16 elokuuta 2019

Helteinen telttaretki Seitsemisiin ja reissusuunnitelmia


Jos heinäkuun alussa retkellämme oli totaalisen kylmä, niin toiselle reissulle osuivat varsinaiset tahmahelteet. Olin puhunut äitini ympäri mukaan telttaretkelle ja suuntasimme yhtenä heinäkuisena maanantai-iltana Seitsemisen kansallispuistoon. Auto jäi Koveron perinnetilan parkkipaikalle ja me  lähdimme kävelemään kohti Haukilammen telttailualuetta. Myy ja Savu olivat kovin virtaa täynnä, vaikka lämpötila jähtyi illaksi vain pari astetta. Kuuma siis oli, mutta se ei innokkaita nuuskuttelijoita häirinnyt. Savulle retkeily on tuttua, eikä se juurikaan hötkyile, mutta Myystä kaikki uusi on jännittävää ja todella nopean tutkimustyön arvoista. Niinpä pieni terrierinpuolikas sinkoili ja kipitti minkä hihnan rajaamalla alueella kykeni.

Arkipäivästä huolimatta Haukilammen rannalla oli alkuillasta jo kolme telttaseuruetta. Heinäkuu onkin tunnetusti lomakuukausi, joten mistään yksin telttailusta näin etelässä lienee turha haaveilla. Savu pisti tottuneesti maaten, kun aloin koota telttaa. Myy sen sijaan kaikesta innostuksestaan räksytti minulle - odottelu ei ole tämän koiran vahvuus. Nautittiin vähän iltapalaa taukopaikalla ja sitten heitettiin kamat telttaan piiloon. Sekä koirilla, että Papulla oli virtaa ihan kiitettävästi, joten varhaisillan nukkumisyrityksestä teltta olisi varmasti räjähtänyt. Niinpä lähdettiin kiertämään Torpparin taivalta iltalenkkinä.



Vastaantulijoita oli useampi, joten tuona maanantaina kansallispuistossa oli kyllä riittänyt kävijöitä. Koirat suoriutuivat ohitustilanteista karkin voimalla varsin hyvin. Hieman koomista tilanteessa olikin se, että yleensä metsissä ei törmää kehenkään. Etenkin Myylle oli suuri ihmetys, että poluilla kulkee muitakin. Kansallispuistoissa se ei tietenkään ole mikään yllätys - paitsi ensikertalaiselle koiralle. Lenkkimme eteni Myyn mielestä myös hiukan liian hitaasti, sillä Papu halusi kävellä alkumatkasta itse. Onneksi reitin varrella oli kuitenkin mustikanvarpuja, jotka Myy sitten aikansa kuluksi söi tyhjiksi. Savu vaikuttaa Myyn seurassa vähintäänkin seniorilta ja mulkaisee sählää pikkuystäväänsä aika ajoin pahastikin. Hirveää epäjärjestystä aiheuttava otus.

Torpparin taival oli oikein kiva reitti. Joskin olisimme nauttineet siitä enemmän ilman hellettä, triljoonaa hyttystä, kännykän hajoamista, flunssan aloittanutta lasta ja edestakaisin innosta poukkoilevaa pikkukoiraa. Ilta oli kääntymässä jo puolen yön tienoille kun palasimme teltalle. Muutama seurue oli retkemme aikana pystyttänyt oman telttansa ja yksi koirakin paikalla oli. Kovin hiljaa emme koiraa ohittaneet, sillä huomasin tulokkaan vähän myöhässä.



Pakkauduimme telttaan tavoittelemaan unta joka yksilölle. Savu on hyvin orientoitunut kaikkeen ja sammui teltan päätyyn samantien, aivan kuin olisi vaeltanut päiväkausia. Savun unta häiritsi ainoastaan Myy, joka keskellä yötä istui milloin kenenkin päällä. Myy oli aivan varma, että pääpuolessa olevat eväät ovat yksin hänelle. Yö oli siis hitusen katkonainen kokemattoman telttailijan ja sairaan lapsen vuoksi. Papu oli päivän ihan hyvinvoiva, mutta alkoi illalla retkellä aivastella ja lopulta yskiä. Puolen yön aikaan emme kuitenkaan jaksaneet pakata ja lähteä takaisin, sillä loppujen lopuksi se ja sama missä nukkuu. Tällä erää olimme kuitenkin varmasti se seurue, jota kukaan telttailija ei olisi halunnut samalle leirintäalueelle. No, vuoronsa kullakin, edellisellä retkellä kuuntelin itse aamuyöhön asti ryyppäävää ja meluavaa seuruetta.

Aamu valkeni ajoissa ja katkonaisesta yöstä huolimatta sekä Papu että Savu vaikuttivat levänneiltä. Myy sen sijaan oli pirteä oma itsensä, vaikka ei havaintojeni mukaan nukkunut varmaan ollenkaan. Hassu koira. Papu viihtyi aamun mukavasti repussa, joten sain hiukan kuvailtuakin Savua. Hihnaa en joutanut ottaa edes kuvia varten, sillä paikalla oli reilusti muutakin väkeä. Liikaa vahdittavaa, holhottavaa, riskejä - ja olin vähän väsynytkin.

Tämä telttaretki oli tämän kesän kolmas. Ei ehkä lataavin, mukavin tai onnistunein, mutta näin optimistina olosuhteisiin nähden aika kiva retki. Kotona uni maistui ihan kaikille ja flunssakin onneksi parani miltei yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ennen mahdollista seuraavaa yhteistä retkeä Myyn kanssa on kyllä hiukan harjoiteltava telttailun perusteita...



Syksyä vasten olen kaavaillut pariakin retkeä - kummastakaan ei tosin vielä ole onnistumistaakuta. Savun kanssa kahden (ja toki kaveri mukaan) olisi tarkoitus tallailla Pirkan taipaleesta yksi pätkä. Karkeasti ottaen Helvetinkolulta Riuttaskorven kautta Seitsemisiin. Siirtymäalueita lukuunottamatta tuttuja seutuja siis ja laskelmien mukaan tuolla kuluisi 4-5 päivää. Toki, koska lähden ensimmäistä kertaa ilman reppumaskottiani, plan b on että typistän retken kolmeen päivään, jos kotolaisilla on siihen jokin syy. Mutta kunhan pääsen edes joksikin aikaa, sillä Savukin olisi todella laatuaikansa ansainnut!

Lokakuulle olen suunnitellut pientä road trippiä (jos viisi päivää on pieni). Eteläisemmän Suomen kansallispuistot ovat jääneet hieman vieraammiksi ja ajattelin ehtiä pistäytymään useammassa. Tällä hetkellä listalla olisivat Sipoonkorpi, Nuuksio, Teijo, Torronsuo, Liesjärvi, Kurjenrahka ja Puurijärvi-Isosuo. Jotain voi ehkä jäädä pois tai muuttua toiseen, mutta noi alustavasti lista vaikuttaa kivalta. Tarkoitusenani olisi tehdä päiväretkiä pienempiin kansallispuistoihin tai muihin nähtävyyksiin. Yöt vietettäisiin teltassa kansallispuistojen telttailualueella. Seuraa reissuun ei suuremmin ole ja automatkat varmasti taitankin yksin Savun ja Papun kanssa. Kansallispuistoihin kävely- ja juttuseura kelpaa kyllä, eikä Savukaan taatusti pistä leikkikavereita pahakseen. Ajantasaisempia tietoja tästä suunnitelmasta löytää syksyn mittaa instagram tililtämme.

Oikein mukavaa loppukesää joka lukijalle! Kirjoittelen viimeistään syksyllä tänne uudemman kerran, postaustahti on vähän väljähtänyttä...