23 marraskuuta 2015

Sitoutumiskammoinen tokoilija




Siinäpä muutama video tokoiluista ja puuhasteluista sen pohjaksi. Perusasentotreenit ovat syyskuulta, niissä on onneksi taas hiukan edetty, keston osalta. Vatitreeniä emme ole tehneet aikoihin, viimeksi aivan pikkupentuna ja kyllä huomasi, että koipea on tullut lisää. Teini oli ihan pihalla, mitä pitikään tehdä. Tokotauko teki hyvää, nyt on intoa treenailla uusia juttuja ja paneutua lisää vanhoihin.

Itseasiassa pienen tauon jälkeen sitä näkee monenmoisia virheitä ja puutteita omassa ja koiran toiminnassa. Näin ensimmäisenä mulle valkeni, että Vilkun keskittymiskyky on melko kehno. Siis jos puhutaan tarkasta toiminnasta, kyllähän se isoissa liikkeissä pelittää hienosti. Se ei sitoudu toimintaan, vaan häsää välissä omiaan, suorittaa kyllä annetut tehtävät, mutta on vähän laiskanpulskea, eikä oikein vastaa vaatimiseen. Tämä on toki omaakin laiskuuttani. Häiriönsietokyky on kasvanut, mutta se on edelleen vähän ongelma, on hankala treenata, kun ihan arkiset asiat häiritsevät joskus liikaa.

Jatkosuunnitelmamme on siis seuraavanlainen

MIELENTILA sen on oltava positiivinen, kiinnostunut ja innokas. Vire korkealle, kuitenkin niin, että Vilkku pystyy edes sen minuutin keskittymään satasella. Harjoitukset lyhyemmiksi, jotta oppimista tapahtuu hyvällä mielellä.

KESKITTYMINEN JA HÄIRIÖ pitää vaatia sitoutumista. Ei mitään tuijottelua tai maan nuuskuttelua, vaan treeneissä ollaan alusta loppuun asti tarkkaavaisia ja kuuliaisia. Erityisesti liikehäiriöön panostettava ja piippaaminen kitkettävä.

KESTO perusasento, paikkamakuu, kontakti... Näihin kaikkiin kestoa, sitä myötä varmuutta ja sen jälkeen hiotaan varmuutta.

Eli muutama asia siis, joita pitäisi vähän petrata ennen, kuin voidaan jynssätä itse liikkeitä. Kevätkaudelle on tarkoitus taas mennä hallille tehokursseille, jotta saadaan ammattimaista oppia. Tämän päivän treenit eivät olleet mikään menestys ja loppujen lopuksi treenailimme vain perusasentoa ja parin askeleen seuruita. Pöllyävä lumi ja -paakut olivat vastustamattomia, eikä Vilkku meinannut pystyä keskittymään. Kuono meinasi pudota koko ajan maahan ja se hyökkäili kengistäni pöllähtävän lumen kimppuun. Päädyin sitten leikkimään runsaasti ja ottamaan lyhyitä seuruita, että homma pysyi edes joten kuten kasassa. Alkuperäinen suunnitelmani oli kerrata vanhaa ja seurata kahdeksikkoa. Ilmeisesti kahdeksikko ei sitten niin vanha juttu olekaan, se kun vaikutti koiralle ihan uudelta.

Meille kelpaisi treeniseura, olisi kiva saada häiriötä ja vieraalta palautetta! Pääasiassa treenaamme Ylöjärvellä mutta joskus poikkeuksellisesti voisimme yrittää päästä myös Tampereelle Lielahteen. Muualle kulku onkin hankalampaa. Nakkailkaa treeniseuralaiset viestiä.

16 kommenttia:

  1. Arvelemani väkikadon vuoksi se muutti hiukan muotoaan varsinaisesta tapaamisesta :) mulla ei vielä ole kuvia valmiina, jahka ne niin sitten raapustelen jotakin.

    VastaaPoista
  2. Ihana tää talvinen ulkoasu! :D

    VastaaPoista
  3. Tosi nätin näköstä on tuo Vilkun seuruu! Nyt vaan elä kiirehi sen kanssa, se on ihan pentu vielä. Tuo minuutti yhtäjaksoisesti on aika pitkä aika tuon ikäislle jatkuvaa keskittymistä, kun miettii miten monta vahvistetta ehdit itse antaa minuutissa. Perusasentotreenissä oo tarkka ettet palkkaa vinoon, muutaman kerran Vilkku oli jko vinoon sen taakse tai vinoon ulospäin joista palkkasit ;) Seuraaminen on niin tylsä liike, että tekisin mielummin pyöritystä eri suuntiin max.neljän askeleen verran joista aina superpalkka. Se pitäis koirankin mielenkiinnon paremmin yllä :)

    VastaaPoista
  4. Sä teet tosi pitkiä pätkiä putkeen. Vaikka palkkaatkin välissä niin silti. Tekisin intensiivisempiä, lyhyempiä pätkiä eli esim. yksi parin askeleen seuruu -> vapautus palkalle. Yksi perusasennon kesto pätkä -> vapautus palkalle. Voit toki tehdä peräkkäin useamman seuruu/perusasento pätkän, mutta minä vapauttaisin ja riehuttaisin kunnolla aina välissä. Eikä noin että ensin palkkailet rauhaksiltaan perusasentoon ja sitten lähdettekin vielä seuraamaan ja jatketaankin tekemistä tai palkkailet seuraamisten välissä -> tyyyyylsääääää. Ja palkkaat muutenkin tosi tylsästi, vähän sitä heittäytymistä mukaan leikkimiseen, annat Vilkun voittaa välillä lelun itselleen ja vetää sinua perässä, hihkut ja hillut. Namistakin saa mielenkiintoisen jos antaa "saalistaa" sitä nyrkistä ja heittää sen palkaksi.

    Minusta Vilkku keskittyy tosi hyvin, luulisin että sille tulee vaan tylsää ja sen takia alkaa keksiä kivempaa puuhaa. Minuutin keskittyminen on minustakin piiiiiitkä aika, mieluummin niitä lyhyitä pätkiä joista hyvä palkka niin että koira alkaa odottaa sitä että pääsee tekemään. Se kesto tulee kyllä sitten sieltä helpommin kun koiralla on intoa siihen tekemiseen.

    Minä itse harvemmin palkkaan kesken liikkeen niin että vielä jatketaan vaan palkka on aina samalla vapautus. Näkisin että koirallakin pysyy paremmin mielenkiinto näin. Minulla on hyyyyyvin häiriöherkkä uros, jolle saatiin lisää sitä keskittymistä ihan vaan pitämällä kivaa eli leikkimällä niin, että se kentälle tullessa alkoi jo odottaa että koskakoskakoska. Vasta sen jälkeen lyhyitä liikkeitä, esim ennen leikkimistä perusasentoon -> leikitään->kentältä pois. Nimenomaan nyt sitä fiilistä eikä niinkään tylsiä liikkeitä. Häiriöitä voitte tietty lähteä puurtamaan luopumisen kautta, sitä kautta voipi sitä katsekontaktin kestoakin lähteä rakentamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eiliset treenit oli taas just sellaset, joista ajattelee jälkikäteen, kunpa ei olisi mennyt. Mässäsin eilen aiheella koko illan ja tosiaan en ole tehnyt selväksi erottelua työskentelystä ja tauosta, arvottanut palkkaa tai että olisin ymmärtänyt tehdä tarpeeksi lyhyitä harjoituksia.

      Keskittymiseen kiinnitin huomiota, kun ulkopuolisen tahon mukaan Vilkku ei osaa keskittyä. Hämmennyin ja aloin miettiä asiaa ja siitä myös tämä postaus.

      Kalastelin eilen ohjeita ympäri nettiä ja me aletaan nyt edelleen harjoittelemaan paremmin leikkimistä ja namin arvotusta. Ja just että saataisiin vähän potkua ja hyvää fiilistä hommaan. Suurin virhe josta oma törttöilynikin johtuu, on että jos lähden vähänkään väsyneenä treenamaan.

      Nyt on tarkoitus koko loppuvuosi panostaa palkkaukseen, suhteeseen ja yhdessä tekemiseen. Liikkeitä ehtii sitten myöhemminkin :) Tokotreeneistä minulla tulee herkästi tylsät, kun keskityn niin tarkkaan ja kaikkeen, mutta ei se oikeesti oo niin vakavaa... :D

      Poista
    2. Hyvä siitä tulee :) Edellisessä koulutuksessa Riitta Kivimäki mun mielestä sano leikkimisestä hyvin, että ei pidä miettiä liikaa että leikkiikö "oikein" joidenkin sääntöjen mukaan vaan antaa vaan mennä ja heittäytyy ja käyttää sitä omaa liikettä ja ääntä; "jos viereisen kentän koirat haluaa osallistua niin sillon on palkkaus kohdillaan" :D Vähemmän aivoja, enemmän tunnetta siis :)

      Poista
    3. Onpa hyvin sanottu! :D Tuosta tulikin mieleeni, että säästelin senkin takia kun Tuikku oli kolmen metrin päässä kytkettynä xD

      Poista
  5. Ja hei jos joskus tuut koirien kanssa tänne jns suunnalle niin sit ollaan innokkaana treeniseurana!

    VastaaPoista
  6. "Se ei sitoudu toimintaan, vaan häsää välissä omiaan, suorittaa kyllä annetut tehtävät, mutta on vähän laiskanpulskea, eikä oikein vastaa vaatimiseen." Hauskaa näin malin omistajana puhua aiheesta bortsun omistajalle (true käyttöpaimenet...) sillä meillä on sama onkelma. ;) Ei naurata, mutta jopa tuolta seniorilta terrierinpuolikkaalta tuntuis löytyvän enemmän draivia tekemiseen. En tiedä mitään täsmälääkettä tähän, tuntuu että ulkopuoliset vaan toteavat ongelman mutta eivät osaa antaa neuvoja parempaan ohjaamiseen. Halusin kai antaa vertaistukeni?
    Ollaan nyt naksuteltu ja aion jatkossa myös panostaa saalisvietin vahvistamiseen. Varsinaisia treenejä vältetään. Paljon tuossa koirassa on hyvää, mutta harrasteissa tasaisuus ja rauhallisuus on haaste, etenkin tällaiselle hitaalle ja rauhalliselle ohjaajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. WÄÄ!! Ihanaa joku tajuaa mistää mää puhun :DD Joo mä ajattelin myös panostaa nyt loppuvuoden vaan leikkiin ja palkkailuun, sekä yhdessä tekemiseen. Katsellaan itse "treenailua" sitten myöhemmin. Frisbeehommissa Vilkku kyllä osaa, tosin se vaan hulluna koppailee, eikä siinäkään ole kovin huolellinen :D Ja joo se on kyllä paras miten kaikilta saa diagnoosin ongelmasta ja vielä kertovat että vika on minussa (no shit sherlock, kysyinkin mitä voin tehdä toisin), mutta mitään ratkaisua kukaan ei tiedä :D

      Poista
    2. No juuri tuo, että "kiinnitä huomiota ohjaamiseen" tai muuta vastaavaa kritiikkiä "ainakaan koirassa ei ole vikaa". Pidemmän päälle tuommoiset kommentit ovat aika raskasta kuultavaa, vaikka niissä totuutta olisikin. Syö omaa motivaatiota kun ei saa vastapainoksi kuulla mitään positiivista. Itselleni on ihan selviö, että kokemattomana ohjaajana olen osaamaton, eikä niitä virheitä tarvitse erikseen korostaa kun ne huomaa itsekin. Välillä kismittää miten paljon toiset koirat antavat anteeksi esimerkiksi ohjaajan turhautumista, mutta oma ei meinaa syttyä vaikka miten hihhuloisi ja kannustaisi.
      Onneksi on pari kaveria jotka tuntevat meidät koirakkona ja uskaltavat heittää ajatuksia. :D Syteen tai saveen, eipä tässä auta luovuttaakaan. Toivottavasti jonain päivänä voidaan olla edes vähän itsevarmempia tekemisestämme.

      Poista
  7. Oho! Vilkun seuruu on parantunut ihan kauheesti, etenkin innon kohdalla!
    Ja niin kuin kaikki on toitottanut sun innokkuudesta niin etenkin tossa leikissä niin älä työnnä sitä lelua vilkun naamaan vaan saalishan lähtee karkuun.
    Vaikee sanoa videon perusteella kauanko sä oot treenannut mutta en mä nyt reilua kahta minuuttia kauhean pitkänä treeninä pidä kun vilkulla on "jo" ikää sen 8kk. Pitää sen koiran pikku hiljaa oppia tekemään pidempää settiä, pitää vaan muistaa tehä joskus lyhyempiä treenejä. Esim os mielentilaa tekee ni sit lyhyempiä ja sit just keskittyy vaan 1-2 liikkeeseen. Ja ihan turhaan sä keskityt tarkasti kaikkeen, kun taso kasvaa niin aletaan vasta nipottamaan pienistä ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah :D joo siis kokonaisuudessaan treenikentällä oltiin 15min, treenasin välissä Tuikkua ja Vilkun kanssa leikittiin enemmän kuin tehtiin. Videolla tuli leikittyä kyllä ruman laiskasti, en halunnut kiihdyttää kolmen metrin päähän kytkettyä Tuikkua ja toisaalta halusin näkyä kamerassa :D perfect peruste... No joo, nuo eivät miltään osin olleet parhaat treenimme, väsyneenä ei ikinä saisi yrittää treenata :p

      Poista
  8. Meilläkin on ollut nyt taukoa treenaamisesta mutta näitten videoitten myötä oma innostus nousi kyllä taas kattoon, jee! :D Ensin täytyy vaan (taas jälleen kerran) käydä hakemassa uus patukka, siinä on joku taika miten paljon juuri ja vain juuri se motivoi Kirppua ihan hullun lailla...

    VastaaPoista
  9. "Se ei sitoudu toimintaan, vaan häsää välissä omiaan, suorittaa kyllä annetut tehtävät, mutta on vähän laiskanpulskea, eikä oikein vastaa vaatimiseen."

    Sun vahvistetiheys on liian matala suhteessa häiriöihin ja ylipäätään koiran osaamistasoon. Kaikki rakoilu tekemisessä kertoo siitä, ettei se osaa (tai ettei se ole motivoitunut, mutta se näkyy yleensä aika rankasti muutenkin). Sä sait jo kasan ohjeita, mutta tää taisi puuttua jokaisesta. :D Pennunkin kanssa voi treenata yllättävän pitkiä pätkiä, jos koulutuksen laatu, siis kriteeri, ajoitus ja vahvistetiheys, on kunnossa ja koira erottaa levon seteistä. Tarkkakaan ei ole tylsää, ellei siitä ihan erikseen väsää sellaista. :D Lisäksi kannattaa muistaa se, että kahdeksankuiselle kakaralle on ihan normaalia kiinnittyä niihin häiriöihin. Murkkuikäisellä menee kytkökset päässä uusiksi ja ei ihme, että se näkyy. :---)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vahvistetiheys, sana jota oon tässä hakenut :D en vaan muistanut mikä se on, mutta joo se ontuu kans. Kiitos neuvoista, taidan kaivaa yhdet luento muistiinpanot syksyltä... Ajattelin tarvitsevani niitä joskus, otsikko kun on "mielikuvitusta kentälle" :D

      Poista

Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)