Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokinta. Näytä kaikki tekstit

08 helmikuuta 2022

Koirieni toiminnallinen ruokailu

Viime aikoina somessa on jaettu kokemuksia koirien virikeruokinnasta (tai kuka tätä miksikin nimittää) ja minäkin päätin hiukan päivitellä kokemuksiani. Olen ollut ihan pikkutytöstä asti kiinnostunut koirien ruokinnasta ja siitä miten ruokaa voisi tarjoilla, oppien tässä vuosien varrella koko ajan uutta. Innostuinkin taas aiheesta niin, että on syytä tehdä postaus tänne minne se kokonaisuudessaan mahtuun.

Tällä hetkellä Savu ja Loimu syövät kupista vain aamuisin pienen määrän nappulaa, jonka seassa on lisät. Kupeista etenkin siksi että Savu saa usein myös raakaa kananmunaa ja toisaalta siksi että oikeat lisät menevät oikealle koiralle. Loimu syö vielä maitohappobakteeria ja Savulla taas ei ole tälle tarvetta. Sen sijaan Savu syö mm. sinkkiä, sillä sen ruoka koostuu nykyään pääasiassa lihasta, jolloin vähäinen kuivaruokamäärä ei riitä turvaamaan kaikkia vitskuja. Nappulana meillä on tällä hetkellä Werraton, johon olen viimeisen puolentoista kuukauden kokemuksella oikein tyytyväinen. Lihana koirat syövät kalkkunan jauhelihaa. Aiemmin olen antanut lihat aina raakana, mutta nykyisellään hygieniasyistä kypsennettynä. Ei se liha porkkanaksi kuitekaan muutu, vaikka kypsää olisikin. Treeninameina on pääasiassa keitettyjä possunsydämiä ja retkieväinä (tai treenien tauolla Loimulle) rustoja.

Suurin osa ruuasta uppoa koirille treenatessa keittiössä tai hallilla, sekä pihassa ulkoillessa että lenkillä. Kumpikaan koira ei ole ihan valtavan isoja, joten myöskään ruokamäärä ei ole ämpärillinen. Tällöin aamun keittiötreenit, metsälenkki ja pieni treeni jossain välissä saavat päiväannoksen hupenemaan nopeasti. Silloin kun ruokaa jää yli tai treenit ovat vähemmällä, astuvat kuvioon erilaiset virikeruokailut.


Tyhjien astioiden nuolemisella ei ole suurta ravitsemuksellista merkitystä, mutta meillä koirien päiväohjelmaan kuuluu astioiden ja mm. tyhjien voikääreiden nuoleminen. Viime vuonna havainnoin Savua ja se käytti astioiden nuolemiseen päivittäin miltei tunnin aikaa (Savun viikko päiväkohtaisina kaavioina - aikabudjetti 2/2021). Lasken tämänkin ruokavirikkeeksi, koska koirille tulee siitä kokemus että olisivat jotakin syöneet.

Vaikka lickmatit ja kongit ovat muodissa edelleen, olen itse edullisuuden ja ekologisuuden ystävä - kierrätyskartongit, sanomalehdet ja vanhat tekstiilit ovat oivia välineitä koirien ruokintaan. Jos kuitenkin haluaa nimenomaan kaipassa myytäviä ruokintavirikkeitä, voi niitäkin bongailla vaikka käytettynä. Huomautan kuitenkin, että esim. kong ei ole mitenkään välttämätön kapistus, vaikka meilläkin sellainen on. Kaikenlaista ruokintapeliä onkin kymmenen vuoden aikana kokeiltu ja osa on kaappiinkin jäänyt.

Koiran ruokailukokemuksia voi monipuolistaa hyvin vähällä vaivalla ja pienellä budjetilla, ellei jo omista valtavaa arsenaalia eri ruokintavälineitä. Meillä vuodesta toiseen hyväksi koettu kartonkikeräyslaatikko, on tällä hetkellä Loimulle miltei päivittäisessä käytössä. Välillä vain pudotan nappulat laatikkoon, välillä laitan niitä tarkemmin maitopurkkeihin ja vessapaperihylsyjen sisään. Aikaa laatikolla joka tapauksessa kuluu, olivat nappulat siellä miten päin vain. Paitsi että Loimu tykkää silputa ja tonkia, pahvilaatikko on myös oivaa puuhaa sille siksi aikaa kun lapset syövät/pukevat/mitä vain mihin Loimun ei tarvitsisi osallistua. 

Lue myös: Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä 

Jos kalkkunamössöä ei ole treeneissä palkkana, tarjoilen sen useimmin kongista tai sokkelosta. Mikäli haluat jäädyttää mössöruokia, mutta et omista kongia, olen itse kokenut munakennot ja maitopurkitkin aivan kelvollisiksi muoteiksi. Ruoka on kuitenkin tarjoillessa jäistä tai hieman sulanutta, ja koira todennäköisesti syö sitä nuolemalla kuten kongista. On toki koirakohtaista mitkä virikkeet ovat toimivia ja turvallisia; jotkut koirat saattavat niellä pahvia tai tekstiiliä, joten ainakaan ensikertalaisia ei tule jättää valvomatta ruokailemaan.

Savu ei ole ihan mahdottoman ahne, eikä se siten välitä nähdä hirveästi vaivaa ruokansa eteen. Treeneissä kyllä, mutta valtava silppuaminen ennen nappulan saavuttamista ei ole sen mieleen. Palkinnoksi saatu reikäpallo on Savun juttu. Ei tarvitse kuin hieman kuonolla tönätä ja pallosta tulee nami. Sen sijaan pahvilaatikkoon jätetyt ruuat pysyvät Savun jäljiltä laatikossa kauan - koirat ovat erilaisia 😅 Rustot ja potkaluut Savulle kyllä maistuvat, sekä liha kongista, sokkelosta tai vaikka munakennosta.


Jos koiran ruuan tarjoilu muuten kuin kupista oli sinulle ihan uutta, niin ei hätää. Pääset hyvin alkuun pahvipakkauksilla tai ihan vain heittelemällä ruuan koirallesi maahan. Koiralle on luontaista käyttää nenäänsä, silputa, repiä, purra ja jäytää, joten tylsän kuppiruokailun sijaan koiralle kannattaa tarjota mahdollisuus toteuttaa itseään. Omilla koirilla olen huomannut, että mitä enemmän aikaa ne ruokailuun käyttävät, ne vaikuttavat sen jälkeen kylläisemmiltä ja väsyneemmiltä, kuin että saman aterian olisi tarjonnut kupista.

Vaikka olen askarrellut nuuskumattoja kavereiden koirille, en ole vielä ennättänyt tehdä sellaista omille koirille. Mikäli olet sormistasi näppärä, kannattaa ilman muuta tehdä nuuskumatto itse. Koiran luonto blogissa on hyvä ohje otsikolla Diy nuuskumatto. Koiran luonto blogissa on myös mainio postaus maistelulaudasta, josta onkin jaettu jälleen kuvia ja videoita koirasomessa. Postaukseen tästä Maistelulauta koiralle. Ideat eivät varmasti lopu helposti kesken ja itsellenikin tulee kaikkien näiden ruokavirikevuosien jälkeen jatkuvasti jotakin uutta. Näköjään sitä voi tähänkin koukuttua.

Kuvasin pienen, päivitetyn videon meillä käytössä olevista ruokavirikkeistä. Pahvit ovat edelleen ihan best, niillä olen virikeruokailukokeiluni aloittanut. Lickmat on jäänyt kaikista vähäisimmälle käytölle, etenkin kun siihen harvoin jää mitään laitettavaa. Jos en harrastaisi koirieni kanssa, tai en muuten tykkäisi kouluttaa niille temppuja, erilaiset ruokintavirikkeet olisivat varmasti isosti käytössä. Nyt koirien kouluttaminen koukuttaa minua koko ajan enemmän, joten päivän ateriat tulee syötettyä milloin minkäkin treenin ohella.

Kysy, kerro, kommentoi. Sana vapaa 😊

15 elokuuta 2021

Ruokapalkan laadun merkitys

Kuluneena kesänä olen joutunut pohtimaan ruokapalkkioita uudelleen ja uudelleen. Lähinnä siksi, että rykäisimme järjestelmällisen suunnittelun lisäksi kapulan pito treenejä reilusti eteenpäin. Palkkiona raaka liha oli aivan avainasemassa. Sen verran olen siis oivalluksia saanut, että päätin jakaa havaintojani myös tänne blogiin. Usein palkkiot (eli siis vahviste, jonka koira saa toivotusta käytöksestä) jaotellaan kolmeen kategoriaan: ruoka, leikki ja sosiaalinen palkka. Käsittelen tässä tekstissä ainoastaan ruokapalkkaa.

Aikanaan minullekin on neuvottu että koiraa tulisi pitää nälässä ennen treenejä. Nykyään tiedän, että tämä on tarpeetonta ja vahingollista - koira ei opi uusia asioita kovin hyvässä mielentilassa, jos ruoka motivoi sitä ainoastaan huutavan nälän vuoksi. Meillä Savu saa liki kaiken ruokansa treenin yhteydessä, mutta en mitenkään erikseen pidä sitä päivää ilman ruokaa.

Vaikka Savu pitää ruuasta ihan yleisestikin, on ruokapalkan laadulla merkitystä enemmän kuin uskoisi. Tavallisella kuivanappulalla Savu tekee helpot tehtävät kohtalaisesti, mutta vauhti ja laatu nousevat heti kun palkkiona onkin possunsydämiä. Vaikeatkin tehtävät alkavat edistyä ja sujua mieleisen märkäruuan tai raa'an lihan kanssa. Jo pelkästään ohitustreeneissä huomaa eron; possunsydänten kanssa Savu tarjoaa kontaktia hanakammin ja malttaa olla haukkumatta. Sen sijaan pelkän kuivamurkinan kanssa (vaikka se olisikin Savun ainoa ruoka sinä päivänä) kontakti katkeilee ja Savu haukahtelee - tilanne on liian haastava.

Vuosien aikana olen käyttänyt ruokapalkkana jos jonkinlaista pöperöä. En voi suositella kenellekään kuivaruokaa ainoaksi palkaksi, saatika kauppojen valmiita treeninameja: nämä ovat usein todella kuivia ja siten vaikeasti nieltäviä - myöskään ainesosaluettelo ei muistuta koiran ruokaan kuuluvia ainesosia. Jos kuitenkin haluaa herkut kaupasta oman kokkailun sijaan, laadukkaat  (mahdollisimman paljon lihaa) märkäruuat ja koiranmakkarat  voivat olla oiva ja maistuva vaihtoehto. Treeninameja voi tehdä myös itse: DIY parhaat treeninamit 1/2017

Useimpien koirien kohdalla ei ole ihan sama, mitä ruokaa niille palkintona tarjoilee. Mitä haastavampi harjoitus tai ympäristö koiralle on, sen enemmän palkkion laatuun kannattaa panostaa. 


Savun lempparit

Raaka liha ja keitetyt possun sydämet

Koiranmakkarat esim. Naturis, pate

Kivikylän lihapullat, nakit

Puolikostea nappula, esim Abaron

Kuivanappula esim Racinel


Lihavoidut ovat meillä pääasiassa päivittäisessä käytössä. Lihapullia tai koiranmakkaroita tulee ostettua koulutuspäiviin, kun tarvitsen jotakin maistuvaa, mutta vähän raakaa lihaa siistimpää herkkua. Puolikosteat nappulat toimivat palkkana kotona ja kotikentillä, mutta aivan näyttävimpiä suorituksia Savu ei niiden eteen tee. Racinelin kuivanappulaa meillä on vielä pussin pohjallinen kaapissa, sitä en käytä kouluttaessa oikeastaan ollenkaan. Kuivanappula on meillä se, mitä syödään ulkoillessa pihanurmelta tai yksinollessa pahvien seasta.

Yleensä ohjeistetaan, että treeninamit tulee vähentää päivän ruoka-annoksesta. Savu saa kuitenkin kaiken ruokansa treeneissä tai päivän touhujen ohella, eikä meillä ole enää vuosiin ollut ruokakuppia käytössä. Koska palkkanamit ovat huomattava osa Savun ruokaympyrää, olen parhaan taitoni mukaan valikoinut herkuiksi mahdollisimman terveellisiä herkkuja. Jos koira syö viikon aikana viisi ateriaansa treeneissä, ei syötävä voi olla pelkkää halpisnakkia.

Suosittelen selvittämään, mistä herkuista sinun koirasi pitää eniten. Laita vaikkapa eri purkkeihin tarjolle useampaa sapuskaa ja katso minkä koira syö ensimmäisenä tai nopeimmin. Tai havainnoi, mitä herkkua koira jaksaa tavoitella intensiivisemmin.

Vaikka palkkiona voi käyttää paljon muutakin, kuin vain ruokaa, on silti hyvä huomioida että ruokapalkkakin sisältää monipuolisesti vaihtoehtoja. "Ruokapalkka ei toimi" tai "ruokapalkka toimii" on hyvin suurpiirteinen toteamus, kun kyseisen ruokapalkkion laatu voi olla koiran silmissä kaikkea mehevästä lihasta sahanpurua muistuttavaan kuivanappulaan.


Ajatuksia treeninameista? Mikä teillä on lemppari tai mikä ei ainakaan toimi?

06 huhtikuuta 2021

Savun ruokinta ja painon hallinta

Kuvituskuva Savun sapuskoista, eivät tulleet saman päivän aikana syödyiksi :D












Olen joutunut pitkästä aikaa laskemaan Savun ruokamääriä uudelleen, sillä pari ylimääräistä kiloa ovat hyvin sitkeässä. Aiemmin koirieni painohaasteet ovat olleet aivan päinvastaisia; ruokaa on saanut Savullekin antaa aivan huoletta eikä lihomista ole tapahtunut. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, joten kirjoittelen aiheesta tännekin.

Ensimmäisen kerran Savu lihoi salakavalasti toissakesänä. Tuolloin ei päästy puntarille, mutta Savu oli silminnähden pulska, eikä kylkiluita tuntunut. Epäilen painon huidelleen peräti 24kg paikkeilla. Savun ihannepaino on noin 19-20kg. Koiran yleisilme on tuolloin sporttinen ja kylkiluut tuntuvat sopivasti. Talven aikana Savu keräsi taas muutaman ylimääräisen kilon ja nyt paino sahaa 21-22kg välillä. Käsikopelolla Savu myös tuntuu hieman pulskalta, vaikka kilomääräisesti ylipainoa ei ole mitenkään mahdottomasti. Kyseessä on kuitenkin tavallaan aika pieni koira, joten ruokaa ei voi viskellä ihan holtittomasti treenien ja arjen tasapainossa.

Etenkin ennen kastraatiota Savu saattoin syödä päivän aikana paljonkin, enkä juurikaan laskenut määriä. Mitään tietoakaan ylipainosta ei ollut, mutta kastraation jälkeen asiat ovat toisin. Kastraation toinen sivuvaikutus on ollut huonontunut turkinlaatu (Hormoniturkki vai kesälook 4/2019), mutta sen kanssa ollaan jo aika sujut. Painoa Savulle kertyy aineenvaihdunnan hidastuttua todella herkästi, eikä ruokaa voi antaa yhtä huolettomasti kuin aiemmin.

Painonnousu johtuu havaintojeni mukaan ensisijaisesti liian suurista ateria-annoksista. Liikuntaa ei ole enää tarpeellista lisätä; treenien ja jumppailun lisäksi taitamme päivittäin 8-15km lenkkeillen tiellä ja metsässä. Ruokaa tulee annettua treenatessa helposti liikaa. Koska tykkään naksutella Savulle uusia temppuja tai hioa jotakin pikkutarkkaa, olen hyvin nopeasti heitellyt sille nameja pari desilitraa. Kun tämän jälkeen lähdetään remmilenkille treenaamaan ohituksia, kuluu helposti toiset samanverran nappulaa. Illalla vielä kananmuna ja pieni kökkö lihaa vitskujen kanssa, niin tässä sitä nyt ollaan. Laskelmieni mukaan Savun päiväannos kaikkinensa on max 3dl (lasken desilitroina, sillä en tällä hetkellä omista keittiövaakaa) ellei kyseessä ole ollut aivan superraskasta aktiviteettia.

Jokainen minut tunteva tietää, ettei meillä ole käytetty ruokakuppia varsinaiseen ruokintaan muutamaan vuoteen. Savu syö lihoja pääasiassa kongista tai joltain alustalta. Lisät (sinkki ja biotiini) menevät näppärästi siellä seassa. Yksi käyttökuppi meiltä vielä kuitenkin löytyy, kananmunaa ja lohiöljyä varten. Kaiken kuivaruuan (ja myös possunsydämet) Savu saa treenitaskusta tai yksinollessaan pahvilaatikosta. Lelupalkan käyttöä olen lisännyt, mutta sen kanssa on vielä itsellä harjoiteltavaa. Ruokapalkan kanssa olen näppärämpi ja se myös toimii Savulle lähes kaikkialla, joten olen pysynyt mukavuusalueellani. Tänä vuonna tehostetaan myös lelujen käyttöä palkkaamisessa.

Savu syö lihoina pääasiassa naudan jauhelihaa (tilaan Kennelrehulta) ja nappuloina on tällä hetkellä Abaronia ja Racinelia. Abaronia kuluu eniten, Racinel on sellainen kaiken varan lenkkinappula tai pahvilaatikosta etsittävä. Abaron on puolikosteaa ja maistuu Savulle muita kuivaruokia paremmin, joten sitä käytän treenatessa. Varsinaisena treeniherkkuna häiriöiden ympäröimänä käytän keitettyjä possun sydämiä.

Näissä merkeissä Savu syö merkittävän osan sapuskoistaan. Tuolloin taskussa oli Abaronia. Ja aivan tolkuttoman kylmä keli, siksi hanskat :D

Koska harjoittelemme kaikenlaista ja treenaamme aika aktiivisesti, ei ole mahdollista syöttää Savulle yleisimpiä treeniherkkuina käytettyjä valmisteita. Tai vaikkapa pelkkää nakkia ja juustoa palkkana. 4/5 osa ruokinnasta koostuu nimenomaan yhdessä tekemisen kautta syömiseen, joten palkkana on syytä käyttää täysravintoa tai jotakin kohtuullisen terveellistä syötävää.  Tietoni koiran ruokinnasta on vuosien varrella vähän elänyt, mutta aiemmin mainittuja ruokia pidän riittävän hyvinä ja ne sopivat Savun vatsalle.

Olen pyrkinyt siihen että lihan/sydämen ja nappulan suhde olisi 5/5, mutta aktiivisina treenipäivinä tämä ei aina toteudu. Ennen käytin palkkanakin pelkkiä sisäelimiä ja raakaa lihaa, mutta nykyään arvostan enemmän "siistejä ja helppoja" nameja. Saatoin keittiötreeneissä ihan surutta heitellä raakaa lihaa lattialle palkkioksi, käytin vain kumihanskoja treenaillessa. Nykyisellään tässä lattialla kävelevät muutkin kuin minä, joten vähän siistimpi kuivanappula palkkio sopii kaikille paremmin ihan jo hygienian puolesta. Olin kuitenkin intohimoinen raakaruokkija, mutta toistaiseksi vähän joustavampi koiran ruokavalio sopii meille paremmin. Ei ole mielekästi pestä keittiön lattiaa joka aamuisen treenituokion jäljiltä, joten raa'at lihasuikaleet jäivät historiaan.

Tällä hetkellä Savun päiväannos on noin 2dl Abaron ja noin 100g lihaa. En ole aikoihin joutunut mittaamaan annoksia, mutta tällä hetkellä koen sen tarpeelliseksi. Kokonaisannos kuulostaa mielestäni aika pieneltä, mutta kokeillaan tätä määrää nyt ja pyritään pääsemään tasapainoon. Raportoin varmasti myöhemmin, kun saadaan Savun paino takaisin kohdilleen. Sillä välin harjoittelen palkkaamaan paremmin lelulla ja maltan pitää naksutinkäteni kurissa sen jälkeen, kun kaikki palkkanamit on jo käytetty.

Koska koirien painon hallinta on minulle uusi juttu (ei ole tarvinnut aiemmin miettiä), kuulisin mielelläni mitä muiden koirat syövät jos ovat herkkiä lihomaan.

28 heinäkuuta 2018

Toiminnallinen ruokailu - 10 vinkkiä

Ruuan avulla koiria ja muitakin lemmikkejä on mahdollista aktivoida ihan rajattomasti. Aina ei ole mahdollista syöttää kaikkea ruokaa koulutuksen yhteydessä, eikä tarpeellista käyttää ruokakuppia. On tärkeää, että koira pääsee toteuttamaan lajinmukaista toimintaa arjessakin mahdollisimman paljon.  Kuten monet jo tietävät, virikkeistäminen lisää koiran hyvinvointia ja arjen monipuolisuutta. Harmillisesti kuppiruokailu on usein passiivista ja tylsää, eikä koira kykene kupilla toteuttamaan itseään. Ruokailu kannattaa ehdottomasti hyödyntää yhtenä virikkeenä.

Olen tässä uuden erilailla hektisen arjen keskellä päätynyt kehittelemään toisenlaisia ruokintatapoja Savulle. Siispä sain villin ajatuksen olla viikon ilman ruokakuppia. Sitten toisen, kuukauden, kaksi, pian puolivuotta! Erilaisia ruokia (nappula, purkkiruoka, liha) voi tarjoilla monin eri tavoin ja ruokakuppia voisi pitää viimeisenä vaihtoehtona. Se kun on koiran näkökulmasta äärimmäisen tylsä ja turha. Mitä jos ruokakuppeja ei olisi? Mistä ja miten koirat sitten söisivät? Ovatko ruokakupit oikeasti koiria vai omistajia varten?

Vinkit on suunniteltu toteuttavaksi vaivattomasti ja edullisesti. Valmistelutkin ovat helpohkoja, ennakoiden kannattaa laittaa pakastettavia virikkeitä pakkaseen odottamaan tai kuivaruokia pahvipakkauksiin ja tarjoilla sopivan hetken tullen. Nyt helteellä kaikki viileä lieneekin koirien herkkua, joten miksipä et pakastaisi jotain eksoottisempaa?

SISÄTILOIHIN

Tekstiilivirikkeet
Vanhat vaatteet, sukat, pyyhkeet tai viltit ovat oivallisia virikkeitä.Varaudu siihen että mitä tekstiiliä käytätkin, se saa vähän käytönjälkiä. Kuivaruuan voi kääräistä kankaaseen pelkälle rullalle tai laittaa vielä solmuun. Valvo koiraasi ainakin aluksi, toiset voivat hotkaista tekstiilinkin.

Kartonkijätteet
Lähes jokaisessa taloudessa jätteeseen kulkeutuu maitopurkkeja, munakennoja, muropaketteja ja muita vastaavia. Kuivaruuan, miksei märkäruokaakin voi piilottaa purkkeihin. Repiminen on koiralle luontaista ja pahvisilppu on loppuviimein aika vaivaton siivota pois. Ruuan voi tarjoilla myös avonaisesta munakennosta. Toimii vähän samalla idealla, kuin ahmijakoirien kupit, ruokaa joutuu noukkimaan vähän tarkemmin.

Kongit ja muut
Kongien lisäksi ontot putkiluut (huomioi turvallisuus) sopivat ruuan tavoitteluun. Jos kongiin tunkee lihaa, on ruokailu siistimpää jäädytetyn lihan kanssa. Kongit kestävät mikron ja astianpesukoneen, joten nappuloiden kanssa sisään voi sulattaa juustoa tai tunkea vaikka maksalaatikkoa. Nuolemalla tavoiteltu ruoka usein rauhoittaa koiraa ja on pitkäkestoista puuhaa. Itse olen hyödyntänyt kongeja mm. häkissä odotteluharjoituksissa. Myös yksinoloiksi vähemmän kiihkeä puuha on sopivaa. Jos ei vielä omista kongia, niitä kannattaa metsästää alennuksista ja kirpputoreilta. Myös "kongin kopioita" on ilmestynyt markkinoille ja ne ovat toimineet yhtä hyvin. En tosin osaa sanoa, kestävätkö mikroa.

Väsyneelle omistajalle
Kuivaruuan voi ripotella myös lattialle tai vaikka karvamatolle. Ahneelle koiralle kannattaa vähän piilotella, verkkaisempi ruokailija saa aikaa kulumaan yhden huoneen etsinnöissä. Sopii etenkin niihin päiviin, kun väsyttää ja ei ole ehtinyt valmistella mitään.

Pientä näpertelyä
Sanomalehti ja vessapaperihylsyt ovat oivallisia piiloja. Rullia voi kerätä vaikka pahvilaatikkoon ja rutata sekaan vielä sanomalehteä. Sekamelskasta muutaman nappulan etsiminen on äkkiä pitkäkestoista puuhaa.


ULOS

Nenätyöskentelyä
Tehokasta nenätyöskentelyä ja tonkimista, kun nappulat joutuukin kaivelemaan lehtikasasta, lumesta, pitkästä heinikosta tai risukasasta. Pihasta voi löytyä vaikka millaisia piilopaikkoja, joista nappuloiden noukkiminen on mielekästä puuhaa.

Repimistä
Lihaisat luut, riistan jalat, sekä muut vastaavat sopivat revittäviksi. Koira joutuu näkemään ruokansa eteen hiukan erilaista vaivaa. Touhua voi lisätä piilottamalla ruuan; pusikkoon, kiven koloon jne.

Nuoleminen
Kaikkea ruokaa ei tarvitse pureksia ja repiä. Nuoltavaksi voi tarjoilla sulaa tai puoliksi sulanutta mössöruokaa (purkkiruuat, liotetut nappulat, liha jne.). Myös nuoltavan ruuan tarjoilumuotoa voi vaihdella kongista luonnonmateriaaliin. Voisiko mössöruokaa laappaista vaikka sinne tänne pihapiiriiin kannon tai kiven päälle?

Toiminnallisemmat lenkit
Miksi osaa ateriasta ei syöttäisi lenkillä, kun lenkille kuitenkin joka päivä mennään? Reipas raakaruokkija varaa lenkille mukaan vaikkapa keitettyä possunsydäntä, maksaa tai kieltä. Koiraa voi lenkillä palkkailla tai pyytää hyppimään kiville ja kannoille, kiertämään puita tai tolppia. Mikä estää tasapainoharjoituksia puiston penkillä tai kaatuneella puun rungolla?

Kerro, miten teillä ruokaillaan? Instagramin puolella haaste #kupitonruokailu, ota video tai kuva koirasi ruokailusta ja tägää se.

Huomautus!  Huomaa, että tekstissä käsitellyt ruokavirikkeet ovat vain yksi osa-alue virikkeistämisestä.

Ideoita muualla
Koiranhetki; Ruokintavirike
Koiran luonto; Maistelulauta, Namikerä, Nuuskumatto


16 tammikuuta 2017

DIY parhaat treeninamit



Koiria kouluttaessa ja palkatessa sapuskaa kuluu paljon. Ja sitten kun sitä kuluu paljon, ei voi syöttää enää lisänä ruokaa. Ja kun koko ravintoympyrä koostuu palkkaamisesta, ei auta viskata kitaan Frolicia tai pelkkää juustoakaan. Siispä, tehdään tehokkaat palkat itse, joihin ei tule mitään lisättyä.

Käytän itse paljon sisäelimiä, sekä kieliä koirillani palkkana nappulan seassa. Suhteilla munuaisia ja kieliä saa melko helposti, mutta niitä löytyy usein alennuslapuilla myös kaupan hyllystä. Meillä on mennyt kielen ja munuaisen lisäksi myös sydäntä ja maksaa. Kaikki palkat ovat maistuneet yhtä hyvin.

Munuainen on kaikista nopein valmistaa. Koostumukseltaan mukavaa pilkkoa, saa pieniksi paloiksi. Munuainen on valmis vajaan puolen tunnin keittämisellä. Huono puoli on se, että munuaiset ovat kovin pieniä, noin niin kuin palkan määrää ajatellen.

Kieli on kaikista hitain. Olen keittänyt kieliä tunnin, hieman reilunkin. Koostumukseltaan myös ärsyttävämpää pilkkoa, sillä kieli on sitkeää ja menee pilkkoessa hieman mössöksi. Jos jollain jäi epäselväksi, kuvissa esiintyy porsaan kieli.

Sydän lienee yleisin ja helpoin, siihen tutustuin itsekin ensimmäisenä. 30-45min riittää sydämen keittoajaksi, vähän koosta riippuen. Helppo pilkkoa ja koostumukseltaan miellyttävä, tiivis ja saa pieniksi palasiksi.

Maksa on mainio A-vitamiinin lähde ja näin ollen täydentää koiran ruokavaliota mukavasti. Maksaa taisin keittää liki tunnin, mutta possun maksa kokonaisena on melko isokin. Maksa on helppo pilkkoa ja koostumukseltaan pysyy koossa, mutta on pehmeähköä.



Itse käytän palkkoina siis noita neljää. Keittoaika vaihtelee, liian pitkään ei periaatteessa voi keittää, kunhan muistaa pitää kattilassa vettä. Minä poltin joskus munuaiset pohjaan, kun arvioin ajan väärin... Keitetty elin tai lihas nostetaan jähtymään ja pilkotaan. Palkat on helppo pakata päiväyksen ja nimimerkinnän kanssa vaikkapa minigrip pusseihin.

Pieni minigrip pussi riittää meillä mainiosti yksiin treeneihin, etenkin jos lisänä on nappulaa. Palkat säilyvät pakastimessa määrittelemättömän ajan. Pienet pussit sulavat huoneenlämmössä sopivan nopeasti, jolloin ne saa lyhyelläkin varoitusajalla treeneihin mukaan.

Millaisia reseptejä teillä on?

03 tammikuuta 2017

Mitä meillä syödään?

 
Teurasjätettä lautaselle 10/2015
Katiska

Edellisestä ruokintapostauksesta on reipas vuosi, joten uusi lienee paikallaan. Vähän on menty eteenpäin ruokintahommissa ja osaan paremmin hyödyntää ruuan koulutuksessa ja näin pois päin. Määrät, no joo, en oikeastaan tiedä. Käytän palkkana niin paljon kuin tarvitsee, jos koira vaikuttaa nälkäiseltä eikä ole pulska, kotona saa vielä lihoja. Tai sitten ei, voi olla että saa sitten seuraavana aamuna.

Koirani syövät pääasiassa raakaa. En ole aikoihin tilannut autolta mitään, vaan ostanut kaupan alennustuotteita, sekä hakenut lähitilalta roippeita. Kahdelle pennulle tämä on ollut oikein hyvä ratkaisu. Keittiössä on tonkassa nappuloita, joita käytän pääasiassa treeneissä. Treeneissä puolet on nappulaa, puolet sisäelintä tmv.



Koska ruoka on pääasiassa raakaa ja lihaa, harvakseltaa nappuloita, on sekaan sopiva heittää vähän lisiä. Louna ja Savu syövät molemmat kalkvitaa, mölleriä ja sinkkiä. Kalkkipurkki taitaa nyt olla viimeinen, en sitä enää kasvuiän jälkeen syötä. Koirat saavat kohtuullisen usein luita ja rustoja, joten en ainakaan aiempien kanssa kokenut kalkkia tarpeelliseksi aikuisiässä.

Kongit ovat osoittautuneet oivallisiksi. Jos en ehdi naksutella tai koirilla on pitkään yksinoloa, tulee ruuan eteen silti työskennellä. Louna on tässä hommassa Savua ahkerampi ja tyhjentää jäisen kongin tunnissa. Savu on laiska ja odottelee kongin sulamista. Ei sitä ruualla nyt niin kiire ole. Kongeihin sullon usein ihan vain jauhelihaa, se sinne näppärästi menee ja on edullista.

Nappuloita menee tosiaan treeneissä ja kotona naksutellessa aina siellä seassa. Nappulat on myös helppo ottaa mukaan, jos mennään porukoille tai tulee muita erityisjärjestelyitä. Mitäs nappulaa meillä on? Noh, en ole kovin ronkeli, koska ruokavalio ei muodostu nappuloista. Nyt tonkassa on HHC, Valio, Natural Menu ja jokin neljäs merkki, jota en muista. Kaikkia sekaisin vain siis.

Lihoja menee vaihdellen, mikä milloinkin on edullista. Lähitilalta olen hakenut possua. Kaupan alennuksista olen ostanut broilerin koipia ja siipiä. Silloin tällöin tulee Agrimarketista haettua pakastepötköjä, mutta nyt en ole aikoihin käynyt siellä. Kumpikin koira hyötykäyttää ravintonsa mukavasti, eivätkä tällä hetkellä syö kohtuuttomia määriä.



En ole kiinnittänyt mitään erityishuomiota koirien syömiin määriin. Muistan, kun vuosi sitten laskin ihan supertarkkaan, mitä, miten paljon ja kelle... Kasvavat pennut, pääasia, etteivät liho. Savulla oli yhdessä vaiheessa hirmu ahmattivaihe, se rohmusi lihoja ihan hulluna. Kilo meni tuosta vain, toki seuraavan päivän sapuskat olivat vähän kevyempiä. Savu on edelleen ahne, mutta koska pikkumiehelle tuppaa sapuska tarttumaan turhankin herkästi, ei se enää kisko kilotolkulla ruokaa. Savu ei myöskään kovin mielellään syö nappuloita, se on vasta nyt alkanut syödä niitä, mutta ihan turha yrittää pelkkiä nappuloita. Palkan seassa menee, mutta ruokana en muutoinkaan syöttäisi.

Louna oli meille tullessaan paksu. Nyt se onkin luikku. Penska on oppinut juoksemaan. Ja nyt se juoksee koko ajan. Kulutus ei siis ihan kohtaa vielä ruokamäärää. Lounaa olen totutellut lihoihin, mutta lohifilettä se vähän pelkäsi. Broiskun koipia se on syönyt muutamaan kertaan ja mielellään. Mutta sitten onkin pakki sekaisin. Noh, hiljaa hyvä tulee, herkkävatsainen kaveri. Louna siis syö edelleen 5/5 mallilla nappulaa ja lihoja. Kongeista sekin syö vain jauhelihaa, mutta treeneissä sillä on pääasiassa nappulaa (jotta saan syötettyä ne pois). Koipia ja muita raakasapuskoja annan sille hiukan varoen ja maltillisia määriä. Aluksihan Louna ei edes syönyt raakaa, kun ei ollut koskaan koipia edes nähnyt. Nyt jo maistuu, mutta vatsa on välillä hieman eri mieltä.

Treeneihin keittelen palkoiksi milloin mitäkin, siitä tulee oma tekstinsä. Pääasiassa koirat saavat ruokansa taskustani, jos eivät, niin sitten kongeista ollessaan yksin. Jos ei muuta, niin saavat sitten repiä jäisiä lihoja illan. Lisät tulee annettua raejuuston, kananmunan, rahkan ym. kanssa. Savu on erityisen ronkeli kalkkijauhon suhteen, joten se pitää todella liottaa johonkin kunnolla. Lisät annankin vasta iltaisin, kun hommat on hoideltu ja koirien ei tarvitse enää palkkaantua ruuasta.

Ruokakupit, ei meillä oikeastaan ole enää. Tai on meillä iso liuta kuppeja, joitaisi pois osa jo. Vettä niistä on viime aikoina tarjoiltu tai liotettu nappuloita palkaksi. Mutta eipä tule enää kuppiin laitettua ruokaa muutoin, mitäpä suotta.

11 lokakuuta 2015

Teurasjätettä lautaselle


Tuolta näyttää täysateria, jonka koirat yleensä lepopäivinä saavat. Eli siis kaikki kerralla.

Meidän koirat ovat nyt vihdoin ja viimein siirtyneet raa'alle. Jo oli aikakin, ehdinhän kaksi vuotta moisesta haaveilla. Tilaan meille yleensä summittaisen kuukausilastin, joskus jää vajaaksi, joskus menee yli, aina ei meinaa mahtua edes pakastimeen. Kun lihat väillä loppuvat tai ovat tiukalla, on kaapissa aina varalta säkki J&V kanariisiä. Makupaloina käytän milloin nakkia, juustoa tai omatekoisia makupaloja, nyt meillä on Frolicia. Lihat tilaan Kennelrehulta, nestemäinen Möller löytyy Prismasta, Vida vahva sinkki sinunapteekista ja Aptus Calphosum tabletti Apteekista. Pääasiassa tilaan kaiken, koska olen laiska, mutta möller tulee ruokaostosten mukana samaa matkaa.

Viime syksynä aloin perehtymään raakaruokintaan oikein urakalla, miten siitä selviäisi kohtuu helposti ilman turhia purkkeja ja kuinka lihan määrän saisi oikeaksi. Koska tykkään hifistellä joskus joissain asioissa, laskin kaikenlaisia kaavioita, jotta sain haluamiani keskiarvoja. Kaikki käyttämäni laskukaaviot ja ohjeistukset löytyvät Katiskasta. Perehdyin yli- ja aliannostuksiin, tein muistiinpanoja ja Finelin sivuilta katsoin osviittaa eri lihojen ravintoarvoille ja proteiinipitoisuudelle. Tietoa tuli kertalaakista hyvin hyvin paljon ja kaikkea en enää muista.

Pääseikka raakaruokinnassa on kuitenkin se, että hyvinvoiva koira saa tarpeeksi kaikkea. Puutostilat toki tulevat näkyviin vasta hyvin myöhässä ja ne ovat yleisempiä, kuin yliannostukset, Katiskan mukaan yliannostuksissa on jopa mahdotonta onnistua. Huomioikaa, että olen voinut ymmärtää lukemani väärin ja en ohjeista ketään ruokkimaan koiraansa suuntaan tai toiseen.

Tällä hetkellä suuntaa antavat määrät, riippuen mitä on tehty

Tuikku 30kg steriloitu narttu
200-350g lihaa/vrk (broileri, riista tai sikanauta +mahdollisesti ruuanjämiä)
60mg sinkkiä (2tbl)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain

Vilkku 15kg kasvava pentu
500-700g lihaa/vrk (broileri, riista, sikanauta, lohi)
30mg sinkkiä (1tbl)
Kalkki (yritän muistaa)
Möller (kun muistan)
Kananmuna viikottain



Treenipäivinä koirien ateria koostuu treenien palkoista, eli jää melko minimaaliseksi, vähän riippuen mitä on treenattu ja miten. Tuikun ateriat koostuvat pääasiassa possusta, naudasta ja kotiruuasta, melko raskaista sisällöistä siis (koska sen vatsa kestää sen). Tuikulla on myös alkanut olla taipumusta lihomiseen, nappulaa sille ei voi päivässä antaa 2dl enempää tai koira näyttää porsaalta. Niinpä Tuikku pitää toisinaan paastopäiviä, eikä ole niistä moineskaan. En muista enää lähdettä, mutta luin artikkelin paastopäivistä ja sen tekstin perusteella olin vakuuttunut. Tuikulle niistä ei ole ollut haittaa, joten tulee pitämään niitä jatkossakin tarpeen mukaan. Joskus en myöskään jaksa pilkkoa lihoja, joten Tuikku saattaa kerralla syödä jopa 700grammaa lihaa, hupsista. Ei se hotki, jättää kyllä syömättä jos kokee liialliseksi. Tällaisten päivien jälkeen en seuraavana päivänä edes tarjoa sille ruokaa.

Vilkku syö kasvuikänsä vuoksi melkoisen runsaasti. Silläkin annos on treenejä ennen pienempi, jotta jaksaa vielä treeneissäkin palkkaantua. Nappulaa Vilkun maha vetää aivan älyttömästi, ei siis mitään toivoa syöttää niitä pelkästään. Lihaa Vilkkukin syö hiukan vaihtelevia määriä, ihan riippuen siitä mitä lihaa on tarjolla, mitä syötiin eilen ja paljonko ja miten on liikuttu. Viime aikoina pennun nälkä on kasvanut hurjasti ja se syö jopa tuplaten suurempia annoksia kuin Tuikku, ottaen huomioon että Tuikku saattaa kivuttomasti syödä sen reilu puoli kiloa lihaa...

Kumpikin koirista saa ruokansa jäisenä, paitsi silloin kun muistan laittaa lisät mukaan. Silloin sulatan pienen osan ateriaa ja sotken tabletit ym sekaan. Pääsääntöisesti kuitenkin jäisenä ja kumpikin tykkää puuhastelusta. Käytän ruokintahetken yleensä joko koulutus- tai aktivointitilanteena. Lihojen lisäksi meillä syödään myös rustoja ja hyvässä rahatilanteessa olen ostanut mm. naudan sydämiä tai maksaa ja keittänyt niitä makupaloiksi.

Pakastimeen tuli juuri uusi lihalasti. Pyrin tilaamaan 10kg aina jotain edullista, eli jauhelihaa. Tällä kertaa seuraksi tuli 5kg possua ja 5kg kalkkunaa. Seuraavassa lastissa sitten jotain muuta possun ja kalkkunan tilalle. Ainakin toistaiseksi 20kg lihoja on riittänyt meillä n. kuukaudeksi.

Mitä ja miten teillä syödään?

23 kesäkuuta 2014

Mistä on nirsot koirat tehty

"on me jo kokeiltu montaa merkkiä, mutta ei se syö"
"meidän koira syö vain koiranmmakkaraa ja piimää"
"tälle ei kelpaa mikään"
"se kuolee nälkään, jos ruoka ei ole koko ajan tarjolla"
"siis pakkohan sille  nyt jotain on antaa"
Tämä on niin turhauttavan tutun kuuloista. Tuli eilen illalla luettua facebookista ja muutamasta muustakin lähteestä koirien nirsoilusta. Päätin raapustaa siitä pienen oppaan ja katsauksen, mikä koirista sitten tekee nirsoja. Omastakin laumasta yksi nirsoilija löytyy, mutta nirsoilu loppui saman tien, kun koira hoksasi että meillä päin ruuan eteen tehdään töitä tai ollaan ilman.

Pari perustetta
Terve koira ei kuole kuppinsa ääreen (voiko koiralla ehkä olla jokin, mikä vie ruokahalun?)
Ruokia ei kannata turhaan vaihdella, jos koira on taipuvainen ronkeloimaan
Koirat eivät ole synnynnäisesti nirsoja, niistä tehdään nirsoja (on toki ahneempia koiria ja vähemmän syöviä, mutta ei nirsoja)
Nirsoilua edesauttaa
Vähäinen liikunta
Ruokamerkin vaihtelu, lisukkeiden lisääminen, ruokinnasta numeron tekeminen jne.
Pöydästä ruokkiminen tai ylipäänsä ylimääräisten ruokien syöttäminen
Jatkuva ruuan tarjolla olo, koira ei syö 24/7, 1-2krt päivässä riittää hyvin
Annosteluohjeiden väärä tulkinta, harva koira syö puolikiloa päivässä, huomioi siis että koiranmakkarat eivät ole ruokaa ja ne eivät ole mitään annoskokoja
Oikeiden ruoka-annosten välillä tai "ruokinnan" ulkopuolella jatkuva herkkujen syöttäminen ym.


Toiset koirat kuluttavat vähemmän, kuin toiset, eikä ravinnon tarve mene suoraan käsikädessä koiran koon mukaan. Paljon vaikuttaa myös se, mitä koirat syövät, kuinka rasvapitoista ja tuhtia ruokaa.

Tässä nyt sitten ohjeet, miten me saimme nirsoilevan Klaaran syömään normaalisti. Koira painoi meille tullessaan 4,9kg ja oli tottunut siihen, että ruoka on aina tarjolla. Klaara ei syönyt juuri mitään, vain hyvin pieniä annoksia ja ihmetteli lähinnä ruokakuppia. Lueskellessani olen huomannut, että emme todellakaan olleet ainoita nirsoilevan koiran kanssa.

1. Valitse ruoka, jolle koirasi ei ole allerginen ja jota pystyt ostamaan jatkossakin. Mikäli ei voi ruokkia raakaruualla, niin perusnappuloista Jahti&Vahti ja Hau Hau Champion ovat ihan kelpo tavaraa hinta-laatu-suhteella.
2. Päätä, ruokitko koiran kerran vai kahdesti päivässä.
3. Kun sitten tarjoat annosta, laita nappulat kuppiin ILMAN LISUKKEITA. Jos tuntuu että koira tukehtuu tai jotain, niin laita vettä, mutta älä liota napuja mössöksi.
4. Anna koiran ansaita ruokansa, syötä ruoka joko toiminnan kautta treeneissä tai anna koko kuppi jonkin pienen suorituksen jälkeen. Jätä kuppi koiralle ja lähde touhuamaan omiasi. Palaa vartin kuluttua takaisin ja mikäli koira ei ole koskenut ruokaansa, ota kuppi pois.
5. Älä anna MITÄÄN ruokaa koiralle, ei herkkuja, luita, omaa ruokaasi ja huolehdi ettei se pääse varastamaan. Huolehdi veden saannista ja riittävästä, normaalista liikunnasta. Koira saa oman annoksensa taas seuraavana päivänä.
6. Tarjoa normaali annos, kohdan 3. mukaisesti ja tarkista kuppi taas vartin kuluttua. Koira voi olla useita päiviäkin syömättä, jos on tottunut siihen, että saa aina mitä haluaa.

Ruoka alkaa noilla ohjeilla kyllä ennen pitkää maistua. Kun ruokahalu palaa normaaliksi ja kuppi syödään tyhjäksi voi osan annoksesta käyttää koulutuksen yhteydessä. Opeta koira ansaitsemaan ruokansa, älä milloinkaan pidä ruokaa koko ajan tarjolla, se on täysin tarpeetonta. Kun onnistutte ja koira syö normaalisti, älä palaa vanhaan, sillä joudut muuten aloittamaan alusta. Kaikista nirsoilijoista ei tule ahneita, osa syö edelleen vähän tai jättää annoksia syömättä. Tällöin koiralla vain ei ole nälkä. 

Klaara ei aina aamuisin syö, tai maistaa vain hiukan, illalla saa sitten toisen annoksensa. Kaksi annosta annetaan siksi, että mahalaukku meni yhdellä annoksella tyhjäksi niin nopeasti ja alkoi raju oksentelu. Kahdella annoksella toimii siis siksi paremmin.

Toivottavasti ohjeista oli apua kaikille nirsojen koirien omistajille!

26 lokakuuta 2013

DIY: Treeninamit


Olen varma, että useimmat lukijani ovat ensimmäisen tai toisen asteen opiskelijoita. Rahaa varmaan löytyy sillain just omiin menoihin ja tuskin mihinkään ylimääräseen? No onnittelut jos löytyy enemmän. Itse päätin tehdä postauksia asioista, joissa säästän ja teen ne opiskelijabudjettini mukaan. Tässä eräänä päivänä mentiin isän kanssa Prismaan. Hällä omat ostokset, minulla omani. Koirien makupalat olivat olleet jo iät ajat loppu ja luistakin oli puutosta. Siispä koirahyllylle. Ykkösvaatimukseni on että kotimaista mieluiten ja kakkosvaatimus että halvinta mahdollista. Halvin mahdollinen ei meinaa sitä että ostan 100grammaa jotain joka maksaa 2€, koska 200grammaa jotain toista maksaa 3€. Katson yleensä kilohintaa, ja sen perusteellahan tuo esimerkki 200grammaa/3€ olisi halvempi. Kaikki ovat vielä kartalla?

Valmismakupala hyllyltä löytyi käteviä, kotimaisia Oscarin lihapullia. 100gramman paketti maksoi muistaakseni 3€ (yritän ensi kerralla muistaa katsoa tarkat hinnat). Näin ollen kilohinta olisi 30€uroa. Voin sanoa että laskupääni ei nyt ole parhaimmillaan, virheistä sopii ilmoittaa. Siispä totesin, että halvemmalla pääsen tekemällä itse. Marssinpa sitten pakastelootalle. Sieltä matkaan lähti liha-riistaherkku koirille 500g n. 3€ ja nautajauheliha koirilla 500g n. 3€. Tylsien pururullien (jotka on muuten kalliita!) sijaan ostin naudan putkiluita 2kg, n. 5€. Hyvillä mielin matkattiin kotiin, eikä tilikään huutanut tyhjyyttä ostosten jälkeen.

Tässäpä pikkuinen ohje, mitä lihojen sekaan heitin ja kuinka niille kävi :) Laskelmoin, että säästöä tuli yhteensä n. 20€uroa. Makupaloja tuli isompi erä, ja tuolla satsilla mennään tämä vuosi myös loppuun!

1kg jauhelihaa tmv.
3 kananmunaa
1 iso porkkana
1 valkosipuli
ruokaöljyä
merilevärouhe

Uuni 175C asteeseen ja jonkun 25min olivat nuo herkut siellä. Sitten paloittelu ja uuniin vielä hetkeksi ja lopuksi kuivatus. Pakkaseen menivät :)