Retki-, treeni- ja hierontakuulumiset

Heinäkuun alkuun olimme sopineet Kiiran kanssa retken Helvetinjärven kansallispuistoon. Alkuperäinen mielikuva heinäkuun helleretkestä muuttuikin kaatosadetta lähentelväksi, varsin viileäksi viikonlopuksi. Ihan niin pahaa keliä ei sentään saatu, kuin toissa vuonna, säilyimme siis kaikki varsin kuivina. Kiiran Kelmi collien lisäksi saatiin ensimmäisen päivän ajaksi myös porokoira Kaiku matkaan. Savu ihastuikin iäkkäämpään pororouvaan ikihyviksi ja mateli koko retken vain perässäni. Savun oli nimittäin pakko saada kävellä Kaikun vieressä. Toinen syy on se, että Savu nyt on vähän laiskanpuoleinen - lähinnä siksi että se ei erityisemmin pidä repusta.

Savu kantoikin reppua urhoollisesti koko matkan, vaikka sen pukeminen ei koiraa vielä ilahdutakaan. Savu lämpiää epämiellyttäville asioille hitaasti, mutta reppua on nyt kotosalla työstetty taas eteenpäin. Paljoa painoa tuolle en tule laittamaan, nytkin Savu kantoi lähinnä pieniä pakollisia juttuja taaperoa varten, alle 300g siis molemmat pussit.

Sateinen reittimme kulki Haukanhiedan parkkikselta kolulle ja takaisin. Sateisesta säästä huolimatta muita kulkijoita oli jonkin verran ja tuvassakin pyörähti kolme seuruetta. Kolme koiraa ja taapero kokoonpano saivat aikaan niin ihmettelyjä kuin muikeita hymyjäkin. Nelijalkaiset ja pikkutyyppi käyttätyivät tuvalla kuitenkin varsin siivosti, eikä pyödän alla makaavia koiria aina heti huomattukaan.

Illalla teltat pystytettiin Haukanhiedalle hieman muista syrjempään. Olisimme mahtuneet kaikki samaankin telttaan, mutta siltä varalta että Papu vielä yskisi - ja yskihän se - vetäydyimme omaamme. Telttailualueelle virtasikin illan mittaa jos jonkinlaista porukkaa. Muutama perhe kävi vain uimassa, pakko todeta että hullun hommaa lähteä rannalle tuulisella +10 asteen kelillä. Lopulta meidän lisäksemme telttaseurueita oli kahdeksan kappaletta. Varsinaista häiriötä meille ei ollut kestään (ja yritimme itsekin olla häiritsemättä ketään), mutta ehkä kännibileiden pitäminen aamuyöhön kansallispuistossa on hieman kyseenalaista. Jokaisella on totta toki oikeus nauttia luonnosta, kunhan ei roskaa ja tältä kannalta missään ei ollut valittamista. Paitsi Savun mielestä siinä, että se ei saanut lähteä kerjäämään muiden retkeiijöiden makkaroita.

Seuraavana aamuna pakkailtiin kamppeet aamupalan jälkeen ja kiikutettiin seurueemme autoon. Tarkoituksenamme oli pistäytyä Luomalla kuvailemassa, mutta päädyimme hoitamaan siirtymän autolla. Retkinapero oli sen verran väsynyt, joten "sieltä mistä aita on matalin" reitti houkutteli kovasti. Ja houkuttelipa sellainen Savuakin, ei tarvinnut niin kauan olla hyttysten syötävänä. Hyttysiä reissulla riittikin ja Sakke parka oli monissa kuvissa varsin kärsivät näköinen. Loputkin hyvät kuvat olivat valon takia aika suttua, vastavalosuoja pelastaisi paljon.

Pari seuruetta oli Luomallakin, paikassa jossa en ole ikinä nähnyt ketään! Kyllä odottelen taas sesonkin loppumista, jolloin metsissä saisi retkeillä suunnilleen yksin. Lenkkipoluillamme ei kuuna päivänä tule samaa määrää ihmismassaa vastaan, kuin mitä tällä retkellä. Koiria ei ihme kyllä muilla ollut.

Retkeltä kotiutui varsin väsynyt ja kaikkensa antanut poropuolikas. Jos jotkut pikkujutut vähän ontuvat, niin retkikoirana Savu on lyömätön. Tätä tekstiä kirjoittaessa me ehdimme telttailla jo toistamiseen ja seuraavakin retki jo häämöttää. Palataan retkitunnelmiin siis myöhemmin lisää.

© Kiira Käyhkö

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Eiliset tokon kisatreenit olivatkin aivan päinvastaiset kuin mitä viikko sitten. Hauskaa oli silti, vaikka ihan täysiä yllätyksiä tulikin. Savulla oli hyvä draivi päällä, vaikka se kiihtyneenä hieman haukahtelikin - uskon tämän johtuvan osin tutuista kentällä. Liikkeestä maahan meno saatiin ilokseni tehdä kahdesti. Savu nimittäin nouso seisomaan ja luokseni siinä vaiheessa, kun liikkuri vasta käskytti minua palaamaan koiran luo. Luottoliikkeessämme onkin särö. Teimme liikkeen myös lyhennetyllä, puolikkaalla matkalla, sillä seuraaminen ei ole viime aikoina kukoistanut. Toinen erä liikkeestä sujui hyvin, joskin epävarmuuttani vartaloapuilin runsaasti. Hyppy on toinen luottomme, jossa ontuu enää perusasento - Savu ei joko välttämättä tule perusasentoon, tai tulee vinoon. Tällä kertaa saatiin vino perusasento. Savu oli niin innoissaan, että en ennättäyt muuta kuin paikalleni seisomaan, jolloin koira jo hyppäsi ja tuli asentoon. Jos vain liikkuri ja käskyt olisi ehditty odottaa mukaan, niin oikein hyvin suoritettu 😂 Kaukot menivät tosi hyvin! Tosin kiihtynyt Savu nousi makuulta istumaan jo sivullani, joten liikkeen alkua jouduttiin vähän hinkkaamaan. Vaihdot olivat kuitenkin tosi kivat ja nyt nousi reippaasti istumaankin. Luoksetulossa Savu varasti ja lähti vain taakseni haahuilemaan. Hämmentynyt ilmeeni ei houkutellut koiraa perusasentoon, sillä yllätyin itsekin ennakoinnista. Paikalla olossa Savu ehti nousta sivulla kerran istumaan, joten käskytin uudelleen maahan. Pysyi paikallaan ja loppu sujui kivasti, en tosin ottanut etäisyyttä täyttä matkaa, sillä emme ole juuri treenanneet vieraiden koirien kanssa. Mukavaa uutta näkökulmaa osaamattomuudestamme. Kaikkea odottelua on treenattava paljon lisää ajatuksella "ole tässä kunnes toisin käsketään". Parit makuulta istualleen treenit tekivät tehtävänsä ja Savu näemmä yleisti istumaannousun ihan kaikkialle 😅 Tämän mittakaavan ennakointi oli kuitenkin ihan uutta. Joskus aiemmin jouduttiin ennakointiin kiinnittämään huomiota, mutta ei se sentään kokonaisia liikkeitä ole itse suorittanut. Olin ajatellutkin että sekoittaisimme treeneissä hiukan pakkaa ja Savu ilmaisikin olevansa sen tarpeessa 😆👏

Henkilön Savu (@koiria_maalta) jakama julkaisu Heinä 12, 2019 kello 1.58 PDT

Pari viikkoa sitten osallistuimme myös seuramme järjestämään toko kisatreeniin. Savu yllätti minut monin tavoin runsaalla ennakoinnilla ja ääntelyllä. Treeni meni siis tavallaan ihan hukkaan ja pakkamme sekosi täysin. Toivottavasti instagramista upottamani päivitys näkyy tässä. Huomenna meillä on rallytokokilpailut Toijalassa, mutta emme helteen vuoksi ole juuri treenanneet. Kisapäiväksi luvataan +32 astetta, joten saapa nähdä mitä tulee. Toivottavasti kuitenkin hyväksytty tulos, niin päästään etenemään!

Savu on ollut nyt kahdesti Mari Lustigin käsittelyssä harjoittelukoirana. Koirarukka olikin paljon pahemmin jumissa kuin olin ajatellutkaan. Reilussa kotoilussa on puolensa - arjessa esim. kavereiden kanssa lenkille mennessä lämmittelyt unohtuvat helposti. Ei ole hyvä lähteä kylmillä lihaksilla ryntäilemään, se lienee ainakin osasyy jumitteluun. Toisella hierontakerralla tilanne oli jo huomattavasti parempi ja nyt pärjäillään kotona lämppälyistä ym. huolehtimalla. Savun hierontojen suhteen pitäisi kyllä hieman ryhdistäytyä kerran vuoden sijaan edes muutamaan kertaan vuodessa.

Retki- ja kisajuttuja tulee lähiaikoina lisää!