Savu kävi alkuviikosta osteopaatilla. Viimeksi auottiin selän jumia ja tämä toinen kerta oli sitä varten myös. Savu ei ole ontunut, ollut kankea tai haluton liikkumaan, mitä oli viimeksi ennen osteopaattikäyntiä, joten en epäillyt siltä löytyvän mitään. Toisin kuitenkin kävi ja selän jumia auottiin taas vähän uudelleen. Lisäksi Savu oli kauttaaltan maitohapoilla ja vähän juntturassa.
Osteopaatti neuvoi takittamaan Savua nyt kun kelit ovat koleat, eikä sen turkki ole vielä kovin paksu. Myös lisäravinteista saimme suosituksia ja toki ei ole pahitteeksi lisätä alku- ja loppuverryttelyyn viisi minuuttia lisää. Tuli kyllä hölmö olo, kun en ole tajunnut Savua pukea. Se kuitenkin ulkoilee kanssamme todella paljon, joten varmasti lihakset ovat ottaneet itseensä viimasta. Nyt olenkin pukenut Savua ahkerasti ja tätä myötä alamme harjoitella takin puikemisesta mielekästä tekemistä.
Aiempaan verraten olen suhtautunut ruokintaan vähän puolihuolimattomasti ja liiaksi mutuillen. Nyt olen laskenut Savun energian- ja lisätarpeet vähän tarkemmin ja tilasinkin sille Vetcaren E-vitamiinia sekä jo loppumaan päässyttä sinkkiä lisää. Mittasin myös 5/5 jakauman uudelleen ja tarkemmin, jotta Savu söisi oikeasti puolet ateriastaan lihaa ja puolet nappulaa. Pienellä lisäviilaamisella ruokinta alkaa taas muistuttaa aktiivisen harrastuskoiran tarpeita vastaavaa.
Syyskuu on humahtanut aivan älyttömän nopeasti ja ensi viikolla on jo lokakuu. Täällä alkaa olla ruska kauneimmillaan ja pihankin väriloisto on kääntynyt syksyisemmäksi. Itselläni olisi valtava retkikuume, mutta toistaiseksi on tyytyminen päiväreissuihin. Onneksi aina voi suunnitella ja haaveilla, niin on sitten retkirunko valmiina kun lähdön hetki koittaa. Ensi viikolle olen suunnitellut päiväretkeä koko jengin kanssa johonkin Pirkanmaan kohteeseen, vielä ei olla lukkoon lyöty.