Tammikuun treenikooste

 

Ja näin on loputtomalta tuntunut tammikuu aivan loppusuoralla, siistä on treenikoosteen aika. Alkujansa pohdin että mistä edes kirjottaisin, kun eihän me mitään treenattu. Toki puolitoista viikkoa menikin vähän masistellessa ja tekemättä mitään Loimun ripulin vuoksi, mutta ennen ja jälkeen sitä on kyllä treenattu varsin aktiivisesti.

Savun kanssa osallistuimme myös Jaana Pohjolan Reaktiiviset ryhmässä koulutukseen, sen lisäksi käytiin Canisportilla tokovalkussa ja siihen perään vielä OT-tokoryhmän ensimmäiset treenit. Ennätettiin myös kahdesti rallytokon ratatreeneihin ja näiden lisäksi on käyty hallilla itsenäisesti sekä piiperretty keittiössä kaikkea mitä keittiössä voi treenata. Joten toimettomuus on täysin väärä sana tammikuutta kuvaamaan - myönnän kyllä että liikuttiin varmasti vähemmän kuin koskaan... Lenkkimotivaatio oli vähän hukassa, eikä taidettu kiertää kympin lenkki kuin kerran. Jokapäiväistä noin kolmen kilometrin kävelyä en laske liikunnaksi, jos joku nyt ajattelee että ei olla kotipihasta poistuttu lainkaan 😅 Mutta huomattavasti normaalia vähemmän on liikuttu syistä x, y ja z. Valoisat illat tekisivät paljon!

Tokoon keskityttiin etenkin tokovalkussa ruudun merkeissä. Omatoimisesti tein Savun kanssa hyppynoutoa, johon oon vinoa perusasentoa lukuunottamatta ihan super tyytyväinen! Perusasentoihin tuloja kapula suussa täytyy tehdä vielä erikseen, samoin perusasennossa kapulaan tarttumista ensimmäisenä. Liikkurointitreenit tokossa meni tosi kivasti ja selkeetä kehitystä on havaittavissa. 

Keittiössä ollaan treenattu etenkin asentoja ja niiden vaihtoa, kaukoja ja jääviä ajatellen. Harjoittelu on ollut hiukan tahmeaa kun en ole ihan satavarma vielä tekniikasta. Eniten oon keskittynyt vihje-erotteluun ja käsimerkkien häivyttämiseen. Tekniikkaakin on helpompi hioa, kun koira tietää paremmin mitä siltä pyydetään. Liikkeestä istumista alettiin harjoitella jo hallillakin, mielestäni ollaan päästy kivasti alkuun.

Rallytokoa tehtiin muutaman ratatreenin verran, sekä etenkin ihmishäiriö näkökulmasta. Savu on rallykokeissa karkaillut tai "melkein karannut", joten ollaan tehty meille hankalia liikkeitä ihmisten lähellä. Etenkin ohjaajan ympäri kiertäminen ja saksalainen täyskäännös ovat olleet niitä, mistä Savu singahtaa haukkumaan lähimmän ihmisen. Ja ai ettien että miten hyvä fiilis on, kun Savu tekee annetun tehtävän karkaamatta! 😍 Jatkamme parin minuutin tehotreenejä kauppojen parkkipaikoilla, sekä tietysti kimppatreeneissä. Muutoin rallytokoliikkeet jäivät vähän vähemmälle, ne kun ovat hallussa kohtalaisesti.

Vetotreenit jäivät tänä talvena tosi vähäisiksi, laskin että varsinaista vetoa tuli maksimissaan 10km 😂 No toki veto ei meidän päälaji olekaan, saati ainoa liikuntamuoto. Potkukelkka hajosi heti ensimmäisellä vetolenkillä, sitten tie suli, tuli hiekotus, oli super liukasta, loskaa, jäälle aurattu reitti jatkuvasti ummessa jne. Lisäksi pieni motivaatio- ja aikapula, kun yksin vetäminen on meillä vielä pelkkää harjoittelua eikä varsinaista vetämistä. Lapsetkin ovat taas isompia kuin vuosi sitten, eikä Savu jaksa vetää täyttä ahkiota. Pikkuväki ei vielä vuorottele kovin taitavasti, joten heidän kanssaan vedeltiin pätkiä vain pari kertaa. Vetohommiin laskee yhden jos toisenkin mielenkiinto sitä parkumista kuunnellessa 😆 Josko ensi talvena saa Loimunkin valjaisiin ja sitä myötä valjaiden kiinnityksen kelkkaan korkeammalle. Tämän hetkiset valjaat eivät ole ihan ykkösvalinta ahkion vetämiseen, mutta toki parempi kuin ei mitään ja meidän vähäiseen käyttöön ihan jees.

Käsittelytoimia treenattiin harjaamisen, kynsien leikkaamisen ja valjaiden pukemisen merkeissä. Savu ei näistä mistään vieläkään tykkää ja etenkin valjashommat tuntuu junnaavan kuin paikallaan. Vaan niin tuntui kynsitreenitkin junnaavan vaikka nyt yhtenä päivänä leikattiin treeneissä ensimmäinen kynsi 😍 Jatkamme siis harjoituksia, sillä omaehtoisen käsittelyn treenaaminen on vähentänyt Savun vastustelua merkittävästi myös niissä tilanteissa, kun turkki on pakko harjata tai kynnet leikata.

On ollut erittäin virkistävää vaihtelua aloittaa treenit ihan alusta pikkupennun kanssa. Vaan kyllä sitä tuntee samalla itsentä tyhmäksi ja osaamattomaksi, kun vanhasta tottumuksesta heittää koiranpennulle namin, joka ei saa sitä kiinni eikä osaa lähteä myöskään etsimään maahan pudonnutta namia. Ylipäänsä tuntui että ensimmäiset pari viikkoa Loimu yritti syödä pääasiassa vihkisormukseni eikä avokämmenellä olevia herkkuja 😂 Nyt meillä on jo aika kiva yhteinen sävel, enkä minäkään tunne itseäni enää niin kömpelöksi. Loimu on ihan hurjan nopea oppimaan ja potentiaalinen kaikkeen. Ollapa itse vielä taitavampi niin tuosta pennusta olisi varmasti vaikka mihin. On sitä jo jokunen kommentoinut, että erottuu kultakimpaleena monien muiden joukosta. Eli kelpaa aloittaa harrastusura tämän rakettiketun kanssa!

Palkkasignaalit otettiin harjoitteluun heti aluksi. Naksuttimen äänestä seuraa aina nami, samoi "jes" tarkoittaa ruokaa. Leluun hyökätään heti kun kuuluu "oke" ja syliin tullaan kun kädet ovat levällään ja lässytetään "vau" Loimu leikkii hyvin ja vaihtaa jo hienosti lelulta namille ja namilta lelulle. 

Istumista Loimu on tarjonnut alunpitäen tosi helposti, joten sitä aloin vahvistaa samantien. Loimu tuleekin kertomaan asioitaan ensisijaisesti istuen, paitsi jos se jo pursuaa riemua ja intoa niin hyppien. Mutta hienosti Loimu on tarjonnut istumista niin hallilla kuin klinikallakin! Istumiseen on myös liitetty jo vihje, jota nyt yleistetään eri ympäristöihin. Maahanmenoa alettiin harjoitella myös, mutta siihen ei ole vielä vihjettä.

Perustemppuna on myös harjoiteltu käsikosketusta jonka Loimu hoksasi nopeasti. Myös tasapainotyynyyn on ehditty muutaman viikon aikana tutustua.

Taukokäytöstä olemme harjoitelleet muutaman kerran ja ai että miten taitava pentu! Koska haluan tulevaisuudessa treenata kahta koiraa samalla hallikerralla, on rauhallinen taukoilu aivan välttämätön taito. Loimulla ei ole tähän minkäänlaisia luontaisia taipumuksia, sillä se kiljuu ja sinkoilee ympäriinsä kentän laidalla odotellessa. Kokeilin kerran ja totesin etten kokeile toiste, vaan nappaan hallille aina jonkun apulaisen pentuvahdiksi mukaan jos aion treenata Savuakin oikeasti 😁

Nyt Loimu osaa tarjota häkkiin menemistä ja siellä makaamista. Ollaan samaan yhteyteen harjoiteltu myös luopumista niin, että pidän nameja avokämmennellä syöttäen niitä samalla Loimulle. Vähän vanhempi variaatio luopumisesta on se, että nami on nyrkissä ja koira saa sen lakattuaan tavoittelemasta namia. Loimu on niin nopea ja temperamenttinen että sen kanssa mielelläni välttelen kaikkea turhaa turhaumaa ja tämä toisenlainen luopumistreeni onkin tuntunut oikein hyvältä. Loimu pystyy jo sekunnin pari malttamaan, tai jo hieman vetäytymään nähdessään namin ja tämän jälkeen se saa tietysti heti palkkion.

Käsittelytoimia olen tehnyt vähän laiskasti, pari kertaa on harjoiteltu valjaiden pukemista. Nyt on ehdottomasti ryhdistäydyttävä, sillä Loimu on jo kertonut inhoavansa kaikkea kiinnipitämistä, pukemista ja tassujen tutkimista. Loimu onkin ensimmäinen koirani, jolle tajuan opettaa näitä toimia jo pentuna. Ei vasta sitten, kun minulla on aikuinen koira jota ei voi käsitellä ilman valtavaa rimpuilua. Raportoin videoin ja kommentein käsittelytreenien etenemistä tänne. Tavoitteena on siis hoitaa esim. valjaiden pukeminen ja kynsien leikkaaminen niin, ettei Loimu halua vastustella.

Ihan aikaan saava tammikuun pienestä kankeudesta huolimatta.

Talvipäivän retki

Vetokuvat © Hanna Worne

Alkuperäinen lauantai suunnitelma kaverin ja koirien kanssa hiihtoretkestä lumituiskussa vaihtuikin vetoretkeksi melkein auringonpaisteessa. Ei hullumpi vaihtoehto! Aurinko nyt ei sentään häikäissyt, mutta tavallisista retkikeleistämme poiketen, taivaalta ei satanut mitään. Hanna ja koirat saapuivat meille puolen päivän aikaan ja suuntasimme jalkasin Kyrösjärven jäälle. Pieni alkulämmittelylenkki, jonka jälkeen kytkimme koirat kelkkoihin kiinni.

Hanna karautti Kuuran ja Ranan kanssa edelle ja minä lähdin Savun ja Aurin vetäminä perään. Porokoiranpuolikas ja melkein eläkeikäinen karhukoiransukuinen koira eivät tietenkään vauhdin puolesta kilpaile riisenin ja bordercollien kanssa, mutta kyllä minä silti nautin matkasta. Valjakon nopeudella ei niin hirveästi ole väliä, hyvä fiilis tulee joka tapauksessa ulkoillessa ja koirien juostessa. Savu ja Auri kuitenkin juoksivat ja vetivät omalla vauhtikapasiteetillaan ja olen jo siihen erittäin tyytyväinen.

Savu on vetänyt pohjakunnoksi ahkiota ja toki muutoinkin liikumme paljon. Pehmeällä moottorikelkkauralla Savu ja Auri eivät olleet parhaimmillaan ja niinpä potkutteli koirien helpotukseksi. Kaksikko kyllä veti mukavasti, vaikkakin välillä menivät vain kävelyvauhtia rinta rinnan 😅 Selvästi kivaa koirilla kuitenkin oli, joskin viimeinen puoli kilometriä oli ehkä hiukan liikaa. Savu veti kaikkinensa 3,4km. Vauhtia oli siis sen verran, että matkaa taittui huomaamatta vähän överisti. Savulle olisi varmasti 2km riittänyt oikein hyvin, mutta kolmikilometrisen se jaksoi kuitenkin juosta.

Vetoretken jälkeen asetuttiin evästauolle. Pysähtyessä tuli vilu, sillä olin muutoinkin pukenut vaatetta ihan liian vähän. Vaikka vetokoirieni kanssa vauhti ei päätä huimannut, tuntui pääni silti jäätyneen järvellä käyneen viiman vuoksi. Lämmin tomaattikeitto ja jälkkäritee mutakakun kanssa pitivät kuitenkin fiiliksen kohdillaan. Sitä paitsi muistoja jää mieleen paremmin, kun tunnelma on luissa ja ytimissä, tällä kertaa oli aika jäätävä olo 😆

Hiukan vetokuvia yritettiin ottaa, mutta kamera teki taas temput tarkennuksen kanssa. Viimeksi alkuviikon retkellä (hyytävässä viimassa umpihangessa lasten kanssa lounasretkellä koska päätin niin 😂) kamera ei tunnistanut kumpaakaan objektiiviani eikä automaattitarkennus toiminut lainkaan. Aikani sisätiloissa renkkasin kalustoa ja sain putket ja tarkennukset toimimaan. Objektiivin pitäisi vielä jatkaa toimintaansa, mutta yli kymmenen vuotta vanha runko taitaa tulla piakkoin tiensä päähän. Vielä tänään saatiin kuitenkin ihan kelpo kuvia tärähtäneiden lisäksi.

Evästauon jälkeen koirat saivat jatkaa retkeä vapaina ja ihmiset potkukelkkaillen. Kelkkailtiinkin sitten toiset 3km lämpimiksemme. Muutaman tunnin ulkoilu mukavassa juttuseurassa ja koirien seuraamisesta nauttien tulikin tosi tarpeeseen. Vetotouhut on kyllä parasta, mitä koiran kanssa voi talvella tehdä. Niin se on ollut minusta ihan pikkutytöstä asti. Ja niinpä perinteitä kunnioittaen hajosi tämäkin potkukelkka, en tosin tiedä missä kohdassa. Suksia minulla ei ole, mutta hakusessa kyllä. Hiihto itsessään ei kiinnosta, mutta koiran kanssa sekin on kivaa!

Savun vetosuoritukseen olen kyllä tosi tyytyväinen. Se vähän haukkuu lähdössä ja alkumatkasta muutenkin, välillä vähän matkallakin. Siitä huolimatta se vetää tosi kivasti, eikä haukku ole kesken juoksun sellaista turhaumaulinaa vaan enemmän iloista haukkua. Ja sitä paitsi jos Savu tykkää juostessaan vähän louskottaa, niin antaa louskottaa kunhan juoksee liinat kireänä 😏 Ei sitä kaikessa tarvitse olla niin just jämptisti pilkun tarkka, riittää kun olennaiset asiat sujuvat.

Vaikka aiemmin olen potkutellut huomattavasti isompien tai nopeampien koirien kanssa, on Savun ja Aurin kanssa kelkkailu vähintään yhtä kivaa. Sitä osaa nykyään arvostaa iisimpää tahtia, kun matkasta voi oikeasti nauttia eikä vain vältellä vaaratilanteita ja arvioida riskejä 😄 Loimusta kasvaa varmasti oiva vetopari Savulle, kenties jo ensi talvena kokeillaan valjaita.

Kaikkinensa kiva ja lataava (no vähän syväjäädyttävä mut mitäs pienistä) retki. Kiitos seuralle ja toivottavasti ehditään tämän talven jäillä uudestaankin!

Tokoleiri Jämijärvellä

Kesä on pian loppuun taputeltu, tokoleirin myötä. Koko kesän tuota leiriä odotin ja sinne onnistuneesti lopulta pääsin. Perjantaina lähdimme Savun kanssa Jämijärvelle etsimään leirintäaluetta, joka pienten mutkien kautta löydettiin. Olin päättänyt majoittua leirin ajaksi telttaan ja vielä viime hetkellä arvoin metsän ja leirintäalueen välillä, päätyen vaihteluksi jälkimmäiseen.

Perille päästyäni pystytin teltan auton viereen ja tutustuin lähiympäristöön Savun kanssa. Tuota pikaa Hanna koirineen (treenikuvat Hannan ottamia) saapui paikalle ja pisti leirinsä viereemme pystyyn. Muita telttailijoita ei leirintäalueella tuona aikana ollut. Sen sijaan tokoleirin lisäksi Jämillä oli myös valjakko- ja hakuleirit, joten koiria riitti.

Ensimmäisenä iltana leirillä pidettiin pieni aloitusluento ja jokainen esitteli itsensä (tämä on aina yhtä jännittävää ja vaikeaa). Leirin kouluttajina olivat Riitta Kivimäki ja Piia Karinen. Saimme mielenkiintoiseksi ryhmätehtäväksi tehtävän, jossa oli tarkoitus havainnoida koiran ja ohjaajan vuoropuhelua aikaväliltä "auton peräluukku auki - kentällä yhdessä". Yhteisen ohjelman loputtua vietimme lenkillä aikaa pimeän tuloon asti.

Ensimmäisenä aamuna aloitettiin treenit kentällä. Jokainen osallistuja kävi pyörähtämässä kentällä oman koiransa kanssa, tutustumassa uuteen ympäristöön. Savu ja minä olimme ensimmäisenä vuorossa. Savu haukahteli hieman ja oli erityisen kiinnostunut muiden koirien hajuista, nuuhkien ihmisten housuja perusteellisesti. Aika nopeasti Savu oli sujut ympäristön kanssa ja alkoi tarjota kontaktia merkiksi valmiudestaan yhteiseen tekemiseen. Savu meni kuitenkin vielä häkkiin odottamaan varsinaista treenivuoroaan.

Seuraaminen

Päätin että aloitamme treenit liikkuroidulla seuraamisella ihmishäiriössä. Minua jännitti ihan hirvittävästi ja aika pian tajusin että tuli haukattua aivan liian iso pala kakkua. Sähläsin palkkaamisen kanssa oikein huolella, sillä kovassa jännityksessä alan palkita Savua ihan kaikesta, mutta samalla aika laimeasti. Keskeytettiin varsinainen liikkurointitouhu, sillä treenitilanne oli meille molemmille muutenkin haastava.

Toisaalta hyvä, ettei saatu aikaiseksi meidän parasta seuraamista. Oltaisiin muuten jääty ilman tärkeitä vinkkejä. Hienoakin seuraamista tuli lopulta, joskin siinä kohtaa olin odottanut kontaktin tippumista jotta voisin kokeilla Savun pyörähdystemppua sen huomion saattamisena takaisin minuun. Pienestä töpeksimisestä huolimatta kontakti alkoi löytyä ja lopulta ymmärsin saamani ohjeetkin ja pystyin palkkaamaan Savua paremmin. Oli aivan todella jännittävää, sillä en ole vahvimmillani treeneissä silloin kun muut katsovat, mutta selvittiin kuitenkin. Ensi kerralla mietin jonkun vähemmän korkealentoisen tehtävän aloitukseksi 😂

Muistiinpanoja

Kriteeri valmiiksi ja vahviste tehtävän arvoiseksi

- kontakti

- kesto

Hyvästä seuraamisesta palkkaaminen

- "vau" käsien levitys

- "juostaan" juokse oikeasti karkuun

- "jes" namit

- "oke" lelulla, jos Savu haluaa leikkiä

Virheisiin reagoiminen

- kontaktin putoaminen; jos Savun kontakti tipahtaa, kehoitan sen suorittamaan "kiepin" ja pysähdyn samalla. Kiepin jälkeen Savu tarjosi omatoimisesti perusasentoa, josta se sai palkkion. Näin ei toivottu tekeminen katkeaa ja ennen seuraavaa kontaktia kuluu muutama sekunti uuteen palkkioon. 

Tällä tavalla Savun kontaktista ei tule jojomainen, jollainen se nyt vähän on - olen palkannut aina kun se palauttaa kontaktin, mutta ongelma onkin juuri se: samanarvoisen palkan saa pitämällä kontaktia koko ajan tai katsomalla maisemia välillä. En ole varma, toiminko näin vain jännittäessäni vai muutenkin, mutta nyt havahduin miten hölmösti sitä voikin palkkailla. Uusi toimintasuunnitelma auttaa muokkaamaan omaa käyttäytymistä ja sitä myötä koiran.

Jatkossa järjestelmällistä seuraamista, kriteerin miettiminen valmiiksi ja siinä pysyminen. Seuraamista voi tehdä lennosta, perusasentoon tuloa ja siinä pysymistä, sekä liikkeelle lähtöjä erikseen.

Ota treenit videolle ja kavereilta havaintoja. Kirjaa ennakkoon suunnitelmaan ylös, miten pitkän kaavion kävelet ja missä vaiheessa palkkaat. Nyt olen jämähtänyt palkitsemaan keskimäärin 6-8 askeleen välillä. Ei siis ihme, että viimeistään kymmenennellä askeleella Savu alkaa ihmetellä.

Toisella treenivuorolla rohkaistuin ja päätin kysyä vinkkejä Savun kapulan pitoon. Kerroin perusteellisesti taustamme kapulan suhteen ja että taito on varsin tuore ja siten vähän epävarma vielä. Halusin kuitenkin hyödyntää jännitykseni ja häiriöt kapulatreenin suhteen. Vähän takkuista oli ohjaamiseni, mutta niin vain Savu otti kapulan suuhunsa, piti sitä, kantoi pari askelta ja muuta sellaista. Perusasennossa kapulaan tarttuminen ei onnistunut, sillä se on Savulle vielä vähän haastavaa ja sen hetkiset häiriöt olivat liikaa.

Olen kuitenkin todella tyytyväinen että saatiin pieni kapulatreeni tehtyä. Muuten olisi jäänyt pelkäksi puheeksi se, että töitä on kapulan pidon eteen tehty. Saatiin erinomaisia vinkkejä ja vaikka tavoittelin liikkeestä koevalmista jo syksylle, on oikeasti edettävä Savun tahtiin. Hiljaa hyvä tulee, asenne ja laatu edellä.

Muistiinpanoja

- Kapula ja lelu vierekkäin, Savu saisi tarttumisen jälkeen revitellä lelulla kunnolla

- Palkkioita pelkästä nostosta (ulkona ja uusissa paikoissa)

- Lelupalkkausta ruokapalkan lisäksi = tavoitteena lisätä vauhtia ja asennetta

Vieraassa paikassa Savu saavuttaa palkkion jo pelkästään katsomalla kapulaa

Savun kontaktia voi jatkossakin käyttää starttinappulana kapulan tarjoamiselle. Muista myös kunnioittaa koiran valintaa, mikäli se kertoo tehtävän olevan liian vaikea.

Fiiliksen mittarina voi Savun kohdalla pitää heiluvaa häntää.

Kapula ulkotreeneihin mukaan ja maltilla eteenpäin.

Samalla treenivuorolla katsottiin myös Savun kaukojen tilanne. Aloin nyt kesällä opettaa istu-maahan vaihtoja uudelleen ja sotkin samaan syssyyn seisomisenkin. Näytin kouluttajalle miten ollaan kaukoja tehty ja saatiin toivomaani palautetta ja vinkkejä jatkoon. Treenin lopuksi itseäni huvitti, että Savuhan osaa nousta kurreen vaikka käskisin sitä monen metrin päästä. Se myös pysyy asennossa kauan. Sen sijaan istu-maahan vaihtoa se ei osaa edes kahdesta metristä. Tästä voi huomata, että valokuvaamista varten temput olivat minulle joskus todella tärkeitä, sen sijaan tokon kaukot eivät niinkään 😂 Ei ole siis kyse siitä, etteikö Savu oppisi tai minä osaisi opettaa. Nyt pitää vain ryhdistäytyä ja laittaa tokoliikkeet ykkössijalle suunnitelmallisuuden suhteen.

Muistiinpanoja

- yhdessä treenissä yhtä asentoa kerrallaan

- erikseen tekniikka, etäisyys, vihje-erottelu, Savun kanssa kaikki asenne edessä

- suullisen käskyn vahvistusta ohjaajan rintamasuuntaa vaihdellen; kylki koiraan päin ja vihje vaihdolle

Lelupalkalla asennetta

- Savu nousee istumaan, heitä lelu koiran taakse

- Savu menee maahan, vapauta lelulla eteenpäin

Hyödynnä kurre, kieppi ja pomppu temput, sekä käytä alustaa jotta Savu voi suorittaa vaihdot turvallisesti.

Vahvista asentoa, vaihtoa, vihjettä ja lihaksia.

Ensimmäinen leiripäivä meni vähän sumussa jännityksen vuoksi, mutta ehdittiin lenkin merkeissä nauttia Jämin kauniista maastoista. Savu pääsi Aurin kanssa valjaisiin ja kikkarin eteen. Yllätyin, miten Savu lopulta oikein innostui juoksemaan ja niin ne Aurin kanssa viilettivät suoralla. Aamuauringossa vedettiin vähän lyhyempi pätkä, sillä Auri päätti että nyt juostaan palkkakuppeja kohti eikä yhtään pois päin. Ja kun Auri jotain päättää niin minun on siinä melkoisen turha neuvotella.

Savun kannalta oli tietysti hyvä, ettei aamulla ehditty hurjasti urheilla. Sunnuntaista tuli aika lämmin päivä ja vähän tokoillakin kuitenkin piti. Vetotreenit olivat kuitenkin niin kivat, että Savu pääsee Aurin kylkeen toistekin. Ehkäpä sitä voisi itsellekin kikkarin hankkia ja koulutella Savusta vetokoiran itselle 😁

Sunnuntain treenivuorolla päätin pienestä lämmöstä huolimatta ottaa meille ohjelmaan merkin kierron ja hypyn. Olemme tehneet Savun kanssa merkin kierto ihan huviksemme, sillä suhtaudun vähän skeptisesti siihen että me ikinä korkkaisimme tokon avointa luokkaa. Ei se kuitekaan aivan poissuljettua ole ja toki vaihtelun vuoksi koiran kanssa on kiva treenata myös ylempien luokkien liikkeitä.

Savu innostui kierrosta ja rallatti reippaasti muutaman kierron. Kouluttaja kuitenkin huomasi, että palkitsen Savun aina täsmälleen samasta kohtaa; Savun tullessa kartion takaa, vapautan sen palkalle. Tämä johtaa siihen että jos palkkamerkki ei tule täsmälleen siinä kohtaa, Savu alkaa vähän hidastaa. Tehtiin merkin kiertoa käsikosketuksen avulla lyhyeltä matkalta niin, että Savu sai palkan vasta ollessaan luonani. Savu hoksasi homman tosi nopeasti ja alkoi oikein kiihdyttää merkin takana. Tämä laitetaan ehdottomasti samantien käytäntöön, niin saan luotua merkille varmuutta.

Muistiinpanoja

- käsikosketus avuksi lähellä kartiota

- toistot kohtuullisina, jotta asenne säilyy

- palkkio vasta kartion jälkeen

Toisena juttuna katsoimme Savun hyppyä. Kuten aina jos ennätän jotakin kehua, mikään ei suju. Savun hyppy on ollut kokeessa kymppi ja muutenkin varmin liikkeemme. Vaan nytpä se lähti luokseni heti kun käännyin ja kiersi esteen. Treenikaverit tiesivät sanoa, että Savu vilkaisi heihin ja nousi sitten. Ilmeisesti Savua siis jännitti. Palattiin takaisin aloituspaikalle ja palkkailin Savua vaihtelevilta matkoilta pelkästä istumisesta. Aluksi se vähän haukotteli, mutta harjoituksen edetessä rentoutui.

Ensimmäiset pari hyppyä menimme Savun kanssa peräkkäin tai vierekkäin, jotta esteen kiertäminen ei vahvistuisi. Hyppyeste oli kapein millä olen Savua hypyttänyt, mutta oikein näppärän oloinen matkamalli. Lopulta hyppy sujui kivasti kun saatiin häiriöt haltuun ja tehtävä Savulle helpommaksi.

Muistiinpanoja

-vahvistetaan jäämistä eri etäisyyksillä ja eri häiriöiden jäädessä selän taa/koiran viereen

Hyppy varman päälle

- näytä este

- menkää yhdessä

- kutsu koira kylki/selkä koiraa kohti

- asennetta superpalkalla

Osallistuimme myös paikkikseen. Savu oli rivissä rento ja meni lonkalle kuten odotinkin. Vähän se heilui lonkalla ollessaan, mutta pysyi kuitenkin. Kävin muutaman kerran välissä palkkaamassa ja lopulta Savu makasi rivissä kolmisen minuuttia. Paikkis meni siltäkin osin kivasti, että Savu meni maahan ensimmäisellä ja samaten nousi ensimmäisellä, eikä häiriintynyt vieruskaverin palkkiolle juoksusta.

Viimeisen treenivuoroni käytin keskusteluun kouluttajan kanssa, sillä Savu oli jo aivan liian väsynyt. Kysyin apua kisatilanteeseen ja keskustelun edetessä tajusin itsekin treenaavani jo pelkkää palkattomuutta aivan liian vähän. Keskustelu osoittautuikin oikein tarpeelliseksi ja sain paljon uusia ideoita. Mietimme myös Savun superpalkkaa kisatilanteen jälkeen ja jouduin itsekin ihan tosissaan miettimään. Olen vähän jumiutunut palkkaamaan namilla ja lelulla aina samanlailla, mutta nyt on tiedossa monta juttua mitä aion kokeilla.

Muistiinpanoja leiriltä

Koetilanne

- kokeenomainen setti joka treeniin; arvo muutama alokkaan liike, jotka teet kokeenomaisesti palkatta niin, että palkkio odottaa "kehän" ulkopuolella

- kokeeseen superpalkka, se voisi Savun tapauksessa olla juoksua ja haukkumista, esim. jonkin lelun perässä juoksemista ja yhdessä riehumista. Ajattelin kokeilla samantien ruualla täytettävää onkilelua.

- sosiaalisen palkkion vahvistamista

- koerutiinit; tuo kokeenomaisuutta treenien aloitukseen ja palkitsemiseen. Älä kuitenkaan juokse treeneissa valtavaa kunniakierrosta koiran kanssa, jos et uskalla tehdä niin kokeessa. Treeneissä sama rutiini kuin kokeessa; autosta-kehänauhan sisäpuolelle koerutiinein

- laita treeneissäkin kaikki elementit (kartiot, hyppy, ruutu ym.) kentälle, luo jokaiselle merkitys ja arvo

- kirjaa koerutiinit ja tee siten treenissä, ota vastuu omasta oppimisesta

- pohdi omat rutiinit eri paikkoihin; esim sisähalli, hiekkakenttä jne.

Leikkimistä vahvistettava

- eri ympäristöt

- kahden lelun leikki

- leikkimisen vihjeen vahvistaminen

- leikin vahvistaminen palkkiona ruuan avulla

Palkkiovihjeiden vahvistusta ja uusien opettelua

jes - ruoka kädestä/lähtöisin

zip - ruoka kupissa

oke - lelu kädestä/lähtäisin

taka - lelu takana/reunalla

kii - lelu edessä/kaukana

vau - sosiaalinen, käsien levitys = Savulle pomppuvihje /vahvista lelulla/namilla

Paljon tuli infoa, ideoita, oivalluksia ja ajatuksia. Syyskuulle on valmisteilla tarkka treenisuunnitelma ja ylipäänsä ajatus tokon suhteen on nyt kirkkaampi. Motivaatio on taas kodillaan ja täältä tullaan treenit!

Helmikuun treenikooste

Helmikuussa treenaaminen jatkui peräti aktiivisempana, kuin tammikuussa. Pääsimme kertaalleen myös hallille, jossa suoritettiin onnistunut hyvänmielen vauhti- ja häiriötreeni. Videokoosteen jaoin tällä kertaa instagramiin - se on toimivampi alusta alle minuutin koosteille. (Instagramin suhteen minulle oli tarkka suunnitelma paluuta varten, mutta se ei ottanut onnistuakseen ja niinpä vain tavallisesti palasin). Meidät löytää instagramista @koiriamaalta_blogi käyttäjältä.

Yksi helmikuun kivoin juttu oli watsapp ryhmään perustamani isompi temppurinki. Sitä varten hiottiin Savun halaamistemppua ja tehtiin muutama variaatiokin.

Mitä kaikkea sitten teimme?

Rallytoko on saanut meidät hiomaan mutkia ja kiemuroita. Oikean puolen perusasento on vielä vino ja veltto, mutta "liki" alkaa käskynä olla Savulle ymmärrettävä vihje. Muuten rallytokolle ei ollakaan paljoa aikaa uhrattu, vaikka voittajan liikkeitä olisi syytä alkaa työstämään.

Tokon suhteen panostimme vauhtiin ja saimmekin ruudun vahvasti alkuun. Olemme alkaneet harjoitella myös tyhjiä eteen lähetyksiä ja olen erittäin tyytyväinen Savun täysiä vaihteeseen. Omatoiminen kisatreenimmekin onnistui hyvin, tehtiin siis kaikkea muuta paitsi itse liikkeitä. Hypyn ja kaukojen kanssa tehtiin hieman erottelua. Tasapainotyynyn kanssa istu-maahan jumppaa tehtiin useana aamuna. Savun vaihdot ovat vähän hitaat ja kankeat.

Ohitukset ovat edenneet hurjasti. Onnistuimme mm. yhden koiran, sekä mölyävän koululaisjoukon ohittamisessa hiljaa. Edelleen oma kotitiemme on ohitusten suhteen hankalin, mutta harjoittelulla tullaan mestareiksi. Tai ainakin sinne päin.

Vetotreenit taitavat olla pian tältä talvea ohi. Savu on vetänyt lapsia ahkiolla 2-3 kertaa viikossa, täysiä ja riittävän pitkää matkaa. Valjaiden pukemista ei ole vieläkään (apua miten hölmöä) ehditty treenata kertaakaan, mutta ne päällä Savusta kuoriutuu lennokas koira. Myös vähän äänekäs.

Hajutyöskentely saatiin alkuun ja ollaankin treeneissä edetty melkoisesti. Savu malttaa etsiä kahvipavut kuuden tyhjän/häiriöhajun joukosta ja myös vieraammassa ympäristössä. Häiriöhajuina meillä on ollut mm. koiranruokaa, kuusen oksa, koirakaverin karvoja, hiuslenkkejä ja appelsiinia.

Maaliskuussa jatketaan treenaamista vähän tarkemmin suunnitelmin. Ilmoittauduin myös Maarit Hellmanin tokokoulutuspäivään, josko saisin vähän uusia ajatuksia omiin kaavoihini.

Lue myös: Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Koiria maalta - blogi (@koiriamaalta_blogi) jakama julkaisu

sdfvgbnm,

Tammikuun treenikooste

Hankkimani Koiraharrastajan vuosi 2021 kalenteri on ollut erinomainen treenien suunnitteluun ja kirjaamiseen. Päätin jakaa bloginkin puolelle palan treeneistä ja ryhtyä tekemään kuukausikoosteita. Videoiden kanssa oli pientä haastetta ja lopulta tyydyin kännykällä tehtyyn pätkään. Tiivistelmästä puuttuu siis muutama klippi jotka olisin halunnut jakaa. Epähuomiossa kännykkämateriaalia on kuvattu myös pystyssä. Onpahan kuitenkin jotain havainnoitavaa muutamista tekemisistä.

Suunnittelin tammikuun treeneihin lähinnä toimeen tarttumista ja treeneistä motivoitumista. Yllätinkin itseni positiivisesti treenamalla ja tekemällä kaikkea huomattavasti enemmän, kuin aioin. Kavereiden kesken pidetty temppurinki on ollut erinomainen ja suosittelen tällaista muillekin. Turhien temppujen opettelu on paitsi aivokarkkia koiralle, myös oivallista harjoittelua itselle.

Mitä kaikkea sitten teimme ja mihin pääsimme?

Rallytokoa ajatellen aloin opettaa Savulle oikean puolen perusasentoa. Alkukankeus taittui jumppaamalla ja omalla kuivaharjoittelulla. On motorisesti hankala palkata koira yhtäkkiä oikealle sivulle, kun on kuusi vuotta palkannut koiria vain vasemmalle. Oikean puolen perusasento on kuitenkin nyt saatu alkuun. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen eteentuloa ei treenattu lainkaan, se siirtyi sellaisenaan helmikuun listalle.

Toko oli tammikuussa lähinnä pohjien kertausta ja tukitaitojen harjoittelua. Opetin Savulle mahdollisimman voimakkaan leukakosketuksen, jonka avulla kapulan pito pitäisi saada onnistumaan. Pito opiskellaan ammattilaisen kanssa, sillä omat taidot eivät enää riitä.

Uusi lenkkikaverini on ollut avulias ja hänen kanssaan olemme treenanneet Savulle liikkeen alkuja, häiriökäskyjä ja muuta sellaista. Näissä saimmekin suuren harppauksen ja otimme samalla uusia treenipaikkoja haltuun.

Temppuja opettelimme peräti kolme erilaista! Koiran omistamisen suola on nimenomaan temppujen kouluttaminen. Se on samaaan aikaan luovaa ja tarkkaa, haastavaa ja miellyttävän helppoa. Savu oppi tammikuussa peruuttamaan, kurkkaamaan apinana ja halaamaan pehmolelua. Kaikki taidot ovat toki aika alkutekijöissään, mutta niitä on tarkoitus hioa myöhemmin eteenpäin.

Hihnatreenejä teimme peräti kolmasti viikossa. Savu kulkee hihnassa hienosti, mutta ohitukset ovat olleet meille suuri haaste. Olen vältellyt asiaa "koska asumme maalla eikä tarvitse nähdä ketään" ja "se handlaa ohitukset kuitenkin kaupungissa". Uusi lenkkituttavuutemme sai minut kuitenkin puhuttua ympäri, että voisimme vaihteluksi kävellä kylällekin. Lastenrattailla ei etenkään talviaikaan tahdo päästä metsämaastoihin, joten lenkille lähteminen edellyttäisi lähes aina autolla liikkumista.

Pienen houkuttelun jälkeen poistuin mukavuusalueeltani ja lähdin koko jengin kanssa kävellen kylälle. Olemme vieneet esikoisen kävellen kerhoon ja käyneet sillä välin kylällä treenaamassa tokoa. Samalla tulee treenattua myös ohituksia ja yleistä hillumista. Kolmen viikon aikana kehitystä on tullut hurjasti! Onnistumisia on tullut paljon enemmän kuin odotin. Myös makupaloja on mennyt "kaiken varalta", vähän enemmän kuin piti ja Savu pääsi hieman pulskistumaan. Nyt ruokapalkkojen suhteen on löytynyt taas balanssi - ei samana päivänä hihnatreenejä tempputreenien kanssa, tulee helposti tupla-ateriat.

Hihnalenkeistä ei tietenkään ole videoita, joita ehkä joskus voisi ottaakin. Ensimmäisellä hihnalenkillämme Savu haukkui vähän kaikelle, mutta tällä viikolla reaktiot ympäristöön olivat jo hyvin maltillisia. Jopa lenkkikaveri huomasi, että "eihän se enää haukkunutkaan". Ilokseni vastaantulijoita on ollut arkipäivinä kohtuullisesti; kaikkina kertoina sekä koiria, että pelkkiä ihmisiäkin. 

Erityisen ylpeä olen viime torstain parkkipaikka odottelusta. Savu jää odottamaan parkkipaikalle rattaiden viereen sillä välin, kun saatan Papun kerhon ovesta sisään. Koska tällaista taitoa tuollaisessa ympäristössä (useita autoja, ihmisiä, juoksevia lapsia, ohikulkijoita) ei ole treenattu ties koska viimeksi, ensimmäisen kerran Savu haukkui kaikelle ja kaiken. Sen sijaan viime torstaina, se istui hiljaa rattaiden vieressä. Ohi kulkenut koirakko sai aikaan yhden haukahduksen ja sitten Savu odotti taas hiljaa. En tajua, miksi olen vältellyt tällaisia tilanteita. Ehkä epäonnistumisen pelko oli liian iso?

Vetotreenit lähtivät käyntiin erinomaisesti. Savun kunto on kasvanut huomattavasti ja se tykkää vetää. Matkat ovat olleet noin 2km luokkaa, pääasiassa tietä pitkin, mutta myös pellolla. Nyt nautitaan vetohommista niin kauan, kuin lumitilanne sallii.

Hajutyöskentely meidän piti aloittaa, mutta minulta puuttuvat vielä kahvipavut (kyllä, haluan aloittaa juuri niillä). Muut välineet on hankittuna, joten ensi viikolla päästään aloittamaan hajun tunnistus.

Tammikuu oli ulkoilun ja puuhatuokioiden täyteinen kuukausi. Olen saanut aamurutiineihini jälleen 10min tempputuokion, jolloin teemme Savun kanssa pientä keittiötreeniä, jumppaa ja temppuja. Tuosta tuokiosta nautimme kumpikin yhtä paljon, onhan sellaisista rutkasti hyviä muistoja vuosien takaa.

Onnistuneet vetotreenit ja Tyytyväinen nenätyöläinen -verkkokurssi

Parin viime viikon aikana olemme saaneet aikaiseksi useammat onnistuneet vetotreenit. Nonstop valjaat olivatkin Savulle sopivat, kun asiaan paremmin paneutunut niitä katsoi. Ei siis tarvinnutkaan lähteä valjaskaupoille. Joskin ehdin kirppikseltä ostaa kokoa pienemmät, joten jos joku tarvitsee Nonstop Nome Harness valjaita koossa 5, niin täältä saisi edullisesti.

Vauhtia Savulla on aivan riittävästi, sillä pääasiassa kyytiläisenä on pikkulapsia. Yhtäjaksoiset matkat ovat olleet vielä melko lyhyitä, vain muutamaa sataa metriä. Savulla on palkkiona määränpäässä lelu odottamassa. Aivan kohtuuttoman kaukaa koiralla ei ole vielä luottoa juosta, mutta pikkuhiljaa edetään.

Kotipihasta ei lähde kummoisia reittejä vetoa ajatellen, emmekä itse omista kelkkaa. Arkena Savu vetää pääasiassa ahkoita pellon reunalla. Muiden menojen mukaan käydään pikkuteillä vetämässä lainapotkukelkkoja. Nyt kun Savusta on saatu kaikki vauhti irti ja lelupalkalla motivoitua vetämään, on työnalla valjaiden pukemisen treenaus. 

Koska meillä ei tässä temppuhaasteiden, vetotreenien ja tokoilun suhteen ollut vielä tarpeeksi tekemistä, ostin meille Tyytyväinen nenätyöläinen verkkokurssin. Vielä ei olla ehditty aloittaa hajutyöskentelyn treenejä, mutta välineet on hankittuna. Vaihtotalous kunniaan; vaihdoin meille ylimääräiset tumput kassilliseen pilttipurkkeja. Meillä itsellä kun ei pilttipurkkeja tule.

Tänään oli tarkoitus ulkoilla Evon retkeilyalueella, mutta sääolosuhteet ja teiden kunto saivat reissun siirtymään. Parin tunnin suuntansa ajo ei houkuttele lumipyryssä, eikä ulkoilukaan ole kivaa jos lapset palelevat. Kalenteri on kuitenkin melko täynnä retki- ja treenisuunnitelmia, joten eiköhän tässä piakkoin nuotiollekin päästä.

Kuvatäyteinen postaus, niin mukavaa meillä on ollut kelkkaillessa.

Paluu vetovaljaisiin ja osteopaattikäynti

Savu yllätti kaikki ja innostui ahkion vetämisestä.  Aiemmin Savu on ollut lähinnä kirittäjänä toisen koiran rinnalla, mutta nyt vetäminen sujui yksinkin. Tällä kertaa lähestyimme vetokokeilua hiukan eri näkökulmasta, ilman tavotteita. Savulla on Manmatin lyhyet vetovaljaat, jotka ovat olleet pääasiassa retkeilykäytössä, eivätkä oikeasti sovellu pulkanvetoon. Kytkimme Savun kuitenkin (hetken mielijohteesta) ahkioon, ollessamme matkalla pulkkamäkeen. Ahkio luisti tiellä hyvin ja taaperomme Papu vain kikatti kyydissä. Palkkasin Savua leikillä ihan pienestäkin vedosta ja lopulta Savu juoksi niin, etten meinannut itse pysyä mukana.

Lyhyet valjaat eivät tietenkään ole sopivat ahkion vetoon, kun kytkentäpiste tulee niin alas. Kuvissa Savulla on Lounan vanhat valjaat, jotka ovat ahkion vetoon sopivammat. Valjaiden kokoa tarvitsee vielä hieman sovitella, todennäköisesti Savulle istuu paremmin yhtä tai puolikasta kokoa pienemmät valjaat. Vaikka melko sopivat ovat nämäkin - malliltaan kuitenkin lyhyitä paremmat.

Asenne valjaiden pukemiseen on kehno, mutta kun vauhtiin päästään, Savu jolkottaa varsin tarmokkaasti eteenpäin. Leikkiminen toimi palkkiona paremmin kuin hyvin, toista oli herkkujen kanssa. Enpä olisi uskonut, että varsin säästeliäästi liikkuva Savu juoksisi täysiä lasti perässään lelulle revittelemään. Nyt treenaillaan erikseen valjaiden pukemista ja liikkeelle lähtöjä. Pidetään vetomatkat kohtuullisina, jotta kunto ehtii kasvaa - myös minulla. Koska pulkassa istuvat kyytiläiset ovat kovin nuorta väkeä, ei koiraa ja lapsia voi päästää kovin kauas ihan keskenänsä.

Lapsena vetolajit kiinnostivat minua eniten ja halusin koirakseni huskyn. Aiemmin olen kokeillut koirien kanssa kaikenlaista hiihdosta taakanvetoon. Sittemmin olen lahjoittanut lähes kaikki vetovarusteet pois, sillä innostukseni laantui, eikä Savu ollut aivan "sellaista" tyyppiä. Tällä kertaa aloituskeinoni ja kannustamiseni olivat hiukan toisenlaiset ja Savu pääsi jutun jujusta kiinni. Itselleni Savusta ei vetokoiraa tule (ainakaan yksistään), mutta lyhyen matkan ahkiolenkkeihin hän on erinomaisen maltillinen menijä.

Vuoden kululaskelmat aloitettiin osteopaatti käynnillä. Tämä oli toinen kerta, kun asioimme Terveysklinikka Rytmissä. Savu silminnähden nauttii käsittelystä ja on liikkunut paremmin hoidon jälkeen. Tällä kertaa Savu oli varsin hyvässä kunnossa, ainoastaan selässä oli yksi jumi. Se selittyikin vetoharjoituksilla, eikä jumista tarvitse kaiketi olla huolissaan. Seuraavalle hoitokerralle mennään jo kuukauden päästä. Vaikka valjaat olisivatkin sopivat ja matkat lyhyitä, käyttää koira vetämisessä silti uusia lihaksia, jotka voivat jumiutua herkästi.

Asenne- ja maltillisen kuntotreenin lisäksi keskitytään tällä viikolla etsimään sopivia vetovaljaita Savulle. Olemme myös alkaneet opetella aina jonkin uuden tempun kerran kahdessa viikossa. Itse ainakin jämähdän helposti samaan temppuun, josta tulee bravuuri ja muuta ei sitten tehtäisikään. Pienen porukan kesken tästä saa hauskan skaban ja samalla opeteltua itsekin uutta. 

Sadepäivän ajatustyötä

Ulkona tulee kaatamalla, joten hyvin ehtii koota videoita ja purkaa ajatuksiaan. Tiedän etten ole ainoa, vaikka siltä se varmasti etenkin somessa näyttää. Otimme videolle muutama viikko sitten omaa kävelyäni. Jännitän vähän kaikenlaista ja jalat tekevät aina omiaan, eikä touhussa ole aina järkeä. Videolla ensimmäinen klippi on suunnittelematon lennosta temmattu. Sellaista kävelyni on, kun joku sanelee tahdin ja en keskity. Toinen klippi onkin huomattavasti kivempi, kun keskityin tarkemmin. Erityishuomiota kiinnitin jälkimmäisessäkin klipissä hartialinjaani, käsiin ja ryhtiin.

Tokoliikkeissä ohjaajan kuivaharjoittelu on mielestäni ihan erityisen tärkeää. Liikkeiden tulisi valmiina olla tyylipuhtaita, mekaanisia ja tekniikaltaan toimivia. Tähän ei päästä varmaan ikinä, jos aina tehtäisiin samaa harjoitusta yhdessä koiran kanssa. Etenkin tässä kohtaa, kun olemme molemmat, Savu ja minä aivan keltanokkia meille uuden lajin parissa. Kävelyharjoitusten lisäksi kannattaa kaikkea muutakin harjoitella ilman koiraa. Itselläni perusasennon palkkaus on nyt viimeisimpänä korostunut. Yritän videoida nyt mahdollisimman monia treenejä, joista osan julkaisen tännekin. Videolta on helpompi tarkistella ja kritisoida omaa toimintaa. Herkästi keskittyy videoiltakin liikaa koiran tekemiseen. Jos missä tahansa videossa tarkastelisi ohjaajan toimintaa, huomaisi, että koira on suora peilaus ohjaajastaan.

Viime viikolla heräsin jo neljän jälkeen aamulla. Inspiroiduin samantien ja lähdin Savun kanssa ulos treenailemaan. Iloinen fiilis jäi. Oma toiminta oli ihan hintsusti selvempää ja terävämpää jo itsellekin, vaikka tekemistä riittää.

Perusasentoon tuloissa alleviivasin nimenomaan oikeaa sijaintia. Savu on toisinaan tullut taakse, eteen, vinoon, milloin mitenkin. Nyt sain hommaa eteenpäin, kun järjestelmällisemmin palkkasin oikeaan sijaintiinkin.  Pari pomppuperusasentoa Savu tarjosi, mutta jätin ne huomiotta.

Seuraamisen suhteen jatkoin lähtöharjoituksia perusasennosta ja ilman. Palkkasin ulkosyrjältä ja osan imuttamisella. Yritän saada ajatuksen selväksi koiralle, että seuraisi tiiviisti hartialinjaani. Nyt Savu tökkii kämmentäni herkästi sekä seuruussa, että perusasennossa. Tähän vaikuttaa paljon käden sijaintikin.

Asennonvaihdot otin laudanpätkän avulla. Asennot vaihtuvat kivasti tarjoamisen kautta, itseltä avut pois, koska ne enemminkin häiritsevät. Video oli katkenut kesken, mutta käskysanoja asennon vaihtoihin ei vielä ole, eikä hetkeen tulekaan. Kaukot ovat vielä tosi kesken. Takapää toimii kivasti, mutta nyt ajatus pitäisi saada etujalkojen paikallaan pysymiseen.

Takapalkkaa teimme myös paikallaan pysymisen yhteydessä. Savu osaakin pysymisen oikeastaan paremmin kuin olen ajatellutkaan. Asiaa ei myöskään ole harjoiteltu kovinkaan paljon. Heiluessani ja taputellessani käsiä, Savu kumartui katsomaan minua ihmeissään. Pysyi silti, joten vapautin samantien palkalle.

Lounan kanssa suurin homma on kunnon kohotus. Kävimme pyörälenkillä jo aikaisin aamulla, mutta silti tuli liian kuuma. Vetovaljaat tulivat postissa, vähän tuskailin niiden kokoa, pitää sovitella vielä käytössä. Hieman epäileväisenä koirana Louna ei toistaiseksi vedä edelläni ja jo pelkkä pyörä jännittää. Pyörän kanssa käydään vapaajuoksulenkeillä, kunnon kohottamiseksi ja yritetään saada pyörä merkitsemään juoksemista. Valjaiden kanssa harjoituksia ovat sitten vauhtilähdöt palkalle pienen vedon kanssa. Vyökin löytyy, joten Lounan kanssa olisi tarkoitus juostakin ainakin alkuun. Viileämpiä kelejä odotellessa.

Huomenta talvihorroksesta

Hei kesä, näkemiin kesä, tervetuloa uudelleen... Voisit käydä vähän useammin! Kesän viivästelystä on joka blogissa, joten skipataan se.

Koirat pääsivät ensimmäiselle pyörälenkilleen toissapäivänä. Savu ei ollut ajatuksesta erityisen innoissaan, koska pyöräilyssä ei ole mitään pikkutarkkaa. Nelisen kilometriä ravasi vierellä ja ravilenkkejä tulevat Savun pyöräilyt pääasiassa olemaan.

Louna pelkäsi ensin pyörää, se on jännittäessään semmoinen ärsyttävä jumittaja. Talutin pyörää alkumatkan tielle ja sitten lähdin polkemaan. Louna tuli sivuloikkia vierellä. Kun se siinä vahingossa kompastui ja lähti juoksemaan eteenpäin, rentoutui se huomattavasti ja näin ihmissilmään näytti nololta. Muutoin matka meni hienosti, luonnonlahjakkuus, Lounan juttuja ovat just nämä "räiski menemään niin paljon kuin pystyt". Ravilenkit Lounan kanssa sujuu, mitään laukkaspurtteja ihan turha ottaa koira kytkettynä. Valjailla vasta sitten. Loppuraveissa lähti vielä rusakkokin edelle, kyllä olen ylpeä Luskusta! Niin hienosti on luopumisen yleistänyt että kääntyi siinä kesken lennokkaamman ravin vilkaisemaan minua. Kehuin kovasti ja siinä me sitten sulassa sovussa ravailtiin rusakon perässä. Hyvä puoli, emme kääntyneet ojaan sen perässä, eikä Louna jäänyt kyttäämään.

Ensi kerralla pyörälenkille viritellään mukaan gopro!

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 30. 05ta 2017 klo 11.55 PDT

Henkilön Jenny Piittinen (@koiria_maalta) jakama julkaisu 30. 05ta 2017 klo 12.04 PDT

Eilen päädyin videoimaan Savun kotitokotreenit. On jäänyt vähän vähemmälle treenaaminen ja moni juttu junnaa paikallaan. Seuraaminen ja perusasento olivat viimeksi ihan shaibaa, joten tuskastutti vielä lisää. Nyt keräilin itseni ja lähdettiin hakemaan hukattua moottoria ja motivaatiota takaisin. Ne löysimmekin, mutta hienosäädölle ja tyylipuhtaalle tekemiselle olisi vielä tarvetta.

Perusasento huomattavasti napakampia ja parempia, kuin viime aikoina. Videoilta tarkastellessa palkkasin myös muutaman vinon, peilin eteen ensi kerralla.

Seuraaminen koiralta hyvin ja hyvää tekemistä, kaipaamaani asennetta. No mitäs minä itse, käsi käännöksessä? Tuli jotenkin ihan takaraivosta, että kääntymisessä käsi jäykistyy ja ikään kuin toimii maalimerkkinä koiralle. Ehdottomasti pitää kiinnittää huomiota omaan kehonkieleen. Muutoin tykkäsin, kun vain lelutkin tulisivat taskusta ajallaan ja koira olisi vähän vähemmän superpallo (lelun pyydystämisen sijaan Savu hyppii ensin riemupomput).

Nouto on paljolti työn alla. Pitotreeniä olemme tehneet sisällä ja ote alkaa pikkuhiljaa parantua ja ääntely on vähentynyt. Ulkona Savu oli pitkästä aikaa niin kiihtynyt, että ehkä koko noudon olisi voinut jättää tekemättä. Olen palkannut Savua aika ajoissa, kapula nousee, koira kääntyy ja lähtee kohti. Kerran ehti tiputtaa kapulan ennen palkkasignaalia, mistä syystä passivoiduin ja otettiin uudelleen. Viimeisin kapulanhaku oli muutoin hyvä ja kivalla asenteella, mutta palikka putosi kaikessa kiireessä huonosti, Savu korjasi ja kantoikin sitten laipasta.

Kaukoissa pitäisi päästä reippaasti eteenpäin. On tehty asentojumppaa, mitä nyt videollakin. On harjoiteltu myös asentoja erikseen ja niissä pysymistä. Olen alleviivannut etujalkojen paikallaan pysymistä ja liikkeen pysähtymistä yleisestikin. Työtä riittää, mutta idea alkaa olla selvillä.

Mitään maata mullistavia suunnitelmia ei ole. Toivottavasti kelit suosisivat piakkoin. Kohta puoliin koirilla riittääkin taas ihmeteltävää ja odotan mielenkiinnolla niiden tuumailuja. Laumaan tulee jonkun ajan kuluttua uusi vahvistus.

Mun on mentävä, enkä mä lepää

jos haluut tietää missä meen, kato somesta

Viime viikon torstaina rinkka oli pakattu ja Savu valmiina. Illalla ajeltiin Tampereelle ja puolilta öin juna lähti liikkeelle. Pisin junamatkani oli vasta edessä, menisin sinne, minne pohjoiset kiskot päättyvät. Savu matkusti hienosti, nukkui koko matkan. Itse heräilin kuulutuksiin välillä ja aamun valostuessa ihailin lumisia maisemia. Matka päättyi  perjantaina puolenpäivän aikaan Kolariin, josta Hanna tuli meitä hakemaan. Ihana oli pitkästä aikaa nähdä ja Auri otti innokkaan pikkumiehen hyvin vastaan.

Pakattiin koirat autoon ja lähdettiin ajamaan vielä pohjoisemmas, Muonioon. Ajomatka oli tunnin luokkaa. Popsin ajomatkalla aamupalakseni kaakaota ja sämpylää, jonka välissä oleva salaatti maistuikin vähän hiekalta. Muoniossa purettiin tavarat ja koirat kämpille. Tavallaan kaikkea touhusuunnitelmaa oli, mutta tolkuton väsymys vähän tainnutti.

Kauppareissun varrella sovimme pikatreffit Venlan kanssa. Kiva oli päästä näkemään ihmistä blogin takaa. Pystykorva Jamikin oli pirteänä liikenteessä ja instagramiin pojista saatiinkin vähän dokumenttia. Nopeat jutustelut ja sitten jo kummankin täytyi edetä. Kävästiin Hannan kanssa kaupassa ja maattiin loppupäivä raatona leffaa katsellen. Illalla saunottiin kavereiden kanssa ja suunniteltiin viikonlopun touhuja.



Lauantaina lähdimme huskyfarmille koiria katsomaan. Tuli tutustuttua tarhan huskyihin ja lällytettyä puolivuosikkaita junioreita. Muutama allukin oli joukossa, mutta pääasiassa ymmärtämäni mukaan siperialaisia. Kahvittelimme sisätiloissa ja esitin yhden triljoona kysymystä ihmetellessäni sippejä.

Farmikierroksen jälkeen suuntasimme Pallas tunturille. Hotellilla kirjoitettiin postikortit tänne etelään. Klassisesti hiskikortit, koska hei joku maisema on ihan määly... Talsittiin hurttien kanssa tunturiin kauniissa auringonlaskussa. Läheiselle kodalle ei ollut kilometriäkään matkaa ja moottorikelkkauraa oli mukava taivaltaa. Savua närkästytti, lumi jäi tassuihin ja huipulla kävi tuuli. Ei kyllä huipulla asti käyty, siellä olisi varmasti noussut lentoon.

Kodassa paistettiin makkarat ja maissit ja naposteltiin suklaata. Vähän kuvailin maisemia ja Savua ulkona. Vietimme nuotiolla muutaman tunnin kuulumisia vaihtaen ja ulkoilmasta nauttien. Paluumatka olikin tylsempi. Aurinko oli laskenut piiloon, tuuli yltyi ja lunta tuiskutti niin, että eteen ei nähnyt. Silloin se Savu vasta närkästyi. Kirsua nipisti, lumi jäi tassuihin, tuuli pöllytti turkkia ja höpsö nulikka hyppäsi uran ohi hankeen niin, että vain korvat näkyivät. Kyllä se niin mielensä pahoitti!

No pääsimme rämpimään autolle asti. Lopulta saatiin pienten mutkien kautta autokin liikkeelle ja ajeltiin takaisin kämpille. Ilta menikin paikallisessa pikkukuppilassa hyvällä porukalla.



Sunnuntaina päästiin tositoimiin! Lähdettiin porukalla Muonionjoen jäälle. Mukaan tuli Olli avuksi ja Inkku koiriensa kanssa. Valjastettiin sippe Saara, Auri ja porokoira Hetu. Savu sai lainata Hetun toisia valjaita. Nelikko kelkan eteen ja porokoira ja johdannainen pyöräkoiriksi. Savu lähti hyvin! Se juoksi matkassa, ei nyt ehkä täysin vetänyt mutta rälläsi mukana. Sitten vauhti kiihtyi liikaa ja seisinki kiristyi. Sitten herkkämies pettyi ja kiukustui ja eteni pakilla. Sen jälkeen nuorikko tuntui vähän järkyttyvän ja päästettiin juoksemaan irti mukaan.

Tulin itse pois kyydistä ja laitoimme Savun takaisin. Pienen takkuilun jälkeen se lähti vetämään ja keskitti fokuksensa eteenpäin. Saimmekin Savulle lyhytvaljaat matkaan, just passelin kokoset. Vähän harjoitellaan kaksistaan, niin kyllä se ensi talvena on tykki!




Vetohommien päätteeksi päästettiin nuorikot leikkimään. Savu nautti, ihana poroneito sai nuoren miehen aika lämpöseks. Leikit menivät tosi hyvin yksiin. Mitä nyt herkkistä vähän lumipaakut kiusasivat. Leikattiinkin tassukarvat sitten veks. Viikonlopun aikana Savulla poksahtivat hormoonit mukavasti käyntiin. Kämppiskoira Kuuralla oli juoksut, Hetu aloitti juoksunsa ja naapurin Saara sippekin juoksuili. Kovasti olisi tyttöseura Savulle kelvannut. Kintunnosto lisääntyi reissulla huomattavasti ja kovasti olisi kihnuttanut kavereita. Ei mikään hullunmoinen hormoonihyrrä, mutta selvästi reagoi. Moitteetta kuitenkin hengasi seurassa.

Vetolenkin jälkeen lähdettiin Olokselle pulkkamäkeen. Ihan puolenkilometrin tunturiin siis. Ylös kävellessä idea vaikutti hyvältä. Alaspäin katsellessa tuumattiin että oli kiva tutustua. Hengissä selvittiin, vähän lumi pöllysi ja pikkusen huimasi. Huisi vauhti oli ja loistomäki! Mutta ei toista kertaa.

Illalla kävästiin vielä lenkillä. Johanna tuli matkaan Osman ja Sepon kanssa. Kiva oli Osmaakin nähdä pitkästä aikaa ja Seppoa en vielä ollutkaan tavannut. Myös Inkku tuli Jackyn kanssa ja Hanna ja minä omiemme. Aika lauma meitä siis lenkkeili. Savu näki lenkillä porojakin, valkoisia. Liikkuvat lumimöykyt vähän epäilyttivät. Silmät suurina toljotti ja puhahteli. Lenkin jälkeen oli aika pakata tavarat ja jättää Muonion lumet taakse. Suuntasimme Hannan kanssa Rovaniemelle.



Rollo päivä olikin Savulle vapaapäivä, kun se makasi huskyfarmin sisätiloissa. Lepo tuli näemmä tarpeeseen, sillä nulikka nukkui koko päivän. Itse liikuskelin kaverin matkassa töissä. Oli mielenkiintoista päästä katsomaan usean alaskanhuskyn touhuja. Seurailin aamujuottoa ja autoin, ehkä enemmän opettelin valjastamaan koiria. Aamupäivän siivoilin tarhoja.

Oli kiva viettää tarhalla koko päivä, vaikka oman safarin olin varannut vasta iltapäiväksi. Neljä koiraa valjastettiin rekeni eteen ja sitten mentiin. Parikymmentä kilometriä näteissä maastoissa. Reippaita koiria, kutakuinkin koko matkan sain seistä jarrulla ja silti tuntui, että lähdemme lentoon. Allut hurmasivat minut täysin, ihan huippupersoonia. Vajaa nelikuiset pennut rakastivat niin rajusti, että takki hajosi.

Aivan mahtava päivä, vähän kuin työhöntutustuminen. Illalla Hanna heitti meidät Tervolan Kuksaan, josta Tiina tuli meitä hakemaan. Seikkailumme jatkui Kemiin.



Tiistaina vietiin Tiinan kanssa koirat jäälle. Nelle oli vähän kuin luikku Tuikku, mutta luonteeltaan himpsusti Lounaan päin. Aivan ihana persoona, joku noissa monen rodun mixeissä on, mikä iskee ♥ Savulla ja Nellellä natsas leikit tosi hyvin yksiin, vaikka aika eri tyyppisiä kuitenkin ovat. Leikkivät kuin vanhat frendit ja rallattivat menemään.

Väsyneet riehujat saivat lenkin päätteeksi luut ja jäivät kämpille nukkumaan kun me lähdimme Tornioon. Treffasimme pikasesti Lauran, toisen blogitutun. Saatiin oikein kaffetarjoilut ja kiva oli tutustua paremmin, kun joku käsitys blogin kautta muodostunut. Koirakuulumisia olisi riittänyt vaikka kuinka ja mikäs siinä, Lauran porokoira raaputtaessa mieli lepäsi.

Tornion visiitiltä ajelimme takaisin Kemiin ja lumilinnaan. Kävästiin kaakaolla lumilinnan kahvilassa ja sen jälkeen kämpille ja kauppaan. Koirien kanssa vielä pieni lenkki ja ilta raatona sohvalla leffaa katsellen.



Keskiviikkona lähdimme Tiinan ja koirien kanssa bussilla liikenteeseen. Suuntasimme Keminmaahan, tarkoituksena paistaa makkarat laavulla. Laavu olikin pinnoitettu jännästi, vähän pintapoltettu. Puita ei ollut, joten siirryttiin toiselle laavulle. Noh, lankkupätkää oli tuotu polttopuuksi. Yrityksistä huolimatta emme niitä saaneet syttymään. Kamat takaisin reppuun ja koiria kuvaten sitten.

Nelle ja Savu meuhasivatkin kaiken aikaa lumihangessa toisensa seurassa viihtyen. Lumisade haittasi kuvaamista, vaan ei koiria. Hangessa rämpivät ja kepeillä leikkivät. Jonkin ajan kuluttua käveltiin kylälle nostamaan minulle rahaa, jotta päästiin bussilla vielä takaisinkin. Savu matkusti leppoisasti, vaikutti melkoisen väsyneeltä jo.



Matkalla bussiin otettiin vielä poseerauskamukuvia. Paluumatkalla poikkesimme Mustiin & Mirriin. Itselle ostin uuden treenitaskun. Savu ja Louna saivat kumpikin uudet matkakupit ja Savu vielä uuden nahkapannankin. Nyt kelpaa niittikurrassa mennä kylille! Vallan miehekäs panta, pukee neitimäistä pojua hyvin.

Kämpillä tehtiin makkaraa ja pastaa. Tiinan kanssa harrastettiin kolmen leffan maratoonia ja napsittiin poppareita. Oli kyllä tosi kiva nähdä ensi kertaa, vaikka kauan onkin netissä keskusteltu! Jutut meni hyvin yksiin ja ilomielin yövyn uudelleenkin. Miuku ja Katti olivat vähän närkästyneitä vieraista, Savu saikin vähän kynttä, vaikka kovin kohtelias yrittikin olla.

Illalla Tiina heitti meidän rautatieasemalla. Kahdeksan tunnin junamatka kotiin alkoi. Nukuimme koko matkan. Savu nukkui vielä seuraavankin päivän. Se nukkui vielä tänäänkin. Torstai aamuna viideltä olimme Tampereella ja saimme kyydin kotiin.

Reissu onnistui hirvittävän hyvin. Ja ilman Tiinaa ja Hannaa se ei olisi ollut mahdollista, kiitos hirmusesti ♥ Kiitoksia myös Venla, Laura, Inkku ja Johanna, reissu oli kaikkien uusien ja vanhojen tuttujen ansiosta ikimuistoinen!