Piti puhua ensin tokosta mutta en malta. Voi jehna, onhan tuo puppeli söpö, ei sille mitään mahda. Kävimme Vilkun kanssa treenien jälkeen piipahtamassa Sallulla, lähinnä tuota pupeloa lällyttämässä. Vilkku suhtautui tosi hyvin, se oli kiinnostunut ja meinasi vähän innostua alkuun. Hienosti tuli kuitenkin luokseni, rauhoittui ja sitten uudelleen tutustumaan. Nuuskutteli rääpäleen perusteellisesti läpikotaisin ja sitten pentu ei oikeastaan kiinnostanut. Keittiön lattialle meni maaten päivystämään, josko ruokaa tippuisi.
Pentu on nimeltään Luna, ja oikein perinteinen sekarotuinen, viiden rodu koktail. Löytyy sakemannia, berniä, noutajaa, bortsua ja ajokoiraa. Vilkusta neiti oli reippaan oloisesti kiinnostunut, haukahteli ja häntä vispasi. Vaan kun Vilkku mulkaisi niin kipitti penska karkuun. Vilkku teki tuttavuutta oikein kohteliaasti ja hienovaraisesti, makuulta kurkotteli pentuun. Vilkun kääntyessä pois päin, hiipi pikkune sitä heti katsomaan. Kaveripönötyskin piti heti ottaa, eihän Vilkku ole koskaan vielä päivälleen kahdeksan viikkoisen kanssa hengannut. Jahka nappula kasvaa, tulee siitä varmasti mainio juoksu ja painikaveri Viikarille, miksei Tuikullekin, kun varmaan sen kokoluokkaa on isona.
Sitten toko osioon, ostin irtotunnin valkkuryhmään ja käytiin Vilkun kanssa vähän mieltä virkistämässä. Luonnollisesti Mikan pitämä tunti oli ripeätahtinen ja tuli paljon uutta, paljon myös sellaista mikä ei meille ole kovin ajankohtaista. Mutta ylpeä oon, hirmusesti Vilkku on kehittynyt ja aikuistunut. Oli hallin pihassa ihan skarppina ja häntä tötteröllä, mutta hillitsi itsensä ja tuli hakemaan kontaktia. Koko tunnin aikana vain pari haukahdusta ja nekin ihan kunnon ärsykkeistä. Levollisesti makasi, kun itse seisaallaan juttelin kouluttajan kanssa. Vau, meille tää on kyllä iso juttu!
Perusasentotreeniä oli tänään kahdenlaista. Ensin otettiin lähtöjä, istu - askel - istu. Näitä otettiin kymmenen ja vain kriteerin mukaiset suoritukset piti palkata. Enemmänkin siis ohjaajalle harjoitus, kriteeri kun ei aina meinaa pysyä... Vilkku oli tosi hyvin hommassa mukana ja palkitsin sen seitsemästä suorituksesta. Teimme lähtöjä vain yhdeksän, koska yhdeksäs oli kaikista paras ja niin hyvä, että liike oli hyvä jättää siihen. Toinen harjoitus tehosti koiran aivojen raksutusta ja tavoitetta. Koiran piti tarjota perusasento, jonka jälkeen palkka heitettiin pois. Koiran tajuttua idean oravanpyörä on valmis --> kun juoksen perusasentoon, sinkoaa taivaalta ruokaa. Ja Vilkullahan ideassa ei mennyt kauan. Tämän jälkeen voi hiukan tarkentaa sitä, miten solmussa perusasennossa saikaan olla...
Jäävät sujuivat myös hyvin. Peruutin ja jätin Vilkun liikkeestä. Kun jätin maahan, saatoin ottaa kaksikin askelta ja palata palkkaamaan. Seisomaan jättäessä voin ottaa puolikkaan askeleen, palkata, taas puolikkaan ja näin totuttaa Vilkkua siihen, että saatan liikkua. Tykitin palkkaa myös seisomisesta ja sammutin jalkojen asettelua.
Maahanmenossa oli samanlainen idea, kuin perusasento treenissä. Koira käskyllä maahan ja palkka ylhäältä niin, että koiran oli hypättävä istumaan. Tällä saatiin aikaan se, että Vilkku suorastaan paiskasi itsensä maahan, niin innoissaan se meni maaten.
Kapulan pidossa olemme menneet paljon eteenpäin. Ostin kirpparilta pienten koirien kapulan ja harjoittelimme sillä. Otin alkuun luopumista kapulasta ja kun mielentila oli riittävän rauhallinen, annoin Vilkun pyrkiä tarttumaan siihen. Latasin siis intoa ja fokusta kohti kapulaa. Pienen tauon jälkeen Vilkku piti kapulaa. Muutaman kerran yritti järsiä, mutta tästä kapula lähti heti pois, eikä palkkaa tullut. Sitten uusi yritys ja sekunnin onnistunut pito, josta palkka. Nyt aletaan olla rajamailla, että pureskelu on poissa, kunhan koira on sopivassa mielentilassa, tästä on siis hyvä jatkaa.
Treenien ja pentulässytyksen jälkeen suuntasimme maaseudulle mökkeilemään Janikalle. Vähän uiteltiin ja temputeltiin hurttia ja kyllä niillä taas vauhtia riittikin. Meillä oli sen sijaan suunniteltavaa, lähinnä pakkauksista. Olenkin täällä päivät pitkät käynyt listaa läpi ja pakannut tavaroita ees sun taas, lauantaina olisi tarkoitus häipyä tuonne Isojärven kansallispuistoon. Vielä olisi pakkailtavaa ja eväissä ajateltavaa. Ainakin hienoa keliä on luvattu!
Ja niitä muita kesäsuunnitelmia, kuten terassi-iltoja, veneilyä, soutelua, telttailua... Kaikkea tätä tulossa lähiaikoina ja ehkä kaikkein jännin, kanoottireissu koirien kanssa!
