17 helmikuuta 2020

Louna 27.4.2016-6.2.2020

Upotuksena aiheen instagramjulkaisu





✝️ Louna 27.4.2016-6.2.2020 😭💔 Mieli on ollut viime päivinä melkoisen mustana yrittäessäni välttää/estää viimeistä päätöstä ja sitten kuitenkin koiraa viimeiselle matkalle viedessä. Viimeiseen reiluun vuoteen Louna ei enää virallisesti ollut minun (ja sitäkin ennen vain väliaikaisesti) , mutta koska se suurimman osan lyhyestä elämästään ehti asua minulla, enkä kyennyt sille päätettyä loppua estämään, katsoin parhaaksi viedä Lounan itse viimeiselle matkalleen. Se oli kuitenkin aivan kuin oma koira 🐾 Louna parka oli kyllä yksi surkeiden sattumuksien koira, joka opetti paljon ja olisi alun alkaenkin tarvinnut paljon enemmän. Louna oli aina hiukan arka ja epävarma, sekä todella herkkä stressaamaan; oireet olivat moninaisia aina voimakkaasta ripulista jatkuvaan läähättämiseen ja ns. häsläämiseen. Tuntemattoman silmään Louna saattoi vaikuttaa lähinnä iloiselta uusissa tilanteissa, vaikka tosi asiassa sillä oli usein hyvin tuskastunut olo. Näissä asioissa oli itselläkin paljon opittavaa, kun koira minulle tuli 😔💕 Epäluottamus vieraita ihmisiä kohtaan oli mitä ilmeisimmin syystäkin kasvanut ja Louna oli viime aikoina joutunut turvautumaan purukalustoonsa. En itse ollut tilanteita näkemässä, mutta yhteistä niillä oli ollut se, että Louna oli ollut kytkettynä ja purukohteena koiralle vieras ihminen. Ei missään tapauksessa koiran vika siis, että sitä ei ole ymmärretty. Enkä ymmärrä itsekään, mitä ihmisten päässä aina liikkuu. Se kuitenkin oli selvää, etteivät asuinolosuhteet paikassa, jossa vierailee muita ihmisiä tehden monta muuttujaa, olleet tälle koiralle sopivat 😓 Vaikka olisin halunnut, minullakaan ei ollut tarjota Lounalle sellaista rauhallista rutiiniympäristöä, minkä se olisi tarvinnut. En usko, että Lounan elämänlaatu olisi noussut sillä, että koira haluaa vapaaehtoisesti perääntyä yksin eri huoneeseen. Louna stressaantui lapsista sen verran, ettei sen tarvitse olla kuin samassa asunnossa ja mm. stressiripuli alkoi tukitoimista huolimatta. Ja siitäkin huolimatta, miten mielellään se kuitenkin aina tuli meille kylään 😔 Jatkuu alla ⬇️
Henkilön Savu (@koiria_maalta) jakama julkaisu


Yleisesti
Henkilökohtaisesti en pidä lopetusta ensisijaisena tai oikeana päätöksenä koiralle, joka on joutunut puremaan. Oikeammin pitäisi ennakoida ja osata lukea koiraa, jolloin tällaisia tapauksia ei edes tulisi. Harmillisesti koiria kuitenkin tulkitaan usein väärin tai niiltä vaaditaan taitoihin ja valmiuksiin nähden kohtuuttomia. Yleensä toki tahattomasti.

Koiran puolesta ei voi päättää, kuka sille on tuttu ja kuka ei, tarvitseeko sen pelätä vai ei. Mikäli koira kokee, että sen varoitusmerkkejä ei ole huomioitu, se ei pääse väistämään riittävästi (kuten kytkettynä ei pääsekään), ei sille jää muuta vaihtoehtoa, kuin purra. Kytkettynä olevaa vierasta koiraa ei pidä lähestyä, eikä houkutella tai maanitella luokse. Kukaan ei tietenkään pahaa pahuuttaan ole Lounan luo mennyt, sitä houkutellut, sen luottamusta ihmisiin rapauttanut tai sitä tahallaan ahdistellut. Koiraa ei vain ole osattu lukea, eikä sitä ole ymmärretty, jolloin se on lopulta alkanut purra.

Kun koira on joutunut puremaan, on siinä aivan erilainen työstäminen, kuin pelkän epävarmuuden kanssa. Siispä rajallisen ajan ja Lounan tarvitsemien vaatimusten vuoksi sopivan kodin löytyminen osoittautui mahdottomaksi. Herkästi stressaantuva Louna olisi pitänyt saada ehdottomasti lapsettomaan kotiin, taajaman ulkopuolelle, joko ammattilaiselle tai ihmiselle, joka sitoutuisi sen kanssa hakemaan ammattiapua. Edellä mainittu ei ole mikään pelkkä oma arvioni, vaan keskustelin koiran tilanteesta useamman ihmisen kanssa. Riski joutua kiertoon tai uudelleen ympäristöön jossa käy vieraita ja on riski virhearvioihin, oli liian suuri.

Vaikka olisin halunnut, minullakaan ei ollut tarjota Lounalle sellaista, mitä se olisi tarvinnut. Sisätiloissa se ahdistui lapsista aivan liikaa, vaikka ei olisi joutunut konkreettisesti olemaan lasten kanssa tekemisissä. Korostaisin kuitenkin sitä, että koiralla ei ole luonnevikaa, vaikka se ei menestyisikään lapsiperheen hektisessä arjessa. Koirat ovat erilaisia yksilöitä ja jotkin ympäristöt vain ovat liian stressaavia. Kaikilla ihmisillä ei voikaan olla tarjota kaikille koirille kaikkea tarvittavaa. Niinpä tällä erää koiralle reiluimmaksi vaihtoehdoksi jäi lopettaa se. Niin paskamainen päätös kuin se olikin.

Kun en voinut Lounalle päätettyä loppua estämään, pyysin saada viedä sen itse viimeiselle matkalleen. Tämä sopi kaikille osapuolille. Louna on tottunut lähtemään mukaani, aina joko lenkille tai treenaamaan. Niinpä se tuli klinikalle aivan reippaana, ihan vain tutkimaan paikkoja ja treenaamaan. Vaikka Lounaa jännitti vieras klinikka, se kipitti suoraan vaa'alle ja tarjosi vain kontaktia. Toimenpidehuoneessa se kiipeili jakkaralle, syliini, tarjoili käsikosketusta ja äänien kuuluessa kontaktia. Yhtäkkiä se havahtui että huoneessa on alusta ja oli aivan varma että olimme tulleen treenaamaan taukokäytöstä. Treeninä reissun sille pidinkin ja palkkailin jatkuvasti. Rauhoittavan pistäminenkin oli Lounalle vain yksi temppu muiden joukossa. Itkun takaa minua välillä myös nauratti koiran niin yritteliäs käyttäytyminen. Louna oli ihan vain treenaamassa. Kivalla reissulla, kertaamassa vanhoja juttuja, pitämässä hauskaa. Jokaisen koiran viimeisen matkan, pitäisi ehdottomasti olla tuollainen. Louna nukahti lopulta rauhassa syliini. Pois nukkumisen jälkeen minulla kesti kauan koota itseni, jottai näin edes eteeni. Lopulta poistuin paikalta ilman koiraa, pelkän hihnan ja pannan kanssa. Postiluukkuun pitäisi lähiviikkoina kolahtaa paketti, jossa on kipsilevyyn painettuna Lounan tassunjälki. Kaunis ele klinikalta.

Lounan muistan aivan erityisenä koirana. Niin utelias ja silti epävarma, oppivainen vaikka herkkä stressaantumaan, yritteliäs ja toisaalta sekä seurallinen että itsenäinen. Todella opettavainen koira, joka avasi silmäni koirien hienovaraisimpaankin elekieleen, siihen että stressi voi ilmetä monin eri tavoin ja miten monista asioista koira voikaan stressaantua liikaa. Eniten opin kuitenkin koirien epävarmuudesta ja arkuudesta Lounan ansiosta. Koira voi olla todella ahdistunut, vaikka se näyttäytyisi ulkopuolisille vain iloisena häsläämisenä. Louna tulkittiinkin usein vain iloiseksi ja sosiaaliseksi, vaikka vapaana ollessaan se ei välttämättä edes mennyt vieraiden ihmisten luo. Epävarmakin koira voi astella uusiin tilanteisiin kohtalaisen reippaana tutun ihmisen kanssa, vaikka sillä olisikin paha olla. Nyt tiedän, että arka koira voi olla silti utelias, jolloin helposti rauhoittavat signaalit jäävät huomaamatta.

Olen onnellinen ja onnekas, että sain tutustua Lounaan ja hetken aikaa miltei omistaa sen. Persoonallinen ja ainutlaatuinen yksilö, jolle maailmalla ei ollut paljoakaan tarjottavaa. Kiitos Louna ❤️

Kuvakokoelma niiltä ajoilta, kun koira oli minulla käymässä hoidossa, väliaikaisesti asumassa ja kun hain sitä lenkille mukaan.