ole enää kummallinen temppu.


Harjoitustemme etenemisestä ja luovuuteni rohkaisusta on suuri kiittäminen meidän osaavia koutseja ja  kannustavia treenikavereita! Ja kuten vuosi sittenkin, olen edelleen sitä mieltä että koirasi on paras valmentajasi. Tänä syksynä toinen valmentajani on islanninlammaskoira Loimu, jonka kanssa noutokapula tulee olemaan aivan erilainen projekti kuin Savun kanssa. Kenties siitä lisää joskus myöhemmin.

Kysy rohkeasti, jos jokin askarruttaa, joko kommentilla tai sähköpostitse koiriamaalta [at] gmail.com

Antoisia tokotreenejä koirasi kanssa! 💪

05 syyskuuta 2022

Islanninkoirien leiri 2-4.9.2022

Viime perjantaina luottoauto Volvo käynnistyi jo ennen aamu neljää, kun Loimun kanssa lähdimme kohti Islanninkoirat ry:n järjestämää islanninlammaskoirien leiriä. Leiri tokikaan ei alkanut aivan niin aikaisin että aamuyöllä olisi tarvinnut lähteä, mutta päätin yhdistää työt samaan reissuun ja kuvasin koiria Jyväskylässä muutaman tunnin. Taitoimme ajomatkaa Loimun kanssa leppoisasti muutaman tauon kanssa, eikä me mitenkään liian ajoissa oltu Kerimäellä perillä.

Leiri pidettiin Kerimäellä Majoitusliike Yömyssyssä ja majoitusliikettä voidaan Loimun kanssa lämpimästi suositella. Ulkoilmaihmisenä telttailen aina kun voin ja niinpä meille järjestyi telttapaikka pihanumerta. Palvelu oli erittäin (koira)ystävällistä ja asiakaslähtöistä, sekä ruuat maittavia. Aivan varmasti majoitutaan tuolla toistekin, kenties joku kerta myös sisätiloissa.

Teltan pystytyksen ja monen moikkailun jälkeen lähdettiin paikalla olijoiden kanssa lenkille. Hihnalenkille lähteminen koiraporukalla hiukan kuumotteli itseäni, sillä Loimulla on hihnailusta koiraporukoissa ihan hävyttömän vähän kokemusta. Täällä maalla asuessa kun tulee aika harvoin käytettyä hihnaa muutenkaan. Vaan kyllä se kimppalenkki kelvollisesti meni, vaikka parkkipaikalla autosta ottaessa Loimu ei ihan ollut edukseen. Jännittävä ja kiihdyttävä tilanne kaikille (ja arvatkaa vaa jännittikö muakin😆), joten ei vedetä siitä pienestä hetkestä isompia johtopäätöksiä.

Lenkin jälkeen siirryttiin sisälle syömään ja tutustumaan ja ilta kului paimennusluentoa kuunnellessa. Itse en tiedä paimennuksesta juuri mitään, joten oli todella kiinnostavaa kuulla, millaista paimennus on Islannissa ja mitä ominaisuuksia paimennuksessa islanninlammaskoirilta on toivottu. Ylipäänsä ennen käytännön paimennusharjoituksia kattava teoriapaketti lajin juurista ja harrastamisen säännöistä oli oikein paikallaan. Nyt keltanokkakin tietää vähän enemmän kuin viikko sitten.

Perjantai-ilta vierähti nopeasti ja mekin vetäydyttiin Loimun kanssa ajoissa telttaan. Vähän aikaa Loimu hääräsi teltassa ympäriinsä, mutta ei reagoinut kuuntelua kummemmin ulkoa kuuluviin ääniin. Telttakangashan ei mitään ääniä eristä, joten jokainen parkkipaikalla koiran kanssa liikkuja tuli kyllä kuulluksi. Yö meni kyllä tosi rauhallisesti, en havahtunut kertaakaan että Loimu olisi tehnyt mitään. Loimu havahtui aamuyöllä minun sukeltaessa syvemmälle makuupussiin (jonka muuten naapuri ystävällisesti lyhensi ja ompeli vetoketjun oikealle puolelle 💛) ja syöksyi tunkemaan päätään pussiin myös. Ei Loimu kuitenkaan oikeasti viihtynyt vieressä nukkumassa, saati että olisi käyttänyt omaa makuualustaansa. Syyskuinen yö oli islantilaiselle riittävän lämmin nukkua ihan vain teltan pohjalla.

Lauantaina me herättiin Loimun kanssa jo kauan ennen aamupalaa, joten ehdittiin käydä sekä lenkillä että hengailla sisätiloissa. Aamupalan jälkeen suunnattiin oman ryhmän (leiriläiset oli siis jaettu kahteen ryhmään) kanssa aamulenkille. Loimu oli huomattavasti parempituulisempi lenkkeilijä kuin edellisiltana, eikä sinkoillut ympäriinsä. Maantiellä autojen ohittaminen on sille haastavaa, mutta aamulla se malttoi syödä ruokaa pientareelta traktorin ajaessa meistä ohi. 

Lenkin jälkeen siirryimme kentälle tekemään tottelevaisuuslajeja. Kentällä oli kivannäköinen rallytokorata ja hetkellisesti harmitti ettei Savu ollut mukana kun eihän Loimu vielä ratoja tee 😅 Loimu odotteli vuoroaan autossa kun valokuvasin muita ja autossa odottamisessa on kyllä alkukesän tokoleiriin (Tokoleiri Jämijärvellä 6/2022) verrattuna tapahtunut hurja muutos. Loimu haukkuu kyllä jos joku menee auton ohi, mutta katselee kauempana kulkijoita myös hiljaa. Ja mikä tärkeintä, se myös nukkuu osan ajasta autossa ollessaan, eikä päivystä enää jatkuvasti. Hiljaa hyvä tulee ja jatkamme harjoituksia.

Jännitin omaa vuoroa niin kamalasti että taisin myöntää sen ääneenkin ja lopulta tein Loimun kanssa puolihuolimattomalla suunnitelmalla sitä sun tätä. Toin sen autolta tonnikalatuubin voimin kentän laitaan ja lähdettiin Loimun kontaktista liikkeelle. Sekalainen kontaktipelini ei oikein toiminut kuten videoltakin voi huomata, mutta CU-koulutuksesta (Control Unleashed koulutuspäivä 7/2022) käteen jäänyt 1-2-3 peli sitoutti Loimun olemaan kanssani ihan erilailla.

Kun Loimu oli valmis, kokeiltiin vieraalla kentällä hiukan perusasentoa, noutokapulan hakemista ja kosketusalustaa. Videolta voi taas naureskella omalle sähläämiselleni, kauhean monta toistoa vähän kuin varmuuden vuoksi enkä tiedä mitä ajattelin kun meinasin lähteä kävelemään perusasennosta. Mitään katastrofaalista ei kuitenkaan käynyt, mitä nyt paukautin Loimua vahingossa noutokapulalla päähän.

Tosi tyytyväinen oon Loimun yleisolemukseen treenatessa. Se ei alun säntäilyn jälkeen uppoutunut haistelemaan muuta kuin heittämiäni nameja, se haukahti alussa vain kerran ja kun se kapula suussa meinasi juosta ihmisille, se kääntyikin kutsusta luokseni. Kaikkinensa jäi siis oikein hyvä mieli meidän treenihetkestä. Uusi kenttä ja oma jännitys saivat minut odottamaan täyttä kaaosta, mutta treeneissä oli nähtävillä lähinnä meille tyypillisiä mokia ja epäkohtia, jotka vaativat itseltäni vähän hienosäätöä. Jotakin mainitakseni, niin kosketusalusta pitää ottaa harjoitteluun varmaan kokonaan alusta.

Iltapäivällä suuntasimme Loimun kanssa paimennustreeneihin Loimun kasvattajalle. Vähän epäilin aluksi, mutta nyt olen kyllä varsin varma että Loimu tunnisti paikan ja kasvattajansa. Se alkoi ensinnäkin autossa huutaa kun pääsimme perille, vaikka se ei nähnyt lampaita eikä muutoin hauku autossa juuri ollenkaan. Kun Loimu sitten vuorollaan pääsi aitaukseen vapaaksi, se kyllä juoksi suoraan Riittan luo paijattavaksi ja paimennusharjoittelussa vastasi Riittan kehumiseen samoin kuin omaani. Näillä spekseillä sanoisin Loimun tienneen ja tunnistaneen, mihin olimme tulleet.

Paimentamaan tuli myös Loimun sisko Nilla ja ennen vuoroamme ehdittiinkin päästää juniorit juoksemaan aidatulle alueelle. Vapaaksi päästäminen sopikin paremmin kuin hyvin, ei olla oikein Loimun kanssa totuttu kulkemaan vain toisiimme kytkettyinä 😁 Hyvin samanoloiset siskokset, vauhtia riitti. Vasta paimennuksen jälkeen Loimu oli siihen malliin väsynyt, ettei jaksanut enää toisen siskonsa Fannin kanssa juuri leikkiä. Näemmä se jollain tekemisen määrällä paukut loppuu Loimustakin.

© Riika Kivirinta

© Riika Kivirinta

Ensimmäisenä päivänä Loimu vähän jähmettyi lampailla alun rohkean perään lähtemisen jälkeen. Minusta vaikutti siltä kuin Loimu olisi puntaroinut oliko lampaiden perään lähteminen nyt uhka vai mahdollisuus ja mitä ihmettä se oma ihminen käveli siellä lampaiden seassa. Ihan valehtelematta väitän, etten ole ikinä nähnyt Loimun istuvan niin pitkään ja kaukana paikallaan, minun sitä kutsuessa, kuin lauantai iltapäivänä pyöräaitauksen portilla. Pitääpä saada yhtä varma paikkaistuminen vielä tokokentälle niin ollaan askel lähempänä tavotteita 😂

Loimu rohkaistui ja innostui lampaista kun sai peräänsä liinan ja Riittan vierelleen kävelemään. Loimui laittoi lampaat liikkeelle ja oli kauhean tyytyväinen saavutukseensa niiden liikuttamisesta. Noin muuten itselläni ei ollut silmää arvioida kuinka meni, mutta ei kai kovin huonosti melkein ensikertalaiseksi. Loimu on nähnyt lampaita pikkupentuna sekä kerran kevättalvella (Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat 3/2022) joten nyt oli vähän kuin kolmas eka kerta.

Lauantai-illan luennolle otin Loimun mukaan. Salissa oli muutama muukin koira ja Loimun oli aika vaikea rauhoittua. Ei se nyt ihan mahdottomasti ääntä pitänyt, mutta härväsi aikalailla ja oli tosi levoton. Tonnikalapasteijatuubi siinä ehti loppua ja lopulta otin Loimun syliini. Se vaikutti hiukan jännittävän ympäristöä tai tilannetta muuten, varmasti osasyynä hienoinen yliväsymys. Sylissä olemisen jälkeen Loimu asettui lattialle ja nukahti. Toivoin sen vain inasen rauhoittuvan, mutta en uskonut sen voivan nukahtaa. Vaan taaspa pääsi pentu yllättämään. Loimu nukkui tunnin ja sen jälkeen kiikutin sen autoon loppuluennon ajaksi.

Yö teltassa oli vielä edeltäjäänsä rauhallisempi ja levollisempi. Sateesta huolimatta makuupussissa oli lämmin ja nukuttiin oikein hyvin. Telttakangas tosin vuotaa jostain saumasta, mutta ei kuitenkaan kastuttu. Samoin teltan ikkuna jonka kuumaliimalla korjasin, hajosi sateessa lopullisen oloisesti. Täytyy hiukan perehtyä teltan huoltamiseen, mutta toistaiseksi tällä ei lähdetä enää uhmaamaan kaatosadetta.

Loimu ja ihanat Bruda ja Isafold

Sunnuntaiaamuna en malttanut olla treenaamatta ja niinpä me pienesti tokoiltiin kentällä Loimun kanssa keskenämme. Aamupalan jälkeen päästiin kokeilemaan hoopersia ja olipa vaan hauska laji! Uskaltauduin päästämään Loimun irti koska se vaikutti olevan hyvin fokusoitunut ja selvittiin irtiolon suhteen tosi kivasti, vaikka kentän reunalla oli ihmisiä ja toinen koira. Kaiken säätämisen ohella on aina kiva ja palkitsevaa huomata pientä kehitystä ja edistystä.

© Riika Kivirinta
© Riika Kivirinta
© Riika Kivirinta

Loimu innostui hoopersista, vauhtia ja palkkaa vuorotellen. Itsellä ei ole lainkaan edes agilitytaustaa, joten kaikki ohjaaminen ja itsensä asettelu muutenkin kuin koiran tielle tuntui vähän kömpelöltä. Kai se on sitä alkuun muillakin. Tosi kiva oli kokeilla uutta lajia osaavamman ohjauksessa.

Treenien jälkeen jäi vapaata aikaa ennen ruokailua ja hengailtiin sitten luentosalissa juttelemassa. Loimu nukahti melkein heti lattialle. Tällaista hengailua kodin ulkopuolella on harjoiteltu aika vähän, joten yllätti positiivisesti ettei Loimu ole ihan toivoton tapaus. Toki se on nuori ja virtaa kuuluukin riittää, mutta näköjään oikeasti väsyneenä kykenee nukahtamaan myös vieraammassa paikassa. Oikein hyvä. Leirin parasta antia olivatkin näinä vapaampina hetkinä käytävät keskustelut, olispa ehtinyt jutella ihan kaikkien kanssa.

Sunnuntai iltapäivänä Loimu pääsi uudelleen lampaille ja olikin aivan eri koira kuin edellisenä päivänä. Luopumisharjoittelumme näkyi lampaillakin, sillä vaikka Loimu oli vähän kiihtynyt se ei meinannut lähteä lampaille ilman vihjettä. Kun sitten käytin meidän vapautusvihjettä "mee vaan", niin Loimu lähti oikein reippaana. Ilmeisesti se teki hyviä itsenäisiä ratkaisujakin suunnista tai jos jokunen lammas harhautui laumasta. Oli todella kiehtovaa nähdä omaa koiraa siinä tehtävässä, johon rotu on jalostettu.

Fanni, Loimu ja Nilla sisarukset

Paimennuksen jälkeen Loimu pääsi vielä siskojensa Nilla ja Fannin kanssa pellolle leikkimään. Joukkoon liittyi myöhemmin myös serkkukoira Turre. Ja voi miten Loimulla oli kivaa. Kerrankin kaikki leikkikaverit ymmärsivät sitä ja kaikkien mielipuuhaa oli täysiä juokseminen.

Päivän menivät hurjan nopeasti ja ei auttanut kuin lähteä taivaltamaan auton ratissa kotia kohti koirien leikkihetken jälkeen. Kiitos kivasta leiristä kaikille osallisille ja osallistujille. Me viihdyttiin ja Loimukin silminnähden nautti rotutovereidensa seurasta.

31 elokuuta 2022

Elokuun treenikoosteet

Elokuun treenikooste videoista voi havaita, että määrällisesti treenejä oli aiempaan verrattuna aika vähän. Aiempaa vähemmän tuli myös otettua videota yksin treenaamisesta, etenkin kun Loimun kanssa pääasiassa kerrattiin vanhaa.

Savu kävi tokon kimppatreeneissä ja rallytokon ratatreeneissä. Samoista lajeista käytiin kokeissa keskeyttäen ja saaden myös hylky. Kumpikaan koira ei ole laittanut pahakseen iisimpää tahtia treenien suhteen. Ei harjoittelu voikaan olla koko ajan pelkkää nousujohteista etenemistä, vaan joskus pieni taukokin on ihan paikallaan.

Etenkin Savun kanssa hitaampi tahti tuntuu tehneen hyvää, sillä se on ollut sekä treeneissä ja kokeissa huomattavasti parempi (en keksi tähän nyt muuta kuvaavaa sanaa) kuin aiemmin. Yleisesti treenien sujuvuus ja kokeiden suoritusvarmuus ovat toistaiseksi niin huipussaan, että olen yhden jos toisenkin kerran hämmästellyt miten aiemmin niin vaikeat tilanteet menevät nykyään tosi helposti.

Katseet syksyyn ja kohti uusia treenejä.

20 elokuuta 2022

Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe

Tänään lauantaina 20.8 kävimme Savun kanssa Sastamalassa tokokokeessa. Olin ilmoittautunut tähän elokuiseen kokeeseen sillä ajatuksella että keskikesäiset kelit olisi loppuun taputeltu mutta huh hellettä. Kenttä oli iltapäivää kohti mennessä aina vain paahteisempi ja Savun oli kuuma.

Odottelu meni kivasti, vaikka kouluympäristössä ohitsemme meni mm. skuutteja - tavallisesti Savulle tosi hankala ohitettava. Lämppätreenit ja kontaktipelit meni kivasti, samoin leikittäminen kun päästiin varjoon hengaamaan.

Paikkikseen meneminen oli kammottava, kun sähläsin itse ja Savu vähän ärsyyntyi sellaisesta. En siis ollut varma pitikö meidän mennä ensimmäiseen vai toiseen riviin ja kun toiseen lopulta mentiin niin Savu haukkua louskotti koko siirtymän. Itse makaaminen meni kelvollisesti, vaikka Savu olikin aika levoton. Saatiin paikkiksesta 8, koska tuplakäsky.

Omalle vuorolle mennessä Savun oli jo tosi kuuma, mutta mentiin silti. Seuraamisesta lopputuloksena 8, ei ihan parasta osaamistamme mutta parasta näissä olosuhteissa. Savu ei ole yhtään hellekelin koiria.

Seuraamisen jälkeen siirtyessä Savun bongasi meitä kuvaavan kaverin ja juoksi kehänauhan yli. Luulin tämän olevan hylky (tokossa on) , joten kysyin saadaanko silti jatkaa. Selvisi ettei kehästä karkaaminen ole hylky ja taas on opittu uutta. Savu tuli kutsusta luo ja liikkuri alkoi ohjeistaa seuraavaa liikettä.

Savu ei kuitenkaan tullut perusasentoon lainkaan. Ideaalitilanteessa Savu tarjoaa perusasentoon tulemista itse, mutta nyt se ei reagoinut vihjeeseeni ja pyyntööni mitenkään. Niinpä keskeytin, olisi pitänyt kysyä suorituksen jatkamista koiralta ennen kuin kysyy tuomarilta 😂

Liikkuri kertoi arvostavansa päätöstäni, mikä tietysti lämmittää mieltä. Tämä ei ole Savun kanssa ensimmäinen kokeen keskeytys ja kiperässä tilanteessa koen sen olevan vähintä mitä voin koiralle tehdä. Ei ole mitään mieltä rääpeltää koesuoritusta läpi jos koira ei syystä x halua, tällä erää Savulla oli ihan liian kuuma.

Totta kai toivoin että tämä olisi se kerta kun haetaan vihdoin ykköstulos, mutta eipä tällä kertaa. Kisaaminen ei liikuta koiran elämänlaatua suuntaan tai toiseen merkittävästi, vaan on enemmän ohjaajan juttu. Eipä Savu voi valita, lähteekö kisaamaan vai ei, kun se hyppää autoon aina kun pyydän. Siksi on mielestäni tärkeää kuunnella koiraansa koepaikalla ja koesuorituksessa. Tällä kertaa olosuhteet haastoivat meitä liikaa, joten odottelemme viileämpiä kelejä - ja toivomme että ensi viikolla rallytokokokeessa on siedettävämpi sää.

17 elokuuta 2022

Savun tokotreenit

© Iida Lähdekorpi

Poikkeuksellisesti vain Savu on tokoillut kodin ulkopuolella. Oma auto on toistaiseksi pois käytöstä, eikä laina-autossa ole koiraverkkoa joten Loimu ei ole matkustanut mukana. Vain kaksista treeneistä junnukoira on jäänyt paitsi, mutta on tuntunut hassulta käydä kentillä vaihteluksi vain yhden koiran kanssa 😂 Maanantaina piti mennä Savun kanssa vähän syrjäisemmälle kentälle, mutta suunnitelmat muuttuivat ja poikkesimme matkan varrella vanhan ala-kouluni kentälle treenaamaan.

Meillä on viikonloppuna koe joten päätin tehdä liikkeitä kokeenomaisesti ja jättää palkat kentän reunalle ensimmäisessä setissä. Savu ei ollut ennen käynyt kyseisellä kentällä, joten hieman aloitellessa pohdin tohtiiko ideani ollakaan hyvä.

Seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo tehtiin ensimmäisinä. En ole pitkään aikaan kuvannut treenejä järjestelmäkameralla, joten vähän ulos kuvausspotista me käveltiin mutta sama se. Ei tässä mitään taiteilijoita olla.

Ensimmäiseen settiin oon oikein tyytyväinen, suoriuduttiin omalla tasollamme. Savun vastaaminen sosiaaliseen palkkaan on nykyään sitä mitä haluan ja toivon että se on tätä myös kokeessa - ilman että säikähdän koiran innostumista. Jos johonkin voi olla vähän erityistyytyväinen, niin perusasennot. Savu tuli luoksetulossa perusasentoon haahuilun sijaan ja samoin seuraamisen pysähdyksissä se istui samantien. Liikkeestä maahanmenossa ei ollut mitään pulmaa, vaikka sitä on kesän aikana hiukan viilailtu.

Jätin palkat Savun nähden kentän laidalle ennen treeniä ja ensimmäisellä setillä se toimi oikein hyvin. Toisella kerralla Savulla oli palkat tosi vahvasti mielessä mikä johti pieneen ylivireisyyteen ja ääntelyyn (pikkuisen kuumotti itsellä saada Savu hiljenemään kun selkämme takana oli rivitalo ja iltamyöhä jo😂), sekä sosiaaliseen palkkaan vastatessa Savu meinasi sännätä treenikassille. Hiukan vaihtelevasti siis toimii tämä, mutta toki kentän laidalle palkan jättämistä pidemmän suorituksen ajaksi on harjoiteltu moneen muuhun asiaan nähden vasta tosi vähän. Täytyy ottaa tämä paremmin osaksi jokaista treeniä.

Kaikkinensa omatoiminen koetreenimme meni hyvin uudessa ympäristössä. Linnut hiukan kiinnostivat Savua, se aivan selvästi tykkäsi katsella taivaalla liitäviä lokkeja. Kerran keskeytin treenimme, kun näin ratsastajien tulevan paikalle. Savu ei ole hevosia hirveän usein nähnyt, joten varalta kytkin sen ja otettiin vähän kuin paikkistreeni. Hevosten mentyä ohi jatkoimme treenejä suunnitelman mukaan; vähän liikkeestä maahan menoa vielä takapalkan kanssa.


Tiistai iltana suuntasimme Savun kanssa Sastamalaan katsomaan kenttää, missä lauantain koe pidettäisiin. Oli aikamoisen kuuma, mutta illasta kentälle osui onneksi jokunen varjo ja viereiseen järveen Savukin pääsi vähän kahlaamaan. Kentän vieressä oli meille poikkeukselliset häiriöt; paljon liikennettä, mopoja, ihmisiä, jokin urheilurymä (ei tietoa mikä harrastuslaji mutta hauskalta näytti) ja toki uusi ympäristö muutenkin.

Savu odotteli häkissään kuitenkin varsin mallikkaasti ja levollisesti. Omalla treenivuorollaankin se suhtautui ympäristöön neutraalisti, eikä esim. haistellut juuri yhtään. Ensimmäisen vuoromme seuraamisessa Savu vähän lässähti kääntyessämme ihmisjoukkoa kohti, mutta ei muuta. Perusasentoon nousut Savu myös halusi ennakoida tällä kertaa, en ole aivan varma jännittikö ympäristö ja siksi kiire, vai oliko Savu oikeasti vain tosi motivoitunut olemaan perusasennossa.

Alla olevalla videolla on toinen settimme. Seuraamisessa annoin Savulle ihan vääriä vihjeitä, siitä huolimatta peruutus oli yllättävän hyvä. Kaavio olisi pitänyt ehdottomasti lopettaa paljon aiemmin kuin mitä lopetimme, Savu ehti lässähtää kerran jos toisenkin. Suunnitelmani "tehdään jotain pientä koska kuuma" pissi aika perusteellisesti, mutta tekevälle sattuu.

Videolta voi nähdä kapulan pidon menevän ihan toisin kuin piti. Itse en huomannut että Savun huomio kiinnittyi autoon ja vähän kuin sekosin laskuissani pyytäessäni Savua kolmatta kertaa tarttumaan kapulaan (jotenkin aivot nollasti pyyntölaskennat tuossa käsikosketuksessa). Vaikka olisi totta kai aina hienoa onnistua ja saada koira tekemään mitä haluan, arvostan nykyään valtavasti Savun ominaisuutta tästä, ettei se tee mitään mielikseni. Savu tekee kuten haluaa, tai ei halua. 

Videolta näkee hyvin, miten selvästi se kääntää pään pois, eikä halua. Tässäkin kerronnassa on iso kehitys aiempaan; Savu pääsee pään kääntämisellä nykyään samaan lopputulokseen kuin aiemmin lähtemällä pois paikalta. Se ei siis joudu ottamaan kapulaa suuhunsa jos ei halua, toisinaan olen jopa palkannut kieltäytymisen - etenkin alkuvaiheessa jotta on mahdollista erottaaa koiran haluavan oikeasti tarttuvan kapulaan.

Kapulasäädön jälkeen teimme siirtymän ja luoksetulon, jonka jälkeen Savulla olikin jo hyvä asenne kapulaa kohtaan. Muutama kapulan pito ei kokeenomaisesti ja treeni tuli valmiiksi. Syitä sille miksi Savu ei halunnut tarttua kapulaan on monia aina kuumuudesta häiriöihin ja huonoon mielentilaan. Yksi mikä hiipi mieleeni tänään, oli se että treenikaverin koira lainasi kapulaa ennen Savua. Ensimmäisellä tarttumisvihjeellä Savu nimittäin avasi hieman suutaan, mutta ei ottanutkaan kapulasta kiinni. Tämä voisi oikeasti selittyä sillä että kapulaa oli käyttänyt joku muukin. 

Oli syy mikä hyvänsä, Savun mielipide on aina kuulemisen arvoinen ja tämän perusteella osaan ottaa seuraavassa treenissä muutaman muun asian huomioon. Ja onpahan nyt videollakin "ns. moka" muiden havainnoitavaksi. Noutokapulan pidosta olen koostamassa jatko-osaa vuoden takaiselle postaukselleni, mutta kokonaisuus valmistunee syksymmällä.

Antoisia treenejä lukijoille!