08 marraskuuta 2022

Loimun tokovalkku




Maanantai iltana aloitimme Loimun kanssa Canisportilla Riitta Kivimäen pitämän tokovalkun. Pienryhmässä on vain kolme koirakkoa ja sehän sopii meille hyvin. Tosin nyt ensimmäisellä kerralla oli pari muuttujaa ja mulla oli mukana todella äänekäs ja ylivirittynyt juniori. Pelkäsin sormieni puolesta 😂

Ensimmäisenä keskusteltiin siitä mitä kukakin valkussa harjoittelisi ja mitkä ovat tavoitteet. Piti myös listata ylös mitä jo osaamme. Sain listaan tokoon liittyviä jollain tasolla osattavia asioita muutaman perusasennon lisäksi. Lista niistä mitä ollaan tehty vähän mutta ei järjen kanssa lainkaan, olikin paljon pidempi. Valmennuksen aikana toivon meidän pääsevän alo/avo liikkeissä alkuun ja vauhtiin.

Loimu odotteli puolituntisen keskustelun autossa ja paineli sen jälkeen reippaasti halliin. Autossa odottelu tutun hallin pihassa nosti kierroksia aika mukavasti ja kun Loimu tajusi ettei me oltukaan hallissa yksi, se hiukan kilahti. Ollaan käyty hallilla edellisen kurssin jälkeen pääasiassa yksin, joten Loimuhan omistaa koko paikan. Rakettiketun paketti alkoi pysymään kasassa jollain tasolla sermien taakse siirtymisen jälkeen.

Ensimmäisen kerran harjoitteet jäivät meille pääasiassa kotiläksyksi. 

- perusasento, sosiaalinen palkka, uusi perusasento ja siitä palkka. Pikkuhiljaa kestoa ja toistomääriä lisää, tosin kotona alkuun.

- jumppaa, sillä Loimu ei makaa lainkaan tiivissä paketissa vaan aina takajalat taaksepäin sojottaen.

Valkkuryhmän kanssa sovittiinkin jo ensi viikolla omatoimitreenit, niin saadaan Loimullekin taas rutiiniksi hallissa olevat muut koirat 😊

06 marraskuuta 2022

Tokokoe Seinäjoki 6.11

 





Olisipa mukava kirjoittaa miten upeasti kaikki meni ja saatiin tavoittelemamme ykköstulos. Vaan eipä saatu ja se niistä keksityistä tarinoista. Tässäpä oikein rehellinen fiilispostaus tämän päiväisestä kokeesta Savun kanssa, alkaa vähän ilopilleriäkin lannistaa tämä jatkuva töppäily kokeissa, kun ei tiedä kuinka koiraa tukisi ja tsemppaisi vielä paremmin. Kenties joskus voi lukea tätä muistoa hymy korvissa, mutta tänään ei korvien välissä soi riemuhyppelyt. Todella pitkästä aikaa mieleen hiipi joskus kuultu kommentti "teistä ei koskaan tuu mitään". No kyllä muuten tulee ja mitäpä sitten vaikka ei tuliskaan!

Huomaan myös ajattelevani helposti "kyllä kaikki muut", vaikka osaltaan tämän päivän some luo sen illuusion. Että kyllä kaikki muut onnistuvat aina ja kaikessa. Ja onhan halutuista tuloksista ehdottomasti piristävämpää tehdä postaus, kuin jostain ei niin tavotteita hivelevästä suorituksista.  Vaan rehellisyys maan perii ja titteleitä tärkeämpi on tämä opettavainen matka koirani kanssa.

Tuomarina Kaarina Pesonen
Pisteet 150p

Paikalla makaaminen ryhmässä 1min 9,5

Tähän oon tyytyväinen! Savun siirtymä riviin oli tosi kiva, sellainen kuin oon tavoitellutkin. Hiukan se oli jotenkin ylivirittynyt ja vinkui aluksi tosi paljon. Meni omalla ensimmäisellä vihjeellä maahan, oli hiljaa koko paikalla olon ja nousi ensimmäisellä omalla vihjeellä ylös. Tämä äänekäs vinkuminen paikkiksen alussa on nyt toistunut useammassa kokeessa, joten se on otettava tarkasteluun. Treeneissä tällaista ei tapahdu.

Seuraaminen 8,5

Ihan hirveän hyvältä ei seuraaminen ei tänään tuntunut, mutta loppua kohti parannettiin ja lopun fiilis seuraamisen aloitukseen verrattuna olikin huomattavasti parempi.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6

Tuplakäsky seuraamisen lähtiessä, tupla maahanmenossa ja hauhau siellä täällä. Oikeesti mitä ihmettä?

Luoksetulo 9,5

Vinkui jättäessä, mutta juoksi koko matkan ja tuli suoraan perusasentoon <3 Oon tyytyväinen, koska selkeä kehitys tässä.

Noutoesineen pitäminen 9

Vähän vinkui alussa ja tarttui kapulaan Savumaisen hitaasti. Voi sentäs.

Kauko-ohjaus 0 

Tänä päivänä treeneissä iloisesti ennakoiva Savu olikin kokeessa istumismielellä kuin metsän tatti. Kolmannella Savu meni maahan ja muutoin kivat kaukot olivat siltä makuulta nolla. 

Estehyppy 7

Oltiin Savun kanssa jo todella eri taajuuksilla ja kaikki tuntui tasaisen vaikealta. Itse hyppy sujui ilman karkaamista, mutta perusasentoon tullessa Savu jäi johonkin ilmavainuun (kai?) kiinni. 

Kokonaisvaikutus 7

Oli kyllä äänekkäin tokosuorituksemme ikinä. 


Tuomarin antama palaute oli rehellinen ja realistinen. Siitä jäi hyvä fiilis, että Savun osaaminenkin oli kuitenkin näkynyt tuomarin silmään ja että hän näki positiivisena kärsivällisyyteni Savun kanssa. Kyllähän minua harmitti käskyjen toistelu ja Savun kutsuminen perusasentoon kun tiedän, että optimaalitilanteessa se tarjoaa perusasentoa ihan itse. Kokeen keskeyttämistäkin harkitsin, mutta ei meillä nyt niin kamalaa ollut että se olisi ollut tarpeen.


En tämän vuoden kaikkien koemunausten jälkeen uskaltanut odottaa suoritukseltamme oikein mitään. Vitsaillakin ehdin että kunhan henkiin jäädään niin kaikki hyvin. Siltä osin kaikki onkin vallan hyvin. Lakeuden tokoilijoiden kokeissa on niin kiva ilmapiiri, että Seinäjoelle lähtee ihan mielellään törppöilemään toistekin. Nyt meillä onkin Laton hallista yksi kappale jokaista tulosta, kun vaan saataisiin vielä pari ykköstä niin olisi se koularikin 😂

Omaa vuoroa odotellessa Savu oli taas vähän kiihtynyt. Me ollaan käyty Laton hallissa vain kokeissa ja Savu on tuolla jotenkin ihan ylivirittynyt normaaliin matalavireisyyteensä verrattuna. Osasyy voi olla toki se, ettei mukana ollut omaa kevythäkkiä vaan istuin Savun kanssa vaan hallin lattialla. Tuomarin moikkaus ja luoksepäästävyys meni hyvin, eikä Savu muutoinkaan odotellessa haukkunut. Sen mielen vilkasliikkeisyyttä säestää ääneen vinkuen hengittäminen. Ellei Savulle sitten tarjoile koko ajan jotakin syötävää nuuskumattoon.

Tavanomaista kiihtyneempi olemus lienee osasyy paikkisrivissä vinkumiselle, joskin suurempi syy on varmaan jännittämiseni ja toisaalta se ettei riviin menoja ehkä ole harjoiteltu tarpeeksi. Savu ei vingu treeneissä paikkiksessa, mutta ratkaiseva tekijä voisi olla myös se, että treeneissä paikkis on aina lopuksi. Kokeissa taas aluksi. Mene ja tiedä, tavoite kuitenkin on että Savu olisi paikkiksessa rento ja hiljainen, myös silloin kun ohjaajat vielä ovat koirien luona.

No sitten oma suoritusvuoro, fiiliksillä ei tänään juhlita.  Valehtelisin jos väittäisin ettei kaukojen nollaus ja kymmenen pisteen päähän ykköstuloksesta jäänti harmita. Kyllä harmittaa, ensimmäistä kertaa mulla on kokeen jälkeen oikeasti paha mieli. Tiedän että tämä on huomiseksi ohi, mutta silti. Kuinka monta koetta pitää käydä että saa edes alokkaasta koularin? Tokon alokasta kuvataan monesti helppona nakkina ja niin siitä olen itsekin ajatellun. Meidän kohdalla käytäntö kuitenkin näyttää aika toista, kun koesuoritus leviää käsiin milloin mistäkin syystä.

Savu uppoutui heti seuraamisen jälkeen haistelemaan, pitkästä aikaa pitkäksi aikaa. Jouduin kutsumaan Savua (tai olisin varmaan voinut myös odottaa että se on valmis mutta jännittäessä sitä toimii kuinka sattuu) useamman kerran ja hetkellisesti minusta näytti siltä että Savu aikoo karata. En ehtinyt itse nähdä mitään, mutta jotakin Savu yleisöstä päin bongasi ja sitä alkoi jännittämään. Sitten alkoi jännittää kyllä minuakin. Savu oli perusasentoihin tulemisissa tosi hidas, vaikka luoksarin paluuseen (ja vielä ihmisiä kohti juoksemiseen) olen erityisen tyytyväinen! Jotenkin liike kerrallaan fiilis vain lässähti lisää, Savu hidastui ja haukkui enemmän. Ja jännittäessään Savu haukkuu, se ei ole mikään uusi juttu.

Treeneissä ei ole enää pitkään aikaan esiintynyt Savun vastaavaa jännittymistä, eikä me siten olla aikoihin harjoiteltu myöskään sitä että halliin voi ovesta tulla joku. On siis myönnettävä, että tunnelman muutos kehässä pääsi yllättämään. Joskin siihen olen tyytyväinen, ettei Savu karannut muuta kuin kapulan tuojan luo. Aiemmin vastaavissa jännitystilanteissa Savu on lähtenyt täysin hanskasta haukkumaan sitä kohdetta joka on sattunut jännittämään.

Vaikka tänään on vähän mieli maassa, emme me luovuta. Treeneissä eteneminen näkyy taatusti joskus myös kokeissa ja tulemme yltämään sinne minne haluamme. Tältä vuodelta ei tullut koularia kasaan (vielä yksi koe jäljellä), mutta pitkä lista erilaisia aiheita treenattavaksi. Informatiivisia kokemuksia siis, jos ei muuta. Riippumatta siitä tuleeko ykköstuloksia parista seuraavasta kokeesta vai ei, siirryn Savun kanssa ensi vuonna joka tapauksessa avoimeen luokkaan. Se on toissijaista mitä tuloksia avoimesta saadaan, omaksi iloksi ja koiran hyvinvoinnin lisäämiseksi tässä harrastetaan.

Toko pitää intoilijan nöyränä ja on haastavuudeltaan motivoivaa. Tylsäähän se olisi, jos kaikki tulisi tuosta vaan kerralla valmiiksi. Tokoliikkeiden katvekohtia ja erilaisia kokonaisuuksia saa treenata kyllä koiran eläkeikään asti, eipähän lopu ideat ja tekeminen.

Kiitos koereissuseuralle päivästä! Lähdemme Seinäjoelle vielä toistekin, kenties kymmenes kerta toden sanoo kun kolmas ei 😂

05 marraskuuta 2022

Lokakuun treenikoosteet

Nämä treenikoosteethan alkavat ihan järjestäen tulla vähän myöhässä blogiin. Sitä on muka niin kiireistä olevinaan ettei tänne ehdi, vaikkakin vanhoja treenimuistioita tulee selattua nimenomaan blogista. Tässä kuitenkin muutaman päivän marraskuun puolella lokakuun treenikoosteet. Treenifiilis on kaikkiaan parempi eikä treeneissä enää mättää kaikki. Oikeastihan kaiken mättääminen on ollut vain tunnetila korvieni välissä.

Savun muistiinpanot

Rallytokorata meni treeneissä ensimmäistä kertaa ihan tosi täydellisesti. Tehtiin vaihteluksi alokkaan rata, eikä Savu haukkunut kertaakaan tai yrittänyt karata treenikaverin luo. Eteentuleminen on krooninen murheenkryynimme ja toki voi/mes liikkeet vaativat hiontaa ollakseen vahvoja tehtäviä myös radalla.

Rallytokon treenaaminen noin muutoin on jäänyt vähän vähäisemmälle, kun toko vetää enemmän puoleensa. Olkkarissa on vahvistettu yksittäisiä liikkeitä, jotka ovat meille haasteellisia. Suurin haaste lienee itsellä vihjeiden ja käsiapujen oikein muistaminen.

Tokossa sosiaalinen palkka vaikuttaa sen kuin vahvistuvan ja minun pitäisi ehdottomasti käyttää sitä rohkeammin. Ja kisamaisia treenejä tulisi tehdä säännöllisemmin, kuin kerran kuukaudessa jossain vaiheessa. Paikkiksen riviinmenot kehittyivät treeneissä mukavasti ja paikkaistumisestakin Savulla alkaa olla joku käsitys.


Loimun muistiinpanot

Nyt kiireesti Loimulle muitakin taitoja kuin istuminen ja käsiavulla pyöriminen. Taukoilu edistyi mukavin harppauksin kun vihdoin ryhdyttiin toimeen. Oma olemus vaikuttaa Loimuun paljon ja sen saa yllättävän hyvin rauhoittumaan omaehtoisesti hengittämällä itse syvään.

Loimu tykkää matkia, hyödynnä enemmän Do as I do menetelmää.

Skippaamme lelupalkan hetkeksi, sillä ruoka toimii varmemmin. Pyritään maksimoimaan onnistumiset ja minimoimaan turhautuminen. Opeta Loimulle kuppipalkka valmiiksi, hyvä työkalu ruudun kanssa.

02 marraskuuta 2022

Loimu 1v




Kuinka ihanaa olikaan kirjoittaa tätä postausta ja katsella pentukuvia! Aika rientää, kuten aina, ja pennun odottaminen päättyi meilläkin, nyt myös pentuvuosi. Tänään Loimu on tasan 1v ja hieman ennen jouluaattoa se on asunut meillä vuoden. Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, Loimu on ollut kaikkea sitä mitä halusin ja toivoin. Se on istunut arkeemme niin täydellisesti kuin koiranpentu suinkin voi. Tämä postaus venähti pitkäksi fiilistelytekstiksi, mutta fiilistelkää mukana.

Lue myös: Islanninlammaskoira - miten tähän päädyin?

Viime syksynä aloin jo vaipua vähän epätoivoon sopivaa pentua etsiessä. Ehdin itsekseni kyseenalaistaa koko koiranhankinta-asian ja lisätä iltarukouksiin "tapahtukoon Sinun tahtosi koira-asioissakin". Olen kertonut aiemminkin että kun tieto siitä että meille riittääkin pentu tuli, kerroin miehelleni että meille on osunut lottovoitto. Tästä seurasi pieni väärinkäsitys 😅 Sen lisäksi että pidin Loimua lottovoittona, olen pitänyt sitä myös Luojan lykkynä. Koska epätoivon hetkistä ei lopulta mennyt kovin kauan, kun jo kirjoitin sijoitussopimusta narttupennusta.

Päivä toisensa jälkeen ja viikko kerrallaan en ole katunut toisen koiran hankintaa hetkeäkään, enkä sen koommin rotuvalintaanikaan. Minusta tuntuu edelleen yhtä vahvasti kuin viime joulun tienoilla, että meillä on juuri se pentu jonka pitikin tulla. Kaikki on mennyt kaikkinensa niin hyvin ja paremminkin kuin odotin, että pentuarki tuntui välillä aivan epätodellisen hienolta. Mutta oltiinhan me pentua odotettu jo toista vuotta, jotta kyllä sitä saakin olla tyytyväinen kun odotus viimein päättyi.

Lue myös: Odottavan aika on lyhenevä 12/2021

Loimun kanssa alettiin heti sen kotiutuessa harjoitella harrastuskoiran pohjataitoja. Joskin alkutaipalettamme varjosti hetken aikaa raju ripulitauti. Sitkeä Loimu kuitenkin tokeni siitä omaksi itsekseen ja jatkoi tomeraa eloaan. Loimu oli jo heti ihan pikkuisena aivan peloton. Se paineli taloamme ympäri heti ensimmäisenä iltana häntä tötteröllä ja halusi leikkiä Savun kanssa. Mikään koirani aiemmin, ei ole ollut pienestä pitäen niin hullun rohkea kuin Loimu on. Ehkä osin pelottomuutensa takia Loimu istui lapsiperhearkeen niin hyvin, se innostuu kaikkeen mukaan sen sijaan että säikähtäisi.

Harrastuskoiran pohjataitojen kanssa on toisinaan tuntunut, että olemme vähän jämähtäneet niihin pohjiin. Vaikka olen tarkkaillut Loimua paljon ja yritän tuntea sen niin hyvin kuin voin, en todellakaan aina tiedä mitä se aikoo. Yllätyn treeneissä ja reissuissa usein monella tapaa, yleensä kuitenkin onneksi positiivisesti. Mutta myös usein kun minusta tuntuu että nyt me onnistutaan, Loimu tekee jotain aivan muuta kuin mitä odotin sen tekevän. Loimun kanssa treenien videoinnin tärkeys on vain korostunut, sillä nopea koira ei kauan ihmettele ennen kuin säntää jonnekin. En aina ehdi edes huomaamaan, että Loimun korva kallistui kuuntelemaan jotain ääntä ja sitten Loimu jo lähtikin juoksemaan. Useinkaan en tunne itseäni Loimun kanssa järin taitavaksi 😂

Sen lisäksi että harjoittelu painottui pentuvuonna eri asioihin kuin oletin, sujuu meillä moni taito paremmin kuin aiempien nuorten koirieni kanssa. Loimu on ainoa koirani, joka ei hyvästä ruokahalustaan varasta ruokaa ja myös ainoa koirani, joka tulee viheltämällä kutsusta luo aikoessaan karata jonkun luo. Kaikki aiemmat koirani olen joutunut hakemaan ohikulkijan matkasta tai aidalta pois, jos ne ovat kiihtyneet liikaa. Loimu kiihtyy kyllä ihan next levelille aiempiin koiriin verrattuna, mutta sitä ei tarvitse hakea pois, vaan se tulee kutsumalla. Ehkä jossain on siis ohjaajakin kehittynyt.

Villiviikari Loimu pääsi heti maailmalle, kun kävimme Kuopiossa hotellissa ja Savun kasvattajalla, sekä myöhemmin keväällä Helsingissä Polar Barks tuotekuvauksissa. Loimu on myös ahkeasti vapaa-harkkaillut ja kursseillut resurssiemme puitteissa Canisportilla. Onpa lähimetsässä hengailu ja retkeilykin tullut Loimulle ensimmäisen vuotensa aikana tutuksi. Olkoonkin että Loimun kanssa sattuu ja tapahtuu, niin reissuissa on ollut yllättävän taitava ja fiksu. Taukotaidot, nuuskumatto ja mössötuubit ovat olleet hyviä valttikortteja maksimoimaan onnistumiset matkoilla.

© Mira Kaipainen        Polar Barks tuotekuvauksissa otettu kuva 

Jaoin jokin aika sitten kysymysboxin Instagramin stooriin, johon sai jättää terveisiä Loimulle. Nappasin kaksi oivallisen hyvää kysymystä myös tähän postaukseen mukaan. Kiitos kysyjille!

Onko Loimun rakettiominaisuus koskaan tuntunut epätoivotulta ominaisuudelta?

Tähän on vastattava että valehtelisin, jos väittäisin että tuo rakettina sinkoilu olisi aina pelkästään mahtavaa. Arjesta tuli mieleen ensimmäisenä tilanne siitä, kun lapset avaavat ulko-oven. Loimuhan ei käytä minkäänlaista harkintaa tai kysele lupia, vaan se juoksee ulos mielellään ensimmäisenä. Loimu on siis koiristamme se, joka myös tilaisuuden tullen karkaa ulos, vaikka tuleekin heti kutsumalla takaisin.

Loimu on raketti sielläkin missä ei pitäisi ja tämä näkyy etenkin treeneissä. Kun kaikkia tarvittavia taitoja ei vielä ole, ohjaaja on hidas tai jokin asia vain on epäselvä, Loimu on jo jossain muualla sen sijaan että istuisi vieressäni.  Siinä missä useampi muu koira ensin katselee ympäristöään, Loimu juoksee tutkimatta ympärillä olevia asioita lähemmin.

Rakettiominaisuus on silti edelleen se ominaisuus joka tekee Loimusta Loimun ja harrastuskoirasta sellaisen kuin halusin! Kunhan vain saadaan ohjelmoitua rakettilähdöt niin että ainoastaan ruutu, merkin kierto ym. tarkoittavat täysiä juoksemista 😂

Loimun hauska/omituinen tapa, jolle naurat aina eniten?

Loimuhan on hauska ihan perusominaisuutenaan! Tähän tuli mieleen muutamankin juttu. Yksi on se, että Loimu kaluaa käsiäni treenien tauoilla. Esim. kun juttelen kouluttajan kanssa ja silitän tauolla olevaa Loimua, koira pitää yleensä rannettani suussaan samalla. Pikkupentuna Loimu puri lujempaakin, mutta nykyisellään rapsutteluasiaan kuuluu käden mälvääminen vähän vähemmän jälkiä jättäen, joten olen antanut tavan olla. 

Loimu tykkää rapsutuksista ja se pyytää niitä hiukan erikoisesti. Jos minä, tai vaikka joku vieras, ei huomaa Loimun sievää sekunnin tuijotusta, Loimu pyytää rapsutuksia selvemmin. Se ei pelkästään vähän huitaise tassulla, vaan se kaivaa reittä tai kylkeäni kaksin tassuin. Voin sanoa että kesävaatteissa vähän sattui! 😂 Loimu tykkää paijaamisesta ja sille on hyvin tärkeää saada paijaamista ihan taaperosta alkaen. Loimulle on yhdentekevää tykätäänkö siitä tai onko rapsutusten vaatimisen kohde allerginen tai asennevammainen. Loimu tykkää kaikista joka tapauksessa.

Loimu aloittaa treenit aina kierien. Ihan aina. Hallin ovesta sisään mennessä Loimu sanoo "hau", mutta sen jälkeen treenivuoromme alkaa hallin mattoon sukeltamalla ja ympäriinsä kierimällä. Ei ole merkitystä onko Loimulla varusteita päällä vai ei, aiemmin olin varma että kieriminen johtuu ällöttävistä rajoitusvälineistä eli valjaista, mutta sittemmin tämä lienee opittu tapa. No mutta, onko halleilla juuri mitään söpömpää kuin ympäriinsä häntä heiluen kierivä ketun näköinen pikkukoira? Enkä ole ainoa, joka nauraa kierivälle Loimulle. Uskottavuutemme meni aikoja sitten 😂

Halusin vilkkaan ja rohkean koiran, josta olisi minulle kaveri harrastuksiin ja retkille. Loimu on kyllä juuri sellainen. Sanonnan mukaan Loimu vierittelee sammaloituvaa ohjaajaansa päivittäin, eikä päästä minua treeneissä helpolla. On etuoikeus saada opetella uutta ja kehittää taitojaan juuri Loimun kanssa, vaikka joskus olisikin houkuttelevaa mennä sieltä mistä aita on matalin. Tosin Loimu ei tunne matalia aitoja vaan se ajaa minut kuvainnollisesti seinäkiipeilemään. Loimun painotukset taitojeni hiomisessa ovatkin aivan päinvastaiset kuin Savun kanssa, joten turha sitä on jämähtää johonkin mitä joskus oppi. Ja vaikka itse en aina onnistu Loimun kanssa, Loimu oppii ja oivaltaa ihan todella nopeasti. Sen kanssa ei tarvitse kuin muutaman kerran harjoitella jotakin taitoa olohuoneessa, niin se jo osaa tarjota sitä hallilla samankaltaisessa asetelmassa.

Koekentille pääsy Loimun kanssa onkin kiinni ainoastaan ohjaajan taidoista. Itse Loimussa on kaikki ainekset ja potentiaali tokon ja rallytokon ylempiin luokkiin asti. Vaikka Loimu onkin vain yksi yksilö rodustaan ja meille sopiva, väittäisin islanninlammaskoiran olevan aivan potentiaalinen rotuvaihtoehto harrastuskoiraksi.

Loimu viettää syntymäpäiväänsä lihaisaa hirvenluuta syöden ja metsässä samoillen.

Hyvää syntymäpäivää Rakettikettumme! Ja hyvää syntymäpäivää siskot Nilla, Ninni ja Fanni, sekä veli Joiku!

Alla nyt syksyllä kuvattu Loimun synttärivideo.

28 lokakuuta 2022

Ratatreenit ja toko ot-ryhmä




Torstaille osui lokakuun rallytokon ratatreenit ja omatoimiryhmän tokotreenit. Kuka ei haluais viittä tuntia yötä vasten hillua koirien kanssa hallilla 😂 Spoiler, oli todellakin valvomisen arvoista taas! Rallytokon ratatreeneihin saatiin seuraksi Iida ja Hokkus ja rallysta jatkettiinkin suoraan tokotreeneihin.

Tehtiin vaihteluksi alokas luokan kohtuullisen lyhyttä rataa, Savu tosin suoritti sen ilman hihnaa. Hyödynnettiin vieraampi treenikaveri tuomarin roolissa ja toisella kierroksella tehtiin tehtäviä ihan lähellä treenikaveria. Savu on mennyt kyllä rutkasti eteenpäin ihmisten lähellä suorittamisessa, mutta toisaalta tuntuu että Kramien hallilla me onnistutaan aina 😅

Rallytokon alokas tehtävät menivät kaikkinensa kivasti ja vaikka Savu vähän ekalla kierroksella häiriintyi halliin tulleesta koirasta, se ei kuitenkaan lähtenyt lapasesta vaan yhteistyö toimi kivasti. Voittajan liikkeissä meillä on vielä hiottavaa, mutta koetilannetta on järkevä harjoitella helpommalla radalla. Näiden treenien jälkeen jäi vahva tunne, että voitaisiin jaksaa ensi vuonna koularin tavoittelua. Koetilanteen sujuvuus on ollut kompastuskivemme, mutta säännöllisemmillä ratatreeneillä (ja liikkeiden harjottelulla olkkarissa) ollaan alettu kuitenkin edetä.

Omat havaintosi meidän radalta voit tehdä videolta.


Tokon omatoimiryhmästä meitä oli paikalla kaikkiaan kuusi, mikä oli tosi kiva! Jokaiselle riitti appari ja kuvaaja, sekä enemmänkin ihmisiä kehään seisomaan jos tarvis. Savu teki omalla vuorollaan siirtymiä ja liikkeiden alkuja. Otettiin liikkuroidusti myös kapulan pito ja hyppy, sekä luoksetulo.

Siirtymät ja sosiaaliseen palkkaan vastaaminen menivät tosi kivasti. Sosiaalisen palkan sujuvuus roikkuu nykyisellään lähinnä siitä, käytänkö sitä kunnolla ja aidosti. Savu tykkää toki ruuastakin, mutta nykyään pelkkä nami yksinään ei riitä saamaan sitä sitoutumaan. Tosin eiliset hirvinamit (keitin hirven roippeet ja pilkoin jotkin tunnistamattomat hyväntuntuiset osat treeninameiksi) motivoivat Savua tosi hyvin ja otetaankin nämä jatkoon.

Kapulan pidossa Savu ei tarttunut heti, vaan tarjosi kapulaan nenäkosketusta. Kuulinkin kuvaajan kysymyksen tässä väärin (oliko sulla kiire) ja vastasin pöhkösti. Ei siis oikeasti ole kiire, mutta Savun kapulajuttuja tulee helposti vähän ylianalysoitua. Se kuitenkin tarttui ja piti hyvin. Otettiin loppuun vielä uusi kapulan pito ja se menikin omaan silmään paremmin. Mitään varsinaista hämminkiä kummassakaan pidossa ei ollut, mutta ennen lauantain koetta halusin päästä tekemään pidot kokeenomaisesti tuhdilla ruokapalkalla.

Hyppy oli vallan Savun tyylinen ja se tuli perusasentoon ekalla! Savulla on välillä ollut hypyssä, mutta etenkin luoksetulon paluussa tapana tehdä pieni haistelukierros. Ja miten en olekaan tähän osannut tehdä oikein mitään menneinä vuosina... Eilen hyppy kuitenkin meni just kuin pitikin!

Luoksetulo otettiin myös, jotta saisin vahvistettua suoraan perusasentoon tulon. Ensimmäinen kutsu meni Savulta vähän ohi kun juuri kehuin sitä paikallaan pysymisestä kun meinasi vähän ilmaa nuuhkia. Hyvin kuitenkin tuli luo ja ilman epäilyksiä perusasentoon. Kyllä me tuo perusasentoon tuleminen saadaan korjatuksi nyt kun on viimein toimeen ryhdytty!

Ihan treenien lopuksi otettiin ryhmätreeniä ja Savu pääsi paikkisriviin labbisten kanssa. Itse paikallaan odottaminen ei ollut se juttu, vaan muiden koirien kanssa jonossa kävely ja riviin jääminen. Nämä osaset menivätkin kivasti. Liikkurista Savu kuitenkin ennakoi perusasennon, ennen kuin ennätin sitä perusasentoon kutsua. Tokossa kyllä riittää aina treenattavaa. Ensin ongelma on se kun koira nousee perusasentoon vasta toisella vihjeellä. Nyt ongelma on se, että koira nousee perusasentoon jo liikkurin saapuessa paikalle 😂



Loimun treenivuoro menikin intentiivisesti ja vauhdikkaasti. Saatte huvitukseksenne yli kymmenen minuutin videon Loimun tokoiluista. Ihan ensimmäisenä Loimua inhotti päällä ollut takki, joten Loimu aloitti vuoronsa kierimällä ympäriinsä. 

Taukomattoharjoittelu on mennyt eteenpäin viikossa melko harppauksen, joskin alun sähläämiseni nosti esiin Loimumaisia juttuja. Irti päästyään Loimu ratkesi ja pinkaisi moikkailemaan ihmiset. Aloin lopulta nauraa, että se on ihan samanlainen kuin huhtikuussa. Huhtikuussa Loimu hyppi ihmisiä vasten, säntäsi ympäri hallia ja lopulta kun se tuli luo, se puraisi minua pohkeesta. Eilen Loimu ei viipynyt poissa kauaa eikä se luokse tullessaan purrut minua, joten ollaan me nyt oikeasti huhtikuusta edetty 😂

Tunnistan itsessäni kuitenkin pienen asennevamman Loimun suhteen kun Rakettiketun kanssa tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, en oikein vieläkään tiedä mitä se haluaa palkkioksi, enkä aina edes arvaa että nytpä se koira aikoo singota johonkin muualle. Tämä johtaa toisinaan siihen että keskityn kovasti välttämään vertaamista muihin mutta samalla märehdin ettemme osaa mitään. Toki aikamme suhteutettuna tokotreeniin on mennyt isosti arkitreeniin ja lopputuloksena Loimu ei varasta ruokaa tai karkaile lenkillä (tai jos karkaa, se tulee vihellyksestä välittömästi takaisin). On kuitenkin kiva huomata, että yksinkertaiset temput, vahva istuminen ja pikkupennun pohjataidot paistavat kentälläkin. Omassa tekemisessä tässä enemmän on kehitettävää, ensi alkuun haluaisin Loimun kanssa yhtä varman olon, kuin Savunkin kanssa. Ja toisaalta kun treenikavereiden edessä pääsin lopulta vähän rentoutumaan, niin Loimuhan oli ihan tosi hieno.

Loimu oli lopulta niin hienosti yhdessä kuplassa kanssani, että aivan ääneen sitä hämmästelin ja helpottuneesti alkoi naurattaa että sillä on aivotkin. Totta kai Loimulla on aivot, ne eivät vain aina näyttäydy kuten haluaisin. Tässä yhteydessä on kyllä mainittava, että huumorintajuinen treeniseura on tosi best!

Loimun kotiläksy on opetella uusia helppoja temppuja, joita se voi tehdä ihmisten läheisyydessä treeninä. Ohjaaja muistaa nyt myös namipalkkavihjeiden erottelun ja ryhdistäytyy järjestelmällisyyden kanssa. Onneksemme ollaan menossa Canisportille tokovalkkuun, jotta päästään johokin ruotuun. Ilahduttavaa on huomata miten nopeasti Loimu oivaltaa ja oppii, kun vain ehdin bongata ne palkittavat hetket sen touhuista.

Alla video Loimun treeneistä. Kyllä tästä vielä tokokoira tulee.


Savun ja Loimun my day -video

Savun päivä - my day video 9/2021 

Kuvasin tämän viikon tiistaina päivämme videolle. Koirien my day video hieman myöhästyi Loimun juoksujen vuoksi. Alkuperäinen ajatus oli kuvata syyskuussa (kuten viime vuonnakin), mutta video toteutui nyt lokakuussa. Tämä vaikutti videoon sen verran että koirien aamu-ulkoilulla oli säkkipimeää.

Paljon on vuodessa tapahtunut ja muuttunut, mihin havahduin vasta editoinnin ja vanhan videon fiilistelyn myötä. Arki on silti edelleen sellaista kuin haluan ja jossa me kaikki viihdymme. Päätin kuitenkin listata ranskalaisin viivoin jotakin eroavaisuuksia vuoden takaiseen. Samana on pysynyt asuinpaikka ja valintani kasvattaa lapseni itse kotona.

Eroavaisuuksia vuoden takaiseen
- yläkerran remontti valmistui, joten makuuhuoneemme ovat siellä eikä Savu enää nuku sängyssä
- Savun "mökki" rappujen alta muuttui säilystytilaksi, mutta muutoin alakertaan vapautuneen tilan johdosta koirilla on reilusti makuupaikkoja valittavikseen
- lapset ovat vuoden vanhempia kuin, eikä meillä siten ole enää rattaita. Emme myöskään käy enää juuri koskaan kylällä puistossa, vaan ulkoilemme pihasta käsin lähi metsässä.
- meillä on nykyään ihastuttava Loimu osana arkeamme 💛 

Tavallisena tiistaina kipaisimme metsälenkille koko porukalla. Isännän tultua kotiin kävin vielä Savun kanssa kahdestaan kävelyllä viemässä roskia ja hakemassa postin (sekä keräsin tölkin). Tästä ollaan pidetty Savun kanssa kiinni, että kävästään ihan rauhallisilla kävelyillä keskenämme ilman junioriosastoa.

Iloa videon katseluun 😊

26 lokakuuta 2022

Vahalanka nahkapanta

 

Loimu alkaa olla täysikokoinen, joten tuli aika hankkia Rakettiketulle ihka ensimmäinen upouusi varute. Kaulapanta. Käytän koirilla tavallisesti valjaita tai pidän niitä vallan irti, mutta kokeissa ja treeneissä kaulapanta on vakiovarustus. Halusin Loimulle samanlaisen nahkapannan kuin Savulla, mutta valmistajaa ei aivan tuosta vain löytynytkään.

Vaan kun löytyi, niin eipä ole työn laadussa moittimista. Lämmin suosituksemme Vahalangan käsitöihin. Loimun pannasta valmistui juuri sellainen, kuin tilauksessani kuvailin. Pannan pehmuste on oranssi, solki messinkiä ja pannan leveys on kaikkiaan 5cm. Tämä kotimainen käsityö koristaa koiran kaulaa läpi elämän, treenikentillä ja kokeissa.