Viikonloppuna meillä oli tokon omatoimiryhmän marraskuiset treenit. Kaikkiaan kahdeksan koirakkoa paikalla, ihan mahtavaa! Omilla treenivuoroilla tein sellaisia havaintoja, että on syytä palata aivan perusasioiden äärelle. Kumpikin koira haastaa teknistä osaamistani omilta tahoillaan ja molempien kanssa heikkouteni näkyvät koiran tekemisissä hiukan erilailla. Toki syksy on tarjoillut erilaista rasitetta joka suunnasta, joka vaikuttaa koiraharrastukseenkin ja koirathan kyllä huomaa jos jokin on vähän vinossa.
Hyvä mieli jäi treeneistä kuitenkin (ainakin nyt pari päivää treenien jälkeen jo naurattaa), niin itselle kuin koirille. Hyvä treeniseura on sitä kun kehtaa epäonnistua ja tunnistaa omat virheet. Tai ainakin tajuta sen, mitä olisi voinut tehdä toisin. Alla videoineen kuvineen tarkempi läpikäynti kummankin koiran treenistä.
Savun kanssa olin päättänyt tehdä kokeenomaisesti alokasluokan liikkeet kahdessa osassa. Itsenäisesti yksin treenatessa kokeenomaiset liikkeet sujuvat sosiaalisella palkalla mallikkaasti, mutta muutoin ei. Muutamien treenien perusteella sanoisin, että muiden läsnäollessa ja oman jännitykseni kanssa Savu pystyy suorittamaan kolme tehtävää kelvollisesti, mutta sen jälkeen pakka alkaa hajoilla. Oli ihan järjenköyhyytty toimia sinnikkäästi suunnitelman mukaan, kun oikeasti Savua olisi kannattanut auttaa.
Jälkiviisaana Savu olisi ehkä kaivannut paremmat lämpät (tää on alkanut korostua etenkin pitkien automatkojen jälkeen kun Savukin kerää kierroksia) ja olisi se varmasti mielellään myös leikkinyt. Joku ihme hätähousu on hypännyt puikkoihin. Treenissä oli paljon hyvääkin, mutta myös paljon mitä olisin voinut tehdä toisin.
© Mira Kaipainen © Mira KaipainenViimeistään toisessa setissä olisi ehdottomasti kannattanut palkita Savua ruualla tai leikillä jo kesken suorituksenkin, kun sillä oli selvästi hankalaa. Oli Savu toki vähän virittynytkin (Savuksi siis), mutta kyllä se haukkuu ensisijaisesti siksi ettei sillä ole optimaalinen olo suorittaa annettuja tehtäviä. Jotenkin olin niin omissa maailmoissa että menin ja sivuutin tämän 😓
Treeneissä tulisi ehdottomasti muistaa (myös kokeenomaisissa) että koiraa tulee auttaa tarvittaessa. Halli oli meille uusi ja niin oli osa ihmisistäkin, eikä siihen summattuna oma hätäilyni merkittävästi auttanut koiraa, päinvastoin.
Jatketaan harjoituksia tästä viisastuneena seuraavin muistiinpanoin
- huolellinen lämmittely, leikkiminen, helpot temput
- palkitse treeneissä olosuhteiden mukaan suunnitelmasta joustaen, maksimoi onnistumiset
- auta koiraa, jos jokin tehtävä siinä ympäristössä tuntuu liian vaikealta
Me ollaan harjoiteltu kimppatreeneissä antamaan positiivisia palautteita toisillemme (tässä on kyllä itsellä kehitettävää) ja voi vitsi miten niistä tulee hyvä mieli! Muiden kannustamisella on ihan valtava merkitys. Vaikka kaikki ei ihan optimaalisesti mennytkään, olivat treenikaverit kiinnittäneet huomiota Savun seuraamisen kehittymiseen sekä omaan tarkkuuteeni ekassa setissä. Olenkin pikkuisen huolimattomana ihmisenä joutunut todella ponnistelemaan huolellisuuden kanssa ja on todella palkitsevaa että sen huomaa joku muukin.
Savu osallistui treenien lopuksi vielä paikalla makuuseen. Tai siitä tuli niin pitkäkestoinen että palkkasin välissä ja sitten jätin Savun istumaan. Paikkis yllätti! Meillä oli poikkeuksellisesti seitsemän koiraa rivissä ja toinen Savun vieruskaveri ei ollut Savulle ennalta tuttu. Savu ei ennakoinut tai äännellyt lainkaan ja paikalla makuussa se heitti rennosti lonkalle ja laski päänsä maahan 💙 Voi hyvänen aika sentään miten herttainen mussukka.
Loimun vuoro näytti juurikin Loimun vuorolta. Vähän oli sellainen "voi hyvää päivää" sentään tunnelma, ihan vaan omien amatöörimokien vuoksi. Jotenkin en tajunnut että uusi halli, vieraat ihmiset (eikä me koskaan nähdä ketään missään) ja ettei Loimu ihan perfektosti osaa vielä sitä tätä ja tuota.
© Mira Kaipainen © Mira KaipainenLoimun kans jatketaan näillä
- tee suunnitelma
- ole järjestelmällinen ja nopeampi
- palkalta suoraan palkalle, väliin helppoja tehtäviä
- harjoittele taukoilu vahvemmaksi
- yhdessä kulkemisen harjoittelua omalla ajalla
- häiriöiden kanssa hallitumpaa harjoittelua, liina?
Joku ihme aivopieru oli vapauttaa Loimu tauolta vähän tyhjän päälle ihmisten sekaan. Palkalta palkalle homma pelasi kivasti ja ehdottomasti vahvistetiheyden täytyy olla tiheä uusissa paikoissa. Kuinka ihmeessä tämmönen voi päästä unohtumaan? 😁
Kosketusalustaa tehtiin kun Loimu oli oikeilla taajuuksilla. Kaksi tosi onnistunutta toistoa ja sitten joku idea että tehäänpä vielä kolmas ja siitähän Loimu sitten hyökkäsi kosketusalustan kimppuun. Pitäisi muistaa, että Loimu ei tee samoja asioita montaa toistoa koska vähempikin riittää.
Vähän laiskasti olen viime aikoina käyttänyt lelua palkkana, sillä Loimusta ei aina ihan tiedä. Se joko leikkii tai sitten se ei leiki. Nyt treeneissä se leikki ja pystyi sitoutumaan leikkimiseen tosi hyvin ihmistenkin lähellä. Lelun vaihto namiin ja heti pian uusi leikki, toimi tosi kivasti. Ruutu oli rakennettuna ja jos meidän ruokakuppipalkka (nyt vähän ryhtiä ohjaaja!) olisi valmiimpi, olisi sitä voitu tehdä. Varsinaiset tempputehtävät jäivät nyt vähälle, kun seikkailtiin vain ottamassa paikkaa haltuun jokseenkin yhteistyöhön pyrkimällä.
On sitä jo useamman kaverin kanssa puhuttu, että Loimussa on potentiaalia tulla oikein hienoksi tokokoiraksi. Voisko joku muu vaan tehdä nämä työt mun puolesta? 😂 Välillä turhauttaa siis omat mokat ja osaamattomuus, ei suinkaan koira. Loimu on just semmonen raketti kuin toivoinkin, mutta sen kanssa vaan pitäisi itsekin kehittyä niin mahdottoman nopeasti ettei tosikaan. On myös ihan valtava kontrasti kotipihaLoimussa ja kenttä/halliLoimussa. Ne on ihan eri koira.
Koirankoulutus ja varsinkin toko ovat siitä kiinnostavia ajanvietteitä, että kun yhden asian saat kuntoon odottaa kasa seuraavia kehityskohteita nurkan takana. Eipä käy aika pitkäksi 😜
Näillä hämmästelyillä eteenpäin, kiitos treeniseuralle seurasta, vinkeistä, videoista ja kuvista 💞