Pikkupaimenen touhuja

Viime aikoina on rentoiltu ja olen tehnyt lähinnä suunnittelutyötä. Vilkku on opetellut arkisia asioita ja temppuja. Frsibeetreeneistä sain kaverilta muutamia kuvia. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että fribailussa olen kohta opetellut ne, mitä voin Vilkulle yksin opettaa. Olen vähän umpikujassa. Tarvitsen ideoita ja vinkkejä ja ehdottomasti apulaisen treeneihin ohjaamaan minua ja koiraa. Kuumien kelien vuoksi frisbee olikin hetken ihan tuumailutasolla, koira kun lahoili kesken heittojen nurtsille makaamaan. Muutama uusi kiekko pitäisi tilailla ja liivi sekä housut kuulostaisivat hyvältä. Tarkoitus on hypyttää Vilkkua seuraavaksi meikäläisen reisiin, syliin, selkään... Nahkaa raastavat kynnet eivät kiinnosta, joten pitänee ujuttautua johonkin kimppatilaukseen.

Vetohommista pelkkää positiivista näin ensi alkuun! Vilkku on ihana, aivan mahtava, hiffannut idean täydellisesti. Ihan miljoonaa painoi menemään, välissä käytin uimassa. Vedätin tuota 5km lenkkiä tosiaan yhtenä viileänä päivänä. Neljännen kilometrin kohdalla oltiin ihan loppukirissä, viimeinen suora kävelytien pätkää ennen kotimutkaa. Olin tähystänyt, että reitti on kunnossa, ei vastaantulijoita tai mitään muuta hämminkiä. Ohittaessamme niitä ainoita taloja, jotka matkalla olivat, ryntäsi yhdestä pihasta sakemanni aidalle (onneksi pysähtyi siihen) rähjäämään. Olimme kuitenkin aivan kohdalla ja Vilkku sen verran sai sätkyn, että käännähti katsomaan taaksepäin. Minä sitten täydestä vauhdista väistin, enkä ehtinyt täysin jarruttaa, vaan ajauduin päin bussikatosta. Vauhti pysähtyi, koira katsoi vierestä, minun lentokaareni hieman jatkui...

Ei sattunut, vähän säikähdettiin kumpainenkin. Sormi hieman mustui ja soitettiin mieheni hakemaan. Vilkun kanssa käytiin sitten vielä vähän juoksemassa, että sai pikkumatkan vetää. Jatkossa emme vedä kyseisten talojen ohi, säikähtäähän sitä vähemmästäkin. Polkupyörälle kävi tosin niin, että se ei ole käyttökelpoinen. Eturengas on tuhannenmutkalla ja se pitää vaihtaa. Jätän vaihdon kuitenkin hamaan tulevaisuuteen ja toivon syntymäpäivälahjaksi kickbikea!

Olen puuhannut muutakin. Olen tutkaillut Vilkun sukua. Nyt sain koottua ne sukutauluksi. Emän emän suku puuttuu täysin, se on se kelpie osuus, mitä Vilkussa on. Vilkun emä oli tuontikelpie Uudesta Seelannista ja siitä en sen enempiä tietoja ole löytänyt.  Bordercollie olivat kuitenkin ihan mukavasti rekistereissä, joko koiranetissä tai paimenrekisterissä. Tässä kokoamani sukutaulu, alan nyt tutustua siihen tarkemmin.

Nauretaan kovempaa, kun pitäs olla hiljaa

Olen ehtinyt parina iltana - ja vielä tänäänkin kun otin lyhennyksiä - valokuvaamaan tyttöjä. Olen lenkkeillessä katsellut kivoja kuvausmestoja, vielä on paljon löytämättä ja löydetyistäkin olen ehtinyt hyödyntää vasta murto-osan. Täällä on huisin kivoja paikkoja, pidän tuosta koulun metsästä ja takapihalla aukenevasta voikukkapellosta. Aika perfect miljöö. Kuvailut sujuivat mukavasti, lenkeissä onkin ollut omat yllätyksensä, eilisen 3,5km aikana vastaan tuli kolme kulkukissaa, irtokoira ja rusakko. Oli himpun verran pitelemistä, mutta mukavasti selvittiin.

Laittelin tähän blogin puolelle muutamia onnistuneimpia kuvia, löytyykö lempparia?

Yllä video Vilkun ruutuharjoituksesta. Voi miten kivasti toissapäiväiset treenit menivätkään ja Vilkku pieni on niin reipas. Kotona on tarkoitus jatkaa naksuttelemalla sijaintia. Ei jatketa liikaa ilman ohjaajaa, koska minulla on tapana nostaa kriteeriä paljon enemmän kuin saisi ja liian nopeasti... Oppia ikä kaikki.

Tänään kävimme Vilkun kanssa ensimmäisen varsinaisen "vetolenkin". Tutustuin samalla kartasta löytämääni pyöräreittiin. Reitti osoittautui oikein mukavaksi ja hiljaiseksi ja matkalla on laavukin. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan noin viisi kilometriä. Annoin Vilkun vetää vain 500metriä, olihan tämä aivan  ensimmäinen keissi, videolla on puolisko siitä. Ääneni pauhaa videolla aika mukavasti, mutta pakko oli rohkasta ja kannustaa nyt, kun koira vielä tukea tarvitsi. Vilkkuhan veti nyt ensi kertaa yksin ja menimme ilman avustajaa. Mielestäni kannustuksestani oli hyötyä, vauhti nimittäin kiihtyi.

Ojarummusta pamahti ilmaan isohko metsäkanalintu kovalla rääkymisellä. Se ei näy videolla, mutta videon lopulla Vilkku kääntyilee katselemaan lintua. Otimme tämän jälkeen vielä pienen vedon ja sitten Vilkku juoksenteli vapaana. Asutusalueella, kokolailla 2,5km reitistä Vilkku oli kytkettynä ja hölkötti pyörän vierellä. Reipas kersa. Lenkin päätteeksi kävimme venerannassa ja Vilkku pääsi haeskelemaan keppiä. Uipa se ilman keppiäkin ja kuuntelee suuntahuutoja.

Tuikun kanssa lähdimme illalla Ylöjärven keskustan suunnille (edellisen kämpän huudeille). Haimme kauppakeskukselta lihatilauksemme, nyt on pakkasessa 15kg tänään teurastettua possua. Koirille maistui! Treffasimme Tiinan ja lähdimme kentälle treenailemaan rallytokoa. Tulostetut kylttimme meinasivat vähän leijua, mutta ei se haitannut. Treenit menivät tosi kivasti ja Tuikunkin kanssa oli kiva verestää hommia. Jospa kesäkuussa uskaltautuisi radalle taas... Tiinan kanssa poikettiin vielä lenkille, haukkuja olisi kovasti kutkuttanut juoksuhommat, mutta eipä tällä kertaa. Jedi ja Tuikku on kyllä ihan paita ja peppu, hulvattomasti kokoerosta huolimatta. Treeneistä oli ofc pakko koota hömppäkooste, meillä oli niin hauskaa ♥

Ettei nyt vaan sattuis mitään

Tiistai illan treeneistä en näemmä ole muistanut raportoida. Mukana hallilla molemmat hurtat ja puuhastelua monenmoista. Tuikku suoritti rallyn alokas kylttejä ja teimme rataakin. Työskenteli tosi hyvin ja mainiolla vireellä, mitä itse menin kylttijärjestyksessä vähän sekaisin.

360 vasemmalle meni tosi hyvin ja päästiin bilettään kunnolla!

360 oikealle olikin vähän löysän puoleinen ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen.

Eteen tulot oli tosi tiiviitä ja kerrankin suoria.

Peruuttaminen ja eteentulo sujuivat hyvin.

Sivu, askel sivu jne. Tuikku oli ihan pihalla mitä piti tehdä. Helppo ja aiemmin mieluisakin liike meni ihan sähläämiseksi.

Vilkku harjoitteli alkajaisiksi rauhoittumista. Siirryimme kentälle ja palkkailin kontaktinhakuisuudesta. Paljon parempaa menoa kuin silloin kun aloitimme. Ei pahasti lähtenyt katsastamaan ympäristöä, vaan pystyi keskittymään minuun.

Seuraaminen on työn alla. Otettiin muutama pätkä eri tavoin ohjaamalla. Saatiin ihan superhyvä pätkä, siitä bailut ja seuruut olikin siinä.

Kaukojen tekniikkaa harjoittelimme myös ja saatiinkin hyviä vinkkejä, miten niihin saa vielä lisää napakkuutta. Pätevä piski.

Lopuksi kaverin kanssa pohdimme lihaskunto harjoitteita ja takapäätreenejä. Päätimme tehdä ponnistusharjoituksia, sillä sunnuntaina testattuamme Vilkun hyppytekniikka on ihan hakusessa. Se ei ponnista kunnolla ja se vetäisi takajalat mielellään mahan alle. Tästä on päästävä eroon nyt samantien ja takapäähän pitää saada lihasta. Toisinaan koira pitää opettaa käyttämään syviä lihaksiaan, jotta homma alkaa sujumaan. Kyhäilimme erilaisia esteitä ja videoimme suoritukset, kyllä sieltä hyviäkin ponnistuksia sitten saatiin, joissa oli jo voimaakin. Näistä on hyvä verrata, miltä homma näyttää myöhemmin.

Kotona olen nyt naksutellut Vilkulle kurrea, se on kuitenkin vielä vähän haastava. Asennonvaihdot sujuvat hyvin jakkaralla. Vilkku osaa myös pudottaa etujalat jakkaralta ja hinata itsensä ylös. Tämä on ollut hyvää jumppaa. Peruuttamisen alkeet on aloitettu, samoin jakkaran kiertäminen takajaloin. Tason kiertämistä me teimmekin joskus silloin, kun Vilkku oli pentu. Jospa saisi nyt vähän tolkkua hommaan. Lenkillä olen pyytänyt Vilkkua hyppimään kiville ja puunrungoille. Ylipäänsä olen alkanut temputtamaan molempia enemmän, ihan lihaskuntoa ajatellen, kuvia varten ja onhan se sitäpaitsi hauskaa!

Eilen Vilkku pääsi viimein vetohommiin. Lähdimme Marikan kanssa metsäautotielle ja Tuisku ja Vilkku liinoihin. Alkuun juoksivat seisingin kanssa, mutta koska Vilkku haluaa yhtäkkiä vaihtaa suuntaa "jee tuolla on lätäkkö", otimme seisingin pois. Tuiskuahan moinen poukkoilu vain häiritsi. Erillään koirat vetivät hyvin ja Vilkkukin lähti oikeasti vetämään pyörää, eikä jänskännyt yhtään. Pari pätkää Vilkku veti yksinkin ja se alkoi ihan vetää ja juosta. Siitä isot kehut ja kiitokset ja sitten pääsi kaverin kanssa rallaamaan. Hyvä vetokoira tulee! Vesihirmumme on alkanut pyydystää keppejä lammikoiden pohjasta, hölmö...

Tänään kävin kuvailemassa Vilkkua Museonmäellä. Tuikkukin oli mukana, mutta kaatosade keskeytti hommat, joten se jäi kuvaamatta. Ihan huippu miljöö kuvaushommiin, joten ensi kerralla Tuikusta sitten. Vilkku harjoitteli puuhun koskemista, pitää jalostaa tempusta halaaminen vielä. Kuvauspuuhien jälkeen lähdettiin Veeran kanssa juoksuttamaan koiria. Vastikin on kasvanut sen verran, että Tuikunkin saattoi ottaa ilman pelkoa pennun murskaamisesta. Hyvin kolmikolla menikin.

Huomenna meidät voi bongata Pirkkalan mätsäristä, saa tulla moikkaan!

Laumailua ja tehotreenit

Töiden jälkeen koirat autoon ja Julkujärvelle. Saimme seuraksi Janikan ja Tiian koirineen. Tuikulle tuttuja olivatkin jo Teo ja Kiki, mutta Liloa tuo ei ole koskaan nähnytkään. Kelpiemäiseen tyyliin Lilo juosta sinkoili pitkin poikin ja joutui vähän Tuikun silmätikuksi. Kuten Vilkkukin, Lilo vähän törmäsi Tuikkuun juostessaan ja kun uusi tuttavuus saapui kuin tyhjästä kosketukseen, meinasi Tuikulla vähän napsahtaa. Vähän iisimpänä koirana Tuikkua kiihdyttää ja ärsyttää jos koirat häsläävät ihan millissä siitä, tai pitävät kovasti ääntä. Sopassa oli siis kaikki ainekset. Noh, Lilo honasi pysyä vähän kauempana ja me ojensimme Tuikku epäkohteliaista tutustumisaikeista. Olisikohan siinä vartti mennyt, niin Tuikku käveli ihan rauhassa ja rentona ja teki Liloon tuttavuutta ainakin melkein etiketin mukaisesti.

Taakse jäänyt tilanne alkoi vaikuttaa siltä, että Tuikku piti Liloa alkuun lauman ulkopuolisena. Nyt kun koiralle oli selvää, että Lilo on lenkin ajan osa porukkaa, ei Tuikku kytännyt sen toimia. Lenkki meni kaikinpuolin muutenkin hyvin. Tuikku nyt hukkasi korvat pari kertaa ja häipyi näkyvistä ja toisella kertaa sai Vilkunkin mukaan. Pääasiassahan Vilkku säntäilikin muiden kanssa ihan omia aikojaan, kun metsälenkeillä mun keskittyminen menee pitkälti siihen, että Tuikku on tallessa. Mitään karkailua ei kuitenkaan ilmennyt.

Päästiin parkkipaikoille niin koirat pakkautuivat hiukan vääriin autoihin (bortsu ja porkkis olis kyllä kelvannut mulle :D) ja koko sählingin kruunasi kun juuri luopumista harjoitellut Vilkku ampaisi ainakin viittämiljoonaa jotain miesporukkaa kohti. Ensin piti mennä karvat pystyssä pöristen ja sitten ryömiä maata pitkin ja mielistellä. Koska "uhriksi" joutuneiden reaktiot olivat tosi neutraalit, lakkasin käskyjen jakamisen ja nappasin Vilkun kiinni kun se sattui ohi juoksemaan. Niin ja pahoittelin tilannetta, mutta sehän nyt vaan nauratti toisia.

Lenkin jälkeen jatkoimme amiksen parkkikselle treenaamaan ja siellä vierähtikin reilu pari tuntia hyvässä seurassa. Aloitin Vilkun kanssa frisbeellä.

Takaakierto pelitti, koira tosin vilkaisi aina jalkoja, että jaa eikös välistä voi... Takaa kierrossahan nyt ei ole mitään ihmeellistä, joten sinänsä tämä ei kai ole edes opetettava asia?

Jalkojen pujottelu tökki täysin. Vilkku oli ihan pihalla, ei vielä ihan siinä tatsissa, missä piti. Yks onnistunut pätkä ja jätettiin siihen.

Jalkojen välistä juoksu onnistu kivasti, pari settiä ja siinä. Puree kiekkoon aika lujasti kiinni, tiedän sen siitä että käsi jää välillä vähän väliin. Pitänee alkaa opettamaan jo sitä, että ottasi heitosta.

Tuuppasin liekkeihin nostatetun koiran autoon ja otin Tuikun treenaamaan. Vähän rallytokohommia muisteltiin, huhtikuussa olisi tarkoitus kilpailla.

Pujottelussa aukesi ja irtosi, oli jotenkin ihan hoomoilasena.

Eteentulossakin oli parantamisen varaa.

Istu askel jne. sujui hyvin ja päätettiin ralleilut siihen. Reeniä reeniä!

Tähän väliin otin autosta hiukan laantuneen Vilkun, jota tosin suuresti kismitti että Tuikku pääsi ennen sitä hommiin. Noh, Vilkulla oli hyvä tatsi tokoon, frisbee oli vienyt suurimman hötkyilyn ja se malttoi keskittyä minuun. Vilkku oli pitkästä aikaa irti koko treenin, ei ongelmaa, eikä karkaillut Teon treenailuja häirimään, mahti penska!

Seuraamista ja perusasentoa otettiin luopumisen kautta. Toimi tosi kivasi ja koira oli sopivan vietikkäänä menossa. Namilla palkatessa pyöräytän Vilkun ulkokautta silmukalle. Perä ei toistaiseksi aukea mitenkään erityisesti, mutta Vilkulle on tullut tapa tehdä pyörähdys minuun kun palkkaan. Ja tämähän äityy sitten poikittamiseksi jne jne... Joten tehostetaan ulkokautta.

Paikallaoloa otin niin kuin noin yleisesti. Eli samassa asennossa, paikallaan, vaikka peruutan pois ja menen kyykkyyn. Tosi hienosti siihen nähden että oli häiriötäkin, saatiin nimittäin vähän amispoppia viereisestä autosta osaksemme.

Loppuun vielä Tuikku ja sen kanssa hiukan vepen iänikuista ongelmaa, nimittäin vientiä. Muisteltiin alkujaan patukan pitoa ja liikettä se suussa. Tämä sujui ja piti ottaa vientiä niin, että jätin koiran Janikalle. Noooo, sitkeänä koirankouluttajana Janika vaati Tuikkua puoli tuntia istumaan (thank god nyt joku ehkä uskoo että se ei aina ole ollut yhteistyökykyinen). Tuikku keksi kaikenlaiset temppunsa ja veti ässät hihasta. Loppujen lopuksi se luovutti, istui ja bileet. Tämän jälkeen saatiin pari onnistunutta vientiäkin. Ja kaikille tiedoksi, myös Tuikku on oppinut leikkimään!

Tänään päiväni pelasti postipaketti, jossa saapuivat Vilkun vetovaljaat! Heti sovitettiin ja lähdettiin testaamaan. Alkuinnostukseni kiiri taas järjen edelle; valitsin mutasohjokentän alustaksi, löin valjaat päälle, liinat perään ja ennen kuin sen kummemmin ajattelin, olin jo viskaissut narupallon kauemmas palkaksi. Noh, kersahan ampaisi satasella perään, mutta itse olin jäljessä. Liina kiristyi, loppui seinään ja Vilkku lennähti komeasti ilmaan. Sorry, saanpahan korjata omia mokiani... Onneksi kunnon jousto teki nykäisystä melko pehmeän.

Jätin hommat sikseen sillä kentällä, viskoin vain palloa ja Vilkku sai remuta valjaat päällä. Vaihdoimme kenttää kuivempaan ja jatkoimme pallolla leikkimistä ja riehumista. Kiinnitin liinan vyöhön ja keskityin ja Vilkku lähti juoksemaan. Toki varovasti ravilla, mutta meni kuitenkin. Superisti kehuja ja kunnon leikit. Enemmän me näissä ekoissa harkoissa leikittiin, kuin vedettiin, mutta jäipähän hyvä fiilis! Viimeisellä pikkupätkällä lähdin itsekin juoksemaan täysiä, ensin Vilkku katsoi vähän säpsähtäen hölmistyneenä taakseen, kannustin ja jatkoin juoksua. Vilkkua vaihtoi laukalle ja alkoi vetää kunnolla ja päästin liinan irti ja reviteltiin kunnolla lelulla. Siihen oli hyvä lopettaa, koiran saikin viedä melkein väkisin autoon, kun oli päässyt innostumaan niin hyvin.

Nyt vain harjoitusta ja superisti kehuja, niin koira tietää mitä pitää tehdä. Nythän tuo veto on Vilkulle outoa, kun sitä on vartavasten harjoiteltu, että mikään hihna ei kiristy.

Treenipäivä

Aivan huisit frisbeetreenit takana, viime viikolta siis! Lähdettiin aamupäivällä juuri ennen sadetta viskomaan junnulle kiekkoa. Niko muuten osaa heittää hyvin, meikäläisen heittokäsi on melkoinen vapinaräpylä. Parit rollerit, niissä Vilkku jyrää aika paljon yli, mutta kun heitto onnistuu, koira saa haettua sen oikean kiertokaarensa.

Butterfly on haastava, en ehkä osaa ihan kunnolla sitä heittää, eikä pentu aivan tiedä miten kopata. Nämä siis harjoittelussa vielä, maan kautta menee usein. Floatereissa ei myöskään oma taito ihan pelaa, mutta ne ovat Vilkulle jo sellainen "helppo nakki", niin kuin näin meidän tasolla.

Ensimmäiset pituusheitot otettiin tänään Nikon vakaalla taidolla ja voi vitsi tuo junnuhan koppasi ne hienosti! Saatiin videollekin yksi koppi. Tosi hienosti Vilkku hakee paikkaa missä frisbee tulee alas ja hyppää hallitusti. Melkonen hypetys, mutta yhteinen sävel alkaapi löytyä ja hommat maistuu hyvältä ♥

Vilkun kanssa otettiin tänään frisbeehommia, perjantainahan saapuivat postissa uudet kiekot. Frost Bite, Hero Xtra ja Hyperflite Jawz ovat kaikki aivan uusia tuttavuuksia ja tilasinkin ne pitkälti kiekkovertailun arvioiden perusteella. Näin ensimmäisen kerran jäljiltä ehdottomasti mukavin oli Jawz ja sen kanssa Vilkkukaan ei epäröinyt. Jawz muistuttaakin eniten toista Hyperfliten kiekkoamme. Kaksi muuta olivatkin paljon kovempia, etenkin Hero Xtra vaati Vilkulta hetken. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin eipä pentua kiinnostanut, mitä kiekkoa se koppaili. Heitoissa huomasi isot erot ja minun onkin mentävä järjestelmällisesti ajatuksen kanssa harjoittelemaan eri heittoja eri kiekoilla.

Butterfly ei suju meiltä lainkaan. Olen varma että tekniikkani on pielessä tai sitten koira ei vain tajua kopata. 9/10 kerrasta frisbee lässähtää Vilkun naamalle. Eri kiekoilla menee vähän erilailla, vanhin kiekkomme on hulvaton lätty ja heiluu ihan kamalasti. Jawzilla menee hallitummin mutta ei siltikään toimi...

Floater onkin ihan meidän juttu ja siitä olen kehitellyt meille jo eri variaatoita. Tämän Vilkku myös koppaa aina ja nyt hommaan on alettu liittämään jalan yli hyppäämistä. 

Pituudet sujuvat myös kivasti, kunhan vain heitto on tasainen ja hyvä, Vilkku koppaa tosi taitavasti. Tänään tuuli tarttui lättyihin kovasti ja hankaloitti hommaa, joten jätettiin pituudet sikseen.

Temppujen osalta työn alla on jalan yli hyppääminen. Yritimme kentällä myös selkään hyppäämistä, mutta kesken frisbee hommien koira oli pihalla kuin lumiukko. Eiköhän aloiteta siis sisällä tuo selkään tulo, josko sen ensi kevääksi saisi valmiiksi.

Videolle saatiin pätkä myös meidän nykyistä leikkiä. Aloitimme Vilkun kanssa viime viikolla motivointi koulun ja tuo leikki on nyt sitä, mitä siellä neuvottiin. Omasta mielestäni koiralla on mahdollisuus jäädä tuossa vähän liian passiiviseksi? Toisaalta, vauhtia ainakin löytyy ja saatiin pennulle kunnon draivi päälle!

Nyt illalla vielä sisällä tehtiin tokolle vähän pikkutarkkaosasia. Enpä tiedä mitä näistäkin tulee, mutta mitä sitä turhaan stressaamaan!

Kohdetyöskentelyä tehtiin ruutua ajatellen ja Vilkun piti käydä täppäämässä hillopurkin kantta. Aluksi pennulle oli epäselvää, pitikö sitä syödä, kantaa vai koskea, mutta lopulta se tassulla lätkäisy tuli sieltä. Seuraavaksi pitäisi jäädä seisomaan siihen...

Noutoa ajatellen aloitimme kapulanpitoharjoitukset. Vilkun suurin ongelma on mälvääminen liikkeessä, eri asennoissa ja kaikessa. Ja paikallaanhan se ei pidä kapulaa edes suussa. Yritän nyt lähteä rauhallisen mielentilan kautta hakemaan hyvää ja varmaa puruotetta. Toistaiseksi homma ei pelitä ollenkaan niinkuin pitäisi, muuta kuin että koira hätäseen purasee kapulaa ja on että "jes onnistuin". En toistaiseksi tiedä, miten saan tuon tajuamaan, että otteen pitäisi olla sadasosaa pidempi.

Tuikku palailee sairaslomaltaan, riisi ja kana ovat tehneet tehtävänsä ja koira on kaksi päivää totutellut jo nappuloihin, ilman ongelmia. Tänään tehtiin luopumisharjoituksia rallytokoa ajatellen. En kiusannut koiraa ollenkaan ruualla, sillä Tuikun annokset ovat edelleen normaalia pienempiä ja koira on koko viikon syönyt vajaata annosta joten... Olisi silkkaa suhteen pilaamista alkaa nyt vaatimaan ruuasta luopumista, kun toisella on tosissaan nälkä, ainakin luulen niin.

Siispä hetsasin piskin kunnolla narupalloon ja hitsi vieköön ku lähti! Tuikku ampas liikkeelle ku tykki konsanaan ja ei paljon hetsaamisia tarvinnut. Viikon saikku oli kerännyt vähän energiaa ja koira nautti yhdessä tekemisestä. Ihan mahtava fiilis, lelua sai tosissaan repiä ja koira rämisti menemään pitkin poikin, eikä hihnakaan haitannut. Kunnon hetsin jälkiin koira perusasentoon ja lelu pään viereen heilumaan. Ihan näki miten koira täpinöissään tärisi ja palkkasin heitolla.

Otettiin leluhäiriöllä vielä seuruuta, peruutus ja täyskäännös takaperin. Vitsi miten hieno rakki! Kunpa saisi jokasissa treeneissä kaivettua tuommosen mielentilan, niin johan kelpaisi treenata!

Tuikku on pääsemässä myös uuden lajin pariin melko piakkoin. Taakanveto on kiinnostanut jo liki vuoden. Kaikki netin tarjoama tieto on ahmittu ja kesän aikana keskusteltu useiden taakkaharrastajien kanssa. Hiljan vielä muutama yhteydenotto ja homma varmistui, tämä olisi meidän juttu, onhan Tuikku päässyt sitä aiemminkin kokeilemaan. Tilaukseen lähtevät siis taakanvetovaljaat ja toivottavasti vielä marraskuun aikana pääsemme ryhmään treenaamaan.