31 joulukuuta 2022

Katsaus vuoteen 2022

Perinteinen vuosikooste on taas vuorossa ja todettava on, että olipahan vuosi! Mentiin tunteella, taidolla ja tuurilla, nähtiin ja koettiin. Välillä meni myös tunteisiin ja lapa oli pystyssä mokan merkiksi. Montaa meninkiä ja vaihetta, koiraharrastuksen parissa pääasiassa pelkkää kivaa. Emme tehneet koirineni vuoden aikana ihan kaikkea sitä mitä aioin, mutta meille osui monta kivaa odottamatonta tilaisuutta. Tänä vuonna opin paljon ja voin katsella taakse pääasiassa hymyillen. Oppia ikä kaikki. Teksti on viimeistelty kuumeen ja yskän kourissa joten laitettakoon kehno kirjoitusasu ja kirjoitusvirheet sen piikkiin.


Vuosi 2022 aloitettiin jouluksi saapuneen uuden laumanvahvistuksen, Loimun kanssa. Pentuarki rullasi mukavasti ja Savu otti Loimun hyvin vastaan. Kävimme Canisport hallilla omatoimisesti ja kimppatreeneissä. Aika nopeasti tuli selväksi että Loimu ei odottele kehän laidalla huomaamattomasti edes treenikaverin kanssa. Asiaa on työstetty tähän päivään asti ja huomattava kehitys on havaittavissa.

Loppiaisena tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloin keräämään paikallisesti tokoon treeniryhmää. Saatiinkin Instagramin kautta kiva porukka kasaan ja meillä oli heti ensimmäiset treenit tammikuun lopulla Canisportilla. Sittemmin ryhmän kanssa on treenattu kuukausittain eri halleilla (DiuDiu, Kramie, Taidogas, Koirakeskus Hau) ja kesäaikaan kentällä. Enpä olisi arvannut, että ideastani seuraa lopulta jotain näinkin kivaa. Oon tykännyt kimppatreeneistä tosi paljon ja toivon että oon ollut vastavuoroisesti avuksi myös muille treenaajille.

Tammikuun luetuin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022

Savun kanssa osallistuimme Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä 1/2022 koulutuspäivään. Saatiin koulutuspäivästä paljon irti ja ahkeroitiin harjoitusten parissa omatoimisesti. Muutos miltei vuoden takaiseen Savuun on valtava. Se ei tavanomaisissa treenitilanteissa enää jännitä ihmisiä liiaksi ja reaktiot jännittävissäkin tilanteissa ovat paljon laimeampia kuin aiemmin. Nuuskumatto on vakiintunut osaksi Savun treenejä, se tykkää haistella ja luvalla haistelu on vähentänyt hallin lattioiden nuuskimista kesken treenin.

Talvella Loimulla oli aika paha ripuli mikä varjosti alkutaipalettamme. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissäkin ja lopulta suolisto rauhoittui antibiootilla. Ei onneksi ollut kyse mistään loisesta tai muusta vakavasta. Todennäköisesti Loimu sai jonkin ripulitartunnan hallilta, pikkupentu kun on kaikelle vähän aikuista herkempi. 

Talven katsotuin video

Kävimme talvella ahkerasti hallilla ja myös lähiretkeiltiin. Loimu oli viime talvena niin pieni, että sen retket menivät suurelta osin ahkion kyydissä vauvamakuupussissa nukkuen. Ehdittiin talvella tavata myös Loimun velipoika Joikua, kaksikosta tulikin liuta kuvia Sisko ja sen veli 2/2022. Loimu oli mukana myös Kramiella ja DiuDiulla, tutustumassa uusiin halleihin. Tuolloin Loimu oli vielä niin pikkuinen, että treenaaminen oli sen kanssa oli melkoisen helppoa. Pieni pentu kun ei silloin vielä halleilla nähnyt muuta kuin minut ja omat herkkunsa. Oi niitä aikoja 😂

Alkutalvesta me saatiin myös tieto, että meidät valittiin ILOMME lähettilästiimiin 😍 Kulutinkin koulutusmateriaaleja verkossa tosi paljon ja tietotaitoni etenkin koirien lihashuollosta ja jumppaamisesta karttui. Tein myös joitain yhteistyöpostauksia ILOMME materiaaleista tänne blogiin, kaikki yhteistyötekstit löydät tästä linkistä. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta 💙

Talven suosituin postaus Koirieni toiminnallinen ruokinta 2/2022

Savun kanssa ilmottauduin tokon kuukausivalkkuun ja lopulta hallilla mukana touhusi Loimukin. Yön yli retket pidettiin Savun kanssa kahdenkeskeisinä. Yksi hyytävä yö nukuttiinkin lähilaavussa ja onpa ne vain kuutamoyöt kauniita. Ehdittiin Savun ja Savun koirabestiksen kanssa myös hiihtoretkelle. Kyllä sitä pentu/lapsiarjessa arvostaa aikuista koiraa, jolla on jo kaikki taidot hanskassa. Hiihtoretki aikuisten koirien kanssa olikin luksuslataava. Joitakin retkitunnelmia kirjoitin ylöskin postuakseen Laavuyö ja hiihtoretki 2/2022.


Kalenterissa vaihtui maaliskuu ja kevättä odoteltiin. Talvisen kelin vallitessa hallitreenit jatkuivat ja Loimu pääsi käymään lampaillakin. Itse olin kyllä ihan totaalisen pihalla aivan uuden aluevaltauksen parissa, mutta Loimulla oli kaiketi homma tassussa.

Maaliskuun luetuin Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat 3/2022

Muutama reissu keväällä peruuntui oman sairastelun vuoksi. Koko perheen ollessa kipeänä, päätin silti seurata koirien päivän ajankulua. Julkaisinkin blogissa postauksen Viiden päivän aikabudjetti 3/2022 jossa kävin läpi kummankin koiran päivän touhut silloin, kun emme pystyneet tarjoamaan mitään ihmeellistä. Pidän koirien havainnointia mielenkiintoisena ja todennäköisesti pidän kirjaa aikabudjetista taas jossakin vaiheessa ensi vuotta. Tärkein mittari ajan mittaamisen sijaan on se, ovatko koirat tyytyväisiä vai eivät.

Keväällä me käytiin Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivässä 4/2022. Saatiin sieltä paljon ideoita ja tänä päivänä tuolloin saadut läksyt on molempien koirien kanssa hanskassa. Ajatelkaa, että jopa Loimun kanssa 😝 Saan koulutuspäivistä aina ihan uutta treeni-intoa ja keväällä ahkeroitiinkin olohuoneen nurkassa niin jumppaa kuin perusasentoa ja vihjeiden erottelua.

Huhtikuussa ehdittiin myös retkeillä ja Savun kanssa nukuttiin yö lumihangella kuutamon alla. Tämä postaus kipusikin suosituimpien joukkoon ja yö kauneudellaan oli kyllä hienoimpia maastossa viettämiäni öitä. Into yökuvaukseen etenkin koiran kanssa on vain kasvanut. Savu on ihan huipputaitava yökuvauksessa, sillä se osaa pysyä minusta kaukanakin aivan hievahtamatta paikallaan. Toivottavasti kuluvana talvena päästään taas ikuistamaan koira ja kuutamo.

Huhtikuun luetuin Kuutamoyö hangella nukkuen 4/2022

Koko kevät meni ihan hurjan nopeasti multitaskingin säestämänä. Kaiken muun arjen ohella olin ahtanut kalenterini varsin täyteen koiramenoja ja tästä huomautti niin isäntä kuin omakin jaksaminen. Hauskanpidosta on kuitenkin vaikea karsia enkä minä tykkää perua sovittuja menoja, joten kevään viikonloput käytettiin tehokkaasti. Savu ja Loimu matkustivat kanssani Kuopioon ILOMME miittiin. Lyhyehkön miitin jälkeen suuntasimme hotellille ja sieltä käsin tehty lenkki on jäänyt kyllä mieleen. Huh sentään, me seikkailemassa uusissa paikoissa maastokartan kanssa on ei hyvä mutta selvittiin 😂 Reissun kruunasi vierailu Tervossa Savun sukulaisia tapaamassa ja niin vain Loimukin istui sukukokoukseen hyvin mukaan. Reissupostaus löytyy otsikolla 41h seikkailua 5/2022.

Kevään suosituin postaus Remmirähjän omistaja 5/2022

Toukokuussa matkustimme Loimun kanssa Helsinkiin (mukaan lähti myös veljen vaimo Jenni avuksi) kuvauksiin. Spontaanisti ehdotin Loimua malliksi Polar Barks mallihakuun ja yllätyksekseni islanninlammaskoira olikin haluttu kuvattava. Alle puolivuotias Loimu oli kuvauksissa hiukan huligaani, mutta lopulta onnistuttiin. Kuvauskeikka johti kaupalliseen yhteistyöhön ja voimme lämpimästi suositella Polar Barksin tuotteita - kotimaisuus on minulle tärkeä arvo ja heillä on asiakaspalvelukin kohdillaan 💛 Tutustu Polar Barksin sivuihin ja bongaa sieltä Loimu.

Kevään katsotuin video

Savun kanssa kävimme heti kesäkuun alussa rallytokokokeessa yli puolen vuoden tauon jälkeen Rallytokokoe Ikaalinen 4.6 6/2022. Saimme hyväksytyn tuloksen ja kokeesta jäi kiva fiilis. Harmillisesti tämä jäi tältä vuodelta ainoaksi tulokseksi rallytokosta. Jatkoimme hyvillä mieli Savun ja Loimun kanssa tokoleirille. Tämä oli Loimun ensimmäinen telttareissu ja voi miten paljon ihania muistoja tuolta jäikään. Toivottavasti päästään tokoleirille ensi vuonnakin, kuluneen vuoden reissupostauksen voit lukea otsikolla Tokoleiri Jämijärvellä 6/2022.

Savun kanssa kahdenkeskeisten tekemisten lisäksi lähdettiin seikkailulle myös tyttöjen kesken. Loimu ja kaksivuotias tyttäreni ovat tiivis parivaljakko ja reissu Pukkilaan heidän kanssaan sujuikin mukavasti. Kävimme Loimun kanssa tapaamassa Loimun omistajaa (Loimu on minulla siis sijoituksessa) ja Metsäkasteen kasvatteja. Kuvia ja kuulumisia reissusta enemmän voit lukea tuolta Metsäkasteen issikkatapaaminen 6/2022

Kesäkuun luetuin Pitääkö koiraa komentaa? 6/2022

Heinäkuun helteet veivät vähän mehut ja Savun kanssa rallytokokoe ei mennyt putkeen. Tuttu koekenttä vaihtui meille vieraaksi halliksi ja se oli sitten siinä. Loimun kanssa käytiin Control Unleashed koulutuspäivässä 7/2022 ja 1-2-3 peli on vakiintunut toimivaksi työkaluksi moniin tilanteisiin. Minun pitäisi perehtyä aiheeseen vielä lisää, sillä käytännön harjoitukset toivat itselleni ihan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Koulutuspäivän jälkeen me suunnattiin rähjääntyneinä vielä kuvattaviksi. Savu ja Loimu eivät olleet taajaman maastoissa ihan parhaimmillaan, mutta niin vain kuvaukset toteutettiin koirien ehdoilla ja meiltä lähtee vahva suositus Noore Serlippensille.

Savun ja kavereiden kanssa matkattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suoritus meni ihan eri tapaan sekoillen kuin aiemmin. Jännitykseni tuntui tuolloin lähteneen vähän lapasesta. Tuolta reissulta jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka tuloslappu ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Koereissusta voit lukea lisää postauksesta Savun ja Loimun tokomättö 7/2022.

Heinäkuun luetuin Näin opetan luopumista 7/2022

Loppukesälle toivomani viileä antoi odottaa ja niin vain helle keskeytti Savun tokokokeen. Keskeyttäminen osui videollekin, joka löytyy postauksesta Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe 8/2022.  Rallytokokokeessa satoi sentään vettä ja keli oli meille tosi jees. Mutta niinpä vain törppöiltiin siellä, kun kentällä olikin ruokaa kesken suorituksen ja kävelin Savun perään toteamaan että se syö ruokaa. Tästähän seurasi hylky sillä siirtymiseni tulkittiin koiran hakemiseksi. En tiedä kuuliko tuomari lainkaan että kentällä oli ruokaa vai luultiinko minun valehtevan. En tosin tajunnut kysyä uusintamahdollisuutta enkä toistaiseksi ole varma, katsotaanko kasa ruokaa houkutuksen ulkopuolella kohtuuttomaksi häiriöksi vai huonoksi tuuriksi. Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis koska ilman omaa mokaani olisi saatu tulos oikein kivoin pistein ja Savu oli kaikenkaikkiaan tosi hieno! 💙

Kesän suosituin postaus Koiramme lehden haastattelu 8/2022

Kesän onnistuin pitämään kalenterin suhteen väljempänä. Selvittiin myös iloksemme melko vähäisillä punkeilla, vaikka tänä vuonna niitä löytyi ensi kertaa myös omasta pihasta ja vielä enemmän parhailta mustikkapaikoilta. Hyttysiä tuntui olevan ihan tolkuttomasti eikä metsässä ollut kellään kivaa. Missä ne kaikki nälkäiset linnut ovat silloin, kun metsä kuhisee verenimijöitä?

Kesän katsotuin video

Heti syyskuun alettua suuntasin Loimun kanssa kahdestaan reissuun. Sovin tietysti töitä samalle reissulle ja kuvasin matkan varrella Jyväskylässä monta hienoa koiraa. Yhden kaverin kanssa emme ehtineet nähdä mutta sattumalta hän oli bongannut Volvoni parkkipaikalla ja tunnistanut Loimun takaluukussa. Terkut Kirpun emäntä jos luet tätä! 💛 Ehkä nähdään ens vuonna!

Matkamme töiden teon ohella jatkui tietysti islanninlammaskoirien leirille ja voi että miten kiva leiri oli tämänkin! Vähän kuin kotiin olisi mennyt ja se on aika kova taso, kun ihan uutena heppuna saapuu rotuleirille. Ens vuonna takuulla uudestaan! Loimu tapasi siskojaan, paljon rotutovereita ja lampaita, sekä osoitti osaavansa retkitaidot erinomaisesti. Leirikertomuksen voit lukea postauksesta Islanninkoirien leiri Kerimäellä 2-4.9 9/2022.

Syyskuun luetuin Näin jatkoin noutokapulan kanssa 9/2022

Samantien issikkaleirin jälkeen Loimu aloitti ensimmäiset juoksunsa. Se tiesi Savulle tukalia aikoja, kun kastroinnista huolimatta sillä on vain lisääntyminen mielessä juoksunartun läsnäollessa. Tärppien lähestyessä Savun reagointi vain paheni ja se lähti hoitoon ystävälleni Netalle. Savu oli tietysti uroskoirana merkannut sohvan (sori 💩) mutta ystävystynyt ja leikkinyt onnistuneesti Emma labbiksen kanssa. Nähtäväksi jää laantuuko Savun oireilu juoksuista ajan kanssa, vai lähteekö se hoitoreissuihin aina Loimun juoksujen tullen. Sitä voisi kuvitella, ettei kastroitu koira reagoi.

Savun ollessa hoidossa me seikkailimme Selkämeren kansallispuistoon. Matkassa oli vähän mutkia ja viimeisimpänä me seisoimme tien varressa tuntemattoman saksanpaimenkoiran kanssa odottamassa löytöeläintalosta noutajaa. Koiran omistaja kuitenkin osui paikalle, ja leppoisa koiraherra pääsi turvallisesti kotiinsa. Takapenkillä istuvat lapseni olisivat tosin halunneet koiran meille ja saattaa olla että tärpit päällä oleva Loimu takakontissa oli samaa mieltä. Jatkettiin matkaa retkelle kuitenkin omalla porukalla 😄

Syksy olikin kelpoa retkeilyaikaa ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon matkattiin tapaamaan Savun kasvattajaa.  Molemmat kansallispuistoretket päätyivät blogiinkin postaukseen Selkämeri ja Puurijärvi-Isosuo 10/2022. Loimu on omaksunut retkikoiran taidot hyvin ja koirien ja pikkuväen kanssa pitkospuut taittuvat vikkelästi kohti uusia lintutorneja mennessä.

Vierailimme myös Nuuksiossa, kun Savu kävi kuvausmallina Vauhtivalokuvaaja Emmi Venäläisen kameran edessä. Savu olikin mainio malli hämärässä kuusimetsässä ja kuvaukset hoituivat erinomaisen koiralähtöisesti.

Marraskuun luetuin Loimun tokovalkku 11/2022

Aika pian juoksujensa jälkeen Loimu kuitenkin muuttui vaisuksi. Kaikki säännön vahvistavat poikkeukset on tuntuneet aiemmin osuvan kohdalle, joten epäilin Loimultakin ensimmäisenä pyometraa vaikka tiedän sen olevan tilastollisesti harvinainen. Loimu asioikin sitten eläinsairaalan päivystyksessä ja sen jälkeen vielä kahdesti lähiklinikalla. Säikähdyksellä selvisimme ja ilmeisesti juoksujen yhteydessä huomaamatta jäänyt virtsatietulehdus oli vain päässyt vähän äreäksi.

Syksyn suosituin postaus Loimu eläinsairaalan päivystyksessä 10/2022

Lokakuussa kameraani tuli jokin häiriö ja se lähti takuuhuoltoon. Tämä sekoitti kalenterini täydellisesti ja sattui myös noloja unohduksia kuvattavien osalta kun yritin sekalaisesta kirjanpidostani selvittää keille peruuntumisista piti ilmoittaa. Ei tullut kuvattua kuukauteen muuta kuin jokusia ruutuja huviksi lainakameralla. Vasta kameran puuttuessa tajusin, miten tärkeää valokuvaaminen minulle on. Tai vähintään mahdollisuus valokuvaamiseen.

Retkijalka jatkoi vipatustaan kameran puutteesta huolimatta ja extempore yövyin koirineni Hevonkuusessa. Olin kaavaillut sitä hyväksi harjoittelupaikaksi Loimulle, joka oli aiemmin yöpynyt vain teltassa. Sää oli syksyinen, ilman sadetta selvittiin, mutta taivas pysyi visusti pilvessä.  Lainakameroilla kuvattiin kuvat retkikertomukseen Yö Hevonkuusessa 10/2022.

Marraskuun alussa Loimu täytti vuoden ja siitäkin on fiilistelyjä postauksessa Loimu 1v 11/2022. Mainittakoon kuitenkin myös tässä yhteydessä, että Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin. Siitä on tullut ihan täydellinen perhekoira ja se on arjessa vauhdikas mutta mutkaton. Treeneissä se haastaa minua sopivasti, sen kanssa on ilo harjoitella ja touhuta kaikkea.

Savun ja tutun kaveriporukan kesken reissattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suorituksemme olikin taas vaihteeksi ihan erilainen kuin aiemmin. Tunnistin olotilani kokeessa muuttuneen, mutta työnsin ajatukset sivuun enkä halunnut myöntää sitä itselleni. Sain kasattua itseni koepaikalla, mutta kotiin palatessa paha olo murskasi minut. Tai siltä se tuntuu ja taasen ylös noustiin. Kirjoituksia tuolta päivältä Tokokoe Seinäjoki 6.11 11/2022.

Syksyn katsotuin video


Vuoden viimeinen kuukausi ja ensimmäinen talvikuukausi, eli joulukuu. Otin ja repäisin ja kävin Savun kanssa vielä yhdessä tokokokeessa, jonka sen keskeytimme. Ongelma koesuoritusten epäsujuvuudessa onkin syvemmällä kuin luulin ja kirjoitan siitä varmaan lisää myöhemmin. Tokokoe Tamsk 3.12 12/2022

Joulukuussa piti pitää taukoa lajitreenistä ja harjoitella tukitaitoja, mutta olemme tehneet kyllä ihan mitä sattuu vain. Ollaan tavattu myös koirakavereita ja vain hengailtu Talvisia kaverikuvia 12/2022. Väliviikolla matkasimme sukulaisten kanssa Vuokattiin lomailemaan. Loppuvuoden teemani jatkui, eli "mikään ei mennyt kuten piti mennä", mutta reissu kaikkinensa meni kuitenkin kelvollisesti. Koirien kanssa lenkkeily tilapäisesti taajamassa sujui huomattavasti paremmin kuin odotin ja Loimukin pystyi mökillä asettumaan. 

Vuoden 10 luetuinta postausta. Onko näistä joku sun lemppari?


En tiedä kuinka suoraan tai epäsuorasti lukijan mielestä mielenterveys liittyy tai on liittymättä koiraharrastukseen, mutta kirjoitan silti. Tätä ei ole pakko lukea. En vielä tiedä mikä minua virallisesti vaivaa tai syytä sille miksi pääni ei toimi kuten pitäisi. Sen kuitenkin tunnistan, ettei lisääntynyt koejännitykseni ole normaalia jännitystä. Kirjoitin menneeni kokeessa jumiin, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. Pienetkin pettymykset ja ihan mitättömät vastoinkäymiset (muussakin kuin koiraharrastuksessa) tuntuvat nykyään murskaavan minut.

Alunperin ajattelin koejännitykseni vain vähän pahentuneen tavanomaisesta. Jännitystä koetaan, kun tehdään jotakin itselle tärkeää. Jännityksen sijaan tunnen kuitenkin valtavaa ahdistusta ja järjettömältä kuulostavaa pahaa oloa (+itsetuhoisia ajatuksia) koesuoritusten aikana ja jälkeen. Tämä ei varmaankaan ole näkynyt kokeissa ulkopuoliselle muutoin, kuin Savun lisääntyneenä haukkumisena. Savu on tiennyt, ettei kaikki ole ihan kohdillaan vaikka itselleni olenkin muuta väittänyt. Tavan arjessani en koe erityistä ahdistusta, mutta itsetuhoisia ajatuksia kyllä. Kun ne alkoivat, laitoin ne unirästin piikkiin ja ne menivätkin usein aika helposti ohi. Nykyään ne eivät mene ohi, eivät ole menneet enää muutamiin kuukausiin.  Se on raskasta.

Mieleni poikkeava reagointi stressiin ja jännitykseen tuli itselleni ikävänä yllätyksenä, mutta kuitenkin selkeänä viestinä siitä etten voi hyvin. On eri asia jännittää asioita mukavasti perhoset vatsassa, kuin kuunnella pään sisällä soivia itsetuhoisia ajatuksia. Ne ajatukset eivät hiljentyneet vaikka halusin, eivätkä ne ole menneet pois kieltämällä niiden olemassa olo. Ne ajatukset joita kukaan tuskin haluaa kuunnella, ovat tervehtineet minua viimeisen parin kuukauden aikana liki päivittäin. Mielen oikut ovat laittaneet asiat uuteen perspektiiviin. Omaa olotilaa ei ollut helppo myöntää itselle, saati kertoa miehelle. Nyt tuntuu kuitenkin kohtalaisen helpolta kirjoittaa tänne. Apua on haettu ja kyllä tästä vielä noustaan, ehkä tämän murheen saa jättää tähän vuoteen. Ongelmat Savun ja minun koesuorituksissa ovat kuitenkin huomattavasti syvemmällä kuin luulin, joten todennäköisesti ensi vuonna en kisaa lainkaan. Tästä kuitenkin lisää ajatuksia tavoitepostauksessa, koska tavotteita on kiva kirjata ilman tuloshaaveitakin.

Onnittelut jos jaksoit kahlata läpi tekstin tänne asti. Tänä vuonna opin paljon ja ensi vuonna otan iisimmin siinä määrin kuin se lumitöiden keskellä pikkulapsiarjessa kera koirien on mahdollista.

Me toivotamme mielekästä ensi vuotta lukijoillemme! 💙

26 joulukuuta 2022

Vuoden 2022 Koirakulut 4316,04€

 


Julkaistakoon kululaskelma kaavionsa ja selitteidensä kanssa nyt. Suunnitellut ja suunnittelemattomat ostokset on tehty, eikä toivottavasti enää ole kuluja osumassa loppuvuodelle.


Harrastukset (toko, rallytoko ja muutaman kerran paimennus)  2054,3€

Valmennukset, lisenssi, kokeet, jäsenyydet, koulutuspäivät ja leirit.


Terveys 1383,36€

Lisäravinteita ja eläinlääkärikäyntejä alkuvuoden ripulin ja loppuvuoden edenneen virtsatietulehduksen vuoksi. Päivystyskeikka ei ollut edullisimmasta päästä.


Varusteet 535,65€
Loimun mittatilauspanta, Tori löytöinä valjaat. Molemmille koirille uudet lelut ja Sporttirakin Propalttoon talven retkille.


Ruoka 347,23€
Kuivaruokaa, lihaa, rustoja, luita kissanmärkäruokaa (Savun koepalkaksi), sisäelimiä, nakkeja, lihapullia ja muutaman kerran tonnikalatahnatuubi. Olen tarjous/torihaukka ja tänä vuonna sattui monta kertaa tuuri ruokahankinnoissa. Arviolta lihaa riittää helmikuulle asti ja nappulaa kesään saakka.

Kulut on laskettu vuodelta 2022 kahden harrastavan koiran taloudesta. Koirakulut tunnisteen alta löydät vanhat postaukset aiheesta ja voit havaita että näissä on ollut suurta vaihtelua.

Jotenkin nurinkurista että ruoka, joka on välttämättömyys, oli tänä vuonna pienin kulu. Harrastaminen ei ole koiralle elinehto ja harrastaa voi myös edullisemmin. Harrastamisessa maksoivat eniten kurssit ja valmennukset, joissa tänä vuonna pitkästä aikaa kävin koska se oli mahdollista. Ensi vuodelle resurssit eivät näytä yhtä hohtoisilta ja todennäköisesti kokeista tulen pitämään määrittelemättömän tauon, jolloin kulut pienenevät.

Näissä kuluissa olisi ollut paljonkin, mistä säästää. Tuli tehtyä jokusia ihan turhia leluhankintoja ja sen lisäksi unohdin perua osteopaattikäynnin joka piti tietysti maksaa. Muutaman kurssikerran jouduin jättämään väliin, enkä saanut niitä myydyksi. Maksoin myös yhden seuran jäsenyyden hetken inspiraatiosta käymättä kertaakaan heidän kentällään treenaamassa. No, tuli kannatettua paikallista rahallisesti 😅

Toivon että ensi vuonna kulutustottumukseni ovat harkitsevaisempia ja säästeliäämpiä. Tästä vuodesta toki tiesin ja päätin ennakkoon, etten halua pihistellä kaikesta. Toki jos olisin tiennyt (no kukapa tietäisi) eläinlääkärikeikoista ennakkoon, olisin priorisoinut toisin. Kulujen kirjaaminen on kuitenkin ollut kiinnostavaa vaikka samalla vähän kamalaa. Kirjaamisen avulla on kuitenkin mutuilua helpompi havainnoida omaa rahankäyttöään ja sitä myötä kehittää sitä.

Ensi vuoden vahva tavoite on puolittaa tämän vuoden kulut, kuitenkaan koirien hyvinvoinnista tinkimättä. 

25 joulukuuta 2022

Hyvää Joulua!

© Mira Kaipainen

Jokusia jouluteeman kuvia ja hyvät jouluntoivotukset vielä näin pyhien keskeltä <3

20 joulukuuta 2022

Talvisia kaverikuvia


Muutamia talvikuvia tänne jakoon, koirien ja kavereidensa leikeistä. Loimu on tavannut Uunon ensi kertaa viime kesänä ja nyt toisella kertaa Loimulla meni tovi lämmetä. Tämä oli kolmas kerta, kun Loimu pitää outoa vinkumista vieraan koiran kanssa. Ensimmäisellä kerralla olen tulkinnut äänen niin että Loimulla olisi mennyt tikku jalkaan, mutta sittemmin tajunnut että kyse on jotenkin neitikoiralle hankalasta tilanteesta. Loimu otti toviksi omaa tilaa ja sitten jo rallitettiinkin vanhaan malliin.


Osui hieno keli ja nappasin kameran mukaan viikonlopun lenkille, jolle haettiin naapurin Lyytikin mukaan. Lyyti ja Savu ovat jo vallan vanhoja tuttuja ja Loimu on aivan fanityttö. Lyyti taas on todella kärsivällinen ja joustava Loimun kanssa, niinpä kolmikon kanssa samoilu talvisessa metsässä olikin rentoa ja lataavaa. Pitäisi kantaa kameraa useammin mukana ihan tuossa lähimetsässä.

19 joulukuuta 2022

Treenejä



Pieni ennakkotieto että läppärin näppäimistössä on epämääräinen häiriö, pahoittelut kirjoitusvirheistä.

jViikot on menneet ihan hullua vauhtia ja kotona treenaaminen on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin. Hallilla on kuitenkin käyty kohta kolmesti viikon sisään ja uutta opittua on tullut jäsenneltyä. Teoriatietoa on karttunut ja suunnitelmat Savun kokeenomaiseen treeniin ovat aiempaa kirkkaammat. Suunniteltu treenitauko ei ole ihan toteutunut, eikä käsittelytoimia ole kerrattu yhtään vaikka piti. On ollut pakko antaa itselle vähän löysää ja relata suorittamisen suhteen.

Viime viikolla oli joulukuun omatoimitokotreenit. Varauskalenteri olikin ehtinyt täyttyä välissä ennen meidän porukan varauksia, joten oltiin toisen treenikaverin kanssa kahdestaan. Treenit menivät hiukan höntsäteemalla koska olin niin väsynyt, mutta teki Savu paremmin ajatuksella hyppynoutoa ja kehään tuloja. Kehään tuloissa on nyt tarkoitus palkita Savua kehässä ja nostaa kehän arvoa. Tätä on tehty ihan liian vähän (kuten kisamaista muutenkin) ja etenkin kokeiden jännityksessä Savulla on kova kiire pois kehästä vaikka se ei olekaan karannut.

Loimu teki omia tyypillisiä harjoituksiaan. Se jäi kivasti taukomatolle odottamaan ja kun ajattelin vapauttavani sen leluun, ei se ollutkaan vielä valmis leikkimään. Alkusäntäämisen jälkeen Loimu keskittyi kuitenkin tosi hyvin ja saatiin tehtyä jopa meidän kestoharjoituksetkin (istu-sos-istu-sos-istu-tassu-lelu) videolle. Kaikkiaan Loimun kanssa treenaamisesta jäi nyt tosi hyvä mieli.

Arvelin ensin että Loimun oli helpompi keskittyä kun häiriötä oli vähemmän, mutta oikeammin syy taitaa olla päässäni. Yhden ihmisen läsnäollessa minua jännitti huomattavasti vähemmän, kuin isomman yleisön edessä.

Seuraavana aamuna oltiin jo Canisportilla uudestaan eri treenikaverin ja lasten kanssa. Meillä oli vauhdikas paikkis (kiitos pikkuväen) ja Savukin vinkui. Funktio Savun vinkumisesta on vähän epäselvä, koska se on tavallisesti treeneissä hiljaa. Toki nyt kaverin koiralla oli juoksut, joihin Savu yleensä reagoi aika voimakkaasti. Mene ja tiedä.

Loimu oli edellispäivää vauhdikkaampi, mutta reagoi nyt palkkiovihjeisiin aiempaa paremmin ja oli muutoinkin pitkäkestoisemmin kontaktissa minuun. Hiukan haistelua esiintyi mikä on sinänsä yllättävää Loimulta, mutta toisaalta kivempi vaihtoehto kuin reikäpäinen sekoilu. Saatiin monta suunnittelemaani harjoitusta tehtyä, eikä mitään aivan fiaskoa mokaa tullut. Vahvistetiheydessä ja ennakoinnissa on itselläni vielä harjoiteltavaa sen suhteen, että arvioisin tilanteita oikein.

© Mira Kaipainen

Keskiviikkona meillä oli rallytokon pikkujoulutreenit. Rata oli täynnä kaikkien lempparikylttejä, eli tietysti putki ja hyppy, sekä mm. pujottelu juosten. Savu oli tosi hyvällä fiiliksella ja itsekin onnistuin siirtymässä ja lämpässä. Ratamme meni kaiken kaikkiaan kivasti mutta hyppy oli tänään hankala. Ensimmäisellä kerralla Savu seurasi hienosti ja pyysin sen hyppäämään aivan liian myöhässä. Ja Savuhan ei liian läheltä hyppää, ei vaikka pyytäisin. Tehtiin rallyhyppyä muutaman kerran ja täytyypä kirjata se muistiin että harjoiteltava erikseen ajatuksella.

Tämän vuoden kimppatreenit ovat nyt ohi, Loimulla olisi ollut tänään valkkukerta mutta olen nyt itse sairaana. Kalenterin hidastuttua on tarkoitus reipastua kotona etenkin Loimun varusteiden pukemisen ja riisumisen harjoittelun kanssa. Vuosikoosteen ja ensi vuoden tavoitteet postaan vasta hiukan myöhemmin, mutta jotakin suunnitelman tynkää ja suuntaa on jo kaavailtuna.

08 joulukuuta 2022

Loimun tokovalkku

© Netta Elomaa

 

Niin se koitti sellainenkin valkkukerta, kun onnistumisia oli hämmennystä enemmän! Viime kerran jälkeen on riittänyt koiriin liittymättömiä vastoinkäymisiä, joten hallille ei olla vielä tähänkään päivään mennessä omatoimisesti päästy. Toivottavasti vihdoin sunnuntaina ja ensi viikolla... Kotitehtäviä tehtiin siis vain kotona. 

Ykkösasia oli soittaa Loimulle treenivideoita läppäriltä ja ensimmäisenä aamuna Loimu tulikin häntä tötteröllä karvat pystyssä, kaiketi ihan raivoissaan katsomaan kuka kehtaa hänen keittiössään treenata. Ihan muutaman päivän jälkeen Loimu ei enää saapunut samaan huoneeseen äänen kanssa tai jos saapui, se kuunteli ääniä rauhallisesti. 

Kehitys oli havaittavissa myös hallilla, eikä Loimu räjähtänyt kuulemistaan äänistä edelliskerran tapaan kertaakaan. Toki tähän vaikuttaa moni muukin tekijä, mutta jatkamme ääniharjotuksia kotona silti. Siinä ei montaa minuuttia kulu aikaa kun laittaa jonkun treenivideon (missä kuuluu puhe, halliääniä ja koiran haukuntaa) ja laittaa volyymin sellaiselle tasolle että Loimu kyllä kuulee äänen, mutta sen ei ole pakko reagoida.

Switch-offia emme ennättäneet harjoitella kertaakaan, mutta kestoharjoittelua tehtiin. Tutussa paikassa Loimu pystyy tekemään 3-5 tehtävää pelkällä sosiaalisella palkalla, eli kehumisella. Lopuksi tehtävistä seuraa aina leikki/ruoka. Tämän kestoharjoitellut tavoitteena on luoda koiralle käsitys siirtä'

Hallilla Loimu pystyi tällä kertaa tekemään kolme tehtävää ja sen jälkeen palkkasin. Otettiin tosin pelkkä istuminen perusasento tehtävän tilalle virheiden minimoimiseksi. Tehtävä oli Loimulle aluksi vähän epäselvä; istuminen, sosiaalinen palkka, istuminen jne. ja vasta jostain sai palkan. Kouluttaja vinkkasi että mukaan voisi ottaa jonkun helpon tempun, josta seuraisi palkkio. 

Tein Loimun kanssa pari kertaa tassun antamista josta sai heti leikin. Sitten istumisia ja tassun annosta leikkimään. Lopulta Loimu teki ihan täydellisesti hipihiljaa kolme tehtävää, jonka jälkeen sai antaa tassua ja pääsi leikkimään. Tavoitteena on saada tassun antamisesta palkkatemppu, mutta myös työkalu Loimulle jolla se voi ilmoittaa kun toistomäärä on tarpeeksi sen taidoille.

Halliin tulemista harjoittelimme myös. Työkaluni siirtymiin ovat olleet olemattomat, sillä Loimun "sataatäysiimennään" on tarttunut ja tehnyt minustakin kiireisen. Loimu on kuitenkin vaikea saada samalla taajuudelle treenien aikana, jos se on ihan kuppi nurin jo halliin tullessaan. Pelattiin parkkiksella CU-kontaktipelejä ja päästiinkin lähestymään ovea ihan yhdessä.

Availin ovea ja heittelin Loimulle nameja ja lopulta päästiin sisään ilman haukahdusta ja Loimu ravisteli heti. Tämän sisääntulon jälkeiset treenit olivatkin oikein kivat, kuten yllä kirjoitin. Tekstinä tästä ei paljon saa lukija irti, joten kun seuraavan kerran pääsemme hallille omatoimeilemaan, kuvaan parkkipaikalta alkaen videon Loimun treenistä.

03 joulukuuta 2022

Tokokoe Tamsk 3.12

© Mira Kaipainen




Savun kanssa käytiin tänään Tamskilla meidän viimeisessä tokokokeessa tälle vuotta. Meidän osuus kokeesta oli nopeasti ohi, sillä päädyin keskeyttämään suorituksemme. Oma jännitys vaan kasvoi eikä päästy ihan sellaiseen suoritusmoodiin, jossa olisi ollut mielekästä jatkaa. Vähän jäi luovuttajafiilis, mutta kerrankos sitä iskee kunnon rimakauhu ja jäätyminen 😁

Tuomarina Heli Herranen

Paikalla makaaminen 1 min 8

Savu haisteli hiukan maatessaan ja äänteli. Omilla vihjeillä kuitenkin teki mitä piti.

Seuraaminen 81/2

Oli vähän veto pois vähän päivän seuraamisessa. Savu ei haukkunut eikä jäänyt haahuilemaan, mutta oli juostessa puoli askelta jäljessä ja pysähdyksessä tuli tosi hitaasti perusasentoon. Ei oltu käännöksissämme ihan yhdenaikaisia.

Liikkeestä maahanmeno 8

Meni aikaa saada Savu liikkeen aloituksessa perusasentoon. Koitin tehdä pientä uutta siirtymää mutta olisi sitä voinut lähteä kävelemään vähän rohkeammin isompaa rinkiä. Tuplakäskyllä maahan, lopun perusasentoon lopulta hitaasti ja tahmeasti useammalla käskyllä.

Jäävän jälkeen en sitten saanut Savuun oikein enää kontaktia. Ei se haukkunut, tai minnekään karannut, mutta ei halunnut tulla perusasentoon. Savu on tehnyt näin aiemmin ollessaan kipeä sekä kuumalla helteellä. Tänään en ole saanut visioitua syyksi muuta kuin yleinen jännitys; oma jännitys, koira reagoi hieman passivoitumalla, jolloin minua alkoi jännittää vielä lisää.

Kävin Savun kanssa kokeen jälkeen kävelyllä ja tsekkailin sitä muutenkin yleisilmeeltään, mutta ei se nyt onneksi kipeä ole. Tämä kävi ensimmäisenä mielessä, mutta oma olo oli niin jännittynyt että sinänsä Savun valinta jättää tulematta perusasentoon ei yllättänyt. Harmittaa toki.

Nyt joulukuu me pidetään lajitreeneistä taukoa kimppatreenejä lukuunottamatta. Tarvitsen itse vähän hengähdystaukoa käytännöstä ja harjoittelua teoriassa. Tammikuussa minulla pitäisi olla kasassa järjestelmällisempi suunnitelma siitä, miten saada suoritusvarmuus myös koetilanteeseen. Koen, että olen nyt omin avuin siinä pisteessä minne minun on yksin mahdollista päästä. Menin siis ja ostin Maarit Hellmanin verkkokurssin aiheesta vielä loppuvuodeksi.

30 marraskuuta 2022

Marraskuun treenikoosteet

Kerrankin ajallaan! Marraskuun treeneissä tehtiin yhtä ja toista, kummankin koiran kanssa palattiin vähän kuin perusasioiden äärelle. Samalla ollaan opeteltu uutta ja tutustuttu uusiin harjoituksiin joista meille voisi olla hyötyä.


Savun kanssa palkkion viiveharjoituksia (tai palkattomuus useimmille tutumpi) jatketaan, mutta ehdottomasti loppuvuoden positiivisena on mainittava seuraaminen ja kapulanpito. Seuraaminen on monissa tilanteissa parempaa kuin uskalsin Savun kanssa odottaa ja kapulaankin se tarttuu tukevasti myös ei optimaalisessa mielentilassa. Ei optimaalinen mielentila ilmenee pääasiassa ääntelynä ja sitä onkin marraskuussa riittänyt syistä x y z kun ohjaaja on ollut vähän pihalla.

Tunnarin saimme Savun kanssa alkukankeuden jälkeen alkuun. Olin itse vähän epäselvä harjoituksissa ja toisaalta olen aika varma että Savu etsi kahvipapuja purkkiradalta. Olemme menneinä vuosina harjoitelleet hajutyöskentelyä kahvipapujen ja kantarellien kanssa, joten Savulla on niihin aika vahva ehdollistuma purkkiradoilla, samoin kuin minun hajuni skippaamiseen. Niinpä olikin odotettua hankalampaa saada Savu hoksaamaan, että se olisi nyt ohjaajan haju se etsittävä 😄

Rallytokossa liikkeiden treenaaminen jäi vähemmälle, mutta sujuvuutta lisääviä palasia ollaan alettu harjoitella. Kirjoittelinkin uusimisesta ja lähtökyltin rutiineista juuri edellisessä postauksessa ja raportoin myöhemmin lisää kun raportoitavaa on.

Loimun kanssa treeneissä ehti tapahtua kaikenlaista, mutta keskenään treenatessa kokonaisuudet olivat onnistuneempia. Koko syksyn treenit ovat tuntuneet hiukan takkuavan Loimun kanssa ja se on varmaan käynyt ilmi jokaisesta treenipostauksestakin. Minun pitäisi saada haltuun uusia juttuja ja ajoituksia paljon nopeammin kuin mikä tuntuisi mukavalta ja tämä jos mikä on aiheuttanut pientä väsähdystä.

Vaikka Loimu tarvitseekin halleilla ja kentillä paljon harjoitusta, on tunnelin päässä valoa. Se osaa arjessa monet asiat erittäin hyvin, sellaisetkin jotka olivat sille aiemmin vaikeita (esim. kun joku menee pihan ohi Loimu reagoi tähän hyvin voimakkaasti). On siis vain ajan ja ahkeruuden kysymys, milloin saamme arjessa hyödylliset itsehillintätaidot siirrettyä myös harrastuksiin.

Joulukuulle on suunnitteilla rallytokon pikkujoulut ja tokon omatoimitreenit. Noin muuten keskitymme lajitaitojen sijaan temppuihin, käsittelytoimiin ja tukitaitoihin. Ollaan kaikki ansaittu pikkuisen hitaampi treenitahti tokosta ja rallytokosta.

29 marraskuuta 2022

Treenimättö

© Netta Elomaa




Sitä kertyi taas treenejä, oivalluksia ja havaintoja sitten viimepostauksen, joten olkoot tämänkertainen teksti sarjaa mättö. Viime viikon maanantaina oli Loimun toinen tokovalkku kerta ja kylläpä vain on haasteellista tuo hallissa oleminen nykyään. Savun kanssa kävimme rallytokon ratatreeneissä ja treenikaveri olikin suunnitellut meille ihan tosi kivat harjoitukset. Lauantaina kävimme vielä Canisportin lajiesittelypäivässä esiintymässä, kumpikin koirani suoriutui kivasti tasonsa mukaan huolehtien myös viihdearvosta.

Skrollaa sua kiinnostavaan treenijuttuun väliotsikoiden perusteella. Postauksen kuvituskuvat ovat Canisportin lajiesittelypäivästä, kiitos kameraani lainanneelle Netalle 💕


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Loimun tokovalkku

Loimun tokovalkku meni intensiivisissä merkeissä. Loimu on alkanut reagoida hallilla ihan kaikkeen, se näkee ja kuulee kaiken ja reagoi kaikkeen sitten varsin näkyvästi ja kuuluvasti. Loimu on kyllä pienestä asti ollut hyvin perillä siitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta sen nykyisiä reaktioita voisi kuvailla vähän kuin "tiloihin menemiseksi" koiran kiihtyessä ihan miljoonaan. Loimu lakkaa hetkellisesti syömästä ja leikkimästä, jolloin siirtymä ja koiran ohjaaminen vaatiikin itseltäni jo vähän enemmän. Liike ja pureminen rentouttaa Loimua ja suuri osa en tunnista menikin leikkimiseen ja erilaisiin kontaktipeleihin.

Olemme keskittyneet valkussa (siis vain me, koska Loimu) vähän vähemmän tokoliikkeisiin, mutta onneksi meillä on osaava kouluttaja ja saatiin roppakaupalla ohjeita Loimun kanssa harjoitteluun. Kotona ollaan ehditty aloittaa hallin äänten kuuntelu tietokoneelta. Nyt tuntuukin järkevältä, että olen videoinut treenejä PALJON ja ladannut ne Youtubeen alkuperäisillä ääniraidoilla. Ensimmäiset harjoittelut ovat sujuneet hyvin ja tavoitteena on siirtää äänet hallin kaiuttimeen omatoimivuoroilla. Nyt kalenteri tosin pursuaa sen verran, että tähän menee vielä hetki, mutta onneksi nyt tiedetään mitä tehdään.

On myönnettävä että Loimun  äkillinen ääniin reagoiminen pääsi vähän yllättämään, kun tällaista ei ole ennen ilmennyt. Mutta on hyvä, että Loimu pitää ohjaajan kehityksestä kiinni! Oma oppimisnopeus Loimun kanssa tuntuu olevan vierivän sijaan rotkoon putoamassa oleva kivi, joskaan pohjaa ei näy koska opittavaa riittää.

Tokovalkun ekan kerran kotiläksynä oleva useamman perusasennon suorittaminen sosiaalisella palkalla meillä sujui kivasti kotona. Hallilla Loimu oli valmis sujuvaan yhteistyöhön vasta viimeisen vartin aikana, jolloin se oli jo niin väsynyt ettei me enää osaamisiamme esitelty 😂 Ollaan kuitenkin jatkettu kotopuolessa siirtymien ja palkan viiveen harjoittelua.

Koska valkku on illalla aika myöhään, en muista sieltä mitään. Paitsi että olen alkanut äänittää muistamani asiat kotimatkalla puhelimeen. Savun kanssa muistiinpanot voi kirjoittaa kursseilla vihkoon. Loimun kanssa tämä onnistunee koiran eläköityessä...😁 Perehtymislistalla on siis mm. switch-off (kirjoitinkohan edes oikein) josta Loimu voisi hyötyä. Raportoin Rakettiketun kehityksistä tai kehityksettömyydestä sitä mukaa kun ollaan ehditty harjoitella.



© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Savun rallytokotreenit

Marraskuun rallytokon ratatreenit sovittiin Kramielle ja treenikaveri Netta suunnitteli meidän päänmenoksi kaikkea järkevää. Minä unohdin tietysti Savun kaulapannan kotiin, joten harjoiteltiin lähtökyltillä muita osia paitsi koiran kytkemistä. Videolta näkyykin nyt aikalailla kaikki, alla vielä tekstinä jäsenneltynä.

- kehään yhdessä meneminen

- lähtökyltin rutiinit

- uusimisen harjoittelu

- ratasuorituksen sujuvuus

Oli kyllä kaikkiaan niin hyvät ja antoisat treenit että huh! Olispa tajunnut harjoitella tällaisia asioita ennen koeuraa tai edes vaikka jo viime vuonna. Onneksi nyt kuitenkin ja tällaiset harjoitukset otetaan ihan säännöllisiksi treeneihin mukaan.

Olen jättänyt kokeissa ihan tarkoituksella uusimatta, koska tiedän ettei Savu ilahtuisi sellaisesta. En kuitenkaan jotenkin ole tajunnut miten ja miksi harjoittelisin uusimista 😂 Toki en ole erityinen pisteiden perässä juoksija, joten niiden vuoksi tuskin jatkossakaan mitään uusin. Koiran nostatustehtäväksi opetettuna uusimisesta tulee kuitenkin olemaan kokeissa hyötyä.


© Netta Elomaa © Netta Elomaa

Canisportin lajiesittelypäivä

Voin sanoa että kyllä muuten jännitti! Savun kanssa teimme voittajan rataa ja eihän meillä tuommoisesta esiintymisestä mitään kokemusta ole. Sain Savun vielä hanskaan hyppykyltin jälkeen mutta siitä se jo samantien ratkesikin kun ihmisiä kohti sermille mentiin. Savu yllättikin karkaamalla kehästä vallan tuttujen luo 😅 Sen jälkeen Savu haksahti sermille haukkumaan ihmisiä ja taasen toiseen suuntaan tarkastamaan houkutuksen lelut. Tästä eteenpäin Savu suoritti voittajan rataa aivan priimasti, myös oikealla puolen seuraamisen ja puolen vaihdot.

Aikaa oli varattuna sen verran reilusti että jäin Savun kanssa ratasirkuksemme jälkeen tekemään tehtäviä vielä yleisön läheisyyteen. Saatiin hyvää harjoitusta lopulta vaikka siinä jännitellessäni unohdin vähän palkkailla Savua ja toisaalta vein sen varsin niukoilla lämmittelyillä koitokseen. Vaan menipä rata vähän ralliksi sentään hyvillä mielin!

On myönnettävä että Loimun vuoro jännitti vielä enemmän. Saavuttiin vuorollemme tavan mukaisesti kuuluvasti ja Loimu ympäriinsä kierien. Kehässä päästin Loimun aika nopeasti irti ja aika nopeasti kävi selväksi että tukikohta oli siirrettävä kehän perälle kauemmas ihmisistä. Loimu reagoi kuuluvasti ja näkyvästi siihen että sillä oli epäilys muista koirista ja ylipäänsä ihmisistä jotka jäivät tervehtimättä.

Aikansa sinkoiltuaan ja kaikkeen reagoituaan Loimu jäi kuitenkin yhtäkkiä keskittymään minuun ja kuplauduimme aikas kivasti. Teimme targettitehtäviä, lyhyitä paikallaan oloja, taukomattoharjoituksia ja pari kertaa jopa merkkiryhmän kierronkin. Loimu leikki hyvin ja ruokakin maistui. Vauhtia siinä yhteistyössäkin oli sillä jännityksissäni juoksin sitten silloinkin kun en välttämättä normaalitreenissä olisi juossut. Lämmin tuli!

Loimu vetäisi yhden namin väärään kurkkuun ja näytti hetken pahoinvoivalta. Kannoin sen nopeasti taukomatolle jos se sattuisi yökkäämään. Ja sehän yökkäsi. Sirkusesityksemme päätteeksi Loimu okseni taukomatolle koko vatsalaukkunsa sisällön. Bravoo, nyt Loimu on toimittanut hallissa ollessaan kaikki eritetahrat mitä vain mahdollista - onneksi tämä yrjöylläri meni siihen taukomatolle eikä hallin lattiaan!

Luonnollisestikin Loimun vuoro päättyi, joskaan koiran oksentaminen ei kuulunut suunnitelmiimme. Loimu kaiketi vain söi, juoksi ja riehui samaan syssyyn niin paljon, että lopulta huono olo iski. Koira oli loppuillan muutoin täysin normaali oma itsensä, pitihän se viihdearvo jollakin viimeistellä 😁

Tällä viikolla treenit sijoittuvat kotiympäristöön, tehdään mitä ehditään ja kuinka huvittaa.

© Netta Elomaa

27 marraskuuta 2022

Kaupallinen yhteistyö: Zoner.fi


Kaupallinen yhteistyö: Zoner.fi 

Nopeimmat varmasti jo huomasivatkin, että blogin osoite muuttui muotoon koiriamaalta.fi
Meillä on siis vihdoin ja viimein kuin onnen potkaisemana oma domain ja samaan syssyyn teemaan sopiva sähköposti info@koiriamaalta.fi

Olen pyörtellyt ajatusta omasta domainista jokusen vuoden, saamatta kuitenkaan mitään aikaiseksi. Sopivaan ajankohtaan tarjottiin kuitenkin yhteistyötää ja tässä sitä ollaan. Aiempaa kokemusta webhotelleista minulla ei ole, mutta Zonerin kanssa kaikki sujui helposti ja vaivatta. Heillä on todella selkeät yksinkertaiset ohjeet, miten oma verkkotunnus otetaan käyttöön eri alustoille, esimerkiksi meidän tapauksessa Bloggerin alustalle.

Kysy jos jokin mietityttää ja tutustu Zonerin tarjoamiin palveluihin.

21 marraskuuta 2022

Ot-tokotreenit

© Mira Kaipainen

Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.

Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.

Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.

Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Viimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓

Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin. 

Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin

- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput

- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset

- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta


Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.

Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.

Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota. 

© Mira Kaipainen © Mira Kaipainen

Loimun kans jatketaan näillä

- tee suunnitelma

- ole järjestelmällinen ja nopeampi

- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä

- harjoittele taukoilu vahvemmaksi

- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla

- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?


Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁

Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää. 

Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.

On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.

Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜

Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞

17 marraskuuta 2022

Hevonkuusen tunnelmia

 

Muutama kuva viime kertaiselta Hevonkuusen iltaretkeltä. Ollapa vain nätti paikka lyhdyin valaistuna. Onnistuin ottamaan niin yli- kuin alivalottuneita kuvia, mutta onneksi RAW-tiedostoja voi käsitellä aika reilusti. Ensi kerralla paremmin. Ja yksi onnistuminen joka on suorastaan uskomaton, on Loimu. Loimu malttoi istua yhteiskuvassamme paikallaan juuri sen hetken, kun kamera valotti kuvaamme.

Savunkin kanssa kuvattiin useampi otos nuotiolta. Jouduin siis asetuksia säätelemään useamman kerran, mutta lopulta päästiin alla näkyvään lopputulokseen.   Siihen menee kyllä vuosikaudet, että Loimusta saataisiin yhtä malttavainen malli, kuin mitä Savu on 😂

Välihuomiona kiitos kaikille edeltäviin postauksiin kommenteista! Jostain syystä Blogger ei anna minun vastata kommentteihin tietokoneella, mutta kännykän selaimella vaikuttaisi onnistuvat. Tämän vuoksi vastaaminen on viivästynyt reilusti, vaikka tarkoitukseni on jokaiselle vastata.

14 marraskuuta 2022

Marraskuisia




Tuli sitten sekin aika kun yhtä objektiivia vaille koko kuvauskalusto tuli uusittua muutaman kuukauden sisään. Vanha uskollinen Canon EOS 500D hajosi kesällä ja tilalleen hankin Canon EOS 6D. Ero uuden ja vanhan rungon välillä on ollut vallan merkittävä. Lokakuussa uusi kamera teki kuitenkin kesken työkeikan oharit menemällä totaalisen jumiin ja ottamatta yhtäkään kuvaa. Takuuhuollossa kamera viipyi kolmisen viikkoa, eikä siitä löytynyt mitään vikaa. Olin viimeiset kuvauskeikat kuvannut lainaobjektiivilla kun oma telezoom vain sahasi tarkennuksen kanssa. 


Kaikkeen sitä tottuu kun noviisina oli onnistuvinaan jokaisessa liikekuvassa ja nyt vuosia myöhemmin kun luulisi jotakin osaavan, ei kuvia onnistu sitäkään vähää. Työkäytössä vanha ja rähjääntynyt objektiivi oli kuitenkin ihan susi ja uusi oli hankittava tilalle. Rajalasta kotiutuikin käytetty, mutta uudenveroinen Canon 70-200mm f/2.8 III ja on tässäkin eroa vanhaan. Pitkästä aikaa tarkennus pelaa kuten tämän luokan kalustolla kuuluu ja sarjakuvaaminenkin onnistuu. Jos jotakin pitäisi viilata niin muistikortin lukunopeus voisi olla nopeampi, mutta pärjätkäämme tällä mikä on. 

Vihdoin olen reipastunut kuvankäsittelyn suhteen ja latasin Photoshopin (olen tästä toki valokuvaajanjäsenyyttä jos maksanutkin). Alkuun tarvittiin kädestä pitäen kaverin opastusta ja edelleen tulee välillä kysyttävää, mutta pikku hiljaa. Oli se aluksi Lightroomin kevytversiokin ihan mahdottoman vaikean tuntuinen käyttää, vaikka nykyään sillä sujuu vakiosäädöt vaikka silmät kiinni. Ennen tätä (eli siis miltei kymmenen vuotta sitten) käsittelin kuvat Gimpillä, mutta koska en käytä sitä enää edes kuukausittain, tuntuu koko ohjelma tosi vaikealta. Taitoja täytyy pitää säännöllisesti yllä, oli kyse kuvankäsittelystä tai koirien tokoliikkeistä.
 

Kun töistä mainitsin, niin kerrottakoon että kesällä menin ja perustin toiminimiyrityksen. Valokuvaan ja teen käsitöitä, mutta suurin työsarkani on kotimaisen koirakuvapankin materiaalin kerääminen. On ollut todella mielekästä kuvata erilaisia koiria ja samalla kehittää taitojaan valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä.

Niin sanotut "oikeatkin työt" alkavat osa-aikaisesti usean vuoden tauon jälkeen. Sain järjestymään läheisten kanssa lastenhoidon ja alan tekemään perjantaisin työpäivän kaupungin varhaiskasvatuksen parissa. Toivon että ajan kanssa oma yritykseni voisi työllistää minut täyspäiväisesti, mutta vielä alkukankeuden läsnäollessa en uskalla odottaa liikoja.
 

Luonnossa liikkuminen on jäänyt viime viikkoina vähän vähäiselle. Joko on ollut kertakaikkisen surkeaa keliä, tai ollaan oltu vuoroin kipeinä ja yleisesti väsyneitä. Valoisa aika vuorokaudessa on tosi lyhyt ja yksin pimeässä ei ole tullut raahauduttua metsään. Vaikka minä viihdyn metsässä kyllä pimeässäkin. 

Koirat eivät onneksi ole laittaneet iisimpää menoa pahakseen, vaikka liikunta onkin tapahtunut vain lähimetsässä rämpien. Nyt aurinkoisena viikonloppuna samoiltiin useampi tunti ja tulipa vain auringonsäteet tarpeeseen. Tarpeeseen ja hyvää mieltä tuotti myös toimiva kamera ja objektiivi. Ennen useamman viikon kamerattomuutta en edes tiennyt, miten tärkeäksi valokuvaaminen on hyvinvoinnilleni muodostunut.

Kuvaaminenkin motivoi seikkailemaan metsässä kauemmas ja uusiin nurkkiin. Niin me vain lauantainakin löydettiin auringonsäteiden kyllästämä lätäkkö. Postauksen kuvista käynee ilmi, että koirani saavat vallan vapaaasti läträtä kurassa ja vedessä.
         

Tähän kuulumisten rupatteluun tuli sullottua aika paljon kuvia, mutta miksi tehdä kaksi postausta jos voi laittaa kaikki yhteen. Tämä tekstien ja kuvien suoranainen rajattomuus onkin se, josta bloggaamisessa pidän ja jossa blogi voittaa muut somealustat mennen tullen.

 

Savu on ollut taas pitkin syksyä vähän laihiksella. Niin reilusti ylipainoiseksi se ei ole päässyt mitä takavuosina kertaalleen oli, mutta herkästi sille kertyy sellaista hieman ylimääräistä. Nyt koirat syövät suurimmaksi osaksi pelkkää lihaa, tarkalleen hirveä, ja se sopii Savulle erinomaisesti. Olen aiemminkin siitä kirjoitellut että Savu paksuuntuu välittömästi jos se syö nappulaa (paljon hiilihydraattia) kun taas vastaavasti lihoilla ruokkimalla se on helpompi pitää sekä kylläisenä että normaalipainoisena. 

Koska aina en reipastu tai muutoin resurssit vastustavat pitkiä lenkkeilyjä, ollaan taas aktivoiduttu jumppailussa. Loimuhan ei tajua koko touhusta vielä mitään, kun taas Savulle kaikki tavanomaiset jumppaliikkeemme ovat jo ulkomuistista tuttuja. Loimu toki onkin koko ajan vähänkuin "tikissä", sen ainoa askellaji on täysiä juokseminen tai reipas kävely ja se suorittaa liiketyyliään ulkoillessa sujuvasti. Loimun kulutus on siis jo pelkästään omaehtoisen liikunnan kannalta suhteessa suurempi kuin verkkaisemmalla Savulla. Lihaskuntoharjottelu ei silti ole kenellekään pahasta ja hyvä lihaskunto tukee tokokoirankin uraa.
 

Kenties tässä on riittävästi kuvia ja tekstiä yhdelle kertaa. Loppusyksylle ilmoitin Savun sittenkin vielä yhteen tokokokeeseen lisää. Jatkamme tokotreenejä omatoimisesti ja kimpassa, koesuorituksen sujuvuutta silmällä pitäen. Kokeiden jälkeen joulukuun pidämme tapamme mukaan taukoa kaikesta lajitreenaamisesta. Koirat on leponsa muun puuhan parissa ansainneet ja itsekin täytyy antaa aivonystyröiden prosessoida uusia ideoita.

Kivaa viikkoa sulle!