Kuvat © Peppi R.
Tavallinen tylsä aamu. Aukaisin facebookin, ei mitään uutta, vain yksi viesti. Peppi oli laittanut, että mikä viikonloppu mentäisiin vetohommiin taas, ennen kuin jäät sulavat. Aloin miettiä, että viikonloppuja ei kauheasti riitä, jäät sulavat melko pian ja Tuikulle pitäisi varata sterkkausaika pian. Ja sitten ainakaan kuukauteen ei voisi vedättää mitään. Ensi viikonlopuksikin meille tulisi pentu hoitoon, joten silloinkin olisi vähän hankala. Ilmoitin kuitenkin iskälle, että joku viikonloppu pitäisi päästä vetelemään ja iskä sanoi, että tänään olisi mentävä. No mikäpä siinä, soitin Pepille ja onneksi sinnekin sopi :D
Lähdettiin sitten Siivikkalaan. Jännitti vähän, että kuinkahan paljon jäällä on muuta väkeä, kun oli tosi hieno ilma. No pilkkijöitähän siellä oli, koiraulkoiluttajia ja hiihtäjiä kaikkein eniten. Ei siis voitu omia koiriamme päästää irti. Hetki katseltiin ja todettiin, että kai se on laitettava vaan valjaat päälle ja vetoon heti. Kumpikin koira olisi tahtonut leikkimään ja valjaista vasta kierroksia saatiinkin. Paikallaan pysyminen osoittautui Tuikulla mahdottomaksi, eikä Vinskikään malttanut suoraan juosta. Saatiin kuitenkin koirat ruotuun ja homma muistui mieleen. Vedäteltiin muutama suora ja keskittyminenkin alkoi pysyä asiassa.
Kun pahin energia oli purettu, oli Pepin vuoro. Sukset vaihtoivat jalkoja ja sitten mentiin. Oli hauska siirtyä itsekin kameran taakse ja katsoa toisen menoa :) Käveltiin Kattilasaareen, näytti että saari oli lähellä, mutta taidettiin lampsia sinne vähän vajaa kilometri. Sidottiin koirat puuhun kiinni ja mussuteltiin eväät. Aivan ihana keväinen ilma. Joku pariskunta meinasi myös tulla saareen, mutta pelästyivät koiriamme. Pakattiin romut mukaan ja koirille taas vetovermeet päälle. Tarkoitus oli pienissä pätkissä vedättää parin kilometrin matka rantaan. Ehkä vähän reilu kilometri tultiin harjottelemalla paikalla oloa ja veto käskyä. Kaikki meni ihan jees, mitä nyt hiihtovyöni sanoi sopimuksen irti ja kaaduin pari kertaa, sekä horjahdin. Mutta koirat veti tosi hyvin ja vauhtia riitti, ehkä liikaakin :D
Päätettiin kokeilla, vetäiskö koirat ilman jänistä. Peppi on siis tähän asti odottanut koiria kauempana namien kanssa, mutta nyt minä hiihdin ja Peppi hölkkäsi vieressä. Koirat tajusivat heti että täysiä pitää mennä ja lähtivät juoksemaan hirmuista vauhtia. Alku meni todella hyvin, kunnes tajusin, että kaksikko ei aio pysähtyä. Tuikku ja Vinski nauttivat vauhdista, vähän hyppivät sivulle ja leikki loikkivat samalla, mutta järkyttävää vauhtia juoksivat. Peppi juoksi perässämme ja nappasi pari kuvaakin, kun kiisimme kaukana rantaan. Onneksi koirat viimein rannassa pysähtyivät ja nauraa kikatin hysteerisesti. Olihan se hauskaa, mutta kyllä hiukan pelätstyin ja saimme pitkiä katseita muilta ulkoilijoilta :D Seuraava käsky koirille on ehdoton seis ja silloin pysähdytään. Vielä ei sitä olla opittu.
Kokeiltiin vielä pulkan vetoa. Koirat vetivät Peppiä pulkalla ja kyllä mukavasti kulki. Seuraavaksi ostetaan kunnon vehkeet, amatööriviritelmät ja vanha hiihtovyö taitaa olla vähä heikkoo tekoo näissä hommissa. Ensi talveksi käskyt kuntoon niin hyvin menee! :)
Nyt meni överiks, ei tod pitäny tulla noin pitkä matka :D |
Taisin tossa kohtaa miettiä kui noi pysähtyy... :D |