31 joulukuuta 2022

Katsaus vuoteen 2022

Perinteinen vuosikooste on taas vuorossa ja todettava on, että olipahan vuosi! Mentiin tunteella, taidolla ja tuurilla, nähtiin ja koettiin. Välillä meni myös tunteisiin ja lapa oli pystyssä mokan merkiksi. Montaa meninkiä ja vaihetta, koiraharrastuksen parissa pääasiassa pelkkää kivaa. Emme tehneet koirineni vuoden aikana ihan kaikkea sitä mitä aioin, mutta meille osui monta kivaa odottamatonta tilaisuutta. Tänä vuonna opin paljon ja voin katsella taakse pääasiassa hymyillen. Oppia ikä kaikki. Teksti on viimeistelty kuumeen ja yskän kourissa joten laitettakoon kehno kirjoitusasu ja kirjoitusvirheet sen piikkiin.


Vuosi 2022 aloitettiin jouluksi saapuneen uuden laumanvahvistuksen, Loimun kanssa. Pentuarki rullasi mukavasti ja Savu otti Loimun hyvin vastaan. Kävimme Canisport hallilla omatoimisesti ja kimppatreeneissä. Aika nopeasti tuli selväksi että Loimu ei odottele kehän laidalla huomaamattomasti edes treenikaverin kanssa. Asiaa on työstetty tähän päivään asti ja huomattava kehitys on havaittavissa.

Loppiaisena tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun aloin keräämään paikallisesti tokoon treeniryhmää. Saatiinkin Instagramin kautta kiva porukka kasaan ja meillä oli heti ensimmäiset treenit tammikuun lopulla Canisportilla. Sittemmin ryhmän kanssa on treenattu kuukausittain eri halleilla (DiuDiu, Kramie, Taidogas, Koirakeskus Hau) ja kesäaikaan kentällä. Enpä olisi arvannut, että ideastani seuraa lopulta jotain näinkin kivaa. Oon tykännyt kimppatreeneistä tosi paljon ja toivon että oon ollut vastavuoroisesti avuksi myös muille treenaajille.

Tammikuun luetuin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022

Savun kanssa osallistuimme Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä 1/2022 koulutuspäivään. Saatiin koulutuspäivästä paljon irti ja ahkeroitiin harjoitusten parissa omatoimisesti. Muutos miltei vuoden takaiseen Savuun on valtava. Se ei tavanomaisissa treenitilanteissa enää jännitä ihmisiä liiaksi ja reaktiot jännittävissäkin tilanteissa ovat paljon laimeampia kuin aiemmin. Nuuskumatto on vakiintunut osaksi Savun treenejä, se tykkää haistella ja luvalla haistelu on vähentänyt hallin lattioiden nuuskimista kesken treenin.

Talvella Loimulla oli aika paha ripuli mikä varjosti alkutaipalettamme. Kävimme asian tiimoilta eläinlääkärissäkin ja lopulta suolisto rauhoittui antibiootilla. Ei onneksi ollut kyse mistään loisesta tai muusta vakavasta. Todennäköisesti Loimu sai jonkin ripulitartunnan hallilta, pikkupentu kun on kaikelle vähän aikuista herkempi. 

Talven katsotuin video

Kävimme talvella ahkerasti hallilla ja myös lähiretkeiltiin. Loimu oli viime talvena niin pieni, että sen retket menivät suurelta osin ahkion kyydissä vauvamakuupussissa nukkuen. Ehdittiin talvella tavata myös Loimun velipoika Joikua, kaksikosta tulikin liuta kuvia Sisko ja sen veli 2/2022. Loimu oli mukana myös Kramiella ja DiuDiulla, tutustumassa uusiin halleihin. Tuolloin Loimu oli vielä niin pikkuinen, että treenaaminen oli sen kanssa oli melkoisen helppoa. Pieni pentu kun ei silloin vielä halleilla nähnyt muuta kuin minut ja omat herkkunsa. Oi niitä aikoja 😂

Alkutalvesta me saatiin myös tieto, että meidät valittiin ILOMME lähettilästiimiin 😍 Kulutinkin koulutusmateriaaleja verkossa tosi paljon ja tietotaitoni etenkin koirien lihashuollosta ja jumppaamisesta karttui. Tein myös joitain yhteistyöpostauksia ILOMME materiaaleista tänne blogiin, kaikki yhteistyötekstit löydät tästä linkistä. Olen todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja kokemuksesta 💙

Talven suosituin postaus Koirieni toiminnallinen ruokinta 2/2022

Savun kanssa ilmottauduin tokon kuukausivalkkuun ja lopulta hallilla mukana touhusi Loimukin. Yön yli retket pidettiin Savun kanssa kahdenkeskeisinä. Yksi hyytävä yö nukuttiinkin lähilaavussa ja onpa ne vain kuutamoyöt kauniita. Ehdittiin Savun ja Savun koirabestiksen kanssa myös hiihtoretkelle. Kyllä sitä pentu/lapsiarjessa arvostaa aikuista koiraa, jolla on jo kaikki taidot hanskassa. Hiihtoretki aikuisten koirien kanssa olikin luksuslataava. Joitakin retkitunnelmia kirjoitin ylöskin postuakseen Laavuyö ja hiihtoretki 2/2022.


Kalenterissa vaihtui maaliskuu ja kevättä odoteltiin. Talvisen kelin vallitessa hallitreenit jatkuivat ja Loimu pääsi käymään lampaillakin. Itse olin kyllä ihan totaalisen pihalla aivan uuden aluevaltauksen parissa, mutta Loimulla oli kaiketi homma tassussa.

Maaliskuun luetuin Tokotäyteinen viikonloppu +lampaat 3/2022

Muutama reissu keväällä peruuntui oman sairastelun vuoksi. Koko perheen ollessa kipeänä, päätin silti seurata koirien päivän ajankulua. Julkaisinkin blogissa postauksen Viiden päivän aikabudjetti 3/2022 jossa kävin läpi kummankin koiran päivän touhut silloin, kun emme pystyneet tarjoamaan mitään ihmeellistä. Pidän koirien havainnointia mielenkiintoisena ja todennäköisesti pidän kirjaa aikabudjetista taas jossakin vaiheessa ensi vuotta. Tärkein mittari ajan mittaamisen sijaan on se, ovatko koirat tyytyväisiä vai eivät.

Keväällä me käytiin Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivässä 4/2022. Saatiin sieltä paljon ideoita ja tänä päivänä tuolloin saadut läksyt on molempien koirien kanssa hanskassa. Ajatelkaa, että jopa Loimun kanssa 😝 Saan koulutuspäivistä aina ihan uutta treeni-intoa ja keväällä ahkeroitiinkin olohuoneen nurkassa niin jumppaa kuin perusasentoa ja vihjeiden erottelua.

Huhtikuussa ehdittiin myös retkeillä ja Savun kanssa nukuttiin yö lumihangella kuutamon alla. Tämä postaus kipusikin suosituimpien joukkoon ja yö kauneudellaan oli kyllä hienoimpia maastossa viettämiäni öitä. Into yökuvaukseen etenkin koiran kanssa on vain kasvanut. Savu on ihan huipputaitava yökuvauksessa, sillä se osaa pysyä minusta kaukanakin aivan hievahtamatta paikallaan. Toivottavasti kuluvana talvena päästään taas ikuistamaan koira ja kuutamo.

Huhtikuun luetuin Kuutamoyö hangella nukkuen 4/2022

Koko kevät meni ihan hurjan nopeasti multitaskingin säestämänä. Kaiken muun arjen ohella olin ahtanut kalenterini varsin täyteen koiramenoja ja tästä huomautti niin isäntä kuin omakin jaksaminen. Hauskanpidosta on kuitenkin vaikea karsia enkä minä tykkää perua sovittuja menoja, joten kevään viikonloput käytettiin tehokkaasti. Savu ja Loimu matkustivat kanssani Kuopioon ILOMME miittiin. Lyhyehkön miitin jälkeen suuntasimme hotellille ja sieltä käsin tehty lenkki on jäänyt kyllä mieleen. Huh sentään, me seikkailemassa uusissa paikoissa maastokartan kanssa on ei hyvä mutta selvittiin 😂 Reissun kruunasi vierailu Tervossa Savun sukulaisia tapaamassa ja niin vain Loimukin istui sukukokoukseen hyvin mukaan. Reissupostaus löytyy otsikolla 41h seikkailua 5/2022.

Kevään suosituin postaus Remmirähjän omistaja 5/2022

Toukokuussa matkustimme Loimun kanssa Helsinkiin (mukaan lähti myös veljen vaimo Jenni avuksi) kuvauksiin. Spontaanisti ehdotin Loimua malliksi Polar Barks mallihakuun ja yllätyksekseni islanninlammaskoira olikin haluttu kuvattava. Alle puolivuotias Loimu oli kuvauksissa hiukan huligaani, mutta lopulta onnistuttiin. Kuvauskeikka johti kaupalliseen yhteistyöhön ja voimme lämpimästi suositella Polar Barksin tuotteita - kotimaisuus on minulle tärkeä arvo ja heillä on asiakaspalvelukin kohdillaan 💛 Tutustu Polar Barksin sivuihin ja bongaa sieltä Loimu.

Kevään katsotuin video

Savun kanssa kävimme heti kesäkuun alussa rallytokokokeessa yli puolen vuoden tauon jälkeen Rallytokokoe Ikaalinen 4.6 6/2022. Saimme hyväksytyn tuloksen ja kokeesta jäi kiva fiilis. Harmillisesti tämä jäi tältä vuodelta ainoaksi tulokseksi rallytokosta. Jatkoimme hyvillä mieli Savun ja Loimun kanssa tokoleirille. Tämä oli Loimun ensimmäinen telttareissu ja voi miten paljon ihania muistoja tuolta jäikään. Toivottavasti päästään tokoleirille ensi vuonnakin, kuluneen vuoden reissupostauksen voit lukea otsikolla Tokoleiri Jämijärvellä 6/2022.

Savun kanssa kahdenkeskeisten tekemisten lisäksi lähdettiin seikkailulle myös tyttöjen kesken. Loimu ja kaksivuotias tyttäreni ovat tiivis parivaljakko ja reissu Pukkilaan heidän kanssaan sujuikin mukavasti. Kävimme Loimun kanssa tapaamassa Loimun omistajaa (Loimu on minulla siis sijoituksessa) ja Metsäkasteen kasvatteja. Kuvia ja kuulumisia reissusta enemmän voit lukea tuolta Metsäkasteen issikkatapaaminen 6/2022

Kesäkuun luetuin Pitääkö koiraa komentaa? 6/2022

Heinäkuun helteet veivät vähän mehut ja Savun kanssa rallytokokoe ei mennyt putkeen. Tuttu koekenttä vaihtui meille vieraaksi halliksi ja se oli sitten siinä. Loimun kanssa käytiin Control Unleashed koulutuspäivässä 7/2022 ja 1-2-3 peli on vakiintunut toimivaksi työkaluksi moniin tilanteisiin. Minun pitäisi perehtyä aiheeseen vielä lisää, sillä käytännön harjoitukset toivat itselleni ihan uusia näkökulmia ja oivalluksia. Koulutuspäivän jälkeen me suunnattiin rähjääntyneinä vielä kuvattaviksi. Savu ja Loimu eivät olleet taajaman maastoissa ihan parhaimmillaan, mutta niin vain kuvaukset toteutettiin koirien ehdoilla ja meiltä lähtee vahva suositus Noore Serlippensille.

Savun ja kavereiden kanssa matkattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suoritus meni ihan eri tapaan sekoillen kuin aiemmin. Jännitykseni tuntui tuolloin lähteneen vähän lapasesta. Tuolta reissulta jäi kuitenkin hyvä mieli vaikka tuloslappu ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Koereissusta voit lukea lisää postauksesta Savun ja Loimun tokomättö 7/2022.

Heinäkuun luetuin Näin opetan luopumista 7/2022

Loppukesälle toivomani viileä antoi odottaa ja niin vain helle keskeytti Savun tokokokeen. Keskeyttäminen osui videollekin, joka löytyy postauksesta Savu ei halunnut - keskeytetty tokokoe 8/2022.  Rallytokokokeessa satoi sentään vettä ja keli oli meille tosi jees. Mutta niinpä vain törppöiltiin siellä, kun kentällä olikin ruokaa kesken suorituksen ja kävelin Savun perään toteamaan että se syö ruokaa. Tästähän seurasi hylky sillä siirtymiseni tulkittiin koiran hakemiseksi. En tiedä kuuliko tuomari lainkaan että kentällä oli ruokaa vai luultiinko minun valehtevan. En tosin tajunnut kysyä uusintamahdollisuutta enkä toistaiseksi ole varma, katsotaanko kasa ruokaa houkutuksen ulkopuolella kohtuuttomaksi häiriöksi vai huonoksi tuuriksi. Kokeesta jäi kuitenkin hyvä fiilis koska ilman omaa mokaani olisi saatu tulos oikein kivoin pistein ja Savu oli kaikenkaikkiaan tosi hieno! 💙

Kesän suosituin postaus Koiramme lehden haastattelu 8/2022

Kesän onnistuin pitämään kalenterin suhteen väljempänä. Selvittiin myös iloksemme melko vähäisillä punkeilla, vaikka tänä vuonna niitä löytyi ensi kertaa myös omasta pihasta ja vielä enemmän parhailta mustikkapaikoilta. Hyttysiä tuntui olevan ihan tolkuttomasti eikä metsässä ollut kellään kivaa. Missä ne kaikki nälkäiset linnut ovat silloin, kun metsä kuhisee verenimijöitä?

Kesän katsotuin video

Heti syyskuun alettua suuntasin Loimun kanssa kahdestaan reissuun. Sovin tietysti töitä samalle reissulle ja kuvasin matkan varrella Jyväskylässä monta hienoa koiraa. Yhden kaverin kanssa emme ehtineet nähdä mutta sattumalta hän oli bongannut Volvoni parkkipaikalla ja tunnistanut Loimun takaluukussa. Terkut Kirpun emäntä jos luet tätä! 💛 Ehkä nähdään ens vuonna!

Matkamme töiden teon ohella jatkui tietysti islanninlammaskoirien leirille ja voi että miten kiva leiri oli tämänkin! Vähän kuin kotiin olisi mennyt ja se on aika kova taso, kun ihan uutena heppuna saapuu rotuleirille. Ens vuonna takuulla uudestaan! Loimu tapasi siskojaan, paljon rotutovereita ja lampaita, sekä osoitti osaavansa retkitaidot erinomaisesti. Leirikertomuksen voit lukea postauksesta Islanninkoirien leiri Kerimäellä 2-4.9 9/2022.

Syyskuun luetuin Näin jatkoin noutokapulan kanssa 9/2022

Samantien issikkaleirin jälkeen Loimu aloitti ensimmäiset juoksunsa. Se tiesi Savulle tukalia aikoja, kun kastroinnista huolimatta sillä on vain lisääntyminen mielessä juoksunartun läsnäollessa. Tärppien lähestyessä Savun reagointi vain paheni ja se lähti hoitoon ystävälleni Netalle. Savu oli tietysti uroskoirana merkannut sohvan (sori 💩) mutta ystävystynyt ja leikkinyt onnistuneesti Emma labbiksen kanssa. Nähtäväksi jää laantuuko Savun oireilu juoksuista ajan kanssa, vai lähteekö se hoitoreissuihin aina Loimun juoksujen tullen. Sitä voisi kuvitella, ettei kastroitu koira reagoi.

Savun ollessa hoidossa me seikkailimme Selkämeren kansallispuistoon. Matkassa oli vähän mutkia ja viimeisimpänä me seisoimme tien varressa tuntemattoman saksanpaimenkoiran kanssa odottamassa löytöeläintalosta noutajaa. Koiran omistaja kuitenkin osui paikalle, ja leppoisa koiraherra pääsi turvallisesti kotiinsa. Takapenkillä istuvat lapseni olisivat tosin halunneet koiran meille ja saattaa olla että tärpit päällä oleva Loimu takakontissa oli samaa mieltä. Jatkettiin matkaa retkelle kuitenkin omalla porukalla 😄

Syksy olikin kelpoa retkeilyaikaa ja Puurijärvi-Isosuon kansallispuistoon matkattiin tapaamaan Savun kasvattajaa.  Molemmat kansallispuistoretket päätyivät blogiinkin postaukseen Selkämeri ja Puurijärvi-Isosuo 10/2022. Loimu on omaksunut retkikoiran taidot hyvin ja koirien ja pikkuväen kanssa pitkospuut taittuvat vikkelästi kohti uusia lintutorneja mennessä.

Vierailimme myös Nuuksiossa, kun Savu kävi kuvausmallina Vauhtivalokuvaaja Emmi Venäläisen kameran edessä. Savu olikin mainio malli hämärässä kuusimetsässä ja kuvaukset hoituivat erinomaisen koiralähtöisesti.

Marraskuun luetuin Loimun tokovalkku 11/2022

Aika pian juoksujensa jälkeen Loimu kuitenkin muuttui vaisuksi. Kaikki säännön vahvistavat poikkeukset on tuntuneet aiemmin osuvan kohdalle, joten epäilin Loimultakin ensimmäisenä pyometraa vaikka tiedän sen olevan tilastollisesti harvinainen. Loimu asioikin sitten eläinsairaalan päivystyksessä ja sen jälkeen vielä kahdesti lähiklinikalla. Säikähdyksellä selvisimme ja ilmeisesti juoksujen yhteydessä huomaamatta jäänyt virtsatietulehdus oli vain päässyt vähän äreäksi.

Syksyn suosituin postaus Loimu eläinsairaalan päivystyksessä 10/2022

Lokakuussa kameraani tuli jokin häiriö ja se lähti takuuhuoltoon. Tämä sekoitti kalenterini täydellisesti ja sattui myös noloja unohduksia kuvattavien osalta kun yritin sekalaisesta kirjanpidostani selvittää keille peruuntumisista piti ilmoittaa. Ei tullut kuvattua kuukauteen muuta kuin jokusia ruutuja huviksi lainakameralla. Vasta kameran puuttuessa tajusin, miten tärkeää valokuvaaminen minulle on. Tai vähintään mahdollisuus valokuvaamiseen.

Retkijalka jatkoi vipatustaan kameran puutteesta huolimatta ja extempore yövyin koirineni Hevonkuusessa. Olin kaavaillut sitä hyväksi harjoittelupaikaksi Loimulle, joka oli aiemmin yöpynyt vain teltassa. Sää oli syksyinen, ilman sadetta selvittiin, mutta taivas pysyi visusti pilvessä.  Lainakameroilla kuvattiin kuvat retkikertomukseen Yö Hevonkuusessa 10/2022.

Marraskuun alussa Loimu täytti vuoden ja siitäkin on fiilistelyjä postauksessa Loimu 1v 11/2022. Mainittakoon kuitenkin myös tässä yhteydessä, että Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin. Siitä on tullut ihan täydellinen perhekoira ja se on arjessa vauhdikas mutta mutkaton. Treeneissä se haastaa minua sopivasti, sen kanssa on ilo harjoitella ja touhuta kaikkea.

Savun ja tutun kaveriporukan kesken reissattiin Seinäjoelle tokokokeeseen. Suorituksemme olikin taas vaihteeksi ihan erilainen kuin aiemmin. Tunnistin olotilani kokeessa muuttuneen, mutta työnsin ajatukset sivuun enkä halunnut myöntää sitä itselleni. Sain kasattua itseni koepaikalla, mutta kotiin palatessa paha olo murskasi minut. Tai siltä se tuntuu ja taasen ylös noustiin. Kirjoituksia tuolta päivältä Tokokoe Seinäjoki 6.11 11/2022.

Syksyn katsotuin video


Vuoden viimeinen kuukausi ja ensimmäinen talvikuukausi, eli joulukuu. Otin ja repäisin ja kävin Savun kanssa vielä yhdessä tokokokeessa, jonka sen keskeytimme. Ongelma koesuoritusten epäsujuvuudessa onkin syvemmällä kuin luulin ja kirjoitan siitä varmaan lisää myöhemmin. Tokokoe Tamsk 3.12 12/2022

Joulukuussa piti pitää taukoa lajitreenistä ja harjoitella tukitaitoja, mutta olemme tehneet kyllä ihan mitä sattuu vain. Ollaan tavattu myös koirakavereita ja vain hengailtu Talvisia kaverikuvia 12/2022. Väliviikolla matkasimme sukulaisten kanssa Vuokattiin lomailemaan. Loppuvuoden teemani jatkui, eli "mikään ei mennyt kuten piti mennä", mutta reissu kaikkinensa meni kuitenkin kelvollisesti. Koirien kanssa lenkkeily tilapäisesti taajamassa sujui huomattavasti paremmin kuin odotin ja Loimukin pystyi mökillä asettumaan. 

Vuoden 10 luetuinta postausta. Onko näistä joku sun lemppari?


En tiedä kuinka suoraan tai epäsuorasti lukijan mielestä mielenterveys liittyy tai on liittymättä koiraharrastukseen, mutta kirjoitan silti. Tätä ei ole pakko lukea. En vielä tiedä mikä minua virallisesti vaivaa tai syytä sille miksi pääni ei toimi kuten pitäisi. Sen kuitenkin tunnistan, ettei lisääntynyt koejännitykseni ole normaalia jännitystä. Kirjoitin menneeni kokeessa jumiin, mikä on minulle erittäin epätyypillistä. Pienetkin pettymykset ja ihan mitättömät vastoinkäymiset (muussakin kuin koiraharrastuksessa) tuntuvat nykyään murskaavan minut.

Alunperin ajattelin koejännitykseni vain vähän pahentuneen tavanomaisesta. Jännitystä koetaan, kun tehdään jotakin itselle tärkeää. Jännityksen sijaan tunnen kuitenkin valtavaa ahdistusta ja järjettömältä kuulostavaa pahaa oloa (+itsetuhoisia ajatuksia) koesuoritusten aikana ja jälkeen. Tämä ei varmaankaan ole näkynyt kokeissa ulkopuoliselle muutoin, kuin Savun lisääntyneenä haukkumisena. Savu on tiennyt, ettei kaikki ole ihan kohdillaan vaikka itselleni olenkin muuta väittänyt. Tavan arjessani en koe erityistä ahdistusta, mutta itsetuhoisia ajatuksia kyllä. Kun ne alkoivat, laitoin ne unirästin piikkiin ja ne menivätkin usein aika helposti ohi. Nykyään ne eivät mene ohi, eivät ole menneet enää muutamiin kuukausiin.  Se on raskasta.

Mieleni poikkeava reagointi stressiin ja jännitykseen tuli itselleni ikävänä yllätyksenä, mutta kuitenkin selkeänä viestinä siitä etten voi hyvin. On eri asia jännittää asioita mukavasti perhoset vatsassa, kuin kuunnella pään sisällä soivia itsetuhoisia ajatuksia. Ne ajatukset eivät hiljentyneet vaikka halusin, eivätkä ne ole menneet pois kieltämällä niiden olemassa olo. Ne ajatukset joita kukaan tuskin haluaa kuunnella, ovat tervehtineet minua viimeisen parin kuukauden aikana liki päivittäin. Mielen oikut ovat laittaneet asiat uuteen perspektiiviin. Omaa olotilaa ei ollut helppo myöntää itselle, saati kertoa miehelle. Nyt tuntuu kuitenkin kohtalaisen helpolta kirjoittaa tänne. Apua on haettu ja kyllä tästä vielä noustaan, ehkä tämän murheen saa jättää tähän vuoteen. Ongelmat Savun ja minun koesuorituksissa ovat kuitenkin huomattavasti syvemmällä kuin luulin, joten todennäköisesti ensi vuonna en kisaa lainkaan. Tästä kuitenkin lisää ajatuksia tavoitepostauksessa, koska tavotteita on kiva kirjata ilman tuloshaaveitakin.

Onnittelut jos jaksoit kahlata läpi tekstin tänne asti. Tänä vuonna opin paljon ja ensi vuonna otan iisimmin siinä määrin kuin se lumitöiden keskellä pikkulapsiarjessa kera koirien on mahdollista.

Me toivotamme mielekästä ensi vuotta lukijoillemme! 💙

26 joulukuuta 2022

Vuoden 2022 Koirakulut 4316,04€

 


Julkaistakoon kululaskelma kaavionsa ja selitteidensä kanssa nyt. Suunnitellut ja suunnittelemattomat ostokset on tehty, eikä toivottavasti enää ole kuluja osumassa loppuvuodelle.


Harrastukset (toko, rallytoko ja muutaman kerran paimennus)  2054,3€

Valmennukset, lisenssi, kokeet, jäsenyydet, koulutuspäivät ja leirit.


Terveys 1383,36€

Lisäravinteita ja eläinlääkärikäyntejä alkuvuoden ripulin ja loppuvuoden edenneen virtsatietulehduksen vuoksi. Päivystyskeikka ei ollut edullisimmasta päästä.


Varusteet 535,65€
Loimun mittatilauspanta, Tori löytöinä valjaat. Molemmille koirille uudet lelut ja Sporttirakin Propalttoon talven retkille.


Ruoka 347,23€
Kuivaruokaa, lihaa, rustoja, luita kissanmärkäruokaa (Savun koepalkaksi), sisäelimiä, nakkeja, lihapullia ja muutaman kerran tonnikalatahnatuubi. Olen tarjous/torihaukka ja tänä vuonna sattui monta kertaa tuuri ruokahankinnoissa. Arviolta lihaa riittää helmikuulle asti ja nappulaa kesään saakka.

Kulut on laskettu vuodelta 2022 kahden harrastavan koiran taloudesta. Koirakulut tunnisteen alta löydät vanhat postaukset aiheesta ja voit havaita että näissä on ollut suurta vaihtelua.

Jotenkin nurinkurista että ruoka, joka on välttämättömyys, oli tänä vuonna pienin kulu. Harrastaminen ei ole koiralle elinehto ja harrastaa voi myös edullisemmin. Harrastamisessa maksoivat eniten kurssit ja valmennukset, joissa tänä vuonna pitkästä aikaa kävin koska se oli mahdollista. Ensi vuodelle resurssit eivät näytä yhtä hohtoisilta ja todennäköisesti kokeista tulen pitämään määrittelemättömän tauon, jolloin kulut pienenevät.

Näissä kuluissa olisi ollut paljonkin, mistä säästää. Tuli tehtyä jokusia ihan turhia leluhankintoja ja sen lisäksi unohdin perua osteopaattikäynnin joka piti tietysti maksaa. Muutaman kurssikerran jouduin jättämään väliin, enkä saanut niitä myydyksi. Maksoin myös yhden seuran jäsenyyden hetken inspiraatiosta käymättä kertaakaan heidän kentällään treenaamassa. No, tuli kannatettua paikallista rahallisesti 😅

Toivon että ensi vuonna kulutustottumukseni ovat harkitsevaisempia ja säästeliäämpiä. Tästä vuodesta toki tiesin ja päätin ennakkoon, etten halua pihistellä kaikesta. Toki jos olisin tiennyt (no kukapa tietäisi) eläinlääkärikeikoista ennakkoon, olisin priorisoinut toisin. Kulujen kirjaaminen on kuitenkin ollut kiinnostavaa vaikka samalla vähän kamalaa. Kirjaamisen avulla on kuitenkin mutuilua helpompi havainnoida omaa rahankäyttöään ja sitä myötä kehittää sitä.

Ensi vuoden vahva tavoite on puolittaa tämän vuoden kulut, kuitenkaan koirien hyvinvoinnista tinkimättä. 

25 joulukuuta 2022

Hyvää Joulua!

© Mira Kaipainen

Jokusia jouluteeman kuvia ja hyvät jouluntoivotukset vielä näin pyhien keskeltä <3

20 joulukuuta 2022

Talvisia kaverikuvia


Muutamia talvikuvia tänne jakoon, koirien ja kavereidensa leikeistä. Loimu on tavannut Uunon ensi kertaa viime kesänä ja nyt toisella kertaa Loimulla meni tovi lämmetä. Tämä oli kolmas kerta, kun Loimu pitää outoa vinkumista vieraan koiran kanssa. Ensimmäisellä kerralla olen tulkinnut äänen niin että Loimulla olisi mennyt tikku jalkaan, mutta sittemmin tajunnut että kyse on jotenkin neitikoiralle hankalasta tilanteesta. Loimu otti toviksi omaa tilaa ja sitten jo rallitettiinkin vanhaan malliin.


Osui hieno keli ja nappasin kameran mukaan viikonlopun lenkille, jolle haettiin naapurin Lyytikin mukaan. Lyyti ja Savu ovat jo vallan vanhoja tuttuja ja Loimu on aivan fanityttö. Lyyti taas on todella kärsivällinen ja joustava Loimun kanssa, niinpä kolmikon kanssa samoilu talvisessa metsässä olikin rentoa ja lataavaa. Pitäisi kantaa kameraa useammin mukana ihan tuossa lähimetsässä.

19 joulukuuta 2022

Treenejä



Pieni ennakkotieto että läppärin näppäimistössä on epämääräinen häiriö, pahoittelut kirjoitusvirheistä.

jViikot on menneet ihan hullua vauhtia ja kotona treenaaminen on jäänyt vähemmälle kuin ajattelin. Hallilla on kuitenkin käyty kohta kolmesti viikon sisään ja uutta opittua on tullut jäsenneltyä. Teoriatietoa on karttunut ja suunnitelmat Savun kokeenomaiseen treeniin ovat aiempaa kirkkaammat. Suunniteltu treenitauko ei ole ihan toteutunut, eikä käsittelytoimia ole kerrattu yhtään vaikka piti. On ollut pakko antaa itselle vähän löysää ja relata suorittamisen suhteen.

Viime viikolla oli joulukuun omatoimitokotreenit. Varauskalenteri olikin ehtinyt täyttyä välissä ennen meidän porukan varauksia, joten oltiin toisen treenikaverin kanssa kahdestaan. Treenit menivät hiukan höntsäteemalla koska olin niin väsynyt, mutta teki Savu paremmin ajatuksella hyppynoutoa ja kehään tuloja. Kehään tuloissa on nyt tarkoitus palkita Savua kehässä ja nostaa kehän arvoa. Tätä on tehty ihan liian vähän (kuten kisamaista muutenkin) ja etenkin kokeiden jännityksessä Savulla on kova kiire pois kehästä vaikka se ei olekaan karannut.

Loimu teki omia tyypillisiä harjoituksiaan. Se jäi kivasti taukomatolle odottamaan ja kun ajattelin vapauttavani sen leluun, ei se ollutkaan vielä valmis leikkimään. Alkusäntäämisen jälkeen Loimu keskittyi kuitenkin tosi hyvin ja saatiin tehtyä jopa meidän kestoharjoituksetkin (istu-sos-istu-sos-istu-tassu-lelu) videolle. Kaikkiaan Loimun kanssa treenaamisesta jäi nyt tosi hyvä mieli.

Arvelin ensin että Loimun oli helpompi keskittyä kun häiriötä oli vähemmän, mutta oikeammin syy taitaa olla päässäni. Yhden ihmisen läsnäollessa minua jännitti huomattavasti vähemmän, kuin isomman yleisön edessä.

Seuraavana aamuna oltiin jo Canisportilla uudestaan eri treenikaverin ja lasten kanssa. Meillä oli vauhdikas paikkis (kiitos pikkuväen) ja Savukin vinkui. Funktio Savun vinkumisesta on vähän epäselvä, koska se on tavallisesti treeneissä hiljaa. Toki nyt kaverin koiralla oli juoksut, joihin Savu yleensä reagoi aika voimakkaasti. Mene ja tiedä.

Loimu oli edellispäivää vauhdikkaampi, mutta reagoi nyt palkkiovihjeisiin aiempaa paremmin ja oli muutoinkin pitkäkestoisemmin kontaktissa minuun. Hiukan haistelua esiintyi mikä on sinänsä yllättävää Loimulta, mutta toisaalta kivempi vaihtoehto kuin reikäpäinen sekoilu. Saatiin monta suunnittelemaani harjoitusta tehtyä, eikä mitään aivan fiaskoa mokaa tullut. Vahvistetiheydessä ja ennakoinnissa on itselläni vielä harjoiteltavaa sen suhteen, että arvioisin tilanteita oikein.

© Mira Kaipainen

Keskiviikkona meillä oli rallytokon pikkujoulutreenit. Rata oli täynnä kaikkien lempparikylttejä, eli tietysti putki ja hyppy, sekä mm. pujottelu juosten. Savu oli tosi hyvällä fiiliksella ja itsekin onnistuin siirtymässä ja lämpässä. Ratamme meni kaiken kaikkiaan kivasti mutta hyppy oli tänään hankala. Ensimmäisellä kerralla Savu seurasi hienosti ja pyysin sen hyppäämään aivan liian myöhässä. Ja Savuhan ei liian läheltä hyppää, ei vaikka pyytäisin. Tehtiin rallyhyppyä muutaman kerran ja täytyypä kirjata se muistiin että harjoiteltava erikseen ajatuksella.

Tämän vuoden kimppatreenit ovat nyt ohi, Loimulla olisi ollut tänään valkkukerta mutta olen nyt itse sairaana. Kalenterin hidastuttua on tarkoitus reipastua kotona etenkin Loimun varusteiden pukemisen ja riisumisen harjoittelun kanssa. Vuosikoosteen ja ensi vuoden tavoitteet postaan vasta hiukan myöhemmin, mutta jotakin suunnitelman tynkää ja suuntaa on jo kaavailtuna.

08 joulukuuta 2022

Loimun tokovalkku

© Netta Elomaa

 

Niin se koitti sellainenkin valkkukerta, kun onnistumisia oli hämmennystä enemmän! Viime kerran jälkeen on riittänyt koiriin liittymättömiä vastoinkäymisiä, joten hallille ei olla vielä tähänkään päivään mennessä omatoimisesti päästy. Toivottavasti vihdoin sunnuntaina ja ensi viikolla... Kotitehtäviä tehtiin siis vain kotona. 

Ykkösasia oli soittaa Loimulle treenivideoita läppäriltä ja ensimmäisenä aamuna Loimu tulikin häntä tötteröllä karvat pystyssä, kaiketi ihan raivoissaan katsomaan kuka kehtaa hänen keittiössään treenata. Ihan muutaman päivän jälkeen Loimu ei enää saapunut samaan huoneeseen äänen kanssa tai jos saapui, se kuunteli ääniä rauhallisesti. 

Kehitys oli havaittavissa myös hallilla, eikä Loimu räjähtänyt kuulemistaan äänistä edelliskerran tapaan kertaakaan. Toki tähän vaikuttaa moni muukin tekijä, mutta jatkamme ääniharjotuksia kotona silti. Siinä ei montaa minuuttia kulu aikaa kun laittaa jonkun treenivideon (missä kuuluu puhe, halliääniä ja koiran haukuntaa) ja laittaa volyymin sellaiselle tasolle että Loimu kyllä kuulee äänen, mutta sen ei ole pakko reagoida.

Switch-offia emme ennättäneet harjoitella kertaakaan, mutta kestoharjoittelua tehtiin. Tutussa paikassa Loimu pystyy tekemään 3-5 tehtävää pelkällä sosiaalisella palkalla, eli kehumisella. Lopuksi tehtävistä seuraa aina leikki/ruoka. Tämän kestoharjoitellut tavoitteena on luoda koiralle käsitys siirtä'

Hallilla Loimu pystyi tällä kertaa tekemään kolme tehtävää ja sen jälkeen palkkasin. Otettiin tosin pelkkä istuminen perusasento tehtävän tilalle virheiden minimoimiseksi. Tehtävä oli Loimulle aluksi vähän epäselvä; istuminen, sosiaalinen palkka, istuminen jne. ja vasta jostain sai palkan. Kouluttaja vinkkasi että mukaan voisi ottaa jonkun helpon tempun, josta seuraisi palkkio. 

Tein Loimun kanssa pari kertaa tassun antamista josta sai heti leikin. Sitten istumisia ja tassun annosta leikkimään. Lopulta Loimu teki ihan täydellisesti hipihiljaa kolme tehtävää, jonka jälkeen sai antaa tassua ja pääsi leikkimään. Tavoitteena on saada tassun antamisesta palkkatemppu, mutta myös työkalu Loimulle jolla se voi ilmoittaa kun toistomäärä on tarpeeksi sen taidoille.

Halliin tulemista harjoittelimme myös. Työkaluni siirtymiin ovat olleet olemattomat, sillä Loimun "sataatäysiimennään" on tarttunut ja tehnyt minustakin kiireisen. Loimu on kuitenkin vaikea saada samalla taajuudelle treenien aikana, jos se on ihan kuppi nurin jo halliin tullessaan. Pelattiin parkkiksella CU-kontaktipelejä ja päästiinkin lähestymään ovea ihan yhdessä.

Availin ovea ja heittelin Loimulle nameja ja lopulta päästiin sisään ilman haukahdusta ja Loimu ravisteli heti. Tämän sisääntulon jälkeiset treenit olivatkin oikein kivat, kuten yllä kirjoitin. Tekstinä tästä ei paljon saa lukija irti, joten kun seuraavan kerran pääsemme hallille omatoimeilemaan, kuvaan parkkipaikalta alkaen videon Loimun treenistä.

03 joulukuuta 2022

Tokokoe Tamsk 3.12

© Mira Kaipainen




Savun kanssa käytiin tänään Tamskilla meidän viimeisessä tokokokeessa tälle vuotta. Meidän osuus kokeesta oli nopeasti ohi, sillä päädyin keskeyttämään suorituksemme. Oma jännitys vaan kasvoi eikä päästy ihan sellaiseen suoritusmoodiin, jossa olisi ollut mielekästä jatkaa. Vähän jäi luovuttajafiilis, mutta kerrankos sitä iskee kunnon rimakauhu ja jäätyminen 😁

Tuomarina Heli Herranen

Paikalla makaaminen 1 min 8

Savu haisteli hiukan maatessaan ja äänteli. Omilla vihjeillä kuitenkin teki mitä piti.

Seuraaminen 81/2

Oli vähän veto pois vähän päivän seuraamisessa. Savu ei haukkunut eikä jäänyt haahuilemaan, mutta oli juostessa puoli askelta jäljessä ja pysähdyksessä tuli tosi hitaasti perusasentoon. Ei oltu käännöksissämme ihan yhdenaikaisia.

Liikkeestä maahanmeno 8

Meni aikaa saada Savu liikkeen aloituksessa perusasentoon. Koitin tehdä pientä uutta siirtymää mutta olisi sitä voinut lähteä kävelemään vähän rohkeammin isompaa rinkiä. Tuplakäskyllä maahan, lopun perusasentoon lopulta hitaasti ja tahmeasti useammalla käskyllä.

Jäävän jälkeen en sitten saanut Savuun oikein enää kontaktia. Ei se haukkunut, tai minnekään karannut, mutta ei halunnut tulla perusasentoon. Savu on tehnyt näin aiemmin ollessaan kipeä sekä kuumalla helteellä. Tänään en ole saanut visioitua syyksi muuta kuin yleinen jännitys; oma jännitys, koira reagoi hieman passivoitumalla, jolloin minua alkoi jännittää vielä lisää.

Kävin Savun kanssa kokeen jälkeen kävelyllä ja tsekkailin sitä muutenkin yleisilmeeltään, mutta ei se nyt onneksi kipeä ole. Tämä kävi ensimmäisenä mielessä, mutta oma olo oli niin jännittynyt että sinänsä Savun valinta jättää tulematta perusasentoon ei yllättänyt. Harmittaa toki.

Nyt joulukuu me pidetään lajitreeneistä taukoa kimppatreenejä lukuunottamatta. Tarvitsen itse vähän hengähdystaukoa käytännöstä ja harjoittelua teoriassa. Tammikuussa minulla pitäisi olla kasassa järjestelmällisempi suunnitelma siitä, miten saada suoritusvarmuus myös koetilanteeseen. Koen, että olen nyt omin avuin siinä pisteessä minne minun on yksin mahdollista päästä. Menin siis ja ostin Maarit Hellmanin verkkokurssin aiheesta vielä loppuvuodeksi.