Kolmen kansallispuiston kierros: Etelä-Konnevesi

 

Kolmen kansallispuiston kierros: Isojärvi

Alituiseen reistaileva ja jumittava läppärini on tehnyt kuvankäsittelystä tuskaisaa ja postailusta olematonta. Tässä kuitenkin viimein retken toisen päivän postaus, jonka vietimme Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Pääsimme lähtemään Isojärveltä hyvissä ajoin, mutta vähän lunkin matkantekomme vuoksi olimme Rautalammilla vasta iltapäivän puolella. Suunnitelmat Kolmen vuoren vaelluksesta jäivät haaveeksi. Jälkikäteen ajatellen, ehkä hyvä niin. Suuntasimme Kalajan kierrokselle, joka sekin alun tylsästä osuudesta huolimatta oli oikein kiva reitti.

Alkumatkan pitkospuut vaihtuivat nopeasti kivikossa kiemurtelevaksi poluksi. Melko pian päästiin pienten mäkien nousuun ja lopulta jyrkät, kiviset ja juurakkoiset nousut saivat hien pintaan. Savu kääntyili toisinaan katsomaan, että ihanko oikeasti vielä jatketaan. Liukkailla kivillä itse kukin sai asetella tassunsa tarkasti. Kujeen kanssa Savu lyöttäytyi ihan pariskunnaksi ja kaksikosta saatiin kivoja kaverikuvia. Savukaan ei kaikissa näyttänyt jurmulta virkamieheltä, mikä oli mieluisaa vaihtelua!

Viimeisen nousurutistuksen jälkeen esiin tuli kyltti jossa luki "putoamisvaara". Liukkaan nousun jälkeen kytkin Savun takaisin kiinni, vaikka en usko sen olevan sitä tyyppiä, että hyppäisi kalliolta alas. Huipulla tuiversi melkoinen tuuli ja sumusade sai aikaan vähän sateisen tunnelman. Savu muuttui oitis tuiman näköisesti poropuolikkaaksi. Tuulessa menee tukka huonosti, eikä Savu ole erityisemmin sateenkaan ystävä.

Kalajan kierros teki vaikutuksen myös sadekelillä. Ruska onkin vähän joka kelillä kaunis, niin tuollakin reissussa. Selkeällä kelillä näkymä olisi jatkunut silmänkantamattomiin. Pakko sanoa, että nimenomaan Kalajan kierros on kaunein reitti, mitä olen koskaan kiertänyt. Säästä ja jyrkistä nousuista huolimatta teki vaikutuksen. Näköalojen lisäksi olen vanhojen metsien suuri ystävä, ne kiehtovat kuvausympäristönä paljon.

Jylhissä maisemissa reippailun jälkeen koirat kipusivat tyytyväisinä autoon huilaamaan. Illalla saavuiimme varaamamme majoitukseen - mökille Joutsaan. Oli kyllä ihan huippumökki ja ystävällinen vuokranantaja. Kelpasi koirienkin nukkua kylmän telttayön jälkeen sisätiloissa. Päivänvalolla mökin pihapiirikin oli ihan huippu. Vahva suositus Rutalan mökeille, jos kesällä kaipaa Keski-Suomessa lomapaikkaa. 

Koirat päästelivätkin aamusella kunnon rallit pihassa ja Savu etsi tapansa mukaan vesikirppuja. Pakkausurakoiden jälkeen olimme taas valmiita seuraavaan seikkailuun. Siitä seuraavassa postauksessa, kunhan saan kuvat valmiiksi.

Naapurikoirat

Ilmoitin Savun seuran rallytoko kilpailuihin viikonlopuksi, mölliluokkaan tosin (ei tarvitse maksaa lisenssiä). Toivon saavani varmuutta kisatilanteisiin rallyn kautta, sillä se ei lajina jännitä niin paljon. Jännittäessä saatan houkutella koiraa, se tulee jostain selkärangasta. Siitäkös Savu suivaantuu, kun ei ole houkutteluun tottunut, hämmentyy vain. Jännitys ja kisatilanne aiheuttavat minussa kaikkea muutakin kummaa, kuten kiirehdintää. Toivottavasti saan pidettyä pääni kasassa, sillä aion ensi vuonna päästä ihan oikeastikin kisaamaan.

Peltorallikuvat parin viikon takaa, Savu nautti ♥

Kolmen kansallispuiston kierros: Isojärvi

Lähdimme sunnuntai iltapäivänä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Nappasimme matkalta Elinan ja Kujeen kyytiin ja aikomuksenamme oli ajaa Rautalammille asti. Kaunis auringonpaiste kuitenkin houkutteli ja niinpä kurvasimme hetken mielijohteesta Isojärven kansallispuistoon. Koirat olivat tietysti mielissään lyhyestä automatkasta. Parkkipaikalla oli muitakin autoja, mikä vähän ihmetytti. Kello kuuden iltaruuhka? Nuotiopaikalle kävellessä ihmisiä tulikin vastaan useampi. Valitsemallemme nuotipaikalle tuli autolta matkaa noin kilometri. Niin lyhyesti siksi, että rinkan lisäksi kannoin vauvaa sylissä. Niemenkärjessä oli perhe iltanuotiolla, mutta he lähtivät kun saimme teltat koottua.

Ilma alkoi kylmetä melkoisesti auringon laskettua puiden taa. Jos olisimme olleet tunninkin aiemmin, olisimme saaneet kauniit auringonlaskukuvat. Hämärässä vilkkui vain Savun orbiloc ja Kujeen valopanta. Kaksikko tulikin saumattomasti juttuun, mikä yllätti positiivisesti. Edellisellä kerralla leikin lomassa oli pientä kyräilyä ja vähän irvistelyäkin. Ilta kului rattoisasti nuotiolla koirien leikkiessä. Annoimmekin koirien touhuta viimeiseen asti, jotta pysyisivät lämpiminä.

Savu tuli mielellään telttaan ja käpertyi viereeni nukkumaan. Yön pakastuessa Savu tunki niin tiiviisti kylkeeni, että emme meinanneet enää molemmat mahtua retkipatjan päälle. Ohjasin koiran tutisemaan jalkopäähäni makuupussin päälle, olisi ainakin kunnolla eristettä maasta. Kokonaisuudessaan yö meni hyvin ja Savu nukkuikin viimeiseen asti jalkopäässäni lämmittäen mukavasti. Pomppa ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, sen lisäksi unohdin myös omat toppahousuni. Onneksi pärjättiin ilmankin.

Aamuun herättiin kohmeisina auringon ollessa vielä piilossa. Savu ja Kuje jatkoivat edellisillan ilottelua ja hyvä niin. Valoisammassa koirat kiinnostuivat myös rannasta ja Savu hyppeli toiveikkaina rantakiville etsimään vesikirppuja. Harmikseen vesikirput taitavat olla talvilevolla. Muutamia rantakiviposeerauksia saimme koirista samalla, kun aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi. Kymmenen aikoihin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me lähdimme kävelemään autolle. Koirat pitivät hihnassa kuuluvan konsertin vastaantulijoista. "Hyvä että teillä on vahdit mukana", kommentoi toinen. Jos olisi aikaa ja motivaatiota, hienosäätäisin Savun äänenkäyttöä.

Poropuolikas ja bc hyppäsivät tyytyväisinä takakonttiin huilaamaan. Liekö kotimatkasta haaveilleet, mutta me lähdimme ajamaan aivan toiseen suuntaan. Siitä seuraavassa postauksessa.

DIY: Heijastinliivi koiralle

HELPPO HYÖDYLLINEN EDULLINEN

Illat alkavat hämärtyä ja päivät lyhentyä. Omistajan ja koiran näkyvyys liikenteessä on erityisen tärkeää. Vilkkuvalojen lisäksi heijastinliivi tuo turvaa. Mutta mistä sopiva ja kestävä liivi?

Koirien heijastinliiveissä heijastinosa on monissa tapauksissa puutteellinen. Koirille tarkoitetuissa liiveissä ei tarvitse olla CE-merkintää, eikä kyseessä aina ole heijastinliivi nimen varsinaisessa merkityksessä. Näin ollen kyseessä ei välttämättä ole heijastava heijastinnauha, se kuluu pesussa tai lähtee rapisemaan käytössä. Heijastinliivit ovat myös hinnoiltaan kovinkin vaihtelevia, usein melko kalliita. Monenlaisia heijastinliivenä testanneena, kuminauha kiinnitykset venyvät muodottomiksi, tarranauhat lakkaavat pysymästä kiinni aika nopeasti ja muovilukot murtuvat pakkasessa. Hintaansa nähden liivit ovat monesti olleet pettymyksiä.  Markkinoilla on totta toki hyviäkin liivejä. Siitä huolimatta edullisen ja taatusti heijastavan liivin askartelee koiralleen helposti.

Tarvitset

Ihmisten heijastinliivin (suhteuta koiran kokoon)

Kuminauhaa/tarranauhaa (Ikean huonekalupakkausten tarranauha tosi hyvää)

Sakset, ompelukoneen (tai ihan vaan neulan ja lankaa)

1. Leikkaa heijastinliivi halki. Yhdestä heijastinliivistä saa kaksi liiviä koiralle. Suhteuta heijastinliivin koko niin, että ihmisen kädenaukosta tulee koirasi pääaukko. Pienelle koiralle siis lastenliivi, isolle koiralle oikeasti iso liivi. Kaula-aukkoa on toki mahdollista myös suurentaa.

2. Mittaa koirasi rinnanympärys ja ompele tarranauhat sen mukaisesti. Itse kiinnitin nauhat vahingossa liian eteen ja sen vuoksi liivit hiukan lerpattavat.

3. Viimeistele saumat ja ompele leikattu sivu kaksinkerroin, jotta liivi ei purkaudu.

Itsetehdyt heijastinliivit ovat olleet meillä käytössä miltei vuodenpäivät. Edelleen ehjiä, pysyvät päällä ja leveä tarranauha ei ole mennyt miksikään. Tarranauhan sijoituksen kanssa tuli pieni kämmi ja liivi vähän lerpattaa, mutta se on pelkkä ulkonäköhaitta.

Kankaanpään kaverit

Lähdimme Kankaanpäähän tapaamaan vuosien tauon jälkeen Essiä ja Hiisiä. Voihan Luikku Tuikku aka Hiisi! Ei ole muuttunut sitten yhtään ja miten hyvä muisti, kun melko pian minut tunnisti. Yhtä ihana kuin aina ennenkin ♥ Hiisi on saanut seurakseen suloisen australianpaimenkoira Kidan. Jopas tulvi mieleen muistoja Tuikusta ja Vilkusta - kullattuina tietenkin. Hyvin samantyyppinen parivaljakko olivat Hiisi ja Kida.

Hiisi otti meidät hyvin vastaan, Savunkin joka puhisi karvat pystyssä. Lastenvaunuja Hiisi ensin ihmetteli, mutta sen jälkeen olisi ilomielin hypännyt kyytiin Papun seuraksi. Vähän kuten Lounakin... Savu ja Kida ihmettelivät toisiaan aikansa, olimmehan pöllähtäneet yllättäen toisten tontille. Yhteinen sävel löytyi kyllä käden käänteessä ja Savu rakastui oitis nättiin nuoreen neitoon.

Kävelylenkillä risut lentelivät, kun paimenkaksikko mennä rymisti risukossa. Savu löysi jostain kasan ehtaa sitä itseään ja haisi loppu päivän navetalta. Hiisi lenkkeili sivistyneesti kanssamme hihnassa ja viihdytti Papua. Se siitä vauvan nukutuslenkistä, Papu istua tapitti koiria tarkasti. Koiraihminen tulee, vaikka tekemällä.

Lenkin jälkeen päästettiin kolmikko vielä pellolle peuhaamaan. Hiisi on todellakin kuin Tuikku. Liittyy välillä nuorison seuraan riehumaan, mutta pääasiassa käyskenteli omia polkujaan. Tai tuli hakemaan herkkuja ja rapsutuksia. Rapsutuksia saikin, voi miten salaa kaipaankaan isoa koiraa ♥

Hiisi täyttää joulukuussa kuusi vuotta, ei uskoisi. Niin oli pilke silmäkulmassa ja leikkisä olemus. Tälle syksyä saatetaan saada Hiisi kylään, Kida tietysti myös. Savu tykkäisi, Kidasta siis pääasiassa. Papu tykkäisi Hiisistä, ja Hiisi Papusta. Täytyykin antaa Hiisille vähän pisteitä vauvaan suhtautumisesta - kuin vanha tekijä. Vierailu oli kaikinpuolin mieluisa ja toivottavasti seuraavaan ei vierähtäisi ihan neljää vuotta. Tulee niin hyvä mieli, että yksi niistä yhdeksästä pennusta, päätyi ihan huippukotiin.