Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.
Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.
Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.
Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.
Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua.
Lue myös: Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä
Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.
Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.
Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.
Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.
Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.
Kysy, kerro, kommentoi. Sana vapaa 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)