Yö Hevonkuusessa

Hetken mielijohteesta kun kalenterissa oli tilaa ja kova hinku metsään yöksi, varattiin Hevonkuusen retkeilymetsä käyttöömme yöksi. Vaikka ajankohta päätettiin nopeasti, on Hevonkuusi ollut mielessäni koko syksyn. "Sitten kun ei ole enää itikoita". Loimu on yöpynyt ainoastaan teltassa, joten muunkaltainen ulkona yöpyminen tuntui luontevalta harjoitella Hevonkuusessa. Ei muita kulkijoita ja aidat ympärillä, joten tuskin talitiaista isompaa metsäneläintäkään havaittaisiin.

Retkiyönä taivas pysyi visusti pilvessä, mutta lyhdyin valaistu Hevonkuusi oli silti tunnelmallisen kaunis. Kuvat olen ottanut lainakameroilla, joten jälki on mitä on, kun en ystävän Nikon merkkistä järkkäriä osannut käyttää. Oma kamerani on edelleen huollossa, ja viikot ilman luovaa harrastusta (tai sen harrastamista puutteellisilla välineillä) ovat tunteet pitkiltä.

Pimeä hiljainen metsä nuotion rätistessä onneksi rentouttaa mieltä riippumatta siitä onko kameraa vai ei tai onnistuvatko kuvat vaiko eivät. Nuotiota katselisin mieluusti vaikka miten pitkään ja kyllähän iltapala on nuotion kautta pikkuisen parempaa kuin ilman nuotiota. Koiratkaan eivät laita nuotiolla hengaamista pahakseen, sillä ruokaahan siitä seuraa.

Oma nukkumapaikkani oli laavussa hyttysverkon suojissa ja koirat nukkuivat ulkona. Laavu on kyllä sillä tapaa tilava että jos olisi alkanut sataa, koirat olisivat kyllä päässeet katon alle suojaa. Loimun kytkin yöksi, jotta se ei hyppäisi hyttysverkkoja päin. Savu oli vapaana, koska Savulle tällainen on jo ihan perussettiä.

Koirille oli paksut makuualustat mukana (tavallisesti nämä ovat minulla autossa), jotta kenenkään ei tarvitsisi kylmää maata vasten nukkua. Pari viikkoa takaperin molemmille koirille tuli postissa myös Sporttirakin Propalttoot ja tämä retki oli vähän kuin testiyö takeille. Savulla on ollut muutama erilainen takki aiemmin, mutta kylmässä nukkuminen ja asennon vaihtaminen ilman että takki valuu täysin pois paikaltaan, on osoittautunut haasteelliseksi. Toinen haaste on ollut talvisin lumessa kahlaaminen, moni takki kerää lumet sisäänsä eikä puhettakaan, että koira voisi sellaisella nukkua. Toki pääsääntöisesti koirani eivät tarvitse ylimääräistä vaatetta nukkuessaan.

Savu asettui alustalle samantien ja vaikutti alkavan nukkumaan. Loimu asettui Savun viereen, eikä kumpikaan koira herättänyt minua yöllä. Yö oli siis varsin rauhallinen, sillä olin varautunut kaikenlaiseen kaiken varalta. Loimu ottaa paljon Savusta mallia ja toki retkeillessä taukomatto on sille jo tuttu juttu. Hämärtyvä ilta ja tavaroiden levittäminenkin lienevät jo aika selkeä vihje, että kotiin ei olla ihan heti lähdössä.

Tämän retkiyön perusteella Loimu on taidoiltaan valmis talviseikkailuihin, hangessa ja laavuissa nukkumisiin. Jos jotakin pitää molempien koirien kanssa harjoitella, niin takkien pukeminen. Mikä siinä onkin itselle niin hankalaa tehdä pukemisesta kiva juttu... Itse Propalttoot olivat erinomaiset. Takit olivat aamulla herätessä molemmilla koirilla päällä kuten pitääkin ja koirat olivat pysyneet mukavasti lämpiminä. Kaikilta ominaisuuksiltaan meidän käytössämme kotimainen Propalttoo peittoaa kaikki aiemmin kokeillut lämmikkeet.

Hyvin nukutun yön ja hitaan, heräilevää luontoa ihastelevan aamun jälkeen oli aika sanoa heipat Hevonkuuselle. Tulipa vain tarpeeseen yö metsässä. Hevonkuusessa olen vieraillut aiemmin vain päiväseltään, mutta yökohteeksi voin suositella yhtä lämpimästi. Noin hienoissa puitteissa luonnon rauhassa nukun mielelläni toistekin.

Canisport Tokovalkku ja treenit

Viikonloppuna kävin molempien koirien kanssa Canisportilla Janikan tokovalkussa. Canisportin treenipörssiä kannattaakin pitää silmällä, jos vaikka sattuu osumaan kalenteri yksiin tarjolla olevien irtovuorojen kanssa. Savu odotteli vuoroaan hallissa kevythäkissä, mutta Loimu jäi takki päällä autoon. Toistaiseksi Loimu lepää autossa Savua paremmin, kun taas kevythäkki on Loimun silmissä edelleen kohde joka tulee räjäyttää.

Otin Savun ensimmäiselle kierrokselle, aikeena saada viime hetken täsmäiskutreenit ennen tämän viikon lauantain koetta. Teimmekin Savun kanssa kokeenomaisesti kaikkien liikkeiden alut ja palkkasin Savua sosiaalisesti. Lopuksi juostiin aina kehän laidalle palkalle ja yhteisen leikin jälkeen Savu sai lelutaskusta nameja.

Treeneistä jäi paljon käteen ja myös havaintoja kummista mokista. Sitä jämähtää rutiineihinsa ja sitten esimerkiksi luoksetulon pieneen haistelukierrokseen ennen perusasentoa ei tule mitään kehitystä. Luoksetuloon olen saanut vauhtia kyllä ja siksi lopputulos näyttääkin pöhköltä kun Savu pinkaisee täysiä vauhtiin ja juuri ennen perusasentoon tuloa haahuileekin haistelemassa. Sitä saa mitä vahvistaa 😅

Muistiinpanot Savulle

- Käytä sosiaalista palkkaa oikeasti ja vapautuneemmin. Savu vastaa siihen hyvin ja tämän treenin perusteella pelkkä nami ei ollut yhtä palkitseva kuin aito ilahtunut kehuminen ja yhdessä juokseminen

- Vahvista luoksetulon loppuasentoa; Kutsu Savu luo suoraan namikädelle, jotta suora linja vahvistuu (videota treenistä myöhemmin)

- Opeta tehtävät oikein kerralla. Jos tulee moka, ota uusi siirtymä ja aloita alusta. Ei aleta korjaamaan esim. vääriä asentoja liikkeiden alussa, vaan opetetaan ne kerralla oikein.

- Siirtymiä ja liikkurointia treeneihin

Loimun hain halliin meitä edeltävän koirakon vuoron aikana. Jossain on kehitytty, sillä päästiin halliin ja omalle paikallemme niin, ettei kouluttaja ollut edes huomannut että Loimu saapui 😂  Loimu olikin odotellessa aika kivasti ja malttoi keskittyä melko hyvin nuuskumattoon tai vain paikallaan olemiseen.

Loimun treenivuoro meni aika pitkälti Loimun tauolla olemisen vahvistamiseen ja kouluttajan kanssa jutteluun. Ulko-oven käydessä ja muiden jutellessa Loimu reagoi välillä haukkumalla, mutta muuten se oli kaikkinensa tosi kivassa mielentilassa. 

Muistiinpanot Loimulle

- Taukomatolla olemista Loimun omiin treeneihin lisää, mieluusti jokaiseen treeniin. Liiku/puhu/tee jotain samalla ja palkitse Loimua rennosta odottamisesta.

- Vie hidastetusti lelu maahan ja kun Loimu odottaa, juoskaa sinne kilpaa.

- Uusia palkkavihjeitä, namin koppaaminen "koppi" ja namikädelle juokseminen "jes", vanhan jessin korvaa "zip"

- Hyppyharjoittelua niin että Loimu opettelee ohjautumaan siivekkeiden väliin.

- Namin ja lelun tuijottaminen harjoitteluun; kestoa paikalla olemisiin

- Kapulan pitoon kestoa namista luopumisen kautta, harjoittele vahvaksi ensin ilman kapulaa

© Mira Kaipainen

Maanantaiaamuna ehdittiin ulkokentälle treenaamaan. Niin kauan kuin sormet jokseenkin tarkenee, on ulkotreenikelit. Myönnettäköön että raikas pakkassää oli oudokseltaan aika kylmä ja puin ihan liian vähän, mutta koska toko, niin koska vain uudestaan 😂

Loimu aloitti treenit taukomatolta ja asettui tosi nopeasti sellaiseen mielentilaan, jota olen tavoitellut. Harvempikin treenitahti on siis vienyt meitä oikeaan suuntaan.

Loimu leikki, teki yksinkertaisia tehtäviä (pyörimistä ja istumista) ja palasi tauolle. Tehtiin myös kaksi kuolleelle lelulle lähetystä, jotka sujuivat tällä kertaa tosi kivasti. Yhteistyö sujui ja Loimu keskittyi tosi kivasti. Olin juuri palkkaamassa Loimua lelulla, kun kova pamaus vei sen huomion ja Loimu ampaisi karvat pystyssä haukkuen kohti ääntä.

En nähnyt miten pitkälle Loimu meni, mutta videon perusteella ei onneksi kovin kauas. Loimu ei tullut ihan ensimmäisellä kutsulla, mutta lopulta viheltämällä kuitenkin. Se ei syönyt nameja, joten rapsutin ja paijasin sitä aluksi. Siirryimme sitten kentällä vähän kauemmas rauhoittumaan lisää.

Videon loppuosa on mykistetty keskustelun vuoksi, mutta olennaista oli oma rauhallisuuteni. Hengitin syvään ja Loimu reagoi siihen keskittyneesti, sen ilme rentoutui ja se alkoi heiluttaa häntäänsä. Vastaavasti kun minua alkoi naurattaa ja aloin jutella kaverille kiihtyneemmin, Loimukin kiihtyi ja haukahti. Kun aloin taas hengittää syvään, Loimukin laskeutui.

Tällainen tapahtumaketju ei kuulunut suunnitelmiin, mutta koin tärkeäksi että se tuli itselleni kokonaisuudessaan myös videolle. En ole ennen nähnyt Loimua sellaisena kuin se äänen perään ampaistessaan oli, mutta oli hienoa nähdä miten hyvin Loimu pystyi rauhoittumaan oma-alotteisesti ihan vain kun hengittelin itse. 

Pienen paussin jälkeen jatkettiin Loimun kanssa treenejä merkin kierrolla. Tässäkin omalla toiminnalla on iso merkitys ja vihdoin Loimulla alkaa olla merkistä joku käsitys. Tehtiin muutama toisto, yksin pieleen mennyt ja viimeinen ihan super onnistunut ja siihen oli hyvä lopettaa.

Savu treenasi toisen koiran kanssa samaan aikaan, joten videota sen treeneistä ei tullut. Savulla oli kuitenkin virtaa, joten ruutuun ei menty ykkösellä eikä sinne onnistuneella kerralla herrakoira ehtinyt pysähtyä. Vaan luoksetulon perusasennot sujuivat nyt hyvin ja tehdäänkin niitä nyt vähän tehokuurina ennen kokeita.

Seuraamisessa Savu oli tosi skarppina, laskin että nyt yhtäkkiä se 45 askelta pelkkää suoraa menikin aivan kivuttomasti. Joten kyllä me vielä joskus BH-kaaviostakin selvitään, vaikka kaikki mutkat ja kiemurat onkin enemmän meidän juttu.

Loppuun otettiin vielä paikkisjonossa kulkemista ja paikkikseen jääminen. Kuinka ollakaan, jätin Savun osuvasti jonkun pudonneen namin viereen ja kyllähän se nenä vei nälkäistä 😂 Kolmannella jätöllä Savun ilme oli vihdoin sellainen kuin halusin ja vapautin sen leikkimään. Riviin meneminen oli tosi hieno, näitä tosin pitäisi harjoitella tosi paljon enemmän yleisen sujuvuuden takaamiseksi kokeissa.

Kaikkinensa kivat ja informatiiviset parit treenit takana, joista teki mieli kirjoitella. Loimun kanssa aloitetaan marraskuussa joka toisen viikon tokovalkku ja kyllä vain tulee nuoren koiran kanssa tarpeeseen.

Loimu paranee - ja mitä opimme

Loimu eläinsairaalan päivystyksessä

Loimu jatkotutkimuksissa

Tänä torstai aamuna kävin Loimun kanssa Inuvetissa kontrolliverikokeissa. Loimu onkin ollut edellisestä postauksesta alkaen täysin oma itsensä. Eli siis tällainen saikkuilu ei passaa Loimulle, vaan seinät kaatuvat päälle. Klinikalle mentiinkin täydellä Rakettiketun nelivedolla vaikka äänenvaimenninta. Meillähän onkin vielä "mene uusiin paikkoihin hillitysti" harjoitukset kesken ja voi mitä hyvä mieli tuli nähdä Loimu sellaisena kuin se on; täysiä ja lujaa. Terveen Rakettiketun merkki.

Verikokeista selvisi, että tulehdusarvo oli laskenut lähes normaaliin, eli antibiootti puree. Loimun yleisvointi ja kotona mitatut normaalit ruumiinlämmöt huomioiden, normaali arki ja riehuminen jatkukoon. Antibioottikuurin Loimu syö vielä loppuun ja sitten voidaan huokaista helpotuksesta. Loimu siis pääsee kuin pääseekin lauantain valkkuun mukaan, eli vähän hallille rallattelemaan.

Aiempaa kokemusta minulla ei koirien pissatulehduksista ollut, joten onpa taas opittu uutta - ja yritin muistaa kysyä kaiken olennaisen eläinlääkäriltä. Miten pissatulehdusta voi sitten ehkäistä? Ei ihan kauheasti millään, mutta esim. Kiveton lisäravinne tasaa virtsarakon PH arvoa niin, etteivät bakteeerit pääse siellä muhimaan. 

Jos seuraavissa juoksuissa alkaa epäilyttää (nyt ei epäilyttänyt juoksuaikana), vien Loimusta virtsanäytteen. Virtsanäytteen vieminen vaikka turhaankin joka juoksusta tulee huomattavasti edullisemaksi, kuin tutkia koira varalta päivystyksessä ja sitten uudestaan ja laajemmin klinikalla. On myös miellyttävämpi hoitaa pois pelkkä  pissatulehdus, kuin antaa sen edetä munuaistulehdukseksi.

Kolme klinikkakäyntiä jättivät käteen muutakin kuin suolaisen laskun. Jatkamme Loimun kanssa pöydällä käsittelyharjoituksia. Eritoten panostamme verikokeen ottamisen ja kuumeen mittaamisen harjoitteluun, jotta nämä olisivat jatkossa vähemmän stressaavia klinikalla. Kiinnipitämistä olemme harjoitelleet jo aiemmin ja sen suhteen tutkimukset sujuivatkin aika kivasti.

Klinikkakäynti on koiralle kuitenkin aina enemmän ja vähemmän jännittävä, varsinkin jos koira on jo kipeä. Harjoittelusta on siis hyötyä, jos ei muuten niin ainakin stressiä vähentämään.

Loimu jatkotutkimuksissa

Loimu eläinsairaalan päivystyksessä 10/2022

Lukaise aiempi postaus pohjalle, sillä ihan kaikkea en tässä kertaa 😊 Sunnuntaiaamun postaamisen jälkeen Loimu piristyi merkittävästi lauantaihin verrattuna. Illalla ruokakin upposi hyvällä halulla. Pihassa ulkoillessa Loimu hieman leikkikin Savun kanssa, mutta kuitenkin pääasiassa vain oleskeli.

Itse nukuin yön melkoisen huonosti, unen rajamailla olo meni kaiken spekulointiin ja pohtimiseen, mikä Loimulla voisi olla. Lopputulemana valvoin myöhään ja heräsin aamuyöllä uuteen päivään, ilman että olin keksinyt mitään erityisen järkevää. Pohdin suolitukosta, sillä Loimu ei ole ulostanut tiettävästi perjantain (mahdollisesti lauantaiaamuna on voinut ulostaa) jälkeen. Toisaalta pyometran lisäksi myös suolitukoksiin olen koirineni tutustunut, eikä yksikään koirani ole ollut iloinen ja liikkuvainen tukoksensa kanssa.

Loimu oli maanantai aamuna lähestulkoon oma itsensä, eikä se vaikuttanut (tai vaikuta nytkään kirjoittaessa) lainkaan kivuliaalta. Suuntasimme aikaisin aamulla jo lauantaina vaaramalleni ajalle Inuvetiin. Loimu ei ole vielä ulostanut, mutta klinikalla lämpöä mitatessa peräaukosta tuli jotakin kellertävää limaa, joten kenties ripulia odotellessa. Toki, Loimu ei syönyt viikonloppuna yli vuorokauteen mitään, joten suolessa tuskin on merkittävästi massaa. Mikään maanantaiaamun tutkimuksissa ei myöskään viittaa suolitukokseen, joten en usko Loimun nielleen kiviä, keppejä, käpyjä tai muutakaan joka olisi suolen tukkinut.

Kuumetta Loimulla ei ollut klinikalla, kuten ei aiemmillakaan mittauksilla. Sen sijaan verikokeista selvisi että tulehdusarvot olivat nousseet sitten lauantain, joskaan emme tiedä olivatko ne korkeammat sunnuntaina. Toimitin klinikalle myös virtsanäytteen, mutta siinä ei tietenkään mitään näkynyt sillä Loimu syö antibioottia. Amatöörimoka 😅

Päädyttiin ultraamaan Loimu uudestaan, sillä virtsaaminen on edelleen tiheää (viiden minuutin ulkoilulla lukuisat minipissat) ja ne tulehdusarvot olivat kohonneet. Loimu ei ilahtuntu kuumeen mittaamisesta, mutta ultraan kiepsauttaminen ei ollut ihan yhtä kamalaa. Kaikkinensa tutkiminen sujui aika hyvässä yhteistyössä koiran kanssa, vaikka nyt pirteämpänä Loimu vastusteli enemmän kuin lauantaina.

Ultratessa munuaiset näyttivät hieman muuttuneilta ja altaat olivat hieman laajentuneet. Tämä voisi viitata munuaistulehdukseen, vaikka verikokeessa munuaisarvoissa ei ollut mitään poikkeavaa. Hienoista hakuammuntaa ja spekulointia, mutta teoriassa Loimulla olisi voinut olla virtsatietulehdus joka olisi jäänyt huomaamatta, jolloin tulehdus olisi päässyt etenemään munuaisiin. Tämä on täysin mahdollista, mutta tällä erää ei vielä aivan diagnoosia saatu.

Päädyttiin siihen että nostamme hieman Loimun antibioottiannosta. Saatiin mukaan myös Kiveton lisäravinne ja tulehduskipulääkettä. Jos Loimun vointi menee huonommaksi, palataan klinikalle vikkelästi, mutta mikäli tilanne pysyy hyvänä, kontrolloidaan veriarvot torstaina uudestaan.

Ulkoisesti Loimu vaikuttaa olevan varsin paranemaan päin: se touhotti klinikalla omaan tapaansa äänekkäästi ja innokkaasti, sekä söi ruokansa hyvällä halulla. En siis olisi uskonut, että tulehdusarvo olisi noussut, mutta toki antibiootti voi kohentaa Loimun oloa tulehdusarvoista riippumatta. Mikäli kyseessä on munuaistulehdus, on uutinen sinänsä helpottava että tulehdus on hoidettavissa kuntoon.

Treenit sun muut menot Loimulta peruuntuivat vähintään tältä viikolta, katsotaan kuinka käy loppukuukauden menojen. Loimun eläinlääkärikäyntiraportit jatkunevat torstaina - vakaa tunne että sinne porskutetaan hyvillä voinneilla ja yöunilla. 

Loimu eläinsairaalan päivystyksessä

Pitkä tovi olikin edellisestä päivystysreissusta koiran kanssa, peräti useampi vuosi. Vaan nyt oli vuorossa Loimu, jonka kanssa suunnattiin yötä vasten tutkimuksiin. 

Perjantaina Loimu oli normaali oma itsensä, mutta lauantai aamuyönä se oli oksentanut keittiöön. Oksennus oli aika ruohontäyteinen joten siitä en huolestunut ja laitoin aamuruuan syömättömyydenkin hetkellisen huonon olon piikkiin. Loimu oli kuitenkin koko päivän vaisu ja todella väsyneen oloinen. Parin tunnin yksinolo aikana se oli virtsannut sisälle, mikä on nykyisellään epätavallista. Lätäkössä ei kuitenkaan ollut mitään epätavallista, jos jotakin hyvää lattian sotkemisesta voi keksiä.

Loimu oli vaisu, mutta lähti kuitenkin mielellään pihaan ulkoilemaan ja ilahtui kotiin tulostamme. Pihassa Loimu kuitenkin kävi vain tarpeillaan (tosin ulostavan en sen nähnyt koko lauantaina, perjantaina uloste oli normaalia) ja sitten se istui. Loimu istuu toki pihassa joskus muutenkin, mutta sitä edeltää aina hulvaton riehuminen ja kuntoilusuoritus, ennen kuin Loimu asettuu.

Mittasin Loimun kuumeen, mutta lämpö oli normaali 37,9°C. Iltaruuaksi päätin tarjota kissanmärkäruokaa, joka on Loimun herkkua. Loimu ei tehnyt elettäkään, että olisi aikonut syödä sitä. En ollut nähnyt että Loimun vulva erittäisi mitään, mutta se oli lauantain nuollut sitä samaan tahtiin kuin juoksuisena. Juoksut olivat loppuneet pari viikkoa sitten.

Oireet listattuna

- ruokahaluttomuus

- vaisu

- takapään nuoleminen

- tihentynyt virtsaaminen

Tilastollisesti kohtutulehdus ei ole erityisen yleinen ja vielä vähemmän yleinen se on nuorilla koirilla, ensimmäisten juoksujen jälkeen. Vaan kun se on osunut aiemminkin kohdalleni koirieni ollessa sääntöjä vahvistavia poikkeuksia, aloin epäillä josko Loimullakin olisi kohtutulehdus. Olin jo varannut maanantai aamulla klinikka-ajan, mutta jos kyseessä olisi pyometra, olisi Loimun saatava hoitoa välittömästi jotta sterilointi olisi mahdollista välttää.

Niinpä lopputulemani lauantai iltana oli soittaa Tampereen Veteriin ja lähteä Loimun kanssa käymään eläinsairaalassa. Automatkan Loimu makasi/nukkui, kuten oli tehnyt aiemminkin päivällä automatkalla. Tavallisesti Loimu istuu katsomassa maisemia ainakin alkumatkan. Kaikki lauantain käyttäytymisessä oli poikkeavaa tavallisesti vilkkaalle ja eloisalle Loimulle.

Navigaattori kierrätti minua loppumatkasta hiukan ympyrää (en ollut ennen Veterissä käynyt), mutta lopulta päästiin kadun varteen parkkiin ja löydettiin opasteiden avulla sisäänkäyntikin. Uudessa ympäristössä Loimukin valpastui ja marssi reippaana kohti sisäänkäyntiä. Jostain syystä Loimua luultiin sekarotuiseksi, mutta saatiin tietoihin kuitenkin kirjattua roduksi islanninlammaskoira. Meinasi vähän naurattaa, että kun kerrankin vien klinikalle ensimmäistä rotukoiraani, luullaan sitäkin sekarotuiseksi 😂

Vaaka näytti Loimun painoksi tasan 10kg mitä pidän aivan realistisena. Siirryttiin tietojen täyttämisen jälkeen odotusaulaan ja Loimu haukuskeli yksittäisiä kertoja muille koirille. Nuutunut se oli silti ja asettuikin lopulta aika nopeasti makaamaan. Hoitajan ja eläinlääkärin Loimu tervehti iloisena, mutta tutkimusten jälkeen se vain makasi tutkimushuoneen lattialla. Eli vaikka Loimu ei oireillut niin että olisi kuolemansairas, ei se ollut oma itsensä sillä Loimu ei minuutissa osaa asettua uudessa paikassa oma-alotteisesti makuulleen. Normaali Loimu olisi säntäillyt huonetta ympäri häntä heiluen paikkoja tutkien.

Kerroin eläinlääkärille Loimun oireet ja mitä itse epäilen, ja toki että tiedän kohtutulehduksen riskin olevan pieni. Ultrassa kaikki näyttikin normaalilta, joten kohtutulehdus saatiin onneksi suljettua pois. Loimulta otettiin myös verikokeet ja tulehdusarvot olivat hiukan koholla. Loimu sai suoraan suoneen tulehduskipulääkettä ja antibioottia. Antibioottikuuri saatiin myös mukaan.

Nyt sunnuntaiaamuna Loimu söi sen verran, että sain antibiootin annettua. Ehkä ruokalusikallisen kaikkinensa. Hiukan virkeämpikin Loimu oli nyt aamulla, eikä se ole oksentanut tai tehnyt muitakaan jätöksiä sisälle. Huomenna suuntaamme heti aamulla Inuvetiin ottamaan kontrolliverikokeet.

En tajunnut yöllä ajatella virtsatietulehdusta, eikä sitä klinikallakaan ehdotettu. Ajattelin kuitenkin viedä huomenna klinikalle mukanani Loimun virtsanäytteen tutkittavaksi. Tulehduksen aiheuttaja on toistaiseksi mysteeri, mutta huojentavaa on se, ettei Loimulla pitäisi olla mitään vakavaa.

Syyskuvia ja treeni-ideoita

Mitä hienointa syyskeliä on lokakuu tarjoillut ja ulkoilmasta ollaankin nautittu. Treenien suhteen on ollut pientä turnausväsymystä kaiken junnaamisen myötä, mutta metsässä kaikki onneksi sujuu. Tosin havahduin ettei Loimu osaa kuin murto-osan niistä tempuista jotka Savu jo saman ikäisenä hallitsi sujuvasti. Tämän huomaa ihan jo valokuvatessa. Savu osaa vaikka mitä, Loimu osaa istua paikallaan ehkä hetken.

Olen toki keskittynyt Loimun kanssa luoksetuloon ja yhteistyön rakentamiseen, mutta onhan se nyt pelkästään hölmöä jättää temput opettamatta pentukoiralle joka ne vielä helposti oppii. Vaan parempi vähän myöhässä kuin ei koskaan ja niinpä on Loimukin aloitellut temppuja taas säännöllisemmin. Järjestelmällisempi ja tavoitteellisempi treenaaminen on kai osin tappanut luovuuteni, sillä ensi alkuun ei tullut edes mieleen, mitä temppua sitä alkaisi opettamaan. Alkuun päästiin onneksi ja treenipäivyriin on jo kirjattu useampi idea vastaisuuden varalle.

Savun ilmoitin tokokokeeseen sekä Ylökkille nyt lokakuussa, että marraskuuksi Seinäjoelle. Treenataan näitä ennen itsenäisesti ja pari kertaa tokon omatoimiryhmän kanssa. Menee kokeet kuinka vain, otetaan kaikki informaatio vastaan ja ollaan sitten taas viisaampia. Ehkä.

Tarkoitus on pitää joulukuu taukoa lajitreenistä ja keskittyä panostamaan temppuihin ja käsittelytreeniin. Varmaan treenitahti tokon ja rallytokon suhteen hiipuu jo hiukan marraskuussa, kimppatreenejä lukuunottamatta. Koen että sekä itselle ja koirille, vapaamuotoisempi tajunnanvirta temppuilu tekee varmasti oikein hyvää. Tämä onkin jo kolmas vuosi, kun ihan tarkoituksella pidän joulukuussa taukoa lajitreeneistä - hyväksi koettu, johan tässä on koko vuosi treenattu niin paljon kuin on ehditty ja jaksettu.

Juoksemista jatkoin koirien kanssa taas. Tavoitteet matkoista ja juoksukerroista viikossa eivät ihan kohdanneet resurssien kanssa, mutta viis siitä. Ollaan ennätetty juoksemaan kahdesti viikossa ja ajallisesti lämppineen ja jäähkineen 3km matka on ollut helpoin toteuttaa. Sen kuntoni kestää metsämaastossa kohtuullisesti ja se saa nyt riittää kuntoilun ylläpitoon. Juostaan enemmän ja useammin sitten, kun se on mahdollista.

Savu on juoksulenkit vetovyössä kiinni, Loimu on saanut juosta vapaana. Vielä keväällä Loimu juoksi mukana reilun kilometrin, jonka jälkeen piti kävellä mikäli pentu oli mukana. Nyt Loimu viilettää edellämme ihan koko matkan, eikä tuo muutama kilometri väsytä sitä lainkaan. On tosin hämmästyttävää, miten helposti Loimun saa tyytyväiseksi vapaana juoksemalla hihnalenkin sijaan. Sillä on valtava tarve juosta ja jos se voi päättää itse, se mieluiten juoksee. Ollaankin harjoiteltu lähellä pysymistä ja luoksetuloa todella paljon, jotta Loimua on mahdollista pitää vapaana. Minä en juokse niin lujaa tai paljon, mitä Loimun tarvitsee juosta ollakseen tyytyväinen, joten pelkkä hihnassa liikkuminen ei tulisi kyseeseen.

Postausideoita on, mutta aikaa istahtaa kirjoittamaan kokonaisia lauseita on hiukan vähemmän. Kunhan ennätän, kirjoitan tänne kuitenkin havaintoni ylös Loimun juoksuista ja siitä, miten voimakkaasti kastroitu Savu niihin reagoi. Olen myös luonnostellut tekstiä siitä, saako muita neuvoa koiraharrastuksessa - tämäkin aihe jakaa mielipiteitä.

Ihan pian on myös Loimun synttäripäivä ja sille päivälle onkin luvassa melkoinen mättöpostaus. Retkiä ja treenejä on kalenterissa sen verran, että taatusti raporttia tulee tännekin. Joskin uudet kuvat ovat vähän kysymysmerkki, sillä se uusi kamerani meni hajoamaan. Järkkäri on nyt takuuhuollossa aikaa x ja toivottavasti kotiutuu sieltä jälleen käyttökuntoisena. Tämän postauksen kuvat otin vain päivää ennen, kun kamera työkeikalla hajosi ilman loogista syytä. Jäi nyt perhepotretit ja muut omat kuvausvisiot syysmetsässä toteuttamatta, mutta koirakuvia sattui tulemaan hyvä määrä vähän kuin varastoon 😁

Kaupallinen yhteistyö: ILOMME:n alekoodi

 

Meillä on nyt jaossa kuvassa näkyvillä tiedoilla alekoodi ILOMME:n materiaaleihin. Alennuskoodi ILOMME22_KOIRIAMAALTA on voimassa vuoden loppuun ja käytettävissä kaikkiin kurssimateriaaleihin ja jäsenyyksiin.

Alla listattuna lyhyillä selityksillä kaksi omaa lempparia, joista olen koirieni kanssa hyötynyt eniten.

Arkitaidoissa alkuun - Jirka Vierimaa

Tällä opinpolulla käsiteltiin luoksetuloa, hihnassa kulkemista, kontaktipelejä ja ohitustilanteiden harjoittelua. Videot ovat selkeitä ja Jirka Vierimaa kertoo mitä tehdään, miten ja miksi. Kontaktipelit ovat olleet meillä avainasemassa monessa tilanteessa, mm. uusissa paikoissa.

Hyvinvointi kategoria

Hyvinvointi kategorian haluan mainita kokonaisuudessaan, kouluttajana mm. Susanna Vartiainen. Hyppytekniikkaharjoittelu ja lämmittelyt eivät ole pelkästään agilityharrastajille, vaan myös toko- ja rallytokokoirien oikeus. Kurssimateriaaleissa käydään läpi kehonhallintaharjoituksia niin pennuille kuin aikuisille koirille, sekä lämmittelyrutiinit. Tokoharrastajana sanoisin, että oman harrastuksen parissa lämmittelyissä koiran lihaksiston suhteen on paljolti kehitettävää.

Jos sinulla on jotakin kysyttävää ILOMME:sta, kommentoi tai laita sähköpostia koiriamaalta@gmail.com