25 toukokuuta 2015

Aina vähän jossain muualla



Jos lähdetään fiiliksistä, niin kiireinen ja väsynyt. Töitä riittää, koirissa riittää tehtävää, rahat tuntuu loppuvan kesken ja haluaisin perjantain valmistujaisien olevan jo ohi. Noh, viikon sisään tahti helpottaa, alkaa kesä ja mun tarvitsee keskittyä töiden jälkeen vain hurttiin ja omiin puuhiini. Omat puuhat ja ajanvietteet onkin aivan jäänyt, olen valokuvannut maaliskuun jälkeen öö, kerran. Siis muuta kuin koiria. Odotan sitä hetkeä, kun voin kuvata muuta, kuin noita samoja vanhoja rakkejani...

No mutta, enempi vähempi muilla samat fiilikset tähän aikaan vuodesta. Ensimmäisenä kuvatulva Myyn ja Vilkun leikeistä, kuvat ovat jo yli viikon vanhoja, vähän ehtivät lojua käsittelemättöminä. Ja kesken käsittelynkin luovutin ja poistin puolet. Kuka niitä kaikkia jaksaa katsella.



Myy ja Vilkku ovat vähän kimpassa rohkaistuneet ja tyhmistyneet myös. Kun kaksikon päästää ulos, kirmaavat ne välittömästi Tuikun luo. Vilkku on ihan tosissaan alkamassa leikkimään, Myy ryömii pitkin maata ja mielistelee isoa jännittävää otusta. Ja Tuikku, Tuikku tietysti nauttii saamastaa huomiosta ja pusuttelee pienempiään. Onnea omistaa säyseä aikuishaukku ♥



Viikonloppuna käytiin myös hiukan shoppailemassa. Vilkku sai uuden vihreän Rukka pannan ja vihreän ruokakupin. Ah, mä tykkään limestä ♥ Prismasta matkaan tarttui mölleriä iso pullo ja juoksunaru. Testailtiin narua ulos kiinnittämällä se puuhun ja laitettiin Vilkku kiinni. Siinä se istua tönötti, kokeili vaijerinsa pituuden ja totesi, että alue on ilmeisesti rajallinen. Yksin oli jonkin aikaa, ihan kokeiluksi, itsekseen kaikessa rauhassa puuhasteli. Helppo esim. työpäivän jälkeen laittaa vaijeriin koira talteen ja vaihtaa sille sisällä puhtaat paperit.



Tuikun kanssa aloimme kertaamaan rallyn ALO liikkeitä. Josko sitä lähtisi kalastelemaan tuloksia, jahka rahastusliitto saa koirani rekisteriin. Myy halusi ehdottomasti olla häiriö ja kyllähän se tehtävässään onnistui, kun minäkin meinasin kaksi kertaa kaatua Tuikun päälle. Eikä Tuikkukaan aivan puhtaasti voinut kävellä. Otettiin Tuikun kanssa istumisliikkeitä, niitä mitä on rallysivulla viimeisenä... Ei olla niitä ihan hetkeen treenattukaan, mutta kivasti rakki oli hommasta perillä.

Vilkun opiskeluista sen verran, että prioriteetti ykkösemme on luoksetulo. Toinen on kynsienleikkuu ja kolmas odottaminen. Katsellaan sitten kesällä tokon alkeita, naksutinkouluttelua jatkamme tässä arkisten asioiden ohella. Päällimmäisin tavoite on luoda koiralle hyvä pohja ja suhde, sekä odottaa sen kypsymistä. Nyt Vilkku on täysin ohjailtava tapaus ja mitään ohjattavaa lahnaa en halua, vaan aloitteellisen työparin kiitos. Tämmöstä tällä kertaa, palaillaan kun loma alkaa.

24 toukokuuta 2015

Ollaan vaan ja hassutellaan

Nyt kun pari postausta on toteutettu videoin, niin  mitäs mieltä on lukijat? Mistä asioista tahdotte videoita ja millaisia ja laitetaanko videoita jatkossa tulemaan?

23 toukokuuta 2015

Vilkku videolla 2

11-viikkoinen pentu alkaa jokseenkin muistuttaa koiraa. Sen ikäinen juoksee ja kaahottaa ja alkaa ymmärtää oppimisen ilon. Alla videota meidän kosketuskeppiharkoista eiliseltä, sekä kaahotusvideo retkeltä. Kannattaa klikata videot HD-laadulle, muuten ovat aikamoista kuraa...

22 toukokuuta 2015

Pennun kotiutumiskuulumiset



Hui miten aika rientää! Sunnuntaina Vilkku on ollut meillä kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt tapahtua, siispä kuulumispostauksen aika. Ensimmäisenä Vilkun kanssa on opeteltu pelkkiä arkiasioita, itseasiassa vasta tällä viikolla aloimme varsinaisesti keskittyä naksutinkoulutukseen. Ensimmäisen viikon aikana pennulla oli täysi työ orientoitua arkeemme ja uusiin kuvioihin, oli siis liikaa vaatia siltä keskittymistä varsinaiseen opetteluun. Nyt Vilkulle alkaa olla selvä homma, että ovista menoa odotetaan, ruokaa odottaessa istutaan ja yöt nukutaan. 

Ensimmäisen viikon ajan pentu herätti minut aina tuntia ennen herätystäni, aamu viideltä. Työssäkäyvältä ihmiseltä tämä vaati hiukan hermoja ja pitkää pinnaa, kun ihan oikeasti sitä unta olisi tarvinnut... Nyt Vilkku nukkuu yönsä hiljaa, eikä herätä minua aamuisin. Sen sijaan se saa hepulin klo 22-23 välillä, rullaa sanomalehdet ympäri aitaustaan, hyppii ja pomppii ja pinkoo päin seiniä. No, onpahan onnellinen olemassa olostaan. Aamut tosiaan nukkuu hyvin, mitä nyt alkaa touhottaa sitten kahdeksan pintaan ja herättää Nikon. Mutta sitä se pentuarki on.



Jotain oli Vilkku ehtinyt tällä viikolla ulkona maistaakin. Aamuyöllä olin lähdössä viemään pentua ulos pissalle, mutta sepä päätti olkani yli yrjötä sängylleni. Vilkku meni sitten ulos odottelemaan, kun minä siivosin täkkiä, pussi- ja alulakanaa pesuun. Kaiken lisäksi pesukoneemme oli rikki, joten jätin pyykit odottelemaan ja hain kuraisen pennun takaisin sisälle. Piti pikapestä Vilkku ja sitten kello alkoikin olla sen verran että töihinkin tuli jo kiire... Työpäiväkin venähti juuri tuolloin ja suoraan töistä ajoin hakemaan pyykkini ja vein ne anoppilaan pesuun. Touhua on siis riittänyt.

Eilen otimme Vilkkua koko huusholliin vapaaksi ja nätistihän se oli. Kunnes hepuloi tuttuun tapaan juoksentelemalla. Yllätykseksemme pentu parkkeerasi sohvalle ja lirautti lätäkön istuintyynylle. Tosi kiva, kun äiti viime viikolla osti uudet päälliset niihin, hupsis... Siispä kyselin pesuohjetta niihinkin ja kyllä me se sitten puhtaaksi saatiin, joskis pentua vahditaan ensi kerralla tarkemmin.



On me järkeviäkin puuhattu, Vilkku kävi toissapäivänä eläinlääkärissä. Toki Tuikku oli mallina mukana. Kumpainenkin sai rokotukset ja sirut niskaan, SKL:n laput on täytetty ja nyt pitää hakea postimerkkejä, jotta saadaan hurtat FIXattua. Puntarillakin pennun käytin ja lukema näytti 6,3kg. Vilkku oli eläinlääkärissä oikein utelias ja reipas ja sitä oli Tuikkukin. Tuikku oli myös hyvin tarkka, että Vilkulla oli kaikki hyvin ja että eläinlääkäri kohtelisi pientä nätisti. Ja hyvin kaikki menikin, kaksikko myös matkusti tosi hienosti, vaikka olin niiden kanssa yksin liikenteessä.

Nyt Vilkun kanssa on panostettu naksutinkoulutukseen. Olen itse panostanut oikea-aikaisuuteen. Kesti tajuta, että koiran on oltava nälkäinen ja samalla pirteä, että on mitään järkeä edes yrittää ehdollistaa sitä. Kolmen päivän ajan harjoittelin pelkkää ehdollistumista, jotta toiminnosta tulisi vahva. Harjoituksia tehtiin myös kolmessa eri paikassa. Tänään harjoittelimme ensimmäistä kertaa kosketuskeppiä ja napero hoksasi sen samantien! Huomenna vielä keppiharjoituksia ja ajan salliessa kontaktia.

Viikonlopun aikana yritän tunkea otetut videot tänne, samoin lisää kuvia. Nyt onkin tullut kuvailtua runsaasti ja kuvista jo huomaa eroa korvissa. Vilkun korvat ovat alkaneet selvästi nousta, harottavat minne sattuu ja rentoinakaan eivät mene enää luppaan, vaan ovat puoliksi pystyssä. Mielenkiintoista, tämä tulisi olemaan ensimmäinen pystykorvainen koirani. Ohessa kuvat tämänpäiväiseltä retkeltämme lähteelle.

19 toukokuuta 2015

Tuikku ja Vilkku vol 1

Ajattelin, että teille olisi aina kuukausittainen kuvakokoelma Tuikun ja Vilkun leikeistä. Näkee pennun kasvua ja kaksikon touhuja muutenkin. Tuikku on kyllä niin ottanut naperon omakseen, ettei tosikaan. Leikit ovat rajuja, eikä Tuikku paljon pentua sääli, mutta osaa leikkiä kuitenkin Vilkun leikkejä mukaillen ♥ Kuvissa Vilkku 10vk.

17 toukokuuta 2015

ISKK vepe-esittely



Tänään suunnattiin hurttien kanssa heti aamusta Ikaalisin, toki ensin koukattiin kyytiin Anni, jota saamme kiittää kuvista. Kyllä pienen navigoinnin ja kurvailun jälkeen löysimmekin perille treenipaikallemme. Vilkku oli myös mukana ihmettelemässä ja pitihän ihmisten päästä jotain söpöä rapsuttelemaan. Meille annettiin suullinen ohjeistus mitä treenit tulevat pitämään sisällään ja nyt ensimmäisellä kerralla oli tarkoitus kokeilla muutamia perusasioita, jotta ohjaajat tietävät, minkä tasoisia ryhmiä aletaan kokoamaan.



Tuikulle veneeseen meno oli ihan helppo nakki, sinne se meni kun käskettiin, tosin soutaja olisi kovasti kiinnostanut. Ensiksi soudeltiin vain pieni lenkki, jotta koiralle jäi hyvä fiilis venehössäkästä. Sitten odoteltiin taas vuoroa. Toisena liikkeenä oli, että avustaja otti koiran veneeseen ja vene soudettiin about kymmenen metrin päähän. Vähän reilu 10metriä, sillä Tuikulla oli sen mittainen liina kaulassaan. Tarkoitus oli hyppyyttää koira veneestä järveen, josta se olisi uinut luokseni. Tuikulla oli kyllä kova yritys, mutta hyppääminen epäilytti. Kun koira sitten jo kiikkui paatin reunalla ja empi vielä, ohjaaja tuuppasi sille vauhtia. Tuikku ei ollut sukeltamisesta moksiskaan, vaan ui oikein reippaasti rantaan, eikä edes lähtenyt vaeltelemaan. Hieno haukku!



Lopuksi vuorossa oli venee haku. Leikitin Tuikkua köydellä, joka sitten veneen mukana lähti järvelle. Tuikku steppaili rantavedessä ja juoksi perään, mutta hyi kun olisikin pitänyt ihan uida. Pistän kyllä puolet arkailuista vieraan rannan piikkiin... Kun köysi sitten houkuttelevasti läiskäytettiin veteen, lähti Tuikku oikein reippaasti uimaan, haki köyden ja hinasi veneen rantaan. Rannassa Tuikku olisi leikkinyt köyden pätkällä vielä vetoleikkiäkin. Oikein hienosti hommat sujuivat ja eiköhän kesän aikana Tuikusta jotakin saada aikaiseksi. Ryhmäkin vaikutti oikein mukavalta ja kivalta, odotan innolla, että homma alkaa tämän kuun lopulla!

14 toukokuuta 2015

Vilkku videolla

Vilkku on ihana. Vilkku on suloinen. Vilkku tuoksuu pennulle (eli pissalla ja kakalla höystetylle koiralle). Vilkku on lämmin ja sillä on söpö pallomasu. Vilkku katsoo suloisesti. Vilkku osaa katsoa niin suloisesti, että se saa nukkua sängyssä, jos osaa olla kiltisti. Viime yön Vilkku nukkui vieressäni, voi miten kiva olikaan vetää lämpöinen käärö omaan kylkeen kiinni. Ja niin hiljaa ja levollisesti se nukkui ♥

Vilkku on opetellut luoksetuloa. Vilkun luoksetulokäskynä toimii vislaus ja sitten saa paljon kehuja ja rapsutuksia. Tahallaan niitä annettaan niin paljon, että koirakin innostuu ihan tosi paljon. Vilkku on tutustunut naksuttimeen, naksuttimen äänen kuultua saa namin. Vilkku on oppinut melko hyvin istumaan ja perusasentoa ja maahanmenoharjoituksiakin on aloitettu. Kun Vilkku vain näkeekään naksuttimen, se tarjoaa kontaktia.

Ruualle nappula on perso. Ruoka on hyvää ja sitä pitäisi olla aina saatavilla. Kaikki ruoka on hyvää. Ja kaikki ei ruokakin on syötävää. Ihmisten käsiä ja jalkoja ei saa syödä, eikä Vilkku edes näyki. Siksi Vilkku on aivan erityisen ihana pentu. Vilkku on autoillut paljon, harjoitellut yksinoloa ja kulkenut vapaana minun ja Nikon mukana. Se on oikein reipas, kiva ja pieni pentu. Huomenna menemme katsomaan pikkulapsia ja sunnuntaina Vilkku tulee Tuikun vepetreeneihin katselemaan.

Kuvia on tulossa, kunhan niitä ehdin käsitellä. Nyt on vaan niin happyhappyhappy -fiilikset, kun viimein oma pentu ♥

11 toukokuuta 2015

Tää on se mitä oon etsiny



Että olikin vaikeaa löytää sopivaa comboa; järkevä risteytys, hinta-laatu-suhde ja hyvällä asenteella varustettu kasvattaja. Kauan ehdin etsiskellä, mutta nyt löytyi. Puheluiden jälkeen päätimme, että lähdemme vähintäänkin katsomaan pentuja ja jos jokin on vialla, jätämme sinne. Vaan niinhän siinä kävi, että pikkuinen Vilkku lähti lammastilalta mukaamme. Kaksi pentua oli vapaana, ja Vilkku valikoitui sillä perusteella, että se kanteli oma-alotteisesti leluja ja otti mielestämme paremmin kontaktia ihmiseen. Myös kasvattaja kertoi, että juuri Vilkku on vaikuttanut oikein nokkelalta ja olivat Vilkun ja toisen pennun välillä puntaroineet, kumman jättävät kotiin uudeksi työkoiraksi.

Vilkku matkusti eilen mukanamme vajaa 200km, ei moitteita matkustuksessa. Oksensikin vasta viisi kilometriä ennen, kuin olimme kotona, höpsö pentu. Ilta menikin siinä, että pentu oli vain aivan ihmeissään kaikesta ja laitoimme sen pentuaitaukseensa nukkumaan. Ensimmäinen yö sujui oikein mukavasti, mitä nyt aamuyöllä piti minua vähän hereillä, kun Niko lähti.


Aamutoimet hoidettiin normaalisti ja pentu jäi huoneeseni työpäiväni ajaksi. Useamman tunnin oli kiljunut, mutta Nikon tullessa puolilta päivin, oli ollut hiljaa. Niko nappasikin pennun mukaansa ja olivat ajelleet vähän siellä sun täällä ja Vilkku oli ulkosalla saanut mennä vapaasti. Olivat kuulemma lattiallekin nukahtaneet vierekkäin. On se kiva, että toinenkin tykkää pennusta ♥

Vilkku on tosiaan nyt 9viikkoinen paimenmix. Vilkussa on 75% bordercollieta ja 25% australiankelpietä. Emä ja isä olivat reippaita ja miellyttäviä tapauksia, itse tykkäsin. Eikä tämä Vilkkukaan ollenkaan hassumpi tapaus ole! Nyt iltasella parit lyhyet yksinolot sujuivat tosi kivasti kongin ja luun kanssa. Käytin Tuikun pyörälenkillä ja Vilkku oli ollut ihan hiljaa sen aikaa. Ulkona kävimme moikkaamassa Tuikkua. Se oli Vilkusta vähän epäilyttävää, mutta loppuviimeksi pikkuvintiö juoksentelikin Tuikun perässä. Ja taas vaihteeksi, Tuikku rakasti.



Myylle meidän Vilkku on vähän iso leikkikaveri. Vilkku kuitenkin osaa leikkiä nätisti ja vaikka hampaiden kolistelu ja painiminen onkin rajua, on Myy täysillä hommassa mukana. Itseasiassa Myy on se, jolle leikkiminen ei meinaa millään riittää. Väsyessään Vilkku hakeutuukin ihmisen luo ja menee oikein tyytyväisenä huoneeseeni oven taakse Myyltä turvaan. Tarkoitus ei ole, että ne koko ajan kahnaavat ja pääasiassa leikkiminen hoidetaan ulkosalla. Sisällä saa toki vähän mennä makuupainia, onhan se hauskaa. Tällainen mini-infopaketti, Vilkulle on ajan kanssa tulossa oma sivu, kunhan ehdin tehdä.