Näytetään tekstit, joissa on tunniste lihashuolto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lihashuolto. Näytä kaikki tekstit

26 syyskuuta 2021

Savu osteopaatilla ja iisimpi viikko

Savu kävi alkuviikosta osteopaatilla. Viimeksi auottiin selän jumia ja tämä toinen kerta oli sitä varten myös. Savu ei ole ontunut, ollut kankea tai haluton liikkumaan, mitä oli viimeksi ennen osteopaattikäyntiä, joten en epäillyt siltä löytyvän mitään. Toisin kuitenkin kävi ja selän jumia auottiin taas vähän uudelleen. Lisäksi Savu oli kauttaaltan maitohapoilla ja vähän juntturassa.

Osteopaatti neuvoi takittamaan Savua nyt kun kelit ovat koleat, eikä sen turkki ole vielä kovin paksu. Myös lisäravinteista saimme suosituksia ja toki ei ole pahitteeksi lisätä alku- ja loppuverryttelyyn viisi minuuttia lisää. Tuli kyllä hölmö olo, kun en ole tajunnut Savua pukea. Se kuitenkin ulkoilee kanssamme todella paljon, joten varmasti lihakset ovat ottaneet itseensä viimasta. Nyt olenkin pukenut Savua ahkerasti ja tätä myötä alamme harjoitella takin puikemisesta mielekästä tekemistä.

Aiempaan verraten olen suhtautunut ruokintaan vähän puolihuolimattomasti ja liiaksi mutuillen. Nyt olen laskenut Savun energian- ja lisätarpeet vähän tarkemmin ja tilasinkin sille Vetcaren E-vitamiinia sekä jo loppumaan päässyttä sinkkiä lisää. Mittasin myös 5/5 jakauman uudelleen ja tarkemmin, jotta Savu söisi oikeasti puolet ateriastaan lihaa ja puolet nappulaa. Pienellä lisäviilaamisella ruokinta alkaa taas muistuttaa aktiivisen harrastuskoiran tarpeita vastaavaa.

Syyskuu on humahtanut aivan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla on jo lokakuu. Täällä alkaa olla ruska kauneimmillaan ja pihankin väriloisto on kääntynyt syksyisemmäksi. Itselläni olisi valtava retkikuume, mutta toistaiseksi on tyytyminen päiväreissuihin. Onneksi aina voi suunnitella ja haaveilla, niin on sitten retkirunko valmiina kun lähdön hetki koittaa. Ensi viikolle olen suunnitellut päiväretkeä koko jengin kanssa johonkin Pirkanmaan kohteeseen, vielä ei olla lukkoon lyöty.

12 tammikuuta 2021

Paluu vetovaljaisiin ja osteopaattikäynti


Savu yllätti kaikki ja innostui ahkion vetämisestä.  Aiemmin Savu on ollut lähinnä kirittäjänä toisen koiran rinnalla, mutta nyt vetäminen sujui yksinkin. Tällä kertaa lähestyimme vetokokeilua hiukan eri näkökulmasta, ilman tavotteita. Savulla on Manmatin lyhyet vetovaljaat, jotka ovat olleet pääasiassa retkeilykäytössä, eivätkä oikeasti sovellu pulkanvetoon. Kytkimme Savun kuitenkin (hetken mielijohteesta) ahkioon, ollessamme matkalla pulkkamäkeen. Ahkio luisti tiellä hyvin ja taaperomme Papu vain kikatti kyydissä. Palkkasin Savua leikillä ihan pienestäkin vedosta ja lopulta Savu juoksi niin, etten meinannut itse pysyä mukana.

Lyhyet valjaat eivät tietenkään ole sopivat ahkion vetoon, kun kytkentäpiste tulee niin alas. Kuvissa Savulla on Lounan vanhat valjaat, jotka ovat ahkion vetoon sopivammat. Valjaiden kokoa tarvitsee vielä hieman sovitella, todennäköisesti Savulle istuu paremmin yhtä tai puolikasta kokoa pienemmät valjaat. Vaikka melko sopivat ovat nämäkin - malliltaan kuitenkin lyhyitä paremmat.

Asenne valjaiden pukemiseen on kehno, mutta kun vauhtiin päästään, Savu jolkottaa varsin tarmokkaasti eteenpäin. Leikkiminen toimi palkkiona paremmin kuin hyvin, toista oli herkkujen kanssa. Enpä olisi uskonut, että varsin säästeliäästi liikkuva Savu juoksisi täysiä lasti perässään lelulle revittelemään. Nyt treenaillaan erikseen valjaiden pukemista ja liikkeelle lähtöjä. Pidetään vetomatkat kohtuullisina, jotta kunto ehtii kasvaa - myös minulla. Koska pulkassa istuvat kyytiläiset ovat kovin nuorta väkeä, ei koiraa ja lapsia voi päästää kovin kauas ihan keskenänsä.



Lapsena vetolajit kiinnostivat minua eniten ja halusin koirakseni huskyn. Aiemmin olen kokeillut koirien kanssa kaikenlaista hiihdosta taakanvetoon. Sittemmin olen lahjoittanut lähes kaikki vetovarusteet pois, sillä innostukseni laantui, eikä Savu ollut aivan "sellaista" tyyppiä. Tällä kertaa aloituskeinoni ja kannustamiseni olivat hiukan toisenlaiset ja Savu pääsi jutun jujusta kiinni. Itselleni Savusta ei vetokoiraa tule (ainakaan yksistään), mutta lyhyen matkan ahkiolenkkeihin hän on erinomaisen maltillinen menijä.

Vuoden kululaskelmat aloitettiin osteopaatti käynnillä. Tämä oli toinen kerta, kun asioimme Terveysklinikka Rytmissä. Savu silminnähden nauttii käsittelystä ja on liikkunut paremmin hoidon jälkeen. Tällä kertaa Savu oli varsin hyvässä kunnossa, ainoastaan selässä oli yksi jumi. Se selittyikin vetoharjoituksilla, eikä jumista tarvitse kaiketi olla huolissaan. Seuraavalle hoitokerralle mennään jo kuukauden päästä. Vaikka valjaat olisivatkin sopivat ja matkat lyhyitä, käyttää koira vetämisessä silti uusia lihaksia, jotka voivat jumiutua herkästi.

Asenne- ja maltillisen kuntotreenin lisäksi keskitytään tällä viikolla etsimään sopivia vetovaljaita Savulle. Olemme myös alkaneet opetella aina jonkin uuden tempun kerran kahdessa viikossa. Itse ainakin jämähdän helposti samaan temppuun, josta tulee bravuuri ja muuta ei sitten tehtäisikään. Pienen porukan kesken tästä saa hauskan skaban ja samalla opeteltua itsekin uutta. 

26 heinäkuuta 2019

Retki-, treeni- ja hierontakuulumiset


Heinäkuun alkuun olimme sopineet Kiiran kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon. Alkuperäinen mielikuva heinäkuun helleretkestä muuttuikin kaatosadetta lähentelväksi, varsin viileäksi viikonlopuksi. Ihan niin pahaa keliä ei sentään saatu, kuin toissa vuonna, säilyimme siis kaikki varsin kuivina. Kiiran Kelmi collien lisäksi saatiin ensimmäisen päivän ajaksi myös porokoira Kaiku matkaan. Savu ihastuikin iäkkäämpään pororouvaan ikihyviksi ja mateli koko retken vain perässäni. Savun oli nimittäin pakko saada kävellä Kaikun vieressä. Toinen syy on se, että Savu nyt on vähän laiskanpuoleinen - lähinnä siksi että se ei erityisemmin pidä repusta.

Savu kantoikin reppua urhoollisesti koko matkan, vaikka sen pukeminen ei koiraa vielä ilahdutakaan. Savu lämpiää epämiellyttäville asioille hitaasti, mutta reppua on nyt kotosalla työstetty taas eteenpäin. Paljoa painoa tuolle en tule laittamaan, nytkin Savu kantoi lähinnä pieniä pakollisia juttuja taaperoa varten, alle 300g siis molemmat pussit.

Sateinen reittimme kulki Haukanhiedan parkkikselta kolulle ja takaisin. Sateisesta säästä huolimatta muita kulkijoita oli jonkin verran ja tuvassakin pyörähti kolme seuruetta. Kolme koiraa ja taapero kokoonpano saivat aikaan niin ihmettelyjä kuin muikeita hymyjäkin. Nelijalkaiset ja pikkutyyppi käyttätyivät tuvalla kuitenkin varsin siivosti, eikä pyödän alla makaavia koiria aina heti huomattukaan.


Illalla teltat pystytettiin Haukanhiedalle hieman muista syrjempään. Olisimme mahtuneet kaikki samaankin telttaan, mutta siltä varalta että Papu vielä yskisi - ja yskihän se - vetäydyimme omaamme. Telttailualueelle virtasikin illan mittaa jos jonkinlaista porukkaa. Muutama perhe kävi vain uimassa, pakko todeta että hullun hommaa lähteä rannalle tuulisella +10 asteen kelillä. Lopulta meidän lisäksemme telttaseurueita oli kahdeksan kappaletta. Varsinaista häiriötä meille ei ollut kestään (ja yritimme itsekin olla häiritsemättä ketään), mutta ehkä kännibileiden pitäminen aamuyöhön kansallispuistossa on hieman kyseenalaista. Jokaisella on totta toki oikeus nauttia luonnosta, kunhan ei roskaa ja tältä kannalta missään ei ollut valittamista. Paitsi Savun mielestä siinä, että se ei saanut lähteä kerjäämään muiden retkeiijöiden makkaroita.


Seuraavana aamuna pakkailtiin kamppeet aamupalan jälkeen ja kiikutettiin seurueemme autoon. Tarkoituksenamme oli pistäytyä Luomalla kuvailemassa, mutta päädyimme hoitamaan siirtymän autolla. Retkinapero oli sen verran väsynyt, joten "sieltä mistä aita on matalin" reitti houkutteli kovasti. Ja houkuttelipa sellainen Savuakin, ei tarvinnut niin kauan olla hyttysten syötävänä. Hyttysiä reissulla riittikin ja Sakke parka oli monissa kuvissa varsin kärsivät näköinen. Loputkin hyvät kuvat olivat valon takia aika suttua, vastavalosuoja pelastaisi paljon.

Pari seuruetta oli Luomallakin, paikassa jossa en ole ikinä nähnyt ketään! Kyllä odottelen taas sesonkin loppumista, jolloin metsissä saisi retkeillä suunnilleen yksin. Lenkkipoluillamme ei kuuna päivänä tule samaa määrää ihmismassaa vastaan, kuin mitä tällä retkellä. Koiria ei ihme kyllä muilla ollut.

Retkeltä kotiutui varsin väsynyt ja kaikkensa antanut poropuolikas. Jos jotkut pikkujutut vähän ontuvat, niin retkikoirana Savu on lyömätön. Tätä tekstiä kirjoittaessa me ehdimme telttailla jo toistamiseen ja seuraavakin retki jo häämöttää. Palataan retkitunnelmiin siis myöhemmin lisää.

© Kiira Käyhkö






Eiliset tokon kisatreenit olivatkin aivan päinvastaiset kuin mitä viikko sitten. Hauskaa oli silti, vaikka ihan täysiä yllätyksiä tulikin. Savulla oli hyvä draivi päällä, vaikka se kiihtyneenä hieman haukahtelikin - uskon tämän johtuvan osin tutuista kentällä. Liikkeestä maahan meno saatiin ilokseni tehdä kahdesti. Savu nimittäin nouso seisomaan ja luokseni siinä vaiheessa, kun liikkuri vasta käskytti minua palaamaan koiran luo. Luottoliikkeessämme onkin särö. Teimme liikkeen myös lyhennetyllä, puolikkaalla matkalla, sillä seuraaminen ei ole viime aikoina kukoistanut. Toinen erä liikkeestä sujui hyvin, joskin epävarmuuttani vartaloapuilin runsaasti. Hyppy on toinen luottomme, jossa ontuu enää perusasento - Savu ei joko välttämättä tule perusasentoon, tai tulee vinoon. Tällä kertaa saatiin vino perusasento. Savu oli niin innoissaan, että en ennättäyt muuta kuin paikalleni seisomaan, jolloin koira jo hyppäsi ja tuli asentoon. Jos vain liikkuri ja käskyt olisi ehditty odottaa mukaan, niin oikein hyvin suoritettu 😂 Kaukot menivät tosi hyvin! Tosin kiihtynyt Savu nousi makuulta istumaan jo sivullani, joten liikkeen alkua jouduttiin vähän hinkkaamaan. Vaihdot olivat kuitenkin tosi kivat ja nyt nousi reippaasti istumaankin. Luoksetulossa Savu varasti ja lähti vain taakseni haahuilemaan. Hämmentynyt ilmeeni ei houkutellut koiraa perusasentoon, sillä yllätyin itsekin ennakoinnista. Paikalla olossa Savu ehti nousta sivulla kerran istumaan, joten käskytin uudelleen maahan. Pysyi paikallaan ja loppu sujui kivasti, en tosin ottanut etäisyyttä täyttä matkaa, sillä emme ole juuri treenanneet vieraiden koirien kanssa. Mukavaa uutta näkökulmaa osaamattomuudestamme. Kaikkea odottelua on treenattava paljon lisää ajatuksella "ole tässä kunnes toisin käsketään". Parit makuulta istualleen treenit tekivät tehtävänsä ja Savu näemmä yleisti istumaannousun ihan kaikkialle 😅 Tämän mittakaavan ennakointi oli kuitenkin ihan uutta. Joskus aiemmin jouduttiin ennakointiin kiinnittämään huomiota, mutta ei se sentään kokonaisia liikkeitä ole itse suorittanut. Olin ajatellutkin että sekoittaisimme treeneissä hiukan pakkaa ja Savu ilmaisikin olevansa sen tarpeessa 😆👏
Henkilön Savu (@koiria_maalta) jakama julkaisu

Pari viikkoa sitten osallistuimme myös seuramme järjestämään toko kisatreeniin. Savu yllätti minut monin tavoin runsaalla ennakoinnilla ja ääntelyllä. Treeni meni siis tavallaan ihan hukkaan ja pakkamme sekosi täysin. Toivottavasti instagramista upottamani päivitys näkyy tässä. Huomenna meillä on rallytokokilpailut Toijalassa, mutta emme helteen vuoksi ole juuri treenanneet. Kisapäiväksi luvataan +32 astetta, joten saapa nähdä mitä tulee. Toivottavasti kuitenkin hyväksytty tulos, niin päästään etenemään!

Savu on ollut nyt kahdesti Mari Lustigin käsittelyssä harjoittelukoirana. Koirarukka olikin paljon pahemmin jumissa kuin olin ajatellutkaan. Reilussa kotoilussa on puolensa - arjessa esim. kavereiden kanssa lenkille mennessä lämmittelyt unohtuvat helposti. Ei ole hyvä lähteä kylmillä lihaksilla ryntäilemään, se lienee ainakin osasyy jumitteluun. Toisella hierontakerralla tilanne oli jo huomattavasti parempi ja nyt pärjäillään kotona lämppälyistä ym. huolehtimalla. Savun hierontojen suhteen pitäisi kyllä hieman ryhdistäytyä kerran vuoden sijaan edes muutamaan kertaan vuodessa.

Retki- ja kisajuttuja tulee lähiaikoina lisää!

29 toukokuuta 2017

Koirien kesäkunto-ohjelma

Aikoihin en ole varsinaisesti koirien kuntoilua suunnitellut, mutta silloin kun suunnittelin, tuli sitä myös järkevämmin toteutettua. Kiiran blogista intouduinkin aiheen pariin ja nyt voisi olla aika taas ryhdistäytyä urheilunkin saralla. Toko, frisbee ja vetotreenien lisäksi harrastuksia ja muuta olemista tukevaa liikuntaa. Taulukoin suunnitelmani muistiinpanoksi, tuskin joka päivä tehdään kaikkea ja vähän kelistä riippuen esim. uintireissut. Pohtiessani tekemistä, voin kuitenkin palata taulukon pariin ja hakea siitä ideoita. Kunnonkohotus sovitellaan arkeen lajitreenien ohelle, niin että tukevat toisiaan, eivätkä rasita koiraa liiaksi.

Pyörälenkki, 2-10km metsätiemaastoissa. Pääasiassa koira vapaana laukaten, tai vierellä hihnassa ravaten, Lounan kanssa vaihtelevasti vetotreeninä, tällöin lyhyempi matka. Toteutellaan yöaikaan, kun ei ole kuuma.

Uinti, hiekkarannalla. Rantavedessä ja upottavalla hiekalla juoksua, uimista. Savun kanssa etenkin juoksemista vesivastusta vasten. Louna harjoittelee kesän aikana uimista ja veteen tottumista. Kuumien päivien vakkariliikunta.

Lihaskunto, tasapaino, tekniikka ja lihastreeniharjoituksia. Erilaisia lihaksistoa kehittäviä temppuja, kuten peruuttaminen, pyöriminen eri suuntiin, takajalkojen nostaminen tasolle, pivotti, kiipeily, erilaiset hypyt, pujottelut ym. Kummallakin koiralla riittää näissä harjoiteltavaa ja opeteltavaa, jotta saataisiin tyylipuhtaita suorituksia.

Metsälenkki, paljolti päivittäinenkin, palauttava tekeminen, käytännössä vapaapäivä/-hetki. Vaihtelevassa maastossa omaan tahtiin kulkemista, palautumista rasituksesta psyykkisesti ja fyysisesti. Myös treenitön päivä, jolloin vain hengaamista ja koirana olemista.

KOIRA
MA
TI
KE
TO
PE
LA
SU
SAVU
Pyörälenkki
Uinti
Lihaskunto
Uinti
Metsälenkki
Pyörälenkki
Lihaskunto
LOUNA
Lihaskunto
Uinti
Pyörälenkki
Uinti
Metsälenkki
Lihaskunto
Pyörälenkki

29 maaliskuuta 2017

Kevätkuvia

Laitetaanpa vähän keväisiä kuvia, jotka on otettu muutama päivä ennen Lounan sterilointia. Neiti on toipunut hyvin, vaikkakin leikkauksen komplikaatiosta vielä soiteltiin. Mitään poikkeavaa koirassa ei kuitenkaan ole, joten kaiketi se on kunnossa. Tikkejä poistellaan sitten ensi maanantaina.

Savu kävi eilen hieronnassa, niska oli todella jumissa, vaikka Savu ei esim. vedä hihnassa. Arveltiin syyksi mahdollisesti frisbeen heittelyä, kiinnitettävä huomiota siihen, miten Savu siinä toimii. Selkä oli jälleen oikealta puolelta kireämpi kauttaaltaan, panostetaan edelleen molemminpuoliseen liikuntaan ja jumppaliikkeisiin. Naksuttelussa ja sheippaamisessa on se vaara, että yritteliäs koira tarjoaa myös sellaista, mihin kroppa ei kykene. Savu esimerkiksi nostaa takapäänsä tuolille aina samaa kautta ja videoilta kelatessa, lihaksisto ei ole vielä kehittynyt ajatellen varsinaista temppua.

Nyt vain jumppaa ja lihaksiston tasapainoista käyttöä, kummallakin. Huhtikuu tulee olemaan melko tiivistahtinen, ulkona pääsee viimein treenaamaan, kaksi retkeä olisi suunnitteilla, toivottavasti toinen ainakin yhden yön yli. Yritämme ehtiä kiertämään myös muutamat mätsärit ja huhtikuun lopulla kumpikin nuorikko pääsee haukkumaan karhua.

Nyt kuvia.

05 maaliskuuta 2017

Kevättä ilmassa



Kovin on kevätkeliä täällä etelässä! Ei siinä, saisi sulaakin tuo loppu loskajäätikkö pois, niin pääsisi jo istutushommiin. Louna oli reissun ajan vanhemmillani hoidossa ja on vieläkin. Juoksut alkavat olla lopuillaan, mutta haen neitosen vasta tiistaina kotopuoleen. Sterilointiaikaa kaavailin huhtikuulle, sitten on tuonkin hormooniriesat poissa. Lounan kasvu tuntuu pysähtyneen, se vain leviää jos ruokaa antaa liikaa, mutta muutoin se vaikuttaa jämähtäneen. Löntystelijä on kuin pullataikinaa ja nyt hoidossa se on paisunut vielä vähän lisää. Pieni dieetti tulee tarpeeseen ja lihaskuntotreeniä.

Savu kävikin perjantaina hieronnassa. Huomasin reissussa että se venyttelee erityisen paljon ja jumittaa selästään. Selkä olikin se juttu, etenkin oikea puoli oli todella jumissa. SI-nikaman päällä oli myös kireyttä, lavat ja reidet olivat myös hieman kireät. Selkä oli kuitenkin se, mitä lähdettiin aukomaan ja auotaan vielä pariinkin kertaan. Savu pääseekin parin viikon päästä käsittelyyn uudestaan ja Louna menee sitten siinä samalla. 

Vähän lihaksetonkin pikkumies on, ei mikään muskelityyppi. Helmikuu oli kaiken kaikkiaan aika kiireinen kuukausi, neljät tokovalkutkin jäivät väliin, ehkä sen koommin ehtinyt liikuntaankaan panostaa. Nyt jumien ehkäisyksi Savu opettelee pivotin ja kiepin myös toiseen suuntaan. Harjoittelemme lisää myös takapään tehokasta käyttöä. Metsässä juoksemista lisätään ja erityisesti mäkitreeniä. Koska lihakseton on myös vähän luikkupoika, vaihdettiin hieman ruokavaliota. Savu syö nyt rasvaista broiskua ja seassa vähän J&V extraenergiaa. Kyllä se vielä kesäkuntoon saadaan! Tuota pikaa aloittelemme myös vetotreejenä, nyt kun Savulle on valjaat. Tarkoitus on laittaa se vyölle ja lähteä juoksemaan. Kasvaisi omakin kunto.



Myös Lounalla on edessä lihasmassan keräämistä tukemaan luustoa. Jos budjetti sallii, tarkoitus on läpivalaista kumpikin syksyllä, Savulta tutkitutan myös silmät ja polvet. Mikäli Lounan luusto on ok, se saa omat taakkavaljaat ja kiskoa sitten rengasta. Mikäli pääkoppa joskus kestää, niin sitten vedetään muksujakin ahkiossa. Louna onkin nyt kolmisen viikkoa elellyt aivan pellossa, joten saadaan taas harjoitella perusasioita. Uutta arkikoulu tekstiäkin on tulossa, kunhan video saadaan valmiiksi. 

Kummallakin koiralla on kaoottinen karvanlähtö, ihan niin kuin joka kevät kaikilla koirillani. Lounan kanssa olen pohtinut ja pähkinyt ja kyllä vaan, kesälook tulee huhti-toukokuun taitteessa. Savulta ajan vatsan ja sisäreidet lyhyemmiksi. Jätkä onkin alkanut kasvattaa kunnon pehkoa, karvaisin koirani ikinä!



Mitään maailmaa mullistavia kevätsuunnitelmia ei ole. Kunnon kasvattelua molemmilla ja aktivoitumista treenikentillä. Pääsiäisenä toivon pääseväni päiväretkelle. Kaavailin kohteeksi Parkanon Alkkianvuorta tai Kihniön käskyvuorta, kiinnostaako lähteä matkaan?

Huhtikuulle olen varannut petotestin kummallekin. Orivedellä törmäävät kumpikin nuorikko sitten karhuun. Vähän riippuen koiran reaktiosta, saatan testata muillakin pedoilla. Mitään en varsinaisesti odota, pääasia, että toimintakyky säilyy. Lamaantuneella koiralla ei kukaan tee mitään.

Kevätpuuhia siis, liikuntaa lisää ja treenejä. Lopuntonta harjaamista loputtoman karvanlähdön parissa. Pikkuhiljaa saa antaa matolääkkeetkin. Kuluja onkin mukavasti, Lounalle laitetaan sterkan yhteydessä siru. Paperit olen jo kummastakin kirjoittanut valmiiksi, enää tosiaan puuttuu Luuskalta tunnari. Sitten lähetellään paprut ja rekataan hurtat FIX-rekisteriin. Savulle on tarkoitus hankkia myös EU-passi, mahdollisesti myös Lounalle, mikäli sekin lähtee kesällä Norjaan.

Nyt hetken hengähdystauko ja hengailua kotopuolessa.

10 toukokuuta 2016

Takateho ja juoksuaikaa



Kun vie harrastustasoa pidemmälle ja aletaan todella hioa tekniikkaa, huomaa koirassa pieniä puutteita. Tasapaino-, koordinaatio- ja syvälihaharjoituksia on tehty liian vähän. Takapää kaikkine toimintoineen on kuin vain tilapäisesti lainassa ja epäkunnossa. Ei harmainta hajua koiralla siitä, että niitä jalkoja voisi käyttää, ei laahata perässä.

Listasin kaikkea, mikä kehittää takapään lihaksia ja auttaa sitä myötä sen tehokkaammassa käytössä. Olemme jo hyvin aloitelleetkin. Nyt ilmojen lämmettyä Vilkku ui enemmän, mikä jo itsessään kasvattaa isoja lihaksia. Sen lisäksi perehdyin kaikkiin mahdollisiin temppuihin.



Nyt Vilkku on opetellut peruuttamaan (se ei peruuta kovinkaan suoraan...) ja nousemaan takaperin sohvalle ja muille tasoille. Kunhan lihakset kehittyvät, pitäisi sen nousta seinää vasten. Myös peruuttamisen pitäisi pikkuhiljaa sujua suoraan, eikä vinoon kahden askeleen jälkeen.

Kivelle hyppääminen ja asennon vaihdot siellä ovat olleet Vilkusta mukavia. Ja niin pitääkin, rajallisella pinta-alalla ei voi liikuskella turhaan ja täytyy keskittyä. Olen tehnyt takapihalle myös matalia rimaesteitä, joiden yli sen pitää kävellä. Naksu ja maksu aina, kun takajalat selvästi nousevat, jotta se alkaa hahmottamaan niitä.

Temppuna puun halaaminen on vielä melko alkeissa, samoin kurre. Vilkku osaa koskea ja hypätä puuta vasten, samaten huitaista kaksin tassuin käteeni. Vielä olisi näistä räpiköinneistä jalostettavaa. Frisbeetä ajatellen olen kannustanut koiraa hyppäämään ilmaan. Vilkku kyllä pomppaaa pystyyn, mutta jalat pysyvät tiukasti maassa. Tarkoitus olisi rohkaista se ponkaisemaan ilmaan. Omissa puuhissaan Vilkku kyllä hyppii ja sieltä olenkin alkanut nappailemaan hyviä pomppuja käskynalaiseen toimintaan.



Ollaan nyt majailtu porukoilla parisen yötä ja taidetaan olla ensi yökin. Kävimme pitkästää aikaa löytämälläni syrjäisellä suolammella ja voi miten siellä olikin taas mukavaa. Pennut eivät ole käyneet siellä lainkaan, se on ollut "Tuikun ja mun" oma rauhoittumispaikka. Nyt tirpatkin pääsivät. Vilkku ui ihan reikä päässä hullun lailla hyppien ja kaatuillen joustavilla mättäillä. Myy mennä rämpi perässä mutta totesi homman vaaralliseksi ja oli sitten hiukan maltillisempi.

Olen jo pitkän aikaa odotellut, milloin tuo narttu suostuu aloittamaan juoksunsa. Eilen ne sitten alkoivat. Kodinhoitohuoneen lattialla oli suttua kun olin pesulle menossa. Samantien kersan värkkiä tutkimaan ja selvähän se. Jee, Vilkku onkin ollut jo kuukauden päivät korvaton ja "megarohkea", ehkä se juoksen jälkeen sitten tasoittuu takaisin mukavaksi koiraksi. Ja tosissaan koiraksi, eiköhän pentuaika ole virallisesti hyvästelty, kun tuollainen aikuisuuden merkki alkoi. No joo, mutta on näitä vartoiltu ja kiva kun alkoivat. Huomiselle vinttariradalle Vilkku ei tule, mutta pääseemä Tuikku sitten viettämään laatuaikaa. Viikonloppuna on sitten ohjelmaa kummallekin.

22 huhtikuuta 2016

Ettei nyt vaan sattuis mitään


Tiistai illan treeneistä en näemmä ole muistanut raportoida. Mukana hallilla molemmat hurtat ja puuhastelua monenmoista. Tuikku suoritti rallyn alokas kylttejä ja teimme rataakin. Työskenteli tosi hyvin ja mainiolla vireellä, mitä itse menin kylttijärjestyksessä vähän sekaisin.

360 vasemmalle meni tosi hyvin ja päästiin bilettään kunnolla!

360 oikealle olikin vähän löysän puoleinen ja sitä harjoiteltiin useampaan otteeseen.

Eteen tulot oli tosi tiiviitä ja kerrankin suoria.

Peruuttaminen ja eteentulo sujuivat hyvin.

Sivu, askel sivu jne. Tuikku oli ihan pihalla mitä piti tehdä. Helppo ja aiemmin mieluisakin liike meni ihan sähläämiseksi.

Vilkku harjoitteli alkajaisiksi rauhoittumista. Siirryimme kentälle ja palkkailin kontaktinhakuisuudesta. Paljon parempaa menoa kuin silloin kun aloitimme. Ei pahasti lähtenyt katsastamaan ympäristöä, vaan pystyi keskittymään minuun.

Seuraaminen on työn alla. Otettiin muutama pätkä eri tavoin ohjaamalla. Saatiin ihan superhyvä pätkä, siitä bailut ja seuruut olikin siinä.

Kaukojen tekniikkaa harjoittelimme myös ja saatiinkin hyviä vinkkejä, miten niihin saa vielä lisää napakkuutta. Pätevä piski.

Lopuksi kaverin kanssa pohdimme lihaskunto harjoitteita ja takapäätreenejä. Päätimme tehdä ponnistusharjoituksia, sillä sunnuntaina testattuamme Vilkun hyppytekniikka on ihan hakusessa. Se ei ponnista kunnolla ja se vetäisi takajalat mielellään mahan alle. Tästä on päästävä eroon nyt samantien ja takapäähän pitää saada lihasta. Toisinaan koira pitää opettaa käyttämään syviä lihaksiaan, jotta homma alkaa sujumaan. Kyhäilimme erilaisia esteitä ja videoimme suoritukset, kyllä sieltä hyviäkin ponnistuksia sitten saatiin, joissa oli jo voimaakin. Näistä on hyvä verrata, miltä homma näyttää myöhemmin.

Kotona olen nyt naksutellut Vilkulle kurrea, se on kuitenkin vielä vähän haastava. Asennonvaihdot sujuvat hyvin jakkaralla. Vilkku osaa myös pudottaa etujalat jakkaralta ja hinata itsensä ylös. Tämä on ollut hyvää jumppaa. Peruuttamisen alkeet on aloitettu, samoin jakkaran kiertäminen takajaloin. Tason kiertämistä me teimmekin joskus silloin, kun Vilkku oli pentu. Jospa saisi nyt vähän tolkkua hommaan. Lenkillä olen pyytänyt Vilkkua hyppimään kiville ja puunrungoille. Ylipäänsä olen alkanut temputtamaan molempia enemmän, ihan lihaskuntoa ajatellen, kuvia varten ja onhan se sitäpaitsi hauskaa!



Eilen Vilkku pääsi viimein vetohommiin. Lähdimme Marikan kanssa metsäautotielle ja Tuisku ja Vilkku liinoihin. Alkuun juoksivat seisingin kanssa, mutta koska Vilkku haluaa yhtäkkiä vaihtaa suuntaa "jee tuolla on lätäkkö", otimme seisingin pois. Tuiskuahan moinen poukkoilu vain häiritsi. Erillään koirat vetivät hyvin ja Vilkkukin lähti oikeasti vetämään pyörää, eikä jänskännyt yhtään. Pari pätkää Vilkku veti yksinkin ja se alkoi ihan vetää ja juosta. Siitä isot kehut ja kiitokset ja sitten pääsi kaverin kanssa rallaamaan. Hyvä vetokoira tulee! Vesihirmumme on alkanut pyydystää keppejä lammikoiden pohjasta, hölmö...

Tänään kävin kuvailemassa Vilkkua Museonmäellä. Tuikkukin oli mukana, mutta kaatosade keskeytti hommat, joten se jäi kuvaamatta. Ihan huippu miljöö kuvaushommiin, joten ensi kerralla Tuikusta sitten. Vilkku harjoitteli puuhun koskemista, pitää jalostaa tempusta halaaminen vielä. Kuvauspuuhien jälkeen lähdettiin Veeran kanssa juoksuttamaan koiria. Vastikin on kasvanut sen verran, että Tuikunkin saattoi ottaa ilman pelkoa pennun murskaamisesta. Hyvin kolmikolla menikin.

Huomenna meidät voi bongata Pirkkalan mätsäristä, saa tulla moikkaan!