Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste toko. Näytä kaikki tekstit

06 maaliskuuta 2023

Helmikuun treenikooste

 


Hyvänmielen treenikoosteet helmikuulta tännekin muistiin. Sitä on ollut niin hektistä ja haipakkaa kun monelta osa-alueelta kuukauden jutut kasaantuivatkin kahdelle viikolle. Että mitä tässä nyt sitten ehtisi kirjoittaa. Kirjoitusintoa on, aikaa ei ja mitään analyyttistä ei treeneistä tällä erää irtoa.

Helmikuu oli kuitenkin täynnä oivalluksia ja hyvää mieltä treenien saralla. Siitä on hyvä jatkaa.

15 helmikuuta 2023

Loimun tokovalkku ja mitä opimme

© Netta Elomaa

Tästä postauksesta venähtikin rönsyilevä jutturipuli täynnä aasinsiltoja ja monen värisiä lankoja. On siellä seassa punainenkin lanka. Lukuiloa!

Aloitimme Loimun kanssa marraskuussa tokovalkun pienryhmässä, Canisportilla tietysti. Meitä koulutti Riitta Kivimäki ja voin lämpimästi suositella. Valmennus tuli päätökseen nyt helmikuussa ja ero meissä koirakkona valkun ensikertaan verrattuna on iso. Päätin kirjoittaa valmennuksesta muistiinpanoja ja havaintoja, mikä auttoi meitä ja mitä juuri Loimun kanssa harjoittelimme. Jos valmennuksen aikana Loimu ehti esitellä kaikki ominaisuutensa, minäkin ehdin tuntea kaikki tunteet häpeästä tyytyväisyyteen. Tokovalmennus oli hyvin yksilöllinen ja niinpä Loimun kanssa ajauduimme valmennuksessa harjoittelemaan pääasiassa niitä asioita jotka tekevät Loimusta joskus valmiin tekemään treeniympäristöissä myös tokoliikkeitä.

Ensimmäiset pari kurssikertaa Loimu oli hullu. Se on ehkä kuvaavin sana mitä keksin. Pelkkä halliin tuleminen kiihdytti Loimua paljon ja muut koirat saivat sen ihan sekaisin. Loimu vaikutti uteliaalta ja kuitenkin jännittyneeltä ja sen fiilikset vain pursusivat koirasta pihalle erilaisena sinkoiluna ja ääniaaltoina ilman, että sain siihen mitään kontaktia. Siinä se ohjaajan taito mitataankin kun ruoka tai leikki ei yhtäkkiä toimikaan vahvisteena 😅 

Loimu ei tarvinnut toisista koirista edes näköärsykettä, vaan mikä tahansa äänihavainto tai muu varmuus paikalla olevista muista koirista ja ihmisistä sai Loimun sekoamaan. Ensimmäiset kerrat olivat itselleni lähinnä selviytymistaistelua houkutellessa Loimu pitämään itsensä jotenkin kasassa; namiheittelypelejä ja lelun puremista. Ensimmäisillä kerroilla emme "tehneet mitään", mutta intensiivisen oleskelun jäljiltä olimme molemmat koiran kanssa aina ihan yhtä väsyneitä. Hetkellisesti jopa pohdin, myisinkö loppuvalkun jollekin osaavammalle jotta Loimu ei kiljumisellaan pilaa muiden iltaa. Toisaalta valmennuksesta maksaneena saahan siellä olla niin osaamattomana kuin haluaa, joten päätin sitten jatkaa ja toivoa parasta 😂

Valmennuksessa läpi käytävät asiat jäivät meidän osalta hyvin pitkälti kotona harjoiteltaviksi - näin tietysti muutenkin, mutta me vaan ei pystytty juurikaan kotona osaamiamme temppuja edes näyttämään 😂 Ensimmäisellä paikkisrivikokeilulla tipahdin visusti tilanteen tasalle ja maan pinnalle. Olisi rivakasti kehitettävä omaa osaamista kiihkeän koiran kanssa ja harjoiteltava Loimun kanssa erilaisia tukitaitoja sekä vireenhallintaa/impulsikontrollia miksi kukakin kutsuu koiran kiihtymisen säätelyä.

Tavan perusasentoharjoitusten lisäksi aloimme Loimun kanssa kuunnella kotona treenivideoita. Koska reagoi hallilla ääniin todella raivoisasti eikä todellakaan niissä tiloissa ollut kykynevä harjoittelemaan mitään, jäi harjoittelu kotioloihin. Jo kahdessa viikossa (valkku oli joka toinen viikko) Loimun reagointiherkkyydessä ympäristön ärsykkeisiin oli havaittavissa eroa. Ensimmäinen ääniharjoitus kotona oli Loimulle ihan liikaa ja se raivostui samaan tapaan, kuin hallilla.

Harjoittelussa olennaista oli, että volyymi oli hiljaisella ja video sisälsi vähän vähemmän koiran haukkumista (myös puheääni sai aikaan reagointia). Kun Loimu pystyi samalla syömään, arvioin volyymin olevan sopiva. Kuuntelimme videoita joka päivä ja pikkuhiljaa videoiden äänisisältö muuttui ja lisäsi ääntä normaaliin. Tällä hetkellä Loimu reagoi haukahtaen vain hyvin voimakkaaseen, usean koiran haukkumisääneen. Aivan pienet treeniympäristön äänet videolta eivät enää keskeytä Loimun puuhia edes korvan lotkautuksen vertaa, eli ero lähtötasoon on suuri.

Muutaman kerran omatoimitreenatessa kuuntelimme hallilla nimenomaan treenivideoita. Koska vaikka muita ei ollut missään, Loimu reagoi sermin takaa kuuluvaan ääneen. Koska sermin takana ei kuitenkaan ollut oikeasti muuta kuin kaiutin, pystyimme hallitusti harjoittelemaan ympäristön ignooraamista.

Toinen tai ehkä yksi tärkeimmistä opeistamme oli autolta hallin ovelle ja ovesta sisään siirtyminen. Kyllä, tämä oli Loimun (ja monen muun kiihkeän koiran kanssa) ihan oikeasti harjoiteltava asia joka ei tule sujuvaksi itsestään 😂 Pilkoin treenit omatoimisesti kolmeen osaan; erikseen autosta tulemista hallitusti, siirtymä hallin pihalla jotekin pää kasassa pysyen ja vireystilan tasaaminen hallin oviaukolla. Me harjoiteltiin näitä ovesta menemisiä jonkin verran myös kimppatreeneissä ja kiitos ystäville jotka niitä havainnoivat ja ottivat videolle 💛 Ja yhtenä tuulisena pakkaskeli iltana ei käynyt kyllä kouluttajankaan työtä kateeksi, kun me siellä ulkona Loimun kanssa pelattiin kontaktipelejä (sekoiltiin vähän myös) ja harjoiteltiin menemään kynnyksen yli muutenkin kuin rakettina.

Toivottomaltakin tuntuvan harjoittelun myötä siirtyminen halliin on selkiytynyt paitsi itselle, myös Loimulle. Se ei karkaa autosta, vaikka se ei olisikaan vaijerissa kiinni ja aloittaa heti kontaktipelit ottamalla kontaktia. Vähän Loimu saattaa kiihtymystään hallin pihassa haukkua, mutta se ei kuitenkaan mene ns. tiloihin. Todennäköisesti harjoittelun myötä haukkuminen jää pois tai ainakin yksittäisiksi haukahduksiksi tässä yhteydessä. Hallin ovella Loimu tarjoaa vielä viimeisen kontaktin ja sitten se pinkaisee nuuskumatolleen oven viereen. Nuuskumatolta Loimu pystyy samalla vähän tsekkaamaan ympäristöä ja syömään.

Joskus aiemmin kirjoitin siitä, että pohdin kouluttajan kanssa josko Loimun opettaisi pyytämään syliin pääsemistä liian vaikeissa tilanteissa. Tänä päivänä Loimu osaa pyytää syliin ja välillä pyytääkin. Se tykkää olla sylissä ja syliin nostamistakin on erikseen vahvistettu, jotta tosi paikan tullen se ei aiheuta uutta konfliktia. Silloin tällöin olen kantanut Loimun ovelta omalle taukomatolleen, jos esim. matkan varrella on liikaa ärsykkeitä Loimun taitotasoon nähden.

Kiihkeät ja helposti kiihtyvät koirat halutaan usein muuttaa rauhalliksi ja ei niin kiihtyviksi. Näin olen joskus ajatellut itsekin, mutta valmennuksen aikana ymmärsin ja opin että kiihkeän koiran tulee saada kiihtyä. Kenen tahansa on hyvin vaikea hillitä itseään ihan jatkuvasti, jos ei ole persoonallisuudeltaan aivan viilipytty. Käytännössä kiihtymisen mahdollistaminen tarkoittaa Loimulle simppeleitä tehtäviä joissa saa kiihtyä. Ja kun Loimu saa vähän kiihtyä, sen on huomattavasti helpompi myös omaehtoisesti rauhoittua. Jonkin verran vireensäätelyharjoituksia tein Loimun kanssa jo ihan pikkupentuna, mutta nyt ymmärrän harjoitusten merkityksen syvemmin.

Jos Loimu on kovin kiihtynyt, mitä se etenkin kotihallillamme on, treenit aloitetaan se huomioiden. Loimun täytyy saada riehua ja räjäytellä ennen kuin se voi keskittyä muuhun. Niinpä esim. kosketusalustalle meneminen ja siitä heti namin perään syöksyminen tai leluun tarttuminen  ovat olleet hyvä työkalu kiihtymisen purkamiseen. Vastaavasti taukomatolle makaamaan asettuminen ja muutaman kerran sieltä leluun hyökkääminen auttavat Loimua tasaantumaan ja keskittymään. Kun tehtävän suorittaminen alkaa olla hiukan maltillisempi ja palkkion perään syöksyminen ei näytä enää aggressiiviselta, Loimu on yleensä valmis keskittymään. 

Näihin kiihtymisasioihin myös nuuskumatto on ollut ihan superhyödyllinen työkalu. Aika pitkään asia oli tosi niin että suutarin lapsilla ei ollut kenkiä... Nuuskumattojen tekijän koiralla ei ollut omaa nuuskumattoa 😂 Nyt on jo pitkään ollut ja molemmilla koirilla nuuskumattoa voi hyödyntää monipuolisesti. Loimun kanssa sanoisin sen olleen välttämättömyys.

Jos olen sattunut juttelemaan Loimun treeniaiheista (vireensäätely, omaehtoisuus, lat-tekniika, kontaktipelit ym.), useimpien kommentti on että "ihme hifistelyä" tai vähintäänkin sen suuntaista ihmettelyä. Voi se tuntuakin hifistelyltä jos aiheista ensimmäistä kertaa kuulee.  Mutta ajattelen niin, että mitä enemmän vaadimme koiralta, sen enemmän tulee laittaa myös itsensä likoon. On turha odottaa koiralta kovin kummoisia suoriutumisia tai yhteistyötä, jos ei ole itsekään valmis panostamaan. Yksittäiset termit tai nimitykset voivat kuuloostaa oudoilta tai vaikuttaa aluksi kömpelöiltä toteuttaa, mutta esim. kontaktipeleistä hyötyvät ihan kaikki kotikoirista harrastustykkeihin. Ei niistä kenellekään mitään haittaa ole ja uuden opettelu on kehittävää niin ohjaajalle kuin koirallekin.

Vaikka Loimu on jo aika mones koirani, se on haastanut minut reaktionopeudellaan. Savu ei missään tilanteessa edes kykene kiihtymään sellaisille tasoille minne Loimu räjähtää hetkessä. Savu on kuitenkin ennen Loimua ehtinyt herättää kiinnostukseni koiran omaehtoisuuteen ja tunnetiloihin, joten Rakettiketun kanssa syvään päätyyn hyppääminen ei ole ollut ihan hirveän kamalaa. Välillä vähän, koska on epämiellyttävää myöntää ettei oma taito riitä 😆 Mutta ammattilaiset ovat juuri meitä kokemusasiantuntijoita varten! Ja nyt tokovalmennuksen jälkeen ymmärrän Loimua paljon paremmin, sekä minulla on huomattavasti enemmän työkaluja ja ideoita sen kanssa jatkamiseen.

Ja missä taitoni sitten loppuivat? Ihan niinkin simppelisti siihen että kun Loimu hallissa kilahti kaikesta eikä syönyt tai leikkinyt, en oikein tiennyt mitä tehdä. Arvoihini ei kuulu koiran hiljentäminen keinolla millä hyvänsä, joten en tehnyt mitään. Minua kiinnostavat syyt koiran käyttäytymisen taustalla ja valikoin myös kouluttajani sen mukaan; ratkaisemaan koulutushaasteita, ei hiljentämään koiria. Toki menin valmennukseen alunperin tokoilemaan, mutta Loimu ilmoitti meillä olevan vähän muuta harjoiteltavaa ensiksi 😂

Kaiken kompastelun, oivallusähkyn ja kotona harjoittelun jälkeen Loimu oli viimeisellä valmennuskerralla ihana. I H A N A, sana jolla aika harva kuvaa Loimun käyttäytymistä. Viimeisellä valkkukerralla me siirryimme autosta kontaktipelein ovelle. Loimu näki heti oviaukolta toisen koiran, mutta ei reagoinut siihen kuinkaan. Loimu haukahti vähän siirtyessämme omalle paikallemme, mutta se kulki mukanani ja ravisteli rennosti.

Kun aiemmin me olimme sermien takana piilossa ja toivoin ettei kukaan hengittäisi ääneen (jotta koirani ei räjähtäisi 😆), nyt olimme samassa avoimessa tilassa muiden kanssa. Loimu toki söi melkein koko ajan, mutta se söi - ei ollut marraskuussa oikein kuinkaan mahdollinen ajatus. Loimu oli kiinnostunut muista koirista lähinnä korvien lotkautuksen verran ja tästä pääsinkin useasti palkkaamaan. Ympäristön saa huomata, ilman että riehuu. Myös koirien katseleminen sujui Loimulta hyvin ja kun se muutaman kerran hyppäsi pystyyn haukkumaan, se rauhoittui yhtä nopeasti aloilleen tarjoamiini tekemisiin.


Sitten pääsemme videoon. Kiitos treenikaverille joka nämä videoi, kun oma kännykkä teki oharit. Videolla onkin kivasti havainnoitavaksi sellaista materiaalia, miten oma toiminta vaikuttaa koiran käyttäytymiseen. Koska koiran kouluttaminenhan lähtee oman toiminnan muokkaamisesta; kun haluamme jotakin muuttaa, on muututtava ensin itse.

Viimeisen kerran teemana oli kokeenomainen kehätreeni jokaisen taitotason mukaan. Tyylilleni uskollisesti esittelin sekoilua ja amatöörimokia. Menin siis ensimmäisellä vuorolla Loimun kanssa kehään Loimu kytkettynä ja ns. yhdessä kävellen. Emme ole tehneet niin ikinä, ja kuten huomata saattaa, ei Loimu tiennyt yhtään mitä me oltiin tekemässä 😂

Toisella yrityksellä asetelma oli sellainen kuin ollaan harjoiteltukin. Paitsi että jätin Loimulle hihnan. Emme treenaa oikeasti ikinä hihnassa. Onneksi kouluttaja käytti aivoja puolestani ja huomasi tämän ennen kuin itse tajusin. Tarvitsin kyllä hiukan patistelua Loimun vapaaksi päästämiseen. Loimu on kerran (viime kesänä ollessaan pentu) karannut irti ollessaan toisen koiran luo ja sen jälkeen en ole oikein uskaltanut sitä pitää irti muiden kanssa. Näin mielessäni kaikki kauhuskenaariot vaikka Loimu sellaisenaan ei ole ihan kauhean vaarallinen ja valkussa olevat koiratkaan tuskin olisivat kauhistuneet Rakettiketun moikkaamisesta. Turhaan panikoin, ei Loimulla ollut aikomustakaan karata koirien luo 😅

Kolmas sisääntulomme meni jo paremmin. Tosin jännityskäyräni nousi massiivisesti Loimun vapaana olemisesta ja Loimu ei ole minua vielä näin jännittyneenä tavannutkaan. Eikä Loimu sitten oikein luokse tykännytkään hakeutua, ehkä haisin sen nenään liian stressiltä 😂 Itse voisin tietysti jännittää vähän vähemmän, mutta saimme hyviä ideoita siihen miten Loimu kykenisi toimimaan lähelläni vaikka olisinkin vähän jännittynyt.

Neljännellä sisääntulolla heti kokeiltiinkin leikkiä palkkaamisena; revittely rentouttaa vähän itseäkin ja siitä Loimukin innostui. Treenin tavoite oli saada Loimu sitoutumaan, joten vinoista perusasennoista ja toistaitoisista palkan suunnista ei nyt tarvitse nillittää. Me osataan ne kyllä optimaalisemmissa ja vähemmän jännittävissä olosuhteissa 😁 Tavoitteeseen päästiin! Loimu sitoutui, toivon että katsoit videon siihen asti koska mielestäni se on kivaa katseltavaa! Iloinen Rakettikettu työssään. Minustakin tuntui hyvältä, huomattavasti paremmalta kuin aivan videon alussa.

Viimeisestä kerrasta ja ihan koko valkusta jäi ihan tosi hyvä mieli. En olekaan ihan paska ja toivoton (ajatella😂). Loimun potentiaali ja oppimiskyky on ihan huikeat. Sen itsesäätelyssä ja esim. perusasennon tarjoamisessa hallissa tapahtui valtava kehitys valmennuksen aikana. Siis ihan paljon suurempi harppaus, kuin mihin uskoin omienkaan taitojeni riittävän. Välillä Loimun kanssa vähän hengästyttää, koska kaikki missä Savu on päästänyt minut helpolla, Rakettikettu vaatii kehittymistä triplasti. Jos olisin vuosi sitten tiennyt kaiken tämän, mitä tiedän nyt, osaisin ottaa nuoren Rakettiketun kanssa monia asioita ihan eri tavalla huomioon. Älkää ymmärtäkö väärin, en koe merkittävästi epäonnistuneeni Loimun kanssa. Olen vain löytänyt tavoistani kehityskohteita enemmän kuin olin varautunut.

Toki kaikkien "haasteiden" löytymiseen ja nimeämiseen vaikuttaa osittain harrastaminen. Kotiympäristössä maaseudulla koiran käyttäytyminen ei ole niin just ja hyvin vähäisillä taidoilla arjesta saa toimivaa. Tämä ei tietenkään riitä minulle, haluan kaiken olevan vähän parempaa kuin toimiva 😂 Minä toivon että koirani haluaa valita minut ja yhteistyön kanssani - olen myös opetellut kestämään sen pettymyksen ettei koirani aina valitse niin. Haluan että koirani osaa tehdä sata ja yksi sirkustemppua useissa eri ympäristöissä myös muiden nähden. Ja kun tavoitteet ovat tämän suuntaiset ja jokunen titteli, niin kyllä se kansantajuisesti vaatii vähän hifistelyä ohjaajalta. Mutta se tässä koukuttaakin, jatkuva uuden oppiminen ja pikavoitot onnistumisina.

Tietotaidon kehittymisen lisäksi motivaatio on taas huipussaan. Uskon omaan osaamiseen ja osaamiseni kehittämiseen ja vähän enemmän uskon myös Loimun taitoihin ja osaamistasoon. Lainaan tähän yli kuusi vuotta vanhan tekstini "Kouluttaminen on kivaa, ihan huippua. Se on päivieni kohokohta, mielenkiintoista, loputon työsarka, niin palkitsevaa." Vuosien kuluessa ja ihan tässä muutaman kuukauden aikana nälkä on vain kasvanut syödessä. Tavoitteita kohti pyrkiessä sisäinen motivaatio on olennainen perusta ja sitten on vain tartuttava toimeen. Nyt treenaillaan itsenäisesti jonkin aikaa ja maaliskuussa jatketaan kuukausivalmennuksessa.

Kyllä kelpaa Loimun kanssa harrastaa 💛


Kiinnostuneille lisäluettavaa aasinsiltojen kautta

Onko helppoja ja vaikeita koiria olemassa?

Saako koira haukkua?

Vain itseään voi muuttaa - oivalluksia


13 helmikuuta 2023

Ot-tokotreenit Koirakoutsilla





© Mira Kaipainen / Shetlandia

Heti ensi alkuun postauksen kaikista kuvista kiitos treenikaveri Miralle. Jälleen nippu onnistuneita otoksia tärkeistä hetkistä.

Helmikuun tokotreenejä varten varattiin Koirakoutsin Riemukauppahalli ja kivat treenit viiden porukalla saatiinkin aikaiseksi. Tai kyllähän sitä taas jännitti kun kaikkien treenikavereiden kanssa en ole vielä niin tuttu, vaikka mukavia ovat kaikki. Omassa jännityksessä riittää kyllä työstettävää.

Otin Loimun ensimmäisenä halliin. Oli kiinnostavaa nähdä se ensimmäistä kertaa tässä hallissa. Olin varautunut ympäriinsä sinkoilevaan Loimuun, mutta ovesta tullessaan Loimu ei ollut yhtään niin kiihtynyt mitä se on tutuissa halleissa. Sinkoilun ja haukkumisen sijaan Loimu nuuskutteli tarkasti. Meillä ei vielä ole hirveän toimivia vakiintuneita rutiineja uusien paikkojen haltuun ottamiseen, minkä voit videoltakin huomata. Tosin säntäilyn sijaan maan haistelu on itselleni jotenkin tutumpi ja turvallisempi toiminto koiralta 😂

Alku Loimun kanssa oli tahmeaa, se oli niin kiinnostunut ympäristöstä ettei se oikein keskittynyt nameihin tai leikkinyt lainkaan. Tuo lelupalkan kelpaamattomuus on hyvä esimerkki siitä, että koira määrittää itse palkkionsa. On turha käyttää sellaista palkkiota jota koira ei halua, sillä tällöin se ei toimi vahvisteena. Leikkipalkassa kävi siis ihan oma virhearvio, enkä sitten lopputreeniin lelua enää ottanutkaan - vaikka olisi Loimu myöhemmin saattanutkin leikkiä.




Oma toiminta oli vähän sekavaa mutta yhden pätkän verran Loimu oli tosi hienosti sitoutunut ja keskittyi. Keskittyminen katkesi kaiketi yleiseen väsähtämiseen ja omaan epäselvyyteen. Videolta katselin että melkoisen monta kertaa pyysin Loimua pujottelemaan jalkani. Ja pujottelun sijaan Loimu vain tarjosi perusasentoa. Tosi kivasti perusasento on sillä yleistynyt ja tottahan minä haluan varman perusasennon jalkojen pujottelun sijaan 😄

Tästä treenistä viisastuneena mitää hiukan kehittää ja päivittää meidän aloitustrutiineja - ja aloittaa varsinainen treeni vasta kun Loimu on oikeasti valmis. On myös välillä hankala arvioida pitääkö Loimua irti vaiko vapaana, mutta ensi kerralla taidan ottaa sille liinan. En halua että kauas karkaaminen vahvistuu, mutta toisaalta kolmimetrinen hihna kiristyy kovin äkkiä ja ärsyttää meitä molempia. Toisaalta pääsääntöisesti Loimu reagoi luoksetulokutsuun välittömästi, sitä voisi vahvistaa vielä lisää jolloin karkaamiset saisi heti keskeytettyä.


Savun kanssa otettiin taas paikkaa (ihmisiä) vähän haltuun kosketusalustalla. Oli kyllä huolimattominta kosketusalustan lätkimistä ikinä mutta sama se, tunnelma oli kiva. Savu siis kosketusalustan sijaan kävi vähän moikkailemassa ihmisiä samalla, mutta koske se oli melko rento, niin ei haitannut.

Alkuhömppäilyn jälkeen teimme kisamaisesti siirtymän sermien välistä koekehään. Tässä on kyllä tapahtunut kehitystä. Tehtävä alkaa olla itselleki aika selkeä ja sitä se on myös Savulle joka ryhdikkäästi seurasi ja tuli perusasentoon liikkurin lähellä. Otettiin vain pari toistoa kehään tuloja ja sen jälkeen tehtiin avoimen seuraaminen (ei tosin varmaan ihan kisamittainen) liikkuroidusti.






Savu meinasi vähän haukahtaa kun lähdimme perusasennosta peruuttamaan, mutta se tyytyi kuitenkin vain henkäisyyn 😂 Täyskäännöksissä törmäilimme ja niitä on nyt ehdottomasti hiottava. Ovat olleet kompastuskivi vuoden päivät. Alkuhaahuilun ja hiukan lattean lähdön jälkeen Savu skarppasi seuraamisessa tosi kivasti ja törmäilyistä huolimatta tuntui paranevan loppua kohden. Harmillisesti nämä eivät tulleet videolle, mutta raapustin muistiot ja kotitehtävät heti treenin jälkeen paperille. 

Yksi kappale hyppynoutojakin tehtiin liikkuroidusti. Tosin kehuin Savua vähän välissä kun se on nyt viime aikoina karannut kapulan perään heti heiton jälkeen. Savun kanssa tämä on tietysti positiviinen ongelma, että sillä on nykyään niin kova motivaatio tarttua kapulaan jotta kokee tarpeelliseksi karatakin. Nyt Savun hyppynouto suoriutuminen oli aikas tyylipuhdas!

Hyppynoudossa heikoin lenkkimme vinoon heittämisen lisäksi on loppu perusasento. Tajusin vasta nyt kysyä että kauankohan koiran pitää siitä perusasennossa kapulaa pidellä. Treeneissä on tullut melkoisesti varmisteltua ja hätiköityä kapulan nappaamisessa ettei Savu sitä pudottaisi. Perusasentoon Savu kuitenkin tulee jo varmasti eikä kapula enää putoa vaikka se minuun vähän osuisikin. Ja vastaus siihen hyppynoudon loppuosan kysymykseen; on siinä jokusen sekunnin viive joka koiran pitäisi olla perusasennossa kapula suussa. Otamme tämän työn alle erikseen ja yhdessä koko liikkeen kanssa 😄




Pitkästä aikaa tehtiin Savun kanssa kaukoja liikkuroidusti. Tosin ihan alokkaan vaan, kun on ollut vähän taukoa. Nyt Savu ei häiriintynyt liikkuroinnista, eikä myöskään ennakoinut - ja teki vaihdot yhdellä vihjeellä. Aika paljon tuli palkattua helposta treenistä, mutta ei nyt aivot olleet niin virkeät että olisin kesken kaiken asetelmaa vaihtanut.

Savu osallistui myös paikkikseen. Jonossa kulkeminen alkaa jo sujua kivasti. Riviin tullessa Savu kuitenkin ennakoi taas maahan menon. Sille on ollut aivan koiranmieltä ravistelevaa harjoitella istumista rivissä, kun maahanmeno on niin iskostunut selkärankaan. Lauantain treenissä tuli kuitenkin onnistuneet jätöt ja pääsin Savua matkankin päästä palkkaamaan istumisesta. Meni se toki kerran kesken maahankin. Muiden vihjeisiin Savu ei nyt reagoinut ja näistä palkkailin. Oli se rankkaa, kun piti vain istua vaikka kaikkea maahanmenoa ennakoivaa tapahtui 😂

Kiitos taas treeniseuralle 💙

09 helmikuuta 2023

Tammikuun treenikooste

Tammikuun treenikoostevideot ja muistiinpanot tännekin. Parempi se on vähän myöhässä kuin ei ollenkaan. Videoihin ujutin myös muutaman klipin joulukuulta, kun samoja teemoja treenailtiin kuitenkin. Kokonaisuutena omatoimisessa treenaamisessa on ollut hiukan hiljaiseloa motivaation ja jaksamisen puutteesta.

Viimein eilen sain kuitenkin koirien nurkkauksen takaisin käyttövalmiiksi. Viikonloppuna saimme kannettua perintölipaston yläkertaan. Johan se treeninurkkauksen edessä pari kuukautta odottelikin toimeen tarttumista. Tänä aamuna ennätettiin pitkästä aikaa treenata ensimmäiset kotitreenit muutamaan kuukauteen ja olipahan vain kivaa. Kyllä se tästä taas lähtee 😁


Savun kanssa ehkä vähän korostetunkin eniten tuli harjoiteltua siirtymiä ja kehään menemisiä. Toki näitä kannatti kimppatreeneissä tehdäkin, kun ei sitä yksinään voi liikkurointia harjoitella. Ja kun paneutuu kauemmin samaan asiaan, niin oli tuossa jo kuukauden aikana ihan huomattava muutos havaittavissa!

Savun siirtymiin tuli (ihan meillä molemmilla) rutiinia ja selkeyttä, sekä sitä kautta varmuutta. Taukomatolta perusasentoon tuleminen on osoittautunut hyväksi startiksi aina kun mahdollista.

Ympäristön haltuunotto muuttui yhtäkkiä helpommaksi niinkin yksinkertaisella asialla, kuin kosketusalusta. Sitä tunsi itsensä vähän hölmöksi, kun en ollut aiemmin tajunnut. Mutta taas parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ollekaan. Savu siis on ihmisten kanssa tosi sujut, kun juoksee kaikkien lähelle tekemään kosketusalustalle seisomisen.

Paikalla istuminen hiukan junnaa, Savu menee tietyn ajan kuluttua (noin 20sekuntia) jälkeen makaamaan. Nyt kuitenkin jättäessä se jää tukevasti istumaan, kun tajusin vaihtaa jättövihjeen kokonaan. Paikalla rivissä oleminen muutoin sujuu hyvin kavereiden luoksetulojenkin ajan ja jonossa kulkeminen on edennyt melkoisesti.

Avoimen tokoliikkeitä tehtiin omatoimisesti jonkin verran. Ruutu, hyppynouto ja kiertoliike ovat olleet meille vähän hupitemppuja ja se näkyy. Alkuun on päästy mutta koekelpoisuus vaatii vielä melkoista hiomista.


Loimun kanssa onkin saanut yllättyä vähän joka treenissä eri asioista, mutta ensisijaisesti positiivisesti! Treenikaveri sen kertoikin että olen itse oppinut selkeämmäksi ja tämä näkyy myös Loimussa. Joku harmonia sen kanssa on löytynyt, vaikka sujuvuuden ohella joka treenissä pikkuisen räjähtääkin. Kuitenkin esim. puremiseni tai täydellinen lapasesta lähteminen vaikuttaisi viimein olevan historiaa.

Perusasento Loimun kanssa on jäänyt vähän vähälle harjoittelulle, mutta se on alkanut tarjoamaan sitä itse! Siis ihan hallissakin, muiden silmien alla, jäädessään tyhjän päälle. Vautsi, tämän haluan oletusasetuksiin.

Loimu tarjoaa siirtymissä (silloin kun se tietää meidän tekevän siirtymiä, eli kun olen onnistunut ohjeideni kanssa 😂) erihienoa seuraamista. Sen kun saisi napatuksi ihan seuraamistehtävään niin johan näytettäisiin hienoilta viihdyttävän lisäksi!

Muiden ihmisten ja koirien läsnäoloen sietämisessä huomattavaa kehitystä, mutta vielä paljon tekemistä. Vaan Loimu pystyy kuitenkin jo jotenkin asettumaan häiriöiden läsnäollessa tai tekemään helppoja tehtäviä hyvin kiihtyneenäkin. Harjoitusta vain ja toisaalta onhan Loimu vielä nuorikin. Olisi se kai aika huolestuttavaa, jos sen mielessä ei mitään liikkuisi.

24 tammikuuta 2023

Toko-ot ja valkku

Se on olevinaan tekemistä ja meininkiä niin ettei ennätä edes blogia kirjoittaa. Vaan on sitä koneella istuttu silti, joskin töitä tehden. Olkoot viimein aika postata hiukan treeneistä ja toivottavasti lähiaikoina ennätän saada myös kuutamokuvien koonnin asetuksineen päivineen valmiiksi. Läppäri vain herjaa jatkuvasti tallennustilan puutetta, ulkoinen kovalevy on kyllä viimein hankintalistalla. Sitten joskus 😁

Toissa (ensin meinasin kirjoittaa viime mutta aika rientää) viikonloppuna oli tammikuulle toiset tokon kimppatreenit. Meitä oli neljä koirakkoa ja mukava rotukirjo; omien koirien lisäksi shetlanninlammaskoira, bordercollie ja vesikoira. Treenit pidettiin tällä kertaa Taidogas hallilla. Treenikavereille kiitos kuvista, samoin kuin videosta. Alla treenimuistiinpanot havaintoineen ja videoineen, sekä viimeisimmät kappaleet Loimun tokovalkusta.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Savu aloitti treeninsä ottamalla paikkaa haltuun kosketusalusta treenillä. Oon nyt parina kertana vienyt kosketusalustan ihmisen lähelle ja Savu juoksee sinne reippaana seisomaan. Palkkionami lentää pois päin ihmisestä ja Savu saa namin syönnin jälkeen uuden palkkion kontaktiin palaamisesta. Tämän olen nyt havainnut ainakin toistaiseksi toimivaksi tavaksi - kosketusalusta on sekä itselle selkeämpi tehtävä kuin se että "tehdään jotain tuossa ihmisten lähellä". Savu on ollut siis taipuvainen hiukan jännittämään ihmisiä ja haukkumaan, sekä toisinaan myös karkaamaan jonkun ihmisen perään haukkumaan.

Kun saimme ympäristön haltuun ja olo tuntui valmiilta, Savu treenasi hyppynoutoa. Hyppytekniikka harjoituksia teimme viime vuonna säännöllisesti jumpan ohella, mutta talviaikana se on taas hiukan jäänyt. Havaintojeni pohjalta Savu kiertää esteen kapulan kanssa jos korkeus on 50cm. Kun riman laskee 40cm korkeuteen, Savu hyppää. Toki jos heitän aivan vinoon, Savu erittäin todennäköisesti palaa luokseni esteen ohi korkeudesta riippumatta. Vinoon linjaamista harjoitellaankin erikseen, sillä heittokäteeni ei ole luottaminen.

Jatkamme hyppytekniikkaa ja muita harjoituksia, jotta Savu kokisi olonsa varmaksi myös kapulan kanssa hypyllä. Asenne ja perusasento sekä muutoin liike kapula suussa on heittämällä parempi, kuin milloinkaan uskalsin odottaa. Savu meinaa välillä jopa varastaa kapulalle, mikä on tässä yhteydessä juuri tämän koiran kanssa mielestäni mahtava juttu!

© Mira Kaipainen Shetlandia

Hyppynoudon jälkeen Savu teki kokeenomaisia kehääntuloja. Taukomatolta perusasentoon tuleminen vaikuttaisi olevan selkeä ja kätevä starttinappi ja siirtymän liikkurin luo olivatkin tosi kivat. Kolmannella kehääntulolla teimme liikkuroidun seuraamisen. Kaikkea hajoamista sinne sekaan mahtui mutta kokonaisuutena kiva seuraaminen!

Savu haksahti mm. korokkeisiin ja hiukan sitä kiinnosti maassa makaava kuvaajakin. Ehkä itse seuraamista olisi voinut hiukan lämpätä erikseen ja toki muutenkin pieniä osasia olisi hyvä kerrata. Tekniikasta viis, fiilis oli molemmilla treeneissä hyvä ja se on tärkeintä.

© Mira Kaipainen Shetlandia

Kun videota ei enää kuvattu, päätin tehdä Savun kanssa spontaanisti ruutua ja merkkiryhmän kiertoa. Ruutu tehtiin kosketusalustan kanssa muutamilla häiriöillä ja olipa vain kiva asenne! Kävelin kaavion ja kutsuin Savun seuraamaan ja hyvänen aika se muisti tehtävän!

Tehtiin myös hienoin merkin kiertomme ilman ääntäkään, mutta siitä ei ole sitä videota todisteena 😂 Näiden kimppatreenien jälkeen olen ehtinyt hiukan purkaa ruutu ja kierto tehtäviä ja ollaan tuota pikaa selvillä vesillä mitä niiden suhteen treenataan.





Loimu teki Loimumaisia tehtäviään. Halliin saapuminen oli melko hyvä. Rajattu aika tekee hiukan sen, ettei vaan ehditty tasata mielentilaa optimaaliseksi oven raossa. Tai toki olisin voinut käyttää kimppatreeniajan siihen, mutta myönnän etten halunnut 😆

Loimu oli hiukan haahuileva ja selvisikin nopeasti että sen oli jo ehtinyt tulla pissahätä. Ei sotkettu hallia, vaan nappasin koiran syliini ja juostiin käymään ulkona. Toisella setillään ulkona pistäytymisen jälkeen Loimu olikin paljon valmiimpi yhteistyöhön. Nyt kun ollaan löydetty jokseenkin yhteinen sävel minun täytyisi a) muistaa olla jättämättä Loimua tyhjän päälle ja b) opettaa sille vähän useampi eri tehtävä nykyisten lisäksi.

Vaan on kaikkinensa kiva treenata Loimun kanssa, vaikka se räiskyvällä vauhdikkuudellaan hiukan haastaakin. Loimun vahvuuksia ovat kuitenkin tekemisestä tykkääminen ja vahva sosiaalinen palkka. Se tykkäsi pikkupentuna paijaamisesta ja sitä olen siitä asti vaalinut myös treenikentillä. 

© Mira Kaipainen Shetlandia
© Mira Kaipainen Shetlandia

Viime viikon maanantain meillä oli Loimu. kanssa tokovalkku Canisportilla. Olin ihan totaalisen väsynyt joten treeni ei omasta toimestani aivan luistanut. Loimu väläytteli tosi päteviä perusasentoja jäädessään hieman tyhjän päälle. Oli tosi palkitsevaa huomata että olkkarissa rakenneltu perusasento alkaa kantaa kodin ulkopuolella myös ilman sanallista vihjettä.

Harjoittelimme pohjia siirtymiin ja kehäänmenoihin ja näihin sainkin monta ideaa. Raportoin uusista harjoitteista videon kera hiukan myöhemmin kun päästään harjoituksissa alkuun. Uskon että kokonaisuus selkiytyy pienillä rutiinin muutoksilla. Riitta vinkkasi meille myös Karen Overall Protocool for relaxation materiaaleista. Näistä harjoituksista hyötyy ihan kaikenrotuiset mitä vain roolia suorittavat koirat. Loimun kanssa relaaminen tulee olemaan mielenkiintoinen projekti mutta haaste on otettu vastaan!

© Mira Kaipainen Shetlandia

10 tammikuuta 2023

Vuoden ekat tokot

 Lauantaina oli meidän tämän vuoden (ja pitkästä aikaa muutenkin) ensimmäiset treenit. Jäi ihan tosi hyvä mieli kaikkinensa, etenkin Loimun osalta ja tässä postauksessa fiilismuistiinpanot niukasti sensuroitujen videoiden kera. Meitä oli kimppatreeneissä kaikkinensa viisi koirakkoa ja oltiin meille tutussa hallissa Canisportilla.

En ollut itse ihan parhaimmillani ja unohdin Loimun taukomatonkin kotiin, kun en ollut omalla autolla liikenteessä. Loimu ei osaa vielä odottaa häkissä muiden treenatessa, mutta onneksi sain sen kaverin autoon vuoronsa odottelu ajaksi. Postauksen kuvat onkin ottanut kamerallani sama kaveri Iida Lähdekorpi.

Loimu aloitti treenit, mentiin kehään ja Loimu asemoitui kivasti taukomatolle. Tarkoitukseni oli saada sen kanssa onnistumisia siltä osin ettei se karkaa ihmisten luo, vaan kykenisi keskittymään minuun. Tämä ensimmäinen treenivuoromme näkyy ylläolevalla videolla ja olin aivan hämmästynyt Loimusta. Piti oikein treenikaverillekin sanoa, että tuntuu oudolta kun Loimu on tällainen. Eli siis kohtuullisen hillitty hallittu ja minuun keskittynyt 😅

Kiertoharjoittelussa sähläsin itse huolella kun en ollut varma kiertäisikö Loimu kartioryhmän vaiko vain yhtä. Kosketusalustaharjoitus meni paremmin kuin koskaan aiemmin muiden nähden. Herkästi Loimu edelleen hyökkää alustan kimppuun, mutta useimmiten se nykyään asettuu siihen ja jos olen hidas, Loimu saattaa mennä jopa makaamaan. Kaikkiaan sen treenivuorolla tuntui itsestäni tosi kivalta että yhteinen sävel on viimein löytynyt.

Toisella vuorolla ystäväni ehti ottaa videolle myös Loimun halliin tulemista. Ollaan harjoiteltu tätä nyt muutamia kertoja että pääsisimme halliin vähän rauhallisemmin yhdessä tuumin. Vielä on hiukan tekemistä mutta voi miten hyvä mieli tämän kertaisesta onnistumisesta jäi, melkein itku tuli videota katsellessa. Loimu haukkui sisään tullessa tauolla olevaa toista koiraa, mutta pääsi siitä yli eikä jäänyt sellaisiin tiloihin kuin vielä pari kuukautta sitten. Naminheittelypelit on olleet suuressa osassa tämän harjoittelussa.

Itse treeni näkyy kokonaisuudessaan alla olevalla videolla. Vähän Savua laulatti häkissä odotellessa, kohtuullisen harvinaista. Tällä kertaa se ei edes hiljentynyt vaikka kuittasin sen tulleen kuulluksi. No hyvää häiriöitä, taisi olla hankalampaa minulle kuin Loimulle 😂

Loimu teki helppoja osaamiaan tehtäviään, kestoharjoittelua ja häiriöistä luopumista. Kaikkiaan se oli ihan mahtava. Joo, vähän haukkui ja pikkusen haisteli, mutta ei mitään reikäpäistä lapasesta lähtemistä mitä aiemmin. Ja vaikka Loimu lähti vähän haukkumaan kuvaajaa, se tuli välittömästi luokseni kutsuessani.

Videolla näkyy kaikki, myös se etten muistanut Loimun pyörimisvihjettä. Tässä on kyllä siltä osin valtava kehitys että Loimu ei raivostunut epäselvyydestä vaan pomppi vain mukana odottelemassa ymmärrettäviä ohjeita. Ihana koira! Jos Loimun treenivideoista on mitään kysyttävää, niin kysy ihmeessä! Minut tavoittaa myös sähköpostitse info@koiriamaalta.fi

Ihan treenien lopuksi otettiin vielä kaikki koirat samaan aikaan treenaamaan. Loimu teki vähän kosketusalustaa, tauolla olemista ja namiheittelypeliä. Välillä se haukkui jos mentiin vahingossa liian lähelle muita, mutta me selvittiin. Se pystyi työskentelemään ja tasaamaan itsensä, eikä Loimu reagoinut pelkkiin ääniin mitenkään. Jatkamme työskentelyä ja jonain päivänä Loimu on valmis treenaamaan muiden kanssa samaan aikaan.

Savulla olin suunnitellut hiukan kehään menemisiä, ruutua ja ihmishäiriö treeniä. Aloitettiin kehän haltuun otolla ja ihmishäiriöillä. Savulle on välillä vaikea seurata kohti ihmisiä tai tehdä tehtäviä ihmisten lähellä. Pyörähdyksessä ja kääntymisissä oli nytkin pientä tahmeutta, joskin jännäilin niitä itsekin. 

Extempore otettiin kosketusalusta kehiin. Ajattelin että se olisi Savulle helppo tehtävä ihmisten lähellä ja voitaisiin harjoitella ihmisten ignooraamista sillä. Savu yllätti. Kosketusalusta on tosiaan sen ensimmäisiä vanhoja tuttuja tehtäviä ja sehän meni alustalle kauhealla draivilla ja lunkisti ihmisestä välittämättä. Piti siinä hämmästyksissä ottaa muutama toisto että mitä ihmettä ja asia oli sillä käsitelty. Ensi kerralla kokeilen tehdä kosketusalustaa ihmisten lähettyvillä heti ensimmäisenä ja muita tehtäviä vasta sen jälkeen.

Ruutu on tarkoitus saada tänä vuonna kokeenomaiseksi valmiiksi, avoimen luokan mukaan nyt ainakin. Siinä on puolensa kun opettaa tällaisia tehtäviä ensin vain huvikseen temppuna. Ei voida puhua käsiavuista, vaan vartaloavusta. Savu osaa lähteä ruutuun lennosta, kiepistä ja joka suunnasta, paitsi perusasennosta 😂

Ruutuun liittyen alamme harjoitella järjestelmällisemmin

- perusasennosta juoksemaan lähtemistä. Tähän opetellaan erillinen vihje sillä Savu ei tykkää juosta turhaan joten tehtävän on oltava selkeä, ettei sen tarvitse arpoa mitä tehdään. 

- "kuppi" vihjeellä namikupille juoksemista niin, että seison itse tokoseipäänä ilman massiivisia vartaloapuja.


Kehään menoihin olemme omatoimisesti harjoitelleet taukomatolta perusasentoon tulemista. Savua on tarkoitus palkita nyt kehässä kokeenomaisissa treeneissä, jotta kehäsuorituksen arvo nousisi. Siirtymät menivät mielestäni kivasti, vaikka jännittikin. Seuraaminen ei tuntunut kovin hyvältä, mutta näyttää videolta kuitenkin ihan kivalta.

Seuraavalla kerralla täytyy suunnitella oma tekeminen vähän tarkemmin, mutta sain nyt ideoita miten jatkaa Savun kehätreeniä. Tarkoitus on saada kehään menemisestä alkaen koko koesuoritus sujuvaksi ja varmaksi. Olen käytännössä jättänyt tämän tekemättä tai vähintäänkin harjoitellut tätä liian vähän. Koesuoritusten jännitys ja oma ahdistus vaikeuttavat Savun suoritusta vielä entisestään, joten nyt on korkea aika tarttua toimeen ja korjata asia.

Paikalla istuminen rivissä oli Savulle vaikea. Rivissä oleminen on sille iso vihje makaamisen suhteen ja kymmenen sekunnin kohdalla se menee maahan. Jatkamma istumaharjoituksia.

Kiitos kaikille treeniseurasta ja avusta 💙

19 joulukuuta 2022

Treenejä



Pieni ennakkotieto että läppärin näppäimistössä on epämääräinen häiriö, pahoittelut kirjoitusvirheistä.

jViikot on menneet ihan hullua vauhtia ja kotona treenaaminen on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin. Hallilla on kuitenkin käyty kohta kolmesti viikon sisään ja uutta opittua on tullut jäsenneltyä. Teoriatietoa on karttunut ja suunnitelmat Savun kokeenomaiseen treeniin ovat aiempaa kirkkaammat. Suunniteltu treenitauko ei ole ihan toteutunut, eikä käsittelytoimia ole kerrattu yhtään vaikka piti. On ollut pakko antaa itselle vähän löysää ja relata suorittamisen suhteen.

Viime viikolla oli joulukuun omatoimitokotreenit. Varauskalenteri olikin ehtinyt täyttyä välissä ennen meidän porukan varauksia, joten oltiin toisen treenikaverin kanssa kahdestaan. Treenit menivät hiukan höntsäteemalla koska olin niin väsynyt, mutta teki Savu paremmin ajatuksella hyppynoutoa ja kehään tuloja. Kehään tuloissa on nyt tarkoitus palkita Savua kehässä ja nostaa kehän arvoa. Tätä on tehty ihan liian vähän (kuten kisamaista muutenkin) ja etenkin kokeiden jännityksessä Savulla on kova kiire pois kehästä vaikka se ei olekaan karannut.

Loimu teki omia tyypillisiä harjoituksiaan. Se jäi kivasti taukomatolle odottamaan ja kun ajattelin vapauttavani sen leluun, ei se ollutkaan vielä valmis leikkimään. Alkusäntäämisen jälkeen Loimu keskittyi kuitenkin tosi hyvin ja saatiin tehtyä jopa meidän kestoharjoituksetkin (istu-sos-istu-sos-istu-tassu-lelu) videolle. Kaikkiaan Loimun kanssa treenaamisesta jäi nyt tosi hyvä mieli.

Arvelin ensin että Loimun oli helpompi keskittyä kun häiriötä oli vähemmän, mutta oikeammin syy taitaa olla päässäni. Yhden ihmisen läsnäollessa minua jännitti huomattavasti vähemmän, kuin isomman yleisön edessä.

Seuraavana aamuna oltiin jo Canisportilla uudestaan eri treenikaverin ja lasten kanssa. Meillä oli vauhdikas paikkis (kiitos pikkuväen) ja Savukin vinkui. Funktio Savun vinkumisesta on vähän epäselvä, koska se on tavallisesti treeneissä hiljaa. Toki nyt kaverin koiralla oli juoksut, joihin Savu yleensä reagoi aika voimakkaasti. Mene ja tiedä.

Loimu oli edellispäivää vauhdikkaampi, mutta reagoi nyt palkkiovihjeisiin aiempaa paremmin ja oli muutoinkin pitkäkestoisemmin kontaktissa minuun. Hiukan haistelua esiintyi mikä on sinänsä yllättävää Loimulta, mutta toisaalta kivempi vaihtoehto kuin reikäpäinen sekoilu. Saatiin monta suunnittelemaani harjoitusta tehtyä, eikä mitään aivan fiaskoa mokaa tullut. Vahvistetiheydessä ja ennakoinnissa on itselläni vielä harjoiteltavaa sen suhteen, että arvioisin tilanteita oikein.

© Mira Kaipainen

Keskiviikkona meillä oli rallytokon pikkujoulutreenit. Rata oli täynnä kaikkien lempparikylttejä, eli tietysti putki ja hyppy, sekä mm. pujottelu juosten. Savu oli tosi hyvällä fiiliksella ja itsekin onnistuin siirtymässä ja lämpässä. Ratamme meni kaiken kaikkiaan kivasti mutta hyppy oli tänään hankala. Ensimmäisellä kerralla Savu seurasi hienosti ja pyysin sen hyppäämään aivan liian myöhässä. Ja Savuhan ei liian läheltä hyppää, ei vaikka pyytäisin. Tehtiin rallyhyppyä muutaman kerran ja täytyypä kirjata se muistiin että harjoiteltava erikseen ajatuksella.

Tämän vuoden kimppatreenit ovat nyt ohi, Loimulla olisi ollut tänään valkkukerta mutta olen nyt itse sairaana. Kalenterin hidastuttua on tarkoitus reipastua kotona etenkin Loimun varusteiden pukemisen ja riisumisen harjoittelun kanssa. Vuosikoosteen ja ensi vuoden tavoitteet postaan vasta hiukan myöhemmin, mutta jotakin suunnitelman tynkää ja suuntaa on jo kaavailtuna.

08 joulukuuta 2022

Loimun tokovalkku

© Netta Elomaa

 

Niin se koitti sellainenkin valkkukerta, kun onnistumisia oli hämmennystä enemmän! Viime kerran jälkeen on riittänyt koiriin liittymättömiä vastoinkäymisiä, joten hallille ei olla vielä tähänkään päivään mennessä omatoimisesti päästy. Toivottavasti vihdoin sunnuntaina ja ensi viikolla... Kotitehtäviä tehtiin siis vain kotona. 

Ykkösasia oli soittaa Loimulle treenivideoita läppäriltä ja ensimmäisenä aamuna Loimu tulikin häntä tötteröllä karvat pystyssä, kaiketi ihan raivoissaan katsomaan kuka kehtaa hänen keittiössään treenata. Ihan muutaman päivän jälkeen Loimu ei enää saapunut samaan huoneeseen äänen kanssa tai jos saapui, se kuunteli ääniä rauhallisesti. 

Kehitys oli havaittavissa myös hallilla, eikä Loimu räjähtänyt kuulemistaan äänistä edelliskerran tapaan kertaakaan. Toki tähän vaikuttaa moni muukin tekijä, mutta jatkamme ääniharjotuksia kotona silti. Siinä ei montaa minuuttia kulu aikaa kun laittaa jonkun treenivideon (missä kuuluu puhe, halliääniä ja koiran haukuntaa) ja laittaa volyymin sellaiselle tasolle että Loimu kyllä kuulee äänen, mutta sen ei ole pakko reagoida.

Switch-offia emme ennättäneet harjoitella kertaakaan, mutta kestoharjoittelua tehtiin. Tutussa paikassa Loimu pystyy tekemään 3-5 tehtävää pelkällä sosiaalisella palkalla, eli kehumisella. Lopuksi tehtävistä seuraa aina leikki/ruoka. Tämän kestoharjoitellut tavoitteena on luoda koiralle käsitys siirtä'

Hallilla Loimu pystyi tällä kertaa tekemään kolme tehtävää ja sen jälkeen palkkasin. Otettiin tosin pelkkä istuminen perusasento tehtävän tilalle virheiden minimoimiseksi. Tehtävä oli Loimulle aluksi vähän epäselvä; istuminen, sosiaalinen palkka, istuminen jne. ja vasta jostain sai palkan. Kouluttaja vinkkasi että mukaan voisi ottaa jonkun helpon tempun, josta seuraisi palkkio. 

Tein Loimun kanssa pari kertaa tassun antamista josta sai heti leikin. Sitten istumisia ja tassun annosta leikkimään. Lopulta Loimu teki ihan täydellisesti hipihiljaa kolme tehtävää, jonka jälkeen sai antaa tassua ja pääsi leikkimään. Tavoitteena on saada tassun antamisesta palkkatemppu, mutta myös työkalu Loimulle jolla se voi ilmoittaa kun toistomäärä on tarpeeksi sen taidoille.

Halliin tulemista harjoittelimme myös. Työkaluni siirtymiin ovat olleet olemattomat, sillä Loimun "sataatäysiimennään" on tarttunut ja tehnyt minustakin kiireisen. Loimu on kuitenkin vaikea saada samalla taajuudelle treenien aikana, jos se on ihan kuppi nurin jo halliin tullessaan. Pelattiin parkkiksella CU-kontaktipelejä ja päästiinkin lähestymään ovea ihan yhdessä.

Availin ovea ja heittelin Loimulle nameja ja lopulta päästiin sisään ilman haukahdusta ja Loimu ravisteli heti. Tämän sisääntulon jälkeiset treenit olivatkin oikein kivat, kuten yllä kirjoitin. Tekstinä tästä ei paljon saa lukija irti, joten kun seuraavan kerran pääsemme hallille omatoimeilemaan, kuvaan parkkipaikalta alkaen videon Loimun treenistä.

03 joulukuuta 2022

Tokokoe Tamsk 3.12

© Mira Kaipainen




Savun kanssa käytiin tänään Tamskilla meidän viimeisessä tokokokeessa tälle vuotta. Meidän osuus kokeesta oli nopeasti ohi, sillä päädyin keskeyttämään suorituksemme. Oma jännitys vaan kasvoi eikä päästy ihan sellaiseen suoritusmoodiin, jossa olisi ollut mielekästä jatkaa. Vähän jäi luovuttajafiilis, mutta kerrankos sitä iskee kunnon rimakauhu ja jäätyminen 😁

Tuomarina Heli Herranen

Paikalla makaaminen 1 min 8

Savu haisteli hiukan maatessaan ja äänteli. Omilla vihjeillä kuitenkin teki mitä piti.

Seuraaminen 81/2

Oli vähän veto pois vähän päivän seuraamisessa. Savu ei haukkunut eikä jäänyt haahuilemaan, mutta oli juostessa puoli askelta jäljessä ja pysähdyksessä tuli tosi hitaasti perusasentoon. Ei oltu käännöksissämme ihan yhdenaikaisia.

Liikkeestä maahanmeno 8

Meni aikaa saada Savu liikkeen aloituksessa perusasentoon. Koitin tehdä pientä uutta siirtymää mutta olisi sitä voinut lähteä kävelemään vähän rohkeammin isompaa rinkiä. Tuplakäskyllä maahan, lopun perusasentoon lopulta hitaasti ja tahmeasti useammalla käskyllä.

Jäävän jälkeen en sitten saanut Savuun oikein enää kontaktia. Ei se haukkunut, tai minnekään karannut, mutta ei halunnut tulla perusasentoon. Savu on tehnyt näin aiemmin ollessaan kipeä sekä kuumalla helteellä. Tänään en ole saanut visioitua syyksi muuta kuin yleinen jännitys; oma jännitys, koira reagoi hieman passivoitumalla, jolloin minua alkoi jännittää vielä lisää.

Kävin Savun kanssa kokeen jälkeen kävelyllä ja tsekkailin sitä muutenkin yleisilmeeltään, mutta ei se nyt onneksi kipeä ole. Tämä kävi ensimmäisenä mielessä, mutta oma olo oli niin jännittynyt että sinänsä Savun valinta jättää tulematta perusasentoon ei yllättänyt. Harmittaa toki.

Nyt joulukuu me pidetään lajitreeneistä taukoa kimppatreenejä lukuunottamatta. Tarvitsen itse vähän hengähdystaukoa käytännöstä ja harjoittelua teoriassa. Tammikuussa minulla pitäisi olla kasassa järjestelmällisempi suunnitelma siitä, miten saada suoritusvarmuus myös koetilanteeseen. Koen, että olen nyt omin avuin siinä pisteessä minne minun on yksin mahdollista päästä. Menin siis ja ostin Maarit Hellmanin verkkokurssin aiheesta vielä loppuvuodeksi.

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

21 marraskuuta 2022

Ot-tokotreenit

© Mira Kaipainen

Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.

Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.

Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.

Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Viimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓

Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin. 

Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin

- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput

- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset

- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta


Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.

Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.

Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota. 

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Loimun kans jatketaan näillä

- tee suunnitelma

- ole järjestelmällinen ja nopeampi

- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä

- harjoittele taukoilu vahvemmaksi

- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla

- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?


Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁

Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää. 

Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.

On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.

Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜

Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞

08 marraskuuta 2022

Loimun tokovalkku




Maanantai iltana aloitimme Loimun kanssa Canisportilla Riitta Kivimäen pitämän tokovalkun. Pienryhmässä on vain kolme koirakkoa ja sehän sopii meille hyvin. Tosin nyt ensimmäisellä kerralla oli pari muuttujaa ja mulla oli mukana todella äänekäs ja ylivirittynyt juniori. Pelkäsin sormieni puolesta 😂

Ensimmäisenä keskusteltiin siitä mitä kukakin valkussa harjoittelisi ja mitkä ovat tavoitteet. Piti myös listata ylös mitä jo osaamme. Sain listaan tokoon liittyviä jollain tasolla osattavia asioita muutaman perusasennon lisäksi. Lista niistä mitä ollaan tehty vähän mutta ei järjen kanssa lainkaan, olikin paljon pidempi. Valmennuksen aikana toivon meidän pääsevän alo/avo liikkeissä alkuun ja vauhtiin.

Loimu odotteli puolituntisen keskustelun autossa ja paineli sen jälkeen reippaasti halliin. Autossa odottelu tutun hallin pihassa nosti kierroksia aika mukavasti ja kun Loimu tajusi ettei me oltukaan hallissa yksi, se hiukan kilahti. Ollaan käyty hallilla edellisen kurssin jälkeen pääasiassa yksin, joten Loimuhan omistaa koko paikan. Rakettiketun paketti alkoi pysymään kasassa jollain tasolla sermien taakse siirtymisen jälkeen.

Ensimmäisen kerran harjoitteet jäivät meille pääasiassa kotiläksyksi. 

- perusasento, sosiaalinen palkka, uusi perusasento ja siitä palkka. Pikkuhiljaa kestoa ja toistomääriä lisää, tosin kotona alkuun.

- jumppaa, sillä Loimu ei makaa lainkaan tiivissä paketissa vaan aina takajalat taaksepäin sojottaen.

Valkkuryhmän kanssa sovittiinkin jo ensi viikolla omatoimitreenit, niin saadaan Loimullekin taas rutiiniksi hallissa olevat muut koirat 😊

06 marraskuuta 2022

Tokokoe Seinäjoki 6.11

 





Olisipa mukava kirjoittaa miten upeasti kaikki meni ja saatiin tavoittelemamme ykköstulos. Vaan eipä saatu ja se niistä keksityistä tarinoista. Tässäpä oikein rehellinen fiilispostaus tämän päiväisestä kokeesta Savun kanssa, alkaa vähän ilopilleriäkin lannistaa tämä jatkuva töppäily kokeissa, kun ei tiedä kuinka koiraa tukisi ja tsemppaisi vielä paremmin. Kenties joskus voi lukea tätä muistoa hymy korvissa, mutta tänään ei korvien välissä soi riemuhyppelyt. Todella pitkästä aikaa mieleen hiipi joskus kuultu kommentti "teistä ei koskaan tuu mitään". No kyllä muuten tulee ja mitäpä sitten vaikka ei tuliskaan!

Huomaan myös ajattelevani helposti "kyllä kaikki muut", vaikka osaltaan tämän päivän some luo sen illuusion. Että kyllä kaikki muut onnistuvat aina ja kaikessa. Ja onhan halutuista tuloksista ehdottomasti piristävämpää tehdä postaus, kuin jostain ei niin tavotteita hivelevästä suorituksista.  Vaan rehellisyys maan perii ja titteleitä tärkeämpi on tämä opettavainen matka koirani kanssa.

Tuomarina Kaarina Pesonen
Pisteet 150p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 9,5

Tähän oon tyytyväinen! Savun siirtymä riviin oli tosi kiva, sellainen kuin oon tavoitellutkin. Hiukan se oli jotenkin ylivirittynyt ja vinkui aluksi tosi paljon. Meni omalla ensimmäisellä vihjeellä maahan, oli hiljaa koko paikalla olon ja nousi ensimmäisellä omalla vihjeellä ylös. Tämä äänekäs vinkuminen paikkiksen alussa on nyt toistunut useammassa kokeessa, joten se on otettava tarkasteluun. Treeneissä tällaista ei tapahdu.

Seuraaminen 8,5

Ihan hirveän hyvältä ei seuraaminen ei tänään tuntunut, mutta loppua kohti parannettiin ja lopun fiilis seuraamisen aloitukseen verrattuna olikin huomattavasti parempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6

Tuplakäsky seuraamisen lähtiessä, tupla maahanmenossa ja hauhau siellä täällä. Oikeesti mitä ihmettä?

Luoksetulo 9,5

Vinkui jättäessä, mutta juoksi koko matkan ja tuli suoraan perusasentoon <3 Oon tyytyväinen, koska selkeä kehitys tässä.

Noutoesineen pitäminen 9

Vähän vinkui alussa ja tarttui kapulaan Savumaisen hitaasti. Voi sentäs.

Kauko-ohjaus 0 

Tänä päivänä treeneissä iloisesti ennakoiva Savu olikin kokeessa istumismielellä kuin metsän tatti. Kolmannella Savu meni maahan ja muutoin kivat kaukot olivat siltä makuulta nolla. 

Estehyppy 7

Oltiin Savun kanssa jo todella eri taajuuksilla ja kaikki tuntui tasaisen vaikealta. Itse hyppy sujui ilman karkaamista, mutta perusasentoon tullessa Savu jäi johonkin ilmavainuun (kai?) kiinni. 

Kokonaisvaikutus 7

Oli kyllä äänekkäin tokosuorituksemme ikinä. 


Tuomarin antama palaute oli rehellinen ja realistinen. Siitä jäi hyvä fiilis, että Savun osaaminenkin oli kuitenkin näkynyt tuomarin silmään ja että hän näki positiivisena kärsivällisyyteni Savun kanssa. Kyllähän minua harmitti käskyjen toistelu ja Savun kutsuminen perusasentoon kun tiedän, että optimaalitilanteessa se tarjoaa perusasentoa ihan itse. Kokeen keskeyttämistäkin harkitsin, mutta ei meillä nyt niin kamalaa ollut että se olisi ollut tarpeen.


En tämän vuoden kaikkien koemunausten jälkeen uskaltanut odottaa suoritukseltamme oikein mitään. Vitsaillakin ehdin että kunhan henkiin jäädään niin kaikki hyvin. Siltä osin kaikki onkin vallan hyvin. Lakeuden tokoilijoiden kokeissa on niin kiva ilmapiiri, että Seinäjoelle lähtee ihan mielellään törppöilemään toistekin. Nyt meillä onkin Laton hallista yksi kappale jokaista tulosta, kun vaan saataisiin vielä pari ykköstä niin olisi se koularikin 😂

Omaa vuoroa odotellessa Savu oli taas vähän kiihtynyt. Me ollaan käyty Laton hallissa vain kokeissa ja Savu on tuolla jotenkin ihan ylivirittynyt normaaliin matalavireisyyteensä verrattuna. Osasyy voi olla toki se, ettei mukana ollut omaa kevythäkkiä vaan istuin Savun kanssa vaan hallin lattialla. Tuomarin moikkaus ja luoksepäästävyys meni hyvin, eikä Savu muutoinkaan odotellessa haukkunut. Sen mielen vilkasliikkeisyyttä säestää ääneen vinkuen hengittäminen. Ellei Savulle sitten tarjoile koko ajan jotakin syötävää nuuskumattoon.

Tavanomaista kiihtyneempi olemus lienee osasyy paikkisrivissä vinkumiselle, joskin suurempi syy on varmaan jännittämiseni ja toisaalta se ettei riviin menoja ehkä ole harjoiteltu tarpeeksi. Savu ei vingu treeneissä paikkiksessa, mutta ratkaiseva tekijä voisi olla myös se, että treeneissä paikkis on aina lopuksi. Kokeissa taas aluksi. Mene ja tiedä, tavoite kuitenkin on että Savu olisi paikkiksessa rento ja hiljainen, myös silloin kun ohjaajat vielä ovat koirien luona.

No sitten oma suoritusvuoro, fiiliksillä ei tänään juhlita.  Valehtelisin jos väittäisin ettei kaukojen nollaus ja kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta jäänti harmita. Kyllä harmittaa, ensimmäistä kertaa mulla on kokeen jälkeen oikeasti paha mieli. Tiedän että tämä on huomiseksi ohi, mutta silti. Kuinka monta koetta pitää käydä että saa edes alokkaasta koularin? Tokon alokasta kuvataan monesti helppona nakkina ja niin siitä olen itsekin ajatellun. Meidän kohdalla käytäntö kuitenkin näyttää aika toista, kun koesuoritus leviää käsiin milloin mistäkin syystä.

Savu uppoutui heti seuraamisen jälkeen haistelemaan, pitkästä aikaa pitkäksi aikaa. Jouduin kutsumaan Savua (tai olisin varmaan voinut myös odottaa että se on valmis mutta jännittäessä sitä toimii kuinka sattuu) useamman kerran ja hetkellisesti minusta näytti siltä että Savu aikoo karata. En ehtinyt itse nähdä mitään, mutta jotakin Savu yleisöstä päin bongasi ja sitä alkoi jännittämään. Sitten alkoi jännittää kyllä minuakin. Savu oli perusasentoihin tulemisissa tosi hidas, vaikka luoksarin paluuseen (ja vielä ihmisiä kohti juoksemiseen) olen erityisen tyytyväinen! Jotenkin liike kerrallaan fiilis vain lässähti lisää, Savu hidastui ja haukkui enemmän. Ja jännittäessään Savu haukkuu, se ei ole mikään uusi juttu.

Treeneissä ei ole enää pitkään aikaan esiintynyt Savun vastaavaa jännittymistä, eikä me siten olla aikoihin harjoiteltu myöskään sitä että halliin voi ovesta tulla joku. On siis myönnettävä, että tunnelman muutos kehässä pääsi yllättämään. Joskin siihen olen tyytyväinen, ettei Savu karannut muuta kuin kapulan tuojan luo. Aiemmin vastaavissa jännitystilanteissa Savu on lähtenyt täysin hanskasta haukkumaan sitä kohdetta joka on sattunut jännittämään.

Vaikka tänään on vähän mieli maassa, emme me luovuta. Treeneissä eteneminen näkyy taatusti joskus myös kokeissa ja tulemme yltämään sinne minne haluamme. Tältä vuodelta ei tullut koularia kasaan (vielä yksi koe jäljellä), mutta pitkä lista erilaisia aiheita treenattavaksi. Informatiivisia kokemuksia siis, jos ei muuta. Riippumatta siitä tuleeko ykköstuloksia parista seuraavasta kokeesta vai ei, siirryn Savun kanssa ensi vuonna joka tapauksessa avoimeen luokkaan. Se on toissijaista mitä tuloksia avoimesta saadaan, omaksi iloksi ja koiran hyvinvoinnin lisäämiseksi tässä harrastetaan.

Toko pitää intoilijan nöyränä ja on haastavuudeltaan motivoivaa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki tulisi tuosta vaan kerralla valmiiksi. Tokoliikkeiden katvekohtia ja erilaisia kokonaisuuksia saa treenata kyllä koiran eläkeikään asti, eipähän lopu ideat ja tekeminen.

Kiitos koereissuseuralle päivästä! Lähdemme Seinäjoelle vielä toistekin, kenties kymmenes kerta toden sanoo kun kolmas ei 😂