Suunnittelu kaiken a ja o

Arki on ollut kiireistä, epämiellyttävää sähläämistä eikä mikään ole tuntunut sujuvan. Helpotin omaa olemistani lukujärjestyksellä, joka antaisi runkoa ja osviittaa ympäri vuoden koirien aktivointiin ja harrastuksiin. Nyt kaikki on ollut hiukan leväperäistä ja hatusta temmattua vailla tarkoitusta ja sehän ei pitkälle kanna. Tämän suunnitelman kanssa mennään ainakin syksy, varmasti talveksi teen jo uuden rungon. Päätin tähän kuitenkin kirjata suunnitelmia ja tavoitteita nyt syksyn ajaksi, eli mihin pitäisi keskittyä. Talveksi sitten oma vastaavansa, niin ehkä joskus etenen koirieni kanssa.

Toko

Harjoiteltavat liikkeet; perusasento, seuraaminen, jäävät, kaukot, kiertäminen, noudot, hyppy, tunnari

Suunnittele treenit huolellisesti etukäteen. Valitse aina kolme vähiten treenattua liikettä ja niiden lisäksi seuraaminen. Mieti, mitä osaa liikkeestä harjoittelette ja kirjaa suoritus. Jos mahdollista, videoi harjoittelu ja tarkista jälkikäteen, mitä tapahtui. Palkkaa ja kehu koiraa runsaasti. Treenaa omalla ajalla kentällä ja levittele kentälle ylimääräiset treenivälineet häiriöksi. Aloita harjoittelu rauhoittumisella, sitten leikki ja työntouhuun. Oppia haetaan Mika Jalosen valkkuryhmästä.

Frisbee

Harjoiteltavia liikkeitä; kiepit, kiertäminen, jalkojen pujottelu, selkään hyppy, roller

Suunnittele harjoitukset huolellisesti, pyri sheippaamaan ohjauskuviot ym. Jos mahdollista, ota suoritukset videolle. Käy yksin harjoittelemassa heittoja. Korkeintaan kerran viikossa rollereita pennulle, pyri heittämään oikein ja ohjaamaan koira oikeassa linjassa. Opeta sisätiloissa tarttumista liikkuvaan kiekkoon. Opettele ensin itse ja vasta sitten koiran kanssa.

 

Rallytoko

Harjoiteltavana; ALO luokan liikkeet

Videoi harjoitukset ja suunnittele ne hyvin. Panosta naksutinkoulutukseen. Palkkaa vauhtisuoritukset lelulla ja tarkkuusharjoittelut makupaloilla. Eliminoi riskit epäonnistua, käytä siis liinaa, jotta koira ei pääse karkaamaan. Ota harjoituksiin kolme eri liikettä ja mieti mitä niissä treenataan.Vaihtele liikkeitä tarpeeksi usein ja vältä kaavamaisia treenejä. Oppia haetaan Krista Karhun valkkuryhmästä syyskuun ajan.

 

Vesipelastus

Harjoiteltavia liikkeitä; hyppy, haku, vienti ja hukkuva

Käytännössä kun vedessä treenaaminen loppuu, keskitytään kunnon kasvatukseen. Kuivalla maalla on harjoiteltava erityisesti vientiä. Harjoitukset on suunniteltava tarkkaan ja mietittävä, miten liikettä saa vietyä eteenpäin. Treeneihin tarvitaan avustaja ja suoritukset on otettava videolle. Myös veneen hakua, eli käytännössä köyden noutamista treenattava. Suosi märkiä ja kosteita alustoja treeneissä, jotta vesi elementtinä pysyisi mukana. Talvella suorita liikkeet hangessa.

 

Valjakkourheilu

Harjoiteltavaa; kunnon kasvatus

Kokeile taakanvetoa jossakin heti kun mahdollista. Suunnittele matkat ja painot hyvin. Treenaa lihaskunto talveksi valmiiksi ja harjoittele erilaisissa häiriöissä. Vedä ahkiota ja kelkkaa eri alustoilla, kävellen ja ravaten. Aloita harjoitukset renkaalla ja vaihtele matkoja ja nopeuksia. Talven aikana tarkoitus olla koirakkona 2-5 talviriehassa tai muussa lasten tapahtumassa.

Monenmoista menoa

Keskiviikkona iski koulussa totaalinen tylsyys. Aamulla oli koe ja sitten olisi ollut useampi tunti hyppyä. Joten anti olla ja ei muuta kuin omia juttuja tekemään. Käytiin kaverin kanssa syömässä ja lähdettiin hakemaan Tuikkua meiltä. Pakattiin Tuikku ja Nella-pentu autoon ja nokka kohti  Tesoman koirapuistoa.

Koirien kohtaaminen sujui tällä kertaa mallikkaammin kuin viimeksi, eikä Nellaakaan niin paljon pelottanut. Heitettiin Tuikku takapenkille ja Nella tuli etupenkille syliini. Koko ajan kyllä piti vähän Tuikkua tuijotella, että se varmasti pysyisi tarpeeksi kaukana. Matka sujui oikein mukavasti, eikä kaksikko sählännyt mitään ylimääräistä.

Kun saavuimme Tesomalle, oli puisto tyhjä. Olikin meille uusi puisto ja hyvin mukava sellainen. Päästettiin koirat irti ja Tuikku aloitti kunnon rallittelut. Nella suhtautui varauksella, haisteli ja vältteli Tuikkua. Jonkin aikaa puistossa oltuamme kaksikko alkoi leikkiä. Lähinnä leikit olivat sitä, että Tuikku kävi yllyttämässä pentua ja provosoitumassa ja juoksi sitten pakoon. Nella seuraili jonkin matkaa aina perässä, haukkui ja kyttäsi ja hyökkäili. Niin pieni pentu kuitenkin vielä, ettei pysy isomman matkassa. Hyvät ystävykset niistä tulee.

Ehdittiin vajaa tunti puistoilla keskenämme ja sitten saatiin seuraa. Puistoon saapui nuori seisoja poika ja se olikin juuri sopivaa seuraa Tuikulle. Hurtta pääsi kunnolla rallittelemaan ja painimaan ja saatiin turhat energiat pois. Hyvin tulivat piskit juttuun ja pitkän tovin ehtivät riehuakin. Alkoi pikkuhiljaa sitten paleltamaan ja Nellakin väsähti, joten taas kerättiin koirat autoon.

Hetken mielijohteesta päätettiin, että välipalaa on saatava ja niinpä suunnattiin keskustaan Koirakahvila Vainuun. Koirat käyttäytyivät oikein miellyttävästi kahvilassa, vaikka paikalla oli muitakin koiria. Nella leikki lelulla, söi keksiä ja Tuikku silppusi luutansa. Kova nälkä jo olikin, joten itse söin saman tien keittolounaan. Iltapäivä tuli vieteltyä rennosti kahvilassa jutustellen, olin todellakin tuollaisen tarpeessa. Paljon mukavampaa kuin mitä iltapäivän luento olisi ollut!

Eilen sitten pientä häseltämistä Maisan kanssa. Pitkästä aikaa vetovaljaat niskaan ja menoksi. Limupullo 2kg roikkui perässä ja tirppa kiskoi pari suoran pätkää hyvällä innolla. Voi kun tästä vähän skarpattaisiin ja reipastuttaisiin... Kuvarikas postaus ja tänään en jaksanut tehdä yhtään mitään. Vaikkakin koulussa oli lyhyt päivä ja ulkona upea ilma, niin ei vain jaksa. Koirille on kyllä toimintaa tiedossa, voi vilkaista meidän kalenteria, niin pysyy kartalla. Eli johdonmukaisempaa postausta siis tulossa.

Vetokoira mä oooooooon!

Pikkujärvi vierestämme oli jäätynyt ja sinne suunnattiin koko perhe! Kolattiin alue luistelua varten, mutta minähän en luistimia mukaan ottanut. Matkassa minulla Tuikku, kelkka ja vetovermeet. Ensin meinasi hurttaa laiskottaa, eivätkä makupalat motivoineet lainkaan. Mutta härreguud kun tajusin viskaista palloa menemään, niin johan ampaistiin liikkeelle! Ja lujaa mentiin, lumi vain pöllysi ja viima piiskasi kasvojani.

Edestakaisin vedettiin ja olisikohan matkaa tullut yhteensä alta kilometri? Sopivasti kuitenkin, takaisin Tuikku sai vetää kelkan tyhjänä. Kivat, onnistuneet vetotreenit ja yllättävän äkkiä järvikin jäätynyt. Toki keskellä oli hiukan sula railo ja pikkuinen järvi kuitenkin...

Myös Maisa pääsi nauttimaan jäälle juoksentelusta, kunhan oltiin ensin turkkia vähän kuosittu kuntoon. Sai näyttää harjan lisäksi saksia ja trimmeriä, pakko oli ohentaa niska ja kaulakarvoja melko paljon, ne kun alkoivat näyttää jo ihan kummallisilta.

Harmiksemme Maisa alkoi nopeasti jäällä ontua taas kinttuaan ja palelemaan. Kotio viedessä jalan kipuilu loppui ja koira käveli taas normaalisti. Mikä siinä tassussa sitten on, niin en tiedä. Ei trimmatessakaan kipuillun, kun antoi nätisti pidellä ja ajella.

Kuinka paljon mahtuu pieneen koiraan...

Tänään tulivat Linda ja Marley käymään ja veimme koirat soramontulle. Koirilla intoa piisasi ja päästettiin kaksikko ensimmäisenä riehumaan. Lerpattavia korvia, kuolaavat turvat ja jättiloikkia ympäriinsä, pöhköt.

Vetämäänhän me nuo sitten laitettiin, toiveena että kumpikaan ei itseään teloisi. Niko toi montulle auton renkaan ja ei muuta kuin koirat valjaisiin ja liinoihin. Otettiin muutaman kerran sadan metrin pätkä, koirat saivat juosta välillämme. Jopa Tuikku innostui kunnolla, ei tosin irronnut siltä yhtä hyviä ilmeitä kuin Marlilta! Mutkissa tuli vähän hämmentyneenä seisinki tiukkana, kun kaveri nykäisi, mutta muuten veti oikein lennokkaasti toisen vierellä. Ylpee oon pikku Tuikusta.

Kun veto kerran sujui tällä kaksikolla, niin ensi talvena sitten kelkka perään ja menoksi. Samanlainen tyyli kummallakin vetää, tuommoinen tasainen ja varma, mutta ei mitään huippunopeuksia saavuttava. Koirat ovat myös melko samaa kokoa, joten siinäkään ei tule ongelmaa. Ja juttuun tultiin enemmän kuin paremmin! Alla vielä videota hömppäilyistä.

Reissupiski sukuloi

Starttasimme ja ajoimme Tuikun kanssa Kankaanpäähän. Hiisi ja Panda odottivatkin ulkona riemuissaan ja Essin kanssa annettiin mustan kaksikon riehua. Sen jälkeen valjastettiin Tuikku ja Hiisi, päätettiin kokeilla niitä pyörän eteen. Hiisi oli paljon paremmin hommasta perillä kuin Tuikku, pari ensimmäistä suoraa meni koirilla vähän laiskasti. Viimeinen, pisin pätkä oli ehdottomasti paras. Mutkissa meinasi tehdä tiukkaa, kun koirat ryntäsivät ja vain kiihdyttivät koko ajan. Ei tietoakaan laiskottelusta. Ensi talvena suksille kaksikon takana!

Ajeltiin keskustaan X-mealiin syömään ja haettiin koirat mukaan koirapuistoon. Koirapuistosta suunnattiin katsomaan Hiisin veljeä Eetua. Voi miten oli poika saanut lihasta ja vankistunut. Ilme kuin Tuikulla, hyvin onnellisen oloinen tapaus!

Tuikku ja Hiisi olivat aika nastat matkustajat, kunnon mulkosilmät! Aamulla vähän höntsäiltiin rallytokoa haukkujen kanssa ja sitten lähdettiin taas ajelemaan. Palautettiin illan leffa ja ohjelmoitiin navigaattoria. Jälleen X-mealiin syömään, tosin Jämijärvelle tällä kertaa.

Kankaanpää jäi taakse ja suunnattiin Hämeenkyröön pentutapaamiseen. Paikalla Hiisi, Sulo ja Hukka. Ensimmäinen tapaaminen, jossa yksikään pennuista ei ollut tavannut pentulaatikon jälkeen. Kuten arvata saattaa, eivät kaikki tietenkään tulleet juttuun. Lenkki sujui kuitenkin kohtuumukavasti, mitä nyt pientä tuijottelua ja murinaa. Oli ilo nähdä kaikkia.

Kun muut olivat lähteneet, päästettiin vielä Hukka ja Tuikku pellolle juoksemaan. Autoon sainkin väsyneen, sonnalta haisen kurakasan nukkumaan. Oli kyllä nasta viikonloppu!

Taas vauhdissa

Tuikulle haettiin Zero shortit ja M koko osoittautui sopivaksi. Ei muuta kuin Lietsusta suoraan Soppeeseen ja valjaita testaamaan käytössä. Tuikku vetää hyvin toisen koiran kanssa, vaikkakin on se laiskempi kuin Osma, mutta yksin se ei tajua. Ongelma on lähinnä lähdössä, Tuikku ei ymmärrä, että saisi vetää. Startteja täytyy alkaa nyt harjoittelemaan urakalla, niin eiköhän ala sujua.

Vauhtia ja kuraa naamassa

Eilen raahauduttiin Tuikun kanssa bussiin. Mahdettiin olla näky, kun lyhyehkölle matkalle otettiin reppu selkään, laukku syliin, kassi jalkoihin ja koirakin sähläsi hihnassa. Koska bussi oli ajoisa (harvinaista) ja oli kuuma, pysähtyili kuski jatkuvasti odottelemaan ja aukomaan ovia. Tuikku vähän hämmentyi ja ärsyyntyi tästä, etenkin kun pysähdyttiin laitumen kohdalla, jossa oli lehmiä. Kovasti olisi Tuikku halunnut ulos, eikä millään malttanut olla loppu matkaa hiljaa.

Kun sitten päästiin Ylöjärvelle, tuli Hanna kämppiksensä ja koipieläin Kuuran kanssa vastaan. Kuura totesi heti, että Tuikku ei voi olla hyvä tyyppi, onhan se musta ja iso (ihan ku Kuura ei olis...). Pienen rähjäämisen ja draamailun jälkeen pentu kuitenkin totesi, että ehkä tää isompi ei oo syömässä sitä. Käveleminen määränpäähän sujui siis ilman isompia sähläyksiä.

Jätettiin Kuuraliini himaan ja haettii siperialaissisarukset, uusia nimityksiä, en kyllä edes muista oliko nuissa huskya... Osma ja Auri olivat riemua täynnä nähdettään kaverin, no kuinkas muutenkaan, ei se Tuikkukaan rauhallinen ollut. Käppäiltiin kuntoradalle ja laitettiin koirat vetämään. Tuikku veti ensin yksin, tai no veti ja veti. Laiska kun mikä, ei meinannut lähteä ollenkaan, koska päätti että 100metriä on vähän liian pitkä matka. Olihan mokomalla toki varmasti hieman kuuma, vaikka vettä satoikin, mutta oli se kyllä laiskakin! Rentoa hölkyttelyä se sitten puolesta matkasta aloitti, kun Hanna oikein kannusti ja huuteli. Se oli siis Tuikun lämmittely itse vetohommiin.

Sitten Osma kaveriksi ja Hanna ajamaan. Koirat olivat kahteen pekkaan todenneet että odottaminen on kamalaa ja kumpikin oli kieputtanut hihnat vähän solmuun. Ja Tuikkuhan ottaa ilon irti, kun niitä selvitellään, nojailee ja pyörii että "jee lapsuta mua mää tykkäääään". Siitä selvittiin ja Osma lähti luvan saatuaan vetämään. Tuikku H. Moilasena räpiköi perässä kunnes hoksasi, että apua toi kaveriki juoksee noin lujaa!

Itse menin kertaalleen Tuikun ja Aurin vetämänä ja koska totesin että koirani on laiska vetelys nahjus läskipää, otettiin Tuikun pariksi vielä kertaalleen Osma. Auri ja Tuikku vetivät hyvin, Tuikulla tuli kiire esiintyä, että juoksee kyllä lujempaa. Kaksikko päätti juosta jostain ihme rapakosta ja niinpä mulla oli sitten silmät näyttää kaikkee eritettä ja vierasesinettä mitä maasta irtosi.

Osma ja Tuikku vetivät myös reippaasti, jouduin kesken suoran pysäyttämään koirat lenkkeilijöiden vuoksi ja  teloin siinä vähän jalkaani (miksi ihmeessä, minulla oli kypärä päässä...). Kivasti rekut pysähtyi yllättäen ja Tuikkukaan ei pyrkinyt ohikulkijoiden matkaan. SprotTrackerilla mitattiin matkaksi yhteensä vähän reilu 300metriä. Eli suoramme jota vedettiin oli noin 100m. Huippunopeus Tuikulla ja Osmalla oli 30km/h ja sen on kyllä ihan tarpeeksi! Kun ajattelee että sillä vauhdilla tuolla viritelmällä ja nelijalkaisten kanssa rysäyttäisi tuonne pöpelikköön, niin kyllä se sattuis!

Vetojen jälkeen hengailtiin sitten sisällä, kun odottelin kyytiä. Tuikku keksi kaikkea omaa kivaa, suolisti pehmopallon, söi okahiirien hirssitankoja (maistu kyllä pahalle, mutta oli nälkä), sen lisäksi se hääräsi ja pyöri ympyrää ja kiusasi huoneen kolmea muuta asukasta. Tästä syystä kaikki sitten eristettiin Tuikusta ja niinpä portin takaa katselivat neiti Nättinokka ja herra Närkästynyt. Otettiin mekin sitten ilo irti ja leikattiin Tuikun kynnet, kaksin onnistu muuten hyvin! Mielenosoitukseksi Tuikku etsi kämpän ainoan maton ja lorautti siihen kunnon Näsijärven. Siis wtf!? Sisäsiisti aikuinen koira, jolla kyllä on pidätyskyky... No oli se kyllä vedon jälkeen juonut, mutta ei se nyt yleensä noin tee. Toisaalta, ei siinä voinut kuin nauraa.

Hannalle tehtiin myös hiukan tilausta, pitäisi itselle saada paracord ranneke ja Tuikulle puolikurra vetoon. Hirrrween kiva kun on tommosia käsistään näppäriä kavereita. Itsekin pitäisi tehdä Antassulle tilaus, mutta en heti uskalla mitään isoja töitä tehdä ja todeta sitten että pieleen meni. Mutta palailkaamme, todennäköisesti sunnuntaina vetojuttuja toisen koirakon kanssa.