Ilmanala on ollut piristävän keväinen ja vaikka eilisellä lenkillä aurinko ei paistanut, linnut lauloivat silti. Tein koirien kanssa hitaanpuoleisen lenkin vaikka flunssa alkaakin jo olla ohi. Aikaa metsässä vietettiin, mutta itselleni ei tullut matkaa ahnehdittua jottei olo ota takapakkia. Mummulan koira Myy tuli meidän lenkille mukaan, olihan eilen Myyn 7v syntymäpäivä.
Savu ja Myy ovat jo vanhoja ystäviä, aivan Savun pentuajalta asti. Loimu tapasi myös Myyn ollessaan 8-viikkoinen, mutta röyhkeä issikka ei saanut Myytä lämpiämään. Loimu ja Myy ovat olleet nyt nelisen kertaa samalla lenkillä ja eilen alkoi löytyä yhteinen sävel. Loimu oli leikkiinkutsuissaan hiukan hienovaraisempi, eikä yrittänyt joka välissä näykkiä terrierinpuolikasta.
Nopeat juoksuleikit Myy lopulta salli ja kaksikko paineli pitkin polkua ritirinnan. Leikki oli kuitenkin melko lyhyt, vaikkakin leikki kuitenkin. Myystä ja Loimusta tulee takuulla hyvät leikkikaverit, kun paremmin tutustuvat. Koirien keskinäinen kommunikointi on kivaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Turvallisten koiramallien kanssa kelpaa Loimunkin opiskella kunnon koiriksi.
Saimme aivan erityisen yhteistyötarjouksen ja totta kai halusimme tehdä retken Hevonkuuseen. Hevonkuusi on aidattu yksityinen retkeilymetsä, joka sijaitsee Pirkanmaan Ylöjärvellä, Karhen maalaismaisemissa. Retkeilymetsä on kooltaan noin kaksi hehtaaria ja paikan päältä löytyy hyvin pidetty laavu tulisijalla. Laavulta löytyy niin makkaratikut, roskis, kuin huussikin. Retkeilymetsä pidetään siistinä, joten jokainen siivoaa roskansa ja koirien jätökset.
Pakkasin reppuun aamupalat, sekä Savun ja lapset autoon. Sitten suuntasimme hakemaan mummun ja Myyn mukaan. Vietimme Hevonkuusessa pari tuntia aamuauringosta ja herkullisista eväistä nauttien. Retki Hevonkuuseen onkin oivallinen syy syödä aamupalaksi mansikoita, suklaata ja popcornia. Toki lapset söivät herkkujen alle voileivät ja oli koirillekin omat luut varattuna.
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa maanantai, kuin päästää lapset ja koirat leikkimään turvallisesti luontoon? Retkeilymetsän ympäri menee riista-aita ja siellä saa nauttia luonnosta omassa rauhassa. Suosittelen varaamaan aikaa reilusti, sillä metsässä riittää tutkittavaa, eikä eväitäkään kannata kiireellä syödä. Pikkuväki temmelsi metsässä tehokkaasti koko kaksi tuntia, jonka jälkeen autoon raahautui melko väsynyt porukka. Itse olisin viihtynyt paikalla kauemminkin.
Retkeilymetsän laavussa on mahdollista viettää myös kokonainen yö, omassa rauhassa. Tähän kohteeseen haluat tutustua itse valitsemasi seuran kanssa - tietysti parhaassa siis. Maasto on helppokulkuista, luonnontilaista sekametsää, jossa on jonkin verran korkeuseroja. Pääasiassa lapseni Papu 3v ja Pipa 1v kulkivat joka paikassa itse. Oikeastaan he olisivat hyvin uhkarohkeasti halunneet kiivetä jokaiselle siirtolohkareelle ja kannolle. Savu ja Myy rallittivat riemuissaan pitkin metsää, tilaa olikin oikein riittävästi.
Retkeilymetsä sopii kaikille, mutta erityisesti sinulle joka
- haluat olla luonnossa yksin tai itse valitsemassasi seurassa törmäämättä muihin
- haluat lastesi ja koirasi voivan ulkoilla turvallisesti
- et välitä eksyä tai kohdata isoja villieläimiä
- haluat harjoitella erätaitoja
Nyt kun on erityisen lämpimiä kelejä, muista varata riittävästi juotavaa mukaan niin itsellesi kuin koirille. Hyviä retkiä!
Myy tuli meille perjantaina kyläilemään ja lauantaina auto starttasi kohti Parkanoa. Seuraksi saimme Tytin ja tällä kertaa mukana olivat Veeti ja Välkky. Viimeksi olemme käyneet kimpassa Hämeenkankaalla, mutta eri koirien kanssa. Nyt reitiksi valikoitui Alkkiavuoren luontopolku, jossa emme ole koskaan vierailleet. Myy ja Savu pääsivät reissuun mukaan, olin kaavaillut Myytä parsonipennun kaveriksi ja Savua Veetin uudeksi kaveriksi.
Kaverisuunnitelmat menivätkin toisin, kaikki tulivat kyllä toimeen. Savu leikki kuitenkin pääasiassa pikku Välkyn kanssa. Junnuilla olivatkin reippaat painit ja riennot. Myy otti Välkyn kanssa myös muutamia spurtteja, mutta pitkälti tutkaili polkua edellämme. Oikein reipas pieni retkikoira, niin hienosti kuulolla. Veeti ja Savu ottivat muutamat keppipyrähdykset, se olikin totista leikkiä se.
Metsässä oli vielä ihmeen paljon lunta, koko menomatkan paistoi aurinko. Polku oli vielä lumen peitossa. Suoaluetta taivalsimme pitkospuita pitkin sen minkä pystyimme. Paikoin pitkokset olivat veden peittämät ja suon jälkeen koko polku tuntui virtaavan niin, että pohdimme seuraammeko nyt ojaa vai polkua. Pienen metsälammenkin löysimme, se oli vielä visusti jäässä.
Puolen välin tienoilla polun varressa kohosi komea mukuramänty. Puu oli rujo näky kaikkine muhkuineen ja möykkyineen ja käkkäräoksineen, kurkottaessaan korkealle pilviin. Jos sattuu tuota luontopolkua kävelemään, niin männyn kyllä huomaa ja siitä oli viereisessä kyltissä pieni esittelykin.
Aurinkoinen keli muuttui loppumatkan aikana pilviseksi ja lopulta lunta pyrytti oikein sankasti. Pääsimme polulta pois ja väistimme lumisadetta suojaan kotaan. Paistoimme hyvässä seurassa makkarat ja koiratkin malttoivat melko kivasti mielensä. Vähän siinä meinattiin rähistä makkaroista ja väsynyttä Savuakin alkoi kiukuttaa muiden ramppaaminen. Kaiken kaikkiaan nelikko käyttäytyi kuitenkin kivasti ja varmasti mennään toistekin.
Savun kanssa on terästäydytty frisbeen parissa. Kiva kiekkohaukku. Itsellä onkin taas pitkän tauon jälkeen aika paljon opeteltavaa... Savulle hyvää vauhtia tulossa kaikenlaista temppua ja kieppumista vauhtilajin parissa.
Tokon parissa on puuhattu kaikenlaista, listasin nopeat muistiinpanot omista koti, omatoimi ja tokovalkun treeneistä. Mitään tähdellistä en kolmen päivän tykityksen jälkeen oikein muistanut.
Kaukot on saatu alkuun. Lähinnä istu-maahan-istu vaihtoja. Makuulta istumiseen on hankalampi, johtuu toki omasta osaamattomuudestani. Seisomista otettu välillä, kivasti nousee makuulta ja menee hienosti makuulle. Istumisesta vähän kinkkisempi.
Luoksaria otettiin valkussa pari kertaa, hirmu nopea. Kaikkien koirien ja ruudun ja tötsien välistä ja tykkinä leluun kiinni. Painotettiin vauhtia ja keskittymistä, ei niinkään pysymistä ja sivulle tuloa.
Paikkaistuminen oli valkussa myös aiheena. Savu nyt harjoitteli lähinnä istumista ja siinä pysymistä yhden askeleeni verran. Palkan antoon malttia itselle, luopumisen kautta palkat, jotta pikkujätkä ei kovasti ennakoisi. Koiran aktiivisuus harjoituksia teimme myös. Piti ottaa koira perusasentoo ja odottaa sen tarjoavan kontaktia viitisen sekuntia. Tämän jälkeen tehtiin seuruunaloitus. Pointtina oli se, että koira on aktiivinen ja odottaa toimintaa, tehtäväänsä sitoutunut siis. Savun kanssa odotin vain kolmen sekunni kontaktia, koska vaihteleva häiriö ja otin pelkkiä yhden askeleen lähtöjä. Reipas seuraaja.
Namihäiriö oli mielenkiintoinen. Eteen tuotiin kuppi nappuloita ja sen vieressä piti ottaa perusasentoa. Lähti sujumaan ja Savu luopui tehokkaasti. Päästiin myös seuruuttamaan kupin ohi. Tuommosta treeniä ehdottomasti kotiinkin!
Tiistai olikin touhupäivä. Myy oli vielä hoidossa ja lähdettiin Janikan kanssa koirat mukana kaupungille. Louna jäi kotiin, sen verran tuoksuu hyvälle, että olisi mennyt urosten päät sekasin. Käytiin koiria juoksuttamassa ja Savu ja Teo poikkesivat koirauimalassa. Savu lähti nyt rampilta itsekin, pienellä kannustuksella. Uintitekniikka oli kehittynyt huimasti.
Louna on kehittynyt kanin osalta hyvin. Se on Vekun seurassa rauhallinen ja levollisempi kuin ennen. Nenätuntumalle on kaksikko jo päässyt. Vekku loikkii keittiössä vapaana jo Lounankin aikana. Valvomatta Louna ei kuitenkaan kanin kanssa jää, sillä hyökkäyshän on paras puolustus. Louna on myös tarkka omasta häkistään ja kupeista, onhan se nyt kamala jos kani niihin koskisi!
Sterilointiaika Lounalle on tosiaan nyt varattu, samaten turkin siistintäaika. Oma kone teki oharit ja fiskarssit ei ollut ihan ne parhaat. Vaan oikeen hyvänlaatunen paksu turkki sen kaiken palaneen ja pilalle menneen megakarvanlähtö reuhkan alla oli. Ihan näin aikaisin en ajatellut leikkaavani, mutta tuppoja lähti jo siihen malliin, että vähän avitettiin...
Treenaillut Lounakin on. Arkikoulupostaus on tulossa, videosta puuttuu vielä pari klippiä. Takapään käyttö on kehittynyt mukavasti siihen mitä se oli ja Lounan keskittymiskyky ja oma aktiivisuus on myös lisääntynyt. Innokas häseltäminen vain tekee kouluttamisesta minulle hiukan haastavampaa, mutta Lounan kanssa on kyllä hauskaa.
Alla mättö videoita, vähän kaikista ja vähän kaikkea. Ja silti osa puuttuu.
Toissapäivänä Janikan lauma tuli kyläilemään ja vietiin hurtat pellolle rälläämään. Savu yritti kovasti Kikiä liehitellä vaan tätiporopa ei lämmennyt. Kunnon raparallien jälkeen poppoota väsytti.
Louna kotiutuikin jo eilen ja ehkä pahimpaan mahdolliseen aikaan. Lenkit kyllä sujuvat, sillä Luuska itse juoksee karkuun. Mutta ei puhettakaan että tarhailisi tai majailisi Savun kanssa samoissa tiloissa. Leikkausaika on loppukeväästä.
Jäällä käytiin eilen Tiinan kanssa ja porukoiden Myykin pääsi mukaan. Jäät paukkuivat kivan keväisesti ja eipä tee enää mieli mennä sinne. Ihana ilma oli, kyllä kelpasi ulkoilla.
Perjantaina saimme odotettuja vieraita, kun Milla saapui kyläilemään vauvan ja koiriensa kanssa. Voi miten kiva olikaan nähdä, ajatella että viime kerrasta on vuosi! Vauva oli suloinen, myös Savun mielestä. Savu suhtautui vieraaseen rauhallisen uteliaasti. Vietiin koiria sänkipellolle, missä Savu olikin oikein kiinnostunut Kirppa belgistä. Trixienkin kanssa saatiin hyvät painit aikaiseksi.
Tänään käväistiin Mutalan mätsäreissä sosiaalistumassa. Odotuksena oli pikkumätsärit höystettynä maalaiskoirilla, mutta väkeä oli ihan älyttömästi! Siis mätsäreiden sijaintiin nähden. Hengailtiin Savun kanssa sivummalla. Hetken mielenhäiriöstä päätin esittää Janikan porokoiran ja niinpä minusta on vakavailmeisiä kuvia porokoiran kanssa kehästä. Ihan huonosti meillä ei mennyt, Kiki oli nimittäin SIN 1BIS 2!
Sosiaalistuspuuhien jälkeen suuntasin siskon kyydillä lounastamaan porukoille. Pitkästä aikaa koko perhe ruokapöydän ääressä. Ei siitä sen enempää, myös koiraperhe oli koossa ja ensimmäistä kertaa kaikki kolme leikkivät samaan aikaan. Leikit sujuivat hyvin, vaikka koko ja ikäerot ovatkin melkoiset!
Luna oli oikein reipas lousko, Savu olisi ollut niin ihana riepoteltava. Kivasti kuitenkin hillitsi itseään. Muutama seisotuskuvakin saatiin ja sylikuvat siskon syykyssä. Myy mennä rallatti penskojen mukana. Se oli ehkä vähän pettynyt saamansa seuran laatuun, hupsu. Pienen pyydystelyn jälkeen saimme kaikki piskit vielä ns. perhepotrettiin kanssani ♥
