Poika on tullut kotiin

Varoitan kuvaspämmistä, aikataulutus töiden ja muunkin suhteen muuttui, joten ensimmäinen satsi dataa on purettava julkisuuteen. Torstaina starttasimme Janikan kanssa auton ja lähdimme kohti Kuopiota. Yövyimme hotellissa ja perjantaina suunnattiin sitten Leenalle, pennun kasvattajalle. Voi mahoton miten naperot olikaan kasvaneet! Ne on alkaneet näyttää ihan koirilta, eikä ne oo edes kysynyt lupaa semmoseen!

Ennen lähtöä suunnattiin nassukoiden kanssa vielä Kuopion torille. Elonkorjuu juhlissa pikkuset pääsivät katselemaan lampaita ja vasikoita, sekä kaneja. Ja aivan huisin moni ihminen, aikuiset ja lapset ja melkeinpä kaikkihan näitä halusivat lällyttää. Niin mahottoman suloinen kaksikko. Meidän Savu on enempi kattelija tyyppiä. Siinä missä siskonsa halusi moikkailla kaikkia, Savu mieluummi kattelee ja tuumailee ja antaa sitte raaputtaa. Ei missään nimessä arka, vaan sopivan pidättyväinen, sitä oon toivonut jo edellisten koirien kohdalla. Tunnin toritouhuilu väsytti ja kummatkin vielä sippasivat. Janikan porokoira Kiki olikin sitten hyvä pentutäti.

Kuva, jonka @janikasilf julkaisi 26. 08ta 2016 klo 9.17 PDT

Tori vierailun jälkeen me saimme kattavan pentupaketin mukaamme, kasvattajan täyden tuen, sekä tietysti sen ihastuttavan pennun.  Kuopiosta tuleekin meidän vakivierailu kohteemme, pitäähän sitä aktiivisesti näkyillä. Kotimatka meni ihan mahottoman hyvin, vaikka Savu on autossa himpun kuolaillut aiemmin. Savu matkasi sekä häkissä, että jalkatilassa ja sylissä, ehtiihän siinä viidessä tunnissa paikkoja vaihdella. Ei puhettakaan kuolaamisesta tai rauhattomuudesta, koko matkan se nukkui. Huoltoasemalla tallusti reippaana, teki tarpeensa ja taas nukkumaa.

Ensimmäinen yökin meni ku missäki satukirjassa. Ensin tapettiin ikea rotta, sitten unta kaaliin ja aamulla sama rotta tapettiin uudestaan. Ja yksi ainoa lätäkkö tullut, senkin minimies oli tehnyt sievästi paperille. Jos koskaan niin nyt on kyllä aihetta hehkuttaa kaikkea positiivista. Olen aina miettinyt näkyykö kasvattajan työ, esim. sosiaalistus ja miten ja kuinka ja näin pois päin. Ja kyllä huomaa että näihin on kyllä panostettu. Savu menee hihnassa kuin vanha tekijä. Se tekee tarpeensa paperille ja ylipäänsä harvakseltaan sisälle, pääasiassa se tekee ulos. Se istuu heti, kun sille ollaan tarjoamassa ruokaa. Nämä kaikki tulevat helpottamaan arkea suunnattomasti ja kokemaani verrattuna tähän on kyllä satsattu! ♥

Tänään olikin heti touhupäivä. Ajelimme päiväsellä Wuffissa käymään, sillä Savulla oli lainapanta ja -hihna. Haettiin pojalle omat kamppeet, mukaan tarttui myös narulelu ja makupaloja. Kauppaan asteli itse ja vaa'alla punnattiin. Myyjiä katteli, istu ja katteli, kävi haistamas ja sitten halusi lähteä kauppaa tutkimaan. Hyllyjen välistä näkyi berninpaimenkoira, sekös vasta olisikin kiinnostunut. Ja voi miten kiukutti kun sinne ei päässytkään ja meinasi alkaa vähän haukuttamaan. Pian oli kuitenki kiva taas tutkia hyllyjä ja olla rapsuteltavana.

Kaupoilta ajeltiin porukoille moikkaamaan Myytä. Pikkumiestä vähän unetti, mutta Myy oli innoissaan uudesta tulokkaasta. Hassua kyllä, että tämä natiainenhan oli tirpulaa isompi. Kohteliaasti tutustuivat toisiinsa ja Myy olisi halunnut kovasti leikkiäkin. Unenpöpperöinen Savu tyytyi kuitenkin nuuskuttelemaan ja maistelemaan toisen naamaa.

"mikä kumma tuo mulkosilmäseuraaja on"

"pahalle maistut"

Lunan kanssa Savu jo leikkikin, vaikkakin nelikuisella oli kovin raisut otteet. Tuima porkkimix komensi huolella hampaat kolisten ja kyllähän se innokkaan tyttösen saikin kuriin. Näistä tulee kyllä loistokaverit, kunhan päästään ulkoilemaankin kaksikon kanssa.

Ja sitten se kuvaspämmi. Tänään on naksuteltu, ulkoiltu, autoiltu (eikä kuolaa) ja puuhailtu mukavia. Savu harjoittelee rauhoittumista, hiljentymistä ja sylissä olemista. Hirmu hyvä leikkijä se on, oikein pikku piraija peto. Ja ahne possu, mutta hyvä niin. Tänään on mennyt nappulat, raejuusto ja kananmuna. Kasvaa isoksi pojaksi! Savu lähettää paljon äiskälle, siskolle, tätihaukulle, mummulle, täti Aujoojalle ja Kuopio kotolle terveisiä ♥

Lopussa vielä video kotimatkasta ja ensimmäisen päivän touhuista.

Jengi sanoo kaikenlaist, aivan sama

Eilen kävästiin systerillä pupeloa paijaamassa ja sieltä ajeltiin porukoille. Koirat saivat pihassa rällätä. Nelikon kaverikuvan ottaminen ei ollutkaan ihan niin simppeliä, Myy ja Luna eivät osaa olla paikallaan. Sensuroitiin sitten avustajan nassua.

Tämä aamu alkoikin heti ahkeralla puuhaamisella. Teimme Vilkun kanssa tasapainoharjoituksia frisbeetä ajatellen. Muutoinkin pitää hioa tekniikkaa kuntoon. Luonnollisesti tuo kuumuu hommassa ihan hurjasti ja koheltaa kiitettävästi. Omakaan motoriikka ja tarkkuus ei tokikaan ole huipussaan. Kokosin treenipäivyriin myös temput, jotka pitää opettaa nyt kuntoon. Pyöriminen sheippailtiinkin tänään ymmärryksen läpi.

Näin extempore päätin, että huomenna starttaillaan Tuikun kanssa rallymölleissä Ikaalisissa. Alo liikkeethän Tuikku osaa, omaa saamattomuuttani ettei olla nyt käyty missään. Huomenna mennään vähän muistelemaan kisatilannetta, josko vielä kesällä virallisiin.

Vilkun kanssa käytiin illalla vielä Kyröskoskella treenamassa Janika seurana. Kokonaisuutena treenit meni ihan superisti. Vilkku oli koko ajan irti eikä häiriintynyt ohikulkijoista. Yksi huutava mäykky sai Vilkun ryntäämään kohti, mutta kun vislasin, niin Vilkku pinkoi sataa luokse. Viisas ohjaaja olisi palkannut, mutta olin niin häkeltynyt hämmentynyt ja säikähtänyt että seisoin vain monttu auki ja annoin koiralle nakkia. No, pääasia että koira toimii! Vilkku toimi merkkinä, se istui ja Teo kiersi sitä. Vilkku makasi ja Teo hyppi yli ja Vilkku myös seisoi kun kaveri hyppi yli. Ei Viikaria haitannut laisinkaan, toki se sai koko ajan palkkaa, kun ensi kertaa koetettiin. Kerran vähän Teo hyppäsi päinkin, mutta siitäkään ei Vilkku häiriintynyt. Sitten itse tokosta.

Seuraaminen on mennyt tosi paljon eteenpäin. Se ei vieläkään ole vietti katossa hullunmoisesti pompottamassa, mikä on hyvä. Vilkku on kuitenkin ymmärtänyt idean, se lähtee mukaan ja se pitää kontaktia.  Jos kontakti putosi, tein uparit ja bileet kun Vilkku oli taas oikealla paikalla. Käännökset ovat vielä vähän kömpelöitä, mutta rauhassa ne sujuvat. Takapään käyttö on kehittynyt valtavasti.

Liikkeestä maahanmenoja otettiin nyt ensi kertaa ihan oikeasti liikkeestä. Käveleskelin ristiinrastiin ja kun Vilkku sattui singahtamaan vierellle tarjoamaan jotain toimintoa, käskin sen maahan. Hiffasi nopsaan ja puolen askeletta otin aina eteenpäin, enkä itse pysähtynyt. Romahtaa maahan niiku kintut pettäis, vissiin on treenit tehny tehtävänsä!

Luoksetulo otettiin pariin kertaan, tarkoituksena saada siihen vauhtia. Vilkun rynnätessä minua kohti lähdinkin pakenemaan ja juoksin niin kauan että se sai minut kiinni ja tarttui leluun. Tästä bileet ja koiralle voitto.

Alle loppukevennys video, Vilkku oppi kävelemään mun jalkojen päällä jippii! Frisbeetä tehdään aikas oikeassa mielentilassa, jos yhdestä käskystä pystyy pudottautumaan siihen, että keskittyy kävelemään tuossa. Ja sittenhän niitä kiekkoja putoilee suuhun.

Touhuviikko

Hengailin viime viikolla porukoilla, kun oli enemmänkin touhua niillä huudeilla. Tiistaina vein Vilkun Janikalle hoitoon heti aamulla työpäiväni ajaksi. Tarkoitus oli vähän harjoitella ja illalla menimme sitten yhtä matkaa treeneihin. Vilkku oli ollut hoidossa nätisti ja nautiskellut vauhdista ja touhusta Teon ja Kikin kanssa. Ei mitään kähinöitä tai hölmöilyjä, vaan oikein kohtelias oli nuorikko neiti ollut.

Toko treeneissä uimarina päivän toiminut kersa olikin sitten melko naatti, joten harjoiteltiin Vilkun kanssa lähinnä rauhoittumista. Muutamat vedokset otettiin ohjattuja liikkeitä.

Istu-maahan on Vilkulle selvää pässinlihaa. Etäisyyttä ja malttia seuraavaksi, koira kun sahaisi ilman käskyä ihan miljoonaa ees taas. Nousee miellyttävästi pompun kautta istumaan ja menee myös nopeasti maaten, ei mitenkään tahmeasti hissinä.

Liikkeestä maahan menoa otettiin vähän eteenpäin. Vilkun kanssa on pitkään harjoiteltun seisaalta maahan menoa ja siinä ei ole moitittavaa. Hyvin pysyy neljä tassua paikallaan ylös noustessakin, noin niin kuin kaukoja ajatellen. Tällä kertaa lisättiin liikkuminen. Peruutin itse, koiralle käsky ja Vilkku lysähti maahan. Siitä hurjat bileet. Pari kertaa koetettiin niin että otin puolikkaan askeleen vielä stopin jälkeen ja hienostihan Vilkku pysyi maassa, oli toki hiukan väsynytkin, joten ei ollut niin tykkinä ponkaisemassa liikkeelle.

Harjoittelimme siinä ohessa sitten taukokäytöstä ja ohituksia. Janikan omien treenien aikana ehdimme leikkiä vadilla ja vähän Vilkku harjoitteli peruuttamaan puutakin vasten. Vilkkua ja Myytä käytin viikolla metsässä juoksentelemassa. Suolla ja metsässä oli ihan huisin paljon tupasvilloja, Vilkkukin niitä maistaa mässytteli. Kersat juoksi ja telmi ympäriinsä ja nautiskelivat toistensa seurasta.

Viikonlopun olimme serkkuni häissä ja siksi ajaksi koirat menivät hoitoon. Tuikku meni Nikon vanhemmille omakotitaloon taajamaan. Hurtta otti kaiken ilon irti saamastaan huomiosta ja kolmen päivän aikana piti huolen että perheen cavalier on varmasti syrjäytetty. Sohvapaikankin Tuikku oli vallannut, kokonaisuudessaan oli kuitenkin käyttäytynyt kivasti. Nikon sisko oli hoitanut Tuikun lenkityksen ja hienosti hurtta oli totellut ja mennyt. Ulkona olevaa kaniakaan ei ollut kiusannut ja sisällä ei ollut varastanut ruokaa. Paljon mennyt eteenpäin ja kiva kun homma oli sujunut. Vilkku oli hoidossa Janikalla ja voi mikä reporanka sieltä kotiutui. Järvessä asunut ja puskissa rymynnyt koira oli kertakaikkiaan rataraato, kun sen kotiin haimme, voi koiraparka! Sillähän oli ollut aivan liian hauskaa.

Eilen kävimme Idan kanssa juoksuttamassa koiria. Jan ja Tuikku hömppäsivät omiaan, "isojen koirien" juttuja. Niillä synkkaa hyvin, välillä vähän liiankin hyvin, ne kun ovat hetkittäin yhtä mieltä jälkikasvun hankkimisesta (mikä on sula mahdottomuus). Viki oli kasvanut ihan hurjasti, viimeksihän olen nähnyt sitä ihan pikkupentuna, nyt se oli Vilkun kokoinen viisikuinen. Aivan ihana pallero edelleen ja niin innokas. Vilkku opetti Vikistä hyvällä vauhdilla vesipetoa. Ensin piti vähän ilmoittaa että nuorempi on ällö ilmestys ja pöristä, mutta hyvin äkkiä Vilkku otti ilon irti saman henkisestä leikkikaverista. Eipä taida mennä kauaakaan, kun penska kasvaa ja jyrää satanolla Vilkun yli. Tällä kertaa bortsuliini sai kuitenkin nautiskella toisen myllytyksestä leikin ohjauksesta.

Tänään Vilkku oli taas päivän Janikalla ja illalla oli sitten tokon ohjatut. Kokonaisuutena menivät hyvin ja Vilkku jaksoi paremmin kuin viimeksi. Vähän kurjasti pääsi tulemaan liikaa haasteita ympäristöstä, mm. päin juokseva koira ja muutama flexisankari... Kivasti Vilkku sai kuitenkin itsensä koottua ja saimme koulutuksesta taas irti uutta.

Luopumisharjoituksiin lisäsimme liikettä ja harjoittelimme luopumista myös lelulla.

Perusasennossa palkkasin Vilkkua 7 nappulan sarjatykityksellä. Ei mitään ongelmaa! Hurja edistys, ei ole pitkä aika kun neljänkin nappulan tykitys oli sula mahdottomuus, kun koira vilkuili koko ajan.

Paikkamakuusta harjoittelimme ihan vain edessä makaamista ympäristön häiriöstä huolimatta. Vilkun fokus pysyi kivasti meikäläisessä, vaikka harmillisesti homma sitten keskeytyi innokkaaseen vieruskaveriin. Tämän jälkeen koiralla olikin kuppi nurin ja palasimme sivummalla luopumis- ja rauhoittumisharjoituksiin, sekä leikkiin.

Hyppy on iskostunut Vilkulle kivaksi jutuksi ja männynoksa olikin oikea taikasana. Kivasti hyppi ja auringon paisteesta huolimatta jaksoi innostua ja tarjota itsekin. Hypystä on myös tullut hyppy, eikä mikään naurettava laahausrojahdus esteen toiselle puolen. Liikkeessä on ryhtiä ja asennetta.

Janikan kanssa käytettiin koiria vielä hiekkarinteillä juoksemassa, nyt on tyytyväistä sakkia.

Mehtäilyä ja true vinttarit

Yllä vähän kuvasatoa narttulauman mettäilyistä. Kiva trio käyttää ulkoilemassa, kun vain paimen omistaa korvat ja nyt niissäkin vikaa koska aivot ovat ainakin juoksujen ajan narikassa. Tuikku on ilman liinaa ihan kaistapää "tapan ton tän ja sen ja oota kun haen vielä noi tuolta". Liina perässä se on ihan flegu "tää painaa nii paljo et en meinaa pystyy käveleen ja tää koppaki aiheuttaa happikatoa". Myy on aivan reikäpää, kuten terrierit yleensä "i'm free, i'm free, jee et saa kiinni, hei älkää jättäkö, hehee enpäs tulekaan". Vilkku muuten hyvä mutta "hei ihan hetki pieni kun en oo ainakaa minuuttiin moikannu tota kivee". Ja sitten kun kaikki ovat hollilla ja muka hallinnassa, selvittelee teinihuuruinen vanhemman kanssa välejä aiheista "mun kivi, mun keppi, minun oja, mun maa, älä koske mun hiekkaan, hyi älä kato mua, tää on mun, se on mun, minä minä minä, iik älä pure, älä vahtaa, miks seisot siinä" ja sitten Tuikku "nyt sä pentu niin kuolet". Ja niin karvat pöllysivät ja neiti hienohelma putosi taas hetkeksi maantasalle.

No joo, kaiken kaikkiaan mukava ulkoilutuskeikka pitkästä aikaa kaikkien kolmen kanssa, yksin se vain käy vähän työlääksi, jos ajattelee jotain söpöjä asetteluja sun muita. Ja onhan siellä metsässä kivoja hajuja ja eihän me täällä joka päivä olla, joten suotakoon pienet haahuilut. En sitten jaksanut turhaan ketään huudella ja juuri kun huomasin että Tuikkua ei ole näkynyt, löntysti se jostain puskasta takaisin jengiin. Höntti.

Eilen olikin laatuaikaa Tuikun kanssa, ajeltiin Ylölle ja hypättiin Tiinan kyytiin. Jedin ja Tuikun kanssa ajeltiin Kauppiin vinttikoiraradalle, jossa Hanna jo vartoilikin. Olen käynyt tuolla joskus joka koiran sprinttimestaruudessa, mutta silloin Tuikku juoksi vain huudosta luokse syömään makkaraa. Nyt ilmoitin Tuikun käsivieheelle, jolle Jedikin oli menossa. Auri kokeneempana kävi moottorivieheellä. Olin jotenkin ajatellut että käsiviehe on ensin, vaan fibaan meni. Moottorivieheelle about 50 vinttaria ja siinä oli sitten kolmisen tuntia odottelua... Ehdittiin ainakin lenkkeillä ja palella, sekä toki mussuttaa eväitämme.

Viimoset moottovieheet kun oli menossa, lämppäiltiin koiria. Tuikku kun näki vieheen niin kyttäsi ensin pitkään ja tarkkaan. Kun moottoriviehe sitten viuhahti aidan takana ohi heräsi Tuikku eloon ja tempaisi kunnolla. Odotellessa saatiin mustasta irti oikein kunnon haukku ja ulvonta. Kun meidän vuoro käsivieheelle sitten tuli, oli Tuikulla hirmunen veto päällä.

Hyvin lähti ensimmäisellä vedolla perään. Juoksi vähän ohi vieheen pysähdyttyä ja kävi ihmettelemässä sitä. Ykskaks lamppu sytty ja koira honas olevansa irti ja säntäsi nurtsille ryntäilemään miljoonaa, pitihän se kunniakierros saada. Saavuin paikalle niin lujaa tultiin takasi "älä suutu olin jo matkalla sun luo". Ihana piski. Toisella vedolla Tuikku meinasi aivan tempasta minut mukaan, niin vauhdilla se oli lähdössä. Tällä kertaa ampui suoraan kiinni vieheeseen ja retuutteli oikein urakalla. Hieno hurtta, enpä ajatellut että siitä noin hienosti poweria löytyisi! Varmasti mennään toistekin, josko kolmikon laittas loppukesästä ryhmänä moottorille...