Lähdimme sunnuntai iltapäivänä ajelemaan kohti Keski-Suomea. Nappasimme matkalta Elinan ja Kujeen kyytiin ja aikomuksenamme oli ajaa Rautalammille asti. Kaunis auringonpaiste kuitenkin houkutteli ja niinpä kurvasimme hetken mielijohteesta Isojärven kansallispuistoon. Koirat olivat tietysti mielissään lyhyestä automatkasta. Parkkipaikalla oli muitakin autoja, mikä vähän ihmetytti. Kello kuuden iltaruuhka? Nuotiopaikalle kävellessä ihmisiä tulikin vastaan useampi. Valitsemallemme nuotipaikalle tuli autolta matkaa noin kilometri. Niin lyhyesti siksi, että rinkan lisäksi kannoin vauvaa sylissä. Niemenkärjessä oli perhe iltanuotiolla, mutta he lähtivät kun saimme teltat koottua.
Ilma alkoi kylmetä melkoisesti auringon laskettua puiden taa. Jos olisimme olleet tunninkin aiemmin, olisimme saaneet kauniit auringonlaskukuvat. Hämärässä vilkkui vain Savun orbiloc ja Kujeen valopanta. Kaksikko tulikin saumattomasti juttuun, mikä yllätti positiivisesti. Edellisellä kerralla leikin lomassa oli pientä kyräilyä ja vähän irvistelyäkin. Ilta kului rattoisasti nuotiolla koirien leikkiessä. Annoimmekin koirien touhuta viimeiseen asti, jotta pysyisivät lämpiminä.
Savu tuli mielellään telttaan ja käpertyi viereeni nukkumaan. Yön pakastuessa Savu tunki niin tiiviisti kylkeeni, että emme meinanneet enää molemmat mahtua retkipatjan päälle. Ohjasin koiran tutisemaan jalkopäähäni makuupussin päälle, olisi ainakin kunnolla eristettä maasta. Kokonaisuudessaan yö meni hyvin ja Savu nukkuikin viimeiseen asti jalkopäässäni lämmittäen mukavasti. Pomppa ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, sen lisäksi unohdin myös omat toppahousuni. Onneksi pärjättiin ilmankin.
Aamuun herättiin kohmeisina auringon ollessa vielä piilossa. Savu ja Kuje jatkoivat edellisillan ilottelua ja hyvä niin. Valoisammassa koirat kiinnostuivat myös rannasta ja Savu hyppeli toiveikkaina rantakiville etsimään vesikirppuja. Harmikseen vesikirput taitavat olla talvilevolla. Muutamia rantakiviposeerauksia saimme koirista samalla, kun aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi. Kymmenen aikoihin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja me lähdimme kävelemään autolle. Koirat pitivät hihnassa kuuluvan konsertin vastaantulijoista. "Hyvä että teillä on vahdit mukana", kommentoi toinen. Jos olisi aikaa ja motivaatiota, hienosäätäisin Savun äänenkäyttöä.
Poropuolikas ja bc hyppäsivät tyytyväisinä takakonttiin huilaamaan. Liekö kotimatkasta haaveilleet, mutta me lähdimme ajamaan aivan toiseen suuntaan. Siitä seuraavassa postauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kysy rohkeasti ja keskustele asiallisesti :)