Koira ja lapset - konfliktitilanteet

Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen 9/2018
Viikko ja kolme koiraa - havaintoja arjesta +video 10/2018

Tämä (hiukan rönsyilevä) postaus on suunnattu kaikille, jotka ovat edes vähäisesti tekemisissä lasten ja koirien kanssa. Teksti käsittelee koiria ja pieniä (alle kouluikäisiä) lapsia yleisesti, niin vieraita, kuin omankin perheen jäseniä. Pienten lasten ja koirien kanssa vahinkoja - purematilanteita - sattuu harmittavan usein, vaikka suuri osa niistä olisi helposti estettävissä. Postauksen on tarkoitus antaa ajateltavaa ja uutta näkökulmaa aiemman "pureva koira monttuun" käsityksen tilalle.

Haluan lähettää myös kiitokset kaikille lapsille, lasten vanhemmille, koiran omistajille ja ns. asetelman ulkopuolisille, jotka vastailitte kysymyksiini ja annoitte aiheesta monenlaista näkökulmaa. Toivottavasti tästä tekstistä on apua ja iloa monille. Monet ongelmatilanteet johtuvat siitä, että on yliarvioitu omat taidot tilanteen hallinnasta. On ehkä annettu lapselle epäselvät ohjeet koiran kanssa toimimiseen tai ei ole huomattu tai osattu lukea koiran varoitusmerkkejä. Pienen lapsen vastuulle ei voi jättää koiran elekielen  lukemista, eikä koiran vastuulle pelin poikki viheltämistä.

Miksi koirat purevat? Eikö tuttu koira olekaan lapsirakas? Onko koira arvaamaton? Puriko koira turhaan? Pitäisikö koiran kestää lapsilta kaikki, miksi? Voiko koiran jättää pienten lasten kanssa valvomatta? Onko oikein antaa koiran purra lasta siksi, että lapsi oppisi olemaan koirien kanssa? Nämä ja monet muut kysymykset ovat kuultuja ja itsekin pureskeltuja. Toivottavasti löydät näihin vastauksia tästä tekstistä.

Käytän tekstissäni sanaa konfliktitilanne, kuvaamaan niitä tilanteita, joissa koira ajautuu käyttämään purukalustoaan - vaikka vain ilmassa näykkäisyyn. Konfliktitilanne tässä tekstissä on se, kun tapahtumaketju eskaloituu siihen pisteeseen, ettei koiralla syysta tai toisesta ole muuta vaihtoehtoa, kuin purra. En henkilökohtaisesti pidä lasten ja koirien vertailemisesta keskenään, joten pyrin välttämään tätä asetelmaa tekstissäni. Leikkitilanteet lasten ja koirien välillä ovat osapuolen näkökulmista katsottuna varsin erilaisia ja yritän niitä parhaani mukaan avata tekstin edetessä. Koira voi innostua riehumaan niin, että puree lasta vahingossa samalla, kun tavoittelee lelua tämän kädestä. Lapsi voi kesken kaiken halata koiraa ja takertua tähän kiinni siten, että koira hermostuu.

"Unohda vietit ja vaistot, keskity olennaiseen."

Myytti siitä että koira voisi petoeläimenä viettiensä vallassa yhtäkkiä hyökätä mielivaltaisesti pikkulapsen kimppuun, ei pidä paikkaansa. Koira ei ole mikään automatisoitu robotti, joka toimisi ihan miten vain sattuu mieli tekemään. Koirat lähettävät meille jatkuvasti viestejä ja signaaleista mielenliikkeistään, jos vain osaisimme lukea niitä. Koirat ovat yksilöitä ja niillä on erilaisia ominaisuuksia. Jotkin koirat voivat pelätä lapsen kiljaisua, kun taas toinen koira voi kiihtyä siitä niin, että innostuessaan kaataa lapsen. Juoksevat lapset aiheuttavat koirissa hyvin erilaisia reaktioita, joku koira pakenee, toinen juoksee perään ja voi näykkäistä esim. paimentaessaan. Näitä tilanteita voi onneksi harjoitella.

Ei ole tarkoituksenmukaista, että lapsi joutuu koiran aikana olemaan, kuin ei olisi olemassakaan. Ei myöskään ole kohtuullista, että koiran tulisi lamaantua passiiviseksi pehmoleluksi lasten aikana. On sekä koiralle, että lapselle stressaavaa, jos joutuu olemaan jatkuvasti varovainen toisen suhteen. Sen sijaan rauhallisia yhdessäolo tilanteita kannattaa harjoitella erikseen.

Vastaavasti vietteihin ja vaistoihin uskomisen sijaan, tulisi keskittyä olennaiseen. Miksi koira toimii, niin kuin toimii ja mikä tilanteessa on sille haasteellista? Miltä vauvan itku kuulostaa koiran korvaan ja miten se reagoii juokseviin lapsiin? Ennen kaikkea, miksi se reagoi omalla tavallaan? Koiran käyttäytymisesta ja mielenliikkeistä on nykyään saatavilla runsaasti faktapohjaista tietoa vanhanaikaisen mutun tilalle ja olenkin tekstin loppuun kerännyt listan hyödyllisistä luettavista.

Pureminen on aina koiran viimeinen oljenkorsi, johon se turvautuu silloin, kun muu ei auta. Ennen puremista koira on näyttänyt lukuisia merkkejä siitä, että ei pidä tilanteesta. Murina tai irvistäminen on hyvin selkeä merkki siitä, että koiran sietokyky ylittyy ja tilanteeseen on puututtava. Puuttuminen ei kuitenkaan saa olla sitä, että koiraa rangaistaan ei toivotusta reaktiosta. Koiraa ei saa kieltää murisemasta, sillä tällöin evätään koiralta keino varoittaa. Jos koira ei saa murista tai irvistää, se saattaa tarvittaessa purra ilman ennakoivia merkkejä. Murina on kuitenkin huomattavasti miellyttävämpi ilmoitus tilanteesta, kuin lapsen pureminen. Jos koira pyrkii pois lasten luota, on sille ehdottomasti annettava siihen tilaisuus.

"Mikäli luotettava koira yhtäkkiä puree, on eläinlääkärissä selvitettävä, onko koiralla kipuja."

Yllättäviä puremia ovat lähinnä tilanteet, joissa koira pelästyy. Nukkuva koira voi säikähtää saamaansa osumaa hyvinkin pahasti ja tällöin purema on lähinnä refleksinomainen. Tilanne on poikkeuksetta hyvin ikävä, etenkin jos puremakohteena on lapsi. Mikäli aiemmin kiltti ja luotettava koira yhtäkkiä alkaa purra, on eläinlääkärissä selvitettävä, onko koiralla kipuja.

Toisinaan kuulee että "tälle koiralle voi tehdä mitä vain, eikä se sano mitään". On tietysti hienoa, että toiset koirat sietävät enemmän ja paremmin, kuin toiset. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koira suoranaisesti pitäisi kovakouraisista otteista. Se ei myöskään tarkoita sitä, että koiraa saisi kiusata. Omaakaan koiraa ei voi repiä ja murjoa mielensä mukaan. Koira ei ole lelu, vaan elävä ja tunteva eläin, jota ei saa satuttaa, kiusata tai ahdistella. Näiden tulisi olla aivan perusasioita. Ketään, tai mitään, ei kuulu satuttaa tai kiusata - ei edes koiraa, oli se miten kiltti hyvänsä. 

Toinen hyvin ikävä lausahdus on "lapset saavat tehdä koiralle mitä vain, eikä se saa vastustaa".  Minusta on rehellisesti kirjoittaen huolestuttavaa, jos koiran kiusaaminen ja satuttaminen olisi moraalisesti oikein. Miksi koiran tulisi sietää satuttamista, kuten vaikkapa päälle hyppimistä tai hännästä repimistä? Millaisen mallin haluamme opettaa jälkikasvullemme? Haluammeko oikeasti, että lapsi ei näe satuttamisessa ja kiusaamisessa mitään väärää? On todella kyseenlaista, jos aikuiset pitävät koiran kiusaamista sallittuna, jopa hauskana. On vastuutonta vaarantaa lapsen turvallisuus koiran kustannuksella. Koiran tehtävä ei ole opettaa lapselle pelisääntöjä puremalla. Eikä ole tarkoituksenmukaista, että lapsi kiusaa koiraa sietokyvyn yli. Miksi ihmeessä eläimen pitäisi kunnioittaa epäluotettavaa ihmistä, joka kiusaa?

Pieni lapsi voi olla tahattomastikin kovakourainen. Lapsi ei ilman ohjausta ymmärrä, että koiran päälle ei voi kiivetä tai että turkista ei saa kiskoa. Vasta liikkumaan oppineet lapset voivat myös pahaa tarkoittamattaan ottaa koirasta tukea tai kaatua koiran päälle. On aikuisen tehtävä opastaa lasta ikätasonsa mukaan toimimaan koiran kanssa turvallisesti. Aivan pientä lasta ei myöskään kannata jättää koiran kanssa kahden. Sen sijaan että koira olisi arvaamaton lapsen kanssa, voi pieni lapsi keksiä tehdä koiralle jotakin salaa, kun vanhemmat eivät näe. Haastavia tilanteita ei saa sysätä koiran vastuulle, ei edes kiltin koiran. Näillä nk. kilteilläkin koirilla, tulisi olla vapaus lähteä tilanteesta pois ja ottaa etäisyyttä lapseen silloin, kun koira haluaa.

Koira ei lähtökohtaisesti ole arvaamaton, vaan ongelma on siinä, että emme osaa lukea koiraa. Tämän johdosta konfliktin jälkeen todetaan, että koira puri ilman mitään varoitusta ja vieläpä ilman syytä. On tietysti ikävää, että puremisen kohteena on lapsi. Koiran silmissä lapsi on kuitenkin varsin arvaamaton ja vaikeasti ennakoitava. Pelästyminen ja kipu, ovat luonnollisia syitä ärähtämiselle. 

"Koira ei ole lelu, vaan elävä ja tunteva eläin."

Koira ei ole sen epäluotettavampi, kuin omistajansakaan. Kuka, tai mikä tahansa yksilö on epäluotettava, jos pelkää, tuntee voimakasta kipua, ahdistusta ta joutuu sietokykynsä äärirajoille. Vai olisitko itse vain täysin neutraali, jos joku tuntematon repisi sinua hiuksista? Koira voi tietysti vaikuttaa arvaamattomalta henkilön silmissä, joka ei tunne koiraa, ole koirien kanssa tekemisissä tai ei ymmärrä koirien elekieltä.

Koiran näkökulmassa lapset ovat arvaamattomia; kovaäänisiä ja vilkasliikkeisiä ja näin vaikeasti ennakoitavia. Kaikki koirat eivät koe oloaan turvalliseksi lasten seurassa, juuri ennakoimattomuudesta johtuen. Kaikki koirat eivät kuitenkaan välttämättä pakene lapsia, vaan toiset voivat kiihtyä juuri lasten vilkkauden vuoksi. Kiihtyessään koira voi alkaa leikkimään liian rajusti ja tämän johdosta joko näykkiä lasta tai hypätä lapsen kumoon. Varsinkin isot ja vilkkaat koirat, ovat aivan pienten lasten kanssa tämän johdosta omalla tavallaan haasteellisia. Onneksi koiralle voi opettaa itsehillintää, ns. impulssikontrollia sovellettuna vaikka juokseviin ja kiljuviin lapsiin.

Myytti lapsirakkaista koiraroduista on hyvin riskialtis, sillä koirat ja lapset ovat yksilöitä. Automaattisesti mikään rotu ei ole turvallinen tai vaarallinen lapsille. Toiset koirat ovat rauhallisempia ja pitkäpinnaisempia, kuin toiset. Siitä huolimatta kilttiäkään koiraa ei saa ylikuormittaa. Vaikka perheessä olisi oma koira, ei se anna mitään takuuta lapsen suhtautumisesta koiriin. Toimitatavat oman perheen koiran kanssa voivat olla hyvin erilaiset, kuin vieraan koiran kanssa. Myöskään koiran suhtautuminen vieraisiin lapsiin ei ole suoraan kytköksissä siihen, että perheessä olisi lapsi. Koira voi suhtautua perheen omaan lapseen välinpitämättömästi ja silti olla hyvin varovainen vieraiden kanssa. Lapsiperheen koira ei automaattisesti ole lapsirakas, eikä sellaistakaan koiraa saa repiä ja tökkiä kuten haluaa.

Vinkkejä, vastuuta ja velvollisuuksia

- älä jätä pientä lasta valvomatta koiran kanssa

- järjestä koiralle lapsivapaa alue, jossa se saa olla rauhassa

- anna koiralle nukkumis- ja ruokailurauha

- vanhempien vastuulla on huolehtia lapsestaan niin, ettei hän toiminnallaan aiheuta vaaraa koirille tai itselleen

- koiranomistajan vastuulla on huolehtia koirastaan niin, ettei se toiminnallaan aiheuta vaaraa lapsille tai itselleen

 - hae apua ongelmatilanteisiin ammattilaisilta

- jos olet epävarma koirasi suhtautumisesta lapsiin, älä pakota sitä olemaan lasten kanssa (älä esim. päästä lenkillä lapsia koirasi luo)

- vanhempi, opeta lapsesi lähestymään koiraa rauhallisesti ja kohtelemaan nätisti. Muistuta, että vieraaseen koiraan, ei saa koskea ilman lupaa.

Jos aikuiset olisivat tilanteen tasalla, eivät tilanteet etenisi liian pitkälle, eikä koiran tarvitsisi turvautua puremiseen. Ensisijaisesti koiria ei tulisi halailla tai repiä, eikä niiden päälle todellakaan saa kiivetä. Oman koiran kanssa voi toki syntyä erilaisia tapoja olla yhdessä, mutta vain harva koira kuitenkaan aidosti tykkää, edes omistajan tai oman perheen lasten halailusta ja sylissä pitämisestä. 

"Ei ole oikein kiusata tai satuttaa koiraa."

Kokosin tähän vielä joitain kohtuuttomia vaatimuksia, ja puskaradiosta kuultuja juttuja. Joskus joku lenkkeilijä on saattanut vaatia, että lapset lopettaisivat pallon pelaamisen leikkikentällä, sillä koira kiihtyy. Toisaalta taas joku vanhempi on ollut sitä mieltä, että kävelytiellä kulkeva koira ei saa murahtaa, vaikka taapero menisi sitä vahingossa pyörällä päin. Puolin ja toisin on jätetty myös kunnioittamatta ne pyynnöt välttää kohtaaminen, kun jompikumpi osapuoli pelkää. Lapsen pelkääminen, on ihan yhtä tosi, kuin koiran pelkääminen. Pelkäävälle lapselle on aivan yhtä tyhjän kanssa, onko koira kiltti vai ei. Sama pätee pelokkaan koiran kanssa. Ei ole tarkoituksen mukaista väkisin tunkea koiraa pelkäävän lapsen luokse tai toisinpäin. Väkisin totuttamisella ei ole mitään tekemistä pelon hälvenemisen kanssa.

Mahdumme kaikki tänne pallolle varsin hyvin, kunhan muistamme ottaa huomioon, että toisilla niitä koiria ja/tai lapsia tulee olemaan, halusimme tai emme. Parhaimmillaan lapsi ja koira voivat olla hyvät ystävät, kunhan molempien suhteen vallitsee luottamus ja kunnoitus toista kohtaan.

Hyvän maun rajoissa, sana kommenttiboxissa on vapaa!

Tukea tarvitseville

Suomen eläintenkouluttajat

Eläinkoulutusblogi

Vanhempainnetti - MLL

Asiaa aikuisille

Prisma: Vauvojen maailma YLE 2019

Lapset kiduttavat eläimiä jopa hengiltä YLE 2018

Älä jätä koiraa kahdestaan lapsen kanssa - varoitusmerkit, joita ei kannata jättää huomiotta Voice 2017

6 tapaa, jotka ärsyttävät koiria IS 2015

Koira ja lapsi Hankikoira.fi

Lapsen kasvu ja kehitys MLL

Lapsi voi olla koiran vaarallisin ystävä IS 2013

Kirjoja kiinnostuneille

Turid Rugaas - Rauhoittavat signaalit

Helena Telkänranta - Millaista on olla eläin?

Tuire Kaimio - Koirien käyttäytyminen

Luettavaa lapsille

Vuh! Vuh! Kuka siellä? - Sari Airola

Vuh! Vuh! Kaneli ja kaverit - Sari Airola

Koirat ja vauva - havaintoja arjesta (+video)

Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen 9/2018

Postaus on rehellinen koonti arjestamme, sisältäen videon kaikkine kömmähdyksineen. Mitä sitä kaunistelemaan, sillä aitoa arkea me kaikki ruudun takana elämme.

Tässä postauksessa käyn tarkemmin läpi koirien hoitoviikon, havainnoiden vauva-arjen yhdistämistä kolmeen koiraan. Vauva jatkaa postauksessa nimellä Papu ja oli koirien hoitoviikolla aika tasan 7,5kk vanha. Hoitokoirat Louna ja Myy ovat tuttuja koiria, mikä tietysti osin helpotti (Savua varsinkin). Louna on asunut minulla yli vuoden ja oli hoitoviikolla 2v 6kk. Myy on ollut minulla aiemmin hoidossa 2kk jakson ja oli nyt hoitoviikolla 3v 7kk. Lounalla ja Myyllä on hallussa perusarkiasiat; ne tulevat kutsuttaessa luo, osaavat istua pyydettäessä ja osaavat nimensä. Jos koirat olisivat omia, niillä olisi arjen avuksi myös lukuisia muita taitoja. Puutteelliset taidot esim. lenkillä toivat viikkoon omat haasteensa.

Etenkin Lounan kanssa työtä arjessa riittäisi, sillä se pelkäsi Papua - paljon. Valintatehtävien tuloksena olikin, että Louna halusi aina eri puolelle porttia, kuin missä Papu oli. Pelostaan huolimatta Louna kävi Papua useaan otteeseen haistelemassa ja pystyi keittiössä kuitenkin rauhoittumaan taukomatolleen. Matolta Louna kävi vain välillä haistelemassa keittiötä ja Papua, mutta palasi aina takaisin. Rentoutumaan Louna ei kyennyt, vaan lähti aina jossain vaiheessa pois kiettiöstä.

Papu oli Lounan aikana lattiallakin, joskin tällöin Lounaa kauhistutti vähän enemmän. Louna kävi kuitenkin edelleen moikkaamassa Papua. Muutoin Louna hiipi kauempana ja säikähti kun Papu heitti palikan lattiaan. Säikähdys ei ollut mikään pieni, vaan Louna ryntäsi Myyn pieneen häkkiin piiloon. Papun kömpelöitä liikkeitä suurempi pelon aihe Lounalle olivat oudot äänet, kuten äkilliset kiljahdukset. Kokonaisuutena Papu oli Lounalle kuitenkin suuri mysteeri, jota kannatti koiran mielestä varoa. Hoitoviikko olikin Lounalle kaikista turvajärjestelyistäni huolimatta aika stressaava.

Rehellinen tilannekuva, Lounaa ahdisti, vaikka halusi keittiössä ollakin.

Arkirytmimme oli joka päivä melko samanlainen, lukuunottamatta kimppalenkkiä ja eläinlääkärikäyntiä. Papu herättää seitsemän aikoihin aamulla, jolloin koirat pääsevät käymään pihalla. Aamupalan jälkeen lähdimme aamulenkille (pidempi lenkki), jonka jälkeen Savu ja Louna menivät tarhaan syömään päivän ruokansa tai luita. Tällä välin pystyin rauhassa kokkailemaan ja Papu sai leikkiä lattialla ilman, että se ketään erityisemmin stressasi. Savu ja Louna tulivat ruokailunsa jälkeen sisälle ja Papun päikkäriaikaan koirien kanssa oli mahdollista treenailla pikkujuttuja. Tämä aika meni tosin tällä kertaa vain Lounalle. Iltapäivällä käytiin taas pienellä lenkillä jonkun onnekkaan kanssa, samalla heittäen roskat ja hakemassa posti. Illalla myöhään kaikki kolme pääsivät juoksentelemaan pihaan ja etsimään nappuloita. Yöt sujuivat koirien osalta rauhallisesti.

Papun ruokailuhetket oli pakko rauhoittaa. Syöminen meni muuten koirien syöttämiseksi ja Louna ja Myy kerjäävät häiritsevästi. Myy yrittää myös viedä kädestä, sillä luopumisharjoitukset ovat pahasti kesken. Tämän aikaa koirat siis odottivat portin takana eteisessä. Kuvastakin näkee, että siellä Louna pystyi olemaan rennosti, tai ainakin rennommin. Eteisestä olen kaavaillut jatkoakin ajatellen vauva/taapero/lapsivapaata aluetta koirille. Kolmikon lempparihetki oli se, kun ruokailu loppui ja pääsivät siivoamaan lattian.

Alla erityisinä huomionkohteina listattu asiat, joissa ainakin näiden kanssa olisi paljon harjoiteltavaa. Arvostan nykyään mukavaa, sujuvaa arkea, joten on onni omistaa yksi koulutettu, osaava koira. Monen koiran kanssa koulutettavaa on aina enemmän, jotta kaikki tilanteet olisivat sujuvia ja rauhallisia laumankin kanssa. Kommentteihin saa ilmoittaa lisähuomioita, jos tulee mieleen.

Rauhallinen sisällä oleminen

Olisi todella kiva, jos koirat eivät ryntäilisi kilpaa ovista.  Etenkin lenkille lähteminen oli vähän sirkusta ja ovesta ulos pääseminen rauhallisesti kesti jonkin aikaa. Maltilliset liikkumiset sisällä ovat vauvankin kannalta tosi jees, jotta jälkikasvun uskaltaa laskea lattialle.

Vauvan ruokailutilanteet

Ruuan kerjääminen saa ihan uuden muodon, kun kohteena on käsiään heilutteleva vauva. Vauvalta myös tippuu ruokaa, mikä on palkitsevaa ja pahentaa mahdollista kerjäämistä entisestään. Kiinnittäisin tähän huomiota jo ennen vauvaa, jos vain mahdollista. Ruuan arvoa nostaa ennestään sekin, että sitä tavoittelee useampi koira.

Hihnalenkit

Se nyt vain on niin, että kolme koiraa ei mene siinä missä yksi varsikin jos taidoissa on toivomisen varaa. Louna haluaa kulkea ensimmäisenä ja Myy sinkoilee edestakaisin väistellen kaikkea muuta paitsi vaunuja, joiden alle meinasi jatkuvasti kävellä. Varsinkin kun itse työntää vaunuja, olisi todella miellyttävä pitää toisella kädellä hihnoista kiinni vain muodon vuoksi. Tällä erää olisin kaivannut hihnoihin välillä kahta kättä. Jos hihnalenkeissä on yhtään toivomisen varaa ennen vauva, kannattaa ryhtyä toimeen nyt. Koiria on kuitenkin pakko käyttää lenkillä ja ainakin melkein aina vauva on pakko ottaa mukaan. Hihnakäytös on iso osa-alue, eikä korjaannu ihan yhdessä yössä. Kaikki se työ, on kuitekin palkitsevaa ja lenkeistä on mahdollista myös nauttia.

Ennakointi

Vaikka kaikki olisivatkin nyt paikallaan istumassa voi tilanne olla minuutin kuluttua ihan toinen, jos vaikka ovikello soi. Louna ei väistä, kun se jonnekin ryntää, joten siinä mielessä kiinnitin vauvan ja koirien sijoitteluun aika paljon huomiota. Jos ja kun joku jostain syystä juoksisi, ei vauvan tarvitsisi jäädä alle. Monen koiran kanssa tilanne kuitenkin kiihtyy helposti. Eikä siinä mitään pahaa ole, kun sen vain ottaa huomioon.

Arki vauvan ja useamman koiran kanssa on varmasti pienin järjestelyin yhtä sujuvaa, kuin yhdenkin koiran kanssa. Vauvan kantamista mukana helpottaa huomattavasti jokin kantoväline, joka mahdollistaa itselle melko vapaan liikkumisen. Kun siirtymiin varaa sitten vain vähän ylimääräistä aikaa, niin vauvan kuin koirienkin varalle, hoituvat treenit ja lenkitkin mukavammin. Ajankäyttö on ehkä isoin haaste, jos joka päivä yksilöllistä aikaa pitäisi vauvan kanssa jakaa koirille, kumppanille ja ehkä itsellekin. Vuorokauden tunnit voi kuitenkin käyttää monella tapaa, joten järjestelykysymys tämäkin. Itse en näe estettä, ettei vauva-arki sujuisi jos koiria on useampi. Mielestäni se, kuten moni muukin asia, on osin asennekysymys. Kaikkeen voi vaikuttaa itse ja paljonkin. Suunnittelemalla ja kokeilemalla saa paljon aikaan.

Kuulisin mielelläni ajatuksia, pohdintoja ja/tai kokemuksia vauva-arjesta useamman koiran kanssa. Itsellä harmittavasti on havaintoja nyt vain tuolta viikolta, eikä muutosta yhden koiran talouteen ole hetkeen tulossa.

Koira ja vauva - valmistaudu etukäteen

Julkaistakoon nyt, kun olen kymmeniä kertoja selannut läpi, korjaillut ja täydentänyt.

Pohjustus

Teksti on täysin omaani, omiin kokemuksiini ja huomioihini perustuen. Haastattelin myös muutamia äitejä, jotka omistivat  erirotuisia koiria. Huomioi tekstiä lukiessa, että elämäntilanteita on lukuisia erilaisia. Myös koirat ja vauvat ovat erilaisia yksilöitä, yhtälailla kuin tuoreet äiditkin (sekä kumppanit). Kokonaisuus perheenlisäyksen suhteen voi vaihdella suurestikin, sillä muuttujia on monia. Oletan tekstin suhteen että jokainen tuntee koiransa ja osaa poimia tekstistä itseään kiinnostavat kohdat.

En huomioi tekstissä poikkeuksen poikkeuksia tai sattumia. En myöskään sivua erikseen koiran kouluttamisen perusteita, koiranomistajuutta, koiran rotua ja sopivuutta perheeseen, tai muita vastaavia. Jo ennen koiran hankintaa tulee perehtyä eläinten kouluttamisen perusteisiin, koiraan lajina ja harkitsemaansa rotuun. On hyvä tiedostaa, että vaikka kaikki olisikin ennen raskautta koiran kanssa hyvin, on vauva silti suuri elämänmuutos, usein myös koiralle. Siksi muutama huomio on ihan paikallaan, jotta uusi arki lähtisi pyörimään myös koiran näkökulmata sujuvasti, ilman suurempaa stressiä. Kokeneemmallekaan koiranomistajalle kertaus ja lisähuomiot eivät ole pahitteeksi.

Koirat ja vauvat eivät aina ole ihan aukoton yhtälö ja lopulta aika harva koira solahtaa vauvan kanssa sujuvasti arkeen tuosta vain (monesti omaan koiraan sokeutuu, emmekä esim. havaitse stressioireita). Yllätyin raskausaikanani, miten moni netin vauvaryhmissä pohti "Saas nähdä mitä koira tuumaa vauvasta", eikä tehnyt mitään koiraa valmistelevia asioita. Keskusteluissa tuli ilmi sekin, että koiralla ei ole lupaa ilmaista mitään poikkipuolista. Vauvaan tottumaton koira leimattiin vauvaryhmissä auttamatta vialliseksi, vaikeaksi, vaaralliseksi, jopa lopetettavaksi. Sen lisäksi että koiran peruskoulutus on tärkeä, päätin kirjoittaa karkean huomiolistan  nimenomaan tästä aiheesta; kun taloon tulee vauva.


Ennen synnytystä

Viimeiset viikot ennen synnytystä ovat melko kiireistä ja jännittävää aikaa. Yhtäkkiä tutut omistajat katoavat jonnekin, koira menee hoitoon tai joku tulee sen hoitamaan kotiin. Jonkin ajan jälkeen tullaan vauvan kanssa kotiin ja ihmetellään, ihastellaan ja stressataan suurta muutosta. Lähipäivinä ja -viikkoina ovista ja ikkunoista lappaa sisään kutsutut ja kutsumattomat vieraat omien koirankoulutus- ja lastenkasvatusvinkkiensä kanssa. Siihen lisäksi saatetaan vähän valvoa öitä ja hyssytellä itkuista vauvaa. Koiran silmään kaikki näyttää vähintäänkin kaaokselta. Ja siltä se aluksi vähän itsestäkin tuntui.

Tässä kaikessa on koiralle aika paljon sulateltavaa. Tuttu ja turvallinen omistaja onkin yhtäkkiä väsynyt, sekaisin hormooniryöpystä ja ehkä kivuliaskin. Vauva tuoksuu erilaiselta ja pitää kummallisia ääniä kellonajasta riippumatta. Koira, joka ei ole ikinä nähnyt vauvaa ja jolla ei ole ollut tulevasta aavistustakaan, on todennäköisesti melko stressaantunut. Stressi voi ilmetä hyvin eri tavoin, samoin kuin jännittynyt suhtautuminen vauvaankin. Koira ei ole viallinen tai huono, jos se reagoi moiseen muutokseen ns. ei toivotusti. Aikalisän koira olisi ansainnut, ehkä vähän koulutusta ja tukitoimia. Jos vain mahdollista, ei kannata odottaa synnytykseen asti pohtien, miten koira reagoi vauvaan.  Raskauden ilmetessä, meillä on kuitenkin noin yhdeksän kuukautta aikaa valmistella koiraa tulevaan. Lähes niin hyvin, että ainoa lisä vauva-arkeen on vauva, joka on tulevimme vanhemmillekin uutta.

Uusi äänimaailma

Tyytyväinenkin vauva itkee, jos tarpeisiin ei vastata pienemmillä vihjeillä. Itkeminen aiheuttaa koirissa hyvin erilaisia reaktioita. Vauvan itkiessä ihmiset lähtevät liikkumaan, yrittävät saada vauvan tyytyväiseksi ja ehkä jopa hieman hätääntyvät, jos eivät heti onnistu. Kannattaa opettaa itkut ja sylissä hyssyttelyt jo ennakkoon koirille tutuiksi.

Vauvan itkua voi soittaa Youtubesta. Ei kuitenkaan kannata napsauttaa parkumista päälle juuri silloin, kun koira syö. Mikäli koira saa itkusta sätkyn tai kokee sen epämiellyttävänä, ruokailusta tulee ikävä kokemus. Kannattaa opettaa koira ilmoittamaan kuulemisvalmiutensa jollakin merkillä. Vaikka istuminen tai kontakti voisivat toimia. Tämän jälkeen napsautetaan äänet päälle ja voidaan palkita koiraa. Kunnioita koiran päätöstä, jos se nousee ylös tai kääntyy pois, sammuta itku. Oikean itkevän vauvan kanssa koira ei tietenkään voi valita, milloin itku loppuu. Koira voidaan kuitenkin opettaa poistumaan tilanteesta.

Jos tuttavapiirissä on vauvoja, kannattaa ehdottomasti kysyä mahdollisuutta käydä koiran kanssa vierailulla. Jo pelkkä hiljaisenkin vauvan sylissä hyssyttely näyttää koiran silmään epämääräiseltä, joten kannatttaa harjoitella. Koiraa voi palkita rauhallisesta olemisesta ja katselemisesta. Jos koira haluaa poistua huoneesta voidaan siitäkin kehua. On tärkeää, että koira saa valita, jos haluaa vauvasta kauemmas.

Erilaiset ulkoilut

Vauva kulkee mukana ulkonakin, usein joko vaunuissa tai jossakin kantovälineessä. Toisille koirille vaunut ovat fine ihan tuosta vain, eikä niistä kannata mitään numeroa tehdäkään. Kannattaa kuitenkin käydä jokin lenkki tyhjien vaunujen kanssa kokeilemassa, tarvitaanko treeniä. Varsinkin jos vähänkään epäilee koiran suhtautumista vaunuihin. Meillä vaunuja ei pelätty, mutta varsinkin Louna piti niitä mielenkiintoisena tasona, johon olisi halunnut hypätä.

Repussa tai kantoliinassa oleva vauva voi olla koiralle hankala hahmottaa. Etenkin riehakas koira, joka hyppii ehkä vastenkin, kannattaa kouluttaa käyttäytymään repun kanssa rauhallisesti. Erilaisia välineitä, kuten vaunuja, voi käyttää vihjeenä rauhallisemmasta lenkistä. Reppu tosin mahdollistaa metsäpolut, jolloin koiraa voi pitää vapaanakin.

Muut ennakoitavat

Kun h-hetki sitten lähestyy, on hyvä olla sovittuna, minne koira menee tai kuka sen hoitaa. Synnytyksestä kotiutuessa koin ihan luksukseksi, kun ensimmäiset kaksi päivää saimme olla kotona ilman koiria. Jos se ei olisi ollut mahdollista, niin totta kai koirat olisivat olleet normaalisti kotona. Mutta kaikki se jännitys ja yökukkumiset, sekä uuden opettelu veivät aika paljon mehuja.

Eläinten hoitamiseen kannattaa ottaa kaikki apu vastaan, sillä vähintäänkin ensimmäisen kuukauden vauva on hyvin kiinni äidissään. Eikä tuota tärkeää vaihetta sovi ohittaakaan. Riippuen vähän omasta palautumisesta, voi koirien lenkitykset aluksi joutua hoitamaan joku muu. Etukäteen koiralle voi opettaa esim. hajutyöskentelyn perusteet, näin koiraa on helppo virikkeistää. Virikkeistämiseen kannattaakin perehtyä, sillä se ei vaadi paljoa vaivaa, mutta merkitsee paljon.

Asiat kertaalleen läpi ajatelleena ja pohtineena, hoituu käytäntökin paremmin. Ennakointi ja harjoittelut vievät aikansa, mutta ovat sen arvoisia. Kun vauva tulee taloon ja hetken kaaoksesta selvitään, solahtaa uusi tulokas arkeen melko mukavasti.


Sujuva arki

Arki on aina mukavampaa, kun koira tietää, miten sen kuuluisi käyttäytyä. Voit käydä pienen listaukseni avulla läpi arkeanne ja pohtia onko kehitettävää. Pienen lapsen kanssa sujuvuutta oppii arvostamaan.

Ovikello ja vieraat Haukkuuko koira, hyppiikö se vasten, tai miten pian se rauhoittuu vieraiden tullessa?

Impulssikontrolli/luopuminen Onko koiran vaikea luopua näköärsykkeestä, vai juoksisiko se mieluummin jonkun perään? Varastaaako koira ehkä ruokaa tai kiihtyykö se helposti vaikkapa jääkaapin ovesta?

Lenkit ja ulkoilutukset Miten teillä kuljetaan ovista, entä miten koira ohittaa muut kulkijat? Pysyykö koira irti ja tuleeko se luokse kutsusta?

Postauksella ei ole tarkoitus maalata vauva-arjesta sen kamalampaa kuin se on. On kuitenkin hyvä varautua kaikkeen ja yllättyä sittemmin positiivisesti. Arki on kuitenkin se, jota koiran kanssa eniten elämme. Siksi siihen kannattaa panostaa, vähintään yhtä paljon kuin mahdollisiin harrastuksiin. Kannattaa myös olla armollinen itselleen, emme ole superihmisiä, emmekä voi olla superhyviä kaikessa samaan aikaan. Elämässä voi tulla muitakin muutoksia kuin perheenlisäys, mikä verottaa jaksamistamme.

Treeni-iloa ja parempaa arkea!


Luettavaa (lista täydentyy)

Rauhoittavat signaalit - Turid Rugaas
Naksutinkoulutusta koirallesi -Morten Egtvedt
Koirien käyttäytyminen - Tuire Kaimio

Eläinkoulutus.fi
Koiria.net
Suomen eläinkouluttajat