Näytetään tekstit, joissa on tunniste eroahdistus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eroahdistus. Näytä kaikki tekstit

06 syyskuuta 2023

Koiran eroahdistus


Jo alkukesästä postauksissa vilahtanut australianpaimenkoira Kida on jatkanut hoitokoiran uraansa meillä. Tätä kirjoitellessa Kida on ollut meillä kaikkinensa kahdeksan viikkoa (ei aivan yhtäjaksoisesti mutta kuitenkin) ja tällä hetkellä hoidossaolo on päivähoitomuotoista. On ollut ilo olla ystävälle avuksi, vaikka koiran tilanne onkin tukala. Kida ei toistaiseksi osaa/voi olla yksin. Aina tilanne ei ole ollut näin, vaan Kidan käyttäytyminen muuttui koirakaverinsa poismentyä muutama vuosi sitten. Kyse ei siis ole siitä, ettei yksinoloja olisi aikanaan asianmukaisesti harjoiteltu.

Taustatietoa sen verran, että olen tuntenut Kidan omistajan jo vuosikausia ja tavannut Kidaakin useamman kerran ennen kuin päädyttiin tarjoutumaan sen hoitajiksi. Kida ei ollut varsinaisesti tottunut lapsiin ennen meille tuloaan, joten pidettiin kaikki vaihtoehdot avoinna. Kida kuitenkin solahti meille paremmin kuin hyvin, joten toistaiseksi se saa olla meille hoidossa niin pitkään kuin tarvis.

Eroahdistus näyttäytyy Kidalla etenkin ahdistuneena käyttäytymisenä; se stressaantuu yksinolosta voimakkaasti (läähättää, tärisee, ääntelee).  Kida reagoi havahtumalla myös jo pelkästään siihen, että laitan pitkähihaisen paidan sisällä päälleni. Jonkin asteisen reagoinnin aiheuttaa siis kaikki, mikä voisi ennakoida pois asunnosta lähtöä: avainten kilinä, repun pakkaaminen tai sanallinen vihje (kohta lähdetään, mennään ulos, mennään autoon jne.).

Teroitettakoon vielä että eroahdistus ei ole sama asia kuin tylsyys, eikä se mene ohi sillä että koiralle antaa puruluun ja jättää radion päälle.

Eroahdistusta on helppo vähätellä, kunnes se osuu omalle kohdalle. Kun tilanne onkin yhtäkkiä se, ettei koiraa voi jättää yksin ilman että koira kansankielisesti sekoaa, asunto räjähtää ja koira potentiaalisesti vahingoittuu itse, arki muuttuu väkisinkin. Suomessa ei useinkaan ole mahdollista jäädä töistä ja opinnoista paitsi, vaikka joillain aloilla etätyö onkin mahdollista. Arjesta tulee eroahdisteisen koiran kanssa helposti kuormittavaa; minne koira menee kesähelteellä kauppareissun ajaksi, kuka on koiran kanssa työpäivän ajan ja milloin tilanne on se että koira osaisi olla rennosti yksin edes vartin?

Näitä asioita oli vähän vaikea käsittää pelkästään lukemalla ja kuulemalla. Omat koirani kun jäävät yksin ihan mielellään ja ongelmitta, eivätkä kovinkaan tarkkaan seuraa missä huoneessa itse olen. On siis ollut silmiäavaava kokemus saada tutustua Kidaan paremmin. Vaikka se ei meillä joudukaan olemaan lainkaan yksin, niin ihan jo sen aktiivinen pyrkiminen ulos mukaan - jonne se pääsisi joka tapauksessa - on aivan eri luokkaa ja eri mielentilan sävyttämää kuin omilla koirillani.

Positiivisena puolena Kida on muuten ihan tosi kiva, huumorintajuinen australialainen. Rotutuntemukseni on heikohkoa, mutta kaiketi aika tyypillinen hulivi aussi. Yksinoloasioista positiivista on se, että Kida tykkää matkustaa autossa ja viihtyy siellä yksinkin. Se kykenee myös nukkumaan meillä eri huoneessa yön, kuin missä me ihmiset. Avattakoon näitä kuitenkin hiukan lisää.

Ensimmästä viikkoa meillä ollessaan Kida oli tietysti aika levoton koska uusi paikka. Se oli myös hyvin tarkka liikkeistäni ja ensimmäiset yöt se nukkui kapean portaikon ylimmällä rapulla, suoraan oven takana. Ei se tainnut kovin hyvin nukkua, mutta rauhoittui kuitenkin yöksi. Meillä koirat eivät nuku makuuhuoneessa a) isännän allergian vuoksi ja b) jotta lapset eivät yöllä vahingossa kompastuisi koiriin. Neljän yön jälkeen Kida lopulta vain saattoi minut yläkertaan ja palasi sitten itse alas. Nykyisellään se ei enää iltamyöhällä korvaansa lotkauta kun poistun yläkertaan, vaan jää rauhassa olkkariin omien koiriemme kanssa. Ei ihan itsestäänselvyys tämäkään, mutta helpottaa kokonaisuutta.

Nyt syksyllä olemme voineet liikkua lasten koirattomille menoille varsin normaalisti, sillä koiran voi jättää autoon. Olen arkiviikot pääasiassa yksin, joten minne menenkään, sinne tulevat lapset ja nyt myös Kida. Välillä Kidalla on ollut Savu seuranaan autossa, sillä ajattelin siitä olevan apua. Vaan on Kida jäänyt autoon mielellään yksinkin ja yleensä se nukkuu kun palaamme autolle. Koirattomia menoja ovat esimerkiksi lasten kerhot ja kaupassa käyminen.

Kesäaika eroahdisteisen koiran kanssa olikin sitovampaa ja ehkä jostain vinkkelistä hankalampaakin.  Helteen ja paahteen vuoksi Kidaa ei voinut jättää autoon odottelemaan, joten kaikki menemiset oli järjestettävä sen mukaan, että koira olisi mukana. Koska minulla on alle kouluikäiset lapset, joita ei voi jättää ilman aikuista, menee yksi lapsen tapaan holhottava koira ihan näppärästi mukana. Paitsi jos pitäisi käydä ruokakaupassa. Tai jos halusimme uimarannalle. Tai jäätelölle. Tai jonnekin mihin koirat eivät lähtökohtaisesti ole tervetulleita.

Kidan hoitoviikoilla prioirisoimme asiat niin, että ruokaostokset tilattiin noudettaviksi, jäätelöt ostettiin mukaan, ihmiset jotka eivät halunneet koiraa kotiinsa tulivat meille kylään ja lasten kanssa mentiin sitten vähän syrjäisemmälle rannalle jonne koiratkin voitiin ottaa mukaan. Pääsipä Kida aika moneen kyläpaikkaankin mukaan ja monesta muusta koirasta poiketen se on hurmannut meillä sekä isännän että kyläpaikoissa siskoni.

Eroahdistuksen logiikka ja koiran mielenliikkeet ovat kiinnostavia ja välillä arvaamattomia. Kida ei pysy portin takana ulkona tai sisällä. Jos menen itse portin eri puolelle, Kidalle on ihan sama onko portin korkeus 60 cm vai 110 cm. Se tulee yli samantien. Vastaavasti jos portin (tai vaikka oven) jättää auki, Kida saattaa jopa nukkua eri huoneessa jossa itse olen. Kuten nyt: kirjoitan tekstiä loppuun ruokailuhuoneen pöydän ääressä ja Kida nukkuu portti auki keittiössä.

Eroahdistuneen koiran kanssa omistaja jää helposti yksin. Tai tämä on näkemykseni sivusta seuranneena. Kaikkea turhaa kommenttia saa kuulla ihan liikaa ja parhaiten tietävät aina he joiden koiralla ei ole eroahdistusta ollutkaan. Jos Kidan eroahdistus poistuisi simsalabim rutiineilla ja toisen koiran seuralla, pitäisi sen meillä jäädä jo vallan mielellään yksin. Mutta eroahdistus ei valitettavasti toimi niin. Minun näkökulmastani eroahdistukseen tarvitaan ammattilaisen apua etenkin, jos koiralle väistämättä tulee yksinoloja. Tämän hetkinen ratkaisu on meillä ollessa välttää yksinolot niin kauan kuin on tarpeen ja mahdollista.

Ei ole eettistä jättää koiraa haukkumaan työpäivän ajaksi edes maalla. Ja tarkoitan haukkumista nyt esimerkkinä, eroahdistus voi oireilla toki muutenkin ja haukkuminen voi johtua muustaki kuin eroahdistuksesta. Upotin alle Jenny Jalosen Instagram julkaisun aiheesta. Lyhyesti: Eroahdistus on koiralle haitallista eikä niin voimakkaan stressin aiheuttaminen tietentahtoen ole eettisesti perustelua.


Joku varmasti jo ajattelee että Kidasta on meille valtavasti riesaa ja että postauksen pointti on valittaminen. Ei pidä paikkaansa. 😁 Jos voin olla ystävilleni avuksi, niin olen avuksi mielelläni. Kotiäitiys ja yrittäjyys mahdollistavat arjen järjestelyn miten kulloinkin on tarve, joten yksi hoitokoira menee tässä oikein luontevasti. Lapset ovat kiintyneet Kidaan ja Kida lapsiin ja hoitokoirasta on koko perheelle valtavasti iloa. Pikkuväen toimesta Kidaa odotetaan tänne innolla ja siitä luovutaan joka hoitoreissun päätteeksi haikein mielin. Onnekkaasti myös luottolapsenvahtini ovat jo varsin tottuneet siihen että lasten mukana tulee yksi koirakin.

© Mira Kaipainen
 

Haluan tehdä eroahdistusongelman näkyväksi ja jakaa aiheesta tietoa sen verran kuin minulla on. Koiranomistajuus ei aina ole sitä mitä alunperin olisi toivonut ja jotkin haasteet voivat kuormittaa arkea kohtuuttomasti. Ajatelkaa, jos koira olisi työ-/opiskelupäivät hoitolassa? Se ei ole ihan ilmaista lystiä ja toisaalta koirahoitoloiden ihmisseuramahdollisuus vaihtelee. Ei välttämättä ole myöskään helppo pyytää apua eivätkä avuliaatkaan kaverit ehkä aina heti ymmärrä sitoutumista tämäntyyppiseen koiraan. Että kun on koira joka ei pysty olemaan yksin, voi pitää luksuksena sitä että koira saattaa odottaa kuitenkin vessan oven toisella puolella.

Eroahdistus laittaa omistajan puntaroimaan asioita monelta kantilta ja päätymään niihin ratkaisuihin jotka ovat mahdollisia ja vähiten haitallisia. Ei ole kahdehdittava tilanne. Hyvällä tukiverkostolla järjestyy tietysti suunnilleen mikä vain, mutta kukaan ei varmasti tällaista koiralleen toivo saati halua arkeensa lisästressiä. Meiltä Kidan kotiin on matkaa noin 40 km. Sen kun ajaa pari kertaa päivässä edestakaisin, tekee toistasataa kilometriä. Eli vaikka hoitolan voi välttää, niin ei tämäkään ihan ilmaiseksi tule. Jatkamme kuitenkin Kidan hoitopaikkana niin kauan kuin on tarve.

Ystävälle on ehdottomasti nostettava hattua. En ihan äkkiä keksi montaa ihmistä, joka tekisi näin monipuolisesti kaikkensa koiran hyvinvoinnin eteen, kuin mitä Kidan eteen on tehty. Toivon hartaasti että tilanne joskus helpottaa. 💜

Jos tätä lukee joku, joka epäilee koirallaan eroahdistusta tai jos koirallasi on jo eroahdistus niin hae ammattiapua. Eroahdistus ei ole normaalia tai koiralle hyväksi. Suomen Eläinkouluttajien sivulta löyty Kouluttajalista, josta voit etsiä oman asuinalueesi ammattilaisia.

Tsemppiä ja jaksamista jokaiselle eroahdistuskoiran omistajalle! Ette ole yksin 💜