23 helmikuuta 2022

Loimu 16 viikkoa

Tiistaina Loimulla tuli ikää 16 viikkoa täyteen ja täytyy heti mainita että nämä viikot ja kuukaudet on menneet ihan hulvattoman nopeasti! Niin pitkältä kuin tuntuikin se aika, kun omaa pentua vasta odotti, niin nythän tärkein sosiaalistuskausikin on jo ohi. Välillä sitä on miettinyt, onko kaikkea nyt tehty ja nähty tarpeeksi, mutta olen viime aikoina kallistunut siihen että ei se määrä vaan laatu. Loimu on tosi rohkea ja reipas eikä sen mieli varmasti järkähdä siitä näkeekö jonkin asian tänään vai vuoden päästä ensimmäistä kertaa. Kaikki arjessamme tällä hetkellä ajankohtaiset asiat autoilusta koirahalleihin, ovat tulleet Loimulle tutuiksi. Ja kaikkeahan voi onneksi harjoitella niin pitkään, kuin koirassa elämää ja virtaa piisaa 😊

Tämä postaus on sekalainen koonti viime viikoilta. Tässä on siis kootusti kuulumisia, ajatuksia, tuntemuksia ja vastauksia joihinkin useimmin kysyttyihin kysymyksiin. Jos jokin on epäselvää (täysin mahdollista että hiukan väsähtäneet aivoni ovat järjestelleet lauseet epäloogisesti), niin kysy ihmeessä.

Eniten minulta on kysytty sitä, olenko tykännyt pennustani. Olen! Loimu on ollut kyllä kaikkea sitä mitä vain halusin. Se on vilkas, utelias, avoin, peloton (jopa vähän hullun uhkarohkea) ja se osallistuu mielellään kaikkeen. Loimu on todella potentiaalinen harrastuskoira; sille maistuu ruoka, se rakastaa leikkiä ja arvostaa jo nyt sosiaalista palkkaamista. Ylipäänsä kaikki tekeminen ja vauhti on siitä ihan supersiistiä, joten tämän perusteella issikoita soisi näkevän treenikentillä enemmänkin. Pelkän Loimun perusteella voisin hyvinkin suositella issikkaa harrastuskoiraksi 😄

Myös retkiominaisuudet jo näin pikkupennulla ovat olleet oikein kelvolliset. Tokikaan Loimu ei vielä osaa mitään käytöstapoja vaan nielaisee lasten eväät salamannopeasti jos ne sen ulottuville unohtuvat. Mutta kaikki maastot ja säät ovat Loimun mielestä retkeilyn arvoisia. Eikä sitä aivan ensi viikkojen jälkeen ole tarvinnut enää lainkaan kantaa pienillä retkillä. Loimu kyllä kävelee (tai mieluummin juoksee) ihan itse.


© Alina Piittinen
© Mira Kaipainen

Vauhdikas pieni Loimu ei oikein pidä hihnoista, pannoista, valjaista, kiinni pitämisestä tai muustakaan turhapäiväisestä rajoittamisesta. Pienen Rakettiketun tulisi saada mennä kuten lystää, sillä hän itse parhaiten tietää miten missäkin kuuluu kulkea. Varusteiden pukemista ja käsittelytoimia harjoitellaan kyllä perusteellisesti positiivisen vahvistamisen kautta, jotta päästään Loimun kanssa yhteisymmärrykseen 😄 Tarkoitus on mennä myös Canisportille hakemaan lisää työkaluja käsittelytoimiin. Ns. perinteisillä menetelmillä ei yksikään aiempi koirani ole tullut vapaaehtoisesti puettavaksi tai kynsien leikkuuseen, joten tämän sähikäisen (vaikkakin koiristani pienikokoisimman) kanssa haluan tehdä kaiken alusta pitäen paremmin kuin aiempien pentujen kanssa.

Jokunen on kysynyt, olenko huolissani Loimun haukkumisesta. En ole. Haukkuminen on koiralle luonnollista ja koulutuskysymys - jälleen sopiva haaste, joka ei vaaranna ketään 😁 Koiraa ottaessa haukkumisäänen ei pitäisi yllättää ja minulla nyt on sen rotuinen koira, joka paimentaa haukkumalla. Toistaiseksi Loimu ei ole vaikuttanut erityisen äänekkäältä, vaikka toki se helposti alkaa haukkua. Ajatuksiani koiran haukkumisesta olen kirjoitellut vuosi sitten postauksessa Saako koira haukkua? 5/2021.

Olen noudatellut Loimun kanssa "palkkaa/kehu silti" periaatetta (aina ei voi analysoida koko tilannetta sen suhteen voiko palkata vaiko eikö, joten kannattaa palkata varalta) ja harjoitellut LAT-tekniikkaa. Savun kanssa olen alkanut tekemään esim. ihmisten (tai muiden epäilyttävien juttujen) bongaamista vasta nyt, kun taas Loimun kanssa aion hyödyntää tähän tärkeään taitoon jo pentuajan. Etenkin helposti haukkuvalle koiralle on hyvin luontaista ilmoittaa kaikki ympäristön ärsykkeet haukkumalla. Ärsykkeen luoma tunnetila ei välttämättä poistu, vaikka koira kiellolla lopettaisikin haukkumisensa. Kuten Savun, myös Loimun kanssa on jo huomattavissa että kun sitä kehuu, se ei välttämättä ala haukkua lainkaan. Tarkoituksenani on siis vahvistaa ainoastaan eri juttujen katsomista ja niiden ilmaisemisesta mieluummin katsekontaktilla minuun. Loimu on oivaltanut idean jo melko hyvin, vaikka minulla on vielä hieman hakemista palkkion laadun ja vahvistetiheyden kanssa 😃

© Mira Kaipainen
© Mira Kaipainen
© Mira Kaipaisen

Vilkkaan pennun treenituokiot ovat olleet virkistävää vaihtelua hieman totisen ja tarkan pennun jälkeen. Loimun kanssa vahvistetiheys saa olla todella tiheä. Myös paikallaan pysymistä on saanut vahvistaa huomattavasti enemmän, kuin kaiken tekemisen tarjoamista. Koska Loimu on nopea, se saattaa ehtiä tehdä aika montakin asiaa "jes" sanan ja käden taskuun menemisen välillä ennen kuin nami lopulta päätyy pennun suuhun 😂

Kuitenkin välillä laadukkaiden ja onnistuneiden oppimistuokioiden jälkeen Loimu on hoksannut monta juttua hyvin nopeasti. Alun puremisen ja hullun riekkumisen sijaan Loimu tarjoaa nykyään istumista vähän joka välissä. Kaksivuotias Pipa neitikin pystyy jo ruokkimaan Loimua ilman, että pentu hyppii vasten ja kaataa lapsen. Villiviikari pentumme on siis vallan fiksu; ei kannata hötkyillä kun ruokaa saa paljon enemmän paikallaan istuen.

Tällä hetkellä Loimu treenaa

- taukokäytös
- treenirutiinit; tauko, kontakti, sosiaalinen palkka, leu, nami, tauko jne.
- merkin kierto
- käsittelytoimet omaehtoisesti
- pivotti
- kohdetyöskentely

Pentu ja lapsiarjen yhdistäminen on mennyt helpommin kuin mihin olin varautunut, siitä on oma postauksensakin Pentu- ja lapsiarjen yhdistäminen 1/2022. Kun kukaan ei ole yliväsynyt, lasten ja Loimun leikkiminenkin sujuu jo tosi hyvin. Välillä Loimu haluaisi osallistua hampaillaan lasten ruokailuihin tai ulkovaatteiden pukemiseen. Tällöin Loimulle on tarjottu pahvilaatikkoon kartonkien sekaan hiukan nappuloita. Ja bingo; Loimu odottelee edellä mainituissa tilanteissa usein pahvilaatikkonsa vieressä. Kenelläkään ei mene hermo, asiat hoituvat, eikä Loimunkaan ns. hölmöilyt vahvistu. Se ei voi vielä mitenkään osata istua varttia paikallaan odottelemassa, joten mieluummin tarjoan sille puuhasteltavaa odotteluajaksi. 😊


Loimu on tavannut Savun ja oman veljensä lisäksi naapurin kultaisennoutajan. Treeneissä ja lenkeillä on tavattu bordercollie, belgipentu ja mummulan terrierinpuolikas Myy. Loimu on todella rohkea vieraiden koirien kanssa, ei sentään aivan niin röyhkeä kuin Savun kanssa. Mutta tarkasti valvottava kyllä, jotta rohkeuden varjolla ei joudu ikäviin tilanteisiin. Ensisijaisesti Loimu haluaa leikkiä kaikkien kanssa ja juoksuleikit ovatkin sen mieleen. Pienillä jaloilla pääsee lumihangessakin yllättävän lujaa!

Savun ja Loimun yhteiselo sujuu jo vallan kivasti, ja kaksikon välit ovat selvästi syventyneet ja lämmenneet. Loimu kutsuu Savua jo leikkiin hiukan kohteliaammin vaikka yleisissä käytöstavoissa onkin vielä kehitettävää. Aika usein Loimu nimittäin kävelee vastaan suu täynnä Savun karvoja. Ei siis ihmekään, että Savu tykkää viettää aikaansa eri tilassa pennun kanssa 😅 Yksinolot Savu ja Loimu ovatkin vielä eri huoneissa, jotta molemmilla on omaa rauhaa. Koska koirat ovat kämppiksiä lopun ikäänsä, en halua että Savun tarvitsee turhan päiten polttaa päreitään.


Kahden koiran arjesta on kysytty jonkin verran. Olen vastannut useimmiten että "kotoisaa". Kun muutin omilleni, minulla oli kaksi koiraa. Huomattavasti haastavammat yksilöt silloisiin taitoihini suhteutettuna, kuin nyt. Viimeiset vuodet yhden koiran kanssa olen kokenut poikkeuksellisiksi. Minä pidän siitä, että koiria on kaksi. Niistä on seuraa toisilleen ja koirien keskinäisiä touhuja on kiva seurailla. Pidän siitä, että voin treenata monipuolisemmin erilaisia asioita; Savun treenien sisältö ja vivahteet ovat aivan erilaiset kuin Loimun. Tykkään, että minulla on kaksi koiraa retkille, harrastuksiin ja arjen jakamiseen. Kahden koiran kanssa harrastaminen on jälleen oiva tapa kehittää omaa itseään.

Tuplasti vaivaa? Ei minusta, etenkään kun pikkupennun pissakakkarumba päättyy. Kuluja on tietysti osin enemmän, niistä teen koonnin taas vuoden päätteeksi. Noin muuten koira-arki on minulle hyvin luontevaa ja Loimu ja Savu siinä määrin toimeentulevia ettei minun tarvitse keskittyä mihinkään erityisjärjestelyihin. Olen jo tottunut siihen että meillä on koiraportteja oviaukoissa, sanomalehtiä lattialla ja että matot ovat jemmassa pissavahinkojen varalta 😆

Olen todella onnellinen että meillä on juuri Loimu! Matkassa oli niin monta muuttujaa ja paljon tuuria, että olen ollut jopa yllättynyt, miten sopivasti vilkas pentu osui toiveisiini 😍 Odotan innolla yhteistä taivaltamme ja uusia seikkailuja, sekä toki tutustumista muihin islanninlammaskoiriin hurahtaneisiin. En malta odottaa, että Loimu kasvaa vaikka toisaalta minusta nimenomaan pikkupennut ovat ihania (odotan kyllä sisäsiisteyttä). 

Koska Loimu on ensimmäinen rotukoirani, on se avannut myös uusia ovia. Olen kai seonnut (vanhat ystävät kyllä tietävät mitä tarkoitan), sillä menin ja merkkasin kalenteriin näyttelyt kesälle 😂 Hyvä se on kokeilla uutta ja kenties oppiakin jotain. Tavoitteitakin Loimun kanssa on ja nyt ihan vakavasti haluan koirastani tottelevaisuusvalion - toistaiseksi pidän tätä realistisena tavoitteena. Tärkeintä on kuitenkin tiimityö ja yhteinen matka.

Uskon että Loimu tulee olemaan yhtä hyvä valmentajani, kuin Savu 💛

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)