Laumailua ja tehotreenit

Töiden jälkeen koirat autoon ja Julkujärvelle. Saimme seuraksi Janikan ja Tiian koirineen. Tuikulle tuttuja olivatkin jo Teo ja Kiki, mutta Liloa tuo ei ole koskaan nähnytkään. Kelpiemäiseen tyyliin Lilo juosta sinkoili pitkin poikin ja joutui vähän Tuikun silmätikuksi. Kuten Vilkkukin, Lilo vähän törmäsi Tuikkuun juostessaan ja kun uusi tuttavuus saapui kuin tyhjästä kosketukseen, meinasi Tuikulla vähän napsahtaa. Vähän iisimpänä koirana Tuikkua kiihdyttää ja ärsyttää jos koirat häsläävät ihan millissä siitä, tai pitävät kovasti ääntä. Sopassa oli siis kaikki ainekset. Noh, Lilo honasi pysyä vähän kauempana ja me ojensimme Tuikku epäkohteliaista tutustumisaikeista. Olisikohan siinä vartti mennyt, niin Tuikku käveli ihan rauhassa ja rentona ja teki Liloon tuttavuutta ainakin melkein etiketin mukaisesti.

Taakse jäänyt tilanne alkoi vaikuttaa siltä, että Tuikku piti Liloa alkuun lauman ulkopuolisena. Nyt kun koiralle oli selvää, että Lilo on lenkin ajan osa porukkaa, ei Tuikku kytännyt sen toimia. Lenkki meni kaikinpuolin muutenkin hyvin. Tuikku nyt hukkasi korvat pari kertaa ja häipyi näkyvistä ja toisella kertaa sai Vilkunkin mukaan. Pääasiassahan Vilkku säntäilikin muiden kanssa ihan omia aikojaan, kun metsälenkeillä mun keskittyminen menee pitkälti siihen, että Tuikku on tallessa. Mitään karkailua ei kuitenkaan ilmennyt.

Päästiin parkkipaikoille niin koirat pakkautuivat hiukan vääriin autoihin (bortsu ja porkkis olis kyllä kelvannut mulle :D) ja koko sählingin kruunasi kun juuri luopumista harjoitellut Vilkku ampaisi ainakin viittämiljoonaa jotain miesporukkaa kohti. Ensin piti mennä karvat pystyssä pöristen ja sitten ryömiä maata pitkin ja mielistellä. Koska "uhriksi" joutuneiden reaktiot olivat tosi neutraalit, lakkasin käskyjen jakamisen ja nappasin Vilkun kiinni kun se sattui ohi juoksemaan. Niin ja pahoittelin tilannetta, mutta sehän nyt vaan nauratti toisia.

Lenkin jälkeen jatkoimme amiksen parkkikselle treenaamaan ja siellä vierähtikin reilu pari tuntia hyvässä seurassa. Aloitin Vilkun kanssa frisbeellä.

Takaakierto pelitti, koira tosin vilkaisi aina jalkoja, että jaa eikös välistä voi... Takaa kierrossahan nyt ei ole mitään ihmeellistä, joten sinänsä tämä ei kai ole edes opetettava asia?

Jalkojen pujottelu tökki täysin. Vilkku oli ihan pihalla, ei vielä ihan siinä tatsissa, missä piti. Yks onnistunut pätkä ja jätettiin siihen.

Jalkojen välistä juoksu onnistu kivasti, pari settiä ja siinä. Puree kiekkoon aika lujasti kiinni, tiedän sen siitä että käsi jää välillä vähän väliin. Pitänee alkaa opettamaan jo sitä, että ottasi heitosta.

Tuuppasin liekkeihin nostatetun koiran autoon ja otin Tuikun treenaamaan. Vähän rallytokohommia muisteltiin, huhtikuussa olisi tarkoitus kilpailla.

Pujottelussa aukesi ja irtosi, oli jotenkin ihan hoomoilasena.

Eteentulossakin oli parantamisen varaa.

Istu askel jne. sujui hyvin ja päätettiin ralleilut siihen. Reeniä reeniä!

Tähän väliin otin autosta hiukan laantuneen Vilkun, jota tosin suuresti kismitti että Tuikku pääsi ennen sitä hommiin. Noh, Vilkulla oli hyvä tatsi tokoon, frisbee oli vienyt suurimman hötkyilyn ja se malttoi keskittyä minuun. Vilkku oli pitkästä aikaa irti koko treenin, ei ongelmaa, eikä karkaillut Teon treenailuja häirimään, mahti penska!

Seuraamista ja perusasentoa otettiin luopumisen kautta. Toimi tosi kivasi ja koira oli sopivan vietikkäänä menossa. Namilla palkatessa pyöräytän Vilkun ulkokautta silmukalle. Perä ei toistaiseksi aukea mitenkään erityisesti, mutta Vilkulle on tullut tapa tehdä pyörähdys minuun kun palkkaan. Ja tämähän äityy sitten poikittamiseksi jne jne... Joten tehostetaan ulkokautta.

Paikallaoloa otin niin kuin noin yleisesti. Eli samassa asennossa, paikallaan, vaikka peruutan pois ja menen kyykkyyn. Tosi hienosti siihen nähden että oli häiriötäkin, saatiin nimittäin vähän amispoppia viereisestä autosta osaksemme.

Loppuun vielä Tuikku ja sen kanssa hiukan vepen iänikuista ongelmaa, nimittäin vientiä. Muisteltiin alkujaan patukan pitoa ja liikettä se suussa. Tämä sujui ja piti ottaa vientiä niin, että jätin koiran Janikalle. Noooo, sitkeänä koirankouluttajana Janika vaati Tuikkua puoli tuntia istumaan (thank god nyt joku ehkä uskoo että se ei aina ole ollut yhteistyökykyinen). Tuikku keksi kaikenlaiset temppunsa ja veti ässät hihasta. Loppujen lopuksi se luovutti, istui ja bileet. Tämän jälkeen saatiin pari onnistunutta vientiäkin. Ja kaikille tiedoksi, myös Tuikku on oppinut leikkimään!

Tänään päiväni pelasti postipaketti, jossa saapuivat Vilkun vetovaljaat! Heti sovitettiin ja lähdettiin testaamaan. Alkuinnostukseni kiiri taas järjen edelle; valitsin mutasohjokentän alustaksi, löin valjaat päälle, liinat perään ja ennen kuin sen kummemmin ajattelin, olin jo viskaissut narupallon kauemmas palkaksi. Noh, kersahan ampaisi satasella perään, mutta itse olin jäljessä. Liina kiristyi, loppui seinään ja Vilkku lennähti komeasti ilmaan. Sorry, saanpahan korjata omia mokiani... Onneksi kunnon jousto teki nykäisystä melko pehmeän.

Jätin hommat sikseen sillä kentällä, viskoin vain palloa ja Vilkku sai remuta valjaat päällä. Vaihdoimme kenttää kuivempaan ja jatkoimme pallolla leikkimistä ja riehumista. Kiinnitin liinan vyöhön ja keskityin ja Vilkku lähti juoksemaan. Toki varovasti ravilla, mutta meni kuitenkin. Superisti kehuja ja kunnon leikit. Enemmän me näissä ekoissa harkoissa leikittiin, kuin vedettiin, mutta jäipähän hyvä fiilis! Viimeisellä pikkupätkällä lähdin itsekin juoksemaan täysiä, ensin Vilkku katsoi vähän säpsähtäen hölmistyneenä taakseen, kannustin ja jatkoin juoksua. Vilkkua vaihtoi laukalle ja alkoi vetää kunnolla ja päästin liinan irti ja reviteltiin kunnolla lelulla. Siihen oli hyvä lopettaa, koiran saikin viedä melkein väkisin autoon, kun oli päässyt innostumaan niin hyvin.

Nyt vain harjoitusta ja superisti kehuja, niin koira tietää mitä pitää tehdä. Nythän tuo veto on Vilkulle outoa, kun sitä on vartavasten harjoiteltu, että mikään hihna ei kiristy.

Kohti uusia koitoksia

Rallytokotreenejä viikonlopulta. Tuikulla kiva touhotus päällä, mutta kyllä se jaksaa puurtaa kun tarpeeksi ohjeistaa. Ilmoitin meidän varasijalle starttiin, saas nähdä, päästäänkö heti vuoden alkajaisiksi kisailemaan.

Seuraamiset käännöksineen päivineen oikein hyvät, vähän otin extraksi käsien heiluttelua ja pyörimistä ym. ja silti rekku pysyi ruodussa. Ilokseni huomasin että hihnan nykiminen on vähentynyt, en enää nyppäile koiraa.

Spiraalit kumpaankin suuntaan sujuvat, kun antaa koiralle tilaa.

Muutaman kuukauden tauon jälkeen olemme taas alkaneet aktiiviharjoitella vepen kuivajuttuja. Patukan pitoa on treenattu sisällä kyllä koko syksy. Vientiä liikkeenä treenattiin nyt kentällä, Tuikun pitää odotella patukka suussa ja tuoda se minulle. Se sujuu jo kivasti. Koira ottaa patukan myös Nikolta, mutta on silloin vähän ihmeissään, minne pitäisi mennä. Minulta pois päin Tuikku ei vie patukkaa vielä ollenkaan. Homma helpottunee, kun saan orjentoitua purkkipalkan tähänkin hommaan.

Tammikuussa alkavatkin kuivatreenit hallilla, niin päästään taas ohjattuun koulutukseen.

Suunnittelu kaiken a ja o

Arki on ollut kiireistä, epämiellyttävää sähläämistä eikä mikään ole tuntunut sujuvan. Helpotin omaa olemistani lukujärjestyksellä, joka antaisi runkoa ja osviittaa ympäri vuoden koirien aktivointiin ja harrastuksiin. Nyt kaikki on ollut hiukan leväperäistä ja hatusta temmattua vailla tarkoitusta ja sehän ei pitkälle kanna. Tämän suunnitelman kanssa mennään ainakin syksy, varmasti talveksi teen jo uuden rungon. Päätin tähän kuitenkin kirjata suunnitelmia ja tavoitteita nyt syksyn ajaksi, eli mihin pitäisi keskittyä. Talveksi sitten oma vastaavansa, niin ehkä joskus etenen koirieni kanssa.

Toko

Harjoiteltavat liikkeet; perusasento, seuraaminen, jäävät, kaukot, kiertäminen, noudot, hyppy, tunnari

Suunnittele treenit huolellisesti etukäteen. Valitse aina kolme vähiten treenattua liikettä ja niiden lisäksi seuraaminen. Mieti, mitä osaa liikkeestä harjoittelette ja kirjaa suoritus. Jos mahdollista, videoi harjoittelu ja tarkista jälkikäteen, mitä tapahtui. Palkkaa ja kehu koiraa runsaasti. Treenaa omalla ajalla kentällä ja levittele kentälle ylimääräiset treenivälineet häiriöksi. Aloita harjoittelu rauhoittumisella, sitten leikki ja työntouhuun. Oppia haetaan Mika Jalosen valkkuryhmästä.

Frisbee

Harjoiteltavia liikkeitä; kiepit, kiertäminen, jalkojen pujottelu, selkään hyppy, roller

Suunnittele harjoitukset huolellisesti, pyri sheippaamaan ohjauskuviot ym. Jos mahdollista, ota suoritukset videolle. Käy yksin harjoittelemassa heittoja. Korkeintaan kerran viikossa rollereita pennulle, pyri heittämään oikein ja ohjaamaan koira oikeassa linjassa. Opeta sisätiloissa tarttumista liikkuvaan kiekkoon. Opettele ensin itse ja vasta sitten koiran kanssa.

 

Rallytoko

Harjoiteltavana; ALO luokan liikkeet

Videoi harjoitukset ja suunnittele ne hyvin. Panosta naksutinkoulutukseen. Palkkaa vauhtisuoritukset lelulla ja tarkkuusharjoittelut makupaloilla. Eliminoi riskit epäonnistua, käytä siis liinaa, jotta koira ei pääse karkaamaan. Ota harjoituksiin kolme eri liikettä ja mieti mitä niissä treenataan.Vaihtele liikkeitä tarpeeksi usein ja vältä kaavamaisia treenejä. Oppia haetaan Krista Karhun valkkuryhmästä syyskuun ajan.

 

Vesipelastus

Harjoiteltavia liikkeitä; hyppy, haku, vienti ja hukkuva

Käytännössä kun vedessä treenaaminen loppuu, keskitytään kunnon kasvatukseen. Kuivalla maalla on harjoiteltava erityisesti vientiä. Harjoitukset on suunniteltava tarkkaan ja mietittävä, miten liikettä saa vietyä eteenpäin. Treeneihin tarvitaan avustaja ja suoritukset on otettava videolle. Myös veneen hakua, eli käytännössä köyden noutamista treenattava. Suosi märkiä ja kosteita alustoja treeneissä, jotta vesi elementtinä pysyisi mukana. Talvella suorita liikkeet hangessa.

 

Valjakkourheilu

Harjoiteltavaa; kunnon kasvatus

Kokeile taakanvetoa jossakin heti kun mahdollista. Suunnittele matkat ja painot hyvin. Treenaa lihaskunto talveksi valmiiksi ja harjoittele erilaisissa häiriöissä. Vedä ahkiota ja kelkkaa eri alustoilla, kävellen ja ravaten. Aloita harjoitukset renkaalla ja vaihtele matkoja ja nopeuksia. Talven aikana tarkoitus olla koirakkona 2-5 talviriehassa tai muussa lasten tapahtumassa.

Aurinko pilaa kuvani, läkähdyttää koirani ja uuvuttaa minut

Tiistaina pakkasin koirat autoon ja lähdimme pitkästä aikaa maalle vanhemmilleni. Myy meitä odottikin, voi miten rääpäle on saanut jalkaa! Yritin räiskiä pennuista kuvia, mutta voimakkaat varjot ja kirkas aurinko pilasivat valtaosan niistä, eivätkä nämä jäljelle jäävätkään silmää hivele. No mutta mitäs pikku Myylle, oikein reipas pieni ärrieri, on löytänyt äänitorvensakin. Myy on tutustunut pikkusiskoni kissaan ja kaksikkoa on ahkerasti totuteltu ja tutustutettu toisiinsa. Myy olisi niin mielinkielin viiksiniekan kanssa, mutta mirripoikanen ei ole moista kielimielistelijää arvostanut. Kuonokoppaakin Myy on harjoitellut pitämään, ihan vain kaikkiruokaisuutensa ja sieniriskin vuoksi!

Pakko oli napata ovelan terrierin metkut videolle, pentuaitaukseen on viritetty katto ja kaikki, jotta pikkuneiti siellä pysyisi. On viileää varjoa, nurtsia ja vaikka mitä. Mutta koska aina voi kiivetä ja ängetä, ei aitauksessa kannata aikaansa viettää.

Tuikun kanssa köpötimme illalla läheiselle mökille treenaamaan vepeä. Seurana oli Pilvi Kelmi-lansunsa kanssa, sekä kaksi muuta koirakkoa. Rakkimus odotteli vuoroaan puuhun sidottuna, kun auttelin landseerien treenaamisessa. Tuntuu muuten ihan selkeesti, kun köyden pätkää riepottelee 50kg koira, kuin että Tuikku vähän laiskasti tarttuu patukkaan. No mutta sitten itse treeniin.

Vienti on nyt purettu kaikin tavoin osiin. Rannalla vientiin liittyvä hommamme oli vain ja ainoastaan palkkapurkin haku veneestä. Hetsattiin Tuikku kunnolla, käsky ja sai rynnätä perään. Veneellä soudettiin vielä vähän karkuun ja saatiin koiraan vauhtia. Purkista sai palkan sitten rannasta. Tällä on tarkoitus ihan vain rohkaista Tuikku uimaan veneelle ja vahvistaa tieto siitä, että veneestä saa palkan. Kuivalla maalla harjoittelemme patukan pitoa ja varsinaista vientiä. Vedessä itseksemme treenaamme patukan pitoa ja liikkumista patukka suussa. Nyt koko liikettä yrittäessä Tuikku räkäsee patukan suustaan rantavedessä. Harmi kun vepekausi alkaa juuri olla loppumaisillaan, taitaa jäädä ensi kesälle vesiharjoittelu viennin osalta. Tuikku saa seuraavaksi alkaa tekemään veneeseen vaihtokauppaa rannan tuntumassa. Sitä otettiin lopuksi, koiran etujalkojen piti kastua ja sen piti ottaa askel venettä kohti. Patukka ei pudonnut maahan, vaikka apparilla homma menikin veneessä vähän koppaamiseksi. Pienin askelin eteenpäin ja palaset kohdilleen, niin kyllä tämä alkaa sujua.

Veneen haku otettiin pariin kertaan. Ei taaskaan mitään syttymistä köydelle rannassa, vaikka kuinka yritettiin leikittää. Kun sitten vene vietiin ulapalle ja vähän läiskyteltiin köyttä veteen, niin johan oli rakki liekeissä. Hyvällä vauhdilla ja keskittyneesti lähtee hakemaan, mutta turhan aikaisin irrottaa köydestä. No joo, jalat osuu pohjaan ja selkä on pinnalla, jolloin suoritus on periaatteessa hyväksytty, mutta arvostaisin jos koira jäisi hiukan repimään köyttä. Pienellä auttelulla ja oikeassa ajankohdassa Tuikun saa kiskomaan koko veneen hiekalle.

Muita liikkeitä emme ottaneet, koira oli muutamista toistoista aivan riittävän väsynyt. Nyt vain joku innokas kuivanmaan treeneihin auttamaan, niin olisin erittäin kiitollinen!

Vilkku pääsi tiistaina vielä myöhään illalla isolle nurtsikentälle frisbeen kanssa. Älkää huoliko, koira ei mitenkään päivittäin hae frisbeetä, eikä todellakaan sataa heittoa. Joka tapauksessa, edelleen rolleria, sitä Vilkku saa hakea ainakin vuosikkaaseen asti, kunnes heittokäteni kehittyy muissa heitoissa, jotka teen vielä ilman koiraa. Tässäkin lajissa tulee vähän olosuhteet vastaan, talvella ei kiekkoa paljon viskota, ainakin alustan etsiminen on vaikeaa? Viisaammat, ohjeistakaa tyhmää!

Ilman kiekkoa harjoitellaan myös kuvioita ja erilaisia liikkeitä. Olen pyrkinyt jättämään varsinaiset hyppyhommat tuonnemmaksi, vaikka olen nekin jo listannut. Yritin listata näitä hiukan harjoittelu järjestyksessä, nyt on treenailtu kolmea ensimmäistä.

- pyöri (molempiin suuntiin)
- peruutus (treenattu jalkojen väliin peruutusta)
- takajaloilla seisominen
- kurre
- kumartaminen
- kieriminen
- ryömiminen
- kiertäminen
- vilkuttaminen
- jalkojen päällä seisominen
- syliin hyppy
- selkään hyppy
- käsien yli hyppääminen
- jalan yli hyppääminen

Siinä riittää harjoiteltavaa. Onpahan aktivointia ja puuhaa sisällä! Pyrin opettamaan sheippaamalla, mutta jo peruutus osoittautui sen verran hankalaksi, että menin ja autoin koiraa alkuun. Virhe tai ei, niin koira hoksasi asian.

Keskiviikko menikin töiden jälkeen ihan siivoillessa ja ruokakaupassa käydessä. Koirat olivat kotona jo vähän sitä mieltä että homma ei näin toimi ja niinpä sohvan suojana olevaa peittoa oli silputtu. Vilkku kaivoi takapihalle myös uuden kuopan. Koska en iltahämärällä jaksanut enää maratoonilenkkiä lähteä heittämään, tuli naapuri pelastamaan minut. Bichon Milo on oikein reipas iloinen pikkumies ja aidan takaa kuikuilee nättejä neitoja, eli koiriani. Ajateltiin että Milo tulisi Vilkun kanssa leikkimään, mutta Vilkku puuhailikin koko ajan sitten aivan omiaan. No, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun Tuikku ja pikkupörrö tapasivat. Ja leikithän olivat sen mukaiset. Muutama rallikierros heitettiin myös ja niihin osallistui paimenkin. Tuollainen intiimipelleily ei sitten Vilkkua kiinnostanutkaan. Tunti hengailtiin ulkosalla koirien kanssa ja taas olivat tyytyväisiä!

Torstaina lähdin Vilkun kanssa treenaamaan tokoa. Saimme aivan uutta seuraa, Tiia ja Lilo ja Janika ja Teo. Facebookista tsekkaillessa en tunnistanut, mutta paikan päällä aloin kyllä ounastella, että koirat näyttävät tutuilta. Ja blogitutuiksi kaksikko paljastuikin.

Meillä on opeteltavaa, paljon. Tällä viikolla Vilkku on toki ollut tavallista vähemmällä aktivoinnillakin, mutta jooh. Vilkulla kesti hyvän aikaa rauhoittua, hirmuinen kiskominen treenikavereiden luo, kiljahtelua ja haukuskelua. Puutuin hommaan parhaani mukaan, vaikka moista ei ole ennen ollut. Ainakin tuli selväksi, että kentälle mennään jatkossakin treenaamaan muiden kanssa!

Kun Vilkku sitten rauhoittui, saimme treeniäkin aikaiseksi. Erityisesti muiden koirien palkkaustuokiot ja lentävät lelut sitä häiritsevät, meinaa syöksyä perään tai vähintäänkin jää tuijottamaan. Mutta useilla toistoilla ja siedättämisellä homma alkaa sujua. Otettiin hiukan etäisyyttä, niin reagointi loppui. Mitäs me sitten treenattiin...

Perusasentoa otettiin, koska se on helpoin Vilkulle. Otettiin sitä ihan siksi, että meillä oli haastavin häiriö ikinä, joten en mitään hurjaa pähkäilyä viitsinyt siinä tilanteessa vaatia. Keskittyminen haparoi aluksi, mutta pian pentu tarjoili kontaktia ja tiivistä perusasentoa. Aivot raksuttamaan, niin homma toimii!

Istu-maahan jumppaa mentiin myös, Vilkku on oppinut käskyt hyvin, mutta siitä on tullut hiukan ennakoiva! Istumisesta se valuu suoraan maahan, istumaan se menee käskystä ja välillä tarvitsee käsiavun. Vaikka oli ilta, oli todella kuuma ja istu-maahan oli tosiaan enemmän valuvaa, kuin sellaista reipasta, mitä todellisuudessa.

Seuruuta otimme vielä loppuun, kun Vilkku oli tosiaan katsellut muiden treenejä jo rauhallisesti nurmella maaten. Hereillä ollessaan Vilkku lähtee heti liikkeelle kun otan askelia, yhden askeleen verran se pysyy mukanakin ja siitä yhdestä askeleesta olen palkannutkin runsaasti. Pyrin vaatimaan heti saman tien skarppia olemusta ja kontaktia ja näin ollen seuruupätkät ovat korkeintaan sen kaksiaskelta. Vielä toisinaan muistutan koiraa hommasta imuttamalla, mutta pääsääntöisesti pelkkä kävely riittää, naks palkka ja bueno.

Puolen tunnin treeni oli meille tarpeeksi, eivätkä Teo ja Lilokaan paljoa kauemmin treenanneet. Uskaltauduttiin päästämään paimenkolmikko sitten nurmialueella irti ja vauhtia riitti. Liloa ei kiinnostanut yhtään tai ainakin se ohjeisti bortsuja äänekkäästi. Teo suhtautui Vilkkuun ensin vähän epäillen ja hammastellen. Sitkeä pentu ei kuitenkaan luovuttanut ja sai kuin saikin murkkuilevan nuoren leikkiin mukaan. Aika rallia kaksikko vetikin! Oli tosi kiva nähdä ja ehdottomasti tullaan toistekin ♥

k e l p i e  b o r d e r c o l l i e  c o c t a i l

Vesipelastusleiri - Saarijärvi

Olemme väsyneitä ja rähjääntyneitä, leirielämästä riutuneita. Paljon viisaampia, paremmalla pohjalla. Nyt on hyvä jatkaa. Minulla on mahtava koira, Tuikusta on vaikka mihin. Asenteeni muuttui, ei mikään onnistu, jos aloitan kaiken "ei Tuikku" tai "Tuikku ei". Vähän luottoa rakkiin, bitch! Ja niinhän se homma lähti toimimaan! Missä siis oltiin ja mitä tapahtui?

Lähdimme Saarijärvelle perjantai iltapäivänä. Tuttavani otti meidät kyytiin ja Tuikku matkasi Kelmi-lansun kanssa moitteetta parisataa kilometriä. Pääsimme perille Ahvenlampi Campingille ja haimme mökin avaimet. Pieni economy mökki oli oikein mukava ja soma, kaikinpuolin passeli meidän retkiseurueelle. Kaverini Anni (joka on ahkerasti ollut myös vepetreeneissä) oli mukanani siis, toimitti apuohjaajan ja kuvaajan virkaa.

Romut mökkiin ja heti ensimmäiselle illalle oli ohjelmaa! Treffasimme extemporee Saaran ja Romeon. Kävimme pienellä lenkillä ja Tuikkukin sai iltalenkkinsä. Oli kiva nähdä viimein, joskus on tullut netissä kirjoiteltua. Suunnittelimme jo yhteisiä retkiä, mutta niistä lisää, jos on tullakseen. Kiitoksia seurastanne.

Ensimmäisen illan kiertelimme omia aikojamme vain leirialuetta ja laitoimme iltapalaa. Lauantaina alkoi varsinainen leiri ja nousimmekin aamulla melko aikaisin. Aamupalan yhteydessä leiriporukka jaettiin ryhmiin, meidän ryhmässämme oli 12 koirakkoa. Lähdimme sitten kiertämään teorialuennon jälkeen rasteja. Meillä oli ensimmäisenä venerasti ja päätin aloittaa leirin ihan vain veneestä hyppäämisellä.

Tuikku oli kiihtynyt ja innoissaan, kuten aina, se näkyy haukkumisena, kun se ei malttaisi odottaa lupaa veneestä. Kun sitten huusin käskyni, koira jäi hiljaa tuijottamaan. "Tule" vinkaisuni hukkui johonkin tuuleen ja sen haukkumisen alle. Sen jälkeen karjaisin ponnekkaasti "Tuikku TÄÄÄÄÄÄÄ-LÄ". Ja johan elikko ponkaisi veneestä ja ui lujaa luo. Tarkoitukseni oli palkata Tuikku patukka leikillä, mutta eleistä näki, että se jo järvessä ollessaan bongasi rannalta jotain. Niinpä nappasin sen samantien hihnaan. Mietin, että veneestä hyppy on kylläkin Tuikulle palkitsevin liike, ehkä siitä ei niin varsinaista palkkaa tarvitse? Joskus jotain vaihtelua, niin into säilyy.

Palautetta tuli käskyistäni. Kuten sanoin, se "tule" on sellainen vinkaisu. Kuten nuorilla tytöillä yleensä, näin minulle sanottiin. Niinpä päätin, että koiran nimenhuuto saa sen huomion, sen jälkeen tuo täälä, ja homma toimii. En sen kummemmin painota tarkkuuttani käskyihin, koska me emme pääse kisaamaan, joten on se ja sama huudanko Tuikulle sata eri ohjetta vai sen luvallisen kolme käskyä. Tietysti pyrin toimimaan niin, etten sekoita koiraa.

Seuraavalla rastilla kasvoi mustikoita. Mustikat olivat leirin kohokohta, kuka ei niitä söisi? Toisella rastilla hommamme oli pelastaa hukkuvaa. Tuikusta oli tosi nastaa pelastaa hukkuva mies. Siis rannalla se oli niin lystiä, koira retuutti lelua kunnolla ja oli hommassa ihan mukana. Hukkuva meni sitten veneellä järvelle ja Tuikku kyttäsi valmiina. Lupa tuli ja koira lähti, hui kun pohja katosi jalkojen alta niin Tuikku viiletti takaisin. Pari uutta lähtöä ja saatiin koira uimaan. Tuikku ui puoleen väliin, pyörähteli ympäri ja totesi että hukkukoot... Ja niinpä rekku ui rantaan, buaah.

Tässä suoritetaan liikettä harhauta ohjaaja! Tarkoitus oli siis vähän pyydystää Tuikkua ja mielessä kävi liina, mutta mutta... Viime hetkellä koira syöksyi järveen ja haki hukkuvan sieltä ihan moitteetta, pöljä hupailija. No, pitihän sitä irti ollessa ottaa vähän ilotteluhyppyjä ja juoksentelua rannassa. Ei kuitenkaan mitään karkailua ollut, ihan kymmenen metrin säteellä Tuikku pysyi ja oli koko ajan hommasta kiinnostunut.

Hukkuvan hausta se pitää, sitä vain pitää harjoitella lyhyillä matkoilla. Ja hetsaus, se on kaiken a ja o. Tuikku pitää hetsata aivan tolkuttoman huolella! Otettiin myös yksi testaus vientiä ja ääh, eihän siitä mittään tullut. Koira räkäisi patukan kun tassut kastuivat, ui kyllä kivasti veneelle. Edes lyhyellä matkalla ei sujunut rannasta tullessa. Kun sitten patukka viskaistiin järvelle ja me veneellä "ryöstimme" patukan Tuikun suusta ja palkkasimme sen luovuttamisesta, oli koira entistä hämmentyneempi. Kuivaharjoitteluja, niitä tarvitaan! Ja sitten rantaveteen läträämään.

Me teimme työtä käskettyä ja tauolla harjoittelimme lelupalkkausta. Se nousi leirillä aivan uusiin ulottuvuuksiin, niin paljon tuli loistavia ohjeita! Tuikku todella repii, rähjää, hyökkää, se oli aivan liekeissä. En edes tiennyt sen pystyvän moiseen. Kyllä oli ohjaajalla opittavaa. Lähdettiin hyvien leikkien päätteeksi rantaan ja otettiin vientiä ees taas rantavedessä. Tuikku hiffasi idean aika äkkiä ja hommaan saatiin jo vauhtiakin. Kahlailin vaatteet päällä lämpimässä vedessä ja painimme koiran kanssa. Oli hauskaa, pitkästä aikaa. Tuikku nautti, se nautti kun sai olla ilman pentua, ilman mitään tuttua, ihan vain me kaksin. Tuollaista yhteistä tekemistä ja aikaa on kaivattukin ♥

Lähdin hetken mielijohteesta patukan kanssa uimaan vaatteet päällä keskelle järveä. No joo, matalaa oli joten kävelin pitkälle. Anni päästi koiran irti ja Tuikku ryntäsi täysin epäröimättä hakemaan minua. Kaksi kertaa otettiin hukkuvan omistajan pelastaminen. Se fiilis♥

Toisena päivänä ensimmäinen rastimme oli vientirasti. Aamusta siis samantien vientiä, kouluttajilta taas hyviä vinkkejä. Tuikulla oli kova kynnys lähteä patukan kanssa uimaan. Niinpä kahlasin sen kanssa niin, että se alkoi uimaan. Lykkäsin patukan suuhun. Tästä koira tulkitsi, että takaisin rantaan. Niinpä meikäläinen sitten yritti kääntää toisen kurssia samalla kun koira pyrki rantaan. On muuten uintivoimaa tuolla, ei ollut ensimmäinen kerta kun kaaduin järveen!

Kouluttaja yritti saada Tuikun vaihtamaan vientipatukan palkkaan, tuloksetta. Tuikku hinasi sitten tyytyväisenä veneen rantaan. Naurulta ei voinut välttyä. Otettiin sama homma siten, että olin itse veneessä ja matkaa vedessä metri. Ja niin vain Tuikku ilman ongelmaa luovutti vientiesineen ja palkka tuli! Opeteltavia asioita, matka, luopuminen ja vientiesineen ottaminen vieraalta. Tuikku ei ota, eikä luovuta vieraalle, ellen minä anna käskyjä.

Viimeisellä rastilla ohjelmassa oli veneenhakua. Koiran innostus oli aivan lässähtänyt, se oli selvästi väsynyt. Tuikku söi maasta jonkun toisen makupaloja ja kesken tehtävän lopulta karkasi puskiin ja muiden luo juoksemaan. Mitään rähinöitä ei onneksi tullut, sen verran etäällä tuo kävi ilakoimassa. Otettiin yksi köyteen tarttuminen ja homma oli siinä. Onhan kaksi päivää uutta hommaa vieraassa ympäristössä aikamoinen vaatimus.

Oli kyllä mahtava reissu, koira oli väsyneempi kuin koskaan. Ja sitä oli omistajakin, nukuin paluumatkan. Kiitos Annille seurasta ja korvaamattomasta avusta ♥ Sekä Pilville kyydistä ja Kelmille matkaseurasta. Oli aivan upea leiri ja paljon opimme, ehkä koirani ei olekaan toivoton tapaus. Ensi vuonna uudestaan!