Viimein tämäkkin ohi :) Tuikku toipunut pennuista hienosti ja nyt on steriloitukin. Voidaan aloittaa tämän toipumisen jälkeen normaali arki. Eilisestä onpi tullut oltua kotosalla. Koulusta pari vapaa päivää, toki joutuu tekemään korvaavat tehtävät. Tuikulla oli eilen sterilointiaika. Koko päivä syömättä ja sen huomasi. Närkästynyt koira, ei ollut Maisalla keittiöön asiaa, kun Tuikku kyttäsi syömisiäni. Puolen päivän jälkeen ei enää juonutkaan. Parisen kertaa käytiin lenkillä. Täytyy kyllä sanoa, ettei täällä maalla arkena mene keskellä päivää missään mitään eikä yhtään ketään. Aurinko vaan paisteli ja linnut lauloi, Tuikku tepasteli tyytyväisenä, täysin tietämättömänä siitä, miksi ei saanut enää ruokaa tai vettä. Lenkki tuotti toivotun tuloksen ja koira tyhjensi suolistonsa juuri ennen lähtöä eläinlääkäriin. Pakattiin koira autoon ja lähdettiin ajelemaan klinikkaa kohti.
Perillä Tuikku oli varsin innoissaa, katseli ympärilleen ja halusi mennä haistamaan kaikkea. Tiskille Tuikku hyppäsi samantien kurkistamaan vastaanottovirkailijaa ja heti tämän jälkeen oli pakko mennä haistelemaan penkkejä. Yritin saada koiran rauhoittumaan vaa'alle, lukema oli kutakuinkin 30kg. Kysyin, saisiko leikkausta tulla katsomaan, mutta vastaus oli jyrkkä ei :D Ymmärrettävää kyllä, leikkauksessa tarvitaan rauhaa ja hygienia on tarkkaa. Mutta olen vain utelias ja halukas kokemaan uutta. Menimme huoneeseen odottamaan eläinlääkäriä ja Tuikku ottikin hänet innoissaan vastaan. Sydän kuunneltiin ja hyvät sydänäänet kuulemma :) Ei mitään ongelmaa, eikä liian tiheä, yllättävän matala tiheys siihen nähden, että Tuikku häselsi koko ajan. Pidin Tuikkua pannasta kiinni ja ellä pisti osan rauhottavista reiteen. Aine toimi heti ja Tuikku jäi seisoskelemaan paikalleen, ei enää riehunut. Autoin koiran istumaan ja sitten maaten. Meidät jätettiin Tuikun kanssa kahden huoneeseen. Hoitaja kävi kaksi kertaa Tuikkua katsomassa ja molemmilla kerroilla Tuikku nousi pystyyn ja katsomaan, kuka tuli. Millään ei meinannut nukahtaa, ja loppu annos rauhoittavaa laitettiin vielä. Viimeinen annos sai Tuikun rauhoittumaan ja autoin kantamaan koiran pöydälle. Pääsimme lähtemään kotiin ja Tuikku jäi steriloitavaksi, jännittävää.
Mentiin illasta Tuikkua sitten hakemaan. Hienosti oli kuulemma leikkaus mennyt. Eläinlääkäri kehui, että Tuikku on elämänsä kunnossa, oli mukava leikata, kun ei ollut ylimääräistä rasvaa :) Kiva kuulla tällaista palautetta, jotain hyötyä siis lihaskunto treenistä ollut. Tuikku makasi yksin huoneessa heräilemässä. Kieli roikkui velttona ja elottomana suusta ulkona. Silmät olivat kierossa ja tuijottivat tyhjää. Hoitaja herätteli Tuikkua paukuttamalla käsiään yhteen. Häntä toimi, alkoi tuttuun tapaan heilua, mutta eipä koira muuten juuri elehtinyt. Odoteltiin jonkin aikaa ja saatiin Tuikku nousemaan pystyyn. Eläinlääkäri vaihtoi teippauksen tikkien päälle, kun oli hieman vuotanut läpi. Lähdimme kävelemään ulos eläinlääkärin vastaanotolta ja näin saimme Tuikun liikkeelle. Ohjasin koiraa hieman pannasta ja nostimme sen autoon, jonne se "sammui" samantien. Vahvoja lääkkeitä saanut, leikkauksen loppuvaiheessa vielä huumaavaa kipulääkettä. Sekaisin koira vähän olikin. Kun käännyimme kotitiellemme Tuikku hyppäsi autossa pystyyn, ei onneksi kaatunut peräluukussa tai mitään. Sisälle taloonkin käveli itse ja koko illan nukkui viltin sisässä kaikessa rauhassa.
Puolen yön jälkeen alkoi heräillä. Kipulääkkeet ja nukutusaine lakkasivat tehoamasta ja Tuikku vaelteli ja vinkui. Itse en heränny (taaskaan), vaikka sohvalla nukuinkin. Kahden aikoihin äiti herätti ja kävin Tuikun kanssa ulkona kävelemässä. Asettelin koiran sisällä nukkumaan ja nukahdin itsekin. Seuraavan kerran minut revittiin pystyyn viiden aikaan. Olin ihan pihalla ja tokkurainen itsekin. Juoksin vain ulos huutelemaan Tuikkua, kun oli kuulemma päässyt irti. Pilliin puhaltamalla koira kaikeksi onneksi tulikin ja laitettiin panta kireämmälle ja takaisin nukkumaan. Aamulla siis vasta tajusin, että isä oli vienyt koiraa ulos, mutta Tuikku olikin repäissyt päänsä pois sekä pannasta että kaulurista ja juossut karkuun. Pelästyttiin, että olisi alkanut nuolla haavaa tai repiä teippejä tmv. mutta onneksi haava oli täysin koskematon, edes lunta siihen ei ollut mennyt. Mutta kyllä osasi koira taas pelästyttää.
Nyt Tuikku toipuilee kaikessa rauhassa. Saatiin kipulääkkeet aamulla annettua, samoin antibiootti :) Myös aamupala Tuikulle maistui ja ulkonakin on pariin otteeseen piipahdettu kävelemässä. Postikin toi tänään yhteiset palkinnot Tuikulle ja Maisalle, ankkafileetä ja mustan näyttelyremmin mätsäreitä varen :)
