Extreme ohjelmaa

Kuvat © Peppi R.

Tavallinen tylsä aamu. Aukaisin facebookin, ei mitään uutta, vain yksi viesti. Peppi oli laittanut, että mikä viikonloppu mentäisiin vetohommiin taas, ennen kuin jäät sulavat. Aloin miettiä, että viikonloppuja ei kauheasti riitä, jäät sulavat melko pian ja Tuikulle pitäisi varata sterkkausaika pian. Ja sitten ainakaan kuukauteen ei voisi vedättää mitään. Ensi viikonlopuksikin meille tulisi pentu hoitoon, joten silloinkin olisi vähän hankala. Ilmoitin kuitenkin iskälle, että joku viikonloppu pitäisi päästä vetelemään ja iskä sanoi, että tänään olisi mentävä. No mikäpä siinä, soitin Pepille ja onneksi sinnekin sopi :D

Lähdettiin sitten Siivikkalaan. Jännitti vähän, että kuinkahan paljon jäällä on muuta väkeä, kun oli tosi hieno ilma. No pilkkijöitähän siellä oli, koiraulkoiluttajia ja hiihtäjiä kaikkein eniten. Ei siis voitu omia koiriamme päästää irti. Hetki katseltiin ja todettiin, että kai se on laitettava vaan valjaat päälle ja vetoon heti. Kumpikin koira olisi tahtonut leikkimään ja valjaista vasta kierroksia saatiinkin. Paikallaan pysyminen osoittautui Tuikulla mahdottomaksi, eikä Vinskikään malttanut suoraan juosta. Saatiin kuitenkin koirat ruotuun ja homma muistui mieleen. Vedäteltiin muutama suora ja keskittyminenkin alkoi pysyä asiassa.

Kun pahin energia oli purettu, oli Pepin vuoro. Sukset vaihtoivat jalkoja ja sitten mentiin. Oli hauska siirtyä itsekin kameran taakse ja katsoa toisen menoa :) Käveltiin Kattilasaareen, näytti että saari oli lähellä, mutta taidettiin lampsia sinne vähän vajaa kilometri. Sidottiin koirat puuhun kiinni ja mussuteltiin eväät. Aivan ihana keväinen ilma. Joku pariskunta meinasi myös tulla saareen, mutta pelästyivät koiriamme. Pakattiin romut mukaan ja koirille taas vetovermeet päälle. Tarkoitus oli pienissä pätkissä vedättää parin kilometrin matka rantaan. Ehkä vähän reilu kilometri tultiin harjottelemalla paikalla oloa ja veto käskyä. Kaikki meni ihan jees, mitä nyt hiihtovyöni sanoi sopimuksen irti ja kaaduin pari kertaa, sekä horjahdin. Mutta koirat veti tosi hyvin ja vauhtia riitti, ehkä liikaakin :D

Päätettiin kokeilla, vetäiskö koirat ilman jänistä. Peppi on siis tähän asti odottanut koiria kauempana namien kanssa, mutta nyt minä hiihdin ja Peppi hölkkäsi vieressä. Koirat tajusivat heti että täysiä pitää mennä ja lähtivät juoksemaan hirmuista vauhtia. Alku meni todella hyvin, kunnes tajusin, että kaksikko ei aio pysähtyä. Tuikku ja Vinski nauttivat vauhdista, vähän hyppivät sivulle ja leikki loikkivat samalla, mutta järkyttävää vauhtia juoksivat. Peppi juoksi perässämme ja nappasi pari kuvaakin, kun kiisimme kaukana rantaan. Onneksi koirat viimein rannassa pysähtyivät ja nauraa kikatin hysteerisesti. Olihan se hauskaa, mutta kyllä hiukan pelätstyin ja saimme pitkiä katseita muilta ulkoilijoilta :D Seuraava käsky koirille on ehdoton seis ja silloin pysähdytään. Vielä ei sitä olla opittu.

Kokeiltiin vielä pulkan vetoa. Koirat vetivät Peppiä pulkalla ja kyllä mukavasti kulki. Seuraavaksi ostetaan kunnon vehkeet, amatööriviritelmät ja vanha hiihtovyö taitaa olla vähä heikkoo tekoo näissä hommissa. Ensi talveksi käskyt kuntoon niin hyvin menee! :)

Nyt meni överiks, ei tod pitäny tulla noin pitkä matka :D

Taisin tossa kohtaa miettiä kui noi pysähtyy... :D

Rakas kaksikko

Tänään otettiin ja repästiin oikein kunnolla. Lähdettiin Tuikun kanssa Siivikkalaan Pepille ja koirien kanssa jäälle. Annettiin Veen ja Teen riekkua pitkin jäätä. Kaksikko pistelikin menemään täysiä, kuvat kertovat

c. Peppi R.

c. Peppi R.

Herwood tokoa

Puolen päivän aikaan lähdettiin kohti Hervantaa. Julia ja Kirppu olivat jo vastassa ja lähdimme kävelemään Ahvenisjärven koirapuistoon. Puistossa oli valmiina yksi koira, dobermann. Kirppu sähläsi ja juoksenteli ympäriinsä, tuttua seutua ja koiria sille. Tuikku sen sijaan nostatti koko selkäharjaksensa pystyyn ja luikerteli pitkin puistoa. Siinä ajan kuluessa Tuikku kuitenkin rentoutui, vaikka puistossa kävi kärkäs husky näykkimässä kaikkia ja pari corgia räksyttämässä. Laimeeta oli meno alkuun, innostui Tuikku sitten pienen bc tyttösen kanssa leikkimään ja juoksemaan kepin kanssa.

Loma korkattu

*Heti alkuun pahoittelut järkyttävästä kuvatulvasta, viikonlopun kuvia tuli yhteensä yli 1500 ja tässä on parhaimpia, suurin osa poistettu, osaa en julkaissut ja kokosin jopa kollaasin, yrittäkää kestää*

Essi ja Hiisi saapuivat pihaamme lauantaina puolen päivän aikaan. Pikkuinen pentu oli kasvanut hurjasti, kiemurteli maassa ja haisteli ympäriinsä. Tuikku silmät säihkyen ja kuola valuen hyppi hihnassa ja pyrki päästä lähemmäksi. Kun Hiisi oli haisteltu ja tutkittu, mentiin sisälle. Purettiin kamat ja majotettiin Hiisi ja Essi mun huoneeseen. Penska tutki jatkuvasti paikkoja ja varsin rohkeasti seurasi Maisaakin. Maisa ei sen sijaan tulijoista ollut innoissaan. Melko piakkoin lähdimme kävelemään Tuikun ja Hiisin kanssa soramontulle. Remmikäytös kummallakin kohtalaisen hyvä, ei isompia solmuja ja reippaasti edettiin. Päästettiin montulla kaksikko irti ja kyllä lähti. Hirmuista vauhtia painoivat, Tuikku upotti pienemmän kerta toisensa jälkeen hiekka- ja lumikasoihin ja pyöritteli Hiisiä ympäriinsä. Kauan ei pienempi katsellut huonoa kohtelua, vaan antoi samalla mitalla takaisin. Hiisi roikkui Tuikun korvissa, huulissa, poskissa, huivissa, kaikki kelpasi. Äänitehosteet olivat sen mukaiset, järkyttävää kiljumista ja murinaa, vaikka touhu pysyi leikkimistasolla koko ajan. Tässäpä kuvastoa leikeistä :)

"Tähän se lelu!" tuumaa molemmat

Kun koirat oli isoimmat hulluttelut ja energiat purkanut, siirryttiin tokon pariin. Hiisi kokeili koiranmakkaraimutusseuruuta. Kauhiat naskalit, oikeen piikkihampaat pennulla, upposivat kivasti makkaran ohi käteen. Kaiken lisäksi oli virhe tuolle mitään koiranmakkaraa antaa, riiviö pomppi mun perässä koko loppu päivän makkarankiilto silmissä. Ei enää Essin namit kiinnostanut. Tuikku testaili perusasentoo ja seuruuta Essin kans, kivaa vaihtelua ja harjottelua kummallekin. Paikkamakuuta harjotteli sit mun kans ja pätkä seuruuta. Ihana vire ja tällä kertaa osasin itsekin vaatia sen mitä halusin, se tunne, kun tuo koira vielä teki sen mitä halusin ♥

Hiisistä tulee tokokoira, eikse niin mee että mä päätän sen B)

Kaameen tarkka paikkis c. Essi

Sleep

Oli tosiaan yö välissä, Hiisi oli tosi hyvin, ei ollut tuhonnut mitään ei mekastanut. Aamulla puoli kahdeksan se kuitenkin päätti, että on aika herätä. Sain osumaa käteen ja nenään ja olinkin sitten pirteä :D Piti lähteä jo aamusta soramontulle, mutta Tuikku pilasi koko homman juoksemalla metsään jotain jälkiä katsomaan. Tuli sitten onneksi saman tien takaisin, mutta ei viitsitty heti päästää uudelleen irti. Iltapäivällä paikalle saapuivat Tuikun pennut Koutsi ja Sansa, labbispentu Lily, sekä Tuikun kaveri Kira. Koko jengi raahautui (Maisa myös) soramontulle. Menoa ja vipinää riitti ja kaikkea hauskaa koirat keksivätkin. Maisa kiinnosti pentuja ja Lily teki hyökkäyksiä pörrötirriäisen päälle. Maisa suhtautui kaikkiin varauksella, mutta lähti uteliaana seuraamaan Kiraa. Pennuista se ei niin piitannut. Tässä kuvia

Lily & Koutsi

Sisarukset Sansa & Hiisi

Koutsi

Viikonlopun bilettäjät

Että huhhuh mikä viikonloppu, sai koiratkin vähä urheilla ja nauttia alku kevään luonnosta :D Kiitoksia kaikille seurasta ja otetaan uusiksi.

Jälleennäkemisen riemua

Uusi objektiivi (85mm f/1.8 USM) kotiutui viimein ja pääsi heti käyttöön. Tuikku ja Vinski jäällä. Antaapi kuvien kertoa loput :>

Kaksikolla synkkasi jälleen hyvin ja leikki sujui. Luoksari toimi molemmilla varmasti ja pysyivät koko ajan lähellä. Nähtiin kaukana rannassa kaksi koiraa lenkillä ja otin Tuikun sitten kiinni. Se kun ei ole ennen jäällä ulkoillut ja saattaisi lähteä perään. Oltiin lähdössä kävelemään kauemmas, mutta huomattiin, että toinen koirista juoksi perässämme. Kaukaa katseltuna oli hankala arvata rotua ja pieleen veikkasimmekin. Itse veikkasin springerspanielia ja Peppi jonkin sortin paimenkoiraa. Kun koira oli parinkymmenen metrin päässä, totesimme sen olevan jonkinsortin mastiffi. Koira tuli itsevarmoin elkein luoksemme ja huomasimme sen olevan uros, sekä valtavan kookas. Omat koiramme olivat kytkettyinä ja tilanne kävi kiusalliseksi. Uros alkoi rähistä Vinskin kanssa ja omissa koirissa oli pitelemistä. Meinasi iskeä paniikki, kun yritimme hätyytellä urosta pois. Omistaja huuteli koiraansa kauempana ja käveli koiransa perään. Tilanne ei montaa minuuttia kestänyt, mutta kyllä sydän hakkasi jännityksestä mitä jos... Koira lähti juoksemaan meidän luotamme moottorikelkan perään ja me häivyimme jäältä. Onneksi ei käynyt pahemmin, homma päättyi rähinöintiin ja kahnaukseen, eikä koiriin tullut jälkiä. Mutta kyllä säikähdettiin, eikä jäänyt mikään positiivinen kuva.

Hauska päivä ja kiitokset Pepille ja Vinskille! :)