Unelmista totta

En muista, olenko blogissa maininnut, mutta kuitenkin siitä vuosikkaasta Tuikusta asti olen halunnut päästä sen kanssa oikeasti töihin. Haaveena on ollut talvirieha tai muu lasten tapahtuma, johon voisi viedä Tuikun rapsuteltavaksi ja pulkkaa veätmään. Tänä vuonna onnistuttiin ja kaikki napsahti kohdalleen :) Päästiin paikalliseen talviriehaan vetokoirakoksi ja olin kyllä ihan riemua täynnä.

Tuikulle tuttua olivat lapset, vetäminen ja hälyisä ympäristö, jännitettä tosin loivat ponit ympärillä, sekä se että kovassa häiriössä piti keskittyä vetoon. Sekin mietitytti, että teilaako Tuikku innostuessaan kaikki muksut ja varastaa makkarat, vai osaako käyttäytyä rauhallisesti ja asiallisesti.

Reissu oli todellakin unelmien täyttymys. Tuikku riemastui toki ihmisistä, mutta ei montaa kertaa hyppinyt vasten ja nekin joita vasten hyppi, olivat tuttuja ja "luvallisia". Lapsia riitti kyytiin, raskainta oli, kun ensimmäiset urat suojakelihankeen vedettiin kouluikäiset kyydissä. Tarvittiin avuksi vähän Nikoa juustojensa kanssa, jotta saatiin koira liikenteeseen :D Pelästyttiin jo että koiran vetointo loppui ensimmäisiin kierroksii, mutta kun niitä pieniä natiaisia alkoi kömpiä kyytiin, niin johan Tuikku innostui.

Kutakuinkin vajaa neljä kilometriä juosta hölkyteltiin yhteensä, itsellä meinasi kunto loppua siinä hankikahluussa ja lyhyissä tauoissa ja kyllä Tuikullakin kieli viisti maata. Lapset tykkäsi kauheesti, niin minäkin ja Tuikkukin. Sen lisäksi että Tuikkua luultiin taas labbikseksi, kysyttiin myös onko se pentu (oli niin iloinen) ja että onko se uros (iso koko). Mukavaa oli jutella ihmisten kanssa ja paljon saatiin kehuja ja kiitosta, että oltiin tultu mukaan :)

Kolmen tunnin vetelyyn mahtui kaikenlaista. Toisen koiran nähdessään pulkkaa vedettiin melkoista kyytiä, onneksi tenava pysyi kyydissä ja tykkäsi hirmusti. Myös makkaroista koira oli kovin kiinnostunut, onneksi buffetista oli talkoopiskille varattu oma makkara :)

Mahtava tapahtuma ja iso kiitos että päästiin mukaan, ensi vuonna uudestaan!

Jääretki saareen

Paljon tavaraa, ahkio täynnä, sukset, vetovermeet ja pari innosta tärisevää piskiä. Niistä on mahtava päivä tehty. Kesän jälkeen ei olla Vinskin kanssa vedetty ja suksillakin on menty viimeksi vuosi sitten. Oletettiin siis, että taidot olisivat ruosteessa ja homma takkuista. Vedeltiin kunnon alkulämpät, kun niihinkin sain hyviä neuvoja. Käveltiin siis reippaasti koirat ravissa reipas puolisen kilometriä jäälle ja jäällä pääsivät koirat sitten hölkytellen ahkiota vetämään. Ennen kuin sen kummoisempaa yllytystä ehdittiin antamaan koirille, niin kumpikin veti jo innoissaan. Oltiin melko yllättyneitä, koirut veti koko 2km Kattilasaareen lähes tauotta, kerran palkattiin välissä. Ei voi kyllä piskeistä ylpeämpi olla!

Kun ahkio oltiin vedetty puolen välin ohi, hyppäsin itse suksille ja saivat vedellä minua. Ahkio oli kytkettynä vyöhöni, joten käytännössä vetivät siis sitäkin samalla. Painoa oli siis ihan reippaasti, pelkkä ahkion lastikin painoi kunnolla. Railon yli rämpiessä oli pakko ottaa sukset pois ja vetää ahkio itse. Onneksi oltiin saaresta enää mutaman kymmenen metrin päässä.

Saaressa laitettiin koirat puihin kiinni ja lepäämään. Saivat vettä ja syötävää. Maa oli sulanut saarelta, liekö sinne lunta paljolti satanutkaan. Tyytyväisinä nököttivät, mitä nyt Tuikku vähän haukahteli, oli kiinnostunut eväistämme. Kyhäiltiin siinä nuotiota ja paisteltiin makkarat. Kerrassaan ihana fiilis, sai vain nauttia koirien seurasta, maisemista, kivan leudosta ilmasta ja hyvän kaverin seurasta :) Ei moittimista reissussa olenkaan. 

Siitä on vuosi, kun kävimme saaressa viimeksi. Silloin oli hitusen erilainen ilma ja Tuikkukin erinäköinen, laiha ja karvaton. Nyt kelpasi muhkealla turkilla ja kunnon lihaksilla hölkyttää koko matka. Samanmoinen kaverikuva otettiin kuin viimevuonna, ei tosin samassa kelissä tai yhtä ryhdikkäänä :D Tuolta löytyy vanha kuva klick.

Muutama pilkkijä ja hiihtäjä nähtiin, sekä yksi mönkijä ja pari koiraa. Liikennettä ei siis viime vuoteen nähtynä ollut nyt juuri yhtään ja mitään ikäviä välikohtauksiakaan ei tullut. Koirat keskittyivät vetoon hyvin ja meno oli mitä mainiointa.

Kumpiki rekku odotti nätisti käskystä, eikä sählännyt odottaessaan vetolupaa. Vetäessä ei riehuttu ja näykitty kaveria kuin pari kertaa ja kohtuullisen suoraakin vedettiin. Koko matka vedettiin hyvällä vireellä, tasaisen rauhallisesti. Niin että pystyi itsekin siinä hiihtämään. Vaikka välillä koirat hidastivat, eivät ne kuitenkaan madelleet. Viime vuonnahan lähtö oli joko ohjus tyyppistä ja pysähtyä ei osattu, odottamaan ei suostuttu ja liinatkin olivat jatkuvasti solmussa. Nyt mitään sellaista ei ollut. Ihan kuin kaksikko olisi vetänyt aina. Niin ja maalimiestä ei tarvittu! Vetivät ilmankin ja kovalla innolla :)

Rantaan päästessä laitettiin Tuikku vetämään pelkkää ahkiota. Kenkien lisäksi siellä oli enää vettä ja jotain muuta pikku sälää kyydissä, ei siis enää polttopuita tai muuta painavaa. Jäähdyttelyiksi hölkyteltiin siis taas puolisen kilometriä lähtöpisteeseen. Loppupalkkana olikin isot lihapullat ja sitten pistettiin kumpikin tarhaan. Aateltiin että leikkisivät, kun olivat hommia tehneet koko matkan. Ressukat olivat niin väsyneitä, että nuokkuivat vaan :D Toivottavasti ehditään ottaa eväsreissu uusiksi saareen, kesällä täytyy etsiä joku muu määränpää :)

Pakko oli tehdä uusi video, ollaan me niin paljon kehitytty! Suositellaan ehdottomasti päiväretkiä ja vetoilua muillekin :)

Mahtava veto!

Tuikun kanssa taas eilen kohti Soppeenmäkeä, Hanna olikin meitä jo vastassa (Tuikku tunnisti ja hepuloi). Käppäiltiin hakemaan Auri ja potkuri kämpiltä ja lähdettiin kävelemään harjun taakse. Pakkanen huiteli siinä -17C asteen korvilla, mutta aurinko piti lämpöjä mukavasti. Tuikku löntysteli pinkki possumantteli päällä ja lämmitteli. Kun päästiin perille, koirille nykäistiin valjaat päälle ja remmit potkuriin kiinni. Lähdin itse juoksemaan maalimieheksi. Kyseessä oli tämän vuoden ensimmäinen kunnon vetopätkä ja Tuikulla uusi vetokaveri, joten jännitti hieman. Odotukset olivat ainakin vauhdin suhteen korkealla, laiskastihan tuo musta jätti yksin vetää. Hurjalla vauhdilla koirat potkuria vetivätkin, matkaa kertyi yhteensä reippaat 500metriä ja se oli ensivedoiksi oikein hyvä määrä. 

Itsekin ajoin pari kertaa, mutta pienestä koostani on vain haittaa. En saa yksin pidettyä koiria paikallaan kun ne nykivät eteenpäin, vaan ne ottavan kerta toisensa jälkeen varaslähdön kanssani :D Ensi kerralla tarvitaan joku pitämään noita virtapiikkejä siksi aikaa, että maalimies pääsee paikalleen. Tosi hienosti rakit veti, ei mitään känää kesken vetämisen, vaan kumpikin ryntäsi aivan miljoonaa ja kiskoi täysiä. Toivottavasti päästään pian uudestaan!

Vetämisen jälkeen lähdettiin reippailemaan vielä metsäpolulle ja päästettiin koirat irti. Saivat juoksennella ja leikkiä töiden jälkeen ja voi sitä riemua. Hirmuiset kilpajuoksut ja painit ja riehumiset, oltaiskohan tunti kutakuinkin seisoskeltu siinä. Auringon laskettua tuli sininen hetki tai pikemminkin arktinen jääkausi. Lähdettiin hipsimään takaisin päin ja sisälle lämpimään. Aurin veli Osma rakastui Tuikkuun täysin (on kuulema vähän naistenmies), tunne ei kuitenkaan ollut molemmin puolinen :D Hienosti Tuikku kuitenkin käyttäytyi ja nukku jo kotimatkalla ihan lahnana. Yönkin oli hiljaa ja pääsi sisälle nukkumaan :) Toivon mukaan päästäis viikottain vetämään aina jonkun kanssa!

Tämäkö talvi?

Maisema oli viikkoja sitten vielä luminen, kun vetolenkille lähdettiin, tänään ja eilen satoi kaatamalla vettä ja maa on kurainen. Siitä huolimatta käytiin vetelemässä. Toiveestani päästä lomalla suksille ei taida tulla totta, ei ainakaan tämän vuoden puolella. Vetokavereita olen bongaillut ja etsinyt ympäri nettiä ja onhan niitä alkanut löytymään :) Saadaan kavereita maalimiehiksi, koiria valjakkoon kaveriksi ja ohitusapuun muita koirakoita. Eiköhän tästä vielä kelpo vetokoira kuoriudu.

Hurjanmoinen talviturkki tullut Tuikulle. Vedin rakille valjaita päälle ja pelästyin, että ovat jääneet pieneksi. Voiko vähän vajaa 3v narttu vielä kasvaa!? Tarpeeksi repiessä ja kiskoessi ja nahkoja siirrellessä valjaat asettuivat paikalleen. Syy "kiristymiselle" on tuon turriaisen talviturkki. En ole vielä kunnon talviturkkia tuolla nähnytkään, ensimmäisenä talvena luihu pentuturkki ja viime talvena koira oli sisällä pentujensa kanssa, joten turkki oli entistäkin ohuempi. Nyt pohjavilla on paksu ja peitinkarva tiivis ja pitkähkö. Häntä on pörröinen ja tuuhea ja nahkaa ei saa näkyviin mistään nurkasta. Täytyy kyllä sanoa, että on tämä karvamallinkin Tuikku ihan komee :D

Maisa sen sijaan on laihtunut. Pikku mummo on timmissä kunnossa, se nauttii vedosta. Kiva nähdä tavallisesti niin arkaa ja epävarmaa koiraa innoissaan liikenteessä. lähdettiin vetovermein ja painoin kohti pururataa. Tuikulla oli n. 4-5kg paino perässä, eli kevarini rengas. Maisalla 1,5kg vedellä täytetty pullo. Purtsilla rekkulit pääsi irti. Yleensä en siellä päästä, mutta painojen kanssa Tuikunkin uskaltaa päästää. Maisanhan nyt voi päästää missä vain.

Lenkin pituudeksi kertyi itsellä 2km, 500m kävellen, 1000m juosten ja 500m kävellen. Koirathan juoksi tuossa purtsin kilometri osuudella eestaas, joten niillä varmasti pidempi matka. Odotan kyllä innolla niitä pakkasia ja jäitä... ja jos vaikka ostaisi potkurinkin :3

P.S. Klaaran vetovaljaat saapuivat eilen, toivottavasti päästään pian sovittamaan :)

Valmistautumista talven suorituksiin

Tässä nyt kolmen eri kerran vetotreenit. Talvea vasten on nyt lisätty Tuikun ruoka-annosta ja erilaisia harkkoja tehty vedossa. Suunnat alkaa olla selvillä, tai sitten tuo osaa ne muutamat vetoreittimme ulkoa. No ei sillä väliä, koska omaksi iloksi vedetään. Lähdöt ovat huomattavasti nopeutuneet aiemmasta, vielä kesällä Tuikku saattoi ravata sen sata metriä vetäen kevyesti. Tekee se sitä vieläkin joskus, mutta pääsääntöisesti ampuu käskystä vauhtiin. Ja kun se alkaa tuntea, että nyt valjaat kiristyvät ja pitää vetää, se vain kiihdyttää. En malta odottaa lumia, että saa sukset jalkaan :) Tänään mentiin soramontulla polkupyörällä. Alkulämpöinä reipas ravailu ja pyrähtely, jonka jälkeen valjaat päälle ja menoksi. Otettiin vain pari suoraa ja vaihteluksi lelupalkkauksella. Lelupalkka sai koiraan huomattavasti enemmän potkua, kuin tavallinen nappula. Ja hyvä niin, lelu otetaan jatkossakin mukaan. Alla vauhtilähtöä

Rengastakin vedettiin viime viikolla, tarkoituksena ottaa voimatreenit. Voin sanoa, että se oli raskasta koiralle. Kevarinrengas on kevyt ja se tulee helposti perässä, mutta koska menimme metsässä ja pellolla, aiheutti pehmeä alusta hankaluuksia. Mentiin siis ihan kävellen ja ravissa vain, jotta Tuikku keskittyi kunnolla vetämiseen. Pellolla otettiin pyrähdys ja kentällä samaten. Alla kuvia

Syyskausi korkattu

Syksyn vetotreenit on nyt korkattu. Vedettiin Tuikun kanssa viisi pätkää yhteensä, kolme oli tavoite, mutta kaksi meni vähän pieleen, niin otettiin sitten ylimääräsiä pätkiä. Alku tökki, koira ei tajunnut yhtään mitä pitikään tehdä, lönkytti vain tietä pitkin, johon siskoni oli palkan kanssa mennyt. Yritettiin saada Tuikku syttymään niin, että pikkusisko sitten kauempana huusi koiraa. No siitä ei ollut apua yhtään, ei meille tullut mieleen että se huuto kaikuisi ympäri soramonttua. Koira hämmentyi täysin ja ihmetteli, mihin suuntaan piti vetää. Loppusuoralle sain Tuikun yllytettyä ja sitten oltiin asian ytimessä.

Yhdellä suoralla meinattiin kääntyä ihan ylimääräisestä risteyksestä ja toisella kertaa mennä marjastajan mukaan. Hienosti kuitenkin selviydyttiin ja koira pysyi lapasessa. Viimeisin suora sisälsi kaksi mutkaa ja ylämäen. Mikään tykki Tuikku ei ole koskaan ollut ja nytkin alku oli hidas. Loppua kohden painoi täysiä ja ylämäessä oli ylivoimaisesti parhaimmillaan! Hieno piski!

Tää on hallussa

"Tää on mun hetki, jos mä päätän niin

Otan tän, otan tän, mä otan tilanteen haltuun
Tää on mun hetki, tartun siihen kii

Otan tän, otan tän, otan tän, tää on hallussa"

Peppi ja Vinski saapuivat aamupäivällä meille. Valjasromut ja kuvauskalusto roikkuivat mukana, ja toivottu viileä keli oli palannut. Ei muuta kuin kamat kasaan ja kohti kenttää. Alkukesästä isän kanssa rakennettu puukärry pääsi käyttöön. Tilavaan mäkiautoon, jonka nimesimme Turboksi, mahtuu yksi aikuinen istumaan ja toinen perään istumaan. Pieniä lapsia siihen menee useampikin :) Vetoliinat saapuivat muutama viikko sitten postissa, Unessa liikkeestä fuksian väriset 250cm pitkät kahden koiran liinat. Hyvin toimivat, juuri niin
kuin pitääkin. Koirat vetivät hyvällä vireellä ja täysiä, kärryyn pitäisi viritellä vielä toimiva jarru. Polkupyörällä piti ottaa pidempi lenkki yksittäin koirien kanssa, mutta kävipä niin hauskasti että kumi oli puhki :D Vedeltiin sitten loppulenkit renkaalla meidän ulkosaunan takana. Hauskaa oli ja kyllä koirat tykkäs. Muistivat homman, vaikka viime kerrasta onkin aikaa. Kelpaa vedellä, kun meillä viimein on asianmukaiset varusteet :) Talveksi ostoslistassa on hiihtovyö. Tässäpä videomateriaalia



Tähän loppuun täytyy kyllä sanoa, että oon tyytyväinen kumpaiseenki vetopiskiin. Niistä talven kömpelöistä repijöistä on kehittynyt ihan kelpo vetäjiä :) Vaikka vielä on pitkä matka taitoon.

Kyllä lähtee!

Perjantaista voisi aloittaa. Hukka saapui siis perjantaina meille. Jos joku ei pentua muista, niin tältä on näyttänyt viimeksi meillä ollessaan. Hurjasti oli kasvanut edellä mainitusta kuvasta pikkupörrö, reipas ja kokoa löytyi. Katseli innokkaana paikkoja ja tutki ympäristöä. Pakko oli penneä paijata ja kuvata, mitata ja punnita. Ikää Hukka pojalla nyt n. 4kk, tarkemmin siis 16viikkoa. Painoa tasan 20kg, aikamoinen mötkäle. Koko ajan vauhdissa, mutta ei kuitenkaan turhaan hötkyile, vaikka riemastuukin helposti. Pakko pistää muutama kuvanen :3

Lauantaina paikalle saapuivat Jani & Ida Bamsun kanssa, sekä Peppi Vinskin kanssa. Myös poikaystäväni saatiin paikalle ja lähdettiin jäälle ja kentälle vetokoiraileen. Huippufiilis, paras ilma, hyvää seuraa ja koirilla hauskaa. Mitäpä suotta kirjoittelemaan, tässä kuvia ja lopussa Pepin editoima video! :D

Extreme ohjelmaa

Kuvat © Peppi R.

Tavallinen tylsä aamu. Aukaisin facebookin, ei mitään uutta, vain yksi viesti. Peppi oli laittanut, että mikä viikonloppu mentäisiin vetohommiin taas, ennen kuin jäät sulavat. Aloin miettiä, että viikonloppuja ei kauheasti riitä, jäät sulavat melko pian ja Tuikulle pitäisi varata sterkkausaika pian. Ja sitten ainakaan kuukauteen ei voisi vedättää mitään. Ensi viikonlopuksikin meille tulisi pentu hoitoon, joten silloinkin olisi vähän hankala. Ilmoitin kuitenkin iskälle, että joku viikonloppu pitäisi päästä vetelemään ja iskä sanoi, että tänään olisi mentävä. No mikäpä siinä, soitin Pepille ja onneksi sinnekin sopi :D

Lähdettiin sitten Siivikkalaan. Jännitti vähän, että kuinkahan paljon jäällä on muuta väkeä, kun oli tosi hieno ilma. No pilkkijöitähän siellä oli, koiraulkoiluttajia ja hiihtäjiä kaikkein eniten. Ei siis voitu omia koiriamme päästää irti. Hetki katseltiin ja todettiin, että kai se on laitettava vaan valjaat päälle ja vetoon heti. Kumpikin koira olisi tahtonut leikkimään ja valjaista vasta kierroksia saatiinkin. Paikallaan pysyminen osoittautui Tuikulla mahdottomaksi, eikä Vinskikään malttanut suoraan juosta. Saatiin kuitenkin koirat ruotuun ja homma muistui mieleen. Vedäteltiin muutama suora ja keskittyminenkin alkoi pysyä asiassa.

Kun pahin energia oli purettu, oli Pepin vuoro. Sukset vaihtoivat jalkoja ja sitten mentiin. Oli hauska siirtyä itsekin kameran taakse ja katsoa toisen menoa :) Käveltiin Kattilasaareen, näytti että saari oli lähellä, mutta taidettiin lampsia sinne vähän vajaa kilometri. Sidottiin koirat puuhun kiinni ja mussuteltiin eväät. Aivan ihana keväinen ilma. Joku pariskunta meinasi myös tulla saareen, mutta pelästyivät koiriamme. Pakattiin romut mukaan ja koirille taas vetovermeet päälle. Tarkoitus oli pienissä pätkissä vedättää parin kilometrin matka rantaan. Ehkä vähän reilu kilometri tultiin harjottelemalla paikalla oloa ja veto käskyä. Kaikki meni ihan jees, mitä nyt hiihtovyöni sanoi sopimuksen irti ja kaaduin pari kertaa, sekä horjahdin. Mutta koirat veti tosi hyvin ja vauhtia riitti, ehkä liikaakin :D

Päätettiin kokeilla, vetäiskö koirat ilman jänistä. Peppi on siis tähän asti odottanut koiria kauempana namien kanssa, mutta nyt minä hiihdin ja Peppi hölkkäsi vieressä. Koirat tajusivat heti että täysiä pitää mennä ja lähtivät juoksemaan hirmuista vauhtia. Alku meni todella hyvin, kunnes tajusin, että kaksikko ei aio pysähtyä. Tuikku ja Vinski nauttivat vauhdista, vähän hyppivät sivulle ja leikki loikkivat samalla, mutta järkyttävää vauhtia juoksivat. Peppi juoksi perässämme ja nappasi pari kuvaakin, kun kiisimme kaukana rantaan. Onneksi koirat viimein rannassa pysähtyivät ja nauraa kikatin hysteerisesti. Olihan se hauskaa, mutta kyllä hiukan pelätstyin ja saimme pitkiä katseita muilta ulkoilijoilta :D Seuraava käsky koirille on ehdoton seis ja silloin pysähdytään. Vielä ei sitä olla opittu.

Kokeiltiin vielä pulkan vetoa. Koirat vetivät Peppiä pulkalla ja kyllä mukavasti kulki. Seuraavaksi ostetaan kunnon vehkeet, amatööriviritelmät ja vanha hiihtovyö taitaa olla vähä heikkoo tekoo näissä hommissa. Ensi talveksi käskyt kuntoon niin hyvin menee! :)

Nyt meni överiks, ei tod pitäny tulla noin pitkä matka :D

Taisin tossa kohtaa miettiä kui noi pysähtyy... :D