02 elokuuta 2015

Elämä yhtä leikkiä



Aloin viime viikonloppuna harjoitella leikkimistä Vilkun kanssa ja onnesta enää ei ole oma toiminta noin ontuvaa. Jokseenkin ei tullut kai itselle mieleen olla oikeastaan yhtään aktiivinen? No joo, laitetaan piakkoin verrokkivideota. Tuosta kuitenkin aloitettiin, tällä hetkellä näyttää jo paremmalta.

Hiukkasen muistiinpanoja tokoiluista

Seuraaminen
- korkeintaan kolme askelta eteenpäin
- huolehdi ryhdistä, ole suora ja katse pääasiassa eteen
- naks kun koira liikahtaa, palkkaus kun on saapunut perusasentoon
- Vilkun tapauksessa kankulla istumisista ei palkkausta, kannustetaan ryhdikkääseen asentoon

Istu-maahan jumppa
- käsimerkki mielellään heti pois
- kaksi palkkaussuuntaa, maasta ja ylhäältä
- pyllyn tulisi pysyä paikallaan, käytä tyynyä

Luoksetulo
- huolellinen hetsaaminen!
- kehuja välittömästi kun koira juoksee täysiä
- palkkaus juoksulinjan mukaisesti, mieluiten lelulla (lisää vauhtia ja palkan pitkäkestoisuutta)
- tavoite suora linja ja nopea juoksija

Maanantaina onkin taas ohjatut treenit ja enää kuukausi, niin alkaa valmennusryhmä. Täytyisi vähän arkena skarpata ja jaksaa harjoitella enemmän kotosallakin. Nyt on mennyt kaikki aika vaan leikkimiseen, jos edes kahta asiaa päällekkäin pystyisin tekemään, niin hyvä.

Mitäpä sitten blogista, pientä informaatiota, poistin ainakin toistaiseksi sukulaisten koirilta sivut, sillä tahdon nyt muutettuani painottaa blogin omiin koiriini. On oikeastaan mahdoton saada enää edes kuukausittain juttua muiden koirista. Olen oman osuuteni niiden elämästä tehnyt ja koirat voivat hyvin, riittää minulle.  Nyt keskityn omiini ja se tulee näkymään myös blogissa. Pienimuotoista kirpputoria on piakkoin tulossa, pilkkahinnoin totta kai, pysykäähän kuulolla!

01 elokuuta 2015

Neljä vuotta mutkalla



Päätin kuvittaa tekstin täysin aiheeseen kuulumattomilla kuvilla. Mutta iloiset, viime viikolla otetut kuvat piristävät mukavasti vähän ankeampaa itsekritiikki tekstiä. No mutta, suunta ylöspäin.

Tein oivalluksia, taas, Tuikun suhteen. Ehkä kyllästytte jo, mutta perusasioiden tajuamisessa voi todellakin mennä neljä vuotta. Siihen asti aika kulutetaan samoissa vanhoissa kaavoissa. On muuten toimiva käytösmalli taattu sekä itselle, että koiralle, omg. Seuraava urakka on purkaa se.

Mistä on siis kyse? Tuikun perusasento ja seuraaminen. Vilkku tekee homman nyt jo paremmin. Vilkku on opetettu paremmin. Tarkemmin, tavoitteellisemmin, siltä on vaadittu. Myös Tuikku osaisi, jos siltä olisi vaadittu. Jos tuosta mustalta tollolta olisi joskus vaadittu yhtään mitään. Sen sijaan olen muka tsempannut sitä palkkaamalla myös niistä sinne päin versioista. Siinä ei enää oikean onnistuneen suorituksen bileet pelasta. Ja vieläpä, kun neljässä vuodessa ehtii palkata "pari" kertaa. On muuten tehokkaasti vahvistettua toimintaa, tulee niin selkärangasta ja apteekin hyllyltä ettei tosikaan!

Luonnollisesti, kaikki johtuu omasta osaamattomuudestani. Minulla ei ollut hajuakaan, miten perusasentoa opetetaan koiralle. Niinpä unohdin sen aluksi kokonaan, työnsin koko homman syrjään. Viimeistään nyt kaikki tietävät, mitä seuraa, kun opetetaan suorilta seuruuta epämääräisellä imutuksella. Siitä tulee rumaa jälkeä, hyi. Kun viimein tajusin perusasennon tärkeyden, aloimme harjoitella sitä. Kun minä vaadin, alkoi Tuikkukin vaatia. Opettelu oli pitkään haukuskelua ja murinaa, mutta kyllä se perusasento sieltä tuli. Kehdannee sanoa perusasennoksi?

Mitä tulee vartaloapuihini niin ugh. Pääsin vasta käsiavusta, jota olen käyttänyt vuoden?



Vidoista ja kuvista katsellessa lantioini, koko ylävartalo, hartiat, pää... Yhtä mutkaa koko akka! Olen kallellaan koiraan, kierossa, mutkalla, tuijottaen sitä, aika painostavat eleet oikeastaan... Ja millä logiikalla? Olen kai halunnut nähdä koiran ja ohjata sitä. Itse asiassa, noilla ehkä, ajan sitä kauemmas itsestäni? Hupsis.

Noh, nyt kun osaan kriittisemmällä silmällä katsoa koiran toimintaa perusasennolla niin voi apua... Löysä, väljä, epätarkkaa sohloamista. Itse asiassa Tuikku taitaa olla vähän hukassa. Se tietää vain että ihan satasella tähän vasurireiteen pitäs ampua ja yleensä perse maassa... Ja siinä olikin Tuikun informaatio, tuollahan pääse jo pitkälle ja saa aikaiseksi vaikka minkälaisia versioita!

Ja kun päästään seuraamiseen, niin joo. On vähän kuin ottasi muulin viereensä kävelemään! Ja mikä jottei perässä vedettävä versio ja ahne ja ruokaa maassa tietysti vaikka millä mitalla. Välillä tuntuu, että seuraa käsky on Tuikulle vapautus, wtf? Nopeuden lisäys auttaa, mutta jooh. Viime aikoina Tuikku on myös peitsannut seuratessa, muutenkin olemus on kuin lehmän häntä ja kontaktista ei tietoakaan. Toki hiostava ilma mutta mutta... On meillä skarpattavaa!

Ehkä nyt olemme rypeneet tarpeeksi itsesäälissä? Olen haukkunut koirani säälittäväksi patalaiskaksi hulttioksi josta ei ole mihinkään. Toisaalta, tässä kohtaa voisi vilkaista peiliin ja haistattaa pitkät sinnekin. Ei vissiin teorialukemisista mikään mennyt sinne päänuppiin asti? Nyt kahdella kurssikerralla ja köhköh parin kaverin vinkillä on tullut semmonen "voi ei..." fiilis. Mutta ei siinä, onhan meillä vielä ainakin toiset neljä vuotta aikaa korjata tätä! Ottakee huumoril!

Eipä ole palkkaus ja motivaatiojutuissakaan kehumista, nimittäin leikkimiseni on aneemista. Homma on mennyt vähän siihen että palloa ei haeta, se ei kai ole kauhean hyvä palkkausväline, jos ajatellaan leikkimistä? Patukoiden esiinotto on tuntunut aiheuttavan koiralle masennusta ja minä en vain yksinkertaisesti ole osannut kannustaa ja yllyttää koiraa leikkimään.

Mihin sitten tästä? Suunta ylös- ja eteenpäin! Ensimmäisenä leikkiä. Leikkiä, leikkiä ja vielä kerran leikkiä. Se parantaa suhdetta, koiranlukutaitoani ja se auttaisi vire- ja motivointiongelmiimme. Toinen on naksutin, naksutin saa Tuikun päässä palikat pyörimään. Aivot raksuttavat, kun se yrittää päättää, mitä tarjoaisi ja oivaltaa ehkä joskus, mikä tarjonta oli toivottua.

Kun olen näissä päässyt alkuun, lähdemme tarkentamaan perusasennon kriteereitä. Perusasento tarkoittaa tiivistä, rauhallista, hallittua suoritusta ja kunnon kontaktia. Ei onnetonta lusmuilua, kukkien nuuskuttelua ja hyvällä lykyllä tarpeiden tekoa. Perusasennosta lähdetään sitten seuruuhommiin, samoilla tekniikoilla kuin junnun kanssa ohjatuissa treeneissä. Päätin, että opetan uudelleen nämä kaksi perusasiaa, jotka ovat hiukan retuperällä. Kehonhallintaa varten doboa ja myös Tuikku opettelee nyt takapään käyttöä vadin avulla.

Oon nelivuotias, oppimaan innokas! Ei todellakaan tullut Tuikun suusta... Kuvaa ehkä paremmin ohjaajaansa. Mutta tosiaan, tästä edes treenaillaan suunnitellusti ja pidän hommasta päiväkirjaa. Lisään leikkituokioita, koska yhdessä tekemisen tulee olla kivaa. Koiran pitää kuitenkin tehdä se, mitä minä vaadin. Itse asiassa, haen uutta potkua ohjatulta kurssilta. Syyskuulle ostin Tuikulle neljä kertaa Koirakoutsilta Kristan rallytokon valkkuryhmää. Pääsemme ohjattuihin siis neljäksi tunniksi ja saamme varmasti hyviä ideoita ja vinkkejä jatkoon, ihan mahtavaa!

Nyt unohdamme hetkeksi rallytoko hömpöttelyt, sillä seuraavaksi ollaan Saarijärvellä ja vedessä, iiks!

31 heinäkuuta 2015

Ilman ystävii ei selvii



Viime maanantaina oli Vilkun toko, otettiin perusasentoa, seuraamisen alkeita ja luoksetuloa. Mii laik, saan paljon hyviä eväitä ja vastinetta rahalle, perfekt! Ohjattujen jälkeen pakkasin kummatkin autoon ja lähdettiin Lielahteen Millaa treffaamaan. Päästettiin koko kahjo lauma puistoon pössyttelemään kuumimmat höyrynsä. Kun ressut olivat isoimmat riehumiset hoitaneet ja näin pois päin, otettiin ihan miniminitreeniä. Tuikku oli melkosen väsähtänyt kun niin rytinällä remusi puistossa, lopetettiin siis heti kun sain sen innostumaan ja seuraamaan innokkaammin. Alkaa muodostua selkeä visio, mitä Tuikun kanssa lähdetään tekemään, mutta siitä myöhemmin.



Vilkun kanssa otettiin parkkipaikalla pari perusasentoa joissa hain lähinnä kontaktia, sekä kahden askeleen seuruu. Palkkasin liikkeelle lähdöstä ja palkka tuli kun koira saapui perusasentoon. Huomasi muuten heti, että ohjattujen jälkeen koiran seuraamiseen lähtö oli jo huomattavasti skarpimpi ja reippaampi, kuin hallilla! Hiljaa hyvä tulee... Iso kiitos Millalle seurasta, kyllä oli mukava nähdä ♥



Torstaina lähdettiin Vilkun kanssa taas Lielahden koirapuistolle. Tällä kertaa Peppi ja Ketku saapuivat seuraksemme. Sää ei suosinut meitä yhtään ja kastuimmekin oikein kunnolla. Vettä tuli kaatamalla ja puisto alkoi pikkuhiljaa uida. Jouduttiin sitten hiukan keskeyttämään tapaamisemme sateen vuoksi, pöh. Koirat tulivat kuitenkin hyvin juttuun ja muutama kuvanen ehdittiin siinä pienessä ajassa saada. Paremmalla säällä ja onnella uusiksi!



Illalla lähdin vielä lenkille, tuoreena tuttuna ja seurana Ida ja Jan. Remmilenkillä kävimme reilu viikko sitten ja koska koirilla synkkasi, päätimme treffata niiden kanssa joskus juoksutuksen merkeissä. Parkkeerattiin soramontulle ja lähdettiin käppäilemään polkuja pitkin. Sohlottiin mäntytaimikossa, kastuin siis toistamiseen. Päästiin sitten kehnoista reittivalinnoistamme huolimatta Puuvuorelle, missä sitten kehätiellä koiria juoksuteltiin. Tuikkukin pysyi vallan hienosti taas hollilla ja oli yllättävän kuuliainen. Luppakorvat juoksuttivat toisensa kyllä kunnolla ja todellakin mennään uudelleen!

Näihin fiiliksiin on hyvä päättää meidän heinäkuu, saa nähdä, mitä kesän viimeinen kuukausi tuo tullessaan. Toivottavasti aurinkoa

28 heinäkuuta 2015

Rentoo höntsäilyy

Treenipostauksia ja pohdintoja on tulossa - taas. Mutta nyt väliin kuvakaravaanit, viikonloppuna porukoilla, eilen puistossa ja tänään lenkillä kuvailemassa. Jos jollakin on toiveita postausten sisällön suhteen, niin antaapi tulla!

26 heinäkuuta 2015

Kaikkien näiden vuosien jälkeen



elämä erotti
tapahtumat haavoitti
se teki teistä vahvoja
ainutlaatuisia persoonia


Varoitus kuvatulvasta!

Nopeimmat ovat lukeneet instagramista. Tein löytöjä, vahigossa. Tai ehkä tämä löysi meidät, ei sitä tiedä. Kuuluttelin meille treffiseuraa facebookissa ja aloitukseen läiskästiin mustan koiran kuva, ikä ja pari sen sisältämää rotua. Tuijotin kuvaa häkeltyneenä, kuin Tuikku, mutta aavistuksen sirompi. Toki Tuikku on nartuksi vankka. Samantien yhteyden otto, mistä koira on peräisin ja mitä kaikkea siitä tiedetään. Kaikki täsmäsi, paitsi yksi rotu, josta ei ollut edellinen omistaja kertonut. Mutta ajokoira ei olekaan kovin myyvä rotu.

Dora on siis Tuikun sisko, vieläpä samasta pentueesta. Se on asustellut Pohjanmaalla, mutta päätynyt kodinvaihtajaksi. Dora on vaihtanut kotia toista tai kolmatta kertaa ja asustaa näillä huudeilla. Ihan mahtavaa, sovimme totta kai heti treffejä. Minua kiinnosti huimasti, miltä sisko näyttäisi ja tulevatko koirat toimeen. Tietysti halusin myös varmistaa näkemällä, voisiko koira olla Tuikun sisko. No, nähtyäni koiran, ei epäilystäkään.

Sää ei aivan suosinut ja rapa roiskui ja linssi kastui. Hauskaa kuitenkin oli! Koirilla löytyi välittömästi yhteinen sävel ja ne puuhailivat pääasiassa omiaan. Tuikkukin pysyi kivasti hollilla, eikä hilpassut omille teilleen. Lopulta kaksikko hepuloi ja rallitti oikein kunnolla. Oli kyllä ihan mahtavaa tavata, aivan kopiothan nuo, eleet, liikkeet ja olemus. Heti alkajaisiksi Tuikku hepuloi ja kaatoi Hennan. Meni jonkin aikaa ja Dora veti minulta jalat alta. Tasoissa olemme siis. Varmasti nähdään toistekin ja saatiinpa uutta treeniseuraakin. Kiitos paljon seurasta!